UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kymmenes jaosto)
15 päivänä joulukuuta 2023 (*)
Kumoamiskanne – Asetuksen (EU) 2017/1939 42 artiklan 1 ja 2 kohta – Euroopan syyttäjänviraston pysyvän jaoston päätös saattaa asia ratkaistavaksi – Euroopan syyttäjänviraston prosessuaalinen toimi – Toimivallan puuttuminen
Asiassa T‑103/23,
Victor-Constantin Stan, kotipaikka Bukarest (Romania), edustajinaan asianajajat A. Şandru ja V. Costa Ramos,
kantajana,
vastaan
Euroopan syyttäjänvirasto, asiamiehinään L. De Matteis, F.-R. Radu ja E. Farhat,
vastaajana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja O. Porchia (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Jaeger ja P. Nihoul,
kirjaaja: V. Di Bucci,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn, muun muassa
– unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.2.2023 toimitetun kannekirjelmän,
– Euroopan syyttäjänviraston unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 31.5.2023 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla esittämän oikeudenkäyntiväitteen
– kantajan unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.7.2023 toimittamat huomautukset oikeudenkäyntiväitteestä,
– unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.6., 14.6. ja 22.6.2023 toimitetut Euroopan unionin neuvoston, Euroopan komission ja Euroopan parlamentin väliintulohakemukset,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Kantaja Victor-Constantin Stan vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan Euroopan syyttäjänviraston pysyvän jaoston nro 4 9.12.2022 tekemän päätöksen (jäljempänä kanteen kohteena oleva päätös), jolla tämä on päättänyt saattaa kantajaa koskevan asian ratkaistavaksi.
Asian tausta
2 Direcția Națională Anticorupție – Serviciul Teritorial Timișoara (korruption torjunnasta vastaava kansallinen viranomainen, Timișoaran alueellinen yksikkö, Romania) kirjasi 22.12.2021 kahden henkilön tekemiä ilmiantoja, jotka koskivat mahdollisesti tehtyjä rikoksia.
3 Romaniassa asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä vaati 20.1.2021 tekemällään päätöksellä saada ottaa kansallisen korruption torjunnasta vastaavan kansallisen viranomaisen Timișoaran alueellisessa yksikössä kirjatun asian käsiteltäväkseen.
4 Romaniassa asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä aloitti asiassa tutkinnan 27.1.2022. Hänen mukaansa useat henkilöt ovat vuodesta 2018 lähtien syyllistyneet rikoksiin, joiden avulla he ovat hankkineet laittomasti Euroopan unionin talousarviosta ja Romanian valtion talousarviosta peräisin olevia varoja.
5 Romaniassa asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän 27.6.2022 antaman määräyksen johdosta kantaja sai 28.6.2022 syytetyn aseman tekijäkumppanina teoista, jotka koskivat romanialaisten varojen lainvastaista hankkimista ja jotka ovat Romanian rikoslain 306 §:n mukaan rangaistavia. Asiaa Romaniassa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän mukaan kantaja oli 27.12.2018–31.8.2021 toimittanut Agenția pentru Întreprinderi MICI și Mijlocii, Atragere de Investiții și Promovarea Exportului Timișoaralle (Timișoaran pienten ja keskisuurten yritysten virasto, investointien houkuttelevuus ja vienninedistäminen, Romania) virheellisiä, epätarkkoja ja puutteellisia asiakirjoja hankkeista, joita kuusi yritystä oli esittänyt saadakseen varoja Romanian kansallisesta talousarviosta.
6 Euroopan syyttäjänviraston pysyvä jaosto nro 4 teki 9.12.2022 kanteen kohteena olevan päätöksen, jolla se saattoi muun muassa kantajaa koskevan asian ratkaistavaksi ja päätti asian käsittelyn sen osan osalta, joka koski korruptiota ja väärentämistä ja joka ei koskenut kantajaa.
