Language of document : ECLI:EU:C:2015:743

Asia C‑422/14

Cristian Pujante Rivera

vastaan

Gestora Clubs Dir SL

ja

Fondo de Garantía Salarial

(Juzgado de lo Social n° 33 de Barcelonan esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Joukkovähentämiset – Direktiivi 98/59/EY – 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta – Käsite ”yrityksessä tavallisesti työskentelevät työntekijät” – 1 artiklan 1 kohdan toinen alakohta – Käsitteet ”irtisanominen” ja ”vähentämiseen rinnastettavat työsopimusten päättymiset” – Irtisanottujen työntekijöiden määrän laskentamenetelmä

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 11.11.2015

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta – Ennakkoratkaisukysymyksen tarpeellisuus ja esitettyjen kysymysten merkityksellisyys – Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle

(SEUT 267 artikla)

2.        Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Joukkovähentämiset – Direktiivi 98/59 – Soveltamisala – Joukkovähentämisen käsite – Käsite ”yrityksessä tavallisesti työskentelevät työntekijät” – Työntekijät, joiden sopimukset on tehty määräajaksi tai tiettyjä tehtäviä varten, kuuluvat kyseisen käsitteen alaan

(Neuvoston direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta)

3.        Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Joukkovähentämiset – Direktiivi 98/59 – Soveltamisala – Vähintään viiden irtisanomisen raja-arvo – Laskentatapa – Vähentämiseen rinnastettavat työsopimuksen päättymiset eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan – Rajoittuminen irtisanomisiin niiden suppeassa merkityksessä

(Neuvoston direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta ja toinen alakohta)

4.        Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Joukkovähentämiset – Direktiivi 98/59 – Soveltamisala – Irtisanomisen käsite – Työsopimuksen olennaisiin osiin tehtävä merkittävä muutos syistä, jotka eivät liity kyseiseen työntekijään – Kuuluu direktiivin soveltamisalaan

(Neuvoston direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 20 kohta)

2.        Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että työntekijöiden, joiden sopimukset on tehty määräajaksi tai tiettyjä tehtäviä varten, on katsottava kuuluvan kyseisessä säännöksessä tarkoitettuihin, asianomaisessa yrityksessä ”tavallisesti” työskenteleviin työntekijöihin.

Kyseisessä säännöksessä ei nimittäin ensinnäkään säädetä, että nämä työntekijät pitäisi erotella toisistaan suhteessa heidän työsuhteensa kestoon. Toisenlaisella tulkinnalla saatetaan estää kaikkia mainitun yrityksen palveluksessa olevia työntekijöitä käyttämästä kyseiseen direktiiviin perustuvia oikeuksiaan ja loukata näin ollen mainitun direktiivin tehokasta vaikutusta.

Toiseksi henkilöt, joiden työsopimukset on tehty määräajaksi tai tiettyjä tehtäviä varten ja joiden työsopimukset päättyvät sääntöjenmukaisesti määräajan täyttyessä tai tehtävän tultua tehdyksi, voivat kuitenkin saada samaa suojaa kuin toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevat työntekijät, jos he ovat samankaltaisessa tilanteessa eli jos työsopimus on päätetty ennen sopimuksessa vahvistettua päättymisaikaa tai ennen kun tehtävä, jota varten heidät on palkattu, on suoritettu.

Kun unionin lainsäätäjä on asettanut kyseisessä säännöksessä työntekijöille myönnettyjen oikeuksien soveltamisen edellytykseksi määrällisiä perusteita, se on halunnut ottaa huomioon kyseisten yritysten koko henkilöstön, jotteivät työnantajien kustannukset muodostuisi niiden yrityksen kokoon nähden kohtuuttomiksi. Työsuhteen luonteella ei yrityksen henkilöstöä laskettaessa siis ole merkitystä direktiivin 98/59 soveltamisen kannalta katsoen.

(ks. 32, 35 ja 38–41 kohta sekä tuomiolauselma 1)

3.        Tutkittaessa, onko kyseessä työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu ”joukkovähentäminen”, jonka perusteella kyseistä direktiiviä sovelletaan, kyseisen säännöksen toisessa alakohdassa asetettua edellytystä, jonka mukaan vähentämisen on koskettava vähintään viittä työntekijää, on tulkittava siten, ettei sitä sovelleta vähentämiseen rinnastettaviin työsopimuksen päättymisiin vaan yksinomaan irtisanomisiin niiden suppeassa merkityksessä.

Koska direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa täsmennetään, miten saman kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa määritellyt ”irtisanomiset” on laskettava ja koska viimeksi mainitussa säännöksessä vahvistetaan ”irtisanomisille” raja-arvot, joiden alittuessa mainittua direktiiviä ei sovelleta, mainitun direktiivin toisenlaisella tulkinnalla, jolla pyrittäisiin joko laajentamaan tai supistamaan sen soveltamisalaa, aiheutettaisiin se, että kyseiseltä edellytykseltä, jonka mukaan ”vähentämiset koskevat vähintään viittä työntekijää”, vietäisiin sen tehokas vaikutus. Tätä tulkintaa tukee lisäksi direktiivin 98/59 tavoite. Unionin lainsäätäjä tarkoitti joukkovähentämiseen liittyviä säännöksiä antaessaan juuri ”varsinaisia” irtisanomisia.

(ks. 44–46 kohta ja tuomiolauselma 2)

4.        Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annettua direktiiviä 98/59 on tulkittava siten, että kun työnantaja yksipuolisesti ja työntekijän vahingoksi tekee merkittävän muutoksen tämän työsopimuksen olennaisiin osiin syistä, jotka eivät liity kyseiseen työntekijään, tämä menettely kuuluu kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun ”irtisanomisen” käsitteen alaan.

Kun yhtäältä otetaan huomioon kyseisen direktiivin tavoite, jona on – kuten sen toisesta perustelukappaleesta ilmenee – muun muassa työntekijöiden suojan vahvistaminen joukkovähentämistilanteissa, käsitteitä, joilla määritellään mainitun direktiivin soveltamisala, mukaan lukien saman direktiivin 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa oleva ”irtisanomisen” käsite, ei saada määritellä suppeasti.

Joukkovähentämiseen sovellettavia sääntöjä yhdenmukaistaessaan unionin lainsäätäjä on toisaalta halunnut samalla kertaa varmistaa työntekijöiden oikeuksien suojan vastaavuuden eri jäsenvaltioissa ja lähentää niitä kustannuksia, joita näistä suojasäännöistä aiheutuu unionin alueella toimiville yrityksille.

Direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa oleva käsite ”irtisanominen” vaikuttaa suoraan työntekijöiden mainittuun direktiiviin perustuvaan suojaan ja oikeuksiin. Tämä käsite vaikuttaa näin ollen välittömästi mainitusta suojasta aiheutuviin kustannuksiin. Tämän vuoksi millä tahansa kansallisella lainsäädännöllä tai mainitun käsitteen tulkinnalla, jonka nojalla katsottaisiin, ettei työsopimuksen irtisanominen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa ole direktiivissä 98/59 tarkoitettu ”irtisanominen”, muutettaisiin kyseisen direktiivin soveltamisalaa ja vietäisiin siltä sen täysi vaikutus.

(ks. 51 ja 53–55 kohta sekä tuomiolauselma 3)