Language of document : ECLI:EU:T:2013:260

Asia T‑154/09

Manuli Rubber Industries SpA (MRI)

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Aluksilla käytettävien siirtoletkujen Euroopan markkinat – Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtaminen – Jatketun tai uusitun rikkomisen käsite – Vanhentuminen – Perusteluvelvollisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Oikeusvarmuus – Sakot – Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus ja kesto – Lieventävät seikat – Yhteistyö

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.5.2013

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Todistustaakan laajuus – Komission käyttämiltä todisteilta edellytettävä tarkkuus – Vetoaminen joukkoon välillisiä todisteita – Tuomioistuinvalvonta – Vaikutus – Päätös, joka jättää epäilyksiä tuomioistuimelle – Syyttömyysolettaman periaatteen noudattaminen

(EY 81 artiklan 1 kohta; SEU 6 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

2.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen

(EY 81 ja EY 253 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

3.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrän laskennasta annetut suuntaviivat – Oikeudellinen luonne – Menettelytapaohje, jolla komissio on rajoittanut omaa harkintavaltaansa – Velvollisuus noudattaa yhdenvertaisuuden, luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 298/11)

4.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakkojen alentaminen vastikkeena syytetyn yrityksen yhteistyöstä – Edellytykset – Kyseisen yrityksen toimittamien todisteiden merkittävä lisäarvo – Vaikutus – Tehdyn yhteistyön aikajärjestykseen liittyvän tekijän huomioon ottaminen – Alennusprosentti

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 298/11 23–26 kohta)

5.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Monitahoinen kilpailusääntöjen rikkominen, joka koostuu sekä sopimuksista että yhdenmukaistetuista menettelytavoista – Kilpailusääntöjen rikkomisen luonnehtimisen yhdeksi kokonaisuudeksi niin, että se määritellään "sopimukseksi ja/tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi", hyväksyminen – Seuraukset hankittavan näytön kannalta

(EY 81 artiklan 1 kohta)

6.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Todistustaakan laajuus – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Näytön puuttumisella tiettyjen huomioon otetun kokonaisajanjakson jaksojen osalta ei ole merkitystä – Yhtiön kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen keskeyttäminen – Uusittu rikkominen – Käsite – Vanhentumista koskevat seuraukset

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla, 25 artiklan 2 kohta ja 31 artikla)

7.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Sakon vahvistaminen suhteessa rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi huomioon otettaviin seikkoihin – Sekä kyseessä olevan yrityksen kokonaisliikevaihdon että niistä tavaroista, joiden osalta kilpailusääntöjä on rikottu, saadun liikevaihdon huomioon ottaminen – Rajat

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 19 ja 20 kohta)

8.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Hallinnon antamat täsmälliset vakuuttelut

9.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Harkinnassa huomioon otettavat seikat – Kilpailusääntöjen rikkomista itseään koskevat seikat – Kyseistä yhtiötä koskevat olosuhteet

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 20 kohta)

10.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Tarvetta ottaa huomioon asianomaisten yritysten liikevaihdot ja varmistaa sakkojen oikeasuhteisuus kyseisiin liikevaihtoihin nähden ei ole

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

11.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Kilpailusääntöjen noudattamisohjelman käyttöön ottamista yhteisön kilpailusääntöihin mukautumiseksi ei ole pakko ottaa huomioon

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)

12.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Yrityksen uhkailu ja painostus eivät ole lieventäviä olosuhteita – Yrityksen passiivisuus tai seurailijan asema – Kartellissa sovitusta poikkeava toiminta – Sopimuksen tosiasiallinen noudattamatta jättäminen – Arviointiperusteet

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)

13.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Täysi tuomiovalta – Vaikutus

(EY 81 artiklan 1 kohta ja EY 229 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta ja 31 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 100–107 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 108 ja 109 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 114 ja 115 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 116–121, 318–322 ja 337 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 160–165 ja 169 kohta)

6.      Kilpailun alalla asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 2 kohdan mukaan vanhentumisaika alkaa kulua päivästä, jona rikkominen tapahtui. Jatketun tai uusitun rikkomisen osalta aika alkaa kuitenkin kulua siitä päivästä, jona rikkominen lakkaa.

Tältä osin useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta. Tällaisten indisioiden ja yhteensattumien avulla, kun niitä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, on mahdollista tuoda julki paitsi kilpailunvastaisia menettelytapoja tai sopimuksia, myös jatketun kilpailua rajoittavan menettelytavan kesto tai kilpailusääntöjen vastaisesti tehdyn sopimuksen soveltamisajanjakso.

Tällainen rikkominen voi lisäksi johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä, myös useista toimenpiteistä tai jopa jatketusta käyttäytymisestä. Tämän tulkinnan oikeellisuutta ei voida kiistää sillä perusteella, että yksi tai useampi osatekijä tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatketusta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määräyksen rikkomista. Kun eri toimenpiteet kuuluvat kokonaissuunnitelmaan, koska niiden yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen yhteismarkkinoiden sisällä, komissiolla on oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden.

