Language of document : ECLI:EU:F:2012:164

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

27 päivänä marraskuuta 2012

Asia F‑59/11

Peter Sipos

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Henkilöstö – Väliaikainen toimihenkilö – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohdan nojalla tehdyn väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen uusimisesta kieltäytymistä koskeva päätös – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohdan nojalla tehdyn väliaikaisen toimihenkilön määräaikaisen työsopimuksen tekemisen edellytykset – Ilmeinen arviointivirhe

Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Peter Sipos vaatii virkamiestuomioistuinta ensimmäiseksi kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 29.9.2010 tekemän päätöksen, jolla hylätään kantajan vaatimus, joka koskee hänen 16.7.2005 muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 2 artiklan a kohdan nojalla allekirjoittamansa väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen toista uusimista ja näin ollen, että häneen sovelletaan palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäistä alakohtaa. Toiseksi kantaja vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 1.8.2010 tehdyn päätöksen, jolla SMHV otti kantajan palvelukseen palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b kohdan nojalla määräajaksi väliaikaisena toimihenkilönä, siltä osin kuin tämä palvelukseen ottaminen on väitetysti todellisuudessa 16.7.2005 allekirjoitetun työsopimuksen toinen uusiminen ja että se olisi siis pitänyt tehdä palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohdan nojalla toistaiseksi voimassa olevaksi. Kolmanneksi kantaja vaatii virkamiestuomioistuinta määräämään korvausta hänelle SMHV:n toiminnasta aiheutuneesta vahingosta.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan SMHV:n oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Työsopimuksen tekeminen pysyvän viran hoitamiseksi väliaikaisesti – Edellytykset

(Henkilöstösääntöjen 1a artiklan 1 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohta, 3, 4 ja 5 artikla ja 8 artiklan toinen kohta)

2.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohdan soveltamisalaan kuuluvat väliaikaiset toimihenkilöt – Työsopimuksen uusiminen sen jälkeen, kun se on kerran uusittu määräaikaiseksi – Määräaikaisen työsopimuksen luokitteleminen uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi – Edellytykset

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohta ja 8 artiklan ensimmäinen kohta)

3.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen työsopimuksen uusiminen – Hallinnon harkintavallan rajat – Yksikön etu

4.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen – Perusteluvelvollisuuden puuttuminen – Poikkeus – Päätös, jolla hylätään työntekijän määräaikaisen työsopimuksen uusimisesta esittämä vaatimus

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta ja 90 artiklan 1 kohta)

1.      Henkilöstösääntöjen 1 a artiklan 1 kohdasta ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2–5 artiklasta yhdessä luettuina ilmenee, että toimielinten vakinaiset virat on lähtökohtaisesti tarkoitus täyttää virkamiehillä ja että toimihenkilöt voivat hoitaa näitä virkoja siis vain poikkeuksellisesti. Näin ollen vaikka kyseisten palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että väliaikaiset toimihenkilöt voidaan palkata hoitamaan vakinaista tointa, tässä artiklassa täsmennetään myös, että tämä voi olla vain väliaikaista. Palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisessa kohdassa säädetään lisäksi, että väliaikaisen toimihenkilön palvelussopimus tehdään tällöin enintään neljäksi vuodeksi ja se voidaan uusia vain kerran enintään kahdeksi vuodeksi. Tämän ajanjakson päätyttyä väliaikaisen toimihenkilön tehtävät päättyvät joko siten, että hänen palvelussuhteensa päättyy, tai siten, että hänet nimitetään virkamieheksi henkilöstösäännöissä vahvistetuin edellytyksin.

(ks. 37 ja 38 kohta)

2.      Jotta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohdan mukaista väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta voidaan pitää toisen uusimisen tapauksessa toistaiseksi voimassa olevana näiden palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen alakohdan nojalla, kahden edellytyksen on täytyttävä. Yhtäältä asianomaisen työsopimuksen on oltava muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohdassa tarkoitettu väliaikaisen toimihenkilön työsopimus, ja toisaalta tällä sopimuksella on uusittava työsopimus, joka on jo kerran uusittu.

Tältä osin hallinto voi tehdä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohdan mukaisen toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain jos virka, jota budjettiviranomaiset pitävät väliaikaisena, on olemassa kyseessä olevan toimielimen talousarvion liitteenä olevassa henkilöstötaulukossa.

(ks. 40 ja 42 kohta)

3.      Kun hallinto ei ole saattanut voimaan järjestelmää, johon kuuluu periaate, jonka mukaan työntekijöiden työsopimukset uusitaan tietyin edellytyksin, työsopimusten tekemiseen toimivaltaisella viranomaisella on laaja harkintavalta päättää määräaikaisen työsopimuksen uusimisesta, jonka edellytyksenä kuitenkin on, että se vastaa yksikön etua, joka on, että avoimiin toimiin otetaan palvelukseen parhaat hakijat. Näin ollen kantaja voi osoittaa, että hallinto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen kun se on jättänyt uusimatta hänen työsopimuksensa, jos hän osoittaa, että oli ilmeistä, että hänen suorituksensa ja työkokemuksensa olivat niin poikkeukselliset, että ne syrjäyttävät kaikkien muiden mahdollisten hakijoiden suoritukset ja työkokemuksen tai ainakin, että hänen suorituksensa ja työkokemuksensa olivat riidanalaiseen tehtävään loppujen lopuksi valitun hakijan suorituksia ja työkokemuksia paremmat.

(ks. 56 ja 57 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑7/01, Pyres v. komissio, 6.2.2003, 50 ja 64 kohta ja asia T‑258/03, Mausolf v. Europol, 1.3.2005, 47–49 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑35/07, Klug v. EMEA, 27.11.2008, 65 ja 66 kohta

4.      Hallinto ei ole velvollinen perustelemaan päätöstään jättää työsopimus uusimatta sen päättymispäivänä. Pääsääntöisesti jokaisen sopimuspuolen on jo sopimussuhteen alussa varauduttava siihen, että toinen osapuoli käyttää oikeuttaan vedota sopimuksen lausekkeisiin sellaisena kuin niistä oli sovittu ja erityisesti sopimuksen sovittuun päättymispäivään. Tämän jälkeen ja jollei hallinto ole laatinut järjestelmää, johon kuuluu periaate, jonka mukaan työsopimukset uusitaan tietyin edellytyksin, hallinnon ei ole tarpeen perustella sitä, minkä vuoksi se haluaa päättää sopimuksen alun perin vahvistettuna ajankohtana, koska määräaikaisten työsopimusten uusimista koskevaa oikeutta ei ole.

Sitä vastoin päätös, jolla hallinto hylkää työntekijän vaatimuksen hänen työsopimuksensa uusimisesta, on perusteltava henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan ja 90 artiklan 1 kohdan nojalla, koska se on asianomaiselle vastainen päätös.

(ks. 71 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑114/07, Wenning v. Europol, 29.9.2009, 142 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑8/10, Gheysens v. neuvosto, 23.11.2010, 64 kohta