EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
13 päivänä joulukuuta 2007 (*)
Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Hallinnollisen johtajan toimi – Kolmannet maat – Työterveyshuollon kielteinen lausunto
Asiassa F‑95/05,
jossa on kyse EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuvasta kanteesta,
N, Euroopan yhteisöjen komission sopimussuhteinen toimihenkilö, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajanaan asianajaja K. H. Hagenaar, sittemmin asianajajat J. van Drooghenbroeck ja T. Demaseure ja lopuksi asianajaja I. Kletzlen,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään J. Currall ja K. Herrmann,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Van Raepenbusch sekä tuomarit I. Boruta ja H. Kanninen (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies S. Boni,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 28.6.2007 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantaja pyytää Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 5.10.2005 faksitse saapuneella kanteella (alkuperäiskappale toimitettiin 11.10.2005), että yhtäältä kumotaan Euroopan yhteisöjen komission ulkosuhteiden pääosastoon kuuluvan linjan K (Ulkomaanedustus) johtajan 15.4.2005 tekemä päätös, jolla kantajalle ilmoitettiin, ettei häntä oteta palvelukseen komission Guineassa sijaitsevan lähetystön hallinnolliseksi johtajaksi, ja toisaalta, että komissio velvoitetaan maksamaan korvaus kantajalle väitetysti aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 12 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Väliaikaiseksi toimihenkilöksi voidaan ottaa ainoastaan henkilö:
– –
d) jolla on terveydelliset edellytykset tehtäviensä hoitamiseen;
– –”
3 Palvelussuhteen ehtojen 13 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että ”[e]nnen palvelukseen ottamista toimielimen neuvotteleva lääkäri suorittaa väliaikaiselle toimihenkilölle lääkärintarkastuksen sen varmistamiseksi, että tämä täyttää 12 artiklan 2 kohdan d alakohdan edellytykset”.
4 Palvelussuhteen ehtojen 13 artiklan toisessa kohdassa täsmennetään, että ”[Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien] henkilöstösääntöjen 33 artiklan toista kohtaa sovelletaan soveltuvin osin”.
5 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 33 artiklassa säädetään, että ”[j]os ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun lääkärintarkastuksen perusteella annetaan kielteinen lääketieteellinen lausunto, hakija voi pyytää kahdenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun toimielin ilmoitti asiasta, että hänen tapauksensa annetaan käsiteltäväksi lääketieteelliselle komitealle, jossa on kolme lääkäriä, jotka nimittävä viranomainen on valinnut toimielimen palveluksessa olevien neuvottelevien lääkärien keskuudesta[; e]nsimmäisen kielteisen lausunnon antanutta neuvottelevaa lääkäriä kuullaan lääketieteellisessä komiteassa[; h]akija voi antaa lääketieteelliselle komitealle valitsemansa lääkärin lausunnon[; k]un lääketieteellisen komitean lausunnossa vahvistetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa lääkärintarkastuksessa todetut johtopäätökset, hakija maksaa puolet lääkärinpalkkioista ja lisäkuluista”.
Tosiseikat
6 Kantaja on työskennellyt komission palveluksessa ylimääräisenä toimihenkilönä kesäkuusta 1993 toukokuuhun 1994, ja 1.7.2002–31.7.2004 väliaikaisena toimihenkilönä, johon sovelletaan palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohtaa. Jälkimmäisen työskentelyjaksonsa aikana kantaja määrättiin ensin varainhoidon valvonnan pääosastoon ja 1.3.2003 lähtien oikeus- ja sisäasioiden pääosastoon.
7 Kantaja on ollut 27.10.2003 ja 31.3.2004 välisen ajan sairauslomalla. Hänet määrättiin 16.3.2004 henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimistoon, jossa hän työskenteli väliaikaisena toimihenkilönä 31.7.2004 saakka, ja sen jälkeen sopimussuhteisena toimihenkilönä 1.8.2004 alkaen.
8 Kantaja haki 7.7.2004 avointa tointa koskevan ilmoituksen COM/2004/2982/F perusteella hallinnollisen johtajan tointa Kongossa sijaitsevasta komission lähetystöstä.
9 Ulkosuhteiden pääosasto ilmoitti kantajalle 5.1.2005, että hän oli läpäissyt valintavaiheen ja kysyi häneltä, suostuisiko hän siihen, että hänen asemapaikakseen määrättäisiin Kongon lähetystön sijaan jokin toinen lähetystö. Mikäli kantaja suostuisi tähän, häntä kehotettiin laatimaan luettelo, jossa hän asettaisi tärkeysjärjestykseen neljä lähetystöä.
10 Kantaja ilmoitti 7.1.2005 lähettämällään sähköpostiviestillä ulkosuhteiden pääosastolle, että hän vahvistaa kiinnostuksensa työskennellä Kongossa ja kertoi samalla olevansa kiinnostunut myös Guineassa sijaitsevasta lähetystöstä.
11 Guinean lähetystössä avoinna olevaa hallinnollisen johtajan tointa koskevassa ilmoituksessa COM/2004/3510/F täsmennettiin, että virkamies voidaan nimittää virkaan, mikäli työterveyshuolto antaa asiasta puoltavan lausunnon.
12 Kantaja kävi avointa tointa koskevassa ilmoituksessa COM/2004/3510/F vaaditussa lääkärintarkastuksessa 15.2.2005.
13 Ulkosuhteiden pääosasto lähetti 17.2.2005 henkilöstön ja hallinnon pääosastolle ilmoituksen, jossa työsopimusten tekemiseen valtuutettua viranomaista pyydettiin ottamaan palvelukseen mahdollisimman nopeasti lähetystöjen hallinnollisiksi johtajiksi palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan soveltamisalan piiriin kuuluvina väliaikaisina toimihenkilöinä luettelossa olevat henkilöt; myös kantajan nimi oli luettelossa.
14 Kantaja sai 28.2.2005 tulokset lääkärintarkastuksesta, joka hänelle oli tehty lähetystöön nimittämistä varten.
15 Komission neuvotteleva lääkäri A ilmoitti kantajalle 1.3.2005 suhtautuvansa varauksellisesti tämän lähtöön Afrikkaan. Komission mukaan lääkäri A olisi tuolloin kehottanut kantajaa ottamaan yhteyttä lääkäriin B, psykiatriin, joka oli riippumattomista lääketieteen asiantuntijoista laaditussa komission luettelossa, jotta tämä antaisi asiasta ulkopuolisen asiantuntijalausunnon.
