EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
16 päivänä tammikuuta 2007 (*)
Henkilöstö – Eläkkeet – Ennen yhteisöjen palvelukseen tuloa hankitut eläkeoikeudet – Eläkeoikeuksien siirto yhteisön järjestelmään – Siirtohakemuksen peruuttaminen, jotta voitaisiin vedota uusiin, edullisempiin säännöksiin
Asiassa F‑92/05,
jossa on kyse EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuvasta kanteesta,
Emmanuel Genette, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Gorze (Ranska), edustajanaan asianajaja M.-A. Lucas,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään V. Joris ja D. Martin, prosessiosoite Luxemburgissa,
vastaajana,
jota tukee
Belgian kuningaskunta, asiamiehenään L. Van den Broeck, prosessiosoite Luxemburgissa,
väliintulijana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kreppel sekä tuomarit H. Tagaras ja S. Gervasoni (esittelevä tuomari),
kirjaaja: W. Hakenberg,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 20.9.2006 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Genette vaatii kannekirjelmässään, joka on saapunut Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 26.9.2005 faksitse (alkuperäiskappale toimitettiin 28.9.2005), tuomioistuinta kumoamaan 25.1.2005 tehdyn Euroopan yhteisöjen komission päätöksen, jolla häneltä evättiin yhtäältä lupa peruuttaa hänen Belgian eläkejärjestelmissä hankkimiensa eläkeoikeuksien siirtoa koskeva hakemus, jonka hän oli tehnyt vuonna 2001, ja toisaalta lupa saada pyytää uudelleen näiden oikeuksien siirtoa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä VIII olevassa 11 artiklan 2 kohdassa, siinä muodossa kuin se oli ennen näiden henkilöstösääntöjen muuttamisesta 22.3.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 723/2004 (EUVL L 124, s. 1) (jäljempänä 22.3.2004 annettu asetus) voimaantuloa, säädettiin seuraavaa:
”Virkamiehellä, joka siirtyy yhteisöjen palvelukseen sen jälkeen kun hän
– on eronnut tehtävistään hallintoelimessä, kansallisessa organisaatiossa tai kansainvälisessä organisaatiossa,
tai
– lopettanut toimintansa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana,
on mahdollisuus vakinaistamisensa yhteydessä maksaa yhteisöille edellä mainittuja tehtäviä hoitaessaan saamiensa vanhuuseläkeoikeuksien vakuutusmatemaattinen arvo tai kiinteällä korolla laskettu arvo.
Tällöin toimielin, jonka palveluksessa virkamies on, määrittää niiden palvelusvuosien lukumäärän, joka aiemman palvelusajan osalta otetaan huomioon sen omassa eläkejärjestelmässä, ottaen huomioon virkamiehen palkkaluokan vakinaistettaessa sekä vanhuuseläkkeen vakuutusmatemaattisen arvon tai kiinteällä korolla lasketun arvon.”
3 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 11 artiklan 2 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna 22.3.2004 annetulla asetuksella, joka tuli asetuksen 2 artiklan mukaan voimaan 1.5.2004, säädetään nyttemmin seuraavaa:
”Virkamiehellä, joka siirtyy yhteisöjen palvelukseen sen jälkeen kun hän:
– on eronnut tehtävistään kansallisen järjestön tai kansainvälisen järjestön hallinnossa, tai
– lopettanut toimintansa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana,
on mahdollisuus vakinaistamisensa ja sen ajankohdan välisenä aikana, jona hän saa oikeuden henkilöstösääntöjen 77 artiklassa tarkoitettuun vanhuuseläkkeeseen, suorituttaa yhteisöille varsinaisen siirtohetken mukaan vakuutusmatemaattisesti laskettu pääoma, joka edustaa hänen edellä mainittuja palveluksia suorittamalla kartuttamiaan eläkeoikeuksia.
Tällöin toimielin, jonka palveluksessa virkamies on, määrittää yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä niiden palvelusvuosien lukumäärän, joka aiemman palvelusajan osalta otetaan huomioon yhteisön eläkejärjestelmässä, ottaen huomioon virkamiehen peruspalkka, ikä ja muuntokurssi siirtopyynnön tekopäivänä vakinaistettaessa sekä siirretyn pääoman arvon vähennettynä määrällä, joka edustaa siirtopyynnön tekopäivän ja varsinaisen siirtopäivän välistä pääoman uudelleenarvostusta.
Virkamies voi käyttää hyväkseen tätä mahdollisuutta ainoastaan yhden kerran kunkin jäsenvaltion ja eläkerahaston kohdalla.”
4 Henkilöstösääntöjen 107 a artiklassa, joka lisättiin 22.3.2004 annetulla asetuksella, säädetään, että ”siirtymäsäännökset” vahvistetaan henkilöstösääntöjen liitteessä XIII. Tämän liitteen 26 artiklan 3 kohdan sanamuoto on seuraava:
”Virkamiehet, jotka ovat aiemmin jättäneet siirtohakemuksen säädetyissä määräajoissa mutta hylänneet heille tehdyn ehdotuksen tai jotka eivät ole tehneet aiemmin siirtohakemusta säädetyissä määräajoissa tai joiden hakemus on hylätty siksi, että se on jätetty määräaikojen päättymisen jälkeen, voivat vielä esittää tai uusia tällaisen hakemuksen viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2004.”
5 Tietyistä yhteyksistä Belgian eläkejärjestelmien ja kansainvälisen julkisoikeuden piiriin kuuluvien toimielinten eläkejärjestelmien välillä 21.5.1991 annetun Belgian lain, joka julkaistiin 20.6.1991 Moniteur belge ‑lehdessä, sivu 13871 (loi établissant certaines relations entre des régimes belges de pension et ceux d’institutions de droit international public, jäljempänä vuoden 1991 laki), 3 §:ssä säädettiin, että ”virkamies voi toimielimen suostumuksella pyytää, että toimielimelle suoritetaan sen vanhuuseläkkeen määrä, joka liittyy työsuhteisiin ja ajanjaksoihin, jotka edeltävät hänen tuloaan toimielimen palvelukseen”. Mikäli virkamies oli pyytänyt Belgian eläkejärjestelmässä hankittujen eläkeoikeuksiensa siirtämistä ja pyyntö oli hyväksytty, yhteisön toimielin oli saman lain 11 §:n nojalla sijaantulijana virkamiehen oikeuksien osalta. Toimielimelle ei maksettu tällä tavoin käyttöön otetun sijaantulomekanismin perusteella mitään suoritusta Belgian eläkejärjestelmästä ennen kuin asianomainen virkamies sai yhteisön eläkettä. Vuoden 1991 lain 9 §:ssä säädettiin, että ”niin kauan kuin 11 §:ssä säädetty sijaantulo ei ole tullut voimaan, virkamies voi toimielimen suostumuksella peruuttaa siirtopyyntönsä. Peruutus on lopullinen”.
6 Eläkeoikeuksien siirrosta Belgian eläkejärjestelmien ja kansainvälisen julkisoikeuden piiriin kuuluvien toimielinten välillä 10.2.2003 annetulla Belgian lailla, joka julkaistiin 27.3.2003 Moniteur belge ‑lehdessä, sivu 14747 (loi réglant le transfert de droits à pension entre des régimes belges de pensions et ceux d’institutions de droit international public, jäljempänä vuoden 2003 laki), muutettiin Belgian järjestelmissä hankittujen eläkeoikeuksien siirtoa yhteisöille koskevaa Belgian lainsäädäntöä. Tällä lailla, joka sovelletaan sen 29 §:n nojalla 1.1.2002 lähtien tehtyihin siirtohakemuksiin, otetaan käyttöön Belgian eläkejärjestelmään suoritettujen maksujen kiinteällä korolla laskettuun ja koronkorolla korotettuun arvoon perustuva järjestelmä. Sen 4 §:ssä säädetään, että ”virkamies tai väliaikainen toimihenkilö, joka hankittuaan oikeuksia yhteen tai useampaan 3 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitetuista eläkkeistä tulee jonkin toimielimen palvelukseen, voi tämän suostumuksella pyytää, että tälle toimielimelle tai sen eläkerahastolle siirretään 7 §:n mukaisesti vahvistettavat määrät, jotka ovat kertyneet, koska hän on toimielimen palvelukseen tuloaan edeltäneenä aikana kuulunut näihin eläkejärjestelmiin. – –” Tämän uuden lainsäädännön mukaan eläkeoikeuksien siirto johtaa siihen, että pääoma suoritetaan välittömästi yhteisön järjestelmään. Vuoden 2003 lain 9 §:n 1 momentissa säädetään, että ”siirtopyynnöstä tulee peruuttamaton sinä päivänä, jona laitos [kansallinen eläkelaitos, Office national des pensions] saa toimielimeltä lopullisen vahvistuksen virkamiehen tai väliaikaisen toimihenkilön esittämästä siirtopyynnöstä”.
7 Erinäisistä säännöksistä 20.7.2006 annetulla Belgian lailla, joka julkaistiin 28.7.2006 Moniteur belge ‑lehdessä, sivu 36940 (loi portant des dispositions diverses, jäljempänä vuoden 2006 laki), muutettiin vuoden 1991 lain 9 §:ää taannehtivasti 1.5.2004 lukien. Tässä pykälässä säädetään nyt, että ”niin kauan kuin 11 §:n mukainen sijaantulo ei ole tullut voimaan, virkamies, joka lähtee toimielimen palveluksesta ilman että hän saa vanhuuseläkettä, voi toimielimen suostumuksella peruuttaa siirtopyyntönsä. Peruutus on lopullinen”.
Riidan taustalla olevat tosiseikat
8 Ennen kuin vuonna 1968 syntynyt kantaja tuli 1.4.2000 komission palvelukseen palkkaluokkaan B 5, tasolle 3, hän työskenteli Belgiassa yksityisellä sektorilla itsenäisenä ammatinharjoittajana vuosina 1992–1996 ja palkattuna työntekijänä 1996–2000.
9 Näiden tehtävien yhteydessä hän oli ensin itsenäisten ammatinharjoittajien kansallisen sosiaaliturvakassan (Institut national d’assurance sociale des travailleurs indépendants, jäljempänä INASTI) ja sittemmin kansallisen eläkelaitoksen (Office national des pensions, jäljempänä ONP) jäsen, suoritti maksut niiden eläkejärjestelmiin ja sai siten näissä laitoksissa eläkeoikeudet.
10 Sen jälkeen kun kantaja oli vakinaistettu yhteisön virkamiehen tehtävässään 1.1.2001, hän pyysi 13.7.2001 päivätyllä kirjeellään komissiota siirtämään yhteisön eläkejärjestelmään oikeudet, jotka hän oli hankkinut Belgian itsenäisten ammatinharjoittajien ja palkattujen työntekijöiden järjestelmissä. Tämä pyyntö perustui henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohtaan, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa, sekä edellä mainitun vuoden 1991 lain 3 §:ään.