7 Romaniassa asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä esitti 19.12.2022 syytekirjelmän, ja kantaja tuomittiin Tribunalul Bucureștissa (Bukarestin alioikeus, Romania) varojen laitonta hankkimista koskevasta rikoksesta.
Asianosaisten vaatimukset
8 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa kanteen kohteena olevan päätöksen ja sen jälkeiset toimet
– toteaa tarvittaessa, ettei Euroopan syyttäjänviraston sisäisen työjärjestyksen määräyksiä, jotka ovat tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 12.10.2017 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 (EUVL 2017, L 283, s. 1) vastaisia, voida soveltaa.
9 Euroopan parlamentti vaatii oikeudenkäyntiväitteellään, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
10 Vastauksena oikeudenkäyntiväitteeseen kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää Euroopan syyttäjänviraston esittämän oikeudenkäyntiväitteen
– toissijaisesti lykkää ratkaisun antamista siihen asti, kunnes se on ratkaissut pääasian.
Oikeudellinen arviointi
11 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 ja 7 kohdan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi pääasian käsittelyä aloittamatta ratkaista vastaajan pyynnöstä, onko kanne jätettävä tutkimatta toimivallan puuttumisen vuoksi tai muusta syystä. Koska Euroopan syyttäjänvirasto on nyt käsiteltävässä asiassa vaatinut unionin yleistä tuomioistuinta lausumaan kanteen tutkimatta jättämisestä, unionin yleinen tuomioistuin lausuu kyseisestä vaatimuksesta menettelyä jatkamatta, koska se katsoo, että sillä on asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot ratkaisun antamiseksi.
12 Euroopan syyttäjänvirasto esittää kolme prosessinedellytysten täyttymättä jäämistä koskevaa väitettä. Se väittää ensinnäkin, ettei unionin yleisellä tuomioistuimella ole toimivaltaa lausua kanteen kohteena olevaa päätöstä vastaan esitetyistä kumoamisvaatimuksista, koska SEUT 263 artiklaa ei sovelleta nyt käsiteltävässä asiassa Euroopan syyttäjänviraston prosessuaalisiin toimiin. Toiseksi neuvosto väittää, ettei kantajalla ole asiavaltuutta. Kolmanneksi se katsoo, että koska pääasian kanne on jätettävä tutkimatta, kantajan SEUT 277 artiklan nojalla esittämä lainvastaisuusväite on jätettävä tutkimatta.
13 Ensimmäisen prosessinedellytysten täyttymättä jäämistä koskevan väitteen osalta Euroopan syyttäjänvirasto esittää, että nyt käsiteltävä SEUT 263 artiklan nojalla nostettu kanne on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että kanteen kohteena oleva päätös voi olla tuomioistuinvalvonnan kohteena vain asetuksen 2017/1939 42 artiklassa säädetyin edellytyksin, jotka eivät täyty nyt käsiteltävässä asiassa.
14 Euroopan syyttäjänvirasto väittää tältä osin, että SEUT 263 artiklaa ei sovelleta sen prosessuaalisiin toimiin. Asetuksen 2017/1939 42 artikla on SEUT 86 artiklan 3 kohdan nojalla lex specialis SEUT 263 artiklaan nähden. Kyseisessä 42 artiklassa säädetty Euroopan syyttäjänviraston prosessuaalisten toimien tuomioistuinvalvonta perustuu useisiin pilareihin, jotka yhdessä muodostavat järjestelmän, jolla taataan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä perusoikeuskirja) vahvistettujen menettelyllisten takeiden täysimääräinen noudattaminen.
