Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

21 päivänä joulukuuta 2023 (*)

Sisällys

I  Asiaa koskevat oikeussäännöt

A  FIFAn määräykset

B  FIFAn kansainväliset ottelusäännöt

C  UEFAn perussääntö

II  Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset

A  Superleague-hanke

B  Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

III  Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

IV  Tutkittavaksi ottaminen

A  Ennakkoratkaisupyynnön esittämisen menettelylliset edellytykset

B  Ennakkoratkaisupyynnön sisältö

C  Oikeusriidan tosiasiallisuus ja unionin tuomioistuimelle esitettyjen kysymysten merkityksellisyys

V  Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

A  Alustavat huomautukset

1.  Pääasian kohde

2.  Unionin oikeuden sovellettavuus urheiluun ja urheiluliittojen toimintaan

3.  SEUT 165 artikla

B  Ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs ja viides kysymys, jotka koskevat kilpailusääntöjä

1.  Ensimmäinen kysymys, joka koskee SEUT 102 artiklan tulkintaa silloin, kun kyse on säännöistä, jotka koskevat seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä seurojen ja urheilijoiden osallistumista tällaisiin kilpailuihin

a)  Määräävän markkina-aseman väärinkäytön käsite

b)  Määräävän markkina-aseman väärinkäytön luonnehdinta

c)  Seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä seurojen ja pelaajien osallistumista tällaisiin kilpailuihin koskevien sääntöjen luonnehtiminen määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi

2.  Toinen kysymys, joka koskee SEUT 101 artiklan 1 kohdan tulkintaa silloin, kun kyse on säännöistä, jotka koskevat seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä seurojen ja urheilijoiden osallistumista tällaisiin kilpailuihin

a)  Toiminnan, jonka ”tarkoituksena” on kilpailun rajoittaminen tai jolla on tällainen ”vaikutus”, käsite ja tällaisen toiminnan olemassaolon luonnehdinta

1)  Toiminnan, jonka ”tarkoituksena” on kilpailun estäminen, rajoittaminen ja vääristäminen, olemassaolon luonnehdinta

2)  Toiminnan, jonka ”vaikutuksena” on kilpailun estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen, olemassaolon luonnehdinta

b)  Kansainvälisiltä seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä seurojen ja urheilijoiden osallistumista tällaisiin kilpailuihin koskevien sääntöjen luonnehtiminen yritysten yhteenliittymän päätökseksi, jonka ”tarkoituksena” on kilpailun rajoittaminen

3.  Kolmas kysymys, joka koskee SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja SEUT 102 artiklan tulkintaa tilanteessa, jossa on kyse toiminnasta, jossa kilpailuihin, joille ei ole annettu suostumusta, osallistuvia seuroja ja urheilijoita uhataan seuraamuksilla

4.  Viides kysymys, joka koskee mahdollisuutta oikeuttaa kilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä seurojen ja urheilijoiden osallistumista näihin kilpailuihin koskevat säännöt

a)  Mahdollisuus katsoa, ettei tietty toiminta kuulu SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja SEUT 102 artiklan soveltamisalaan

b)  SEUT 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeus

c)  Objektiivinen oikeuttaminen SEUT 102 artiklan kannalta

5.  Neljäs kysymys, joka koskee SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan tulkintaa urheilukilpailuihin liittyviä oikeuksia koskevien sääntöjen yhteydessä

a)  Urheilukilpailuihin liittyvien oikeuksien omistaminen

b)  Urheilukilpailuihin liittyvien oikeuksien hyödyntäminen

c)  Mahdollisen oikeuttamisperusteen olemassaolo

C  Kuudes kysymys, joka koskee liikkumisvapauksia

1.  Merkityksellisen liikkumisvapauden yksilöinti

2.  Palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksen olemassaolo

3.  Mahdollisen oikeuttamisperusteen olemassaolo

Oikeudenkäyntikulut

Ennakkoratkaisupyyntö – Kilpailu – Sisämarkkinat – Kansainvälisten urheiluliittojen antamat määräykset – Ammattilaisjalkapalloilu – Yksityisoikeudelliset yksiköt, joilla on sääntely-, valvonta-, päätöksenteko- ja sanktiointivaltaa – Säännöt, jotka koskevat ennakkolupaa kilpailuille, jalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaisiin kilpailuihin sekä mainittuihin kilpailuihin liittyvien kaupallisten oikeuksien ja mediaoikeuksien hyödyntämistä – Rinnakkainen taloudellisen toiminnan harjoittaminen – Kilpailujen järjestäminen ja markkinointi – Kilpailuihin liittyvien kaupallisten oikeuksien ja mediaoikeuksien hyödyntäminen – SEUT 101 artiklan 1 kohta – Kilpailua rajoittava yritysten yhteenliittymän päätös – Kilpailunvastaisen tarkoituksen ja vaikutuksen käsitteet – SEUT 101 artiklan 3 kohtaan perustuva poikkeus – Edellytykset – SEUT 102 artikla – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Oikeuttaminen – Edellytykset – SEUT 56 artikla – Palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset – Oikeuttaminen – Edellytykset – Todistustaakka

Asiassa C-333/21,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Juzgado de lo Mercantil de Madrid (Madridin kauppatuomioistuin, Espanja) on esittänyt 11.5.2021 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 27.5.2021, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

European Superleague Company SL,

vastaan

Fédération internationale de football association (FIFA) ja

Union of European Football Associations (UEFA),

jossa asian käsittelyyn osallistuvat:

A22 Sports Management SL,

Real Federación Española de Fútbol (RFEF) ja

Liga Nacional de Fútbol Profesional (LNFP),

UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti L. Bay Larsen, jaostojen puheenjohtajat A. Arabadjiev, A. Prechal, K. Jürimäe ja O. Spineanu-Matei sekä tuomarit J.-C. Bonichot, M. Safjan, L. S. Rossi, I. Jarukaitis, A. Kumin, N. Jääskinen, N. Wahl, J. Passer (esittelevä tuomari) ja M. Gavalec,

julkisasiamies: A. Rantos,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 11. ja 12.7.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        European Superleague Company SL, edustajinaan J.-L. Dupont, avocat, B. Irissarry Robina ja M. Odriozola Alén, abogados,

–        Fédération internationale de football association (FIFA), edustajinaan J. M. Baño Fos, abogado, M. Hoskins, barrister, ja A. Pascual Morcillo, abogado,

–        Union of European Football Associations (UEFA), edustajinaan H. Brokelmann, abogado, B. Keane, avocat, S. Love, barrister, sekä D. Slater ja D. Waelbroeck, avocats,

–        A22 Sports Management SL, edustajinaan L. A. Alonso Díez, F. Giménez-Alvear Gutiérrez-Maturana ja F. Irurzun Montoro, abogados, sekä M. Sánchez-Puelles González-Carvajal, procurador,

–        Real Federación Española de Fútbol (RFEF), edustajinaan P. Callol García, abogado, B. González Rivero, procuradora, sekä T. González Cueto ja J. Manzarbeitia Pérez, abogados,

–        Liga Nacional de Fútbol Profesional (LNFP), edustajinaan D. Crespo Lasso de la Vega, Y. Martínez Mata, M. Pajares Villarroya, J. Ramos Rubio ja S. Rating, abogados,

–        Espanjan hallitus, asiamiehinään L. Aguilera Ruiz ja A. Gavela Llopis,

–        Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja J. Vláčil,

–        Tanskan hallitus, asiamiehinään J. Farver Kronborg, V. Pasternak Jørgensen, M. Søndahl Wolff ja Y. Thyregod Kollberg,

–        Saksan hallitus, asiamiehenään J. Möller,

–        Viron hallitus, asiamiehenään N. Grünberg,

–        Irlanti, asiamiehinään M. Browne, Chief State Solicitor, A. Joyce ja M. Tierney, avustajanaan S. Brittain, barrister,

–        Kreikan hallitus, asiamiehenään K. Boskovits,

–        Ranskan hallitus, asiamiehinään A.-L. Desjonquères, P. Dodeller, T. Stehelin ja N. Vincent,

–        Kroatian hallitus, asiamiehenään G. Vidović Mesarek,

–        Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajinaan D. Del Gaizo ja S. L. Vitale, avvocati dello Stato,

–        Kyproksen hallitus, asiamiehenään I. Neophytou,

–        Latvian hallitus, asiamiehinään J. Davidoviča, K. Pommere ja I. Romanovska,

–        Luxemburgin hallitus, asiamiehinään A. Germeaux ja T. Uri,

–        Unkarin hallitus, asiamiehenään M. Z. Fehér, E. Gyarmati ja K. Szíjjártó,

–        Maltan hallitus, asiamiehenään A. Buhagiar,

–        Itävallan hallitus, asiamiehenään F. Koppensteiner,

–        Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna ja M. Wiącek,

–        Portugalin hallitus, asiamiehinään P. Barros da Costa, R. Capaz Coelho ja C. Chambel Alves, avustajanaan J. L. da Cruz Vilaça, advogado,

–        Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane, L. Liţu ja A. Rotăreanu,

–        Slovenian hallitus, asiamiehinään A. Dežman Mušič ja N. Pintar Gosenca,

–        Slovakian hallitus, asiamiehinään E. V. Drugda ja B. Ricziová,

–        Ruotsin hallitus, asiamiehenään O. Simonsson, M. Salborn Hodgson ja H. Shev,

–        Islannin hallitus, asiamiehenään J. B. Bjarnadóttir, avustajanaan G. Bergsteinsson, avocat,

–        Norjan hallitus, asiamiehinään F. Bersgø, L.-M. Moen Jünge, O. S. Rathore ja P. Wennerås,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään S. Baches Opi, M. Mataija, G. Meessen, C. Urraca Caviedes ja H. van Vliet,

kuultuaan julkisasiamiehen 15.12.2022 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhtäältä SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan sekä toisaalta SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56 ja SEUT 63 artiklan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä European Superleague Company SL (jäljempänä ESLC) ja toisaalta Fédération internationale de football association (Kansainvälinen jalkapalloliitto, jäljempänä FIFA) ja Union of European Football Associations (Euroopan jalkapalloliitto, jäljempänä UEFA) ja jossa on kyse vaatimuksesta todeta, että FIFA ja UEFA ovat rikkoneet SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa, määrätä kyseiset rikkomiset lopetettavaksi ja antaa kyseisiä yksiköitä koskevia erilaisia määräyksiä.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       FIFAn määräykset

3        FIFA on yksityisoikeudellinen yhdistys, jonka kotipaikka on Sveitsissä. FIFAn tarkoituksena on sen perussäännön, sellaisena kuin se on syyskuussa 2020 julkaistussa versiossa, johon ennakkoratkaisupyynnössä viitataan (jäljempänä FIFAn perussääntö), 2 artiklan mukaan muun muassa ”järjestää omia kansainvälisiä kilpailuja”, ”antaa sääntöjä ja määräyksiä, jotka koskevat jalkapalloilua ja siihen liittyviä kysymyksiä, sekä valvoa niiden noudattamista” ja ”valvoa jalkapalloilua kaikissa muodoissaan toteuttamalla kaikki tarpeellisina pidettävät tai suositeltavat toimenpiteet, joilla estetään FIFAn perussäännön, sen antamien määräysten ja päätösten sekä pelisääntöjen rikkominen” maailmanlaajuisesti.