11 Komission henkilöstöstä ja hallinnosta vastaavan pääosaston B linjan yksikkö ”eläkkeet ja suhteet entisiin virkamiehiin” toimitti 11.6.2002 kantajalle muistion, jossa ilmoitettiin niiden ylimääräisten palvelusvuosien lukumäärä, jotka otettaisiin huomioon yhteisön järjestelmässä komission laskeman vakuutusmatemaattisen arvon perusteella kansallisesta eläkkeestä, joka oli hankittu Belgian itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmässä. Jos kantaja siirtyisi eläkkeelle 65 vuoden iässä, INASTIn laskeman 1 431,29 euron vuotuisen eläkemäärän vakuutusmatemaattinen arvo olisi 8 139,33 euroa ja yhteisön järjestelmässä huomioon otettava palvelusvuosien hyvitys olisi yksi vuosi ja 19 päivää. Lisäksi komissio ilmoitti hänelle, että vuoden 1991 lain 11 §:n nojalla se tulisi hänen sijaansa hänen Belgiassa hankkimiensa eläkeoikeuksien osalta siitä lähtien, kun hänelle alettaisiin maksaa yhteisön eläkettä.
12 Sama yksikkö osoitti kantajalle 26.8.2002 samankaltaisen muistion, joka koski eläkeoikeuksia, jotka hän oli hankkinut palkattuna työntekijänä, ja jossa hänelle ilmoitettiin, että 65 vuoden iässä ONP:n laskeman 1 952,48 euron vuotuisen eläkemäärän vakuutusmatemaattinen arvo olisi 11 102,79 euroa ja että vastaava palvelusvuosien hyvitys yhteisön järjestelmässä olisi yksi vuosi, viisi kuukautta ja viisi päivää.
13 Näissä muistioissa ilmoitettiin kantajalle, että heti kun hänen suostumuksensa niihin sisältyviin ehdotuksiin olisi saatu, hänen siirtopyyntöään ei voitaisi enää peruuttaa. Kyseisissä muistioissa täsmennettiin kuitenkin, että pyyntö voitaisiin poikkeuksellisesti peruuttaa siinä tapauksessa, että hän lopettaisi työskentelyn komissiossa ennen kuin yhteisön eläkkeen saamiseksi asetetut edellytykset täyttyisivät henkilöstösääntöjen 77 artiklan mukaisesti.
14 Kantaja ilmaisi 17.7. ja 29.8.2002 suostumuksensa komission 11.6. ja 26.8.2002 päivättyihin ehdotuksiin.
15 Kuten edellä 6 kohdassa esitettiin, vuoden 2003 lailla muutettiin 1.1.2002 lähtien esitettyjen pyyntöjen osalta ehtoja, joiden mukaan Belgian eläkejärjestelmissä hankitut oikeudet siirretään yhteisöille.
16 Kantaja kuuli hieman ennen lokakuuta 2004, että Belgia oli siirtänyt eräälle hänen tuntemalleen henkilölle, joka oli tullut komission palvelukseen vuonna 2003 ja joka oli samalla tavoin kuin hän ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa voimassa olleen henkilöstösääntöjen version mukaisesti pyytänyt Belgian palkattujen työntekijöiden järjestelmässä hankkimiensa eläkeoikeuksien siirtämistä yhteisön järjestelmään, pääoman, joka vastasi hänen jäsenyysvuosiinsa ja palkkaansa verrattavissa olevia jäsenyysvuosia ja palkkaa mutta jonka perusteella tälle oli annettu yhteisön järjestelmässä huomattavasti merkittävämpi ylimääräisiä palvelusvuosia koskeva hyvitys kuin se, johon hän itse oli saanut oikeuden.
17 Kantaja esitti 31.10.2004 komissiolle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla pyynnön siitä, että tämä
– päättäisi sallia vuoden 1991 lain 9 §:n mukaisesti sen, että hän peruuttaa tämän lain perusteella 13.7.2001 tekemänsä hakemuksen siitä, että yhteisön järjestelmään siirretään eläkeoikeudet, jotka hän oli hankkinut Belgian itsenäisten ammatinharjoittajien ja palkattujen työntekijöiden järjestelmissä ja
– päättäisi sallia vuoden 2003 lain 4 §:n 1 momentin mukaisesti hänen hakemuksensa siitä, että hänen eläkeoikeutensa siirretään tämän lain perusteella.
18 Kantaja vastaanotti 2.2.2005 tiedoksiannon päätöksestä, jonka yksikön ”Eläkkeet” päällikkö oli tehnyt 25.1.2005 ja jolla hylättiin hänen 31.10.2004 päivätty pyyntönsä (jäljempänä riidanalainen päätös) seuraavasti:
19 ”– – Haluaisitte – – saada ensinnäkin luvan peruuttaa [henkilöstösääntöjen] liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan nojalla esittämänne hakemuksen Belgian järjestelmissä INASTI ja ONP hankkimienne eläkeoikeuksien siirtämisestä, joka on jo pantu täytäntöön näissä järjestelmissä vuoden 1991 lain säännösten mukaisesti, ja toiseksi luvan esittää uuden hakemuksen, joka näiden järjestelmien pitäisi panna täytäntöön vuoden 2003 lain säännösten mukaisesti.
20 Ehdotuksissa, jotka komission hallintoviranomaiset osoittivat teille 11.6.2002 ja 26.8.2002 sen jälkeen kun INASTI ja ONP olivat ilmoittaneet siirtokelpoisen eläkkeen määrän, todettiin selvästi, että siirrosta tulee peruuttamaton heti kun asianomainen osasto on saanut suostumuksenne kyseisiin ehdotuksiin. Suostumuksenne jälkeen teidän oikeuksienne siirto pantiin täytäntöön ja [nimittävä viranomainen] päätti lopullisesti ONP:n ja INASTIn asiakirjojen käsittelyn.
21 Vaikka vuoden 1991 laissa säädetään mahdollisuudesta ’peruuttaa siirtopyyntö toimielimen suostumuksella’ (vuoden 1991 lain 9 §), tästä mahdollisuudesta on määrätty käytännössä toimielinten tasolla vain poikkeustapauksissa, jotka on myös mainittu asianomaiselle lähetetyssä ehdotuskirjeessä seuraavasti: ’Pyyntö voidaan poikkeuksellisesti peruuttaa siinä tapauksessa, että asianomainen lopettaa työskentelyn komissiossa ennen kuin yhteisön eläkkeen saamiseksi asetetut edellytykset täyttyvät henkilöstösääntöjen 77 artiklan mukaisesti’. Tässä tapauksessa ei ole missään nimessä kysymyksessä mahdollisuus pyynnön peruttamiseen vaan toimenpiteen peruuttaminen hyvin poikkeuksellisessa tapauksessa.
22 Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi erottanut yhdistetyissä asioissa 75/88, 146/88 ja 147/88 9.11.1989 antamassaan tuomiossa selvästi toisistaan kaksi eri oikeusjärjestystä, joihin kuuluvat päätökset, jotka koskevat yhtäältä siirrettävän määrän laskemista ja toisaalta tämän pääoman muuttamista palvelusvuosiksi, ja kumpikin näistä kuuluu näille oikeusjärjestyksille ominaisen laillisuusvalvonnan piiriin. Tästä seuraa, että Belgian laissa säädetty teoreettinen mahdollisuus siirtopyynnön peruuttamiseen on tehoton, mikäli yhteisön säännöstössä ei määrätä tästä. Tilanne on tällainen.
23 Näin ollen en voi antaa teille lupaa peruuttaa jo loppuun käsiteltyä hakemusta ja esittää uutta hakemusta asianmukaisesti päätökseen viedyn siirron osalta.”
24 Kantaja teki 22.4.2005 neuvonantajansa välityksellä komissiolle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla hallinnollisen valituksen riidanalaisesta päätöksestä.
25 Henkilöstön ja hallinnon pääosaston pääjohtaja teki 10.6.2005 nimittävänä viranomaisena ”vastauksena useiden virkamiesten hakemuksiin ja valituksiin, jotka koskevat eläkeoikeuksien siirtoa Belgian järjestelmästä yhteisön järjestelmään” päätöksen, joka annettiin kantajalle tiedoksi sähköpostitse ja faksitse 14.6.2005 (jäljempänä 10.6.2005 tehty päätös).
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
26 Nyt käsiteltävä kanne kirjattiin alun perin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa numerolla T‑361/05.
27 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siirsi 15.12.2005 antamallaan määräyksellä Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen perustamisesta 2.11.2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/752/EY, Euratom (EUVL L 333, s. 7) 3 artiklan 3 kohdan nojalla nyt käsiteltävän asian virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi. Kanne kirjattiin sen kirjaamossa numerolla F‑92/05.
28 Belgian kuningaskunta pyysi virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 8.5.2006 saapuneella kirjelmällä lupaa saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen vastaajan vaatimuksia. Virkamiestuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän väliintulon istunnossa 29.6.2006 antamallaan määräyksellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 115 artiklan 1 kohdan ja 116 artiklan 6 kohdan nojalla, joita sovellettiin soveltuvin osin virkamiestuomioistuimeen päätöksen 2004/752 3 artiklan 4 kohdan nojalla sen oman työjärjestyksen voimaantuloon asti. Suullista käsittelyä varten laadittu kertomus annettiin tiedoksi Belgian kuningaskunnalle.
29 Virkamiestuomioistuin pyysi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena komissiota toimittamaan sille henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan yleiset täytäntöönpanomääräykset, jotka olivat voimassa silloin, kun kantajan eläkeoikeudet siirrettiin, ja jotka oli annettu vuonna 1993, ja tällä hetkellä voimassa olevat määräykset, jotka toimielin antoi vuonna 2004, ja kehotti asianosaisia sekä väliintulijaa vastaamaan kirjallisiin kysymyksiin. Näitä pyyntöjä noudatettiin.
30 Kantaja vaatii virkamiestuomioistuinta
– kumoamaan riidanalaisen päätöksen
– kumoamaan 10.6.2005 tehdyn päätöksen ja
– velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
31 Komissio vaatii virkamiestuomioistuinta
– jättämään kanteen tutkimatta
– toissijaisesti hylkäämään kanteen perusteettomana ja
– määräämään oikeudenkäyntikuluista lainsäädännön mukaisesti.
32 Belgian kuningaskunta tukee komission väitteitä ja vaatii virkamiestuomioistuinta
– hylkäämään kanteen ja
– velvoittamaan kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten lausumat
33 Komissio esittää oikeudenkäyntiväitteen, jonka mukaan kanne on nostettu henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdan mukaiseen määräaikaan nähden liian myöhään. Se väittää, että kantaja on väärässä katsoessaan, että 10.6.2005 tehdyn päätöksen riitauttamista koskeneet määräajat olivat alkaneet kulua vasta 18.8.2005 eli päivänä, jolloin nimittävä viranomainen ainoastaan vahvisti hänelle kirjeitse, että hänen hallinnollinen valituksensa oli hylätty. Kanne on näin ollen nostettu liian myöhään, ja se on jätettävä tutkimatta.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
34 Kantaja teki 22.4.2005 riidanalaisesta päätöksestä hallinnollisen valituksen. Nimittävä viranomainen hylkäsi tämän valituksen 10.6.2005 tekemällään päätöksellä, joka annettiin tiedoksi asianomaiselle sähköpostitse ja faksitse 14.6.2005. Nimittävä viranomainen ainoastaan vahvisti 18.8.2005 päivätyssä kirjeessään vastanneensa – ”omasta mielestään täydellisesti” – kantajan hallinnolliseen valitukseen 10.6.2005 tekemällään päätöksellä. Näin ollen komissio on todennut perustellusti, että kanteen nostamista koskeva kolmen kuukauden määräaika, jonka aikana kanne voitiin henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdan mukaisesti nostaa 25.1.2005 tehdystä päätöksestä, oli alkanut kulua siitä päivästä, jona hallinnollisen valituksen hylkääminen oli annettu tiedoksi, eli 14.6.2005.
