Valitus, jonka Lietuvos geležinkeliai AB on tehnyt 27.1.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu ensimmäinen jaosto) asiassa T-814/17, Lietuvos geležinkeliai v. komissio, 18.11.2020 antamasta tuomiosta

(asia C-42/21 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Lietuvos geležinkeliai AB (edustajat: W. Deselaers, K. Apel ja P. Kirst, Rechtsanwälte)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Orlen Lietuva AB

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaan tai osittain siltä osin kuin sillä hylätään valittajan kanne 2.10.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 6544 final (Asia AT.39813 – Baltian rautatiet)¹ kumoamiseksi

kumoaa päätöksen kokonaan tai osittain

toissijaisesti poistaa Lietuvos geležinkeliaille määrätyn sakon tai alentaa sen määrää edelleen ja

velvoittaa komission korvaamaan kaikki tästä muutoksenhakumenettelystä ja asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen.

Ensinnäkin, unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti ja tämän seurauksena soveltanut virheellisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukana määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen on annettava oikeus käyttää infrastruktuuria ainoastaan, jos kieltäytymisellä saatetaan poistaa kaikki kilpailu markkinoilta siihen yritykseen nähden, joka pyytää käyttöoikeutta, jos tällaista kieltäytymistä ei voida objektiivisesti perustella ja jos käyttöoikeus sinänsä on välttämätön kyseisen yrityksen toiminnan harjoittamisen kannalta.

Toiseksi, se, että 19 kilometrin pituinen Luoteis-Liettuassa sijaitsevan Mažeikiain ja Latvian rajan välinen raideosuus (jäljempänä raideosuus) poistettiin ”kovalla kiireellä ja ilman, että sitä ennen olisi saatu tarvittavaa rahoitusta”, ei merkitse määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

Kolmanneksi, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että raideosuuden poistaminen oli omiaan rajoittamaan kilpailua.

Neljänneksi, unionin yleinen tuomioistuin toimi ristiriitaisesti viittaamalla valittajan väitettyyn kilpailunvastaiseen aikomukseen määrittäessään, onko sakkoa määrättävä, ja arvioidessaan sakon määrää, vaikka se oli todennut, että väitetty kilpailusääntöjen rikkominen ei perustu valittajan aikomukseen, kilpailunvastaiseen strategiaan tai vilpilliseen mieleen.

____________

¹ Tiivistelmä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 102 artiklan mukaisesta menettelystä 2.2.2017 annetusta komission päätöksestä (Asia AT.39813 – Baltian rautatiet) (tiedoksiannettu numerolla C(2017) 6544) (EUVL 2017, C 383, s. 7).