4        FIFAn perussäännön 11 ja 14 artiklan mukaan jokaisesta yhdistyksestä, joka vastaa jalkapalloilun järjestämisestä ja valvonnasta tietyssä maassa, voi tulla FIFAn jäsen muun muassa sillä edellytyksellä, että ne ovat jo jäseninä jossakin FIFAn tunnustamista kuudesta maanosaliitosta, joita tarkoitetaan kyseisen perussäännön 22 artiklassa ja joihin UEFA kuuluu, ja että ne etukäteen sitoutuvat noudattamaan muun muassa FIFAn ja sen maanosaliiton, jonka jäsen kyseinen yhdistys jo on, perussääntöjä, määräyksiä, ohjeita ja päätöksiä. Käytännössä FIFAn jäsenenä on tällä hetkellä yli 200 kansallista jalkapalloliittoa. Tässä ominaisuudessaan niillä on FIFAn perussäännön 14 ja 15 artiklan nojalla muun muassa velvollisuus huolehtia siitä, että niiden omat jäsenet sekä kaikki jalkapalloilun toimijat, erityisesti ammattilaisliigat, seurat ja pelaajat, noudattavat FIFAn perussääntöä, määräyksiä, ohjeita ja päätöksiä.

5        Perussäännön 20 artiklan, jonka otsikko on ”Seurojen, liigojen ja muunlaisten seurojen yhteenliittymien asema”, 1 momentissa määrätään seuraavaa:

”Jäsenyhdistykseen kuuluvat seurat, liigat ja muunlaiset seurojen yhteenliittymät ovat jäsenyhdistyksen alaisuudessa ja niiden on oltava tämän tunnustamia. Tällaisten yhteenliittymien toimivallasta, oikeuksista ja velvollisuuksista määrätään jäsenyhdistysten säännöissä, ja tällaisten yhteenliittymien omat säännöt ja määräykset edellyttävät jäsenyhdistysten hyväksyntää.”

6        Mainitun perussäännön 22 artiklan, jonka otsikko on ”Maanosaliitot”, 1 ja 3 kohdassa määrätään seuraavaa:

”1.      Saman maanosan jäsenyhdistykset ovat ryhmittyneet seuraaviin FIFAn tunnustamiin maanosaliittoihin:

– –

c)      Union of European Football Associations – UEFA

– –

Se, että FIFA tunnustaa maanosaliiton, merkitsee sitä, että kummankin toimijan on kunnioitettava toistensa institutionaalista toimivaltaa, sellaisena kuin se vahvistetaan tässä perussäännössä.

– –

3.      Kullakin maanosaliitolla on seuraavat oikeudet ja velvollisuudet:

a)      sen on itse noudatettava FIFAn perussääntöä, määräyksiä ja päätöksiä sekä huolehdittava siitä, että muut noudattavat niitä

b)      sen on tehtävä läheistä yhteistyötä FIFAn kanssa kaikilla aloilla, jotka liittyvät 2 artiklassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseen ja kansainvälisten kilpailujen järjestämiseen

c)      sen on järjestettävä omat seurajoukkuekilpailunsa kansainvälisen ottelukalenterin mukaisesti

d)      sen on järjestettävä kaikki omat kansainväliset kilpailunsa kansainvälisen ottelukalenterin mukaisesti

e)      sen on varmistettava, ettei yhtäkään kansainvälistä liigaa tai muuta vastaavaa seurojen tai liigojen yhteenliittymää perusteta ilman sen ja FIFAn suostumusta.

– –”

7        FIFA:n perussäännön 24 artiklan mukaan FIFA:n elimet käsittävät muun muassa ”kongressiksi” kutsutun ”sääntelyelimen”, joka on sen ”korkein elin”, ”neuvostoksi” kutsutun ”strategia- ja valvontaelimen”, sekä ”pääsihteeristöksi” kutsutun ”johto- ja hallintoelimen”.

8        Kyseisen perussäännön 67 artiklassa, jonka otsikko on ”Kilpailuihin ja tapahtumiin liittyvät oikeudet”, määrätään seuraavaa:

”1.      FIFA, sen jäsenyhdistykset ja maanosaliitot ovat ilman sisältöön, aikaan, paikkaan tai lainsäädäntöön liittyviä rajoituksia kaikkien niiden oikeuksien alkuperäisiä omistajia, jotka voidaan johtaa niiden toimivaltaan kuuluvista kilpailuista ja muista tapahtumista. Näihin oikeuksiin kuuluvat muun muassa kaikenlaiset taloudelliset oikeudet, audiovisuaaliset tallennus-, kopiointi- ja levitysoikeudet, multimediaoikeudet, markkinointi- ja myynninedistämisoikeudet sekä immateriaalioikeudet, kuten tunnistettavia merkkejä koskevat oikeudet ja tekijänoikeudet.

2.      Neuvosto määrittää näiden oikeuksien hyödyntämistavan ja niiden käytön laajuuden sekä antaa tätä koskevia erityismääräyksiä. Neuvosto voi vapaasti päättää, hyödyntääkö se näitä oikeuksia itse tai yhdessä kolmansien kanssa tai antaako se niiden hyödyntämisen kolmansien tehtäväksi.”

9        Mainitun perussäännön 68 artiklan, jonka otsikko on ”Lähettämislupa”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”FIFA, sen jäsenyhdistykset ja maanosaliitot ovat yksin toimivaltaisia antamaan oikeuden toimivaltaansa kuuluvien ottelujen ja tapahtumien lähettämiseen muun muassa audiovisuaalisissa viestimissä ilman paikkaan, sisältöön, ajankohtaan, tekniikkaan tai lainsäädäntöön liittyviä rajoituksia.”

10      FIFAn perussäännön 71 artiklassa, jonka otsikko on ”Kansainväliset kilpailut ja ottelut”, määrätään seuraavaa:

”1.      Neuvosto on toimivaltainen antamaan määräykset sellaisten kansainvälisten kilpailujen ja ottelujen järjestämisestä, joissa on mukana maajoukkueita, liigoja, seurajoukkueita ja/tai tilapäisiä joukkueita. Tällaista ottelua tai kilpailua ei voida järjestää ilman FIFAn, maanosaliittojen ja/tai asianomaisen jäsenyhdistyksen etukäteen antamaa suostumusta. Yksityiskohtaisista menettelytavoista määrätään kansainvälisissä ottelusäännöissä.

2.      Neuvosto voi antaa tällaisia otteluita ja kilpailuja koskevia määräyksiä.

3.      Neuvosto määrittää kriteerit sellaisten erityistilanteiden hyväksymiselle, joista ei määrätä kansainvälisissä ottelusäännöissä.

4.      Ellei hyväksymistoimivallasta määrätä toisin kansainvälisissä ottelusääntöissä, FIFA voi tehdä lopullisen päätöksen kansainvälisen ottelun tai kansainvälisen kilpailun hyväksymisestä.”

11      Mainitun perussäännön 72 artiklan, jonka otsikko on ”Kontaktit”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Pelaaja tai joukkue, joka kuuluu jäsenyhdistykseen tai maanosaliiton väliaikaisesti hyväksyttyyn jäseneen, ei voi ilman FIFAn suostumusta pelata ottelua sellaisen toisen pelaajan tai toisen joukkueen kanssa, joka ei kuulu jäsenyhdistykseen tai maanosaliiton väliaikaisesti hyväksyttyyn jäseneen, tai ottaa tällaiseen pelaajaan tai joukkueeseen yhteyttä urheiluasioissa.”

12      Perussäännön 73 artiklassa, jonka otsikko on ”Suostumus”, määrätään seuraavaa:

”Jäsenyhdistykseen kuuluvat yhdistykset, liigat tai seurat voivat liittyä toiseen jäsenliittoon tai osallistua sen alueella järjestettäviin kilpailuihin ainoastaan poikkeuksellisesti. Joka tapauksessa tämä edellyttää molempien jäsenyhdistysten, asianomaisen maanosaliiton tai asianomaisten maanosaliittojen ja FIFAn suostumusta.”

B       FIFAn kansainväliset ottelusäännöt

13      FIFAn kansainvälisten ottelusääntöjen, sellaisena kuin ne ovat olleet voimassa 1.5.2014 lähtien, 1 artiklan mukaan kyseisissä säännöissä määrätään luvista, ilmoituksista ja muista vaatimuksista, joita sovelletaan otteluiden tai kilpailujen järjestämiseen FIFAn jäseninä oleviin kansallisiin jalkapalloliittoihin kuuluvien joukkueiden välillä, otteluiden tai kilpailujen järjestämiseen yhteen ja samaan kansalliseen liittoon kuuluvien joukkueiden välillä silloin, kun ne järjestetään kolmannessa maassa, sekä sellaisten otteluiden tai kilpailujen järjestämiseen, joihin osallistuu pelaajia tai joukkueita, jotka eivät kuulu kansalliseen liittoon.

14      Kansainvälisten ottelusääntöjen soveltamisalaan kuuluvat niiden 2 artiklan mukaan kaikki kansainväliset ottelut ja kilpailut, lukuun ottamatta otteluita, jotka järjestetään osana FIFAn tai jonkin sen tunnustaman maanosaliiton järjestämiä kilpailuja.

15      Mainittujen sääntöjen 6 artiklan mukaan kaikilla kansainvälisillä otteluilla on oltava tapauskohtaisesti joko FIFAn, asianomaisen maanosaliiton ja/tai niiden FIFAn jäseninä olevien kansallisten jalkapalloliittojen, joihin osallistuvat joukkueet kuuluvat tai joiden maantieteellisellä toimialueella ottelut pelataan, suostumus.