35 Kolmen kuukauden määräaika päättyi siis 14.9.2005. Kun otetaan kuitenkin huomioon virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukainen pitkien etäisyyksien vuoksi vahvistettu määräajan 10 päivän pidennys, kanteen nostamisen määräajan piti tässä tapauksessa päättyä 24.9.2005 keskiyöllä.
36 Saman työjärjestyksen 101 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään kuitenkin, että ”jos määräajan viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai tai virallinen vapaapäivä, katsotaan määräajan jatkuvan tätä seuraavan ensimmäisen työpäivän päättymiseen saakka”. Päivämäärä 24.9.2005 oli lauantai. Edellä mainittujen määräysten nojalla määräaikaa pidennettiin täten tässä tapauksessa maanantaihin 26.9.2005, tämä päivä mukaan lukien.
37 Näin ollen nyt käsiteltävä kanne, joka on päivätty 26.9.2005 ja toimitettu samana päivänä faksitse ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon, on nostettu kanteen nostamiseksi asetetussa määräajassa. Tästä seuraa, että vanhentumiseen perustuva oikeudenkäyntiväite on hylättävä.
Vaatimukset, jotka koskevat 10.6.2005 tehdyn päätöksen kumoamista
38 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vaatimuksista, jotka on kohdistettu hallinnollisen valituksen hylkäämiseen, seuraa, että tuomioistuimen käsiteltäväksi tulee toimi, josta hallinnollinen valitus on tehty, eikä näillä vaatimuksilla ole sellaisenaan itsenäistä sisältöä (asia 293/87, Vainker v. parlamentti, tuomio 17.1.1989, Kok. 1989, s. 23, 8 kohta). On siis katsottava, että edellä mainitut vaatimukset, jotka on kohdistettu 10.6.2005 päivättyyn hallinnollisen valituksen hylkäämiseen, koskevat ainoastaan riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimusta (ks. vastaavasti asia T‑310/02, Theodorakis v. neuvosto, tuomio 23.3.2004, Kok. H. 2004, s. I‑A‑95 ja II‑427, 19 kohta).
Vaatimukset, jotka on kohdistettu riidanalaiseen päätökseen siltä osin kuin siinä evätään kantajalta lupa peruuttaa pyyntönsä, joka koskee Belgian itsenäisten ammatinharjoittajien ja palkattujen työntekijöiden eläkejärjestelmissä hankittujen eläkeoikeuksien siirtoa yhteisön järjestelmään
1. Vaatimusten tulkinta
– Asianosaisten lausumat
39 Komissio katsoo, että kantaja riitauttaa todellisuudessa 11.6. ja 26.8.2002 tehdyt päätökset, joilla se vahvisti niiden palvelusvuosien lukumäärän, jotka otettaisiin huomioon yhteisön järjestelmässä kantajan Belgian itsenäisten ammatinharjoittajien ja palkattujen työntekijöiden järjestelmissä hankkimien eläkeoikeuksien osalta.
40 Kantaja väittää, että vaikka hänen tavoitteenaan onkin se, että komissio peruuttaa 11.6. ja 26.8.2002 tekemänsä päätökset ja korvaa ne uusilla päätöksillä, hänen vaatimuksensa kohteena ei ole näiden päätösten peruuttaminen vaan se, että komissio antaa hänelle luvan peruuttaa hänen vuonna 2001 esittämänsä pyyntö Belgian järjestelmissä hankittujen eläkeoikeuksien siirrosta.
41 Edellä mainitut 11.6. ja 26.8.2002 tehdyt päätökset olisivat sellaisenaan voimassa, vaikka komissio hyväksyisi hänen vaatimuksensa, ja komissio joutuisi muuttamaan näitä päätöksiä ainoastaan siinä tapauksessa, että useat lisäedellytykset täyttyisivät. Lopputulos olisi näet tällainen ainoastaan siinä tapauksessa, että Belgian viranomaiset, mahdollisesti Belgian tuomioistuimissa nostetun kanteen seurauksena, ensinnäkin hyväksyisivät kantajan 13.7.2001 esittämän siirtopyynnön peruuttamisen vuoden 1991 lain perusteella, toiseksi hyväksyisivät sen, että hän esittäisi uuden siirtopyynnön vuoden 2003 lain perusteella, ja tekisivät vielä yhteisön eläkejärjestelmään siirrettävistä määristä uudet päätökset, jotka komission pitäisi ottaa huomioon henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan nojalla, sellaisena kuin se on 22.3.2004 annetulla asetuksella muutettuna, ja muuttaa niiden ylimääräisten palvelusvuosien lukumäärästä tekemiään päätöksiä, jotka myönnetään kantajalle yhteisön järjestelmässä.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
42 Edellä mainittujen vaatimusten tulkinnassa esiin tuleva kysymys koskee sitä, onko kantajan vaatimus saada lupa peruuttaa eläkeoikeuksiensa siirtoa koskeva pyyntö erillinen siitä vaatimuksesta, jossa vaaditaan peruutettaviksi päätöksiä, joilla vahvistetaan niiden vuosien lukumäärä, jotka otetaan huomioon yhteisön eläkejärjestelmässä aikaisemmin hankittujen eläkeoikeuksien osalta.
43 Aluksi on muistutettava edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta eläkeoikeudet voitaisiin siirtää yhteisön eläkejärjestelmään.
44 Asiassa 137/80, komissio v. Belgia, 20.10.1981 annetusta tuomiosta (Kok. 1981, s. 2393, 13 kohta) ilmenee, että virkamiehelle henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa, annettu mahdollisuus siirtää vakinaistamisensa yhteydessä yhteisöille aikaisempia tehtäviä hallintoelimessä, kansallisessa organisaatiossa tai kansainvälisessä organisaatiossa hoitaessaan saamiensa vanhuuseläkeoikeuksien vakuutusmatemaattinen arvo tai kiinteällä korolla laskettu arvo, pyritään antamaan hänelle oikeus, jonka käyttäminen riippuu vain hänen omasta tahdostaan.
45 Silloin kun henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan nojalla esitetty pyyntö, sekä siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa että siinä muodossa kuin se on kyseisen asetuksen perusteella, täyttää mainitussa säännöksessä asetetut edellytykset, sitä eläkejärjestelmää hallinnoiva elin, josta virkamies on aiemmin hankkinut eläkeoikeuksia, on velvollinen laskemaan hankitut oikeudet ja tämän jälkeen yhteisön toimielin on velvollinen vahvistamaan näiden oikeuksien perusteella niiden vuosien lukumäärän, jotka se ottaa huomioon yhteisön eläkejärjestelmässä aikaisemman työskentelyjakson perusteella.
46 Eläkeoikeuksien siirtäminen merkitsee näin ollen toimenpidettä, joka sisältää kaksi peräkkäistä yksipuolista päätöstä, jotka tekee asianomaisen pyynnöstä ja sidotun toimivallan perusteella yhtäältä kansallista eläkejärjestelmää hallinnoiva elin ja toisaalta yhteisön toimielin.
47 Näin ollen edellytykset, joiden täyttyessä asianomaisissa Belgian eläkejärjestelmissä hankittujen eläkeoikeuksien siirto voidaan peruuttaa, ovat ne edellytykset, joiden täyttyessä siirtotoimenpiteen muodostavat edellä mainitut päätökset voidaan peruuttaa.
48 Vuoden 1991 laissa, jonka perusteella kantaja esitti 13.7.2001 pyynnön Belgian järjestelmissä hankkimiensa eläkeoikeuksien siirtämisestä, säädetään sijaantulomekanismista, jonka mukaan yhteisön toimielin on sijaantulijana Belgiassa hankittujen eläkeoikeuksien osalta siitä päivästä lähtien, jona oikeus yhteisön eläkkeeseen syntyy. Sen 9 §:ssä säädetään, että ”niin kauan kuin 11 §:ssä säädetty sijaantulo ei ole tullut voimaan, virkamies voi toimielimen suostumuksella peruuttaa siirtopyyntönsä. Peruutus on lopullinen”.
49 Edellä mainittujen vuoden 1991 lain säännösten sanamuodon perusteella voidaan selittää se, että kantaja on saattanut komission käsiteltäväksi vaatimuksen siitä, että hänen sallittaisiin peruuttavan siirtopyyntönsä. Koska näiden säännösten mukaan asianomaisella on pyynnöstä oikeus Belgian eläkejärjestelmiä hallinnoivien elimien siirtoa varten tekemien päätösten peruuttamiseen siihen saakka, kunnes sijaantulosta tulee lopullinen, oikeuksien siirto peruutetaan kokonaan, jos myös toimielimen päätös, jolla vahvistetaan vastaava vuosimääräinen hyvitys yhteisön järjestelmässä, peruutetaan. Näin ollen vuoden 1991 lain edellä mainituissa säännöksissä mainittu ”toimielimen suostumus” voi tarkoittaa vain toimielimen eläkeoikeuksien siirron yhteydessä tekemän päätöksen peruuttamista.
50 Tästä seuraa, että kuten komissio väittää, edellä mainittuja vaatimuksia on tulkittava siten, että niissä vaaditaan virkamiestuomioistuinta kumoamaan komission päätös kieltäytyä peruuttamasta 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjä päätöksiä, jotka se oli tehnyt siirtäessään asianomaisen kahdessa Belgian eläkejärjestelmässä hankkimat eläkeoikeudet yhteisön järjestelmään.
2. Vaatimusten tutkittavaksi ottaminen
– Asianosaisten lausumat
51 Komissio väittää, että sen 11.6. ja 26.8.2002 tekemät päätökset ovat lopullisia eikä niitä siten voida enää riitauttaa.
52 Kantaja väittää sen mielestä virheellisesti, että nämä kaksi päätöstä ovat väliaikaisia, koska vuoden 1991 lain 11 §:n 1 momentin nojalla hyvitys, jonka toimielin ottaa lopullisesti huomioon laskiessaan hänen eläkettään, perustuu ikään, jona hän alkaa nauttia eläkettä, ja kyseisen päivän kuluttajahintaindeksiin. Edellä mainitut 11.6. ja 26.8.2002 tehdyt päätökset ovat lopullisia siltä osin kuin niissä vahvistetaan kantajan suostumus komission ehdotuksiin, jotka koskivat hänen eläkeoikeuksiensa siirtämistä, ja niihin laskelmiin, jotka olivat ehdotusten liitteenä. Sillä, että hänen eläkkeensä varsinaisessa laskelmassa huomioon otettava hyvitys voidaan luonnollisesti vahvistaa vasta siinä iässä, jona asianomainen käytännössä siirtyy eläkkeelle, ei ole tässä yhteydessä vaikutusta.
