YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (kolmas jaosto)
16 päivänä heinäkuuta 1998 (1)
Komission päätös, jonka mukaan tuontitullien palauttaminen ei ole perusteltua
Kumoamiskanne Tullikoodeksin 239 artikla Perusteluvelvollisuus
Asiassa T-195/97,
Kia Motors Nederland BV, Alankomaiden oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
Vianen (Alankomaiden kuningaskunta),
ja
Broekman Motorships BV, Alankomaiden oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
Rotterdam (Alankomaiden kuningaskunta),
edustajanaan asianajaja Annetje-Theckla Ottow, Amsterdam, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Claude Medernach, 810 rue Mathias Hardt,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Hendrik
van Lier, avustajinaan asianajaja Marc van der Woude, Bryssel, ja asianajaja Rita
Wezenbeek-Geuke, Rotterdam, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen
yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantajat vaativat 8.4.1997 tehdyn Alankomaiden kuningaskunnalle osoitetun
tuontitullien palauttamishakemusta koskevan komission päätöksen kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit C. P. Briët
ja A. Potocki,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 12.5.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 1.
- Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen
(ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi) 20 artiklan
1 kohdassa säädetään, että [T]ullien, jotka lain mukaan kannetaan tullivelan
syntyessä, on perustuttava Euroopan yhteisöjen tullitariffiin. Saman artiklan
3 kohdassa täsmennetään, että Euroopan yhteisöjen tullitariffi käsittää d)
yhteisön tiettyjen maiden tai maiden ryhmien kanssa tekemiin tullietuuskohteluun
oikeuttaviin sopimuksiin sisältyvät tullietuustoimenpiteet; e) yhteisön yksipuoliset
tiettyjä maita, maiden ryhmiä tai alueita koskevat tullietuustoimenpiteet .
- 2.
- Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92
soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission
asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL 1993 L 253, s. 1; jäljempänä
soveltamisasetus) 66 artiklassa säädetään, että [Y]hteisön tietyille kehitysmaiden
alkuperätuotteille myöntämiä yleisiä tullietuuksia koskevia säännöksiä sovellettaessa
on kyseisiin tullietuuksiin oikeutetun maan alkuperätuotteina pidettävä
75 artiklan mukaisesti suoraan yhteisöön kuljetettuja: a) kyseisessä maassa
kokonaan tuotettuja tuotteita .
- 3.
- Soveltamisasetuksen 75 artiklassa täsmennetään, että [E]tuuden saavasta
viejämaasta suoraan yhteisöön kuljetettuina pidetään: a) tuotteita, joita ei kuljeteta
minkään muun maan alueen kautta, lukuun ottamatta 70 artiklaa sovellettaessa
muuta samaan alueelliseen ryhmään kuuluvaa maata; b) tuotteita, jotka kuljetetaan
muiden kuin etuuden saavan viejämaan alueiden kautta tai 70 artiklaa
sovellettaessa muiden kuin samaan alueelliseen ryhmään kuuluvien muiden maiden
alueiden kautta, uudelleenlastaten tai väliaikaisesti varastoiden, jos viimeksi
mainittujen maiden kautta tapahtuva kuljetus on perusteltua maantieteellisten
syiden tai yksinomaan kuljetukseen liittyvien tarpeiden vuoksi ja jos tuotteet
ovat pysyneet kauttakuljetusmaan tai varastointimaan tulliviranomaisten
valvonnassa, tuotteita ei ole luovutettu siellä myyntiin eikä kulutukseen ja
niille ei ole suoritettu siellä muita toimintoja kuin tarvittaessa purkaus ja
uudelleenlastaus tai muita niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimintoja.
- 4.
- Soveltamisasetuksen 76 artiklan toisen kohdan mukaan [J]os etuuden saavasta
maasta toiseen maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan etuuden saavaan
maahan, niitä on pidettävä ei-alkuperätuotteina, jollei toimivaltaisten viranomaisten
hyväksymällä tavalla voida osoittaa, että palautetut tavarat ovat samat kuin
maasta viedyt tavarat [ja että] tavaroille ei ole suoritettu muita kuin niiden kunnon
säilyttämiseksi kyseisessä maassa olon aikana tarvittavia toimenpiteitä.