16      Samojen sääntöjen 7 ja 10 artiklan mukaan ”ensimmäisen kategorian kansainvälinen ottelu”, jolla tarkoitetaan ottelua, jossa on vastakkain kahden FIFAn jäsenenä olevan kansallisen jalkapalloliiton A-maajoukkueet, edellyttää sekä FIFAn että maanosaliiton ja asianomaisten kansallisten liittojen suostumusta. FIFAn kansainvälisten ottelusääntöjen 8 ja 11 artiklan mukaan ”toisen kategorian kansainvälinen ottelu”, jolla tarkoitetaan ottelua, jossa on vastakkain yhden ainoan kansallisen liiton A-maajoukkue, muu tällaista kansallista liittoa edustava joukkue, yhteen kansalliseen liittoon kuuluviin useampiin seuroihin rekisteröidyistä pelaajista koostuva joukkue tai kansallisen liiton korkeimmalla sarjatasolla toimivan seuran edustusjoukkue, edellyttää puolestaan yksinomaan maanosaliittojen ja asianomaisten kansallisten liittojen suostumusta.

C       UEFAn perussääntö

17      Myös UEFA on yksityisoikeudellinen yhdistys, jonka kotipaikka on Sveitsissä.

18      UEFAn perussäännön 2 artiklan 1 kohdassa määrätään, että UEFAn tavoitteena on

”a)      käsitellä kaikkia eurooppalaiseen jalkapalloiluun liittyviä kysymyksiä

b)      edistää jalkapalloilua Euroopassa rauhan, ymmärryksen ja reilun pelin hengessä ilman minkäänlaista politiikkaan, sukupuoleen, uskontoon, rotuun tai muuhun syyhyn perustuvaa syrjintää

c)      seurata ja valvoa jalkapalloilun kehitystä Euroopassa kaikissa muodoissaan

d)      valmistella ja järjestää kansainvälisiä kilpailuja ja kansainvälisiä jalkapalloturnauksia kaikissa muodoissaan Euroopan tasolla – –

e)      estää se, että menetelmät tai käytännöt vaarantavat otteluiden tai kilpailujen sääntöjenmukaisuuden tai johtavat väärinkäytöksiin jalkapalloilussa

f)      edistää ja suojata eettisiä sääntöjä ja hyvää hallintotapaa eurooppalaisessa jalkapalloilussa

g)      varmistaa, että urheilulliset arvot ovat aina etusijalla kaupallisiin etuihin nähden

h)      jakaa jalkapalloilusta peräisin olevat tulot uudelleen solidaarisuusperiaatteen mukaisesti ja tukea investointeja jalkapalloilun kaikilla tasoilla ja aloilla, erityisesti ruohonjuuritason jalkapalloilussa

i)      edistää jäsenliittojensa yhtenäisyyttä eurooppalaiseen ja maailmanlaajuiseen jalkapalloiluun liittyvissä kysymyksissä

j)      turvata jäsenliittojensa yhteiset edut

k)      varmistaa, että eurooppalaisen jalkapalloilun eri sidosryhmien (liigat, seurat, pelaajat, kannattajat) edut otetaan asianmukaisesti huomioon

l)      toimia koko eurooppalaista jalkapalloperhettä edustavana äänenä

m)      ylläpitää hyviä suhteita FIFAan ja muihin FIFAn tunnustamiin maanosaliittoihin sekä tehdä niiden kanssa yhteistyötä

n)      varmistaa, että sen edustajat FIFAssa toimivat lojaalisti ja eurooppalaisen solidaarisuuden hengessä

o)      sovittaa yhteen jäsenliittojensa edut, ratkaista niiden välillä syntyvät erimielisyydet ja avustaa niitä yksittäisissä asioissa, joissa ne pyytävät apua.”

19      UEFAn perussäännön 5 artiklan mukaan UEFAn jäseneksi voi liittyä yhdistys, joka on sijoittautunut sellaiseen Euroopan maahan, jonka Yhdistyneiden kansakuntien (YK) jäsenten enemmistö on tunnustanut itsenäiseksi valtioksi, ja joka vastaa jalkapalloilun järjestämisestä kyseisessä maassa. Perussäännön 7 bis artiklan mukaan tällainen asema merkitsee sitä, että kyseisillä yhdistyksillä on velvollisuus noudattaa UEFAn perussääntöä ja sen määräyksiä ja päätöksiä sekä huolehtia siitä, että niiden alaisuudessa toimivat ammattilaisliigat sekä seurat ja pelaajat kyseisessä maassa noudattavat niitä. Käytännössä UEFAn jäsenenä on tällä hetkellä yli 50 kansallista jalkapalloliittoa.

20      Perussäännön 11 ja 12 artiklan mukaan UEFAn elimiin kuuluvat muun muassa ”kongressiksi” kutsuttu ”korkea elin” sekä ”hallitus”.

21      UEFAn perussäännön 49 artiklassa, jonka otsikko on ”Kilpailut”, määrätään seuraavaa:

”1.      UEFA päättää yksin kansainvälisten kilpailujen, joihin jäsenyhdistykset ja/tai niiden seurat osallistuvat, järjestämisestä ja lakkauttamisesta Euroopassa. Tämä määräys ei koske FIFAn kilpailuja.

– –

3.      Kansainväliset ottelut, kilpailut tai turnaukset, jotka eivät ole UEFAn järjestämiä mutta jotka pelataan UEFAn alueella, edellyttävät FIFAn ja/tai UEFAn ja/tai toimivaltaisten jäsenyhdistysten ennalta antamaa suostumusta FIFAn kansainvälisten ottelusääntöjen ja UEFAn hallituksen antamien täydentävien täytäntöönpanomääräysten mukaisesti.”

22      Perussäännön 51 artiklassa, jonka otsikko on ”Kielletyt suhteet”, määrätään seuraavaa:

”1.      UEFAn jäsenyhdistysten välillä tai UEFAn eri jäsenyhdistyksiin suoraan tai välillisesti kuuluvien liigojen tai seurojen välillä ei saa muodostaa ryhmittymiä tai yhteenliittymiä ilman UEFAn suostumusta.

2.      UEFAn jäsenet tai niihin kuuluvat liigat ja seurat eivät saa pelata otteluita tai järjestää otteluja oman alueensa ulkopuolella ilman asianomaisten jäsenyhdistysten suostumusta.”

II     Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset

A       Superleague-hanke

23      ESLC on Espanjaan sijoittautunut yksityisoikeudellinen yhtiö. Se perustettiin sellaisten ammattilaisjalkapalloseurojen aloitteesta, jotka itse ovat sijoittautuneet joko Espanjaan (Club Atlético de Madrid, Fútbol Club Barcelona ja Real Madrid Club de Fútbol), Italiaan (Associazione Calcio Milan, Football Club Internazionale Milano ja Juventus Football Club) tai Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (Arsenal Football Club, Chelsea Football Club, Liverpool Football Club, Manchester City Football Club, Manchester United Football Club ja Tottenham Hotspur Football Club). Ennakkoratkaisupyynnön mukaan kyseisen yhtiön tarkoituksena on perustaa Superleague-niminen uusi kansainvälinen ammattilaisjalkapallokilpailu (jäljempänä superliiga). Tässä tarkoituksessa se on perustanut tai aikoo perustaa kolme muuta yhtiötä, joista ensimmäinen vastaa superliigan taloushallinnosta, urheilutoiminnasta ja kurinpidosta sen perustamisen jälkeen, toinen kyseiseen kilpailuun liittyvien mediaoikeuksien hyödyntämisestä ja kolmas mainittuun kilpailuun liittyvän muun liikeomaisuuden hyödyntämisestä.

24      Myös A22 Sports Management SL on Espanjaan sijoittautunut yksityisoikeudellinen yhtiö. Sen tarkoituksena on sellaisten palvelujen tarjoaminen, jotka liittyvät ammattilaisjalkapallokilpailujen ja erityisesti superliigahankkeen perustamiseen ja hallinnointiin.

25      Kyseisen hankkeen käynnistämisen osalta ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee ensinnäkin, että ESLC:n perustaneet ammattilaisjalkapalloseurat aikovat perustaa uuden kansainvälisen jalkapallokilpailun, johon osallistuisi yhtäältä 12–15 ammattilaisjalkapalloseuraa, joilla on ”pysyvän jäsenen” asema, ja toisaalta myöhemmin määritettävä joukko muita, ”karsinnan läpäisseitä” ammattilaisjalkapalloseuroja, jotka valitaan tietyn prosessin mukaisesti.

26      Mainitun hankkeen taustalla on lisäksi osakas- ja investointisopimus, jossa määrätään yhtäältä sellaisten sopimusten tekemisestä, joilla kunkin superliigaan osallistuva tai mahdollisesti osallistuva ammattilaisjalkapalloseura sitoutuu kolmeen ESLC:n perustamaan tai myöhemmin perustettavaan yhtiöön ja joiden tarkoituksena on täsmentää muun muassa yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti kyseisten seurojen on luovutettava kyseiseen kilpailuun liittyvät mediaoikeudet ja muut kaupalliset oikeudet ESLC:lle, sekä tällaisesta luovutuksesta maksettava korvaus. Toisaalta suunnitelmiin kuului näiden kolmen yhtiön välinen sopimuskokonaisuus superliigan hallinnoimiseksi tarvittavien palvelujen tarjoamisen koordinoimiseksi, ESLC:lle luovutettavien oikeuksien hyödyntämiseksi ja ESLC:n käytettävissä olevien varojen jakamiseksi osallistuville seuroille. Kyseisten varojen käyttöön antamista puolestaan käsiteltiin kirjeessä, jolla JP Morgan AG sitoutui myöntämään ESLC:lle enintään 4 miljardin euron suuruisen vastuuvelan muodossa taloudellista tukea ja infrastruktuuriavustusta superliigan perustamista ja sen väliaikaista rahoittamista varten ennen pääomamarkkinoilla liikkeeseen laskettavien joukkovelkakirjojen liikkeeseen laskemista.

27      Kyseessä olevassa osakas- ja investointisopimuksessa asetetaan superliigan perustamiselle ja tätä varten tarvittavien varojen käyttöön antamiselle lykkäävä ehto eli yhtäältä joko se, että kyseinen kansainvälinen kilpailu saa FIFAn tai UEFAn suostumuksen ja se todetaan näiden kahden liiton antamien sääntöjen mukaiseksi, tai toisaalta se, että toimivaltaiset hallinto- tai oikeusviranomaiset myöntävät kyseiselle kilpailulle oikeussuojaa, jonka ansiosta sen pysyvinä jäseninä olevat ammattilaisjalkapalloseurat voivat osallistua kilpailuun ilman, että tämä vaikuttaa niiden jäsenyyteen kansallisissa jalkapalloliitoissa tai osallistumiseen kyseisten liittojen toimintaan tai sellaisiin ammattilaisliigoihin tai kansainvälisiin kilpailuihin, joissa ne olivat siihen asti olleet mukana. Mainitussa sopimuksessa määrättiin tässä tarkoituksessa muun muassa, että superliigahanke saatetaan FIFAn ja UEFAn tietoon.

