Language of document : ECLI:EU:C:2013:240

Yhdistetyt asiat C‑274/11 ja C‑295/11

Espanjan kuningaskunta

ja

Italian tasavalta

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Yhtenäinen patentti – Päätös luvan antamisesta SEUT 329 artiklan 1 kohtaan perustuvaan tiiviimpään yhteistyöhön – Kumoamiskanne toimivallan puuttumisen, harkintavallan väärinkäytön ja perussopimusten rikkomisen perusteella – SEU 20 artiklassa sekä SEUT 326 ja SEUT 327 artiklassa määrätyt edellytykset – Muu kuin yksinomainen toimivalta – Päätös, joka tehdään ”viimeisenä keinona” – Unionin etujen suojaaminen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 16.4.2013

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet – Patenttioikeus – Eurooppapatentin ja kielijärjestelyjen luominen – Unionin yksinomaisen toimivallan puuttuminen – Neuvoston toimivalta antaa lupa tiiviimpään yhteistyöhön yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi

(SEU 20 artikla; SEUT 4 artiklan 2 kohta ja SEUT 118 artikla)

2.        Euroopan unioni – Tiiviimpi yhteistyö – Soveltamisedellytykset – Sen mahdottomuus, että koko unioni saavuttaa asetetut tavoitteet kohtuullisessa ajassa – Kyse ei ole yksimielisyysvaatimuksen kiertämisestä

(SEU 20 artikla; SEUT 326–SEUT 334 artikla)

3.        Euroopan unioni – Tiiviimpi yhteistyö – Eurooppapatentin ja kielijärjestelyjen luominen – Soveltamisedellytykset – Velvollisuus toteuttaa tiiviimpää yhteistyötä ”viimeisenä keinona” – Käsite

(SEU 20 artiklan 2 kohta)

4.        Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Päätös, joka toteutetaan sen adressaatille tutussa asiayhteydessä – Suppeiden perustelujen hyväksyttävyys

(SEUT 296 artikla)

5.        Euroopan unioni – Tiiviimpi yhteistyö – Eurooppapatentin luominen – Yhdenmukainen suoja kaikkien jäsenvaltioiden alueella – Suhteet eurooppapatentista tehtyyn Münchenin yleissopimukseen

(SEU 20 artiklan 1 kohta)

6.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet – Patenttioikeus – Eurooppapatentin luominen ”unionissa” – Soveltaminen tiiviimmän yhteistyön yhteydessä – Yhdenmukainen suoja tällaiseen yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden alueella eikä koko unionissa – Hyväksyttävyys

(SEUT 118 artikla)

1.        SEUT 118 artiklassa annettu toimivalta luoda eurooppalaisia immateriaalioikeuslajeja ja muodostaa tällaisten lajien osalta keskitetyt luvananto-, yhteensovittamis- ja valvontajärjestelmät unionin tasolla sekä näiden lajien luomiseen kiinteästi liittyvä toimivalta säätää kyseisiä lajeja koskevista kielijärjestelyistä kuuluvat SEUT 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun jaetun toimivallan alaan ja niissä on siis kyse SEU 20 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta muusta kuin yksinomaisesta toimivallasta. Tästä seuraa, että neuvosto on toimivaltainen antamaan luvan tiiviimpään yhteistyöhön yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi.

(ks. 17, 18, 25 ja 26 kohta)

2.        SEU 20 artiklassa tai SEUT 326–SEUT 334 artiklassa ei kielletä millään tavalla jäsenvaltioita aloittamasta keskenään tiiviimpää yhteistyötä unionin sellaisen toimivallan yhteydessä, jota on perussopimusten mukaan käytettävä yksimielisesti. SEUT 333 artiklan 1 kohdasta ilmenee päinvastoin, että tällaista toimivaltaa voidaan silloin, kun SEU 20 artiklassa ja SEUT 326–SEUT 334 artiklassa määrätyt edellytykset täyttyvät, soveltaa tiiviimpään yhteistyöhön ja että tällöin yksimielisyys muodostuu pelkkien kyseiseen yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden äänistä, ellei neuvosto ole päättänyt, että se tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä.