- 5.
- Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92
soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission
asetuksen (ETY) N:o 2454/93 muuttamisesta 19 päivänä joulukuuta 1994 annetun
komission asetuksen (EY) N:o 3254/94 (EYVL L 346, s. 1; jäljempänä asetus
N:o 3254/92) 77 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tässä jaksossa tarkoitetut
alkuperätuotteet saadaan tuoda yhteisöön tullietuuksin , jos ne on kuljettu
suoraan yhteisöön 78 artiklassa tarkoitetuin tavoin .(2)
- 6.
- Asetuksen N:o 3254/92 78 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että [E]tuuden
saavasta viejämaasta suoraan yhteisöön kuljetettuina pidetään b) yhtenä
lähetyksenä lähetettyjä tavaroita, jotka kuljetetaan muun kuin etuuden saavan
viejämaan tai yhteisön alueen kautta, tarvittaessa siellä uudelleenlastaten tai
väliaikaisesti varastoiden, jos tavarat ovat pysyneet kauttakuljetusmaan tai
varastointimaan tulliviranomaisten valvonnassa ja jos niille ei ole suoritettu siellä
muita toimintoja kuin purkaus ja uudelleenlastaus tai muita niiden kunnon
säilyttämiseksi tarvittavia toimintoja .
- 7.
- Tullikoodeksin 235242 artiklassa määritetään tuontitullien palauttamis- ja
peruuttamisedellytykset.
- 8.
- Tullikoodeksin 236 artiklan 1 kohdassa säädetään, että [T]uontitullit on
palautettava, jos todetaan, että niiden määrä niitä maksettaessa ei ole ollut lain
mukainen . Saman artiklan 2 kohdan mukaan [Tuonti- tai vientitullit] on
palautettava taikka peruutettava hakemuksesta, joka on esitettävä kyseiselle
tullitoimipaikalle kolmen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona nämä tullit on annettu
tiedoksi velalliselle. Tullikoodeksin 235 artiklan a kohdassa täsmennetään, että
palauttamisella tarkoitetaan maksettujen tuontitullien takaisinmaksua
kokonaan tai osittain.
- 9.
- Tullikoodeksin 239 artiklan 1 kohdassa säädetään, että [Tuonti- tai vientitullit]
voidaan palauttaa muissa kuin 236, 237 ja 238 artiklassa tarkoitetuissa
tilanteissa, jotka määritetään komiteamenettelyä noudattaen, [jotka]
johtuvat olosuhteista, joissa ei voida osoittaa asianomaisen syyllistyneen vilpilliseen
menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin. Tilanteet, joissa tätä säännöstä voidaan
soveltaa, sekä tällöin noudatettavaa menettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt
määritellään komiteamenettelyä noudattaen. Palauttamiselle tai peruuttamiselle
voidaan asettaa erityisehtoja. Saman artiklan 2 kohdan mukaan palauttamista on
tässä tapauksessa haettava 12 kuukauden määräajassa siitä päivästä, jona tullit on
annettu tiedoksi velalliselle.
- 10.
- Soveltamisasetuksen 899 artiklan mukaan palautushakemusta käsittelevän
kansallisen viranomaisen on myönnettävä palautus, jos se toteaa laissa säädettyjen
palauttamisedellytysten täyttyvän. Soveltamisasetuksen 905 artiklassa lisätään, että
[J]os koodeksin 239 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehtyä palautus- tai
peruutushakemusta käsittelevä päätöksen tekevä tulliviranomainen ei voi
899 artiklan perusteella tehdä päätöstä ja jos hakemukseen on liitetty todisteita
erityistilanteesta, joka johtuu muista kuin asianomaisen vilpillistä menettelyä tai
ilmeistä välinpitämättömyyttä osoittavista olosuhteista, jäsenvaltion, johon mainittu
viranomainen kuuluu, on lähetettävä tapaus komissiolle ratkaistavaksi
906909 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
- 11.