B       Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

28      Pääasian taustalla on kauppaoikeudellinen kanne, jonka ESLC nosti FIFAa ja UEFAa vastaan Juzgado de lo Mercantil de Madridissa (Madridin kauppatuomioistuin, Espanja) ja johon se liitti pyynnön ilman kontradiktorista käsittelyä (inaudita parte) määrättävistä turvaamistoimista.

29      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kanne nostettiin sen jälkeen, kun ESLC oli käynnistänyt superliigahankkeen ja kun FIFA ja UEFA olivat ilmaisseet vastustavansa hanketta.

30      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää tältä osin, että FIFA ja sen tunnustamat kuusi maanosaliittoa, mukaan lukien UEFA, julkaisivat 21.1.2021 lausunnon, jossa ne ensinnäkin ilmaisivat kieltäytyvänsä tunnustamasta superliigaa, toiseksi ilmoittivat, että kaikki kyseiseen kansainväliseen kilpailuun osallistuvat ammattilaisjalkapalloseurat ja pelaajat suljettaisiin pois FIFAn ja UEFAn järjestämistä kilpailuista, ja kolmanneksi korostivat, että kaikki kansainväliset jalkapallokilpailut on järjestettävä FIFAn ja maanosaliittojen perussäännöissä tarkoitetulla tavalla ja että niille on saatava näiden suostumus. Lausuntoon sisältyi erityisesti seuraava kohta:

”Tiedotusvälineiden viimeaikaisten spekulaatioiden, jotka koskevat tiettyjen eurooppalaisten seurojen suunnitelmaa perustaa suljettu eurooppalainen ’superliiga’, seurauksena FIFA ja kuusi maanosaliittoa – – haluavat toistaa ja korostaa yksiselitteisesti, että FIFA ja asianomaiset liitot eivät tunnusta tällaista kilpailua. Tästä syystä kaikilta tällaiseen kilpailuun osallistuvilta seuroilta ja pelaajilta evätään oikeus osallistua mihinkään FIFAn tai sen maanosaliittojen järjestämään kilpailuun.

FIFAn ja maanosaliittojen perussääntöjen mukaan kaikkien kilpailujen on oltava kyseisellä tasolla toimivaltaisen elimen – kansainvälisellä tasolla FIFAn ja maanosatasolla asianomaisen maanosaliiton – järjestämiä tai tunnustamia.”

31      UEFA, Englannin, Espanjan ja Italian jalkapalloliitot sekä tietyt niiden alaiset ammattilaisliigat julkaisivat lisäksi 18.4.2021 tiedotteen, jossa mainittiin muun muassa, että ”kyseisiä seuroja kielletään osallistumasta muihin kilpailuihin kansallisella, eurooppalaisella tai maailmanlaajuisella tasolla, ja niiden pelaajilta voidaan evätä mahdollisuus edustaa maajoukkueitaan”.

32      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi 19.4. ja 20.4.2021, että ESLC:n kanne voitiin ottaa tutkittavaksi, ja antoi ilman kontradiktorista käsittelyä turvaamistoimena useita määräyksiä, joiden tarkoituksena oli lähinnä saada FIFA, UEFA ja niiden välityksellä niiden jäseninä olevat kansalliset jalkapalloliitot pidättäytymään koko oikeudenkäynnin ajan kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan estämään tai vaikeuttamaan superliigan perustamista sekä ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumisen siihen, ja erityisesti kaikista kurinpitotoimenpiteistä, seuraamusten määräämisestä sekä seurojen ja pelaajien uhkaamisesta tällaisilla toimenpiteillä tai seuraamuksilla.

33      Kyseinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyyntönsä tueksi ensinnäkin, että unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että urheilutoiminta ei jää EUT-sopimuksen liikkumisvapauksia (tuomio 15.12.1995, Bosman, C-415/93, EU:C:1995:463 ja tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi, C-22/18, EU:C:2019:497) ja kilpailusääntöjä (tuomio 1.7.2008, MOTOE, C-49/07, EU:C:2008:376 ja tuomio 26.1.2005, Piau v. komissio, T-193/02, EU:T:2005:22) koskevien määräysten soveltamisalan ulkopuolelle.

34      Toiseksi mainittu tuomioistuin katsoo, että ne kaksi erillistä mutta toisiaan täydentävää taloudellisen toiminnan alaa, jotka muodostavat käsiteltävässä asiassa merkitykselliset markkinat aineelliselta ja maantieteelliseltä kannalta, ovat yhtäältä kansainvälisten seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestäminen ja markkinointi unionin alueella ja toisaalta näihin kilpailuihin liittyvien eri oikeuksien hyödyntäminen, olipa kyse taloudellisista oikeuksista, oikeuksista audiovisuaaliseen tallentamiseen, kopiointiin ja levittämiseen, muista mediaoikeuksista, kaupallisista oikeuksista tai immateriaalioikeuksista.

35      Kolmanneksi se katsoo, että FIFAlla ja UEFAlla on jo pitkään ollut kyseisillä markkinoilla taloudellinen ja kaupallinen monopoli ja siis määräävä asema, joka mahdollistaa sen, että ne toimivat näillä markkinoilla riippumattomina kaikesta potentiaalisesta kilpailusta, mikä tekee niistä pakollisia yhteistyökumppaneita kaikille sellaisille yksiköille, jotka jo toimivat kyseisillä markkinoilla tai haluavat päästä niille tavalla tai toisella, ja minkä vuoksi niillä on erityinen vastuu kilpailun turvaamisesta.

36      Se huomauttaa tältä osin aluksi, että FIFAn ja UEFAn määräävästä markkina-asemasta eivät kärsi ainoastaan yritykset, jotka saattaisivat haluta kilpailla niiden kanssa järjestämällä muita kansainvälisiä jalkapallokilpailuja, vaan mainittujen liittojen jäseninä olevien kansallisten jalkapalloliittojen välityksellä myös kaikki muut jalkapalloilun toimijat, kuten ammattilaisjalkapalloseurat tai pelaajat, minkä unionin yleinen tuomioistuin on jo todennut (tuomio 26.1.2005, Piau v. komissio, T-193/02, EU:T:2005:22). Tämän jälkeen se täsmentää, että FIFAn ja UEFAn määräävä asema pääasiassa kyseessä olevilla markkinoilla perustuu paitsi taloudelliseen ja kaupalliseen monopoliin mutta myös – ja viime kädessä etenkin – sääntely-, valvonta-, päätöksenteko- ja sanktiointivaltaan, jonka nojalla FIFA ja UEFA voivat määrittää pakottavasti ja kattavasti edellytykset, joilla kaikki muut kyseisillä markkinoilla toimivat toimijat voivat harjoittaa niillä taloudellista toimintaa. Se esittää vielä, että kaikki nämä seikat yhdessä muodostavat FIFAn ja UEFAn mahdollisten kilpailijoiden kannalta sellaisen markkinoille pääsyn esteen, joka on käytännössä lähes mahdoton ylittää. Tarkemmin sanottuna tällaiset kilpailijat joutuvat sopeutumaan kansainvälisten jalkapallokilpailujen järjestämistä ja ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien niihin osallistumista koskeviin ennakkolupasääntöihin sekä kyseisiin kilpailuihin liittyvien eri oikeuksien omistamista ja yksinomaista hyödyntämisoikeutta koskeviin sääntöihin.

37      Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, merkitseekö FIFAn ja UEFAn toiminta kahdella tapaa SEUT 102 artiklassa kiellettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

38      Tältä osin se esittää yhtäältä, että unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä (tuomio 1.7.2008, MOTOE, C-49/07, EU:C:2008:376, 51 ja 52 kohta ja tuomio 16.12.2020, International Skating Union v. komissio, T-93/18, EU:T:2020:610, 70 kohta) ilmenee, että se, että urheiluliitolle, joka harjoittaa urheilukilpailujen järjestämistä ja markkinointia koskevaa taloudellista toimintaa, annetaan lainsäädännössä tai muissa säädöksissä toimivalta tämän rinnalla määrittää joko de jure tai de facto ne muut yritykset, joilla on lupa tällaisten kilpailujen järjestämiseen, ilman, että tähän toimivaltaan olisi liitetty asianmukaisia rajoituksia, velvoitteita ja valvontaa, antaa tällaiselle urheiluliitolle selvän edun kilpailijoihinsa nähden, koska se voi samalla sekä estää näiden pääsyn markkinoille että suosia omaa taloudellista toimintaansa.

39      Kyseisen oikeuskäytännön perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää mahdollisena katsoa nyt käsiteltävässä asiassa, että FIFA ja UEFA käyttävät väärin määräävää asemaansa pääasiassa kyseessä olevilla markkinoilla. Säännöt, jotka nämä kaksi yksikköä ovat antaneet urheiluliittojen asemassaan ja niille uskotun sääntely- ja valvontavallan nojalla kansainvälisten jalkapallokilpailujen järjestämisen edellyttämän etukäteisen suostumuksen osalta, mahdollistavat nimittäin sen, että ne voivat estää mahdollisten kilpailevien yritysten pääsyn kyseisille markkinoille, ja näin on sitäkin suuremmalla syyllä siksi, että tällainen toimivalta yhdistyy päätöksenteko- ja sanktiointivaltaan, joka antaa niille mahdollisuuden pakottaa sekä niiden jäseninä olevat kansalliset jalkapalloliitot että muut jalkapalloilun toimijat, erityisesti ammattilaisjalkapalloseurat ja pelaajat, kunnioittamaan monopoliaan mainituilla markkinoilla. FIFAn ja UEFAn perussäännössä ei myöskään ole määräyksiä, joilla taattaisiin se, että näiden ennakkolupasääntöjen ja laajemmin päätöksenteko- ja sanktiointivallan, johon ne yhdistyvät, soveltamista ohjaisivat näiden kahden yksikön samanaikaisesti harjoittamaan taloudelliseen toimintaan liittyvien kaupallisten tai taloudellisten etujen sijaan yksinomaan yleisen edun mukaiset tavoitteet. Mainittuja sääntöjä ja toimivaltuuksia ei myöskään ole rajoitettu sellaisilla aineellisilla kriteereillä ja menettelysäännöillä, joilla voitaisiin varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus sekä rajoittaa FIFAn ja UEFAn laajaa harkintavaltaa. Näiden kahden yksikön käsiteltävässä asiassa superliigahankkeen käynnistämisen jälkeen ilmoittamat toimenpiteet kuvaavat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällaista tilannetta.