15 Ensimmäinen pilari muodostuu Euroopan syyttäjänviraston mukaan asetuksen 2017/1939 42 artiklan 1 kohdasta, jonka mukaan sellaisten Euroopan syyttäjänviraston prosessuaalisten toimien tuomioistuinvalvonta, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin, kuuluu toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten ja menettelyjen mukaisesti. Euroopan syyttäjänviraston mukaan tämän toimivallan antaminen kansallisille tuomioistuimille on välitön ja luonnollinen seuraus siitä, että Euroopan syyttäjänviraston tutkimat asiat saatetaan toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäviksi. Lisäksi voimassa olevien oikeussääntöjen mukaan ainoastaan kansallisilla tuomioistuimilla on toimivalta soveltaa samanaikaisesti kansallista oikeutta ja unionin oikeutta. Toisaalta Euroopan syyttäjänvirasto soveltaa tutkinta- ja syytetoimiensa yhteydessä sekä unionin oikeutta että kansallista oikeutta. Sillä, että Euroopan syyttäjänviraston prosessuaalisten toimien tuomioistuinvalvonta annetaan sellaisen kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi, jolla on toimivalta soveltaa sekä kansallista oikeutta että unionin oikeutta, taataan Euroopan syyttäjänviraston mukaan se, että Euroopan syyttäjänviraston tutkintojen kohteena olevilla henkilöillä on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Asetuksessa 2017/1939 sallitaan näin ollen osittainen poikkeaminen unionin oikeuden periaatteista, jotka koskevat Euroopan unionin tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa valvoa unionin toimielinten, elinten ja laitosten toteuttamia toimia – joka on vahvistettu muun muassa 19.12.2018 annetussa tuomiossa Berlusconi ja Fininvest (C‑219/17, EU:C:2018:1023) – koska siinä annetaan kansallisille tuomioistuimille mahdollisuus valvoa Euroopan syyttäjänviraston toimia ja todeta ne pätemättömiksi, jos niillä rikotaan kansallista oikeutta.
16 Euroopan syyttäjänvirasto toteaa lisäksi, että jos Euroopan syyttäjänviraston prosessuaalista toimea, jota kansallinen tuomioistuin tutkii, pidetään unionin oikeuden määräyksen tai säännöksen vastaisena, kansalliset tuomioistuimet velvoitetaan asetuksen 2017/1939 42 artiklan 2 kohdan a alakohdassa pyytämään SEUT 267 artiklan mukaisesti ennakkoratkaisua mainitun toimen pätevyydestä. Lisäksi asetuksen 2017/1939 42 artiklan 3 kohdassa säädetään poikkeuksesta kyseisen artiklan 1 kohdassa vahvistettuun sääntöön, jotta voidaan kattaa kaikki jäljellä olevat tilanteet, joissa kansallisella tasolla ei voida hakea muutosta Euroopan syyttäjänviraston päätökseen lopettaa asian käsittely, ja sitä sovelletaan vain, jos tuomioistuinvalvontaa pyydetään unionin oikeuden perusteella.
17 Lisäksi Euroopan syyttäjänvirasto täsmentää, että asetuksen 2017/1939 42 artiklan 8 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, joka koskee Euroopan syyttäjänviraston oikeudellisia toimia, joita ei pidetä prosessuaalisina toimina, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin, kaikkien kanteen nostamisen edellytysten on SEUT 263 artiklan mukaisesti täytyttävä, jotta kanne voidaan ottaa tutkittavaksi.
18 Euroopan syyttäjänvirasto korostaa lopuksi, että muista kuin asetuksen 2017/1939 42 artiklan 3 kohdassa poikkeuksellisesti säädetyistä Euroopan syyttäjänviraston prosessuaalisista toimista nostettujen kumoamiskanteiden tutkittavaksi ottaminen vaikuttaa sekä Euroopan syyttäjänviraston toimintaan että Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaan. Yhtäältä Euroopan syyttäjänviraston tutkinta viivästyisi, kun taas Euroopan unionin tuomioistuin muuttuisi rikosasioiden muutoksenhakutuomioistuimeksi useiden rikosasioiden osalta. Toisaalta se, että mainitut kumoamiskanteet otettaisiin tutkittavaksi, olisi ristiriidassa SEUT 86 artiklan määräysten ja asetuksen 2017/1939 säännösten kanssa.