- Soveltamisasetuksen 906 artiklan mukaan komission on viipymättä merkittävä
asiakirjojen tutkiminen tullikoodeksikomitean kokouksen esityslistalle. Saman
asetuksen 907 artiklassa säädetään, että [T]apausta komiteassa tutkimaan
kokoontuneista kaikkien jäsenvaltioiden edustajista koostuvaa asiantuntijaryhmää
kuultuaan komissio tekee päätöksen, jolla vahvistetaan joko se, että tutkittu
erityistilanne oikeuttaa palautuksen myöntämiseen tai ettei se oikeuta siihen.
Päätös on tehtävä kuudessa kuukaudessa päivästä, jona komissio on vastaanottanut
905 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetut asiakirjat. Jos komissio on joutunut pyytämän
jäsenvaltioilta lisätietoja ratkaisun tekemiseksi, kuuden kuukauden määräaikaa on
pidennettävä päivän, jona komissio on lähettänyt lisätietoja koskevan pyynnön, ja
päivän, jona komissio on ne vastaanottanut, välillä kuluneen ajan verran.
- 12.
- Soveltamisasetuksen 908 artiklan 2 kohdan mukaan [P]äätöksen tekevä
viranomainen tekee ratkaisunsa sille esitetyn hakemuksen osalta komission
päätöksen perusteella, joka on ilmoitettu .
- 13.
- Tullikoodeksin 243 artiklassa säädetään, että jokaisella henkilöllä on oikeus hakea
muutosta itseään suoraan ja henkilökohtaisesti koskevaan tullilainsäädännön
soveltamiseen liittyvään tulliviranomaisten päätökseen siinä jäsenvaltiossa, jossa
päätös on tehty.
Oikeudenkäynnin taustalla olevat tosiseikat
- 14.
- Kantajana oleva Kia Motors Nederland on Koreasta peräisin olevien
Kia-ajoneuvojen jälleenmyyjä Alankomaiden kuningaskunnassa. Kantajana oleva
Broekman Motorships on tulliasiamies, joka laatii tulli-ilmoitukset niiden
asiakkaittensa puolesta, jotka ovat sopimuksessa sitoutuneet suorittamaan sille sen
näiden asiakkaitten puolesta maksamat tullit.
- 15.
- Asianosaiset eivät ole riitauttaneet sitä, että tullikoodeksin 20 artiklassa säädettyä
tullietuuskohtelua sovellettiin tämän oikeudenkäynnin taustalla olevien tosiseikkojen
tapahtuma-aikaan ajoneuvojen tuontiin Etelä-Koreasta yhteisöön.
- 16.
- Turkissa sijaitseva IHLAS Industry and Foreign Trade (jäljempänä IHLAS)
-niminen tuoja tilasi keväällä 1994 Kia Motors Corporationilta (jäljempänä Kia
Motors), joka on Etelä-Koreaan sijoittautunut autonrakentaja, kolmensadan
yritysauton suuruisen autoerän. Ennen kuin ajoneuvot saapuivat, IHLAS huomasi
kuitenkin, ettei niitä voitaisi myydä Turkissa taloudellisen laskusuhdanteen vuoksi.
Ajoneuvojen saapuessa IHLAS sijoitti ne tulliviranomaisten valvontaan ja otti
yhteyttä Kia Motorsiin löytääkseen jonkin ratkaisun. Ajoneuvot jäivät
tulliviranomaisten valvontaan eikä niitä siis tullattu Turkissa.
- 17.