40      Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, rikkovatko FIFA ja UEFA myös SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa varaamalla sääntöjen avulla itselleen kaikki ne oikeudelliset ja taloudelliset oikeudet, jotka liittyvät unionin alueella järjestettäviin kansainvälisiin jalkapallokilpailuihin, ja kyseisten oikeuksien yksinomaisen hyödyntämisen. FIFAn tätä koskevissa säännöissä nimittäin annetaan sille itselleen, UEFAlle ja niiden jäseninä oleville kansallisille jalkapalloliitoille mainittujen oikeuksien ”alkuperäisten omistajien” asema ja evätään siten tällaisiin kilpailuihin osallistuvilta ammattilaisjalkapalloseuroilta omistusoikeus niihin tai velvoitetaan ne luovuttamaan kyseiset oikeudet näille kahdelle yksikölle. Lisäksi kyseiset säännöt yhdistyvät ennakkolupasääntöihin ja laajemmin sääntely-, valvonta-, päätöksenteko- ja sanktiointivaltaan, jolla FIFA ja UEFA voivat sulkea kyseiset markkinat kaikilta potentiaalisesti kilpailevilta yrityksiltä tai ainakin saada ne luopumaan kyseisille markkinoille pyrkimisestä rajoittamalla niiden mahdollisuutta hyödyntää kyseisiin kilpailuihin liittyviä erilaisia oikeuksia.

41      Viidenneksi kyseinen tuomioistuin huomauttaa, että FIFAn ja UEFAn toiminta on myös omiaan rikkomaan SEUT 101 artiklassa vahvistettua yhteistoimintajärjestelyjen kieltoa.

42      Se katsoo ensimmäiseksi, että FIFAn perussäännön 20, 22, 67 ja 71–73 artikla, UEFAn perussäännön 49 ja 51 artikla sekä FIFAn kansainvälisten ottelusääntöjen merkitykselliset artiklat ilmentävät kummankin näistä kahdesta yritysten yhteenliittymästä tekemää päätöstä – jota sovelletaan muun muassa unionin alueella – koordinoida omaa toimintaansa ja jäseninään suoraan tai välillisesti olevien yritysten toimintaa seurajoukkuejalkapalloilukilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin sekä niihin liittyvien erilaisten oikeuksien hyödyntämisen markkinoilla määräämällä tietyistä tällaista toimintaa koskevista yhteisistä säännöistä ja edellytyksistä. Riippumatta kyseisiin artikloihin sisältyvistä ennakkolupaa, päätöksentekoa ja seuraamuksia koskevista määräyksistä niihin sisältyy nimittäin erilaisia määräyksiä, joilla pyritään varmistamaan, että sekä FIFAn ja UEFAn jäseninä olevat kansalliset jalkapalloliitot että kyseisiin kansallisiin liittoihin kuuluvat ammattilaisjalkapalloseurat noudattavat niitä.

43      Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kyseessä olevien sääntöjen sisällön, taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden ja tavoitteiden sekä tässä tapauksessa FIFAn ja UEFAn 21.1. ja 18.4.2021 ilmoittamien soveltamistoimenpiteiden tarkastelusta ilmenee, että kyseiset säännöt voivat rajoittaa kilpailua pääasiassa kyseessä olevilla markkinoilla. Se toistaa tässä yhteydessä kaikki seikat, jotka se mainitsi jo SEUT 102 artiklaa koskevassa arvioinnissaan, ja lisää yleisemmin, että sen esiin tuoma kilpailuongelma johtuu viime kädessä siitä, että FIFA ja UEFA ovat yhtä aikaa sekä yrityksiä, joilla on monopoli kansainvälisten seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin markkinoilla muun muassa unionin alueella ja kyseisiin kilpailuihin liittyvien erilaisten oikeuksien hyödyntämisen markkinoilla, että yksityisoikeudellisia yhdistyksiä, joilla on omien perussääntöjensä nojalla sääntely-, valvonta-, päätöksenteko- ja sanktiointivaltaa kaikkiin muihin jalkapalloilun toimijoihin – olipa kyse talouden toimijoista tai urheilijoista – nähden. Koska FIFA ja UEFA ovat näin ”sekä lainsäätäjiä että asianosaisia”, ne ovat ilmeisessä eturistiriitatilanteessa, joka on omiaan johtamaan siihen, että ne käyttävät ennakkolupa- ja sanktiointivaltaansa estääkseen sellaisten kansainvälisten jalkapallokilpailujen perustamisen, jotka eivät kuulu niiden omaan järjestelmään, ja näin ollen rajoittaakseen potentiaalista kilpailua markkinoilla.

44      Kuudenneksi ja viimeiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, loukataanko FIFAn ja UEFAn antamilla ennakkolupa- ja sanktiosäännöillä sekä näiden kahden yksikön 21.1. ja 18.4.2021 nyt käsiteltävässä asiassa ilmoittamilla toimenpiteillä samanaikaisesti sitä työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, josta nauttivat pelaajat, jotka ammattilaisjalkapalloseurat, jotka haluavat osallistua superliigan kaltaisiin kansainvälisiin jalkapallokilpailuihin, ovat ottaneet tai voisivat ottaa palvelukseensa, sitä palvelujen tarjoamisen vapautta ja sijoittautumisvapautta, josta nauttivat sekä kyseiset seurat että yritykset, jotka tarjoavat muita tällaisten kilpailujen järjestämiseen ja markkinointiin liittyviä palveluja, ja tällaisten kilpailujen järjestämisen edellyttämien pääomien vapaata liikkuvuutta.

45      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tältä osin erityisesti, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan julkista tai yksityistä alkuperää olevan säännöstön, jolla otetaan käyttöön ennakkolupajärjestelmä, on oltava paitsi perusteltavissa yleisen edun mukaisella tavoitteella myös suhteellisuusperiaatteen mukainen, mikä merkitsee muun muassa sitä, että tällaisen luvan myöntämiseen toimivaltaisella yksiköllä olevan harkintavallan käyttöä on rajoitettava läpinäkyvillä, objektiivisilla ja syrjimättömillä kriteereillä (tuomio 22.1.2002, Canal Satélite Digital, C-390/99, EU:C:2002:34, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46      Nyt käsiteltävässä asiassa nämä eri vaatimukset eivät ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä kuitenkaan täyty, kuten SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan kannalta tehdyn arvioinnin yhteydessä esiin tuoduista eri seikoista ilmenee.

47      Tässä tilanteessa Juzgado de lo Mercantil de Madrid on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko SEUT 102 artiklaa tulkittava siten, että siinä kielletään määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, joka muodostuu siitä, että FIFAn ja UEFAn perussääntöjen (erityisesti FIFAn perussäännön 22 ja 71–73 artiklassa, UEFAn perussäännön 49 ja 51 artiklassa sekä kaikissa vastaavissa artikloissa, jotka sisältyvät jäsenyhdistysten ja kansallisten liigojen perussääntöihin) mukaan näiden järjestöjen, joille on annettu yksinomainen toimivalta järjestää tai hyväksyä jalkapalloseurojen välisiä kansainvälisiä kilpailuja Euroopassa, asiana on antaa ennalta suostumuksensa sille, että kolmas voi perustaa [superliigan] kaltaisen uuden Euroopan laajuisen seurojen välisen kilpailun, erityisesti kun ei ole olemassa objektiivisten, läpinäkyvien ja syrjimättömien kriteerien perusteella vahvistettua menettelyä, ja kun otetaan huomioon mahdollinen FIFAa ja UEFAa koskeva eturistiriita?

2)      Onko SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että siinä kielletään se, että FIFA ja UEFA edellyttävät perussäännöissään (erityisesti FIFAn perussäännön 22 ja 71–73 artiklassa, UEFAn perussäännön 49 ja 51 artiklassa sekä kaikissa vastaavissa artikloissa, jotka sisältyvät kansallisten jäsenyhdistysten ja liigojen perussääntöihin) näiden järjestöjen, joille on annettu yksinomainen toimivalta järjestää tai hyväksyä jalkapalloseurojen välisiä kansainvälisiä kilpailuja Euroopassa, ennalta antamaa suostumusta sille, että kolmas voi perustaa [superliigan] kaltaisen uuden Euroopan laajuisen seurojen välisen kilpailun, erityisesti kun ei ole olemassa objektiivisten ja syrjimättömien kriteerien perusteella vahvistettua menettelyä, ja kun otetaan huomioon mahdollinen FIFAa ja UEFAa koskeva eturistiriita?

3)      Onko SEUT 101 ja/tai SEUT 102 artiklaa tulkittava siten, että niissä kielletään FIFAn, UEFAn, niiden jäsenliittojen ja/tai kansallisten liigojen menettely, jossa [superliigaan] osallistuvia seuroja ja/tai niiden pelaajia uhataan seuraamuksilla, tällaisten seuraamusten mahdollisen ehkäisevän vaikutuksen vuoksi? Onko SEUT 101 ja/tai SEUT 102 artiklan kanssa ristiriidassa se, että seuraamuksina määrätään kilpailuista poissulkeminen tai kielto osallistua maajoukkueiden otteluihin, jos tällaiset seuraamukset eivät perustu objektiivisille, läpinäkyville ja syrjimättömille kriteereille?

4)      Onko SEUT 101 ja/tai SEUT 102 artiklaa tulkittava siten, että FIFAn perussäännön 67 ja 68 artikla ovat niiden kanssa yhteensopimattomat siltä osin kuin niiden mukaan UEFA ja sen kansalliset jäsenliitot ovat ’kaikkien niiden oikeuksien alkuperäisiä omistajia, jotka voidaan johtaa niiden toimivaltaan kuuluvista kilpailuista’, jolloin osallistuvilta seuroilta ja kaikilta vaihtoehtoisten kilpailujen järjestäjiltä evätään näiden oikeuksien alkuperäinen omistus ja pidätetään ensin mainituille yksinoikeus niiden markkinointiin?