53 Koska kantaja on ilmaissut nimenomaisen suostumuksensa komission ehdotuksiin, tämä suostumus on tehnyt niistä lopullisia.
54 Ainoastaan uuden ja olennaisen seikan esiintulo voi antaa mahdollisuuden kyseenalaistaa lopullinen päätös sillä edellytyksellä, että tähän uuteen seikkaan vedotaan kohtuullisessa ajassa. Vaikka oletettaisiin, että 27.3.2003 päivätyssä Moniteur belge ‑lehdessä julkaistun vuoden 2003 lain voimaantuloa voitaisiin pitää oikeuskäytännössä tarkoitettuna uutena seikkana, kantajan 31.10.2004 päivätty vaatimus olisi esitetty huomattavasti tämän kohtuullisen ajan päättymisen jälkeen. Kantajan subjektiivinen toteamus, joka koskee virkamiesten erilaista kohtelua vuoden 2003 lain voimaantulon perusteella, ei voi olla uusi seikka, joka olisi kyseisen lain voimaantulosta erillinen seikka.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
55 Edellä 45–47 kohdassa esitetystä ilmenee, että 11.6. ja 26.8.2002 päivättyjä kirjeitä ei voida pitää komission kantajalle osoittamina suostumusta tai sopimusta koskevina ehdotuksina. Ne ovat komission sidotun toimivallan perusteella virkamiehen pyynnöstä laatimia yksipuolisia päätösluonnoksia, joista tulee aineellisesti toimielimen päätöksiä ja jotka tulevat voimaan vasta sen jälkeen, kun asianomainen on vahvistanut siirtopyyntönsä. Tässä tapauksessa kantaja vahvisti pyyntönsä 17.7. ja 29.8.2002. Se, että nämä asiakirjat on laadittu ja että ne ovat tulleet voimaan epätyypillisellä tavalla ja edellyttäneet asianomaisen suostumusta, eivät vaikuta niiden yksipuolisuuteen. Yksipuolisten päätösten lopullisuus ei voi perustua kantajan nimenomaiseen suostumukseen, johon ei näin ollen voida tehokkaasti vedota kantajaa vastaan. Kantajan komission ehdotuksiin antama suostumus ei ole tehnyt 11.6. ja 26.8.2002 tehdyistä päätöksistä lopullisia.
56 Henkilöstöä koskevista toimielinten yksipuolisista päätöksistä tulee lopullisia eikä niitä siten voida riitauttaa tuomioistuimessa, kun henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan mukaiset hallinnollisen valituksen tekemiselle ja kanteen nostamiselle asetetut määräajat ovat päättyneet. Kantaja on riitauttanut 11.6. ja 26.8.2002 tehdyt päätökset vain komissiolle 31.10.2004 osoittamallaan vaatimuksella näiden määräaikojen päätyttyä.
57 Kantaja ei voi väittää pätevästi, että nämä päätökset, joissa ei tosin vahvisteta kaikkia seikkoja, joiden perusteella voidaan laskea lopullisesti hänen eläkeoikeuksiensa hyvitys, olisivat ainoastaan suuntaa-antavia tai alustavia ja että kanteen nostamisen määräaikojen päättyminen ei ole tästä syystä voinut tehdä niistä lopullisia. Niiden tarkoituksena ja vaikutuksena on näet ollut määrittää yksityiskohtaiset säännöt sille, miten kantajan Belgiassa hankkimat oikeudet on otettava huomioon yhteisön eläkejärjestelmässä jo tunnettujen seikkojen perusteella.
58 Edellä esitetyn perusteella 11.6. ja 26.8.2002 tehdyt päätökset ovat tulleet niissä vahvistettujen seikkojen osalta lopullisiksi, sen jälkeen kun niistä nostettaville kanteille asetetut määräajat ovat päättyneet.
59 Yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä on katsottu, että koska henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan mukaisilla määräajoilla on tarkoitus varmistaa oikeudellisten tilanteiden varmuus, ne ovat pakottavia määräaikoja ja velvoittavat asianosaisia ja tuomioistuinta. Näin ollen virkamies ei voi saada syntymään kanneoikeutta uudelleen kanteen nostamiselle asetettujen määräaikojen päätyttyä lopulliseksi tulleen päätöksen osalla tekemällä nimittävälle viranomaiselle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen (asia T‑495/93, Carrer ym. v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 22.9.1994, Kok. H. 1994, s. I‑A‑201 ja II‑651, 20 kohta ja asia T‑42/97, Lebedef v. komissio, tuomio 14.7.1998, Kok. H. 1998, s. I‑A‑371 ja II‑1071, 25 kohta).
60 Uuden ja olennaisen seikan olemassaolo saattaa kuitenkin olla hyväksyttävä peruste tällaisen päätöksen uudelleen tutkimista koskevan vaatimuksen esittämiselle (ks. esim. asia 231/84, Valentini v. komissio, tuomio 26.9.1985, Kok. 1985, s. 3027, 14 kohta).
61 Oikeuskäytännössä on edellytetty, että kyseinen seikka on omiaan muuttamaan olennaisesti sen tilannetta, joka haluaa saada lopulliseksi tulleen päätöksen uudelleen tutkittavaksi (ks. vastaavasti asia 232/85, Becker v. komissio, tuomio 13.11.1986, Kok. 1986, s. 3401, 10 kohta ja asia T‑186/98, Inpesca v. komissio, tuomio 7.2.2001, Kok. 2001, s. II‑557, 51 kohta).
62 Jotta virkamies voisi vedota tehokkaasti uuteen ja olennaiseen seikkaan, hänen on lisäksi esitettävä hallinnollinen vaatimuksensa kohtuullisessa ajassa. Virkamiehen intressi vaatia hallinnollisen tilanteensa mukauttamista uuteen lainsäädäntöön on näet tasapainotettava oikeusvarmuuden pakottavan vaatimuksen kanssa (asia T‑202/97, Koopman v. komissio, määräys 25.3.1998, Kok. H. 1998, s. I‑A‑163 ja II‑511, 24 kohta; ks. vastaavasti myös asia T‑192/99, Dunnett ym. v. EIP, tuomio 6.3.2001, Kok. 2001, s. II‑813, 52 kohta).
63 On siis aluksi tutkittava, ovatko kantajan vaatimustensa tueksi esittämät seikat uusi ja olennainen seikka, jonka vuoksi olisi perusteltua tutkia uudelleen 11.6. ja 26.8.2002 tehdyt päätökset, ja toiseksi arvioitava, onko kyseisten päätösten uudelleentutkimista koskeva vaatimus esitetty kohtuullisessa ajassa.
Uuden ja olennaisen seikan olemassaolo
64 Se, että vuoden 2003 laki on tullut voimaan taannehtivasti 1.1.2002, on tässä tapauksessa muuttanut perinpohjaisesti edellytyksiä, joiden mukaisesti Belgian eläkejärjestelmissä hankitut eläkeoikeudet siirretään Euroopan yhteisöjen järjestelmään.
65 Vuoden 1991 laki, jota sovelletaan 31.12.2001 mennessä esitettyihin siirtovaatimuksiin, perustui mekanismiin, jossa toimielin oli sijaantulijana asianomaisen Belgian eläkejärjestelmissä hankkimien eläkeoikeuksien osalta, mutta sijaantulosta tuli tehokas vasta siitä lähtien, kun eläke suoritettiin asianomaiselle. Tämä sijaantulo ei merkinnyt virkamiehen aiemmin Belgiassa hankkimia eläkeoikeuksia edustavan pääoman suorittamista yhteisön eläkejärjestelmään. Sillä hetkellä, jona virkamies alkoi nauttia yhteisön eläkettään, hänen Belgiassa hankkimansa eläkeoikeudet maksettiin yhteisölle toimivaltaisten Belgian elinten kuukausisuorituksina samalla tavoin kuin ne olisi suoritettu virkamiehelle ilman sijaantuloa.
66 Vuoden 2003 lailla otettiin käyttöön täysin erilainen siirtomekanismi. Belgiassa hankittujen eläkeoikeuksien siirto konkretisoituu ensinnäkin nyttemmin välittömästi siten, että pääoma siirretään yhteisön järjestelmään. Lisäksi vuoden 2003 lailla korvataan Belgialle ominainen sijaantulomekanismi siirtomekanismilla, joka vastaa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan säännöksiä, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa, eli kiinteällä korolla lasketun arvon siirrolla. Myös siirrettyjen oikeuksien laskentatapaa muutetaan. Kun näet sijaantulo perustuu eläkeoikeuksien määrän vakuutusmatemaattista arvoa koskevaan laskelmaan, kiinteällä korolla lasketun arvon siirto merkitsee sitä, että Belgian eläkejärjestelmiin suoritetut maksut suoritetaan yhteisön eläkejärjestelmään koronkoroilla korotettuina.
67 Asianosaiset ovat tässä yhteydessä yksimielisiä siitä, että Belgian lainsäädännössä tehty muutos johtaa yleisesti siirrettävien eläkeoikeuksien määrän korotukseen tietyn yksittäisen henkilön osalta verrattuna määrään, joka perustuu vuoden 1991 lain perusteella tehtyyn laskelmaan. Belgian hallitus on kyllä maininnut virkamiestuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin antamissaan vastauksissa erityistilanteita, joissa vuoden 2003 laissa vahvistetut edellytykset ovat epäedullisempia kuin vuoden 1991 laissa säädetyt edellytykset. Nämä varaukset eivät ole kuitenkaan riittäviä kyseenalaistamaan sitä, että Belgian uusi lainsäädäntö on edullisempi useissa tapauksissa ja erityisesti kantajan tapauksessa. Kantaja väitti istunnossa, ilman että tätä olisi kiistetty, että hänen Belgiassa hankkimiensa siirtokelpoisten oikeuksien määrän korotus olisi noin 300 prosenttia, jos uusi siirto tehtäisiin vuoden 2003 lain edellytyksin.
68 Vaikka vuoden 2003 lailla on muutettu perinpohjaisesti Belgiassa hankittujen eläkeoikeuksien siirtoa yhteisön järjestelmään koskevia edellytyksiä, Belgian hallitus on kuitenkin väittänyt virkamiestuomioistuimen kysymyksiin antamissaan kirjallisissa vastauksissa, että tällä lailla, jota sovelletaan vasta 1.1.2002 lähtien esitettyihin siirtopyyntöihin, ei ole muutettu millään tavoin sellaisten yhteisön virkamiesten ja toimihenkilöiden oikeusasemaa, jotka ovat kantajan tavoin pyytäneet oikeuksiensa siirtoa ennen tätä päivämäärää, ja että kyseistä lakia ei voida näin ollen pitää uutena seikkana, johon nämä virkamiehet ja toimihenkilöt voisivat vedota.
