Language of document :

Valitus, jonka Finanziaria d’investimento Fininvest SpA (Fininvest) on tehnyt 26.7.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen laajennettu jaosto) asiassa T-913/16, Finanziaria d’investimento Fininvest SpA (Fininvest), Silvio Berlusconi v. Euroopan keskuspankki (EKP), 11.5.2022 antamasta tuomiosta

(asia C-512/22 P)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Finanziaria d'investimento Fininvest SpA (Fininvest) (edustajat: M. Carpinelli, R. Vaccarella, A. Baldaccini ja A. Saccucci, avvocati)

Muut osapuolet: Euroopan keskuspankki, Euroopan komissio ja Silvio Berlusconi

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

1)    kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 11.5.2022 antaman tuomion

2)    tämän seurauksena kumoaa EKP:n 25.10.2016 tekemän päätöksen

3)    toissijaisesti, siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoo, ettei asia ole ratkaisukelpoinen, kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 11.5.2022 antaman tuomion ja palauttaa asian jollekin muulle unionin yleisen tuomioistuimen jaostolle

4)    velvoittaa EKP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, myös ensimmäisessä oikeusasteessa

5)    asian selvittämistoimena määrää aiheelliseksi katsoessaan soveltuvista prosessinjohto- ja selvittämistoimista hankkiakseen 16.9.2021 pidetyn neuvottelun pöytäkirjan ja äänitallenteen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste. Oikeudellinen virhe valittajien Banca Mediolanumissa käyttämän määräysvallan vaikutuksia koskevassa arvioinnissa – Ilmeinen arviointivirhe ja tosiseikkojen huomioon ottaminen vääristyneessä muodossa määräosuuden hankinnan osalta – Riidanalaisen päätöksen perustelujen korvaaminen sääntöjenvastaisesti – Kontradiktorisuuden periaatteen loukkaaminen – Oikeudellinen virhe määräosuuden ”hankintaan” liittyvän tosiseikaston arvioinnissa unionin oikeuden ja kansallisen oikeuden kannalta – Kansallisen oikeuden soveltamatta jättäminen – Vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaaminen – Perustelujen ristiriitaisuus – Toimivallan ylittäminen.

Valitusperuste jakautuu kuuteen osaan, jotka koskevat seuraavia kysymyksiä:

A) määräysvallan, jota valittajat yhdessä käyttivät Banca Mediolanumissa ”ennen kyseessä olevaa sulautumista” Fin. Prog. Italian kanssa tehdyn osakkaiden keskinäisen sopimuksen perusteella, toteaminen: virheellinen seurausten arviointi;

B) Silvio Berlusconin asema Banca Mediolanumin määräosuuden omistajana: Banca d’Italian 7.10.2014 tekemän päätöksen, sulautumisen ja Consiglio di Staton 3.3.2016 antaman tuomion välisten seuraussuhteiden virheellinen ymmärtäminen; tosiseikkojen virheellinen esittäminen ja huomattava oikeudellinen virhe;

C) se, että unionin yleinen tuomioistuin korvasi toimen antajan perustelut omillaan SEUT 263 ja SEUT 264 artiklan vastaisesti;

D) uusi unionin oikeuden käsite ”määräosuuden hankkiminen”: kansallisen oikeuden soveltamatta jättäminen;

E) se, että unionin yleinen tuomioistuin loi uudenlaisen tunnusmerkistön, josta ei säädetä unionin säännöstössä;

F) välillisen määräosuuden ja välittömän määräosuuden välinen erottelu: neljännen vakavaraisuusdirektiivin 22 artiklan ja pankkitoimintalain 22 §:n rikkominen.

Toinen valitusperuste. Oikeudelliset virheet direktiivin 2013/36/EU1 lainmukaiseksi toteamisen osalta – Toimien taannehtivuuden kieltoa koskevan yleisen periaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen – Perustelujen ilmeinen ristiriitaisuus.

Kolmas valitusperuste. Oikeudelliset virheet – Oikeusvoimaperiaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen – Tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaaminen (viittaus yhdeksänteen valitusperusteeseen) – Perustelujen puutteellisuus.

Neljäs valitusperuste. Oikeudelliset virheet direktiivin 2013/36/EU kansallisen täytäntöönpanosäännösten soveltamisessa – Oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen – Oikeudenkäynnin aikana tapahtuneen seikan (oikeuksien palauttaminen), joka johtaa automaattisesti kansallisessa täytäntöönpanosäännöstössä tarkoitetun hyvän maineen palautumiseen, sivuuttaminen.