16 Kantaja keskusteli 2.3.2005 lääkäri B:n kanssa, ja tämän laatima lausunto saapui lääkäri A:lle 7.3.2005. Johtopäätöksissään lääkäri B suhtautui varauksellisesti kantajan mielenterveyteen siltä osin, kuin on kyse vastuullisen toimen hoitamisesta Afrikassa.
17 Ulkosuhteiden pääosasto ilmoitti 3.3.2005 lähettämällään sähköpostiviestillä kantajalle jatkavansa menettelyä tämän ottamiseksi lähetystön palvelukseen hallinnolliseksi johtajaksi vasta saatuaan siihen hyväksynnän työterveyshuollolta.
18 Kantaja kävi 9.3.2005 lääkäri A:n kanssa uuden keskustelun, jossa tämä toisti suhtautuvansa lääkäri B:n laatiman lausunnon perusteella edelleenkin epäröiden kantajan lähtöön Guineaan.
19 Lääkäri A ilmoitti ulkosuhteiden pääosastolle 17.3.2005, että kantajalla ei ole terveydellisiä edellytyksiä hoitaa hallinnollisen johtajan tehtäviä Guineassa sijaitsevassa lähetystössä.
20 Lääkäri A ilmoitti 22.3.2005 kantajalle tämän pyynnöstä faksitse komission asiantuntijalääkärien luettelossa olevien kolmen psykiatrian asiantuntijan nimet ja osoitteet. Kantaja ei ole konsultoinut ketään näistä kolmesta lääkäristä.
21 Kantaja esitti 4.4.2005 lääkäri A:lle asiantuntijalausunnot neljältä psykiatrilta, joita hän oli konsultoinut omasta aloitteestaan. Lausunnot olivat lääkäri C:n 10.3.2005 antama todistus, lääkäri D:n 31.3.2005 laatima lausunto ja 4.4.2005 laadittu lääketieteellis-psykologinen asiantuntijalausunto, jonka ovat allekirjoittaneet lääkärit E ja F.
22 Ulkosuhteiden pääosaston linjan K (Ulkomaanedustus) johtaja ilmoitti kantajalle 15.4.2005 päivätyssä viestissään, että koska työterveyshuolto on antanut tiedoksi kielteisen kantansa 17.3.2005, henkilöstön ja hallinnon pääosastolle 17.2.2005 lähetetty pyyntö ottaa kantaja palvelukseen kyseessä olevaan toimeen ei voi johtaa palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetun väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen tarjoamiseen, eikä kantaja voi näin ollen ottaa vastaan tehtäviä Guineassa (jäljempänä riidanalainen päätös).
23 Lääkäri E lähetti 18.4.2005 lääkäri A:lle sähköpostiviestin, jossa hän viittasi lääkäri B:n laatimaan lausuntoon ja muun muassa lääkäri F:n allekirjoittamaan lausuntoon. Lääkäri E totesi viestissään, että lääkäri B korostaa varovaisuusperiaatetta kantajan menneisyyden ja henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella, kun taas lääkäri F ja lääkäri E itse eivät ole havainneet lääketieteellis-psykologisessa tutkimuksessa tai psykometrisissä arvioinneissa psyykkistä sairautta, joka estäisi ottamaan kantajaa tämän hakemaan toimeen.
24 Kantaja väitti 19.4.2005 ulkosuhteiden pääosaston linjan K (Ulkomaanedustus) johtajalle osoittamassaan viestissä seuraavaa: ”– – toisin kuin neuvottelevan lääkärin 17. maaliskuuta päivätyssä ilmoituksessa väitetään, voin vakuuttaa teille, että työterveyshuollon tekemän lääkärintarkastuksen tulokset, joista olen saanut kopion, ovat myönteisiä ja vastaavat näin ollen puoltavaa arviota terveydellisistä edellytyksistä.
Henkilöstösääntöjen 33 [artiklassa] nimittäin säädetään seuraavaa: ’Ennen nimittämistä virkaan siihen valitun hakijan on käytävä toimielimen asiantuntijalääkärin suorittamassa lääkärintarkastuksessa, jotta voidaan varmistaa hänen täyttävän 28 artiklan e [ala]kohdan vaatimukset’ –. 28 [artiklan] e [ala]kohdassa puolestaan säädetään seuraavaa: ’– – voidaan nimittää ainoastaan henkilö, jolla on terveydelliset edellytykset tehtäviensä hoitamiseen’. Olen siis hämmästynyt siitä, että lääkäri A on lähettänyt 17.3.2005 viestin ’terveydellisistä edellytyksistäni’, kuten kirjeessänne mainitsitte. Mikäli haluatte, voin toimittaa teille kopion minulle tehtyjen testien tuloksista.”
25 Kantaja lähetti henkilöstön ja hallinnon pääosaston linjan C (Sosiaalipolitiikka, Luxemburgin henkilöstö, työterveys, työhygienia) johtajalle 20.4.2005 päivätyn ilmoituksen, joka vastaa pääosin edellä mainittua 19.4.2005 päivättyä ilmoitusta.
26 Kyseisen linjan työterveyshuollon yksikönpäällikkö vastasi 20.4.2005 päivättyyn kantajan ilmoitukseen 26.4.2005 päivätyllä ilmoituksella, joka oli laadittu henkilöstön ja hallinnon pääosaston linjan C (Sosiaalipolitiikka, Luxemburgin henkilöstö, työterveys, työhygienia) johtajan pyynnöstä. Siinä todetaan, että ”kaikkien lähetystöihin haluavien hakijoiden on käytävä ensin lääkärintarkastuksessa[;] juuri tällä perusteella – eikä siis henkilöstösääntöjen 33 artiklan perusteella – kantaja on – – saanut neuvottelevalta lääkäriltä kielteisen lausunnon hänen mahdollisesta työskentelystään Guineassa – – [;] kyseinen lausunto on osoitettu ulkosuhteiden pääosaston nimittävälle viranomaiselle, jonka on määrä tehdä lopullinen päätös, ja lausunto on vain yksi asioista, jotka sen on otettava huomioon päätöstä tehdessään”.
27 Kantaja teki riidanalaisesta päätöksestä 19.5.2005 valituksen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla.
28 Nimittävä viranomainen hylkäsi valituksen 5.7.2005 tekemällään päätöksellä.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
29 Käsiteltävänä oleva kanne kirjattiin alun perin yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa asianumerolla T-377/05.