- Kun Kia Motors Nederland kuuli tästä, se osti takaisin kyseiset ajoneuvot ilmoittaen
olevansa kiinnostunut jälleenmyymään ne Alankomaiden kuningaskunnassa. Kia
Motors ei tehokkuussyistä ottanut ajoneuvoja fyysisesti haltuunsa ennen niiden
toimittamista Kia Motors Nederlandille, vaan ajoneuvot lähetettiin 1.7.1994 Turkista
suoraan Alankomaiden kuningaskuntaan. Broekman Motorships teki Kia Motors
Nederlandin tuonti-ilmoituksen. Tässä 18.7.1994 päivätyssä ilmoituksessa se vaati,
että ajoneuvoihin sovelletaan Etelä-Koreasta peräisin oleviin ajoneuvoihin
sovellettavaa tullietuuskohtelua. Vaatimuksensa tueksi se esitti Etelä-Korean
viranomaisten antaman alkuperätodistuksen.
- 18.
- Alankomaiden kuningaskunnan tulliviranomaiset määräsivät 5.10.1994 Broekman
Motorshipsin maksettavaksi kokonaismäärältään 474 584,30 Alankomaiden guldenin
(NLG) suuruiset tuontitullit soveltamatta tullietuuskohtelua. Ne kieltäytyivät
myöntämästä tullietuuskohtelua perustellen tätä sillä, että ajoneuvoja ei ollut
kuljetettu suoraan soveltamisasetuksen 75 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin.
Kia Motors Nederland suoritti Broekman Motorshipsille tämän maksettavaksi
määrätyn summan ja viimeksi mainittu maksoi sen tulliviranomaisille.
- 19.
- Kia Motors Nederland teki 10.7.1995 Rotterdamin alueen tulliviranomaiselle
osoitetun tullikoodeksin 239 artiklaan ja soveltamisasetuksen 899 ja sitä seuraaviin
artikloihin perustuvan palautushakemuksen. Hakemuksessaan se selitti, ettei
ajoneuvoja ollut tullattu eikä millään tavoin muutettu Turkissa. Se korosti myös,
ettei ajoneuvojen eteläkorealaista alkuperää ei voitu kiistää ja että niiden
kuljettamisella Turkista suoraan Alankomaiden kuningaskuntaan oli selvästi pyritty
välttämään liiallisia kuljetuskustannuksia. Se totesi, että näissä olosuhteissa ja
tullietuustoimenpiteiden tavoite huomioon ottaen edellytys, jonka mukaan tavarat
on kuljetettava suoraan, oli täyttynyt, vaikkakaan ajoneuvoja ei muodollisesti ollut
kuljetettu Etelä-Koreasta suoraan Alankomaiden kuningaskuntaan, ja että näin
ollen sellainen erityistilanne, jonka perusteella kannetut tullit voitiin palauttaa, oli
olemassa.
- 20.
- Rotterdamin alueen tulliviranomainen pyysi 30.11.1995 päivätyllä kirjeellä lisätietoja
lähettääkseen asian tullikoodeksin 239 artiklan ja soveltamisasetuksen 905 artiklan
perusteella komission ratkaistavaksi. Se pyysi muun muassa esittämään Turkin
viranomaisten antaman todistuksen siitä, ettei ajoneuvoja ollut millään tavoin
muutettu sinä aikana kun ne olivat Turkissa. Se esitti myös joitakin
palautushakemuksen liitteenä olevaa alkuperätodistusta koskevia varauksia sillä
perusteella, että tässä todistuksessa mainitun ajoneuvoerän arvo erosi IHLASin
laskuista ilmenneestä arvosta. Tulliviranomainen pyysi vastaamaan kirjeeseensä
kolmen kuukauden pituisen määräajan kuluessa.
- 21.
- Rotterdamin alueen tulliviranomainen sai 28.3.1996 päivätyllä kirjeellä
lisäselvitykset, näiden joukossa muun muassa tulliviranomaisten antamat todistukset
siitä, ettei ajoneuvoja ollut tullattu Turkissa, ja Kia Motorisin antaman todistuksen
siitä, että alkuperätodistus koski juuri niitä 300 ajoneuvoa, jotka oli kuljetettu
Turkin kautta Rotterdamiin. Seoul Metropolitan Government oli myös vahvistanut
alkuperätodistuksen alkuperäisyyden ja siinä olevien tietojen paikkansapitävyyden.