69 Oikeuskäytännöstä ja erityisesti asiassa 9/81, Williams v. tilintarkastustuomioistuin, 6.10.1982 annetusta tuomiosta (Kok. 1982, s. 3301, 14 kohta) ja asiassa C‑389/98 P, Gevaert v. komissio, 11.1.2001 annetusta tuomiosta (Kok. 2001, s. I‑65, 49 kohta), jotka yhteisöjen tuomioistuin antoi sellaisten yleisesti sovellettavien päätösten osalta, joilla muutettiin henkilöstön luokittelua palkkaluokkiin koskevia sääntöjä, ilmenee kuitenkin, että uuden lainsäädännön antaminen on uusi ja olennainen seikka myös sellaisten virkamiesten osalta, jotka eivät kuulu sen soveltamisalaan, jos tämä lainsäädäntö aiheuttaa perusteetonta epäyhdenvertaista kohtelua näiden virkamiesten ja siitä hyötyvien virkamiesten välillä.
70 Kantajan kannalta tällainen uusi seikka on vuoden 2003 lain ja henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohdan peräkkäinen voimaantulo.
71 Henkilöstösääntöjen mukaisten siirtymätoimenpiteiden yhteydessä sen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohdassa on annettu kolmelle virkamiesten ryhmälle eli virkamiehille, jotka ovat aiemmin jättäneet siirtohakemuksen säädetyissä määräajoissa mutta hylänneet heille tehdyn ehdotuksen tai jotka eivät ole tehneet aiemmin siirtohakemusta säädetyissä määräajoissa tai joiden hakemus on hylätty siksi, että se on jätetty määräaikojen päättymisen jälkeen, mahdollisuus esittää tai uusia tällainen hakemus kuuden kuukauden kuluessa henkilöstösääntöjen voimaantulosta.
72 Näillä säännöksillä annetaan virkamiehille, joihin olisi voitu soveltaa vain vuoden 1991 lain mukaisia edellytyksiä, jos heidän oikeutensa olisi siirretty vakinaistamisen yhteydessä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa, mahdollisuus saada edukseen vuoden 2003 laissa säädetyt edullisemmat edellytykset. Siten virkamiehiä, jotka ovat hankkineet eläkeoikeuksia Belgiassa ja jotka ovat tulleet yhteisöjen palvelukseen samalla hetkellä, kohdellaan eri tavoin heidän eläkeoikeuksiensa siirtoa koskevien edellytysten osalta sen perusteella, että toisten eläkeoikeudet on siirretty ja toisten oikeuksia ei ole siirretty.
73 Kantajan tilanne ei ensinnäkään eroa tältä osin olennaisesti henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen virkamiesten tilanteesta. Vaikka näet kantajaan on sovellettu vuoden 1991 laissa säädettyä sijaantulomekanismia, hänen eläkeoikeuksiaan ei ole siirretty henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa, kuten ei edellä mainittuihin kolmeen ryhmään kuuluvienkaan virkamiesten oikeuksia, sillä mitään kyseisessä määräyksessä nimenomaisesti huomioon otettuja yksityiskohtaisia sääntöjä ei ole pantu täytäntöön.
74 Sekä näiden määräysten tällä hetkellä voimassa olevan sanamuodon mukaan että niiden aikaisemman sanamuodon mukaan niissä annetaan virkamiehelle oikeus saada suoritetuksi yhteisön järjestelmään pääoma, joka vastaa niitä eläkeoikeuksia, jotka hän on hankkinut aikaisemmin muissa eläkejärjestelmissä. Kuten edellä 66 kohdassa on todettu, vuoden 1991 lailla käyttöön otetussa sijaantulomekanismissa ei kuitenkaan säädetty kyseisen pääoman suorittamisesta. Vasta vuoden 2003 laissa on ensi kertaa annettu virkamiehille, jotka ovat hankkineet eläkeoikeuksia Belgiassa, mahdollisuus käyttää heille henkilöstösäännöissä annettua oikeutta niiden edellytysten mukaisesti, joista säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa, sekä siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa että siinä muodossa kuin se on kyseisen asetuksen perusteella.
75 Siten sinä päivänä, jona kantaja oli pyytänyt eläkeoikeuksiensa siirtoa, hän oli voinut saavuttaa tuolloin sovelletun vuoden 1991 lain nojalla vain sen, että komissio oli tullut sijaantulijaksi hänen Belgiassa hankkimiensa eläkeoikeuksien osalta. Jo 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten sanamuotokin osoittaa, että komissio on soveltanut hänen tekemäänsä siirtopyyntöön vuoden 1991 lain mukaista sijaantulomekanismia eikä niitä siirtoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, joista säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa.
76 Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohdan sanamuodostakin ilmenee selvästi, että nämä säännökset on annettu nimenomaan sitä varten, että virkamiehillä, joiden eläkeoikeuksia ei ole vielä siirretty henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisin edellytyksin, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa, olisi mahdollisuus pyytää vastaavien uusien säännösten soveltamista. Näin ollen kantaja on henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohdan tavoitteen kannalta samankaltaisessa tilanteessa kuin kyseisessä artiklassa tarkoitettuihin kolmeen ryhmään kuuluvat virkamiehet.
77 Koska kantaja ei ole myöskään kyennyt nauttimaan henkilöstösäännöissä säädetystä oikeudesta henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisin edellytyksin, voidaan kysyä, eikö hän kuulu henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan. Sellainen henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohdan tulkinta, jonka mukaan kantaja jätetään sen soveltamisalan ulkopuolelle, on näet omiaan luomaan Belgiassa hankittujen eläkeoikeuksien siirron osalta erilaisen kohtelun, joka ei ole perusteltavissa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan kannalta.
78 Toiseksi tämä erilainen kohtelu on vaikeasti perusteltavissa erityisesti silloin, jos henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohdan kolmannen vaihtoehdon mukaisesti eläkeoikeuksia ei ole voitu siirtää sen vuoksi, että pyyntö on tehty liian myöhään eli hakijan huolimattomuuden vuoksi. Kuten komission asiamies on myöntänyt istunnossa, virkamies, joka on vakinaistettu samana päivänä kuin kantaja ja joka vähemmän huolellisena henkilönä kuin kantaja on esittänyt siirtopyyntönsä vuoden 1991 lain perusteella määräajan päätyttyä, saisi, toisin kuin kantaja, uuden siirtomahdollisuuden vuoden 2003 lain edullisempien sääntöjen mukaisesti. Samoin henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohdan tavoitteena ja vaikutuksena on se, että virkamiehet, joilta on evätty lopullisesti siirto henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan nojalla, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa (ks. tältä osin asia T‑27/99, Drabbe v. komissio, tuomio 17.10.2000, Kok. H. 2000, s. I‑A‑213 ja II‑955), saavat esittää uuden pyynnön kyseisen 11 artiklan 2 kohdan muutettujen säännösten perusteella, kun sitä vastoin kantajan asiaa ei ole tähän päivään mennessä missään vaiheessa tutkittu henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisten sääntöjen perusteella, siinä muodossa kuin se oli aikaisemmassa sanamuodossaan eikä siinä muodossa kuin se on ollut 1.5.2004 jälkeen.
79 Kolmanneksi on vaikea ajatella, että valinta, jonka asianomaiset virkamiehet ovat tehneet vakinaistamisensa yhteydessä joko siirtopyynnön esittämisestä tai sen esittämättä jättämisestä, voisi olla hyväksyttävä peruste heidän myöhemmälle erilaiselle kohtelulleen, jota oli siis mahdotonta ennakoida silloin, kun he tekivät valintansa.
80 Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohdalla on näet muutettu kaksinkertaisesti niiden virkamiesten tilannetta, jotka olivat päättäneet olla pyytämättä siirtoa tai eivät olleet vahvistaneet pyyntöään, ja kyseenalaistettiin näin tällaisen päätöksen seuraukset. Kyseisessä artiklassa annetaan yhtäältä viimeksi mainituille virkamiehille mahdollisuus peruuttaa päätöksensä, jonka he tekivät vakinaistamisensa yhteydessä ja jonka lopullisuus perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohtaan, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa (ks. em. asia Drabbe v. komissio). Toisaalta henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohdassa varataan nimenomaisesti samoille virkamiehille mahdollisuus saada Belgiassa hankitut eläkeoikeutensa siirretyiksi vuoden 2003 lain mukaisin edullisemmin ehdoin.
81 Kun siis vuoden 2003 lain säännöksillä luettuina yhdessä henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohdan kanssa muutetaan olennaisesti oikeudellisia seurauksia, joita virkamiehelle aiheutuu henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa, annetun toisen vaihtoehdon eli siirtämättä jättämisen valitsemisesta, tämän valinnan edellytyksiä on väistämättä muutettu.
82 Tämä muutos on lisäksi tehty taannehtivasti ja näin ollen siten, että virkamiehet, jotka olivat aikaisemmin päättäneet pyytää eläkeoikeuksiensa siirtämistä, eivät ole voineet sitä ennakoida. Siten sinä päivänä, jona kantaja päätti pyytää eläkeoikeuksiensa siirtämistä, hän ei voinut tietää, että myöhemmillä henkilöstösääntöjen säännöksillä poistettaisiin siirtämättä jättämisen lopullisuus, eikä varsinkaan sitä, että niillä annettaisiin virkamiehille, jotka eivät olleet siirrättäneet Belgiassa hankkimiaan eläkeoikeuksia, mahdollisuus tähän siirtoon edullisemmin edellytyksin.
83 Yhteisöjen tuomioistuimen omaksumat oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet edellyttävät, että yhteisön oikeussäännöt on täsmällisiä ja että niiden soveltaminen on oikeussubjektien ennakoitavissa (asia C‑63/93, Duff ym., tuomio 15.2.1996, Kok. 1996, s. I‑569, 20 kohta; asia C‑107/97, Rombi ja Arkopharma, tuomio 18.5.2000, Kok. 2000, s. I‑3367, 66 kohta ja asia T‑182/96, Partex v. komissio, tuomio 16.9.1999, Kok. 1999, s. II‑2673, 191 kohta). Se, että virkamieheltä evätään edullisemman lainsäädännön soveltaminen sellaisen valinnan perusteella, jonka seuraukset eivät olleet ennakoitavissa silloin, kun se tehtiin, on ristiriidassa näiden periaatteiden kanssa.
84 Edellisissä viidessä kohdassa esitetyt seikat ovat omiaan luomaan luottamuksensuojan periaatteen näkökulmasta epäilyn siitä, onko henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohdasta johtuva erilainen kohtelu kantajan ja kyseisessä määräyksessä tarkoitettujen virkamiesryhmien välillä laillinen.