30 Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen perustamisesta 2.11.2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/752/EY, Euratom (EUVL L 333, s. 7) 3 artiklan 3 kohdan nojalla yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siirsi 15.12.2005 antamallaan määräyksellä käsiteltävänä olevan asian virkamiestuomioistuimeen. Kanne kirjattiin virkamiestuomioistuimen kirjaamossa asianumerolla F-95/05.
31 Virkamiestuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja myönsi 24.5.2007 antamallaan määräyksellä kantajalle maksuttoman oikeudenkäynnin.
32 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission maksamaan hänelle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä toistaiseksi 1 euron suuruisen etumaksun kaikin varauksin
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
33 Komissio vaatii, että virkamiestuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana
– päättää oikeudenkäyntikuluista lain mukaisesti.
Kumoamisvaatimus
Kantajan esittämien kanneperusteiden merkitys
34 Riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimuksensa tueksi kantaja vetoaa kanteessaan useisiin perusteisiin, jotka koskevat ensinnäkin sitä, että ulkosuhteiden pääosaston linjan K (Ulkomaanedustus) johtajalla ei ollut toimivaltaa tehdä riidanalaista päätöstä, toiseksi harkintavallan väärinkäyttöä, johon ovat syyllistyneet lääkäri A, ulkosuhteiden pääosasto ja nimittävä viranomainen, ja kolmanneksi sitä, että lääkäri A ei ole noudattanut lääketieteellisen lausunnon perusteluvelvollisuutta.
35 Komission mukaan kantaja on vedonnut ensiksi kanneperusteeseen, joka koskee sitä, että ulkosuhteiden pääosaston linjan K (Ulkomaanedustus) johtajalla ei ollut toimivaltaa tehdä riidanalaista päätöstä. Toinen kanneperuste koskee harkintavallan väärinkäyttöä, johon ulkosuhteiden pääosaston linjan K (Ulkomaanedustus) johtaja on syyllistynyt mainitun päätöksen tekemisessä. Kolmas kanneperuste koskee lääkäri A:n syyllistymistä selkeään arviointivirheeseen, harkintavallan väärinkäyttöön sekä lääketieteellisen lausuntonsa perustelun laiminlyöntiin.
36 Kantaja on täsmentänyt vastauksessaan toisen ja kolmannen kanneperusteensa perusteet sellaisina kuin komissio on ne esittänyt. Hän korostaa yhtäältä, että toinen kanneperuste perustuu perusteluvelvollisuuden rikkomiseen, sellaisena kuin siitä on säädetty henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa, sekä luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen. Hän toteaa toisaalta, että kolmas kanneperuste perustuu perusteluvelvollisuuden, luottamuksensuojan periaatteen ja huolenpitovelvollisuuden rikkomiseen.
37 Asianosaisten vastineista käy ilmi, että kantaja esittää kolme pääasiallista kanneperustetta. Hän korostaa ensinnäkin, että ulkosuhteiden pääosaston linjan K (Ulkomaanedustus) johtajalla ei ollut toimivaltaa tehdä riidanalaista päätöstä. Toiseksi kantaja väittää, että riidanalainen päätös on sääntöjenvastainen, koska menettelyn yhteydessä ei ole otettu huomioon niiden lääkäreiden kertomuksia ja asiantuntijalausuntoja, joita hän on konsultoinut omasta aloitteestaan. Kantaja väittää lisäksi, että hänellä oli henkilöstösääntöjen 33 artiklan toisen kohdan säännösten mukaisesti oikeus pyytää lausuntoa lääketieteelliseltä komitealta sen jälkeen, kun lääkäri A oli antanut kielteisen lausuntonsa. Kantaja korostaa kolmanneksi, että riidanalainen päätös ja lääkäri A:n laatima lääketieteellinen lausunto eivät täytä perusteluvelvollisuuteen liittyviä vaatimuksia. Kantajan esittämissä perusteluissa on lisäksi osia, joiden tarkoituksena on osoittaa, että harkintavaltaa on käytetty väärin ja on tehty selkeä arviointivirhe.
38 Tämä esitys kanneperusteista, joihin kantaja on vedonnut, on peräisin suullista käsittelyä varten laaditusta valmistelevasta kertomuksesta, joka annettiin tiedoksi asianosaisille 24.5.2007. Kantaja tai komissio eivät kumpikaan ole esittäneet huomautuksia kyseisestä kertomuksesta. Ensimmäiseksi on tutkittava toinen kanneperuste.
Toinen kanneperuste
Asianosaisten lausumat
39 Kantajan mukaan lääkäri A, ulkosuhteiden pääosasto ja nimittävä viranomainen eivät ensinnäkään ole ottaneet huomioon lääkäri C:n antamaa todistusta, lääkäri D:n lausuntoa tai lääkäreiden E ja F laatimaa selkeän myönteistä lausuntoa eivätkä myöskään 18.4.2005 päivättyä lääkäri E:n kirjettä.
40 Näin ollen on ilmeistä, että riidanalainen päätös on tehty muussa kuin esitetyssä tarkoituksessa. Jättämällä mainitut lääketieteelliset asiakirjat huomiotta hallinto on toiminut pahantahtoisesti kantajaa kohtaan. Mikään säännös ei sulje pois mahdollisuutta ottaa huomioon ulkopuolisten asiantuntijoiden antamia lausuntoja.
41 Kantaja toteaa lisäksi, että lääkäri A ei ole toimittanut hallinnolle kantajan konsultoimien asiantuntijoiden lausuntoja. Hän pitää tältä osin erityisen merkittävänä, että vaikka tämä yleislääkäri oli perehtynyt neljän asiantuntijan laatimiin äärimmäisen yksityiskohtaisiin psykiatrisiin ja psykologisiin lausuntoihin, hän pitäytyi lyhyessä fyysisessä diagnoosissaan. Kantaja katsoo, että hänellä oli täysi syy olla konsultoimatta lääkäri A:n suosittelemia lääkäreitä.
42 Kantaja väittää toiseksi, että hänellä oli henkilöstösääntöjen 33 artiklan toisen kohdan mukaisesti oikeus pyytää lausuntoa lääketieteelliseltä komitealta sen jälkeen, kun lääkäri A oli antanut kielteisen lausuntonsa. Kantaja kuitenkin korostaa saaneensa 20.4.2005 päivätyn ilmoituksensa jälkeen henkilöstön ja hallinnon pääosastolta 26.4.2005 päivätyn viestin, jossa hänelle kerrottiin, että henkilöstösääntöjen 33 artiklassa säädettyä menettelyä ei sovelleta hänen tapauksessaan. Hänen mielestään komissio onkin johtanut häntä harhaan mahdollisuudesta turvautua kyseiseen menettelyyn.