Siitä, ettei sopimuksen olemassaolosta tiettyjen ajanjaksojen aikana tai ainakaan siitä, että yritys olisi pannut sopimuksen täytäntöön tietyn ajanjakson aikana, ole esitetty näyttöä, ei se, ettei näyttöä rikkomisesta ole esitetty tiettyjen ajanjaksojen osalta, ole esteenä sille, että rikkominen katsotaan toteen näytetyksi kyseisiä ajanjaksoja pidemmän kokonaisajanjakson osalta, kun tällainen toteamus perustuu objektiivisiin ja yhtäpitäviin välillisiin todisteisiin. Usean vuoden ajalle ulottuvassa rikkomisessa se, että kartelli tai muu yhteistoimintajärjestely ilmenee eri ajanjaksoina, joiden välillä voi olla pidempiä tai lyhyempiä aikoja, ei vaikuta tämän kartellin tai muun yhteistoimintajärjestelyn olemassaoloon, kunhan toimilla, jotka ovat osa tätä rikkomista, on yksi ainoa tavoite ja ne toteutetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen yhteydessä. Tältä osin on useita perusteita, joilla on merkitystä kilpailusääntöjen rikkomisen yhdeksi kokonaisuudeksi luonnehtimisessa ja joihin kuuluu se, että kyseessä olevien menettelytapojen tavoitteet, kyseessä olevat tavarat ja palvelut, siihen osallistuneet yritykset ja sen täytäntöönpanotavat ovat samoja. Kyseisessä tutkinnassa voidaan lisäksi ottaa huomioon myös se, että yritysten puolesta toimivat luonnolliset henkilöt ja kyseessä olevien menettelytapojen maantieteellinen soveltamisala ovat samoja.

Siltä osin kuin kyse on jatketusta rikkomisesta komissio voi siis olettaa, että rikkominen – tai yrityksen osallistuminen rikkomiseen – ei ole keskeytynyt, vaikka sillä ei ole näyttöä rikkomisesta tiettyjen nimenomaisten ajanjaksojen osalta, kunhan eri toimilla, jotka kuuluvat tuohon rikkomiseen, pyritään yhteen ainoaan tavoitteeseen ja ne voivat muodostaa osan yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jolloin tällaisen toteamuksen on perustuttava objektiivisiin ja yhtäpitäviin välillisiin todisteisiin, jotka osoittavat kokonaissuunnitelman olemassaolon. Kun nämä edellytykset ovat täyttyneet, komissio voi siis jatketun rikkomisen käsitteen perusteella määrätä sakkoa koko sen huomioon otetun ajanjakson osalta, jolloin kilpailusääntöjä on rikottu, ja määrittää ajankohdan, josta vanhentumisaika alkaa kulua, eli ajankohdan, jolloin jatkettu rikkominen päättyi. Salaisesta yhteistyöstä syytetyt yritykset voivat kuitenkin pyrkiä kumoamaan tämän olettaman vetoamalla indisioihin tai todisteisiin, joilla osoitetaan, ettei kilpailusääntöjen rikkomista – tai niiden osallistumista siihen – ole jatkettu näiden samojen ajanjaksojen aikana.

Lisäksi uusitun rikkomisen käsite on erillinen jatketun rikkomisen käsitteestä ja kyseinen ero on vahvistettu käyttämällä asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 2 kohdassa konjunktiota ”tai”.

Näin ollen kun voidaan osoittaa, että yrityksen osallistuminen rikkomiseen on keskeytynyt ja että rikkomiseen, johon yritys on syyllistynyt ennen kyseistä ajanjaksoa ja sen jälkeen, liittyy samat ominaispiirteet, joita on arvioitava ottamalla muun muassa huomioon se, että kyseisten menettelytapojen tavoitteet, asianomaiset tuotteet, yhteistyöhön osallistuneen yritykset, yhteistyön pääasialliset täytäntöönpanotavat, yritysten lukuun toimineet luonnolliset henkilöt ja lopulta mainittujen menettelytapojen maantieteellinen soveltamisala ovat samat, kyseinen rikkominen on luonnehdittava yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi uusituksi rikkomiseksi. Tässä tapauksessa komissio ei voi määrätä sakkoa sen ajanjakson osalta, jolloin rikkominen on ollut keskeytyksissä. Asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännösten mukaan keskeytyminen ei myöskään saa kestää yli viittä vuotta, sillä tässä tapauksessa oikeus sakon määräämiseen kyseistä keskeytymistä aikaisemman ajanjakson osalta, jolloin kilpailusääntöjä on rikottu, olisi näet vanhentunut.

(ks. 190–201 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 225, 234, 235 ja 351 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 226 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 260 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 264 kohta)

11.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 272 kohta)

12.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 286–289 kohta)

13.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 345–350 kohta)