IHLAS puolestaan ilmoitti kirjallisesti, ettei ajoneuvoja ollut Turkissa millään tavoin
muutettu.
- 22.
- Rotterdamin tullijohtaja lähetti 1.10.1996 päivätyllä kirjeellä kantajien
palautushakemuksen tullikoodeksin 239 artiklan ja soveltamisasetuksen 905 artiklan
perusteella komission ratkaistavaksi.
- 23.
- Komissio katsoi 8.4.1997 tehdyssä Alankomaiden kuningaskunnalle osoitetussa
päätöksessä (jäljempänä riidanalainen päätös), että vaadittu tuontitullien
palauttaminen ei ollut perusteltua. Ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä oli
kuultu kaikkien jäsenvaltioiden edustajista koostuvaa asiantuntijaryhmää.
Komissio esittää päätöksessään ensinnäkin, että Alankomaiden kuningaskunta oli
pyytänyt sitä ratkaisemaan kyseisen palautushakemuksen ja että se oli
vastaanottanut tämän hakemuksen 14.10.1996. Sitten se toteaa, ettei
tullietuuskohtelua voida soveltaa riidanalaiseen tuontiin siitä syystä, että kyseiset
tuotteet on kuljetettu Turkin kautta ja tullietuuskohtelua ei voida myöntää, koska
tämän maan kautta tapahtuva kuljettaminen ei ollut [soveltamis]asetuksen
75 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin perusteltua maantieteellisten syiden tai
yksinomaan kuljetukseen liittyvien tarpeiden vuoksi. Lopuksi se lisää, että tähän
ratkaisuun ei vaikuta se, että asetus N:o 3254/94 tuli voimaan hieman sen jälkeen,
kun kyseiset ajoneuvot tuotiin Alankomaiden kuningaskuntaan, koska tällä
asetuksella ei ole taannehtivaa vaikutusta.
- 24.
- Komissio antoi 9.4.1997 päivätyllä kirjeellä riidanalaisen päätöksen tiedoksi
Alankomaiden kuningaskunnan Euroopan unionin pysyvälle edustustolle.
Rotterdamin alueen tulliviranomainen päätti 28.4.1997 komission päätöksen
perusteella hylätä Kia Motors Nederlandin hakemuksen. Tämän päätöksen liitteenä
oli jäljennös komission päätöksestä.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
- 25.
- Tässä tilanteessa kantajat nostivat 27.6.1997 nyt esillä olevan kanteen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa.
- 26.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen
perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian selvittämistoimia.
Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 12.5.1998 pidetyssä istunnossa.
- 27.
- Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa riidanalaisen päätöksen;
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 28.
- Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen;
velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Sovellettavat oikeussäännöt
- 29.
- Kantajat esittävät neljä kanneperustetta kanteensa tueksi. Ensimmäinen
kanneperuste perustuu perustamissopimuksen 190 artiklan, toinen
soveltamisasetuksen 75 artiklan, kolmas soveltamisasetuksen 76 artiklan ja neljäs
tullikoodeksin 239 artiklan rikkomiseen.
Perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskeva ensimmäinen kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 30.
- Kantajat esittävät, että riidanalainen päätös perustuu pelkälle toteamukselle, jonka
mukaan soveltamisasetuksen 75 artiklan mukaiset edellytykset eivät täyty. Komissio
ei näin ollen siis ole muun muassa palautushakemuksen liitteenä olleiden
todistusten perusteella tutkinut, oliko sellainen erityistilanne olemassa, jolla
palauttamista voitiin perustella. Kantajat muistuttavat tältä osin, että yhteisöjen
tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission tehtävänä on
kussakin tapauksessa päättää, onko tällainen tilanne olemassa, ja perustella
päätöksensä tältä osin (yhdistetyt asiat 98/83 ja 230/83, Van Gend & Loos v.
komissio, tuomio 13.11.1984, Kok. 1984, s. 3763).
- 31.