Valitusperuste jakautuu neljään osaan, jotka koskevat seuraavia kysymyksiä:

A) neljännen vakavaraisuusdirektiivin 23 artiklan 1 kohdan jättäminen saattamatta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja joka tapauksessa ministerin asetuksen nro 144/1998 lainvastaisuus;

B) neljännen vakavaraisuusdirektiivin 23 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun luettelon (hyväksymistä varten tarvittavat asiakirjat) jättäminen julkistamatta;

C) se, ettei vuoden 2008 suuntaviivoihin voida vedota;

D) Silvio Berlusconin saama päätös oikeuksien palauttamisesta: oikeudenkäynnin aikana tapahtuneen seikan, joka johtaa automaattisesti kansallisessa täytäntöönpanosäännöstössä tarkoitetun hyvän maineen palautumiseen, sivuuttaminen.

Viides valitusperuste. Oikeudellinen virhe direktiivin 2013/36/EU 23 artiklan tulkinnassa siltä osin kuin kyse on hankkijaehdokkaan todennäköisesti käyttämää vaikutusvaltaa siinä tapauksessa, että maine menetetään kansallisen säännöstön mukaisesti, koskevasta arviointiperusteesta.

Kuudes valitusperuste. Oikeudelliset virheet sen osalta, mikä merkitys suhteellisuusperiaatteella on direktiivin 2013/36 soveltamisessa kansalliseen täytäntöönpanosäännöstöön perustuvan väitetyn automaattisuuden osalta – Automaattisuuden kielto – Perustelujen puuttuminen tai riittämättömyys.

Seitsemäs valitusperuste. Oikeudelliset virheet asetuksen (EU) N:o 1024/20131 22 artiklan 2 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 468/20142 32 artiklan 1 ja 5 kohdan tulkinnassa ja soveltamisessa – Asiaan sovellettavan ja merkityksellisen kansallisen oikeuden rikkominen – Perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklan rikkominen – Perustelujen ilmeinen epäloogisuus ja ristiriitaisuus.

Kahdeksas valitusperuste. Asetuksen N:o 468/2014 31 artiklan 3 kohdassa huomautusten esittämiselle säädetyn lyhyen (3 päivää) määräajan lainvastaisuus – Perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkominen ja vastaavien, jäsenvaltioiden valtiosääntöperinteestä johdettavien yleisten periaatteiden loukkaaminen – Perustelujen ristiriitaisuus ja väitetty puutteellisuus – Määräajan perusteltavuutta ja kohtuullisuutta koskevien perusteiden täyttymättä jääminen ja tätä koskevan unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön soveltamatta jättäminen.

Yhdeksäs valitusperuste. Oikeudelliset virheet unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan soveltamisessa uusien perusteiden osalta unionin tuomioistuimen 19.12.2018 antaman tuomion jälkeen – Ilmeinen arviointivirhe ”uuden oikeudellisen seikan” olemassaolon osalta sekä perustelujen puutteellisuus ja epäloogisuus – Oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan koskevan periaatteen loukkaaminen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkominen – Uusien perusteiden tutkimista viran puolesta koskevan laiminlyönnin jättäminen perustelematta.

Kymmenes valitusperuste. Ilmeinen arviointivirhe yhdyskuntapalvelun suorittamista koskevaan päätökseen liittyvän perusteen tutkittavaksi ottamisen osalta – Perustelujen ilmeinen epäloogisuus – Kansallisen oikeuden rikkominen – Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan rikkominen – Oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan koskevan periaatteen loukkaaminen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkominen – Perusteen tutkimista viran puolesta koskevan laiminlyönnin jättäminen perustelematta.

Yhdestoista valitusperuste. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan rikkominen uuden selvitysaineiston tutkittavaksi ottamisen osalta – Ilmeinen arviointivirhe sen osalta, mikä merkitys unionin tuomioistuimen 19.12.2018 antamalla tuomiolla ja Corte di Cassazionen tuomiolla nro 10355/2021 on annettavan ratkaisun kannalta – Uusien perusteiden tutkittavaksi ottamisen kannalta ratkaisevan asiakirjan tutkimatta jättäminen – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen ja erityisesti perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkominen.

____________

1     Oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU (EUVL 2013, L 176, s. 338).

1     Luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 63).

1     Kehyksen perustamisesta YVM:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa 16.4.2014 annettu Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 468/2014 (YVM-kehysasetus) (EKP/2014/17) (EUVL 2014, L 141, s. 1).