85 Edellä esitetystä seuraa, että sillä, että vuoden 2003 laki ja henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohta tulivat peräjälkeen voimaan, on muutettu kantajan oikeudellista tilannetta siltä osin kuin kyseessä on hänen Belgiassa hankkimiensa eläkeoikeuksien siirtäminen, joten tämä on uusi ja olennainen seikka, jonka vuoksi 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten uudelleen tutkiminen on perusteltua.
86 Lisäksi komissio oli julkaisemassaan henkilöstötiedotteessa ”Commission en direct” nro 357 viikolla 11.–17.3.2005 itse todennut, että vuoden 2003 lain voimaantulon jälkeen Belgian viranomaiset päättivät tarkistaa niiden virkamiesten eläkeoikeuksien määrää koskevat laskelmat, jotka olivat pyytäneet näiden oikeuksien siirtämistä vuoden 1991 lain perusteella, ja ilmoittanut, että tässä tapauksessa kaikki tapaukset tarkistettaisiin automaattisesti.
Määräajan kohtuullisuus
87 Vastaaja väittää, että 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten tarkistamista koskevaa vaatimusta ei ole esitetty kohtuullisessa ajassa vuoden 2003 lain julkaisemisesta.
88 Edellä on kuitenkin esitetty, että uusi ja olennainen seikka, jonka vuoksi 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten tarkistamista koskeva vaatimus on perusteltu, on se, että vuoden 2003 laki ja henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohta tulivat peräjälkeen voimaan. Näin ollen kohtuullinen määräaika, jonka aikana kantaja saattoi perustellusti vedota tähän uuteen seikkaan alkoi kulua vasta henkilöstösääntöjen voimaantulosta eli 1.5.2004.
89 On kuitenkin tutkittava, onko kantaja ylittänyt määräajan, joka on kohtuudella tarpeen hänen vaatimuksensa valmistelemiseksi ja sen esittämiseksi nimittävälle viranomaiselle, esittäessään 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten tarkistamista koskevan vaatimuksen 31.10.2004 eli täsmälleen kuusi kuukautta henkilöstösääntöjen voimaantulon jälkeen.
90 Kantajan joutuisuutta on arvioitava siitä päivämäärästä lähtien, jona hän saattoi saada tarkan tiedon uudesta seikasta, johon hän vetoaa. Tässä yhteydessä hänen hyväkseen on luettava se, että se etu, joka virkamiehille koituu vuoden 2003 lailla käyttöön otetusta kiinteällä korolla lasketun arvon järjestelmästä verrattuna vuoden 1991 lailla käyttöön otettuun sijaantulojärjestelmään, ei ilmene selvästi itse vuoden 2003 lain sanamuodosta. Lisäksi, kuten komissio on myöntänyt edellä mainitussa henkilöstötiedotteessa, Belgian lainsäädännössä tehty muutos johtaa vain ”yleisesti” eläkeoikeuksien siirrettävän määrän kasvamiseen tietyn henkilön osalta. Siirrettyjen eläkeoikeuksien laskentasääntöjen monimutkaisuuden vuoksi virkamiehellä on vaikeuksia määrittää itse, vaikuttaako Belgian uusi lainsäädäntö hänen oikeudelliseen tilanteeseensa myönteisesti vai ei. Kantaja väittää tässä yhteydessä, ilman että tätä olisi vakavalla tavalla kiistetty, että kiinteällä korolla lasketun arvon järjestelmän edullisuus aikaisempaan järjestelmään nähden ilmeni hänelle varmuudella vasta sellaisen tapahtumaketjun päätteeksi, johon sisältyi se, että verrattiin keskenään palvelusvuosien hyvitystä, joka oli annettu hänelle vuoden 1991 lain perusteella, ja hyvitystä, joka oli annettu eräälle hänen työtoverilleen vuoden 2003 lain perusteella, sekä kantajan ammattijärjestölle esittämä tietopyyntö tämän erilaisen kohtelun syistä ja laillisuudesta ja oikeudellinen tutkimus, jonka ammattijärjestö tilasi yhdeltä neuvonantajistaan tästä aiheesta ja joka toimitettiin sille 20.10.2004.
91 On ennen kaikkea huomautettava, että kantaja on esittänyt vaatimuksensa 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten tarkistamisesta 31.10.2004 eli siinä kuuden kuukauden määräajassa, jonka lainsäätäjä on henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohdan nojalla myöntänyt virkamiehille, joiden eläkeoikeuksia ei ole siirretty, tällaisen pyynnön esittämistä varten. Koska hän on esittänyt vaatimuksensa määräajassa, joka on asetettu tässä artiklassa virkamiehille, joihin nähden hän arvioi tulleensa syrjityksi, ei siis voida katsoa, että hän ei olisi vedonnut tarkastamisvaatimuksensa tueksi kyseiseen artiklaan kohtuullisessa ajassa.
92 Edellä esitetystä seuraa, että komissiolle 31.10.2004 osoitettu 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten peruuttamista koskeva vaatimus oli perusteltavissa uudella ja olennaisella seikalla ja että se oli esitetty kohtuullisessa ajassa siitä, kun kantaja oli saanut siitä tarkan tiedon.
93 Vaatimukset, joiden mukaan komission päätös olla tarkistamatta näitä lopullisia päätöksiä pitäisi kumota, on näin ollen tutkittava.
3. Asiakysymys
94 Kantaja esittää kumoamisvaatimustensa tueksi seitsemän kanneperustetta:
– Ensimmäinen kanneperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka rasittaa riidanalaisen päätöksen perusteluja, joiden mukaan siirron peruuttamattomuus perustuu asianomaisen omaan suostumukseen.
– Toinen kanneperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka rasittaa riidanalaisen päätöksen perusteluja, joiden mukaan eläkeoikeuksien siirto on peruuttamaton, koska se on pantu täytäntöön ja koska kantajan henkilökansiot INASTIssa ja ONP:ssä on lopullisesti suljettu.
– Kolmas kanneperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka rasittaa riidanalaisen päätöksen perusteluja, joiden mukaan eläkeoikeuksien siirtoa ei voida peruuttaa, koska yhteisön oikeudessa ei ole tämän sallivaa oikeussääntöä.
– Neljäs kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisella päätöksellä loukataan kantajan oikeutta riitauttaa Belgian tuomioistuimissa Belgian viranomaisten niiden päätösten yhteisön oikeuden mukaisuus, joissa hänen osaltaan sovellettiin vuoden 1991 lakia, ja loukataan siten oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan koskevaa periaatetta.
– Viides kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisessa päätöksessä laiminlyödään henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukainen avustamisvelvollisuus, josta komission olisi tässä tapauksessa pitänyt kantajan mielestä huolehtia viran puolesta.
– Kuudes ja seitsemäs kanneperuste perustuvat siihen, että vuoden 1991 laki on ristiriidassa yhteisön oikeuden eli yhtäältä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan kanssa, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa, ja toisaalta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa.
95 Hallinnolliseen valitukseen annetusta vastauksesta ilmenee, että riidanalainen päätös on tehty kahden oikeudellisen perusteen nojalla: yhtäältä sen perusteella, että kantajan eläkeoikeuksien siirto on peruuttamaton, koska hän oli nimenomaisesti suostunut komission ehdotuksiin, ja toisaalta sen perusteella, että yhteisön oikeudessa ei ole oikeussääntöä, jonka mukaan komissio voisi peruuttaa tämän siirron.
96 Tästä syystä on tutkittava ensin ensimmäinen ja kolmas kanneperuste, jotka liittyvät näihin kahteen perusteluun.
Kanneperuste, joka koskee oikeudellista virhettä, joka rasittaa riidanalaisen päätöksen perusteluja, joiden mukaan siirron peruuttamattomuus perustuu kantajan omaan suostumukseen
– Asianosaisten lausumat
97 Kantaja väittää, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan yleisissä täytäntöönpanomääräyksissä, jotka olivat voimassa silloin, kun hänen eläkeoikeutensa siirrettiin ja jotka julkaistiin 16.4.1993 päivätyssä tiedonannossa Informations administratives nro 789, ja tällä hetkellä voimassa olevissa yleisissä täytäntöönpanomääräyksissä, jotka julkaistiin 9.6.2004 päivätyssä tiedonannossa Informations administratives nro 60, ei määrätä siitä, että siirrosta tulee lopullinen ja peruuttamaton, kun asianomainen antaa suostumuksensa palvelusvuosia koskevaan hyvitykseen, jota hänen toimielimensä hänelle ehdottaa kansallisten viranomaisten päättämän siirrettävän summan perusteella.
98 Näin ollen komission 11.6. ja 26.8.2002 päivätyt ehdotukset ovat henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan yleisten täytäntöönpanomääräysten vastaisia, siinä muodossa kuin ne olivat voimassa silloin, kun kantajan eläkeoikeudet siirrettiin, sillä niiden mukaan ”heti kun hallinto on vastaanottanut suostumuksenne, teidän eläkeoikeuksienne siirtopyyntöä ei voida enää peruuttaa”.
99 Riidanalaisessa päätöksessä ei siis voitu vedota näihin ehdotuksiin kantajaa vastaan.
100 Vaikka oletettaisiin, että tuolloin olisi ollut voimassa yhteisön lainsäädäntö, jossa olisi määrätty siirron peruuttamattomuudesta silloin, kun asianomainen on ilmaissut suostumuksensa komission ehdotuksiin, tällainen lainsäädäntö olisi kantajan mukaan ollut ristiriidassa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan kanssa, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa, ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa.
101 Kun nimittävä viranomainen kieltäytyi peruuttamasta 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjä päätöksiä sillä perusteella, että niistä oli tullut peruuttamattomia sen jälkeen kun kantaja oli hyväksynyt ne, se teki näin ollen riidanalaista päätöstä rasittavan oikeudellisen virheen.
102 Komissio korostaa, että kantaja on antanut nimenomaisesti suostumuksensa ehdotuksiin, joita se oli hänelle tehnyt, ja että tämä nimenomainen suostumus on tehnyt niistä lopullisia. Jos väitettäisiin, että nämä päätökset eivät ole lopullisia ja että virkamiehellä olisi oikeus milloin tahansa kyseenalaistaa antamansa nimenomainen suostumus, tällä vääristettäisiin täysin henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdalla käyttöön otetun menettelyn tarkoitus ja ulottuvuus, siinä muodossa kuin mainittu säännös oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa, ja vietäisiin virkamiehen vapaasti ilmaisemalta suostumukselta kokonaan oikeudellinen arvo.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
103 Kuten edellä 46–48 kohdassa ja 56 kohdassa on esitetty, 11.6. ja 26.8.2002 tehdyt päätökset, joiden kumoamista kantaja vaatii, ovat yksipuolisia päätöksiä, jotka tulivat voimaan sen jälkeen kun kantaja vahvisti ne 17.7. ja 29.8.2002.
104 Yksipuolisista päätöksistä tulee lähtökohtaisesti lopullisia sen jälkeen kun henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan mukaiset määräajat ovat päättyneet.
105 Näistä säännöksistä voitaisiin poiketa vain erityissäännöksellä, jossa säädettäisiin erityisistä edellytyksistä, joiden täyttyessä toimielimen päätökset tulevat lopullisiksi liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sekä siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa että siinä muodossa kuin se on tämän asetuksen perusteella.
