Asia T-762/20
Sinopec Chongqing SVW Chemical Co. Ltd ym.
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu yhdeksäs jaosto) 21.2.2024
Polkumyynti – Kiinasta peräisin olevien tiettyjen polyvinyylialkoholien tuonti – Lopullinen polkumyyntitulli – Täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/1336 – Normaaliarvon laskeminen – Viejämaassa esiintyvät merkittävät vääristymät – Asetuksen (EU) 2016/1036 2 artiklan 6 a kohta – WTO:n oikeus – Yhdenmukaisen tulkinnan periaate – Oikaisut – Palautuskelvoton arvonlisävero – Toiminta, joka muistuttaa palkkioperusteisen myyntiedustajan toimintaa – Vientihinnan ja normaaliarvon tasapuolinen vertailu – Todistustaakka – Asetuksen 2016/1036 2 artiklan 10 kohdan b ja i alakohta – Yhteistyöstä kieltäytyminen – Käytettävissä olevat tiedot – Asetuksen 2016/1036 18 artikla – Kaksinkertainen soveltaminen – Rankaiseva soveltaminen – Erilaiset tuotantomenetelmät – Alihinnoittelu – Markkinasegmentit – Tuotevalvontakoodimenetelmä – Asetuksen 2016/1036 3 artiklan 2 ja 3 kohta – Puolustautumisoikeudet – Luottamuksellinen käsittely – Asetuksen 2016/1036 19 ja 20 artikla
1. Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Tulkinta unionin tekemien kansainvälisten sopimusten kannalta – Asetuksen 2016/1036 tulkinta vuoden 1994 GATT-sopimukseen liittyvän polkumyynnin vastaisen sopimuksen kannalta – WTO:n riitojenratkaisuelimen vahvistaman tulkinnan huomioon ottaminen – Unionin johdetun oikeuden contra legem -tulkintaa ei voida hyväksyä
(SEUT 216 artiklan 2 kohta; tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehty sopimus (vuoden 1994 polkumyynnin vastainen sopimus); Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 2 artiklan 6 a ja 7 kohta)
(ks. 20–22, 28–33 ja 39–49 kohta)
2. Kansainväliset sopimukset – Maailman kauppajärjestön perustamissopimus – Vuoden 1994 GATT-sopimus – WTO-sopimuksiin vetoaminen unionin toimen laillisuuden kiistämiseksi ei ole mahdollista – Poikkeukset – Unionin toimi, jolla on tarkoitus varmistaa WTO-sopimusten täytäntöönpano tai jossa viitataan niihin nimenomaisesti ja täsmällisesti – Kyse ei ole tällaisesta toimesta
(SEUT 216 artiklan 2 kohta; tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehty sopimus (vuoden 1994 polkumyynnin vastainen sopimus); Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 2 artiklan 6 a kohta)
(ks. 23, 24 ja 38 kohta)
3. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu – Oikaisut – Myynnistä maksettujen palkkioiden huomioon ottaminen – Kauppiaan toiminta, joka muistuttaa palkkioperusteisen myyntiedustajan toimintaa – Jakeluyhtiö, joka muodostaa tuottajan kanssa yhden ainoan taloudellisen yksikön – Tulkitseminen erillisiksi yhtiöiksi – Sen määrittäminen, onko kyse yhdestä ainoasta taloudellisesta yksiköstä – Huomioon otettavat seikat
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 2 artiklan 10 kohdan i alakohta)
(ks. 60–64 kohta)
4. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu – Oikaisut – Edellytykset – Todistustaakka
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 2 artiklan 10 kohdan i alakohta)
(ks. 65–112, 126–138, 147 ja 279–28 kohta)
5. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu – Oikaisut – Vientihintaan sisältyvän palautuskelvottoman arvonlisäveron huomioon ottaminen – Vientihinnan ja normaaliarvon vastaavuuden palauttaminen oikaisemalla normaaliarvoa
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 2 artiklan 6 a kohta ja 2 artiklan 10 kohdan k alakohta)
(ks. 145 ja 153–158 kohta)
6. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimuksen kulku – Käytettävissä olevien tietojen käyttäminen siinä tapauksessa, että yritys kieltäytyy yhteistyöstä – Toimielimillä ei ole velvollisuutta osoittaa käyttäneensä parhaita mahdollisia tietoja – Toimielinten harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat
(Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (vuoden 1994 polkumyynnin vastainen sopimus) 6 artiklan 8 kohta ja liite II; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 3 artikla ja 18 artiklan 1 ja 5 kohta)