5)      Jos FIFA ja UEFA yksikköinä, joille on myönnetty yksinomainen toimivalta järjestää ja hyväksyä jalkapalloseurojen välisiä kansainvälisiä kilpailuja Euroopassa, kieltävät [superliigan] järjestämisen tai vastustavat sitä perussääntöjensä edellä mainittujen määräysten perusteella, onko SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että kyseisiin kilpailunrajoituksiin voidaan soveltaa kyseisessä artiklassa käyttöön otettua poikkeusta, ottaen huomioon, että tuotantoon kohdistuu huomattavia rajoituksia, FIFAn/UEFAn tarjoamiin tuotteisiin nähden vaihtoehtoisten tuotteiden tulo markkinoille estetään ja innovaatioita rajoitetaan asettamalla esteitä muille formaateille ja toimintatavoille, mikä poistaa potentiaalista kilpailua markkinoilla ja rajoittaa kuluttajan valinnanvapautta? Onko kyseinen rajoitus objektiivisesti perusteltavissa siten, että voidaan katsoa, että SEUT 102 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ei ole tapahtunut?

6)      Onko SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56 ja/tai SEUT 63 artiklaa tulkittava siten, että FIFAn ja UEFAn perussääntöihin sisältyvän kaltainen määräys (erityisesti FIFAn perussäännön 22 ja 71–73 artikla, UEFAn perussäännön 49 ja 51 artikla sekä kaikki muut kansallisten jäsenyhdistysten [ja] liigojen perussääntöihin sisältyvät samankaltaiset artiklat) merkitsee kyseisissä määräyksissä tunnustettujen [liikkumis]vapauksien vastaista rajoitusta, kun sille, että jäsenvaltioon asettautunut taloudellinen toimija voi perustaa [superliigan] kaltaisen Euroopan laajuisen jalkapalloseurojen kilpailun, on vaadittu näiden järjestöjen ennalta myöntämää lupaa?”

III  Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

48      Juzgado de lo Mercantil de Madrid pyysi ennakkoratkaisupyynnössään unionin tuomioistuinta käsittelemään asian unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan mukaisessa nopeutetussa menettelyssä. Se vetosi pyyntönsä tueksi yhtäältä pääasian ja unionin tuomioistuimelle esitettyjen kysymysten merkitykseen ja arkaluonteisuuteen taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta siltä osin kuin kyseinen oikeusriita ja kysymykset koskevat jalkapallokilpailujen järjestämistä unionin alueella sekä näihin kilpailuihin liittyvien eri oikeuksien hyödyntämistä. Toisaalta se esitti, että mainitut kysymykset esitetään sellaisen kansallisen tuomioistuinmenettelyn yhteydessä, jossa on jo toteutettu turvaamistoimia ja joka on tietyssä määrin kiireellinen, kun otetaan huomioon vahingot, joihin ESLC:n perustaneet ammattilaisjalkapalloseurat vetoavat, ja laajemmin ne käytännölliset ja taloudelliset seuraukset, joita covid-19-pandemia aiheutti jalkapalloilulle muun muassa unionin alueella.

49      Unionin tuomioistuimen presidentti hylkäsi pyynnön 1.7.2021 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, että nyt käsiteltävän asian käsitteleminen nopeutetussa menettelyssä ei ollut perusteltavissa pyynnön tueksi esitetyillä seikoilla sellaisenaan.

50      Nopeutettu menettely on nimittäin menettelyllinen väline, jolla voidaan vastata poikkeuksellisen kiireelliseen tilanteeseen, ja tällaisen kiireellisyyden on liityttävä asialle, johon nopeutettua menettelyä koskeva pyyntö liittyy, ominaisiin poikkeuksellisiin olosuhteisiin (määräys 20.12.2017, M. A. ym., C-661/17, EU:C:2017:1024, 17 kohta ja määräys 25.2.2021, Sea Watch, C-14/21 ja C-15/21, EU:C:2021:149, 22 kohta).

51      Oikeusriidan ja siihen liittyvien unionin tuomioistuimelle esitettyjen kysymysten merkitys ja arkaluonteisuus taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta tietyllä unionin oikeuden alalla ei kuitenkaan ole omiaan osoittamaan tilanteen poikkeuksellista kiireellisyyttä ja siten tarvetta käyttää nopeutettua menettelyä (ks. vastaavasti määräys 27.2.2019, M.V. ym., C-760/18, EU:C:2019:170, 18 kohta ja määräys 25.2.2021, Sea Watch, C-14/21 ja C-15/21, EU:C:2021:149, 24 kohta).

52      Lisäksi sillä, että oikeusriita on kiireellinen ja että toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen on tehtävä kaikkensa varmistaakseen sen nopea ratkaiseminen, ei sellaisenaan voida perustella sitä, että unionin tuomioistuin soveltaisi vastaavaan ennakkoratkaisuasiaan kyseistä menettelyä, kun otetaan huomioon asian kohde ja hankkeen toteuttamiselle asetetut ehdot (ks. vastaavasti määräys 25.2.2021, Sea Watch, C-14/21 ja C-15/21, EU:C:2021:149, 26–29 kohta). Asian tutkivan kansallisen tuomioistuimen, jolla on parhaat edellytykset arvioida asianosaisten konkreettisia intressejä ja joka pitää kysymysten esittämistä unionin tuomioistuimelle tarpeellisena, tehtävänä on nimittäin päättää unionin tuomioistuimen ratkaisua odotettaessa kaikista asianmukaisista välitoimista, joilla voidaan taata sen itsensä myöhemmin antaman ratkaisun täysi tehokkuus (ks. vastaavasti määräys 25.2.2021, Sea Watch, C-14/21 ja C-15/21, EU:C:2021:149, 33 kohta), kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sitä paitsi tehnyt nyt käsiteltävässä asiassa.

IV     Tutkittavaksi ottaminen

53      Pääasian vastaajat, toinen niitä tukevista pääasian väliintulijoista, Irlanti sekä Ranskan ja Slovakian hallitukset ovat kyseenalaistaneet ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen kokonaisuudessaan.

54      Niiden tältä osin esittämät argumentit ovat pääasiallisesti kolmenlaisia. Ensinnäkin on esitetty prosessuaalisia argumentteja, joiden mukaan ennakkoratkaisupyyntö esitettiin yhtäältä ilman kontradiktorista käsittelyä eli ilman pääasian asianosaisten etukäteistä kuulemista, jota sovellettavissa kansallisen oikeuden säännöksissä kuitenkin edellytetään, tapahtuneen turvaamistoimien määräämisen jälkeen ja toisaalta ilman, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin olisi lausunut siitä pääasian vastapuolten vaatimuksesta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi pitäisi todeta Sveitsin tuomioistuinten olevan sen itsensä sijasta toimivaltaisia. Toiseksi on vedottu muodollisiin argumentteihin, joiden mukaan ennakkoratkaisupyynnön sisältö ei täytä työjärjestyksen 94 artiklan a alakohdassa asetettuja vaatimuksia, koska siinä ei esitetä riittävän täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti sitä oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen kokonaisuutta, jossa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää kysymykset unionin tuomioistuimelle. Tämän tilanteen väitetään olevan erityisen ongelmallinen luonteeltaan monitahoisessa asiassa, joka koskee olennaisilta osin unionin kilpailusääntöjen tulkintaa ja soveltamista. Lisäksi se on omiaan estämään niitä, joita asia koskee, ottamasta asianmukaisesti kantaa ratkaistaviin kysymyksiin. Kolmanneksi on esitetty aineellisia argumentteja, jotka koskevat ennakkoratkaisupyynnön hypoteettisuutta sillä perusteella, että ei ole olemassa todellista oikeusriitaa, jonka käsittely voisi vaatia unionin tuomioistuimen antamaa tulkintaratkaisua. Tällainen tilanne johtuu erityisesti siitä, ettei FIFAlle ja UEFAlle ole vielä esitetty asianmukaisesti muotoiltua superliigahanketta koskevaa lupahakemusta, ja siitä, että kyseinen hanke oli vielä epämääräinen ja keskeneräinen sekä silloin, kun siitä ilmoitettiin, että silloin, kun pääasian taustalla oleva kanne nostettiin.

55      Ranskan, Unkarin ja Romanian hallitukset ovat lisäksi kyseenalaistaneet sen, täyttävätkö ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kolmas, neljäs, viides ja kuudes kysymys tutkittavaksi ottamisen edellytykset syistä, jotka ovat olennaisilta osin samankaltaisia kuin ne syyt, joihin on vedottu koko ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen kyseenalaistamiseksi, ja joita ovat kysymysten riittämätön perusteleminen ja hypoteettisuus. Tässä yhteydessä esiin tuodut tärkeimmät seikat liittyvät siihen, ettei ennakkoratkaisupyynnössä ilmaista todellista tai riittävän ilmeistä tosiasiallista tai oikeudellista yhteyttä yhtäältä pääasian ja toisaalta kansainvälisiin jalkapallokilpailuihin liittyvien eri oikeuksien omistamista ja hyödyntämistä koskevien FIFAn sääntöjen (neljäs kysymys) sekä liikkumisvapauksia koskevien EUT-sopimuksen määräysten (kuudes kysymys) välillä.

A       Ennakkoratkaisupyynnön esittämisen menettelylliset edellytykset

56      Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen ja kansallisen tuomioistuimen välinen tehtävänjako, ennakkoratkaisumenettelyssä unionin tuomioistuimen asiana ei ole tutkia, onko se päätös, jolla kansallinen tuomioistuin on pyytänyt ennakkoratkaisua, tehty tuomioistuinorganisaatiota ja oikeudenkäyntimenettelyä koskevien kansallisten oikeussääntöjen mukaisesti. Lisäksi unionin tuomioistuin on sidottu kyseiseen päätökseen, jollei sitä ole kumottu kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti säädettyjä muutoksenhakukeinoja noudattaen (tuomio 14.1.1982, Reina, 65/81, EU:C:1982:6, 7 kohta ja tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C-132/20, EU:C:2022:235, 70 kohta).

57      Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen asiana ei siis ole ratkaista, mitä menettelysääntöjä kansallisessa oikeudessa sovelletaan ennakkoratkaisupyynnön kaltaisen päätöksen tekemiseen tilanteessa, jossa – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – sitä ennen on ilman kontradiktorista käsittelyä määrätty turvaamistoimista, eikä tarkistaa, onko päätös ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehty kyseisten sääntöjen mukaisesti.

