Language of document :

Kanne 25.8.2008 - Pannon Hőerőmű Zrt. v. komissio

(Asia T-352/08)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Pannon Hőerőmű Energiatermelő, Kereskedelmi és Szolgáltató Zrt. (Pécs, Unkari) (edustajat: asianajajat M. Kohlrusz, P. Simon ja G. Ormai)

Vastaaja: komissio

Vaatimukset

Komission 4.6.2008 tekemä päätös (C 41/2005 [ex NN 49/2005]; jäljempänä riidanalainen päätös), joka koskee Unkarissa pitkäaikaisilla sähköenergian hankintasopimuksilla myönnettyjä valtiontukia, on kumottava

Kantaja on vapautettava riidanalaisessa päätöksessä vahvistetusta velvollisuudesta palauttaa tuki

Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on Unkarin oikeuden mukaan perustettu rajavastuuyhtiö, jonka päätoimialana on sähköenergian tuotanto. Sähköenergian tuottajien (myyjä) ja MVM Trade Villamosenergia-kereskedelmi Zrt.:n (jäljempänä MVM) (ostaja) välillä tehdyt sähkönhankintasopimukset (jäljempänä pitkäaikaiset sähkönhankintasopimukset) tehtiin ennen Unkarin liittymistä Euroopan unioniin. Sopimusten mukaan MVM on velvollinen ostamaan vahvistetun vähimmäismäärän sähköenergiaa sopimuksessa tarkoitetulta voimalaitokselta. Riidanalaisen päätöksen mukaan ostovelvollisuutta on pidettävä yhteismarkkinoille soveltumattomana valtiontukena, joka tuensaajien on palautettava.

Riidanalainen päätöksen kumoamiseen tähtäävän ensisijaisen vaatimuksen perusteeksi kantaja vetoaa olennaisten muotosäännösten rikkomiseen, oikeussääntöjen virheelliseen soveltamiseen sekä velvollisuuteen pitää yllä yleisen edun mukaiset palvelut.

Kantaja esittää, että olennaisia muotosäännöksiä on rikottu siksi, että komissio ei ole tutkinut sähkönhankintasopimuksia kutakin erikseen, vaan ainoastaan niiden yleisluonnetta, mikä on saanut sen tekemään päätymään väärään ratkaisuun. Toiseksi komissio ei ole ottanut huomioon sitä, että kyse on pitkäaikaisista hankintasopimuksista, vaan riidanalaisessa päätöksessä niitä on tarkasteltu ainoastaan Unkarin liittymisestä Euroopan unioniin, eli 1.5.2004 alkaneen ja riidanalaisen päätöksen tekemiseen päättyneen ajanjakson osalta. Kolmanneksi kantaja esittää, että komissio on käsitellyt vain sen, millä tavoin jokin markkinatoimija olisi menetellyt MVM:n asemassa eikä sitä, millä tavoin markkinatoimija olisi menetellyt sähköenergian tuottajan asemassa. Neljänneksi se katsoo, että komissio on luonnehtinut väärin pitkäaikaisilla sähkönhankintasopimuksilla "taatuiksi" hinnoiksi niissä tarkoitetun kiinteiden hintojen mekanismin. Viidenneksi komissio on kantajan mukaan muotoillut vain yleisen kannan kilpailua vääristävän rajoituksen olemassaolosta tutkimatta asiassa todellisuudessa vallitsevia olosuhteita.

Kantaja vetoaa oikeussääntöjen virheelliseen soveltamiseen sen varalta, että yleisten muotosäännösten rikkomisesta johdettu valitusperuste katsotaan perusteettomaksi. Kantaja katsoo, että sen tekemä pitkäaikainen sähköhankintasopimus ei täytä edellytyksiä, joiden täyttyessä kyseessä on valtiontuki. Komissio on soveltanut väärin yksityisen sijoittajan käsitteeseen perustuvaa kriteeriä, koska MVM:n asemaa ei voida rinnastaa yksityisen keskivertosijoittajan asemaan. Toiseksi toimenpiteen ei voida katsoa tuottavan valikoivaa kilpailuetua, koska hankintasopimuksen tekemiseen oli nimenomainen lakisääteinen velvollisuus. Tuen ei voida katsoa olevan peräisin valtiolta, koska MVM on markkinaehdoin toimiva elinkeinonharjoittaja. Kilpailua vääristävää rajoitusta ei ole siksikään, että pitkäaikaisilla sähkönhankintasopimuksilla ei ole osoitettu rajoitetun kilpailua.

Sen varalta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoisi, että valtiontuen edellytykset täyttyvät asiassa, kantaja esittää, että sen tuottama palvelu on yleisen yhteiskunnallisen edun mukainen, minkä vuoksi kantajan tekemää pitkäaikaista sähkönhankintasopimusta ei voida katsoa yhteismarkkinoille soveltumattomaksi tueksi.

Tuen palauttamisvelvollisuuden kumoamisen perusteeksi kantaja vetoaa suhteellisuusperiaatteeseen, luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteisiin sekä puolustuksen oikeuksiin.

____________