(ks. 181–207 kohta)
7. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimuksen kulku – Käytettävissä olevien tietojen käyttäminen siinä tapauksessa, että yritys kieltäytyy yhteistyöstä – Normaaliarvon määrittäminen – Olettama, jonka mukaan normaaliarvo ei ole alempi kuin korkein muiden vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvo – Olettamaa, joka perustuu siihen, että yritys ei ole tehnyt yhteistyötä, ei voida hyväksyä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 18 artikla)
(ks. 211–220 kohta)
8. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Huomioon otettavat tekijät – Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla – Hinnan alittavuuden marginaalin laskeminen – Laskentamenetelmä – Komission harkintavalta – Komissiolla ei ole velvollisuutta ottaa huomioon kyseessä olevan tuotteen markkinasegmenttejä, ellei poikkeuksellisista olosuhteista muuta johdu
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 1 artiklan 4 kohta ja 3 artiklan 2 ja 3 kohta)
(ks. 249–258, 261, 262, 267–269 ja 273 kohta)
9. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Huomioon otettavat tekijät – Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla – Hinnan alittavuuden marginaalin laskeminen – Laskentamenetelmä – Komissiolla ei ole velvollisuutta ottaa huomioon otokseen valittujen unionin tuottajien koko samankaltaisten tuotteiden myyntiä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 3 artiklan 2 ja 3 kohta)
(ks. 288 ja 292–297 kohta)
10. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimus – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Toimielinten velvollisuus varmistaa, että asianomaiset yritykset saavat tietoja, ja niiden velvollisuus noudattaa tietojen luottamuksellisuutta, kun ne sovittavat yhteen nämä velvoitteet – Komission päätös, jolla se hylkää yrityksen, jota asia koskee, pyynnön saada tutustua luottamuksellisiin tietoihin – Komissio ei tehnyt oikeudellista virhettä – Yritys, joka ei saattanut kyseistä hylkäämispäätöstä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan käsiteltäväksi – Tämä seikka tukee päätelmää, jonka mukaan komissio ei tehnyt oikeudellista virhettä
(Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (vuoden 1994 polkumyynnin vastainen sopimus) 6 artiklan 5 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 6 artiklan 7 kohta, 19 ja 20 artikla)
(ks. 308–315 ja 321–330 kohta)
11. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimuksen kulku – Komission velvollisuus varmistaa tietojen antaminen asianomaisille osapuolille – Ulottuvuus – Puolustautumisoikeudet – Loukkaaminen – Edellytykset – Yrityksen, jota asia koskee, mahdollisuus varmistaa puolustuksensa paremmin ilman menettelyllistä sääntöjenvastaisuutta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 19 ja 20 artikla)
(ks. 331–335 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin kumoaa kiinalaiseen Sinopec-konserniin kuuluvien yhtiöiden nostaman kanteen perusteella Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336, jolla on otettu käyttöön lopullisia polkumyyntitulleja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen polyvinyylialkoholien tuonnissa.(1) Unionin yleinen tuomioistuin täsmentää tuomiossaan sitä, kuinka laaja näyttövelvollisuus komissiolla on vientihinnan ja normaaliarvon tasapuolisen vertailun yhteydessä, kun komissio aikoo oikaista vientihintaa alaspäin sillä perusteella, että tuottajaan etuyhteydessä oleva myyntiyhtiö harjoittaa toimintaa, joka muistuttaa palkkioperusteisen myyntiedustajan toimintaa. Unionin yleinen tuomioistuin ottaa myös kantaa siihen, voiko komissio siinä tapauksessa, että se tekee päätelmänsä käytettävissä olevien tietojen perusteella todettuaan, että yhtiö ei ole tehnyt yhteistyötä, soveltaa olettamaa, jonka mukaan kyseisen yhtiön myymien tuotteiden normaaliarvo vastaa korkeinta normaaliarvoa, joka on määritetty muiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta.
