UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
4 päivänä huhtikuuta 2019 (*)
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Euroopan investointipankin (EIP) henkilöstö – Seksuaalinen häirintä – ”Dignity at work” ‑ohjelman puitteissa suoritettu tutkinta – Häirintää koskevan kantelun hylkääminen – Kantelun hylkäämistä koskevan EIP:n pääjohtajan päätöksen kumoamisvaatimus – Vahingon korjaaminen
Asiassa C‑558/17 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 14.9.2017,
OZ, kotipaikka Luxemburg (Luxemburg), edustajanaan B. Maréchal, avocat,
valittajana,
ja jossa vastapuolena on
Euroopan investointipankki (EIP), asiamiehinään K. Carr ja G. Faedo, avustajanaan A. Dal Ferro, avvocato,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: neljännen jaoston puheenjohtaja M. Vilaras, joka hoitaa kolmannen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit J. Malenovský (esittelevä tuomari), L. Bay Larsen, M. Safjan ja D. Šváby,
julkisasiamies: J. Kokott,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 26.9.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
kuultuaan julkisasiamiehen 21.11.2018 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen, on antanut seuraavan
tuomion
1 OZ vaatii valituksessaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 13.7.2017 antaman tuomion OZ v. EIP (T‑607/16, ei julkaistu, EU:T:2017:495; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi hänen kanteensa, jossa vaadittiin yhtäältä kumoamaan 14.9.2015 päivätty Euroopan investointipankin (EIP) tutkintakomitean raportti ja EIP:n pääjohtajan 16.10.2015 tekemä päätös olla ryhtymättä toimenpiteisiin hänen seksuaalisesta häirinnästä tekemänsä kantelun perusteella (jäljempänä riidanalainen päätös), ja toisaalta korvausta vahingosta, jota hän väittää kärsineensä tämän kertomuksen ja tämän päätöksen vuoksi.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt
2 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt vahvistetaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta ja komission virkamiehiin väliaikaisesti sovellettavista erityistoimenpiteistä 29.2.1968 annetulla neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (EYVL 1968, L 56, s. 1).
3 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisena kuin ne ovat muutettuina 22.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1023/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 15), 24 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:
”Unioni avustaa virkamiestä erityisesti oikeudellisissa toimenpiteissä sellaista henkilöä vastaan, joka uhkaa, loukkaa, solvaa tai herjaa virkamiestä tai hänen perheensä jäsentä tai hyökkää heitä vastaan tai vahingoittaa heidän omaisuuttaan virkamiehen aseman tai tehtävän vuoksi.”
EIP:n henkilöstösäännöt
4 Euroopan investointipankin hallintoneuvoston 20.4.1960 hyväksymien EIP:n henkilöstösääntöjen, sellaisena kuin ne ovat tarkistettuina EIP:n hallintoneuvoston 4.6.2013 tekemällä päätöksellä, joka tuli voimaan 1.7.2013, 41 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Euroopan unionin tuomioistuin ratkaisee kaikki pankin ja sen henkilöstön jäsenten väliset yksittäiset riidat. Kanteet, joita henkilöstön jäsenet nostavat heille mahdollisesti haitallisista pankin toimista, on pantava vireille kolmen kuukauden kuluessa.
– – unionin tuomioistuimessa nostetun kanteen lisäksi ja ennen sen nostamista kaikki paitsi 38 artiklassa säädetyistä toimista syntyneet riidat käsitellään sovittelumenettelyssä pankin sovittelutoimikunnassa.
Sovittelupyyntö on esitettävä kolmen kuukauden kuluessa tosiseikkojen tapahtumahetkestä tai riidan kohteena olevien toimenpiteiden ilmoittamisesta [lukien]. – –”
EIP:n ihmisarvoista kohtelua työyhteisössä koskevat toimintaperiaatteet
5 Ihmisarvoista kohtelua työyhteisössä koskevista EIP:n toimintaperiaatteista (jäljempänä ihmisarvoista kohtelua työyhteisössä koskevat toimintaperiaatteet) 18.11.2003 annetuissa EIP:n sisäisissä säännöissä säädetään seuraavaa:
”Tutkintamenettely
– –
Tutkintamenettely käsittää seuraavat määräykset:
– –
– muodostetaan kolmesta riippumattomasta henkilöstä koostuva tutkintakomitea – –
– tutkintakomitea pitää useampia kuulemistilaisuuksia kuullakseen erikseen molempia osapuolia ja näiden mahdollisia todistajia sekä muita henkilöitä, joille se haluaa esittää kysymyksiä,
– molemmilla osapuolilla on oikeus esittää näkemyksensä tutkintakomitealle,
– molemmilla osapuolilla on oikeus käyttää edustajaa tai avustajaa,
– tutkintakomitean kuulemisten ja lausuntojen perusteella annetaan suositus, joka toimitetaan pääjohtajalle,
– pääjohtaja päättää toteutettavista toimenpiteistä.