19 Kantaja väittää, että hänen kanteensa on otettava tutkittavaksi. Hänen mukaansa Euroopan syyttäjänviraston puoltama lähestymistapa on unionin oikeuden vastainen. Asetuksen 2017/1939 42 artikla ei täytä perusoikeuskirjan 47 artiklan vaatimuksia, jotka koskevat oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja sillä loukataan Euroopan unionin tuomioistuimen SEU 19 artiklan mukaista toimivaltaa varmistaa, että unionin perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia ja että unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä kunnioitetaan.
20 Kantaja korostaa ensinnäkin, että tuomioistuinvalvonta on mekanismi, jolla taataan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tehokkuusperiaate, joka liittyy läheisesti tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden kunnioittamiseen, edellyttää, että yksityisillä oikeussubjekteilla on oltava käytettävissään riittävät ja tehokkaat oikeussuojakeinot unionin oikeuden mukaisten oikeuksiensa ja vapauksiensa turvaamiseksi. Tämä voidaan kantajan mukaan saavuttaa vain tulkitsemalla asetuksen 2017/1939 42 artiklaa siten, että siinä sallitaan se, että luonnolliset henkilöt nostavat Euroopan syyttäjänviraston päätöksistä kumoamiskanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa. Kansallisilla tuomioistuimilla ei myöskään ole ”toimivaltaa tai kykyä todeta, että Euroopan syyttäjänviraston pysyvän jaoston päätös” on unionin oikeuden vastainen, joten se, onko yksityisten oikeussubjektien oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin kunnioitettu, riippuu näiden tuomioistuinten tahdosta turvautua ennakkoratkaisumenettelyyn. Kansallisten tuomioistuinten toimivalta rajoittuu kantajan mukaan sen arvioimiseen, synnyttävätkö kantajan esittämät perusteet riittävästi epäilyjä kyseessä olevan toimenpiteen pätevyydestä, jotta kantajan esittämä vaatimus ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä voidaan hyväksyä. Yksityiset oikeussubjektit eivät näin ollen voi vapaasti turvautua ennakkoratkaisumenettelyyn. Se, että kansallinen tuomioistuin kieltäytyy hyväksymästä syytetyn esittämää ennakkoratkaisupyyntöä, synnyttää suuren riskin siitä, että unionin oikeutta ei sovelleta tai että sitä sovelletaan virheellisesti.
21 Kantaja toteaa myös, että on olemassa eroja siltä osin kuin on kyse siitä, ”missä määrin eri jäsenvaltioiden kansalliset tuomioistuimet tosiasiallisesti käyttävät mahdollisuutta esittää ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle”, mikä voi johtaa syrjintään eri jäsenvaltioiden kansalaisten välillä. Kantajan mukaan voidaan todeta, ettei Euroopan syyttäjänviraston toimiin, jotka on toteutettu valtuutettujen Euroopan syyttäjien Romaniassa toteuttamien syytetoimien aikana, kohdistu todellista tuomioistuinvalvontaa.
22 Kantaja väittää, että asetuksen 2017/1939 42 artiklan 1 kohdassa ”jaetaan perusteettomasti” Euroopan unionin tuomioistuimen toimivalta. Unionin tuomioistuin on kantajan mukaan muistuttanut, että ”jäsenvaltioiden on harjoitettava tuomioistuinvalvontaa unionin oikeuden mukaisesti ja että sen toimivaltaa ei voida kiertää tai syrjäyttää johdetun oikeuden säännöillä”. Kantajan mukaan se, että unionin oikeuden oikeussuojan saamiseksi turvaudutaan yksinomaan kansallisiin tuomioistuimiin, voi lisäksi johtaa epäjohdonmukaisiin tulkintoihin ja loukata unionin oikeussääntöjen yhdenmukaistettuja periaatteita. Kantajan mukaan se, että Euroopan syyttäjänviraston toimet jätetään unionin tuomioistuinten toimivallan ulkopuolelle, merkitsee sitä, että häneltä evätään oikeussuojakeinot, joihin hänellä on oikeus perusoikeuskirjan 47 artiklan nojalla.