- Vastaajan mukaan riidanalainen päätös täyttää oikeuskäytännössä perusteluille
asetetut edellytykset. Komissio on esittänyt muun muassa kaikki ne tosiseikat ja
oikeudelliset seikat, joihin sen arviointi perustuu. Se on todennut päätöksessä
erityisesti, että kyseisiä tavaroita ei ollut kuljetettu suoraan soveltamisasetuksen
75 artiklassa tarkoitetuin tavoin, koska ne oli kuljetettu Turkin kautta, eikä tämä
ollut perusteltua maantieteellisten syiden tai tähän kuljetukseen liittyvien tarpeiden
vuoksi. Vastaaja katsoo, että kantajat ovat näin ollen saaneet tiedon päätöksen
perusteluista ja kyenneet puolustamaan oikeuksiaan.
- 32.
- Sitten vastaaja toteaa, että päätöksessä vastataan täsmällisesti Rotterdamin
tullijohtajan esittämään palautushakemukseen. Se huomauttaa erityisesti, että tässä
hakemuksessa esitetyt perustelut koskivat sitä, soveltavatko Alankomaiden
kuningaskunnan tulliviranomaiset soveltamisasetuksen 75 artiklaa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 33.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa aluksi, että tullikoodeksin 239 artikla
on aikaisemmin voimassa ollutta vastaavan sisältöistä säännöstä koskevassa
oikeuskäytännössä tarkoitettu yleinen kohtuullistamislauseke; tämä aikaisemmin
voimassa ollut säännös oli tuonti- tai vientitullien palauttamisesta tai
peruuttamisesta 2 päivänä heinäkuuta 1979 annetun neuvoston asetuksen (ETY)
N:o 1430/79 (EYVL L 175, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1430/79) 13 artiklan
1 kohta, sellaisena kuin se oli muutettuna tuonti- tai vientitullien palauttamisesta
tai peruuttamisesta annetun asetuksen N:o 1430/79 muuttamisesta 7 päivänä
lokakuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3069/86 (EYVL L 286,
s. 1) 1 artiklan 6 kohdalla, jossa säädettiin, että tuontitullit voidaan palauttaa tai
peruuttaa muissa kuin AD jaksossa tarkoitetuissa erityistilanteissa, jotka johtuvat
olosuhteista, joissa ei voida osoittaa asianomaisen syyllistyneen vilpilliseen
menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin (ks. tästä oikeuskäytännöstä asia 58/86,
Coopérative agricole d'approvisionnement des Avirons, tuomio 26.3.1987,
Kok. 1987, s. 1525, 22 kohta, ja viimeksi asia T-42/96, Eyckeler ja Malt v. komissio,
tuomio 19.2.1998, Kok. 1998, s. II-401, 132 kohta). Tullikoodeksin 239 artiklan ja
asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan välinen samankaltaisuus ilmenee muun muassa
siitä, että ensin mainitun säännöksen soveltamisalaan kuuluvat muut kuin
[tullikoodeksin] 236, 237 ja 238 artiklassa tarkoitetut tilanteet, jolla tarkoitetaan
soveltamisasetuksen 905 artiklassa mainittuja erityistilanteita. Tämän
oikeudenkäynnin asianosaiset ovat lisäksi todenneet, että tullikoodeksin 239 artiklaa
on tulkittava samalla tavalla kuin asetuksen N:o 1430/79 13 artiklaa.
- 34.
- Sitten on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan
perustamissopimuksen 190 artiklassa edellytetyissä perusteluissa on selkeästi ja
yksiselitteisesti ilmaistava yhteisön toimielimen tekemän riidanalaisen toimenpiteen
perustelut siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta
he voivat puolustaa oikeuksiaan, ja siten että yhteisöjen tuomioistuin voi valvoa
toimenpiteen laillisuutta. Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että perusteluissa
ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja
koskevia yksityiskohtia, sillä arvioitaessa, ovatko päätöksen perustelut
perustamissopimuksen 190 artiklan mukaisia, on otettava huomioon päätöksen
sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks.