Tutkintakomitean tehtävät ja kokoonpano
Komitean tehtävänä on tarjota puitteet yhteen tai useampaan tapaukseen kohdistuvalle puolueettomalle ja riippumattomalle tutkinnalle, jonka perusteella pääjohtajalle annetaan suositus, jotta tämä voi päättää toteutettavista toimenpiteistä.
– –
Menettely
– –
2. Henkilöstöosaston johtaja esittää yhteisymmärryksessä henkilöstön edustajien kanssa pääjohtajalle komitean kokoonpanon ja vahvistaa alkamispäivän tutkinnalle, joka on aloitettava viimeistään 30 päivän kuluttua kantelun vastaanottamisesta.
3. Henkilöstöosaston johtaja ilmoittaa välittömästi asianomaisen työntekijän muistion saapumisesta ja vahvistaa tutkintamenettelyn aloittamisen – –
4. Kantelijan muistion vastaanottamisen jälkeen henkilöstöosaston pääjohtaja
– –
d) ilmoittaa, että tutkinta alkaa 30 päivän kuluessa siitä, kun kantelu tehtiin virallisesti henkilöstöosaston johtajalle, ja että molemmille osapuolille annetaan tiedoksi heidän erikseen toimitettavan kuulemisensa päivämäärä, kellonaika ja paikka, heidän oikeutensa käyttää edustajaa tai avustajaa sekä komitean kokoonpano.
– –
Kuuleminen
Kuulemisen tarkoituksena on saada selville tarkasti, mitä on tapahtunut, ja kerätä tosiseikkoja, jotka mahdollistavat perustellun suosituksen laatimisen. Osapuolilla ei ole oikeutta ristikuulusteluun, koska heitä kuullaan erikseen. He eivät ole velvollisia kertaamaan omalta kannaltaan epämiellyttäviä tai kiusallisia yksityiskohtia, ellei se ole täysin välttämätöntä. Kaikkia tutkintaan ja kuulemisiin osallistuvia osapuolia, mukaan lukien avustajat ja todistajat, muistutetaan heitä koskevasta salassapitovelvollisuudesta.
– – Komitea voi toimia sopivaksi katsomaansa menettelytapaa noudattaen. Yleensä kuuleminen tapahtuu useissa erillisissä haastatteluissa, jotka suoritetaan seuraavassa järjestyksessä:
– aluksi kantelija,
– kantelijan mahdollisesti nimeämät todistajat,
– väitetty kiusaaja,
– väitetyn kiusaajan mahdollisesti nimeämät todistajat,
– jos komitea katsoo sen tarpeelliseksi, molemmat osapuolet voidaan kutsua erikseen uuteen kuulemistilaisuuteen.
Tarpeen vaatiessa komitea voi myös kuulla uudelleen asianomaisia henkilöitä ja kutsua kuultaviksi muita henkilöstön jäseniä tai pyytää tietoja taikka jäljennöksiä asiakirjoista, jos se kollegiona katsoo sen perustelluksi ja hyödylliseksi. Epäselvissä tapauksissa pääjohtaja tekee lopullisen päätöksen kysymyksistä, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjoihin, tietoihin tai muihin tutkintamenettelyihin, kuultuaan ensin tarvittaessa tietosuojavastaavaa. Komitea ilmoittaa kantelijalle mahdollisista lisätutkimuksista.
Tutkinnan tulos
Kun kaikkia osapuolia on kuultu ja kun kaikki muut mahdolliset asianmukaiset tutkimukset on suoritettu, komitean pitäisi voida käsitellä asia ja esittää perusteltu suositus. Sillä ei ole päätösvaltaa.
Komitea voi esittää erilaisia suosituksia, joilla pyritään siihen, että
– asian käsittely lopetetaan, koska osapuolet ovat kyenneet selvittämään tilanteen ja koska on löydetty tulevaisuutta ajatellen molempien kannalta hyväksyttävissä oleva ratkaisu,
– asian ei katsota kuuluvan pelottelun tai häirinnän piiriin vaan kyse on työpaikan konfliktista, joka vaatii perusteellisempaa tarkastelua ja seurantaa,
– kantelu hylätään,
– toteutetaan tarvittavat toimenpiteet, jos komitea osoittaa kantelun perusteettomaksi tai haitantekotarkoituksessa tehdyksi,
– aloitetaan kurinpitomenettely.
Komitea laatii viiden päivän kuluessa tutkinnan päättymisestä kirjallisen suosituksen ja lähettää sen pääjohtajalle, jotta tämä voi tehdä päätöksen toteutettavista toimenpiteistä.
Pääjohtajan päätös
Viimeistään viiden arkipäivän kuluessa komitean suosituksen lähettämisestä pääjohtajalle annetaan molemmille osapuolille kirjallisesti tiedoksi pääjohtajan perusteltu päätös ja sen liitteenä oleva komitean suositus.”
