EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(ensimmäinen jaosto)

25 päivänä helmikuuta 2014

Asia F‑155/12

Luis García Domínguez

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Kilpailu – Kilpailuilmoitus EPSO/AD/215/11 – Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen – Hakemuksen hylkäävän päätöksen perustelut – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Eturistiriita

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Luis García Domínguez vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan päätöksen, jolla avoimen kilpailun EPSO/AD/215/11 valintalautakunta päätti olla merkitsemättä häntä kyseisen kilpailun varallaololuetteloon, sekä velvoittamaan Euroopan komission maksamaan hänelle vahingonkorvausta.

Ratkaisu:      Kanne hylätään selvästi täysin perusteettomana. Luis García Domínguez vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kilpailu – Kokeita koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja kokeiden sisältö – Valintalautakunnan harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(Henkilöstösääntöjen liite III)

2.      Virkamiehet – Oikeudet ja velvollisuudet – Riippumattomuutta ja rehellisyyttä koskeva velvollisuus – Eturistiriidan vaara valintalautakunnan jäsenen ja hakijan välisten ammatillisten suhteiden tapauksessa – Eturistiriitaa ei ole

(Henkilöstösääntöjen liite III)

3.      Virkamiehet – Kilpailu – Hakijoiden pätevyyden arvioiminen – Valintalautakunnan harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(Henkilöstösääntöjen liite III)

1.      Yhdenvertaisen kohtelun periaate on unionin oikeuden perusperiaate, joten valintalautakunnan tehtävänä on valvoa tarkasti, että sitä noudatetaan hakijoiden välillä kilpailun aikana. Vaikka valintalautakunnalla on laaja harkintavalta kokeita koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja kokeiden yksityiskohtaisen sisällön osalta, on kuitenkin unionin tuomioistuinten tehtävänä harjoittaa valvontaansa siltä osin kuin se on tarpeen hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja valintalautakunnan heidän välillään tekemän valinnan objektiivisuuden varmistamiseksi.

Jokaiseen tutkimukseen liittyy yleisesti ja erottamattomasti epäyhdenvertaisen kohtelun vaara, kun otetaan huomioon se, että niiden kysymysten lukumäärä on väistämättä rajallinen, joita voidaan järkevästi esittää tiettyä aihetta koskevassa kokeessa. On näin ollen hyväksytty, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen voidaan todeta vain silloin, jos valintalautakunta ei ole rajoittanut kokeita valitessaan mahdollisuuksien epäyhdenvertaisuutta koskevaa vaaraa, joka liittyy yleensä kaikkiin kokeisiin.

Kuitenkaan se, että kokeen on valittu koskevan tiettyä aihetta, joka voisi suosia joitakin hakijoita, mikä kuuluu yleensä kaikkiin kokeisiin erottamattomasti liittyvään vaaraan, ei anna näille viimeksi mainituille sellaista etua, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta voitaisiin katsoa loukatun. Näin on silloin, kun valintalautakunta on valinnut aiheen kaikille avoimen kilpailun kokeisiin hyväksytyille hakijoille heidän kieliryhmästään riippumatta, ennen kuin alkukarsintakokeiden tulokset ja siten kyseisen kilpailun kokeisiin osallistumaan hyväksyttyjen hakijoiden nimet ovat olleet tiedossa.

(ks. 24, 25, 28 ja 29 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑100/04, Giannini v. komissio, 12.3.2008, 132 ja 133 kohta

2.      Arvioitaessa eturistiriidan vaaraa virkamiehen ja jonkin kolmannen osapuolen väliset ammatilliset suhteet eivät voi lähtökohtaisesti merkitä sitä, että virkamiehen riippumattomuus vaarantuu tai vaikuttaa siltä, jos tämän virkamiehen on annettava ratkaisu asiassa, jossa tämä kolmas osapuoli on mukana. Valintalautakunnan puolueettomuuden periaate edellyttää, että valintalautakunnan jäsenen on jäävättävä itsensä hakijan arvioimisen osalta, jos valintalautakunnan jäsen ja hakija ovat välittömässä suhteessa toisiinsa.

Siitä, että valintalautakunnan jäsen toimi johtajana unionin toimielimen yksikössä ryhmässä, jossa kilpailun hakija työskenteli, ei voida päätellä tämän valintalautakunnan jäsenen olleen välittömässä suhteessa tähän hakijaan.

Se, että kilpailun hakija esiintyy valintalautakunnan jäsenen Facebook-tilillä tämän ystävänä, ei myöskään ole osoitus tämän jäsenen ja kyseisen hakijan välisestä välittömästä suhteesta. Se, että kaksi henkilöä ovat tämän verkoston kautta ystäviä, ei välttämättä merkitse sitä, että heidän välillään olisi ystävyyssuhde tälle käsitteelle tavanomaisesti annetussa merkityksessä, vaan se voi perustua vain näiden kahden henkilön haluun vaihtaa keskenään tietoja yleisesti kiinnostavista tai ammatillisista kysymyksistä. Henkilön ystävällä ei myöskään välttämättä ole pääsyä kaikkiin tämän henkilön jakamiin tietoihin, vaan jokainen Facebookin käyttäjä voi päättää, mitä henkilökohtaisia tietojaan hän haluaa kenellekin jakaa.

(ks. 34, 36 ja 37 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑137/03, Mancini v. komissio, 3.2.2005, 33 kohta; asia T‑157/04, De Bry v. komissio, 12.7.2005, 35 kohta ja em. asia Giannini v. komissio, 224 kohta

3.      Ne arvioinnit, jotka kilpailun valintalautakunta suorittaa arvostellessaan hakijoiden tietoja ja soveltuvuutta, sekä ne päätökset, joilla valintalautakunta toteaa hakijan epäonnistuneen kokeessa, ilmentävät valintalautakunnan tekemiä arvoarvostelmia. Ne kuuluvat valintalautakunnalla olevan laajan harkintavallan piiriin, ja unionin tuomioistuimet voivat tutkia niiden laillisuuden ainoastaan, jos valintalautakunnan työskentelyä ohjaavia sääntöjä on ilmeisesti rikottu.

Jos hylätty hakija väittää, että kilpailun kokeen arvosana ei ole sopusoinnussa hänen saman kilpailun toisesta kokeesta saamansa korkean arvosanan kanssa, tästä ei voida päätellä, että valintalautakunta olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen, sillä hakijan suoritukset peräkkäisissä kokeissa voivat vaihdella kokeesta toiseen. Kilpailun valintalautakunnan on hakijoiden ammatillisia tietoja sekä heidän soveltuvuuttaan ja motivaatiotaan koskevassa arvioinnissa tukeuduttava yksinomaan ja itsenäisesti vain hakijoiden kilpailuilmoituksessa määrättyihin suorituksiin. Kyseinen hakija ei voi myöskään tehokkaasti vedota hänelle kokeessa annetun arvosanan riitauttamiseksi aikaisempaan pitkään työkokemukseensa. Myöskään hakijan henkilökohtainen näkemys ei ole osoitus ilmeisestä arviointivirheestä.

(ks. 58 ja 59 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑146/99, Teixeira Neves v. yhteisöjen tuomioistuin, 14.7.2000, 41 kohta ja asia T‑336/02, Christensen v. komissio, 5.4.2005, 25 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑101/11, Mileva v. komissio, 13.12.2012, 45 kohta