SEU 20 artiklassa ja SEUT 326–SEUT 334 artiklassa ei myöskään rajoiteta mahdollisuutta turvautua tiiviimpään yhteistyöhön koskemaan tilannetta, jossa yksi tai useampi jäsenvaltio ilmoittaa, ettei se ole vielä valmis osallistumaan koko unionin lainsäädäntötoimeen. Se, että koko unionin on mahdoton saavuttaa kyseiselle yhteistyölle asetettuja tavoitteita kohtuullisessa ajassa, mihin SEU 20 artiklan 2 kohdassa viitataan, voi johtua eri syistä, kuten yhden tai usean jäsenvaltion kiinnostuksen puutteesta tai jäsenvaltioiden, jotka kaikki osoittaisivat olevansa kiinnostuneita hyväksymään järjestelyn unionin tasolla, kyvyttömyydestä päästä sopimukseen tällaisen järjestelyn sisällöstä.

Tästä seuraa, että neuvoston päätöksessä antaa lupa tiiviimpään yhteistyöhön sen toteamuksen jälkeen, ettei koko unioni ole voinut luoda yhtenäistä patenttia ja sen kielijärjestelyjä kohtuullisessa ajassa, ei ole mitenkään kyse SEUT 118 artiklan toisessa kohdassa määrätyn yksimielisyysvaatimuksen kiertämisestä eikä sitä paitsi myöskään niiden jäsenvaltioiden syrjäyttämisestä, jotka eivät ole kannattaneet pyyntöjä tiiviimmästä yhteistyöstä.

(ks. 35–37 kohta)

3.        SEU 20 artiklan 2 kohtaan sisältyvällä ilmaisulla ”viimeisenä keinona” korostetaan sitä, että ainoastaan tilanteet, joille on ominaista mahdottomuus antaa tällaista säännöstöä näköpiirissä olevana aikana, voivat johtaa päätökseen, jolla annetaan lupa tiiviimpään yhteistyöhön. Tutkiessaan, onko noudatettu edellytystä, jonka mukaan päätös luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön on tehty viimeisenä keinona, unionin tuomioistuimen on tarkistettava, onko neuvosto käsitellyt huolellisesti ja puolueettomasti asian kannalta merkitykselliset seikat ja onko se perustellut riittävästi päätelmänsä. Nämä edellytykset täyttyvät, koska neuvosto otti asianmukaisesti huomioon sen, että lainsäädäntöprosessi eurooppapatentin luomiseksi oli aloitettu vuonna 2000, tässä prosessissa oli useita vaiheita, neuvostossa keskusteltiin kaikkien jäsenvaltioiden kesken erittäin monista erilaisista yhtenäisen patentin kielijärjestelyistä eikä mikään näistä järjestelyistä – olipa niihin lisätty kompromissin aineksia tai ei – saanut sellaista kannatusta, joka olisi voinut johtaa tällaista patenttia koskevan kattavan ”lainsäädäntöpaketin” antamiseen unionin tasolla.

(ks. 50 ja 54–56 kohta)

4.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 58 kohta)

5.        Eurooppapatentista tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Münchenissä 5.10.1973 (Euroopan patenttisopimus), sääntöjen mukaisesti myönnetyt eurooppapatentit eivät anna yhdenmukaista suojaa mainitun sopimuksen sopimusvaltioissa vaan ne takaavat kussakin näistä valtioista suojan, jonka laajuus määritetään kansallisessa oikeudessa. Luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi annetussa päätöksessä 2011/167 kaavailtu yhtenäinen patentti sitä vastoin antaisi yhdenmukaisen suojan kaikkien tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden alueella. Tällainen yhtenäinen patenttisuoja tuo siis etuja yhdenmukaisuuden ja yhdentymisen kannalta verrattuna tilanteeseen, joka seuraa Euroopan patenttisopimuksen sääntöjen täytäntöönpanosta.

(ks. 62 ja 63 kohta)

6.        Siitä, että eurooppalaisten immateriaalioikeuslajien luomiseksi SEUT 118 artiklassa annettua toimivaltaa käytetään tiiviimmän yhteistyön perusteella, seuraa luonnostaan, että täten luotu eurooppalainen immateriaalioikeuslaji, sen antama yhdenmukainen suoja ja siihen liittyvät järjestelyt eivät tule voimaan koko unionissa vaan ainoastaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden alueella. Tällaisessa seurauksessa ei ole lainkaan kyse SEUT 118 artiklan rikkomisesta, vaan se johtuu välttämättä SEU 20 artiklasta, jonka 4 kohdassa määrätään, että tiiviimmän yhteistyön alalla hyväksytyt säädökset sitovat ainoastaan kyseiseen yhteistyöhön osallistuvia valtioita.

(ks. 68 ja 75 kohta)