Asian tausta
6 OZ otettiin 1.12.2008 EIP:n palvelukseen.
7 Vuoden 2009 lopussa F. aloitti henkilöstökoordinaattorina EIP:n osastolla, jossa OZ työskenteli.
8 OZ siirtyi 16.9.2012 toisiin tehtäviin.
9 Vuoden 2014 tammikuussa OZ ilmoitti osastopäällikölleen, että tämä toisiin tehtäviin siirtyminen liittyi F:n harjoittamaan seksuaaliseen häirintään, jonka uhriksi hän väitti joutuneensa vuodesta 2011 lähtien.
10 OZ teki 20.5.2015 EIP:n henkilöstöosaston johtajalle kantelun, jossa hän totesi olevansa F:n harjoittaman seksuaalisen häirinnän uhri.
11 Henkilöstöosaston johtaja ilmoitti 18.6.2015 OZ:lle, että hänen kantelunsa johdosta oli käynnistetty muodollinen tutkintamenettely (jäljempänä tutkintamenettely) ihmisarvoista kohtelua työyhteisössä koskevien toimintaperiaatteiden nojalla.
12 EIP:n pääjohtaja hyväksyi 19.6.2015 tutkinnasta vastaavan komitean (jäljempänä tutkintakomitea) kokoonpanosta tehdyn ehdotuksen.
13 Tutkintakomitea nimitettiin virallisesti 26.6.2015 ja OZ:lle ilmoitettiin, että kuulemistilaisuudet järjestettäisiin saman vuoden heinäkuun 20. päivänä.
14 Tutkintakomitea toimitti 17.9.2015 EIP:n pääjohtajalle raporttinsa (jäljempänä tutkintakomitean raportti), jossa se esitti perustellun suosituksensa.
15 Raportissaan tutkintakomitea totesi, että OZ:n väitteitä ei voitu vahvistaa, koska tapahtuneeksi väitetyille teoille ei ollut todistajia. Sitä vastoin kaikki todistajat olivat yhtä mieltä siitä, että OZ:n terveydentila antoi aihetta huoleen. Hän oli käynyt läpi vaikean eron entisestä avopuolisostaan ja laihtunut sen jälkeen huomattavasti. Todistajien mukaan valittaja halusi lisäksi innokkaasti edetä urallaan ja hänen manipuloiva luonteensa oli omiaan aiheuttamaan haittaa muille henkilöille. Hänen oli myös vaikea sietää minkäänlaista arvostelua. Lopuksi tutkintakomitea suositteli OZ:lle, että tämän pitäisi olla yhteistyöhenkisempi ja suhtautua asioihin myönteisesti.
16 EIP:n pääjohtaja teki 16.10.2015 riidanalaisen päätöksen tutkintakomitean suositusten perusteella ja liitti mainittuun päätökseen tutkintakomitean raportin.
17 Riidanalaisen päätöksen tehtyään EIP:n pääjohtaja pyysi tutkintakomitealta vielä lisäselvityksiä mahdollisen kurinpitomenettelyn aloittamista varten. Tutkintakomitea esitti lopulliset huomautuksensa 12.1.2016. Sen jälkeen valittaja esitti sovittelupyynnön EIP:n henkilöstösääntöjen 41 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna, nojalla.
18 Sovittelutoimikunnan 22.4.2016 tekemien päätelmien mukaisesti EIP:n pääjohtaja totesi 29.6.2016 sovittelumenettelyn epäonnistuneeksi.
Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
19 Valittaja nosti virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 22.7.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, joka kirjattiin alun perin numerolla F‑37/16.
20 Euroopan unionin ja sen henkilöstön välisten riitojen ratkaisemista ensimmäisenä oikeusasteena koskevan toimivallan siirtämisestä unionin yleiselle tuomioistuimelle 6.7.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2016/1192 (EUVL 2016, L 200, s. 137) 3 artiklan mukaisesti asia siirrettiin unionin yleiseen tuomioistuimeen sellaisena kuin asia oli 31.8.2016. Asia kirjattiin numerolla T‑607/16.
21 OZ vaati, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja tutkintakomitean raportin (mukaan lukien raportin tiettyjen osien salaamisen)
– velvoittaa EIP:n maksamaan hänelle 20 000 euroa korvauksena hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä
– velvoittaa EIP:n maksamaan hänelle 977 euroa [arvonlisäveroineen] ja 5 850 euroa alustavana määränä kyseisestä henkisestä kärsimyksestä aiheutuneista sairauskuluista
– velvoittaa EIP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on 35 100 euroa (arvonlisäveroineen), ja
– palauttaa asian EIP:iin, jotta tämä aloittaa uudelleen ihmisarvoista kohtelua työyhteisössä koskevien toimintaperiaatteiden mukaisen menettelyn ja jotta EIP:n pääjohtaja tekee uuden päätöksen, jossa käytetään valittajan esittämää sanamuotoa.
22 OZ esitti kanteensa tueksi lähinnä kaksi kanneperustetta.
23 Ensimmäinen kanneperuste koski tutkintamenettelyä koskevien sääntöjen rikkomista sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan mukaisten menettelyllisten oikeuksien loukkaamista sen vuoksi, että useita tutkintamenettelyn vaiheita oli OZ:n mukaan jätetty noudattamatta.