106 Komissio ei ole kuitenkaan ilmoittanut virkamiestuomioistuimen kysymyksiin antamassaan vastauksessa, minkä oikeussäännön perusteella se voi katsoa, että 11.6. ja 26.8.2002 tehdyistä päätöksistä on tullut lopullisia sen jälkeen, kun kantaja on nimenomaisesti hyväksynyt ne.
107 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan yleisten täytäntöönpanomääräysten 1 artiklan 2 kohdassa, jota sovellettiin vuonna 2002, tosin määrättiin, että ”valinnasta tulee lopullinen ja peruuttamaton heti kun virkamies on antanut suostumuksensa – –”.
108 Nämä yleiset täytäntöönpanomääräykset eivät olleet kuitenkaan sovellettavissa tämän tapauksen kaltaisessa tilanteessa, jossa on kyseessä eläkeoikeuksien siirtäminen yhteisön järjestelmään, vaan päinvastaisessa tapauksessa, jossa yhteisön järjestelmässä hankittuja oikeuksia siirretään toiseen eläkejärjestelmään. On sen sijaan merkityksellistä, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan yleisissä täytäntöönpanomääräyksissä, jotka olivat voimassa silloin, kun kantajan eläkeoikeudet siirrettiin, ei mainita virkamiehen toimielimen ehdotuksiin antamaa suostumusta eikä varsinkaan määrätä, että tällainen suostumus olisi lopullinen.
109 Edellä esitetystä seuraa, että vaikka kantajan 17.7. ja 29.8.2002 antama nimenomainen suostumus 11.6. ja 26.8.2002 tehtyihin yksipuolisiin päätöksiin on mahdollistanut niiden voimaantulon, se ei ole kuitenkaan tehnyt niistä lopullisia.
110 Näin ollen riidanalainen päätös on oikeudellisesti virheellinen, koska nimittävä viranomainen on kieltäytynyt peruuttamasta 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjä päätöksiä sillä perusteella, että kantajan nimenomainen suostumus oli tehnyt niistä lopullisia.
Kanneperuste, joka koskee oikeudellista virhettä, joka rasittaa riidanalaisen päätöksen perusteluja, joiden mukaan eläkeoikeuksien siirtoa ei voida peruuttaa, koska yhteisön oikeudessa ei ole tämän sallivaa oikeussääntöä
– Asianosaisten lausumat
111 Kantaja väittää, että toisin kuin yksikön ”Eläkkeet” päällikkö on arvioinut riidanalaisessa päätöksessä, mahdollisuus peruuttaa eläkeoikeuksien siirtoa koskeva pyyntö toimielimen suostumuksella ei perustu tässä tapauksessa yksinomaan vuoden 1991 lain 9 §:ään vaan myös yhteisön oikeuteen.
112 Tässä tapauksessa 31.10.2004 esitetyn pyynnön perustana ei ole vuoden 1991 lain 9 § eikä vuoden 2003 lain 4 § vaan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta, jossa säädetään virkamiehen mahdollisuudesta tehdä nimittävälle viranomaiselle hakemus siitä, että tämä tekisi häneen liittyvän päätöksen.
113 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näet katsonut asiassa T‑154/96, Chvatal ym. vastaan yhteisöjen tuomioistuin, 30.9.1998 antamassaan tuomiossa (Kok. H. 1998, s. I‑A‑527 ja II‑1579, 52 kohta), että henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa jokaiselle kyseisissä henkilöstösäännöissä tarkoitetulle henkilölle myönnetty oikeus saattaa nimittävän viranomaisen käsiteltäväksi hakemus siitä, että tämä tekisi häneen liittyvän päätöksen, ei edellytä sellaisen aikaisemman oikeudellisen perustan olemassaoloa, jonka perusteella hallinto voisi tehdä pyydetyn päätöksen, eikä sitä estä se, että hallinnolla ei ole mitään harkintavaltaa päätöksen tekemisessä.
114 Lisäksi komissiolla on henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan perusteella, sekä siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa että siinä muodossa kuin se on kyseisen asetuksen perusteella, toimivalta suostua eläkeoikeuksien siirtoa koskevan pyynnön peruuttamiseen, tämän rajoittamatta sen oikeutta vastustaa tällaista peruutusta oikeusvarmuuteen liittyvistä pakottavista syistä sekä hyvään hallintoon ja taloudenhoitoon liittyvistä syistä, joita ei kuitenkaan selvästi ole olemassa tässä tapauksessa.
115 Komissio väittää, että se ei voinut peruuttaa 11.6. ja 26.8.2002 tekemiään päätöksiä, koska yhteisön oikeudessa ei säädetä eläkeoikeuksien siirtämistä koskevien pyyntöjen peruuttamisesta. Toisin kuin kantaja väittää, henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan säännökset, sekä siinä muodossa kuin ne olivat ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa että siinä muodossa kuin ne ovat kyseisen asetuksen perusteella, eivät anna toimielimille toimivaltaa peruuttaa eläkeoikeuksien siirtoa.
116 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan vanhassa tai uudessa sanamuodossa ei kummassakaan anneta virkamiehelle mahdollisuutta esittää useita kansallisessa eläkejärjestelmässä hankittujen eläkeoikeuksien siirtoa koskevia pyyntöjä sen mukaan, miten asiaa koskeva lainsäädäntö kehittyy asianomaisessa jäsenvaltiossa. Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa, säädettiin näet, että siirtopyyntö voitiin tehdä vasta vakinaistamisen yhteydessä. Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa, siinä muodossa kuin se on kyseisen asetuksen perusteella, vahvistetaan siirtopyynnön perusteella tehdyn päätöksen lopullisuus, kun siinä säädetään, että ”virkamies voi käyttää hyväkseen tätä mahdollisuutta ainoastaan yhden kerran”.
117 Yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee kansallisessa järjestelmässä hankittujen eläkeoikeuksien siirtoa koskevien pyyntöjen tutkimatta jättämistä sen jälkeen, kun on kulunut tietty aika asianomaisen virkamiehen vakinaistamisesta, osoittaa komission mukaan tämän tulkinnan oikeaksi. Jos virkamies voisi milloin tahansa uransa aikana peruuttaa siirtopyyntönsä, tällä oikeuskäytännöllä ei olisi mitään hyödyllistä vaikutusta. Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi edellä mainitussa asiassa Drabbe vastaan komissio antamassaan tuomiossa (74 kohta), että siirtopyyntö voidaan esittää pätevästi vain hyvin lyhyen aikaa vakinaistamisen jälkeen, se vahvisti, että tällainen pyyntö voitiin henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan perusteella, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa, tehdä vain vakinaistamisen yhteydessä ja että siirtopyyntö oli näin ollen lopullinen, kun se oli vahvistettu.
– Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
118 Aluksi on tutkittava, voidaanko henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan määräyksiä, sekä siinä muodossa kuin ne olivat ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa että siinä muodossa kuin ne ovat tämän asetuksen perusteella, vastaajan esittämällä tavalla tulkita siten, että niissä suljetaan pois eläkeoikeuksien siirron peruuttaminen.
119 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut edellä mainitussa asiassa Drabbe vastaan komissio antamassaan tuomiossa, että näissä määräyksissä, siinä muodossa kuin ne olivat voimassa silloin kun kantajan eläkeoikeudet siirrettiin, sallittiin virkamiehen siirtävän yhteisöille aiemmin hankkimansa eläkeoikeudet ainoastaan vakinaistamisen yhteydessä. Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa, siinä muodossa kuin se on 22.3.2004 annetun asetuksen perusteella, säädetään nimenomaisesti mahdollisuudesta siirtää yhteisöille aikaisemmin hankittuja eläkeoikeuksia, että ”virkamies voi käyttää hyväkseen tätä mahdollisuutta ainoastaan yhden kerran kunkin jäsenvaltion ja eläkerahaston kohdalla”.
120 Vaikka ensinnäkin henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan säännöksillä, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa ja sellaisina kuin ne ovat selvennettyinä edellä mainitulla oikeuskäytännöllä, rajoitettiin ajallisesti virkamiehen mahdollisuus pyytää eläkeoikeuksiensa siirtämistä hänen vakinaistamisajanjaksoonsa, niissä ei sitä vastoin vahvisteta mitään rajoituksia, jotka koskisivat mahdollisuutta pyytää eläkeoikeuksien siirron peruuttamista.
121 Toiseksi siinä tapauksessa, että 11.6. ja 26.8.2002 tehdyt päätökset peruutettaisiin, uusi siirtopyyntö esitettäisiin tarvittaessa määräajassa, jota on nyttemmin pidennetty 10 vuoteen, ja niillä edellytyksillä, joista säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan säännöksissä, siinä muodossa kuin se on 22.3.2004 annetun asetuksen perusteella. Näin ollen henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan säännökset, siinä muodossa kuin ne olivat ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa, erityisesti siltä osin kuin niissä säädettiin siitä, että siirtopyyntö voitiin esittää vasta vakinaistamishetkellä, eivät voi estää siirtopyynnön esittämistä niiden kumoamisen jälkeen.
122 Kolmanneksi sen perusteella, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan säännöksissä, siinä muodossa kuin ne ovat 22.3.2004 annetun asetuksen perusteella, annetaan virkamiehelle vain yhden kerran mahdollisuus pyytää aikaisemmin hankkimiensa eläkeoikeuksien siirtoa, ei voida päätellä, että näissä säännöksissä kiellettäisiin siirtopyynnön peruuttaminen. Yhtäältä näet mahdollisuus esittää toinen siirtopyyntö ei merkitse samaa kuin mahdollisuus peruuttaa ensimmäinen siirtopyyntö. Toisaalta edellä mainitut säännökset, jotka tulivat voimaan 1.5.2004, eivät ole sovellettavissa siirtopyyntöön, joka on esitetty ennen tätä päivämäärää, eivätkä ne näin ollen voi estää sitä, että siinä tapauksessa, että kyseinen siirtopyyntö peruutetaan, sen laatija voisi kuitenkin esittää uuden pyynnön tällä hetkellä voimassa olevin edellytyksin.
123 Lopuksi 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten sanamuodostakin ilmenee, että ne perustuvat mekanismiin, jossa otetaan huomioon eläkeoikeudet, jotka ovat jossain muussa yhteisön eläkejärjestelmässä kuin niissä, jotka mainitaan nimenomaisesti näiden oikeuksien siirtämisen osalta henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa, siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa. Vaikka näin ollen oletettaisiin, että henkilöstösääntöjä ja erityisesti tätä säännöstä voitaisiin tulkita siten, että ne estävät siirron peruuttamisen, nämä samat säännökset eivät voisi koskea edellytyksiä, joiden täyttyessä voidaan peruuttaa päätös, joka on tehty sellaisen vuoden 1991 laista johtuvan erityisen sijaantulomekanismin perusteella, jota sovellettiin kantajaan vuonna 2002.
