VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(kolmas jaosto)

28 päivänä syyskuuta 2011

Asia F‑12/11

André Hecq

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Ammattitauti – Työkyvyttömyyden toteaminen — Ansiotyöhön palaamista koskeva pyyntö — Vahingonkorvausvaatimus

Aihe:      Kanne, joka on nostettu SEUT 270 artiklan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perusteella ja jossa Hecq vaatii pääasiallisesti sellaisen 15.4.2010 tehdyn komission implisiittisen päätöksen kumoamista, jolla hylättiin hänen 15.12.2009 esittämänsä hakemus, jolla vaadittiin ensinnäkin oikeutta ansiotyöhön palaamiseen, toiseksi yhtäältä sen palkan, joka hänelle olisi maksettu, jos hän olisi jatkanut toimessaan 1.8.2003 lähtien, ja toisaalta hänelle kyseisestä ajankohdasta lähtien maksetun työkyvyttömyyseläkkeen välistä erotusta vastaavan määrän maksamista siten, että kokonaissummaan lisätään 7 prosentin vuotuinen viivästyskorko, ja kolmanneksi 50 000 euron suuruisen korvauksen maksamista.

Ratkaisu:      Kanne jätetään tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Määräajat – Oikeuden vanhentuminen – Alkaminen uudelleen – Edellytys – Uusi ja olennainen seikka

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Työkyvyttömyys – Erilliset järjestelmät

(Henkilöstösääntöjen 73 ja 78 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 25 artikla)

3.      Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Kanneperusteet – Nimittävän viranomaisen päätöksen, jota ei ole riitautettu määräajassa, lainvastaisuus – Tutkimatta jättäminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Virkamies ei voi tekemällä nimittävälle viranomaiselle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen saada hyväkseen uutta kanneoikeutta lopulliseksi tulleen päätöksen osalta sen jälkeen, kun määräaika kanteen tekemiselle on päättynyt.

Tällaisen päätöksen uudelleen käsittelyä koskevan vaatimuksen esittäminen voi toki olla perusteltua uuden ja olennaisen seikan olemassaolon vuoksi.

Nimittävän viranomaisen päätöstä olla tunnustamatta virkamiehelle osittaista työkyvyttömyyttä henkilöstösääntöjen 73 artiklan perusteella, vaikka se olisikin kiistatta uusi seikka, ei kuitenkaan voida pitää olennaisena seikkana henkilöstösääntöjen 78 artiklan mukaisesti käydyn menettelyn yhteydessä.

(ks. 41–43 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 231/84, Valentini v. komissio, 26.9.1985, 14 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑495/93, Carrer ym. v. yhteisöjen tuomioistuin, 22.9.1994, 20 kohta; asia T‑42/97, Lebedef v. komissio, 14.7.1998, 25 kohta

2.      Virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 25 artiklassa tarkennetaan, että pysyvän täydellisen tai osittaisen työkyvyttömyyden tunnustaminen henkilöstösääntöjen 73 artiklan ja tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten mukaisesti ei vaikuta millään tavoin henkilöstösääntöjen 78 artiklan soveltamiseen ja päinvastoin. Henkilöstösääntöjen 73 ja 78 artiklan tarkoitukset eroavat toisistaan ja nämä määräykset perustuvat eri käsitteille.

(ks. 44 ja 54 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑12/09, A v. komissio, 14.9.2011, 146–150 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.      Virkamies, joka ei ole riitauttanut hänelle vastaista toimea nostamalla määräajassa kumoamiskanteen tästä toimesta, ei voi korjata laiminlyöntiään ja tietyssä mielessä vahingonkorvausvaatimuksen avulla saada kanteiden nostamiselle asetettuja määräaikoja alkamaan uudelleen.

Virkamies, joka ei ole ajoissa riitauttanut itselleen vastaista nimittävän viranomaisen päätöstä, ei myöskään voi vedota vahingonkorvauskanteen tueksi tämän päätöksen väitettyyn lainvastaisuuteen. Virkamiehen, joka haluaa nostaa vahingonkorvauskanteen niiden lainvastaisuuksien perusteella, joiden hän katsoo itselleen vastaista toimea rasittavan, on aloitettava henkilöstösääntöjen mukainen oikeudenkäyntiä edeltävä menettely kolmen kuukauden pituisen määräajan kuluessa siitä hetkestä lukien, jolloin kyseinen toimi annettiin hänelle tiedoksi tai jolloin hän sai tästä toimesta tiedon, mikä koskee sekä aineellista vahinkoa että henkistä kärsimystä.

(ks. 50 ja 51 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 401/85, Schina v. komissio, 7.10.1987, 9 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑27/90, Latham v. komissio, 24.1.1991, 38 kohta; asia T‑156/89, Valverde Mordt v. yhteisöjen tuomioistuin, 27.6.1991, 144 kohta; asia T‑20/92, Moat v. komissio, tuomio 13.7.1993, 46 kohta; asia T‑147/04, Ross v. komissio, 28.6.2005, 48 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F-4/07, Skoulidi v. komissio, 21.2.2008, 70 kohta