23 Toiseksi kantaja väittää, että SEUT 86 artiklan 2 kohdassa oleva viittaus syytetoimiin kansallisissa tuomioistuimissa on poikkeus, josta Euroopan syyttäjänvirasto hyötyy ja joka koskee ainoastaan oikeudenkäyntivaihetta mutta jota ei voida tulkita laajentavasti eikä sillä voida katsoa olevan sellaista ulottuvuutta, että se estäisi unionin tuomioistuimille annetun erityisen toimivallan. Kantaja toteaa lisäksi, että SEUT 86 artiklan 3 kohdan sanamuodon mukaisesta ja teleologisesta tulkinnasta ilmenee, että kyseisessä määräyksessä ei määrätä nimenomaisesti mahdollisuudesta poiketa Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallasta, joka koskee Euroopan syyttäjänviraston toteuttamien toimien tuomioistuinvalvontaa, eikä implisiittisesti mahdollisuudesta rajoittaa kyseistä toimivaltaa. Asetuksen 2017/1939 42 artiklaa on kantajan mukaan tulkittava yhdessä muiden sellaisten lainkäyttöasioita koskevien unionin sääntöjen ja periaatteiden kanssa, joissa otetaan huomioon oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
24 Kolmanneksi kantaja väittää, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa vahvistetut kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät nyt käsiteltävässä asiassa. Ensinnäkin kanteen kohteena olevalla päätöksellä on nimittäin jo luonteensa puolesta välitön vaikutus kantajan oikeusasemaan, toiseksi kyseinen päätös koskee kantajaa suoraan ja se vaikuttaa konkreettisesti tämän oikeusasemaan, kolmanneksi kantajalla on oikeutettu intressi saada kyseinen päätös kumotuksi ja neljänneksi kahden kuukauden määräaikaa kanteen nostamiseksi kanteen kohteena olevasta päätöksestä on noudatettu.
25 Aluksi on palautettava mieleen, että mekanismi, josta lainsäätäjä on säätänyt Euroopan syyttäjänviraston prosessuaalisten toimien valvonnan varmistamiseksi, on sui generis ‑mekanismi (ks. analogisesti määräys 13.6.2022, Mendes de Almeida v. neuvosto, T‑334/21, EU:T:2022:375, 40 kohta ja määräys 25.10.2022, WO v. Euroopan syyttäjänvirasto, T‑603/21, ei julkaistu, EU:T:2022:683, 36 kohta). Asetuksen 2017/1939 johdanto-osan 88 perustelukappaleen mukaan tällä mekanismilla pyritään varmistamaan tehokkaat oikeussuojakeinot SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.
26 Euroopan syyttäjänviraston prosessuaalisten toimien tuomioistuinvalvonnasta säädetään asetuksen 2017/1939 42 artiklassa. Kyseisen artiklan 1 kohdassa säädetään erityisesti, että Euroopan syyttäjänviraston prosessuaaliset toimet, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin, kuuluvat toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten valvontaan kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten ja menettelyjen mukaisesti. Saman artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että unionin tuomioistuimella on SEUT 267 artiklan mukaisesti toimivalta antaa ennakkoratkaisu Euroopan syyttäjänviraston prosessuaalisten toimien pätevyydestä siltä osin kuin tällainen pätevyyttä koskeva kysymys esitetään jäsenvaltion tuomioistuimessa suoraan unionin oikeuden perusteella, unionin oikeuden säännösten ja määräysten, mukaan lukien asetus 2017/1939, tulkinnasta tai pätevyydestä sekä kyseisen asetuksen 22 ja 25 artiklan tulkinnasta Euroopan syyttäjänviraston ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välisissä toimivaltaristiriidoissa.