esim. asia C-56/93, Belgia v. komissio, tuomio 29.2.1996, Kok. 1996, s. I-723,
86 kohta, ja asia T-214/95, Vlaams Gewest v. komissio, tuomio 30.4.1998, 62 ja
63 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
- 35.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että tuontitullien palauttamista
koskevista oikeussäännöistä (ks. edellä 113 kohta) ainoastaan soveltamisasetuksen
905 artiklalla annetaan komissiolle päätöksentekovaltaa. Komissio valtuutetaan tällä
säännöksellä ratkaisemaan kansallisten tulliviranomaisten lähettämät tullikoodeksin
239 artiklaan perustuvat palautushakemukset. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on
todennut asetuksen N:o 1430/79 13 artiklaan liittyneissä oikeudenkäynneissä,
komission tehtävänä on kunkin sen käsiteltäväksi saatetun palautushakemuksen
osalta päättää, onko tässä säännöksessä tarkoitettu erityistilanne olemassa, ja
perustella päätöksensä tältä osin (edellä mainittu asia Van Gend & Loos v.
komissio, tuomion 18 kohta).
- 36.
- Nyt esillä olevassa asiassa on todettava komission katsoneen, etteivät nyt esillä
olevan asian olosuhteet johtuneet erityistilanteesta, esittämättä niitä syitä, joiden
perusteella se päätyi tähän lopputulokseen. Päätöksessään komissio on näet
todennut, että kyseinen tuonti ei täytä soveltamisasetuksen 75 artiklassa säädettyä
edellytystä, jonka mukaan tavarat on kuljetettava suoraan ja ettei
palautushakemus tästä syystä ollut perusteltu. Kuten vastaajakin on kirjelmissään
korostanut, komissiolle tullikoodeksin 239 artiklan ja soveltamisasetuksen
905 artiklan perusteella osoitetuissa hakemuksissa ei ole kyse siitä, ovatko
kansalliset tulliviranomaiset soveltaneet asianmukaisesti soveltamisasetuksen
75 artiklan kaltaisia aineellisoikeudellisia tullisäännöksiä. Tällainen kysymys kuuluu
nimittäin tullikoodeksin 236 artiklan perusteella kansallisten tulliviranomaisten
yksinomaiseen toimivaltaan ja niiden tekemät päätökset voidaan tullikoodeksin
243 artiklan perusteella riitauttaa kansallisissa tuomioistuimissa, jotka voivat
perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta
ennakkoratkaisua.
- 37.
- Kun vastaajalta suullisen käsittelyn aikana kysyttiin, liittyikö tapaukseen sellaisia
erityisiä olosuhteita, joiden nojalla palauttaminen olisi ollut perusteltua
kohtuussyistä ja riippumatta siitä, etteivät kantajat olleet toimineet
soveltamisasetuksen 75 artiklassa säädettyjen teknisten edellytysten mukaisesti, ja
kun siltä tiedusteltiin tarkemmin ottaen vastauksesta, jonka se oli riidanalaisessa
päätöksessä antanut tähän kysymykseen, vastaaja viittasi mainitun päätöksen
johdanto-osan perustelukappaleeseen, jonka mukaan se, että asetuksen (ETY)
N:o 2454/93 muuttamisesta 18 päivänä heinäkuuta 1994 annetun asetuksen (ETY)
N:o 3254/94 joustavammat säännökset tulivat voimaan muutamia kuukausiakyseisen tuonnin jälkeen, ei ole asetuksen (ETY) N:o 2913/92 239 artiklassa
tarkoitettu tilanne, sillä näillä säännöksillä ilmaistaan ainoastaan yleisen
tullietuusjärjestelmän edunsaajamaihin kohdistuvaa yhteisön uutta
kauppapolitiikkaa. Koska tällä uudella kauppapolitiikalla ei ole taannehtivaa
vaikutusta, se ei vaikuta siihen politiikkaan, jota yhteisön viranomaiset noudattivat
aikaisemmin ennen tämän asetuksen voimaantuloa. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoo, että komissio on tässä perustelukappaleessa vain halunnut
korostaa, että soveltamisasetuksen 75 artiklassa säädettyjä teknisiä edellytyksiä on
sovellettava kyseiseen tuontiin huolimatta siitä, että joustavampia perusteita on
tullut myöhemmin voimaan (ks. näiden perusteiden osalta edellä 6 kohta).