Tässä asiassa komissio, jolle Euroopan unionin suurin polyvinyylialkoholien tuottaja Kuraray Europe GmbH oli tehnyt kantelun, oli aloittanut polkumyynnin vastaisen tutkimuksen, jonka päätteeksi se antoi riidanalaisen asetuksen.
Tässä asiayhteydessä Sinopec-konserniin kuuluvat yhtiöt eli Sinopec Chongqing SVW Chemical Co. Ltd (jäljempänä Sinopec Chongqing) ja Sinopec Great Wall Energy & Chemical (Ningxia) Co. Ltd (jäljempänä Sinopec Ningxia), jotka ovat kiinalaisia polyvinyylialkoholien tuottajia, sekä Central-China Company, Sinopec Chemical Commercial Holding Co. Ltd (jäljempänä Sinopec Central-China), joka on kiinalainen ensin mainittuihin yhtiöihin etuyhteydessä oleva yritys, joka vie niiden valmistamia tuotteita erityisesti Euroopan unioniin, nostivat unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jolla ne vaativat täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 kumoamista siltä osin kuin se koskee niitä, koska ne katsoivat, että komission käyttöön ottamat polkumyyntitullit aiheuttivat niille vahinkoa.(2)
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Aluksi on todettava, että kanteensa tueksi kantajat väittävät, että kun komissio on määrittänyt kantajien valmistamien tuotteiden normaaliarvon, se on soveltanut asetuksen 2016/1036(3) 2 artiklan 6 a kohtaa Maailman kauppajärjestön (WTO) oikeuden mukaisten velvoitteiden vastaisesti. Kyseisellä säännöksellä otetaan käyttöön erityinen normaaliarvon määrittämistä koskevien sääntöjen järjestelmä sellaisesta maasta peräisin olevaa vientiä varten, jonka kotimarkkinoilla on todettu esiintyvän kyseisessä säännöksessä määritellyn kaltaisia merkittäviä vääristymiä.
Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että komissiolla ei ollut velvollisuutta tulkita kyseistä säännöstä yhdenmukaisesti WTO:n sääntöjen kanssa. Vaikka unionin tekstejä on nimittäin tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista kansainvälisen oikeuden valossa, erityisesti, kun kyseisten tekstien tarkoituksena on unionin tekemän kansainvälisen sopimuksen täytäntöön paneminen, perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa ei kuitenkaan voida pitää säännöksenä, jolla on tarkoitus panna täytäntöön WTO-sopimuksissa hyväksytty erityinen velvoite, sillä WTO:n oikeudessa ei ole erityissääntöjä, joiden mukaisesti normaaliarvo olisi laskettava kyseisessä säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa.
Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin toteaa kyseisten tuotteiden vientihinnan ja normaaliarvon vertailusta, että komissio on virheellisesti oikaissut vientihintaa alaspäin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan nojalla. Komissio on nimittäin tehnyt arviointivirheen, kun se on katsonut, että yhteisen määräysvallan olemassaolosta huolimatta kantajia ei voitu pitää yhtenä ainoana taloudellisena yksikkönä, koska komission mukaan Sinopec Central-China, joka on kahteen muuhun kantajaan etuyhteydessä oleva myyntiyhtiö, ei toiminut sisäisenä myyntiosastona vaan harjoitti pikemminkin toimintaa, joka muistuttaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa.
Tässä yhteydessä on todettava, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että silloin kun unionin toimielimet katsovat, että vientihintaa on oikaistava alaspäin sillä perusteella, että tuottajaan etuyhteydessä oleva myyntiyhtiö harjoittaa toimintaa, joka muistuttaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa, näiden toimielinten on ainakin esitettävä keskenään yhdenmukaisia aihetodisteita, jotka osoittavat tämän edellytyksen täyttyneen.