27 Asetuksen 2017/1939 42 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että unionin tuomioistuimilla on SEUT 263 artiklan nojalla toimivalta ainoastaan Euroopan syyttäjänviraston sellaisten päätösten osalta, joilla päätetään asian käsittely, siltä osin kuin ne riitautetaan suoraan unionin oikeuden perusteella; Euroopan syyttäjänviraston sellaisten päätösten osalta, jotka vaikuttavat asetuksen 2017/1939 VIII luvun mukaisiin rekisteröityjen oikeuksiin; Euroopan syyttäjänviraston sellaisten päätösten osalta, jotka eivät ole prosessuaalisia toimia, kuten päätökset, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin; asetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisen sellaisen päätöksen osalta, jolla valtuutettu Euroopan syyttäjä erotetaan, tai muiden hallinnollisten päätösten osalta.
28 Nyt käsiteltävässä asiassa on korostettava, että kanteen kohteena oleva päätös on kantajan osalta Euroopan syyttäjänviraston prosessuaalinen toimi, joka ei lukeudu asetuksen 2017/1939 42 artiklan 3 ja 8 kohdassa tarkoitettuihin päätöksiin. Kanteen kohteena olevan päätöksen se osa, joka koskee korruptiota ja väärentämistä ja jolla asian käsittely niiltä osin lopetetaan, ei sitä vastoin koske kantajaa.
29 Kantaja katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen pitäisi todeta olevansa asetuksen 2017/1939 42 artiklan tulkinnan perusteella toimivaltainen täyttääkseen vaatimukset, jotka koskevat muun muassa oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja ollakseen loukkaamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimivaltaa varmistaa, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia ja että unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä kunnioitetaan.
30 Asetuksen 2017/1939 42 artiklan tulkinnan osalta on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan turvautuminen laajentavaan tulkintaan on mahdollista vain, kun tulkinta on yhteensopiva kyseessä olevan säännöksen sanamuodon kanssa, ja että edes pakottavan ylemmän tasoisen normin mukainen tulkintaperiaate ei voi olla perustana contra legem ‑tulkinnalle (ks. analogisesti tuomio 19.9.2019, Rayonna prokuratura Lom, C‑467/18, EU:C:2019:765, 61 kohta ja tuomio 5.10.2020, Brown v. komissio, T‑18/19, EU:T:2020:465, 111 kohta).
31 Asetuksen 2017/1939 42 artiklan 1 ja 2 kohdan osalta ei voida kiistää sitä, että näiden säännösten sanamuoto on yksiselitteinen siltä osin kuin niissä annetaan kansallisille tuomioistuimille yksinomainen toimivalta tutkia Euroopan syyttäjänviraston prosessuaaliset toimet, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin, lukuun ottamatta tämän artiklan 3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia ja saman artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen Euroopan syyttäjänviraston tiettyjen päätösten kohtaloa, ja että unionin tuomioistuin ratkaisee näiden toimien pätevyyden unionin oikeuden määräysten ja säännösten kannalta sekä asetuksen 2017/1939 säännösten tulkinnan tai pätevyyden ainoastaan ennakkoratkaisumenettelyssä.
32 Kun kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan kanteen kohteena olevan päätöksen ja näin ollen toteamaan olevansa toimivaltainen asetuksen 2017/1939 42 artiklan sellaisen tulkinnan nojalla, joka koskee oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, hän ehdottaa contra legem ‑tulkintaa, jota ei siis voida hyväksyä.
33 Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että vaikka oletettaisiin, että kantaja ei vaadi asetuksen 2017/1939 42 artiklan laajentavaa tulkintaa väittääkseen, että unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen nyt käsiteltävässä asiassa ja että hän aikoo riitauttaa kanteen kohteena olevan päätöksen riitauttamalla lainvastaisuusväitteellä mainitun artiklan pätevyyden SEU 19 artiklaan nähden, on todettava, että koska unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tutkia pääasian kannetta, tällaista riitauttamista ei voida hyväksyä.
