EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(kolmas jaosto)
9 päivänä lokakuuta 2013
Asia F‑116/12
Kari Wahlström
vastaan
Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex)
Henkilöstö – Väliaikainen toimihenkilö – Arviointikertomus – Perusteluvelvollisuus – Arvioijan kanssa vuosittain käytävä keskustelu – Tavoitteiden vahvistaminen
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Kari Wahlström vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan hänestä vuodelle 2010 laaditun arviointikertomuksen ja velvoittamaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex tai jäljempänä virasto) maksamaan hänelle 10 000 euroa korvauksena vahingosta, joka hänelle aiheutui sen vuoksi, ettei hänelle ollut vahvistettu kyseiselle vuodelle tavoitteita hänen työsuoritustensa arvioimista varten.
Ratkaisu: Kanne hylätään Kari Wahlström vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Velvollisuutta esittää tosiseikkoja arviointikertomuksessa olevien toteamusten tueksi ei ole
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
2. Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Laatiminen ilman asianomaisen virkamiehen minkäänlaista osallistumista menettelyyn – Kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
3. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomuksen laatiminen – Kertomus, jossa on menettelyvirhe – Seuraukset
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
4. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Velvollisuus vahvistaa saavutettavat tavoitteet – Kertomuksen kumoaminen jos tavoitteita ei ole vahvistettu
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
1. Arviointikertomuksen laatimisen yhteydessä arvioijille kuuluva laaja harkintavalta edellyttää, ettei heillä ole velvollisuutta esittää laatimissaan arviointikertomuksissa arviointinsa tueksi kaikkia merkityksellisiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja tai esittää niiden tueksi käytännön esimerkkejä, eikä heillä ole velvollisuutta tarkastella kaikkia asianomaisen virkamiehen tai toimihenkilön riitauttamia kohtia ja vastata niihin. Arviointikertomuksella ei pyritä laatimaan tyhjentävää ja vain kuvailevaa esitetystä asianomaisen virkamiehen suorituksista hänen virkaansa kuuluvien tehtävien suorittamisen yhteydessä, vaan tuomaan esille hänen suoritustensa parhaat puolet, hänen osaamisensa tason ja hänen tuottavuutensa sekä hänen pätevyytensä ja käytöksensä yksikössä.
Lisäksi työsopimusten tekemiseen toimivaltaista viranomaista ei voida arvostella puutteellisia perusteluita koskevan kanneperusteen yhteydessä siitä, ettei se ole esittänyt lisää käytännön esimerkkejä työntekijän työsuoritusten arvioinnin tueksi, kun yhtäältä riitautetussa arviointikertomuksessa annetaan asianomaiselle riittäviä seikkoja, joiden perusteella hän voi tietää, onko arviointikertomus perusteltu vai onko siinä virhe ja joiden perusteella hän voi riitauttaa sen lainmukaisuuden, ja toisaalta tuomioistuin voi niiden perusteella valvoa kyseisen kertomuksen laillisuutta.
(ks. 22, 23 ja 26 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑249/04, Combescot v. komissio, 12.9.2007, 86 kohta; asia T‑404/06 P, ETF v. Landgren, 8.9.2009, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
Virkamiestuomioistuin: asia F‑139/07, van Arum v. parlamentti, 10.9.2009, 88 ja 101 kohta; asia F‑74/10, Kimman v. komissio, 29.9.2011, 95 kohta, josta on valitettu unionin yleiseen tuomioistuimeen asiassa T‑644/11 P
2. Arviointikertomuksen laatimisen yhteydessä arvioijan on kutsuttava viranhaltija vuosittaiseen keskusteluun 20 työpäivän kuluessa arviointikierroksen alkamisesta, jotta vältetään, että arviointikertomus vahvistetaan ennen kuin asianomaiselle työntekijälle on tarjottu mahdollisuutta tulla kuulluksi. Virkamiehen tai työntekijän kanssa käytävän keskustelun laiminlyönti merkitsee näin ollen myös kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista. Asianmukainen keskustelu on välttämätön arviointimenettelyn aikana, koska se on sen keskeinen tekijä ja edellyttää arvioidun työntekijän ja arvioijan välistä suoraa kontaktia, joka yksin on omiaan edesauttamaan suoraa ja syvällistä keskustelua, jonka avulla asianomaiset voivat yhtäältä mitata tarkasti mahdollisten erimielisyyksien luonnetta, syitä ja ulottuvuutta ja toisaalta ymmärtää toisiaan paremmin.
(ks. 36 ja 37 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑16/03, Ferrer de Moncada v. komissio, 30.9.2004, 40 ja 48 kohta; asia T‑115/04, Laroche v. komissio, 14.9.2006, 36 kohta; asia T‑173/04, Carius v. komissio, 25.10.2006, 69 kohta; asia T‑27/05, Lo Giudice v. komissio, 25.10.2007, 46–49 kohta
3. Jotta toimenpide ja muun muassa unionin virkamiehen tai toimihenkilön arviointikertomus voidaan kumota menettelyvirheen vuoksi, menettelyn on oltava sellainen, että tämän virheen puuttuessa se olisi voinut johtaa erilaiseen lopputulokseen.
(ks. 40 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑142/87, Belgia v. komissio, 21.3.1990, 48 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑372/00, Campolargo v. komissio, 23.4.2002, 39 kohta
Virkamiestuomioistuin: em. asia Kimman v. komissio, 76 kohta
4. Niiden sääntöjen laiminlyönti, joiden mukaan virkamiehelle on vahvistettava jokaisen arviointijakson alussa tavoitteet, on luonteeltaan merkittävä ja sen perusteella on oikeutettua, että riidanalainen arviointikertomus kumotaan. Koska vahvistetut tavoitteet ovat olennainen viitekehys virkamiehen suorituksia arvioitaessa ja arviointikertomusta laadittaessa, asianomaisen tavoitteiden virallista vahvistamista koskevan velvollisuuden poistaminen asemapaikan siirron yhteydessä hänen arvioijansa kanssa käydyssä keskustelussa johtaisi siihen, että virkamiehiä kohdellaan tavoitteiden vahvistamisen osalta eri tavoin sen mukaan, minä päivänä heidän asemapaikkansa vaihtui. Tavoitteet on vahvistettava sitä suuremmalla syyllä kun on kyse virkamiehestä, jolle on myönnetty uusia tehtäviä toisessa yksikössä, jossa hänen on aloitettava työskentely mahdollisimman nopeasti.
(ks. 45 ja 52 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑193/08 P, Skareby v. komissio, 30.9.2009, 71–75 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑42/06, Sundholm v. komissio, 13.12.2007, 39–41 kohta; asia F‑71/08, N v. parlamentti, 10.11.2009, 54–60 kohta; asia F‑66/10, AQ v. komissio, 12.5.2011, 68, 83 ja 84 kohta