Siten komission oli esitettävä riittävästi keskenään yhdenmukaisia aihetodisteita, jotka olivat omiaan osoittamaan, että yhteisen määräysvallan olemassaolosta huolimatta Sinopec Central-China harjoitti toimintaa, joka muistuttaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa, eikä toiminut sisäisenä myyntiosastona. Komissio ei ole kyennyt täyttämään näyttövelvollisuuttaan, koska joko sen esittämillä aihetodisteilla ei ole merkitystä asian kannalta tai niillä ei ole vakuuttavaa todisteluarvoa Sinopec Central-Chinan harjoittaman toiminnan kannalta.
Sinopec Ningxian myymien tuotteiden normaaliarvon laskemisen osalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa lisäksi, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on soveltanut olettamaa, jonka mukaan kyseinen normaaliarvo vastaa muiden vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvoista korkeinta.
Tässä asiassa kantajat eivät olleet kyenneet toimittamaan komissiolle Sinopec Ningxiaa koskevia tarvittavia tietoja, joten komissio laski Sinopec Ningxian myymien tuotteiden normaaliarvon perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettujen käytettävissä olevien tietojen perusteella. Komissio siis vertaili sillä olleita tietoja. Vaikka komissiolla ei ole velvollisuutta selittää, miten käytetyt käytettävissä olleet tiedot olivat parhaita mahdollisia, koska tällainen velvollisuus ei ilmene perusasetuksen 18 artiklasta eikä oikeuskäytännöstä, komission on kuitenkin selitettävä, miten käytetyt tiedot ovat merkityksellisiä.
Vaikka komissio siis saattoi Sinopec Ningxian ja Sinopec Chongqingin tuotantomenetelmien välisten erojen vuoksi olla käyttämättä Sinopec Chongqingia koskevia tietoja merkityksellisinä tietoina ja käyttää sen sijaan muita vientiä harjoittavia tuottajia koskevia tietoja, komission oli perusteltava päätöksensä käyttää kunkin Sinopec Ningxian myymän tuotetyypin osalta muiden vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvoista korkeinta. Komissio ei nimittäin voi päättää toimia näin sellaisen olettaman perusteella, joka perustuu pelkästään sen toteamiseen, että kantajat eivät olleet tehneet yhteistyötä, sillä komissiolla ei ole oikeutta määrätä vientiä harjoittavalle tuottajalle seuraamuksia sillä perusteella, ettei se ole tehnyt yhteistyötä.
Sellainenkin olettama, joka on vaikeata kumota, pysyy hyväksyttävissä rajoissa niin kauan kun on muun muassa olemassa mahdollisuus esittää vastanäyttöä. Tässä asiassa kyseessä olevan olettaman kumoaminen on mahdollista vain, jos kantajat toimittavat komissiolle tiedot, joiden toimittamatta jättäminen on juuri se tekijä, jonka vuoksi komissio käytti perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tietoja.
Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei komissio ole loukannut kantajien puolustautumisoikeuksia, kun se on kieltäytynyt ilmaisemasta kantajille unionin tuotannonalan myyntimääriä ja myyntihintoja koskevia tietoja sekä alihinnoittelu- ja viitehinnan alittavuuden marginaaleja, koska kyseiset tiedot olivat luonteeltaan luottamuksellisia.
Sitä, että komission menettelytapaan ei liity virhettä, tukee se, että kun kantajat saivat komission sähköpostiviestin, jolla komissio hylkäsi niiden pyynnön saada tutustua edellä mainittuihin tietoihin, ne eivät saattaneet asiaa kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan käsiteltäväksi, vaikka ne olisivat voineet toimia näin.(4) Koska kantajat menettelivät näin, ne hyväksyivät komission päätöksen, joka perustui siihen, että komissio oli vertaillut perusasetuksen tavoitteita antaa asianomaisille osapuolille mahdollisuus puolustaa tehokkaasti etujaan ja säilyttää tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen luottamuksellisuus.(5)