34 Tehokasta oikeussuojaa koskevista vaatimuksista on yleisesti ottaen hyödyllistä todeta, että unionin tuomioistuimella on asetuksessa 2017/1939 säädetyn tuomioistuinvalvonnan yhteydessä SEUT 267 artiklan nojalla toimivalta muun muassa ratkaista kysymykset, jotka koskevat Euroopan syyttäjänviraston prosessuaalisten toimien ja unionin oikeuden säännösten, mukaan lukien kyseinen asetus, tulkintaa ja pätevyyttä, kuten saman asetuksen 42 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan.
35 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantaja voi lähtökohtaisesti riitauttaa toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa asetuksen 2017/1939 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut Euroopan syyttäjänviraston prosessuaaliset toimet ja tässä yhteydessä vedota sen lainvastaisuuteen. Jos kansallinen tuomioistuin saattaa asian sen käsiteltäväksi, unionin tuomioistuimen tehtävänä on lausua kyseisen 42 artiklan ja tarvittaessa sisäisen työjärjestyksen pätevyydestä suhteessa asetukseen 2017/1939 ja muihin unionin oikeuden määräyksiin ja säännöksiin, joihin kantaja vetoaa kannekirjelmässään.
36 Edellä esitetyn perusteella Euroopan syyttäjänviraston ensimmäinen prosessinedellytysten täyttymättä jäämistä koskeva väite ja näin ollen sen esittämä oikeudenkäyntiväite on hyväksyttävä ja näin ollen nyt käsiteltävä kanne on jätettävä tutkimatta sen vuoksi, ettei unionin yleisellä tuomioistuimella ole toimivaltaa tutkia sitä, ilman että on tarpeen lausua vaatimuksista, jotka koskevat Euroopan syyttäjänviraston sisäisen työjärjestyksen määräyksiä, jotka koskevat käsiteltävänä olevan asian asiakysymystä.
37 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 144 artiklan 3 kohdan mukaan on niin, että jos vastaaja tekee mainitun työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oikeudenkäyntiväitteen kanteen tutkimisen edellytysten tai tuomioistuimen toimivallan puuttumisesta, väliintulohakemus ratkaistaan vasta sen jälkeen, kun oikeudenkäyntiväite on hylätty tai lykätty ratkaistavaksi pääasian yhteydessä. Lisäksi työjärjestyksen 142 artiklan 2 kohdan mukaan väliintulo menettää tarkoituksensa muun muassa, jos kanne jätetään tutkimatta. Koska nyt käsiteltävässä asiassa kanne on kokonaisuudessaan jätetty tutkimatta unionin yleisen tuomioistuimen toimivallan puuttumisen vuoksi, lausunnon antaminen Euroopan unionin neuvoston, Euroopan komission ja Euroopan parlamentin väliintulohakemuksista raukeaa.
Oikeudenkäyntikulut
38 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, hänet on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan syyttäjänviraston oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti, lukuun ottamatta väliintulohakemuksiin liittyviä kuluja.
39 Työjärjestyksen 144 artiklan 10 kohdassa määrätään, että jos pääasian käsittely päätetään ennen väliintulohakemuksen ratkaisemista, väliintulohakemuksen tekijä ja varsinaiset asianosaiset vastaavat väliintulohakemukseen liittyvistä omista kuluistaan. Näin ollen kantaja, Euroopan syyttäjänvirasto, neuvosto, komissio ja parlamentti vastaavat kukin omista väliintulohakemuksiin liittyvistä oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne jätetään tutkimatta.
2) Lausunnon antaminen Euroopan unionin neuvoston, Euroopan komission ja Euroopan parlamentin väliintulohakemuksista raukeaa.
3) Victor-Constantin Stan vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänen on korvattava Euroopan syyttäjänviraston kulut, lukuun ottamatta väliintulohakemuksiin liittyviä kuluja.
4) Stan, Euroopan syyttäjänvirasto, neuvosto, komissio ja parlamentti vastaavat kukin omista väliintulohakemuksiin liittyvistä oikeudenkäyntikuluistaan.
Annettiin Luxemburgissa 15 päivänä joulukuuta 2023.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |