Language of document : ECLI:EU:F:2008:170

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

11 päivänä joulukuuta 2008

Asia F-58/07

Pascal Collotte

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2006 ylennyskierros – Kyky työskennellä kolmannella kielellä

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Collotte vaatii, että virkamiestuomioistuin kumoaa päätöksen olla kirjaamatta häntä vuoden 2006 ylennyskierroksella palkkaluokkaan A*12 ylennettyjen virkamiesten luetteloon, sellaisena kuin päätös julkaistiin 17.11.2006 Hallinnollisissa tiedotteissa nro 55‑2006, ja velvoittaa komission maksamaan hänelle korvauksena henkisestä kärsimyksestä ja aineellisesta vahingosta sekä hänen uralleen aiheutuneesta vahingosta 25 000 euroa kantajan varatessa oikeuden korottaa ja/tai alentaa korvausvaatimusta oikeudenkäynnin aikana.

Ratkaisu: Komission päätös olla kirjaamatta kantajaa vuoden 2006 ylennyskierroksella palkkaluokkaan A*12 ylennettyjen virkamiesten luetteloon kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut. Euroopan unionin neuvosto komission vaatimuksia tukevana väliintulijana vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Määräajat – Peräkkäiset valitukset

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan 3 kohta)

2.      Virkamiehet – Ylennys – Edellytykset – Sen osoittaminen, että virkamies kykenee työskentelemään kolmannella kielellä

(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 2 kohta; liitteessä III oleva 7 artikla ja liitteessä XIII oleva 11 artikla)

3.      Virkamiehet – Kanne – Täysi harkintavalta

(EY 233 artikla; henkilöstösääntöjen 45 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan 1 kohta)

1.      Jos valitusajan kuluessa tehdään peräkkäisiä valituksia, määräajan, jonka kuluessa valitukseen on vastattava, kuluminen ei voi alkaa siitä, kun hallintoviranomainen vastaanottaa ensimmäisen valituksen, sillä muutoin nimittävä viranomainen ei saa käyttöönsä neljän kuukauden määräaikaa, joka sillä henkilöstösääntöjen mukaan normaalisti on lausuakseen nimenomaisesti uusista väitteistä, joita virkamies on esittänyt viimeksi ja mahdollisesti vain vähän ennen valitusajan päättymistä. Samaten kun nimittävä viranomainen on vastannut peräkkäisiin valituksiin peräkkäisillä päätöksillä, virkamies ei saa kokonaan hyväkseen hänellä henkilöstösääntöjen mukaan olevaa valitukseen annetun vastauksen vastaanottamisesta alkavaa kolmen kuukauden määräaikaa päättääkseen tämän vastauksen perusteella kanteen nostamisesta, jos kanneajan kulumisen on katsottava alkavan ensimmäiseen valitukseen annetun vastauksen tiedoksiantamisesta, vaikka kantaja ei ole vielä saanut nimittävän viranomaisen vastausta kaikkiin hänen väitteisiinsä, erityisesti ensimmäisen kerran vasta viimeisessä valituksessa esitettyihin väitteisiin.

Näin ollen on todettava, että jos on tehty peräkkäisiä valituksia, kanneaikaa laskettaessa on otettava huomioon päivä, jona kantaja vastaanotti päätöksen, jossa hallintoviranomainen ratkaisi kantansa kaikkiin kantajan valitusajassa esittämiin väitteisiin. Jos kantaja on valitusajan sisällä tehnyt toisen valituksen, joka vastaa laajuudeltaan ensimmäistä valitusta etenkin sen johdosta, ettei se sisällä uusia vaatimuksia, väitteitä eikä todisteita, päätöstä, jossa hylätään tämä toinen valitus, on pidettävä pelkästään ensimmäisen valituksen hylkäämisen vahvistavana toimena, joten kanneaika alkaa kulua ensimmäisen valituksen hylkäämisestä. Jos toinen valitus sisältää ensimmäiseen valitukseen nähden uusia seikkoja, toisen valituksen hylkäämisestä tehtyä päätöstä on sitä vastoin pidettävä uutena päätöksenä, joka on tehty toinen valitus huomioon ottaen sen jälkeen, kun ensimmäisen valituksen hylkäämisestä tehty päätös on tutkittu uudelleen.