43 Komissio painottaa, että riidanalainen päätös tehtiin käsiteltävänä olevassa asiassa sen jälkeen, kun kantaja oli saanut tiedoksi 17.3.2005 päivätyn työterveyshuollon lausunnon, jossa todettiin, että hänellä ei ole terveydellisiä edellytyksiä hoitaa tehtäviään Guineassa.
44 Komissio korostaa, että avointa tointa koskevassa ilmoituksessa COM/2004/3510/F oli edellytetty puoltavan lausunnon saamista työterveyshuollolta. Kaikki hakijat, jotka haluavat työskennellä kolmannessa maassa sijaitsevassa lähetystössä, joutuvat nimittäin komission neuvottelevan lääkärin suorittamaan lääkärintarkastukseen, jotta asemapaikan yksikkö voi varmistua siitä, että heillä on vaadittavat terveydelliset edellytykset hoitaa kaikki ne velvollisuudet, jotka saattavat kuulua heidän tehtäviinsä, ottaen huomioon heidän tehtäviensä luonne ja niiden suorituspaikassa vallitsevat olot.
45 Tältä osin lausunnon, joka annettiin kantajalle tehdyn lääkärintarkastuksen jälkeen henkilöstösääntöjen 28 artiklan ja palvelussuhteen ehtojen 13 artiklan nojalla ja joka koskee hänen terveydellisiä edellytyksiään tulla otetuksi palvelukseen väliaikaiseksi toimihenkilöksi heinäkuussa 2002 Brysselissä hoidettavia tehtäviä varten, ei olisi pitänyt voida muodostaa ennakkokäsitystä hänen edellytyksistään tulla määrätyksi johonkin toiseen asemapaikkaan useita vuosia myöhemmin.
46 Erityisen lääkärintarkastuksen suorittaminen oli komission mukaan ollut perusteltua varsinkin siksi, että kolmannessa maassa sijaitsevassa lähetystössä hoidettavien tehtävien erityisluonteesta on annettu erityissäännöksiä ja poikkeuksia henkilöstösääntöjen liitteessä X ja toisaalta siksi, että terveydenhoito-olot, ilmasto- ja turvallisuusolosuhteet sekä eristyneisyysaste voivat erota yhteisön tavanomaisista oloista jopa niin paljon, että ne oikeuttavat toisinaan korvauksiin.
47 Näin ollen lääketieteellisen lausunnon vaatiminen ennen tällaisiin asemapaikkoihin määräämistä on yksikön edun kannalta täysin perusteltua. Kyseisessä lausunnossa ei pidä rajoittua hakijan fyysiseen tilaan, vaan siinä on myös otettava huomioon hänen henkinen tilansa ja laadittava myös ennuste mahdollisista tulevista vaivoista, jotka saattavat lähitulevaisuudessa vaarantaa suunniteltujen tehtävien tavanomaisen hoidon ja/tai tehdä välttämättömäksi virkamiehen tai toimihenkilön ennenaikaisen kotiuttamisen.
48 Komissio korostaa tältä osin kantajan olevan väärässä väittäessään, että 28.2.2005 päivätty ilmoitus, jossa hänelle tiedotettiin tulokset lääkärintarkastuksesta, joka oli suoritettu hänen määräämisekseen yhteisön ulkopuoliseen lähetystöön, on avointa toimea koskevassa ilmoituksessa COM/2004/3510/F vaadittu puoltava lausunto. Ilmoituksessa ainoastaan toimitettiin kantajalle lääkärintarkastusten tulokset, jotka katsottiin muutamia tuloksia lukuun ottamatta normaaleiksi. Kyseinen ilmoitus on lisäksi sisällöltään sellainen, ettei sitä voida pitää mainitussa avointa toimea koskevassa ilmoituksessa vaadittuna lääketieteellisenä lausuntona. Kantaja ei itsekään voinut pitää ilmoitusta vaadittuna lääketieteellisenä lausuntona, koska hän ilmoitti kanteessaan ulkosuhteiden pääosaston tiedottaneen hänelle 3.3.2005, että se odottaa yhä työterveyshuollon suostumusta asiaan.
49 Komissio katsoo, että kantajan valitsemien erikoislääkärien kertomukset ja asiantuntijalausunnot eivät voi sitoa ulkosuhteiden pääosastoa eivätkä työsopimusten tekemiseen valtuutettua viranomaista asianosaisen palvelukseenoton osalta, sillä niitä ei ole käytetty lääkäri A:n lääketieteellisen lausunnon uudelleentarkastelun yhteydessä.
50 Komissio ei kiistä, etteikö kielteisen lääketieteellisen lausunnon saanut toimihenkilö voisi käyttää lääketieteellisiä muutoksenhakukeinoja. Komissio sitä paitsi vahvistaa, että lääkäri A ilmoitti kantajalle kolmen psykiatrian erikoislääkärin yhteystiedot juuri sitä varten, että kantaja voisi hyödyntää tätä oikeuttaan ja voisi saada vastakkaisen lausunnon lähetystöön määräämistä koskevan menettelyn yhteydessä. Komissio on tältä osin korostanut istunnossa, että yhteisön lainsäätäjä ei ole säätänyt ulkomaanedustuksen nimityksiä koskevien lääketieteellisten lausuntojen riitauttamismenettelystä.
51 Turvautuminen yhdeltä lääkäri A:n osoittamalta riippumattomalta asiantuntijalta saatuun täydentävään lausuntoon olisi ollut ratkaisevaa tehtäessä päätöstä lääkäri B:n sekä lääkärien E ja F antamien ristiriitaisten asiantuntijalausuntojen välillä. On siis käsittämätöntä, että kantaja ei ole konsultoinut näitä asiantuntijoita, vaikka hän on pyytänyt saada tietää heidän nimensä.
52 Komissio toteaa lisäksi, että se, ettei kantaja ole noudattanut lähetystöön lähtemisestä säädettyä menettelyä, ei anna hänelle oikeutta vaatia, että hänen omasta aloitteestaan saamansa lausunnot otettaisiin huomioon. Komission mukaan virkamies tai toimihenkilö ei voi korvata omasta aloitteestaan konsultoimien lääkärien lausunnolla sellaisen lääkärin lausuntoa, jonka henkilöstösääntöjen mukaisena tehtävänä on antaa vaadittuja lausuntoja. Kantaja olisi voinut riitauttaa lääkäri A:n antaman lausunnon ainoastaan siten, että hän olisi konsultoinut yhtä niistä neuvottelevista lääkäreistä, jotka lääkäri A ilmoitti 22.3.2005 päivätyssä faksissaan.