24 Toinen kanneperuste koski Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan ja perusoikeuskirjan 7 artiklan rikkomista sen perusteella, että tutkintakomitean raportti ja EIP:n pääjohtajan päätös sisälsivät OZ:n mukaan hänen yksityiselämäänsä liittyviä oikeuttamisperusteita, jotka koskivat muun muassa hänen psyykkistä terveydentilaansa ja joilla ei ollut merkitystä tutkinnan kohteen kannalta.
25 Unionin yleinen tuomioistuin antoi 13.7.2017 valituksenalaisen tuomion, jolla se hylkäsi OZ:n kanteen ja velvoitti hänet korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
26 Antamassaan tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan vahingonkorvausvaatimukset kokonaisuudessaan ja katsoi, ettei mikään valittajan esittämistä väitteistä merkinnyt lainvastaisuutta, josta EIP:a olisi voitu arvostella. Koska valittaja väitti, että lainvastaisuudet, joihin hän vetosi kumoamisvaatimustensa tueksi, voitiin rinnastaa toimiin, joista hän arvosteli EIP:a vahingonkorvausvaatimuksissaan, unionin yleinen tuomioistuin totesi, että myös kumoamisvaatimukset ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan oli hylättävä.
Valitusasian asianosaisten vaatimukset
27 OZ vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja EIP:n tutkintakomitean päätöksen
– velvoittaa EIP:n maksamaan 977 euroa (arvonlisäveroineen) korvauksena vahingosta toistaiseksi aiheutuneista sairauskuluista ja 5 850 euroa korvauksena tulevista sairauskuluista
– velvoittaa EIP:n maksamaan hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä korvausta, jonka määrä on 20 000 euroa
– velvoittaa EIP:n korvaamaan tästä valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on 35 100 euroa (arvonlisäveroineen)
– velvoittaa EIP:n korvaamaan tästä muutoksenhakumenettelystä ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, ja
– määrää asian palautettavaksi EIP:iin, jotta tämä voi aloittaa uudelleen ihmisarvoista kohtelua työyhteisössä koskevien toimintaperiaatteiden mukaisen menettelyn ja/tai jotta EIP:n pääjohtaja tekee uuden päätöksen, jossa käytetään valittajan esittämää sanamuotoa.
28 EIP vaatii, että unionin tuomioistuin
– hylkää valituksen ja
– velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tutkittavaksi ottaminen
29 Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta muun muassa palauttamaan asian EIP:iin, jotta tämä voi aloittaa tutkintamenettelyn uudelleen ja jotta EIP:n pääjohtaja voi tehdä uuden päätöksen valittajan ohjeiden mukaisesti.
30 Valittaja ei kuitenkaan ole esittänyt yhtäkään perustetta tämän vaatimuksen tueksi. Valitus ei voi myöskään johtaa tulkintaan, jonka mukaan siinä esitetyt perustelut voidaan ymmärtää siten, että ne muodostavat valitusperusteen tai väitteitä valituksenalaista tuomiota vastaan.
31 Näin ollen tämä vaatimus on jätettävä tutkimatta.
32 Lisäksi EIP katsoo, että valitus on kokonaisuudessaan jätettävä tutkimatta, koska yhtäältä siinä ei viitata mihinkään tiettyyn valituksenalaisen tuomion kohtaan ja koska toisaalta valittaja vain toistaa ensimmäisessä oikeusasteessa nostamassaan kanteessa jo esittämiään väitteitä.
33 Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muun muassa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta ja 169 artiklan 2 kohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin päätöksen kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Mainituissa määräyksissä asetettua perusteluvelvollisuutta ei täytä sellainen valitus, jossa vain kerrataan tai toistetaan sanasta sanaan unionin yleisessä tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut, sellaisetkin, joiden pohjana olevien tosiseikkojen osalta tämä tuomioistuin on nimenomaisesti omaksunut eri näkemyksen (ks. vastaavasti tuomio 17.5.2017, Portugali v. komissio, C‑338/16 P, EU:C:2017:382, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 20.12.2017, Comunidad Autónoma de Galicia ja Retegal v. komissio, C‑70/16 P, EU:C:2017:1002, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Jos valittaja kuitenkin riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemän unionin oikeuden tulkinnan tai soveltamisen, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Muutoksenhakumenettelyn tarkoitus jäisi nimittäin osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo unionin yleisessä tuomioistuimessa (tuomio 17.5.2017, Portugali v. komissio, C‑338/16 P, EU:C:2017:382, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Käsiteltävässä asiassa, toisin kuin EIP väittää, valituksessa ei vain toisteta väitteitä, jotka on jo esitetty ensimmäisessä oikeusasteessa. Ne on todellisuudessa kohdistettu valituksenalaisen tuomion perusteluihin, jotka riitautetaan niiden perusoikeuksien kunnioittamisen kannalta, joihin valittaja on vedonnut, ja unionin tuomioistuin voi näiden väitteiden avulla harjoittaa valvontaansa. Lisäksi, toisin kuin EIP väittää, valituskirjelmässä ilmoitetaan, mitkä valituksenalaisen tuomion kohdat riitautetaan.
36 Näin ollen valitus on otettava tutkittavaksi tämän tuomion 29 kohdassa mainittua vaatimusta lukuun ottamatta.
Asiakysymys
37 Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kolmeen perusteeseen, joista ensimmäinen koskee perusoikeuskirjan 47 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikkomista, toinen perusoikeuskirjan 7 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan rikkomista ja kolmas oikeussuojan epäämistä.
38 Alustavana huomautuksen on muistutettava, että niin kauan kuin unioni ei ole liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen, se ei voi olla sen nojalla vastuussa. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdasta kuitenkin seuraa, että perusoikeuskirjassa taatuilla oikeuksilla on sama merkitys ja sama ulottuvuus kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaavissa artikloissa taatuilla oikeuksilla.
39 Näin ollen ensimmäinen, toinen ja kolmas valitusperuste on tutkittava ainoastaan perusoikeuskirjan määräysten valossa.
Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomista
Asianosaisten lausumat
40 Ensimmäisessä valitusperusteessaan, joka jakautuu neljään osaan, valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta ensinnäkin siitä, että se määritteli virheellisesti hänelle kuuluvien menettelyllisten oikeuksien laajuuden, toiseksi siitä, ettei se tehnyt johtopäätöksiä tutkintamenettelyyn sovellettavien määräaikojen noudattamatta jättämisestä, kolmanneksi siitä, että se teki tutkintakomitean asianmukaisesta kokoonpanosta virheellisen arvioinnin ja neljänneksi siitä, että se hylkäsi hänen esittämänsä väitteet, joissa hän kyseenalaisti kantelunsa luottamuksellisen käsittelyn.
41 Tämän ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, joka koskee valittajan menettelyllisten oikeuksien laajuuden virheellistä määrittämistä, valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, että se loukkasi valituksenalaisen tuomion 52–54 kohdassa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin koskevaa periaatetta, muun muassa kontradiktorista periaatetta ja asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta, kun se katsoi, ettei ollut lainvastaista, että tutkintakomitea ei ollut antanut hänen tutustua häirinnästä syytetyn henkilön ja tutkinnan aikana kuultujen eri todistajien lausuntoihin tai esittää omaa näkemystään näistä lausunnoista, joita käytettiin hänen kantelunsa hylkäämisestä tehdyn päätöksen perustana, vaikka valittajan lausunnot toimitettiin tälle henkilölle tiivistelmän muodossa, jotta tämä voi esittää huomautuksensa.
42 Toiseksi valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei tutkintakomitealla ollut minkäänlaista velvollisuutta kutsua kaikkia tutkinnassa nimettyjä todistajia.
43 Kolmanneksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että tutkintakomitea toimi lainmukaisella tavalla hylätessään hänen esittämänsä lääkärintodistukset.
44 EIP katsoo, että nämä väitteet eivät ole perusteltuja, ja väittää ensinnäkin, että asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta sovelletaan ainoastaan silloin, kun asianosaiset ovat osallisina oikeudenkäynnissä. Ihmisarvoista kohtelua työpaikalla koskevien toimintaperiaatteiden mukainen menettely on kuitenkin hallinnollinen menettely. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi EIP:n mukaan perustellusti, että kantelijan asema ja väitetyn kiusaajan asema eivät ole vertailukelpoisia, joten näiden henkilöiden menettelylliset oikeudet ovat erilaiset.
45 EIP katsoo seuraavaksi, että koska menettely tutkintakomiteassa ei ole luonteeltaan oikeudenkäyntimenettely, yhdessäkään säännöksessä tai määräyksessä ei edellytetä, että se kutsuu tiettyjä todistajia tai ilmoittaa todistajien kuulemista vaatineelle asianosaiselle, etteivät he ole käytettävissä.
46 Lopuksi EIP katsoo valittajan esittämistä lääkärinlausunnoista, ettei niillä ole todistusarvoa, koska lääkäreillä ei ollut suoraa tietoa tosiseikoista, vaan he tukeutuivat vain valittajan lausuntoihin.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
47 On todettava, että valittaja väittää virheellisesti, että tutkintakomitea, joka antaa lausunnon, jonka perusteella EIP:n pääjohtaja tekee päätöksensä, ja kyseinen pääjohtaja ovat elimiä, jotka voidaan rinnastaa perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettuun ”tuomioistuimeen”.
48 On nimittäin ilmeistä, että tutkintakomitea, joka on tilapäinen elin, jonka jäsenet EIP:n pääjohtaja nimittää ja joka antaa tutkinnan päätteeksi lausuntoja, jotka eivät ole sitovia, ja EIP:n pääjohtaja eivät täytä erilaisia kriteerejä, joita unionin tuomioistuin on täsmentänyt oikeuskäytännössään, jossa se on pyrkinyt määrittelemään perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetun tuomioistuimen käsitteen (ks. mm. tuomioistuimen käsitteestä, tuomio, 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses, C‑64/16, EU:C:2018:117, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen niitä ei voida pitää erikseen tai yhdessä tässä 47 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena, joka on etukäteen lailla perustettu.
49 Tästä seuraa, että käsiteltävässä asiassa ei voida soveltaa perusoikeuskirjan 47 artiklaa, joten valittaja ei voi vedota sen rikkomiseen ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisen osan tueksi.
50 Kuten valituksenalaisen tuomion 52 ja 53 kohdasta käy ilmi, unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin totesi, että kyseessä olevan kaltaisessa menettelyssä häirinnän väitetty uhri voi hyvän hallinnon periaatteen nojalla vedota oikeuteen tulla kuulluksi.
51 Perusoikeuskirjan 41 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus hyvään hallintoon”, 1 kohdassa nimittäin määrätään, että jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.
52 Lisäksi tämän 41 artiklan 2 kohdassa määrätään, että hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen sisältyy erityisesti jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti; jokaisen oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin ottaen huomioon oikeutetun luottamuksellisuuden, salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuden vaatimukset sekä hallintoelinten velvollisuus perustella päätöksensä.
53 Erityisesti on todettava, että oikeus tulla kuulluksi takaa jokaiselle henkilölle tilaisuuden esittää hallintomenettelyn aikana hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantansa ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti (ks. mm. tuomio 22.11.2012, M., C‑277/11, EU:C:2012:744, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 11.12.2014, Boudjlida, C‑249/13, EU:C:2014:2431, 36 kohta).
54 Unionin tuomioistuimen tehtävänä on siis tutkia, tekikö unionin yleinen tuomioistuin oikeudellisen virheen todetessaan valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa, että tutkintakomitea ei toiminut lainvastaisella tavalla siltä osin kuin on kyse oikeudesta tulla kuulluksi hyvän hallinnon periaatteen nojalla.
55 Tältä osin on katsottava, että koska riidanalaisella päätöksellä hylätään valittajan kantelu, se on perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu häntä vastaan toteutettu yksittäinen toimenpide, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti.
56 Tästä seuraa, että tutkintakomitean – ennen kuin se toimitti suosituksensa EIP:n pääjohtajalle – ja joka tapauksessa tämän viimeksi mainitun – ennen kuin hän teki valittajaan epäedullisesti vaikuttavan päätöksen – oli kunnioitettava valittajan oikeutta tulla kuulluksi kantelijana.
57 Jotta valittaja olisi kyennyt esittämään huomautuksensa tehokkaasti, hänellä oli erityisesti oikeus saada ainakin yhteenveto häirinnästä syytetyn henkilön ja kuultujen eri todistajien lausunnoista, koska tutkintakomitea käytti näitä lausuntoja kertomuksessaan tehdäkseen EIP:n pääjohtajalle suosituksia, joiden perusteella tämä viimeksi mainittu teki riidanalaisen päätöksen, ja tämä yhteenveto oli annettava tiedoksi siten, että oikeutetun luottamuksellisuuden vaatimuksia olisi tarvittaessa noudatettu.
58 Käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että valittajaa kuultiin vain tutkintamenettelyn alussa. Häntä ei sitä vastoin kuultu ennen kuin tutkintakomitea esitti suosituksensa EIP:n pääjohtajalle eikä ennen kuin tämä viimeksi mainittu teki riidanalaisen päätöksen.
59 Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei katsonut, että on perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisten vaatimusten vastaista, ettei valittajalle toimitettu edes yhteenvetoa häirinnästä syytetyn henkilön ja eri todistajien lausunnoista ja ettei hänellä ollut mahdollisuutta tulla kuulluksi niistä, jolloin hänelle ei annettu mahdollisuutta esittää tehokkaasti huomautuksiaan niiden sisällöstä ennen kuin tutkintakomitea toimitti suosituksensa EIP:n pääjohtajalle ja joka tapauksessa ennen kuin tämä viimeksi mainittu teki riidanalaisen päätöksen, joka vaikutti häneen epäedullisesti.
60 Ilman, että on tarpeen tutkia valittajan ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa esittämiä muita väitteitä tai tämän valitusperusteen muita osia, valituksenalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä hylätään valittajan esittämät korvausvaatimukset, jotka koskevat EIP:n vastuuta tutkintamenettelyssä tapahtuneista väitetyistä lainvastaisuuksista, mukaan lukien siitä, että valittajan oikeutta siihen, että hänen asiansa käsitellään oikeudenmukaisesti, jätettiin noudattamatta, ja siltä osin kuin siinä hylätään valittajan kanteessaan esittämät kumoamisvaatimukset.
Toinen ja kolmas valitusperuste, jotka koskevat perusoikeuskirjan 7 artiklan rikkomista
61 Toinen valitusperuste koskee unionin yleisen tuomioistuimen väitettyä oikeudellista virhettä, kun se katsoi, että tutkintakomitea ei rikkonut perusoikeuskirjan 7 artiklaa mainitessaan tutkimusraportissa kantajan yksityiselämään kuuluvia seikkoja. Kolmas valitusperuste koskee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin syyllistyi täten oikeussuojan epäämiseen.
62 Koska nämä kaksi valitusperustetta perustuvat väitteille, jotka ovat osittain päällekkäisiä, niitä on tarkasteltava yhdessä.
Asianosaisten lausumat
63 Valittaja vetoaa lähinnä oikeudelliseen virheeseen, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki tulkitessaan perusoikeuskirjan 7 artiklaa, joka koskee oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen, koska se katsoi valittajan mukaan virheellisesti, ettei EIP toiminut virheellisesti jättäessään poistamatta tutkintakomitean raportista ja riidanalaisesta päätöksestä viittauksia hänen yksityiselämäänsä kuuluviin seikkoihin, jotka ovat hänen mukaansa kohtuuttomia ja merkityksettömiä eivätkä kuulu tutkintakomitean toimivaltaan. Tältä osin valittaja viittaa muun muassa siihen, että tässä raportissa viitataan hänen ja hänen tuolloisen yksikönpäällikkönsä vaikeaan suhteeseen, hänen vaikeuksiinsa sietää minkäänlaista arvostelua ja hänen innokkuuteensa edetä urallaan, koska nämä seikat eivät valittajan mukaan olleet suoraan tarpeellisia sen määrittelemistä varten, oliko hän joutunut seksuaalisen häirinnän uhriksi. Valittaja väittää, että nämä maininnat ovat lisäksi vaikuttaneet haitallisesti hänen terveyteensä, kuten uudesta lääkärinlausunnosta selvästi hänen mukaansa ilmenee.
64 EIP kiistää kaikki nämä väitteet.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
65 Perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattu yksityiselämän kunnioittamista koskeva oikeus ei ole ehdoton. Tätä oikeutta voidaan rajoittaa kyseessä olevan kaltaisilla tavoilla edellyttäen, että rajoitukset vastaavat tosiasiallisesti unionin tavoittelemia yleisen edun mukaisia tavoitteita ja etteivät ne merkitse suhteetonta loukkaamista tavoiteltuun päämäärään nähden.
66 Tältä osin on kiistatonta, että riidanalainen menettely vastaa yleisen edun mukaista tavoitetta, joka on mahdollisen ihmisarvoa loukkaavan – erityisesti seksuaalisen – häirinnän tunnistaminen.
67 Näin ollen on tutkittava, merkitseekö se, että tutkintakomitean kertomuksessa ja riidanalaisessa päätöksessä mainittiin kantajan yksityiselämään liittyviä seikkoja, joiden väitetään olevan kohtuuttomia ja merkityksettömiä, tavoitellun päämäärän kannalta yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden suhteetonta rajoittamista.
68 Tältä osin ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 71 kohdassa, että nämä eri seikat olivat suoria viittauksia todistajanlausuntoihin ja että niiden mainitseminen mahdollisti sellaisten seikkojen tuomisen esiin, joihin tutkintakomitea suosituksissaan tukeutui.
69 Seuraavaksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 72 kohdassa, että toisin kuin valittaja väitti, tutkintakomitea ei tehnyt päätelmiä tai toteamuksia, jotka koskivat valittajan terveydentilaa, vaan se vain toisti todistajien esittämiä lausuntoja. Komitea ei kuitenkaan tehnyt niiden perusteella minkäänlaisia luonteeltaan lääketieteellisiä johtopäätöksiä.
70 Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 74 kohdassa, että joka tapauksessa tutkintakomitean raportti on sisäinen asiakirja, joka on osoitettu ainoastaan EIP:n pääjohtajalle ja kummallekin asianomaiselle osapuolelle, ja että sitä ei näin ollen ollut tarkoitettu jaettavaksi.
71 Edellä esitetyn perusteella ei voida katsoa, että tutkintakomitean raportissa ja riidanalaisessa päätöksessä olevat viittaukset valittajan yksityiselämään kuuluviin seikkoihin olisivat kohtuuttomia ja merkityksettömiä.
72 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä perusoikeuskirjan 7 artiklaan nähden katsoessaan, että se, että tässä raportissa ja tässä päätöksessä mainittiin edellä mainitut seikat, ei merkinnyt EIP:n lainvastaista toimintaa.
73 Kolmanneksi ja siltä osin kuin on kyse valittajan terveyteen liittyvien tiettyjen mainintojen väitetystä haitallisuudesta, valittaja viittaa uuteen psykoterapeutin lausuntoon, joka laadittiin vuoden 2016 heinäkuussa eli tutkintakomitean raportin kirjoittamisen jälkeen. Tältä osin riittää, kun todetaan, että valittaja ei ole valituksessaan arvostellut unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ottanut tätä lausuntoa huomioon.
74 Tästä seuraa, että toinen ja kolmas valitusperuste on hylättävä.
Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne
75 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen mukaan on niin, että jos unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.
76 On kuitenkin muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien, erityisesti kuulluksi tulemista koskevan oikeuden, loukkaamisesta seuraa menettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen kumoaminen ainoastaan, jos menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman kyseistä sääntöjenvastaisuutta (tuomio 10.9.2013, G. ja R., C‑383/13 PPU, EU:C:2013:533, 38 kohta ja tuomio 3.7.2014, Kamino International Logistics ja Datema Hellmann Worldwide Logistics, C‑129/13 ja C‑130/13, EU:C:2014:2041, 79 kohta).
77 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kuten tämän tuomion 59 kohdasta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei katsonut, että oli perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisten vaatimusten vastaista, ettei valittajalle toimitettu edes yhteenvetoa häirinnästä syytetyn henkilön ja eri todistajien lausunnoista ja ettei hänellä ollut mahdollisuutta tulla kuulluksi niistä, jolloin hänelle ei annettu mahdollisuutta esittää tehokkaasti huomautuksiaan niiden sisällöstä ennen kuin tutkintakomitea toimitti suosituksensa EIP:n pääjohtajalle ja joka tapauksessa ennen kuin tämä viimeksi mainittu teki riidanalaisen päätöksen, joka vaikutti häneen epäedullisesti.
78 Tämä sääntöjenvastaisuus vaikutti väistämättä sekä tutkintakomitean raportin että riidanalaisen päätöksen sisältöön siten, että on kohtuullista ajatella, että tämä raportti ja tämä päätös olisivat voineet johtaa erilaiseen tulokseen.
79 Koska on kuitenkin niin, että tämä raportti on vain mainitun päätöksen valmisteleva toimi, jota ei näin ollen voida pitää kannekelpoisena päätöksenä ja joka ei täten ole kumottavissa, vain riidanalainen päätös on kumottava.
80 Tämän tuomion 60 kohdassa mainituista korvausvaatimuksista on todettava yhtäältä, että riidanalaisen päätöksen kumoaminen merkitsee henkisen kärsimyksen, jota kantajalle on voinut aiheutua käsiteltävässä asiassa, riittävää korjaamista.
81 Tämän henkisen kärsimyksen korvaamista koskevat vaatimukset ovat näin ollen merkityksettömiä, eikä lausunnon antamiseen niistä ole aihetta (ks. vastaavasti tuomio 9.7.1987, Hochbaum ja Rawes v. komissio, 44/85, 77/85, 294/85 ja 295/85, EU:C:1987:348, 22 kohta).
82 Toiseksi vaatimuksista, jotka koskevat EIP:n velvoittamista maksamaan kantajalle aiheutuneista sairauskuluista 977 euroa (arvonlisäveroineen) ja 5 850 euroa alustavana määränä, on todettava, että syy-yhteyttä tämän tuomion 77 kohdassa todetun EIP:n lainvastaisuuden ja näiden sairauskulujen välillä ei ole osoitettu eikä siihen ole edes vedottu. Kannekirjelmässään valittaja nimittäin väittää, että nämä sairauskulut ovat ”suoraa seurausta” seksuaalisesta häirinnästä, jonka uhriksi hän väittää joutuneensa. Lisäksi valittajan vaatimasta 5 850 euron ”alustavasta määrästä” tulevia sairauskuluja varten on katsottava, että tämä vaatimus on joka tapauksessa ennenaikainen, koska nämä kulut eivät ole vielä syntyneet.
83 Näin ollen tämän tuomion edellisessä kohdassa mainitut korvausvaatimukset on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
84 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteltu ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.
85 Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
86 Koska EIP on hävinnyt asian olennaisilta osin, se on velvoitettava vastaamaan omistaan oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan OZ:n oikeudenkäyntikulut, jotka hänen vaatimustensa mukaisesti ovat aiheutuneet sekä ensimmäisen oikeusasteen menettelystä että muutoksenhakumenettelystä.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Unionin yleisen tuomioistuimen 13.7.2017 antama tuomio OZ vastaan EIP (T‑607/16, ei julkaistu, EU:T:2017:495) kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään yhtäältä OZ:n kanteessaan esittämät korvausvaatimukset, jotka perustuvat Euroopan investointipankin (EIP) vastuuseen tutkintamenettelyssä tapahtuneiksi väitetyistä lainvastaisuuksista, mukaan lukien siitä, että valittajan oikeutta saada asiansa käsitellyksi oikeudenmukaisesti ei kunnioitettu, ja siltä osin kuin siinä hylätään toisaalta kyseisessä kanteessa esitetyt kumoamisvaatimukset.
2) Valitus hylätään muilta osin.
3) Euroopan investointipankin pääjohtajan 16.10.2015 tekemä päätös olla ryhtymättä toimenpiteisiin OZ:n seksuaalisen häirinnän vuoksi tekemän kantelun johdosta kumotaan.
4) Kanne hylätään muilta osin.
5) Euroopan investointipankki velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan oikeudenkäyntikulut, joita OZ:lle on aiheutunut sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhakumenettelyssä.
Allekirjoitukset