124 Edellä esitetystä seuraa, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan säännöksiä, sekä siinä muodossa kuin ne olivat ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa että siinä muodossa kuin ne ovat tämän asetuksen perusteella, tai mitään muutakaan henkilöstösääntöjen säännöstä ei voida tulkita siten, että niissä suljettaisiin pois 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten peruuttaminen.
125 Koska yhteisön oikeudessa ei ole erityissäännöstä, joka koskisi 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten peruuttamista, niiden peruuttamista koskevat edellytykset ovat yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettuja yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat oikeuksia luovia yksittäispäätöksiä. Tällaisten päätösten tekijä ei voi peruuttaa niitä yksipuolisesti, jos ne ovat laillisia (yhdistetyt asiat 7/56 ja 3/57–7/57, Algera ym. v. EHTY:n edustajakokous, tuomio 12.7.1957, Kok. 1957, s. 81, 114 ja 115). Tarve suojata luottamusta tällä tavoin luodun tilanteen pysyvyyteen kieltää tässä tapauksessa hallintoa peruuttamasta päätöstään.
126 Kun otetaan huomioon tällaisen kiellon tarkoitus suojella etuuden saajan oikeuksia, siihen ei voida kuitenkaan vedota häntä vastaan. Hallintoviranomainen, joka on tehnyt oikeuksia luovan päätöksen, voi peruuttaa sen etuudensaajan pyynnöstä ja korvata sen päätöksellä, joka on pyynnön esittäjän kannalta edullisempi, sillä edellytyksellä, että peruutuksella ei aiheuteta vahinkoa kolmansien osapuolten oikeuksille. Vaikka näet hallintotoimen peruuttaminen on lähtökohtaisesti sallittua, siinä yhteydessä on noudatettava tarkasti oikeusvarmuuden periaatteen vaatimuksia.
127 Tässä tapauksessa on tutkittava, voiko 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen komission päätösten peruuttaminen vaikuttaa Belgian eläkejärjestelmien oikeuksiin.
128 Ensinnäkin vuoden 1991 lailla käyttöön otetun sijaantulomekanismin erityispiirteenä on se, että sillä ei muuteta Belgian eläkejärjestelmien oikeuksia eikä velvoitteita sillä hetkellä, kun virkamiesten näissä järjestelmissä hankkimia oikeuksia siirretään yhteisön eläkejärjestelmään. Tämän siirron yhteydessä kyseisistä järjestelmistä ei suoriteta mitään summaa yhteisön eläkejärjestelmään. Nämä järjestelmät ovat edelleen virkamiehen eläkeoikeuksien velallisia, ja niiden velvoite koostuu, kuten aiemminkin, siitä, että ne suorittavat vastaavan eläkkeen kuukausittaisina suorituksina siitä lähtien, kun virkamies alkaa nauttia yhteisön eläkettään. Ainoa muutos koskee virkamiehen ja toimielimen välisiä suhteita, sillä toimielin antaa virkamiehelle yhteisön järjestelmässä hänen Belgian eläkeoikeuksiaan vastaavan vakuutusmatemaattisen arvon ja tulee vastaavasti sijaantulijaksi niiden eläkeoikeuksien osalta, jotka virkamies on hankkinut Belgian eläkejärjestelmissä.
129 Koska eläkeoikeuksien siirtäminen sijaantulomekanismin välityksellä ei vaikuta Belgian eläkejärjestelmien oikeuksiin, myöskään tämän siirron varmistamiseksi tehtyjen päätösten peruuttaminen ei vaikuta niihin.
130 Toiseksi riidanalaisen päätöksen tekopäivänä vuoden 1991 lain 9 §:ssä sallittiin vielä se, että yhteisön virkamies peruuttaa siirtoa koskevan pyyntönsä, jos sijaantulo ei ollut tullut voimaan, ilman muita edellytyksiä kuin se, että hän saisi toimielimensä suostumuksen. Koska vuoden 1991 laissa annettiin virkamiehelle oikeus peruuttaa tämä siirtopyyntö ennen kuin sijaantulosta tuli tehokas, komissio ei voi pätevästi väittää, että tämän lain mukaisesti tehtyjen päätösten peruuttaminen ennen sijaantulon voimaantuloa vaikuttaisi Belgian eläkejärjestelmien oikeuksiin. Kuten edellisessä kohdassa todettiin, vuoden 1991 lain 9 §:ssä oli annettu virkamiehelle laajasti oikeus peruuttaa pyyntönsä epäilyksettä juuri sen vuoksi, että eläkeoikeuksien siirtäminen yhteisön järjestelmään sijaantulomekanismin mukaisesti ei johtanut välittömästi eläkkeen tai sitä edustavan pääoman suorittamiseen.
131 Belgian kuningaskunta on tosin väittänyt sekä istunnossa että virkamiestuomioistuimen kysymyksiin antamissaan kirjallisissa vastauksissa, että Belgian lainsäätäjä oli ottanut käyttöön vuoden 1991 lain 9 §:n mukaisen peruuttamismahdollisuuden vain sen vuoksi, että virkamies, joka lähtee yhteisöjen palveluksesta ennen vanhuuseläkeoikeuden saamista yhteisön järjestelmässä, säilyttäisi Belgian järjestelmässä hankkimansa eläkeoikeudet. Vuoden 2006 lain 194 §:llä taannehtivasti 1.5.2004 lähtien kyseiseen 9 §:ään tehty muutos vahvistaa sen mielestä, että tämä oli ollut lainsäätäjän aikomus vuonna 1991. Tätä väitettä ei voida kuitenkaan hyväksyä. Tätä tulkintaa ei näet tue millään tavoin 9 §:n sanamuoto, siinä muodossa kuin se oli alun perin vuoden 1991 laissa. Lisäksi se Belgian kuningaskunnan esittämä seikka, että komissio ehdotti Belgian viranomaisille vuoden 1991 lain valmistelun yhteydessä, että tämä rajoittaisi siirtopyynnön peruuttamisen mahdollisuuden koskemaan vain irtisanoutumistapausta, jopa velvoittaa katsomaan, että Belgian lainsäätäjä on tietoisesti poistanut tämän ehdotuksen vuoden 1991 lain 9 §:n sanamuodosta sallimalla virkamiesten peruuttavan siirtopyyntönsä sillä ainoalla edellytyksellä, että he saavat toimielimensä suostumuksen. Lisäksi Belgian lainsäätäjä on rajoittamalla vuoden 2006 lain 194 §:n taannehtivan sovellettavuuden päivämäärään 1.5.2004 implisiittisesti myöntänyt, että tämä pykälä ei ollut tulkintapykälä vaan muutospykälä ja että siten vuoden 1991 lain 9 §:n aikaisemmalla sanamuodolla ei rajoitettu peruuttamista koskemaan vain sitä tapausta, että virkamies ei voinut saada yhteisön vanhuuseläkettä.
132 Vaikka kolmanneksi oletettaisiin, että vuoden 1991 lain 9 §:n uusi sanamuoto olisi otettava huomioon arvioitaessa sitä, saattoiko 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten peruuttaminen vaikuttaa Belgian eläkejärjestelmien oikeuksiin riidanalaisen päätöksen tekopäivänä, on todettava, että sillä varauksella, että vuoden 2006 lain 194 §:n säännökset mahdollisesti riitautetaan toimivaltaisissa tuomioistuimissa, vuoden 1991 lain 9 §:n uusi sanamuoto estää sen, että kantaja saisi kumotuksi päätökset, joilla Belgian järjestelmät ovat vahvistaneet hänen eläkeoikeuksiensa määrän niiden siirtämistä varten, kuten Belgian hallitus toteaa.
133 Edellä esitetystä seuraa, että 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten kumoaminen ei ole sinänsä omiaan vaikuttamaan Belgian eläkejärjestelmien oikeuksiin ja että toisin kuin komissio väittää, se ei ollut tämän seurauksena velvollinen hylkäämään kyseisten päätösten peruuttamista koskenutta pyyntöä, jonka päätösten adressaatti oli saattanut sen käsiteltäväksi.
134 Näin ollen hallintotoimien peruuttamiseen sovellettavat yleiset säännöt eivät estäneet sitä, että komissio peruuttaa nämä päätökset.
135 Komissio on siten arvioinut virheellisesti sen toimivaltansa ulottuvuuden, joka sillä on henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan nojalla, sekä siinä muodossa kuin se oli ennen 22.3.2004 annetun asetuksen voimaantuloa että siinä muodossa kuin se on kyseisen asetuksen perusteella, kun se on katsonut, että koska yhteisön oikeudessa ei ole nimenomaisia oikeussääntöjä, joissa sille annettaisiin toimivaltaa, se ei voinut peruuttaa 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjä päätöksiä päätösten adressaatin pyynnöstä, joten riidanalaista päätöstä rasittaa oikeudellinen virhe.
136 Edellä esitetystä seuraa, että komission päätös evätä kantajalta 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten peruuttaminen riidanalaisella päätöksellä on kumottava, koska kyseinen epääminen perustuu kahteen perusteluun, joita rasittaa oikeudellinen virhe, ilman että olisi tarpeen antaa ratkaisua muista kanneperusteista.
Kannekirjelmän vaatimukset, joissa vaaditaan kumottavaksi komission päätös, jolla kantajalta on evätty mahdollisuus esittää uusi siirtopyyntö
137 Kantaja ei esitä edellä mainitusta päätöksestä mitään erityistä kanneperustetta, joten on katsottava, että hän on tarkoittanut vaatia tämän päätöksen kumoamista ainoastaan sen seurauksena, että 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten peruuttamista koskeva epääminen kumotaan.
138 Komissio on hylännyt kantajan pyynnön siitä, että hän saisi esittää uuden eläkeoikeuksiensa siirtoa koskevan pyynnön, samoin perusteluin kuin hylätessään hänen pyyntönsä, joka koski 11.6. ja 26.8.2002 tehtyjen päätösten peruuttamista. Tästä tuomiosta seuraa, että näitä perusteluja rasittavat oikeudelliset virheet. Tästä seuraa, että myös päätös, jolla komissio on evännyt kantajalta mahdollisuuden esittää uuden siirtopyynnön, on kumottava.
Oikeudenkäyntikulut
139 Kuten virkamiestuomioistuin totesi asiassa F‑16/05, Falcione vastaan komissio, 26.4.2006 antamassaan tuomiossa (77–86 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), niin kauan kuin virkamiestuomioistuimen työjärjestys ja erityisesti sen oikeudenkäyntikuluja koskevat erityismääräykset eivät ole vielä tulleet voimaan, on sovellettava ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestystä.
140 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan omien kulujensa lisäksi kantajan oikeudenkäyntikulut.
141 Saman työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan väliintulijoina asian käsittelyyn osallistuvat jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen väliintulija Belgian kuningaskunta vastaa omista kuluistaan.
Näillä perusteilla
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan yhteisöjen komission 25.1.2005 tekemä päätös kumotaan.
2) Euroopan yhteisöjen komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Genetten oikeudenkäyntikulut.
3) Belgian kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä tammikuuta 2007.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |