Asia T‑411/22
Dexia
vastaan
Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kahdeksas jaosto), 10.4.2024
Talous- ja rahaliitto – Pankkiunioni – Luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten yhteinen kriisinratkaisumekanismi (SRM) – Yhteinen kriisinratkaisurahasto – Maksukauden 2022 ennakollisten vakausmaksujen laskemista koskeva kriisinratkaisuneuvoston päätös – Asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohta – Oikeudellinen virhe – Tuomion ajallisten vaikutusten rajoittaminen
1. Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten yhteinen kriisinratkaisumekanismi – Yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavat ennakolliset vakausmaksut – Yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien yksilöllisten vakausmaksujen kokonaismäärälle asetettu vuosittainen yläraja, joka on 12,5 prosenttia lopullisesta tavoitetasosta – Soveltamisala – Soveltaminen alkuvaiheen aikana
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja neljäs alakohta)
(ks. 30 ja 38 kohta)
2. Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten yhteinen kriisinratkaisumekanismi – Yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavat ennakolliset vakausmaksut – Yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien yksilöllisten vakausmaksujen kokonaismäärälle asetettu vuosittainen yläraja, joka on 12,5 prosenttia lopullisesta tavoitetasosta – Ulottuvuus – Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB) ei saa ylittää tätä ylärajaa – Arviointiperusteet – Lopullista tavoitetasoa koskeva dynaaminen lähestymistapa
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohta ja 70 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja neljäs alakohta)
(ks. 41 ja 45–48 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy käsiteltävän kumoamiskanteen ja kumoaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) päätöksen, joka koskee ennakollisten vakausmaksujen, jotka luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten on suoritettava yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2022, vahvistamista.(1) Unionin yleinen tuomioistuin lausuu ensimmäisen kerran asetuksen N:o 806/2014(2) 70 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja neljännessä alakohdassa tarkoitetusta säännöstä, jonka mukaan kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten maksettavat ennakolliset vakausmaksut eivät saa ylittää 12,5:tä prosenttia yhteisen kriisinratkaisurahaston lopullisesta tavoitetasosta (jäljempänä 12,5 prosentin yläraja).
Kantajana oleva Dexia oli luottolaitos, jonka kotipaikka oli Ranskassa. Kriisinratkaisuneuvosto vahvisti 11.4.2022 riidanalaisella päätöksellä asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2022 suoritettavat ennakolliset vakausmaksut, jotka luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten, kantaja mukaan luettuna, on maksettava. Kantaja vaatii riidanalaisen päätöksen kumoamista kantajaa koskevilta osin.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi
Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa aluksi, että asetuksen N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdassa säädetään, että yhteisen kriisinratkaisurahaston käytettävissä olevien varojen on 1.1.2016 alkaneen kahdeksan vuotta kestävän alkuvaiheen (jäljempänä alkuvaihe) päättyessä saavutettava lopullinen tavoitetaso, joka on vähintään 1 prosentti kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten (jäljempänä kyseiset laitokset) suojattujen talletusten määrästä. Asetuksen N:o 806/2014 69 artiklan 2 kohdan mukaan ennakolliset vakausmaksut on jaksotettava tämän vaiheen aikana ajallisesti mahdollisimman tasaisesti, kunnes lopullinen tavoitetaso saavutetaan, ottaen kuitenkin asiaankuuluvasti huomioon suhdannevaiheen ja vakausmaksujen myötäsyklisyyden mahdollinen vaikutus laitosten rahoitusasemaan. Asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja neljännessä alakohdassa säädetään lisäksi, että kriisinratkaisuneuvosto laskee kunakin vuonna yksilölliset vakausmaksut varmistaakseen, että kyseisten laitosten maksettavat rahoitusosuudet eivät ylitä 12,5:tä prosenttia yhteisen kriisinratkaisurahaston lopullisesta tavoitetasosta.
Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja neljännessä alakohdassa säädetyn 12,5 prosentin ylärajaa koskevan vaatimuksen ajallisesta soveltamisesta, että sitä voidaan soveltaa alkuvaiheen aikana. Kuten asetuksen N:o 806/2014 säännöksistä selvästi ilmenee, kriisinratkaisuneuvoston on nimittäin noudatettava 12,5 prosentin ylärajaa koskevaa vaatimusta kunakin vuonna eikä sen ajallista soveltamista ole mitenkään rajoitettu alkuvaihetta seuraavalla ajanjaksolla.(3) Myöskään muista tämän asetuksen säännöksistä ei ilmene, ettei 12,5 prosentin ylärajaa koskevaa vaatimusta sovellettaisi alkuvaiheen aikana tai että kriisinratkaisuneuvosto voisi poiketa siitä tällä ajanjaksolla. Tämän tulkinnan vahvistaa kyseisen asetuksen syntyhistoria, josta ilmenee, että komission asetusehdotuksen(4) mukaan yhteisen kriisinratkaisurahaston perustamisen alkuvaihe kestää kymmenen vuotta. Parlamentti ja neuvosto kuitenkin sopivat sittemmin tämän vaiheen lyhentämisestä kahdeksaan vuoteen ja päättivät samalla nostaa tämän ylärajan 12,5 prosenttiin. Tästä seuraa, että unionin lainsäätäjä on vahvistanut alkuvaiheeseen kuuluvien vuosien lukumäärän ja ylärajan prosenttimäärän välisen yhteyden. Näin ollen 12,5 prosentin ylärajaa sovelletaan alkuvaiheen aikana.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin korostaa 12,5 prosentin ylärajaa koskevan vaatimuksen sisällön osalta, että kriisinratkaisuneuvoston on varmistettava, että kyseisten laitosten vakausmaksut eivät ylitä 12,5:tä prosenttia lopullisesta tavoitetasosta.(5) Kyseinen säännös(6) perustuu tältä osin lopullista tavoitetasoa koskevaan dynaamiseen lähestymistapaan, jossa lopullinen tavoitetaso on määritettävä suojattujen talletusten määrän perusteella alkuvaiheen päättyessä. Sovellettaessa 12,5 prosentin ylärajaa koskevaa vaatimusta on otettava huomioon tämä lopullinen tavoitetaso.
Koska ennakollisten vakausmaksujen laskenta on kuitenkin tehtävä vuosittain ja perustuu sen lopullisen tavoitetason määrittämiseen, joka on saavutettava alkuvaiheen päättyessä, ja sen jälkeen vuotuiseen tavoitetasoon, joka on jaettava laitosten välillä, kriisinratkaisuneuvoston on arvioitava lopullinen tavoitetaso kunkin maksukauden osalta mahdollisimman tarkasti tämän arvioinnin hetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella (jäljempänä ennakoitu lopullinen tavoitetaso). Näin ollen ennakoitu lopullinen tavoitetaso on ratkaiseva 12,5 prosentin ylärajaa sovellettaessa.
Kun kriisinratkaisuneuvosto laskee ennakolliset vakausmaksut tietyn maksukauden aikana, sen on näin ollen varmistettava, että kaikkien kyseisten laitosten maksettavien ennakollisten vakausmaksujen määrä ei ylitä 12,5:tä prosenttia ennakoidusta lopullisesta tavoitetasosta.
Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kriisinratkaisuneuvoston esittämä väite, jonka mukaan 12,5 prosentin ylärajaa koskevaa vaatimusta on joko jätettävä soveltamatta tai sovellettava ”joustavasti”, ei aseta kyseenalaiseksi tätä päätelmää. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin toteaa yhtäältä, että merkityksellisten säännösten merkitys ilmenee yksiselitteisesti itse säännösten sanamuodosta.(7) Toisaalta niiden säännösten, joiden mukaan ennakolliset vakausmaksut on muun muassa jaksotettava ajallisesti mahdollisimman tasaisesti, kunnes lopullinen tavoitetaso saavutetaan,(8) perusteella 12,5 prosentin ylärajaa ei voida tulkita siten, ettei tämä yläraja olisi sitova tai että se olisi pelkästään ohjeellinen.
Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee, onko kriisinratkaisuneuvosto noudattanut riidanalaisessa päätöksessä 12,5 prosentin ylärajaa koskevaa vaatimusta. Tässä yhteydessä riidanalaisesta päätöksestä ensinnäkin ilmenee, että ennakoidun lopullisen tavoitetason arvioitiin olevan määrältään 79 987 450 580 euroa. Kriisinratkaisuneuvoston oli näin ollen varmistettava, että ennakollisten vakausmaksujen kokonaismäärä ei ylittänyt 9 998 431 322,50 euroa. Kuten riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, kriisinratkaisuneuvosto kuitenkin vahvisti maksukaudelle 2022 vuosittaisen tavoitetason määräksi 14 253 573 821,46 euroa, jota alennettiin 13 675 366 302,18 euroon tiettyjen vähennysten jälkeen.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa näin ollen, että riidanlaisessa päätöksessä vahvistettiin kaikkien kyseisten laitosten maksettavien ennakollisten vakausmaksujen määrä tasolle, joka ylitti 12,5 prosentin ylärajan ennakoidun lopullisen tavoitetason osalta, ja että kriisinratkaisuneuvosto on jättänyt noudattamatta asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan ensimmäistä ja neljättä alakohtaa. Se katsoo, että tällainen oikeudellinen virhe on sellaisenaan riittävä peruste kumota riidanalainen päätös kantajaa koskevilta osin.
Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin pysyttää käsiteltävän asian olosuhteiden vuoksi riidanalaisen päätöksen vaikutukset voimassa kantajaa koskevilta osin, kunnes kriisinratkaisuneuvosto on kohtuullisessa ajassa, joka ei saa ylittää kuutta kuukautta ajankohdasta, jona tästä tuomiosta tulee lainvoimainen, toteuttanut tämän kumoamisen edellyttämät toimenpiteet.