Riidanalaisen päätöksen perustelujen tämä osa, kuten sen muutkin osat, koskee siis
sitä, täyttikö kyseisten ajoneuvojen tuonti Alankomaiden kuningaskuntaan
edellytyksen, jonka mukaan tavarat on kuljetettava suoraan. On syytä muistuttaa,
että tästä kysymyksestä ei säädetä tullikoodeksin 239 artiklassa.
- 38.
- Tästä seuraa, että tosiasiallisesti komissio selittää riidanalaisen päätöksen
perusteluissa, miksi se katsoi, että Alankomaiden kuningaskunnan tulliviranomaisen
kantajien maksettavaksi määräämät tuontitullit oli lain mukaan kannettava, kun
taas mainitun päätöksen päätösosassa, jossa hylätään tullikoodeksin 239 artiklan
perusteella esitetty hakemus, vastataan siihen, voidaanko kantajat yleisen
kohtuullistamislausekkeen nojalla vapauttaa sellaisten tullien maksamisesta, jotka
teknisten säännösten perusteella on lain mukaan kannettava, sillä perusteella, että
ajoneuvot oli sijoitettu Turkin tulliviranomaisten valvontaan ja ne olivat näin ollen
niitä Alankomaiden kuningaskuntaan tuotaessa edelleen korealaista alkuperää (ks.
tältä osin yhdistetyt asiat 244/85 ja 245/85, Cerealmangimi ja Italgrani v. komissio,
tuomio 12.3.1987, Kok. 1987, s. 1303, 11 kohta). Tästä syystä on katsottava, että
kun kaikki kyseistä alaa sääntelevät oikeussäännöt otetaan huomioon, komissio ei
ole perustellut päätöstään.
- 39.
- Tähän päätelmään eivät vaikuta ne vastaajan esittämät väitteet, joiden mukaan
riidanalainen päätös oli riittävästi perusteltu, koska palautushakemuksessa
esitetyissä perusteluissa viitattiin niissäkin soveltamisasetuksen 75 artiklaan. Tältä
osin on syytä muistuttaa, että päätöksen perustelujen on aina oltava sellaiset, että
yhteisöjen tuomioistuin voi valvoa sen laillisuutta. Tämä edellytys ei täyty nyt esillä
olevassa asiassa. Komissio on nimittäin perustanut palauttamishakemuksen
hylkäävän päätöksensä seikkoihin, joiden laillisuutta ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin ei voi valvoa. Vastaaja itsekin on kirjallisen käsittelyn aikana
korostanut, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtäviin kuulu ratkaista
kysymyksiä, jotka liittyvät suoralle kuljettamiselle asetettuihin edellytyksiin, koska
soveltamisasetuksen 75 artiklan tulkintaa ja soveltamista koskeviin päätöksiin
haetaan muutosta kansallisen muutoksenhakujärjestelmän mukaisesti.
- 40.
- Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että perustamissopimuksen 190 artiklan
rikkomista koskeva kanneperuste on perusteltu. Tästä syystä riidanalainen päätös
kumotaan ilman että muita kanneperusteita on tarpeen tutkia.
Oikeudenkäyntikulut
- 41.
- Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian,
velvoitetaan korvaaman oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on tätä vaatinut. Koska
komissio on hävinnyt asian ja koska kantajat ovat vaatineet komission velvoittamista
korvaamaan oikeudenkäyntikulut, komissio velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Kumotaan 8.4.1997 tehty Alankomaiden kuningaskunnalle osoitettu
tuontitullien palautushakemusta koskeva komission päätös.
- 2.
- Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä heinäkuuta 1998.
H. Jung
V. Tiili
kirjaaja
kolmannen jaoston puheenjohtaja