EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(ensimmäinen jaosto)

23 päivänä huhtikuuta 2015

Asia F‑131/14

David Bensai

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Sopimussuhteinen toimihenkilö – Palkkaus – Palkkalaskelma – Vahvistava luonne – Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn vaatimusten noudattamatta jättäminen – Virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen uudistaminen – Työajan lisääminen ilman palkan mukauttamista – Vaikutuksettomuus siihen, että palkkalaskelma on luonteeltaan vahvistava – Sopimussuhteisten toimihenkilöiden ja paikallisten toimihenkilöiden epäyhdenvertainen kohtelu – Työjärjestyksen 81 artikla

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa David Bensai vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan hänen palkkalaskelmansa, jonka Euroopan komissio vahvisti tammikuulle 2014, koska siinä oleva palkka on alhaisempi kuin hänen sellaisen työtoverinsa palkka, joka työskentelee samalla toimialalla ja toimii hänen mukaansa vastaavissa tai vähemmän tärkeissä tehtävissä kuin hän.

Ratkaisu:      Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja koska kanne on joka tapauksessa selvästi perusteeton. David Bensai vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Perustellulla määräyksellä tehty päätös – Edellytykset – Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai joka on selvästi täysin perusteeton – Vaikutus

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 81 artikla)

2.      Henkilöstökanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Ensimmäinen palkkalaskelma sen jälkeen, kun viikoittaista työaikaa nostettiin lainsäädäntötoimella, joka ei ole virkamiehelle vastainen toimi

(Henkilöstösääntöjen 55, 90 ja 91 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 1, 16 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Unionin palvelukseen otettujen eri henkilöryhmien eriytetty kohtelu henkilöstösäännöissä annettujen takeiden osalta – Syrjintää ei ole tapahtunut

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklassa määrätään, että jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat kokonaan tai osittain taikka jos kanne on kokonaan tai osittain selvästi täysin perusteeton, virkamiestuomioistuin voi jatkamatta käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

Erityisesti kanteen hylkääminen perustellulla määräyksellä työjärjestyksen 81 artiklan perusteella on paitsi prosessiekonomian vaatimusten mukaista, myös säästää asianosaisten kustannuksia, joita istunnon pitämisestä aiheutuisi, kun virkamiestuomioistuin katsoo asiaa tutkiessaan, että sillä on riittävästi tietoa kyseisen asian asiakirjojen perusteella, ja on täysin vakuuttunut siitä, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai että se on täysin perusteeton ja katsoo tämän lisäksi vielä, ettei istunnon järjestäminen toisi esille uusia seikkoja, jotka voivat saada sen muuttamaan kantansa.

(ks. 27 ja 28 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: määräys Mészáros v. komissio (F‑22/13, EU:F:2014:189, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Mitä tulee sopimussuhteisen toimihenkilön nostaman sellaisen kanteen tutkittavaksi ottamiseen, joka koskee hänen ensimmäistä palkkalaskelmaansa viikoittaisen työajan nostamisen jälkeen, ei voida katsoa, että tämä palkkalaskelma on asianomaiselle vastainen toimi siltä osin kuin se kuvastaa ensimmäisen kerran asianomaisen työntekijän työnantajan yksipuolisesti tekemää muutosta sopimuksessa vahvistettuihin työehtoihin ja erityisesti hänen tuntipalkkansa alentamista.

Yhtäältä asianomaisen työntekijän ja hallinnon välisen sopimukseen perustuvan työsuhteen yksipuolisesta muuttamisesta ei nimittäin päättänyt työnantajana oleva toimielin vaan Euroopan unionin lainsäätäjä, joka muodostuu Euroopan parlamentista ja Euroopan unionin neuvostosta ja joka ratkaisi asian tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja sovelletaan niiden 1 artiklan mukaisesti kaikkiin sopimuksella palvelukseen otettuihin unionin toimihenkilöihin. Tietyt työsuhteen ehdot kuten ne, jotka koskevat työntekijöiden palkkausta ja heidän työaikaansa, vahvistetaan muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa, joka on lainsäätäjän toteuttama lainsäädäntötoimi, eivätkä toimielimet ja unionin elimet ja järjestöt voi päättää niistä käyttäessään sopimusvapauttaan työsopimusten tekemiseen toimivaltaisena viranomaisena.

Toisaalta unionin lainsäätäjä voi koska hyvänsä tehdä unionin virkamiesten ja toimihenkilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin muutoksia perustamissopimusten määräyksiä, Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja yleisiä oikeusperiaatteita noudattaen SEUT 336 artiklan mukaisesti annettujen sellaisten asetusten avulla, joilla tehdään muutoksia henkilöstösääntöihin ja muuhun henkilöstöön sovellettaviin palvelussuhteen ehtoihin ja joita sovelletaan poikkeuksia lukuun ottamatta vanhan lain voimassa ollessa syntyneiden tilanteiden tulevaisuudessa ilmeneviin vaikutuksiin. Erityisesti kun on kyse muutoksista, joita on tehty työajan kestoon, sellaisena kuin se määritellään henkilöstösääntöjen 55 artiklassa, niitä sovelletaan myös väliaikaisiin toimihenkilöihin ja sopimussuhteisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 ja 91 artiklan mukaisesti.

Lisäksi muuhun henkilöstöön sovellettavista palvelussuhteen ehdoista käy selvästi ilmi, että sopimuksella palvelukseen otetuille toimihenkilöille maksetaan palkkaa sen mukaan, mikä on heidän palkkaluokkansa ja palkkatasonsa tehtäväryhmässä, ja että heille maksetaan tältä osin kuukausipalkkaa, joka ei muodollisesti riipu tavanomaisesta työajasta, joka voi vaihdella henkilöstösääntöjen 55 artiklan 2 kohdan uuden sanamuodon mukaisesti siten, että sen vähimmäiskesto on 40 tuntia ja enimmäiskesto 42 tuntia viikossa sen mukaan, mitä työnantajana oleva toimielin, elin tai järjestö mahdollisesti tältä osin päättää.

Näin ollen tuntipalkan laskeminen ei muodosta asianomaisen työntekijän työnantajan yksipuolisesti tekemää päätöstä, vaan se on vain käytännön seuraus henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen merkityksellisten säännösten muuttamisesta lailla.

(ks. 38–42 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Centeno Mediavilla ym. v. komissio (C‑443/07 P, EU:C:2008:767, 60 ja 61 kohta)

3.      Yhtäältä paikallisten toimihenkilöiden ja toisaalta virkamiesten ja muiden toimihenkilöiden välillä olevia eroja henkilöstösäännöissä ei voida saattaa kyseenalaisiksi yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen vetoamalla, koska nämä objektiiviset oikeudelliset erot henkilöstösääntöjen mukaisissa takeissa, luokittelussa, palkassa ja sosiaalietuuksissa ovat luonteeltaan keskeisiä.

Sopimussuhteisen toimihenkilön sellaista väitettä ei siis voida hyväksyä, jonka mukaan viikoittaisen työajan nostaminen, joka toteutettiin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muutoksella, kasvatti asianomaisen työntekijän ja hänen työtoverinsa, joka on paikallinen toimihenkilö, tuntipalkkojen eroa syrjivällä tavalla.

(ks. 43 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: määräys De Smedt v. komissio (T‑415/06 P, EU:T:2007:205, 54 ja 55 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio De Smedt v. komissio (F‑59/05, EU:F:2006:105, 76 kohta)