58      Lisäksi eräiden pääasian vastaajien esittämät argumentit huomioon ottaen on mainittava, että kansallinen tuomioistuin voi esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön yhtä hyvin kiireellisessä menettelyssä, kuten turvaamistoimien tai muiden välitoimien määräämistä koskevassa menettelyssä (ks. vastaavasti tuomio 24.5.1977, Hoffmann-La Roche, 107/76, EU:C:1977:89, 1 ja 4 kohta ja tuomio 13.4.2000, Lehtonen ja Castors Braine, C-176/96, EU:C:2000:201, 20 kohta), kuin menettelyssä, joka ei ole kontradiktorinen (ks. vastaavasti tuomio 14.12.1971, Politi, 43/71, EU:C:1971:122, 4 ja 5 kohta ja tuomio 2.9.2021, Finanzamt für Steuerstrafsachen und Steuerfahndung Münster, C-66/20, EU:C:2021:670, 37 kohta), kunhan kaikki SEUT 267 artiklassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät ja kunhan ennakkoratkaisupyyntö täyttää kaikki sen muotoa ja sisältöä koskevat vaatimukset (ks. vastaavasti tuomio 18.6.1998, Corsica Ferries France, C-266/96, EU:C:1998:306, 23 ja 24 kohta).

B       Ennakkoratkaisupyynnön sisältö

59      SEUT 267 artiklalla luotu ennakkoratkaisumenettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat. Vakiintuneen oikeuskäytännön – jota unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan a ja b alakohta nyttemmin ilmentää – mukaan on niin, että jotta unionin oikeutta voitaisiin tulkita kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisellä tavalla, kansallisen tuomioistuimen on määritettävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin nämä kysymykset perustuvat. On lisäksi välttämätöntä, että – kuten työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdassa todetaan – ennakkoratkaisupyyntöön sisältyy selostus niistä syistä, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä unionin oikeuden tiettyjen säännösten tulkinnasta tai pätevyydestä, sekä ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen toteama yhteys kyseisten säännösten ja pääasian oikeudenkäynnissä sovellettavien kansallisen oikeuden säännösten välillä. Nämä vaatimukset pätevät erityisesti kilpailun alan kaltaisilla aloilla, joille ovat luonteenomaisia monitahoiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat (ks. vastaavasti tuomio 27.11.2012, Pringle, C-370/12, EU:C:2012:756, 83 kohta ja tuomio 29.6.2023, Super Bock Bebidas, C-211/22, EU:C:2023:529, 23 ja 24 kohta).

60      Lisäksi ennakkoratkaisupyynnössä annettavien tietojen on oltava paitsi sellaisia, että unionin tuomioistuin voi niiden perusteella antaa hyödyllisiä vastauksia, myös sellaisia, että jäsenvaltioiden hallituksilla ja muilla osapuolilla, joita asia koskee, on niiden perusteella mahdollisuus esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 1.4.1982, Holdijk ym., 141/81–143/81, EU:C:1982:122, 7 kohta ja tuomio 11.4.2000, Deliège, C-51/96 ja C-191/97, EU:C:2000:199, 31 kohta).

61      Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyyntö täyttää kahdessa edellisessä kohdassa mainitut vaatimukset. Ennakkoratkaisupyynnössä nimittäin kuvataan yksityiskohtaisesti unionin tuomioistuimelle esitettyihin kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat. Ennakkoratkaisupyynnössä esitetään tämän jälkeen yksityiskohtaisesti ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pitänyt näiden kysymysten esittämistä tarpeellisena, sekä yhteys, joka sen mukaan vallitsee yhtäältä SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56, SEUT 63, SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan sekä toisaalta pääasian välillä unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää siinä vielä selkeästi ja täsmällisesti ne seikat, joihin se on tukeutunut esittääkseen itse tiettyjä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia arviointeja.

62      Erityisesti niiden ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen arviointien, jotka koskevat yhtäältä pääasiassa kyseessä olevia markkinoita, jotka on määritelty unionin alueen seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin sekä näihin kilpailuihin liittyvien erilaisten oikeuksien hyödyntämisen markkinoiksi, ja toisaalta FIFAn ja UEFAn määräävää asemaa kyseisillä markkinoilla, perusteella on mahdollista ymmärtää pääasian ja unionin tuomioistuimelle esitetyn neljännen kysymyksen, jossa kyseinen tuomioistuin pohtii SEUT 102 artiklan tulkintaa sitä varten, että artiklaa mahdollisesti sovelletaan kyseessä olevien oikeuksien omistamisesta ja hyödyntämisestä annettuihin FIFAn sääntöihin, välisen yhteyden tosiasiallisuus näin määritetyissä puitteissa.

63      Lisäksi unionin tuomioistuimelle esitettyjen kirjallisten huomautusten sisältö osoittaa, ettei niiden esittäjillä ole ollut mitään vaikeuksia saada selville ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja voidakseen ymmärtää niiden taustalla olevien tosiseikkoja koskevien toteamusten sisällön ja ulottuvuuden sekä syyt, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pitänyt niiden esittämistä tarpeellisena, ja voidakseen viime kädessä esittää tältä osin näkemyksensä kattavasti ja hyödyllisesti.

C       Oikeusriidan tosiasiallisuus ja unionin tuomioistuimelle esitettyjen kysymysten merkityksellisyys

64      Yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa pääasia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kyseisen asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Tästä seuraa, että kansallisten tuomioistuinten esittämillä kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta ja että unionin tuomioistuin voi kieltäytyä ratkaisemasta näitä kysymyksiä ainoastaan silloin, jos on ilmeistä, että pyydetyllä tulkinnalla ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. vastaavasti tuomio 16.12.1981, Foglia, 244/80, EU:C:1981:302, 15 ja 18 kohta ja tuomio 7.2.2023, Confédération paysanne ym. (Sattumanvarainen in vitro -mutageeni), C-688/21, EU:C:2023:75, 32 ja 33 kohta).

65      Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava täydennyksenä edellä 61 kohdassa esitettyyn, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamukset, jotka esitetään tiivistetysti edellä 28–32 kohdassa, osoittavat, että pääasian oikeusriita on todellinen. Lisäksi näistä samoista toteamuksista ja edellä 33–46 kohdassa mainituista toteamuksista ilmenee, että se, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tässä yhteydessä pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan SEUT 45 ja SEUT 101 artiklaa, ei ole selvästi vailla yhteyttä pääasian tosiseikkoihin ja kohteeseen.

66      Vaikka on totta, että pääasian asianosaisten välillä on erimielisyyttä siitä, voiko kyseinen tuomioistuin soveltaa unionin kilpailusääntöjä koskevien EUT-sopimuksen määräysten rinnalla liikkumisvapauksia koskevia artikloja, kun otetaan huomioon pääasian kantajan sille esittämien vaatimusten sanamuoto, on kuitenkin niin, että – kuten Espanjan hallitus on istunnossa muistuttanut – kyseinen tuomioistuin näyttää tässä vaiheessa katsoneen olevansa toimivaltainen tekemään niin, eikä kyseisen näkemyksen paikkansapitävyyden valvonta kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan.

67      Ennakkoratkaisupyyntö voidaan näin ollen ottaa tutkittavaksi kokonaisuudessaan.

V       Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

68      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää viidellä ensimmäisellä kysymyksellään unionin tuomioistuinta tulkitsemaan SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa, jotka koskevat kilpailunvastaisten yhteistoimintajärjestelyjen ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltoa, sen ratkaisemiseksi, ovatko FIFAn ja UEFAn antamat säännöt kokonaisuutena tarkasteltuna sopusoinnussa näiden kahden artiklan kanssa.

69      Kuudennella kysymyksellään kyseinen tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56 ja SEUT 63 artiklaa, jotka koskevat unionin oikeudessa taattuja liikkumisvapauksia, lausuakseen samalla FIFAn ja UEFAn sääntöjen yhteensopivuudesta näiden neljän artiklan kanssa.

70      Oikeusriita, jonka yhteydessä kysymykset on esitetty unionin tuomioistuimelle, perustuu sellaisen yrityksen nostamaan kanteeseen, joka moittii lähinnä sitä, että FIFAn ja UEFAn antamat säännöt – kun otetaan huomioon niiden luonne, sisältö, tavoitteet, konkreettinen asiayhteys ja se, miten niitä voidaan soveltaa – estävät kilpailun tai rajoittavat tai vääristävät sitä unionin alueella järjestettävien seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin sekä näihin kilpailuihin liittyvien erilaisten oikeuksien hyödyntämisen markkinoilla. Tarkemmin sanottuna kyseinen yritys väittää, että FIFA ja UEFA ovat sen käynnistettyä uutta kansainvälistä jalkapallokilpailua koskevan hankkeen, jonka se aikoo toteuttaa, rikkoneet SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa ilmoittamalla aikovansa soveltaa mainittuja sääntöjä ja korostamalla niitä konkreettisia seurauksia, joita niiden soveltamisesta voisi olla kyseessä olevalle kilpailulle sekä siihen osallistuville seuroille ja pelaajille.

71      Sekä unionin tuomioistuimelle esitettyjen kysymysten sisältö että sen oikeusriidan luonne, jossa ne on esitetty, huomioon ottaen on ennen näiden kysymysten tutkimista esitettävä kolme alustavaa huomautusta.

A       Alustavat huomautukset

1.     Pääasian kohde

72      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset koskevat yksinomaan sääntöjä, joilla FIFA ja UEFA pyrkivät sääntelemään yhtäältä tietyiltä kansainvälisiltä jalkapallokilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaisiin kilpailuihin ja toisaalta näihin kilpailuihin liittyvien erilaisten oikeuksien hyödyntämistä.

73      Tältä osin on ensinnäkin mainittava kysymysten sanamuodosta ilmenevän, että kyseessä olevat säännöt sisältyvät FIFAn perussäännön 22, 67, 68 ja 71–73 artiklaan sekä UEFAn perussäännön 49–51 artiklaan. Kuten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemista seikoista ilmenee, näistä säännöistä on kuitenkin kyse pääasian oikeudenkäynnissä vain siltä osin kuin niitä sovelletaan sellaisiin kansainvälisiin kilpailuihin, joissa – FIFAn perussäännön 71 artiklan 1 kohdassa ja UEFAn perussäännön 49 artiklan 1 kohdassa käytetyn terminologian mukaisesti – ”on mukana” tai joihin ”osallistuu” seuroja. Kyseiset kilpailut, jotka määritellään FIFAn perussäännön 22 artiklan 3 kohdan c alakohdassa myös ”seurajoukkuekilpailuiksi”, kuuluvat kansainvälisten jalkapallokilpailujen laajempaan niin sanottuun ”toiseen kategoriaan”, joita tarkoitetaan FIFAn kansainvälisten ottelusääntöjen 8 ja 11 artiklassa ja joihin sovelletaan kyseisten artiklojen mukaista ennakkolupajärjestelmää.