53 Komission mukaan työterveyshuollon puoltava lausunto, jota vaadittiin avointa toimea koskevassa ilmoituksessa COM/2004/3510/F, oli määrä laatia eri olosuhteissa kuin henkilöstösääntöjen 33 artiklassa ja palvelussuhteen ehtojen 13 artiklassa tarkoitettu työhönottotarkastuksen yhteydessä laadittu lausunto. Kyseisiä säännöksiä ei näin ollen voida soveltaa käsiteltävänä olevassa asiassa. Menettelystä, jota noudatetaan lääkärintarkastuksessa kolmannessa maassa työskentelyn yhteydessä, ei ole myöskään laadittu määräyksiä. Komissio on näin ollen noudattanut itsenäistä menettelyä, joka toteutettiin avointa toimea koskevan ilmoituksen perusteella ja yksikön edun sanelemana.
54 Komissio tarkensi istunnossa, että henkilöstösääntöjen 59 artiklassa säädettyä menettelyä ei myöskään voida soveltaa ulkomaanedustukseen kuuluvaa tointa koskevan valituksen yhteydessä.
55 Komissio korostaa edelleen, että vaikka oletettaisiin, että lääkäri A:n antama lausunto rinnastetaan henkilöstösääntöjen 33 artiklassa säädettyyn työhönottotarkastukseen, olisi kuitenkin todettava, että kantaja ei ole pyytänyt lääkäri A:n lausunnon uudelleentarkastelua henkilöstösääntöjen 33 artiklan toisessa alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
56 Koska siis lääkäri A:n antaman lausunnon vastaista lausuntoa ei ole pyydetty sitä varten säädetyn menettelyn mukaisesti, riidanalaista päätöstä ei voida mitätöidä harkintavallan väärinkäyttönä, sillä se perustuu yksinomaan lääkäri A:n lausuntoon.
57 Siltä osin kuin on kyse väitteestä, että lääkäri A on käyttänyt väärin harkintavaltaansa, komissio toteaa, että hän oli oikeutettu antamaan kielteisen lausunnon, koska hän oli yhtäältä tutustunut kantajaa koskevaan potilaskansioon ja lääkäri B:n antamaan asiantuntijalausuntoon ja koska toisaalta vastakkaista lausuntoa ei ollut annettu. Lääkäri A on siis ainoastaan laatinut ammatillisen arvion. Kantaja ei myöskään ole väittänyt eikä osoittanut toteen, että lääkäri A olisi toiminut jostain toisesta vaikuttimesta.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
58 Palvelussuhteen ehtojen 10 artiklan neljännen kohdan mukaisesti kolmansissa maissa työskenteleviin virkamiehiin sovellettavia erityisiä poikkeusmääräyksiä koskevaa henkilöstösääntöjen osastoa VIII a sovelletaan soveltuvin osin väliaikaisiin toimihenkilöihin, jotka toimivat yhteisön ulkopuolisissa maissa. Henkilöstösääntöjen 101 a artiklassa, joka on kyseisen osaston ainoa artikla, säädetään, että ”[l]iitteessä X määrätään kolmannessa maassa työskenteleviin virkamiehiin sovellettavista erityisistä poikkeusmääräyksistä, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta henkilöstösääntöjen muiden säännösten soveltamista.”
59 On korostettava, että henkilöstösääntöjen liitteessä X ei ole erityisiä poikkeusmääräyksiä palvelukseenoton yhteydessä suoritettavasta lääkärintarkastuksesta.
60 Virkamiehiä koskevien henkilöstösääntöjen 33 artiklan ensimmäisen kohdan säännösten tavoin palvelussuhteen ehtojen 13 artiklassa säädetään sitä vastoin, että ennen palvelukseen ottamista toimielimen neuvotteleva lääkäri suorittaa väliaikaiselle toimihenkilölle lääkärintarkastuksen sen varmistamiseksi, että tämä täyttää palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 2 kohdan d alakohdassa vaaditut tehtävien hoitamisen terveydelliset edellytykset.
61 Henkilöstösääntöjen 33 artiklan toisessa kohdassa, jota sovelletaan palvelussuhteen ehtojen 13 artiklan toisen kohdan nojalla soveltuvin osin väliaikaisiin toimihenkilöihin, säädetään lisäksi toimielimen neuvottelevan lääkärin antaman lausunnon sisäisestä muutoksenhakumenettelystä.
62 Tältä osin on todettava, että kun lainsäätäjä on perustanut henkilöstösääntöjen 33 artiklan toisessa kohdassa lääketieteellisen muutoksenhakukomitean, sen tavoitteena on ollut tarjota hakijoille ylimääräinen turvatae ja parantaa näin heidän oikeuksiensa suojelua (yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-10/93, A v. komissio, 14.4.1994 antama tuomio, Kok. H. 1994, s. I‑A‑119 ja II‑387, 23 kohta).
63 Ensimmäiseksi on nimittäin todettava, että kolmesta lääkäristä muodostettu lääketieteellinen komitea, jossa kielteisen lääkärinlausunnon antanut neuvotteleva lääkäri ei ole jäsenenä ja jonka jäsenet on valittu toimielinten neuvottelevien lääkäreiden keskuudesta eikä ainoastaan asianomaisen toimielimen neuvottelevien lääkäreiden keskuudesta, muodostaa todellisen ylimääräisen turvatakeen hakijoille (em. asia A v. komissio, tuomion 24 kohta). Toiseksi henkilöstösääntöjen 33 artiklan toisesta kohdasta johtuu, että hakija voi antaa valitsemansa lääkärin lausunnon lääketieteellisen komitean käsiteltäväksi. Hakija voi lisäksi aina pyytää ja saada luvan siihen, että kielteisen lääkärinlausunnon perustelut toimitetaan tiedoksi hänen valitsemalleen hoitavalle lääkärille. Tällainen tiedoksianto voidaan tehdä jo ennen lääketieteellisen komitean koollekutsumista (em. asia A v. komissio, tuomion 25 kohta). Kolmanneksi henkilöstösääntöjen 33 artiklan toisesta kohdasta johtuu, että lääketieteellisen komitean on nojauduttava työssään toimielimessä laadittuun potilaskansioon, kielteisen lausunnon antaneen neuvottelevan lääkärin kuulemiseen sekä tarvittaessa hakijan vapaasti valitseman lääkärin lähettämään lausuntoon. Lääketieteellinen komitea voi niin ikään nojautua työssään hakijan ja/tai hänen hoitavan lääkärinsä kanssa käymäänsä keskusteluun ja kaikkiin niihin asiakirjoihin, jotka hakija katsoo hyödylliseksi sille toimittaa. Lääketieteellinen komitea voi lisäksi tarpeelliseksi katsomassaan tapauksessa määrätä hakijan uuteen tarkastukseen määräämällä mahdollisia lisäkokeita tai pyytämällä lausuntoa muilta asiantuntijalääkäreiltä. Näin lääketieteellinen komitea kykenee laatimaan hakijan tilanteesta täysin uuden ja puolueettoman arvion (em. asia A v. komissio, tuomion 27 kohta).
64 Lisäksi on todettava, että henkilöstösäännöissä säädetään myös muiden tilanteiden kuin palvelukseenoton varalta järjestelyistä, joiden avulla virkamies voi tuoda näkemyksensä esiin lääkärintarkastusmenettelyjen aikana. Täten henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 kohdan viidennessä, kuudennessa ja seitsemännessä alakohdassa säädetään mahdollisuudesta turvautua välimiesjärjestelmään, jos virkamies katsoo, että nimittävän viranomaisen sairausloman yhteydessä järjestämän lääkärintarkastuksen päätelmät ovat lääketieteellisesti perusteettomia. Työkyvyttömyyskorvauksen myöntämismenettelyn osalta henkilöstösääntöjen liitteessä II olevan 7 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että virkamies voi muun muassa nimetä yhden niistä kolmesta lääkäristä, jotka muodostavat työkyvyttömyyttä arvioivan komitean.
65 Käsiteltävänä olevassa asiassa on muistettava ensinnäkin, että kantaja työskenteli komission palveluksessa hakiessaan Guinean lähetystön hallinnollisen johtajan tointa ja että hänet aiottiin ottaa mainittuun toimeen väliaikaisena toimihenkilönä, johon sovelletaan palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohtaa, kuten 17.2.2005 päivätystä ulkosuhteiden pääosaston ilmoituksesta käy ilmi.
66 Toiseksi avointa toimea koskevassa ilmoituksessa COM/2004/3510/F todetaan, että ennen kuin hakija voidaan nimittää Guinean lähetystön hallinnollisen johtajan toimeen hänen on saatava puoltava lausunto työterveyshuollolta. Käsiteltävänä olevassa asiassa työterveyshuolto on antanut kielteisen lausunnon kantajan ottamisesta kyseiseen toimeen. Riidanalaisella päätöksellä kantajalle siis ilmoitettiin, että häntä ei oteta kyseiseen toimeen.
67 Komission mukaan missään säädöksessä ei säädetä kantajan oikeudesta saada neuvottelevan lääkärin antama kielteinen lääketieteellinen lausunto uudelleen käsiteltäväksi erityismenettelyssä lähetystössä työskentelyä varten. Komissio ei kuitenkaan kiellä, etteikö kielteisen lääketieteellisen lausunnon saaja voisi käyttää lääketieteellisiä muutoksenhakukeinoja. Komissio sitä paitsi vakuuttaa, että neuvotteleva lääkäri on ilmoittanut kantajalle kolmen psykiatrian erikoislääkärin yhteystiedot, jotta hän voisi saada vastakkaisen lausunnon.
68 Kantaja väittää yhtäältä, että hänen valitsemiensa lääkäreiden lääketieteelliset lausunnot olisi pitänyt ottaa huomioon palvelukseenottomenettelyn yhteydessä. Hän katsoo toisaalta, että hänen tapauksessaan olisi pitänyt käyttää henkilöstösääntöjen 33 artiklan toisessa kohdassa säädettyä mahdollisuutta pyytää lausuntoa lääketieteelliseltä komitealta. Näin ollen kantajan näkemys onkin ymmärrettävä siten, että hän pitää kiinni puolustautumisoikeuksien kunnioittamisesta siinä mielessä, että hän ei ole saanut mahdollisuutta tuoda mielipidettään tehokkaasti esiin ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä esimerkiksi esittämällä valitsemansa lääkärin lausunnon henkilöstösääntöjen 33 artiklan toisen kohdan mukaisesti.
69 On ensinnäkin todettava, että komission noudattamassa menettelyssä, jonka perusteella riidanalainen päätös on tehty, ei ole kunnioitettu puolustautumisoikeuksiin verrattavia turvatakeita, sellaisina kuin niistä on säädetty henkilöstösääntöjen 33 artiklan toisessa kohdassa.
70 Vaikka käsiteltävänä olevassa asiassa on myönnettävä, että lääketieteellisen lausunnon laadintamenettelyyn sisältyi joitakin kontradiktoriselle menettelylle ominaisia turvatakeita, sillä kantajalla oli mahdollisuus konsultoida muita riippumattomia asiantuntijoita lääkäri A:n lausunnon ja lääkäri B:n asiantuntijalausunnon vastapainoksi, on kuitenkin todettava, että tämä menettely eroaa merkittävästi edellä 63 ja 64 kohdissa esitetyistä menettelyistä siinä mielessä, että se ei esimerkiksi takaa, että hakijan vapaasti valitseman lääkärin lausunto otetaan huomioon lopullista lääketieteellistä lausuntoa laadittaessa.
71 On lisäksi huomautettava, että komission esittämistä lausumista ei käy ilmi, että käsiteltävänä olevassa asiassa noudatetusta menettelystä olisi säädetty tietyssä säädöksessä. Lisäksi menettely ei perustu ennalta määrättyyn käytäntöön, joka olisi etukäteen asianomaisten henkilöiden tiedossa.
72 Komissio kuitenkin toteaa, että yksikön etu vaatii tietyissä kolmansissa maissa vallitsevien erityisolojen vuoksi, että työterveyshuolto antaa lausuntonsa eri edellytyksin kuin mitä lääkärintarkastuksesta säädetään väliaikaisten toimihenkilöiden osalta palvelussuhteen ehtojen 13 artiklassa ja kuin mitä lääkärintarkastuksesta säädetään henkilöstösääntöjen 33 artiklassa, sillä ne koskevat ainoastaan ensimmäistä palvelukseenottoa. Komission mukaan käsiteltävänä olevassa asiassa on käytetty itsenäistä menettelyä, joka toteutettiin avointa toimea koskevan ilmoituksen perusteella ja yksikön edun sanelemana.
73 Komissio ei ole kuitenkaan selvittänyt istunnossa, miksi palvelussuhteen ehtojen 13 artiklassa ja henkilöstösääntöjen 33 artiklassa säädetyssä menettelyssä ei voitu ottaa huomioon niitä erityisvaatimuksia, jotka koskevat kolmansissa maissa sijaitseviin asemapaikkoihin hakevien henkilöiden terveydellisiä edellytyksiä. Se ei ole myöskään täsmentänyt, millä tavalla yksikön etu oikeuttaisi tai vaatisi sen, että mainitulle hakijalle ei myönnetä palvelussuhteen ehtojen 13 artiklassa ja henkilöstösääntöjen 33 artiklassa säädettyjen kaltaisia turvatakeita.
74 Lopuksi todettakoon, että palvelussuhteen ehtojen 13 artiklan ja henkilöstösääntöjen 33 artiklan säännöksissä ei ole yhtään seikkaa, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että niissä säädettyä menettelyä voitaisiin soveltaa ainoastaan sellaisiin väliaikaisiin toimihenkilöihin, jotka otetaan yhteisöjen palvelukseen ensimmäistä kertaa. Tältä osin komission vakuutus siitä, että komission palvelukseen hiljattain otetut hakijat, jotka on tarkoitus määrätä kolmansiin maihin, ovat käyneet kahdessa lääkärintarkastuksessa, joista ensimmäisestä on säädetty henkilöstösääntöjen 33 artiklassa ja toisesta avointa toimea koskevassa ilmoituksessa, ei ole uskottava. Sitä paitsi nimittävä viranomainen viittaa kantajan tekemään valitukseen laatimassaan vastauksessa yksiselitteisesti henkilöstösääntöjen 33 artiklan ja palvelussuhteen ehtojen 13 artiklan säännöksiin.
75 Edellä esitettyjen seikkojen takia yhteisön lainsäätäjä on luonut lääkärintarkastusmenettelyä varten järjestelyjä, jotka tarjoavat palvelukseen otettaville hakijoille, virkamiehille tai toimihenkilöille mahdollisuuden tuoda tehokkaasti esiin oma kantansa muun muassa niin, että he voivat esittää itse valitsemansa lääkärin lausunnon.
76 Kun otetaan huomioon tavoite siitä, että edellä mainituissa järjestelyissä kunnioitetaan puolustautumisoikeuksia, ja koska ei ole olemassa yhtäältä säännöksiä, joilla kolmannessa maassa työskenteleviä väliaikaisia toimihenkilöitä varten olisi luotu yksinomaan heihin sovellettava menettely eikä tähän ole muitakaan perusteita, ja koska toisaalta ei ole myöskään syitä, joiden perusteella henkilöstösääntöjen 33 artiklan toista kohtaa ei sovellettaisi asianomaisissa olosuhteissa, on katsottava, että kyseisten toimihenkilöiden palvelukseenottomenettelyssä on noudatettava henkilöstösääntöjen 33 artiklan toista kohtaa. Kuten tämän tuomion 69 ja 70 kohdassa on todettu, käsiteltävänä olevassa asiassa noudatetussa menettelyssä ei ole toimittu henkilöstösääntöjen 33 artiklan toisen kohdan säännösten mukaisesti.
77 Näin ollen on katsottava, että riidanalainen päätös on ollut henkilöstösääntöjen 33 artiklan toisen kohdan vastainen.
78 Tämän takia riidanalainen päätös on kumottava, eikä muita kanneperusteita, joita kantaja on esittänyt kumoamisvaatimuksensa yhteydessä, tarvitse tutkia.
Vahingonkorvausvaatimus
Asianosaisten lausumat
79 Kantaja korostaa, että hänelle on riidanalaisen päätöksen vuoksi aiheutunut poikkeuksellista vahinkoa siitä, että hän on menettänyt mahdollisuutensa ja hänen oikeuksiaan on loukattu.
80 Hän vaatii, että hänen kohdallaan noudatetaan periaatetta aineellisista syistä (muuttovalmistelut, vuokrat jne.) ja henkisistä syistä maksettavaan korvaukseen. Kantaja vaatii vastauksessaan, että hänelle maksetaan toistaiseksi 1 euron suuruinen etumaksu kaikin varauksin korvauksena aineellisista vahingoista ja henkisistä kärsimyksistä.
81 Komissio väittää ensinnäkin, että koska vahinko on aiheutunut hallinnon toiminnasta, joka ei ole luonteeltaan päätös, hallinnollisen menettelyn aluksi on esitettävä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hakemus. Kantaja ei ole sen mielestä noudattanut tätä menettelyä käsiteltävänä olevassa asiassa. Näin ollen hänen korvaushakemuksensa on jätettävä tutkimatta.
82 Komissio korostaa toiseksi, että kantaja ei ole täsmentänyt kanteessaan vahingon laajuutta. Näin ollen hän ei ole täyttänyt yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan vaatimuksia. Komissio täsmentää, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on myöntänyt, että tietyissä erikoistapauksissa kanteessa ei tarvitse välttämättä ilmoittaa tarkasti vahingon laajuutta, käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja ei ole esittänyt olosuhteita, jotka olisivat oikeuttaneet tämän tiedon ilmoittamatta jättämiseen, eikä edes viitannut tällaisiin olosuhteisiin.
83 Kolmanneksi komissio toteaa, että koska riidanalainen päätös ei ole lainvastainen, kantajalle ei ole syytä myöntää korvausta.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
84 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohtaa voidaan päätöksen 2004/752 3 artiklan 4 kohdan nojalla soveltaa soveltuvin osin virkamiestuomioistuimeen siihen saakka, kunnes virkamiestuomioistuimen työjärjestys tulee voimaan eli 1.11.2007 saakka.
85 Koska kanne saapui yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 5.10.2005, käsiteltävänä olevaan asiaan sovelletaan mainitun tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan määräyksiä.
86 Kyseisen artiklan mukaan kanteessa on mainittava muun muassa oikeudenkäynnin kohde ja siihen on sisällytettävä yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Jotta nämä edellytykset täyttyisivät, kanteesta, jossa vaaditaan yhteisön toimielimen aiheuttamien vahinkojen korvaamista, on ilmettävä seikat, joiden perusteella kantajan riitauttama toimielimen menettely voidaan yksilöidä, syyt, joiden nojalla kantaja katsoo, että tämän menettelyn ja aiheutetuksi väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys, sekä vahingon laatu ja laajuus. Sitä vastoin vaatimus, joka koskee minkä tahansa vahingonkorvauksen saamista, ei ole riittävän täsmällinen, ja se on näin ollen jätettävä tutkimatta (asia 5/71, Zuckerfabrik Schöppenstedt v. neuvosto, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 2.12.1971, Kok. 1971, s. 975, Kok. Ep. I, s. 609, 9 kohta; asia T-505/93, Osório v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 1.7.1994, Kok. H. 1994, s. I-A-179 ja II-581, 33 kohta; asia T-112/94, Moat v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 15.2.1995, Kok. H. 1995, s. I-A-37 ja II-135, 32 kohta ja asia T-175/04, Gordon v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 7.2.2007, 42 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
87 Käsiteltävänä olevan asian osalta on todettava, että vaatiessaan kanteessaan, että ”virkamiestuomioistuin tutustuu hänen korvausvaatimukseensa, joka arvioidaan rahallisesti myöhemmin ja joka johtuu komission aiheuttamasta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä”, kantaja ei ole arvioinut rahallisesti sen vahingon määrää, jonka hän katsoo kärsineensä. Se, että hän on vastauksessaan todennut, että komissio on tuomittava korvaamaan hänelle ”hänen kärsimänsä aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen niin, että vahinko rajataan toistaiseksi ja kaikin varauksin 1 euron suuruiseen etumaksuun” ei myöskään ole edellä mainitussa oikeuskäytännössä vaadittu tarkennus.
88 Kantaja ei ole myöskään esittänyt tosiseikkoja, joiden avulla voitaisiin arvioida aiheutuneeksi väitetyn vahingon laajuus (em. asia Moat v. komissio, määräyksen 35 kohta). Hän on tosin täsmentänyt virkamiestuomioistuimelle, että hänelle on aiheutunut aineellista vahinkoa palkanmenetyksestä, joka johtuu hänen palvelukseenottonsa eväämisestä, sekä hänen lähtövalmisteluistaan eli siitä, että hän on asumistaan varten tehnyt lyhyen ajan vuokrasopimuksen, hankkinut koulutusta, rokotuksia jne. Näiden summittaisten tietojen perusteella ei kuitenkaan voida laatia tarkkaa arviota vahingon laajuudesta.
89 Vaikka se olisikin laadittu, on katsottava, että aineellinen vahinko oli täysin arvioitavissa jo valituksen tekohetkellä ja vielä paremmin kanteen nostamisen ajankohtana, koska aineellinen vahinko perustuu yhtäältä palvelukseen ottamatta jättämisestä aiheutuneeseen tulonmenetykseen ja toisaalta kuluihin, joita kantajalle on aiheutunut hänen valmistellessaan lähtöään Afrikkaan.
90 Lisäksi on todettava, että vaikka yhteisöjen tuomioistuin on myöntänyt, että joissakin erityistapauksissa ei ole välttämätöntä, että kanteessa täsmennetään tarkasti vahingon laajuus tai määritellään vaaditun korvauksen summa (asia C-150/03 P, Hectors v. parlamentti, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 23.9.2004, Kok., s. I-8691, 62 kohta; em. asia Osório v. komissio, määräyksen 35 kohta), käsiteltävänä olevassa asiassa on kuitenkin huomattava, että kantaja ei ole näyttänyt toteen tällaisen tilanteen olemassaoloa eikä edes viitannut sellaiseen (ks. vastaavasti em. asia Osório v. komissio, määräyksen 35 kohta ja em. asia Moat v. komissio, määräyksen 37 kohta).
91 Henkisen kärsimyksen osalta on korostettava, että sen lisäksi, ettei kyseistä vahinkoa ole lainkaan arvioitu, kantaja ei ole tarjonnut virkamiestuomioistuimelle mahdollisuutta arvioida sen laajuutta ja luonnetta. Riippumatta siitä, vaaditaanko henkisen kärsimyksen korvaamista symbolisesti vai todellisen korvauksen saamiseksi, kantajan on kuitenkin tarkennettava väitetyn henkisen kärsimyksen luonne komission moitittuun toimintaan nähden ja tämän jälkeen täsmennettävä edes likimääräisesti tätä vahinkoa kokonaisuudessaan koskeva arviointi (em. asia Moat v. komissio, määräyksen 38 kohta ja em. asia Gordon v. komissio, tuomion 45 kohta).
92 Tämän takia korvausvaatimus ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.
93 Lisäksi on todettava, että vaikka oletettaisiinkin, että kantaja on vaatinut ainoastaan symbolista tuomitsemista, on otettava huomioon, että riidanalaisen päätöksen kumoaminen on tässä tapauksessa riittävä ja asianmukainen korvaus hänelle aiheutuneista vahingoista (ks. vastaavasti asia T-10/99, Vicente Nuñez v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 9.3.2000, Kok. H., s. I-A-47 ja II-203, 48 kohta).
94 Edellä esitettyjen seikkojen takia kanne on hyväksyttävä riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimuksen osalta ja hylättävä korvausvaatimuksen osalta.
Oikeudenkäyntikulut
95 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan nojalla oikeudenkäyntikuluja ja oikeudenkäyntimaksuja koskevia työjärjestyksen II osaston 8 luvun määräyksiä sovelletaan ainoastaan asioihin, jotka on pantu vireille virkamiestuomioistuimessa tämän työjärjestyksen voimaantulopäivästä lukien. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen tältä osin merkityksellisiä määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin asioihin, jotka ovat vireillä virkamiestuomioistuimessa ennen tätä päivää.
96 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saman työjärjestyksen 88 artiklan nojalla yhteisöjen ja niiden henkilöstön välisissä riita-asioissa toimielinten on kuitenkin vastattava omista kustannuksistaan. Jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi saman työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan.
97 Koska komissio on pääosin hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kumotaan Euroopan yhteisöjen komission ulkosuhteiden pääosaston linjan K (Ulkomaanedustus) johtajan 15.4.2005 tekemä päätös, jolla kantajalle ilmoitettiin, ettei häntä oteta palvelukseen komission Guineassa sijaitsevan lähetystön hallinnolliseksi johtajaksi.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Van Raepenbusch | Boruta | Kanninen |
Julistettiin Luxemburgissa 13 päivänä joulukuuta 2007.
W. Hakenberg | | S. Van Raepenbusch |
Tämän päätöksen teksti ja siinä mainittujen yhteisöjen tuomioistuinten päätösten tekstit, joita ei vielä ole julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ovat saatavilla yhteisöjen tuomioistuimen seuraavalla internet-sivulla: www.curia.europa.eu