(ks. 31 ja 32 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑44/97, Ghignone ym. v. neuvosto, 8.11.2000 (Kok. H., s. I‑A‑223 ja II‑1023, 41 kohta) ja asia T‑66/05, Sack v. komissio, 11.12.2007 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 41 kohta; tuomiosta tehty valitus on vireillä yhteisöjen tuomioistuimessa, asia C‑380/08 P)

2.      Henkilöstösääntöjen, sellaisina kuin ne ovat muutettuina virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta annetulla asetuksella N:o 723/2004, 45 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan virkamiehen on ennen ensimmäistä ylennystä osoitettava kykynsä työskennellä kolmannella kielellä, sovelletaan vasta siitä lähtien, kun toimielinten keskinäisellä sopimuksella antamat yhteiset täytäntöönpanosäännöt tulevat voimaan.

On nimittäin todettava, että koska lainsäätäjä on henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 11 artiklan mukaan joka tapauksessa sulkenut pois 45 artiklan 2 kohdan soveltamisen ylennyksiin, jotka tulevat voimaan ennen 1 päivää toukokuuta 2006, tätä säännöstä ei voida ennen edellä mainittujen yhteisten täytäntöönpanosääntöjen voimaantuloa soveltaa lainsäätäjän vaatimin edellytyksin, joita ovat yhdenmukaisen soveltamisen takaaminen eri toimielimissä ja tämän uuden henkilöstösääntöihin perustuvan velvollisuuden yhteys virkamiesten mahdollisuuteen päästä kolmannen kielen koulutukseen. Toimielin ei siten voi soveltaa tätä henkilöstösääntöjen artiklaa vain sen itsensä asettamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

(ks. 50–54 kohta)

3.      Pitää paikkansa, että yhteisöjen virkamiestuomioistuimella voi tietyissä tilanteissa olla henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan nojalla täysi harkintavalta, jonka perusteella se voi antaa käsiteltävinään olevissa raha-asioita koskevissa riidoissa kokonaisvaltaisen ratkaisun lausumalla virkamiehen oikeuksista ja velvollisuuksista. Koska päätös, jossa kantajalta on evätty ylennys, on kuitenkin hänen vaatimuksensa mukaisesti kumottu sen vuoksi, ettei ylentämisen edellytykseksi asetettua lisävaatimusta, joka koski kolmannen kielen hallintaa, voitu lainmukaisesti kohdistaa häneen, hän ei voi saada tuomioistuimessa vahingonkorvausta tästä väitetysti aiheutuneesta urakehityksen viivästymisestä, vaikka hän osoittaa, että hänellä on vaadittu virkaikä ja enemmän pisteitä kuin mitä ylentäminen edellyttää. Ei nimittäin voida sulkea pois, että muut näkökohdat voivat olla esteenä kantajan taannehtivalle ylentämiselle, esimerkiksi se seikka, että ylentämiskelpoisten ja ylentämiskynnyksen saavuttaneiden virkamiesten määrä ylitti talousarvion perusteella mahdollisten ylennysten määrän. Kantajan oikeudet on näin ollen palautettava täytäntöönpanotoimenpiteillä, jotka hallintoviranomaisen on EY 233 artiklan mukaan toteutettava noudattaakseen oikeusvoimaista ratkaisua, ja tarvittaessa kantajan ura on määritettävä uudelleen taannehtivin vaikutuksin.

(ks. 67–70 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑135/06 P, Weißenfels v. parlamentti, 18.12.2007 (Kok., s. I‑12041, 64–68 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑402/03, Katalagarianakis v. komissio, 15.3.2007 (105 ja 106 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)