74      Pääasiassa ja siis nyt käsiteltävässä asiassa ei siten ole kyse niistä FIFAn ja UEFAn antamista säännöistä, jotka koskevat ensinnäkin ennakkolupaa muille kansainvälisille jalkapallokilpailuille, kuten otteluille, joihin osallistuu yksinomaan FIFAn ja UEFAn jäseninä olevia kansallisia jalkapalloliittoja edustavia joukkueita, toiseksi joukkueiden tai pelaajien osallistumista tällaisiin kilpailuihin ja kolmanneksi näihin kilpailuihin liittyvien erilaisten oikeuksien hyödyntämistä.

75      Sitäkin suuremmalla syyllä nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse säännöistä, joita FIFA ja UEFA voivat antaa muiden toimintojen osalta, eikä FIFAn ja UEFAn perussääntöjen niistä säännöistä, jotka koskevat näiden kahden liiton toimintaa, organisaatiota, päämääriä tai jopa olemassaoloa, ja tältä osin on huomautettava unionin tuomioistuimen jo maininneen, että vaikka tällaisilla liitoilla on oikeudellinen itsemääräämisoikeus, jonka perusteella ne voivat antaa sääntöjä muun muassa kilpailujen järjestämisestä siinä urheilulajissa, josta ne vastaavat, kilpailujen moitteettomasta kulusta ja urheilijoiden osallistumisesta niihin (ks. vastaavasti tuomio 11.4.2000, Deliège, C-51/96 ja C-191/97, EU:C:2000:199, 67 ja 68 kohta ja tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi, C-22/18, EU:C:2019:497, 60 kohta), ne eivät voi näin tehdessään rajoittaa unionin oikeudessa yksityisille annettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C-415/93, EU:C:1995:463, 81 ja 83 kohta ja tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi, C-22/18, EU:C:2019:497, 52 kohta).

76      Edellisessä kohdassa esitetty toteamus ei kuitenkaan ole millään tavoin esteenä sille, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ottaa huomioon FIFAn ja UEFAn organisaatiota tai toimintaa koskevien määräysten kaltaiset määräykset tutkinnassa, joka sen on tehtävä pääasian ratkaisemiseksi, siltä osin kuin tällaisten seikkojen huomioon ottaminen on perusteltua niiden EUT-sopimuksen artiklojen, joista kyseinen tuomioistuin esittää kysymyksiä unionin tuomioistuimelle, soveltamiseksi tässä tuomiossa esitetyn tulkinnan valossa.

77      Tämän jälkeen on todettava, että vaikka pääasian taustalla on sellaisen yhtiön nostama kanne, joka on ilmoittanut superliigaksi kutsuttavaa kansainvälistä jalkapallokilpailua koskevan hankkeen käynnistämisestä, ja vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmas kysymys koskee nimenomaisesti sitä konkreettista tapaa, jolla FIFA ja UEFA reagoivat sen käynnistämiseen, kyseisen tuomioistuimen viisi muuta kysymystä puolestaan koskevat niitä FIFAn ja UEFAn sääntöjä, joihin niiden reaktio perustui (eli tämäntyyppisiltä kilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä ammattilaisjalkapalloseurojen tai pelaajien niihin osallistumista koskevat säännöt), sekä muita sääntöjä, joilla mainitun tuomioistuimen mukaan on yhteys merkityksellisiin markkinoihin, sellaisina kuin se ne määrittelee (eli tällaisiin kilpailuihin liittyvien erilaisten oikeuksien omistamista ja hyödyntämistä koskevat säännöt).

78      Näillä kysymyksillä – kun niitä tarkastellaan yhdessä – pyritään siis siihen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voisi ratkaista, merkitsevätkö nämä erilaiset säännöt – siltä osin kuin niitä voidaan soveltaa kaikkiin uusiin unionin alueella järjestettäviin tai suunnitteilla oleviin jalkapallokilpailuihin, kuten hankkeeseen, jonka ilmoitettu käynnistäminen on pääasian taustalla – SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56, SEUT 63, SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkomista, kun otetaan huomioon niiden luonne, sisältö, tavoitteet ja konkreettinen asiayhteys.

79      Tässä tilanteessa unionin tuomioistuin ottaa kaikkiin sille esitettyihin kysymyksiin vastaamisessa huomioon kaikki pääasiassa kyseessä olevien FIFAn ja UEFAn sääntöjen merkitykselliset ominaispiirteet, sellaisina kuin niitä lainataan ennakkoratkaisupyynnössä ja sellaisina kuin kaikki pääasian asianosaiset niihin viittaavat.

80      On vielä todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei sitä vastoin tiedustele unionin tuomioistuimelta SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56, SEUT 63, SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan tulkintaa voidakseen lausua suuntaan tai toiseen siitä, onko itse superliigahanke yhteensopiva EUT-sopimuksen eri artiklojen kanssa.

81      Niinpä kyseisen hankkeen ominaispiirteillä ei ole erityistä merkitystä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen, toiseen, neljänteen, viidenteen ja kuudenteen kysymykseen vastaamisen yhteydessä, kun otetaan huomioon näiden kysymysten kohde. Vaikka pääasian asianosaiset kävivät näistä ominaispiirteistä runsaasti keskustelua, unionin tuomioistuimen rajoittuu tässä yhteydessä täsmentämään tarpeellisessa laajuudessa, miltä osin niillä voi olla merkitystä – puuttumatta kuitenkaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin kuuluviin tarkistuksiin.

2.     Unionin oikeuden sovellettavuus urheiluun ja urheiluliittojen toimintaan

82      Unionin tuomioistuimelle esitetyt kysymykset koskevat SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56, SEUT 63, SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan tulkintaa riita-asiassa, jossa on kyse kahden yksikön, jotka perussääntöjensä mukaan ovat jalkapalloilun järjestämisestä ja valvonnasta maailmanlaajuisesti ja Euroopan tasolla vastaavia yksityisoikeudellisia yhdistyksiä, antamista säännöistä, jotka koskevat kansainvälisiltä seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa ja tällaisiin kilpailuihin liittyvien erilaisten oikeuksien hyödyntämistä.

83      Tässä yhteydessä on muistutettava, että siltä osin kuin urheilutoiminta on taloudellista toimintaa, siihen voidaan soveltaa taloudelliseen toimintaan sovellettavia unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä (ks. vastaavasti tuomio 12.12.1974, Walrave ja Koch, 36/74, EU:C:1974:140, 4 kohta ja tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C-325/08, EU:C:2010:143, 27 kohta).

84      Ainoastaan tiettyjen erityissääntöjen, jotka yhtäältä on annettu yksinomaan muista kuin taloudellisista syistä ja jotka toisaalta koskevat yksinomaan urheiluun sellaisenaan liittyviä kysymyksiä, on katsottava olevan vailla mitään yhteyttä taloudelliseen toimintaan. Tämä koskee erityisesti sääntöjä ulkomaisten pelaajien sulkemisesta niiden joukkueiden kokoonpanon ulkopuolelle, jotka osallistuvat maitaan edustavien joukkueiden välisiin kilpailuihin, tai sellaisten luokitteluperusteiden vahvistamisesta, joita käytetään henkilökohtaisiin kilpailuihin osallistuvien urheilijoiden valitsemiseksi (ks. vastaavasti tuomio 12.12.1974, Walrave ja Koch, 36/74, EU:C:1974:140, 8 kohta; tuomio 15.12.1995, Bosman, C-415/93, EU:C:1995:463, 76 ja 127 kohta ja tuomio 11.4.2000, Deliège, C-51/96 ja C-191/97, EU:C:2000:199, 43, 44, 63, 64 ja 69 kohta).

85      Tällaisia erityissääntöjä lukuun ottamatta SEUT 45 ja SEUT 56 artiklan soveltamisalaan voivat kuulua urheiluliittojen antamat säännöt ammattilais- tai puoliammattilaispelaajien palkkatyön tai palvelujen tarjoamisen sääntelemiseksi, ja laajemmin säännöt, joilla ei muodollisesti säännellä tällaista työtä tai palvelujen tarjoamista mutta joilla on välitön vaikutus tällaiseen työhön tai palvelujen tarjoamiseen (ks. vastaavasti tuomio 12.12.1974, Walrave ja Koch, 36/74, EU:C:1974:140, 5, 17–19 ja 25 kohta; tuomio 15.12.1995, Bosman, C-415/93, EU:C:1995:463, 75, 82–84 ja 87 kohta; tuomio 12.4.2005, Simutenkov, C-265/03, EU:C:2005:213, 32 kohta ja tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C-325/08, EU:C:2010:143, 28 ja 30 kohta).

86      Samalla tavalla tällaisten liittojen antamat säännöt voivat kuulua SEUT 49 artiklan (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2006, Meca-Medina ja Majcen v. komissio, C-519/04 P, EU:C:2006:492, 28 kohta) tai SEUT 63 artiklan soveltamisalaan.

87      Tällaiset säännöt ja ne antaneiden yhdistysten toiminta laajemmin kuuluvat kilpailuoikeutta koskevien EUT-sopimuksen määräysten soveltamisalaan silloin, kun kyseisten määräysten soveltamisedellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2006, Meca-Medina ja Majcen v. komissio, C-519/04 P, EU:C:2006:492, 30–33 kohta), mikä merkitsee sitä, että tällaisia yhdistyksiä voidaan pitää SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa tarkoitettuina yrityksinä tai että kyseessä olevia sääntöjä voidaan pitää SEUT 101 artiklassa tarkoitettuina yritysten yhteenliittymien päätöksinä.

88      Yleisemmin on todettava, että koska tällaiset säännöt kuuluvat siten mainittujen EUT-sopimuksen artiklojen soveltamisalaan, ne on silloin, kun niissä annetaan yksityisiin sovellettavia määräyksiä, laadittava ja niitä on sovellettava tavalla, joka on sopusoinnussa unionin oikeuden yleisten periaatteiden ja erityisesti syrjintäkiellon periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen kanssa (ks. vastaavasti tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi, C-22/18, EU:C:2019:497, 60, 65 ja 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89      Pääasiassa kyseessä olevat säännöt – olivatpa ne FIFAn tai UEFAn antamia – eivät kuitenkaan kuulu sääntöihin, joihin voitaisiin soveltaa edellä 84 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, jonka osalta unionin tuomioistuin on toistuvasti muistuttanut, että poikkeuksen on rajoituttava sen varsinaiseen tavoitteeseen ja että siihen ei voida vedota kaiken urheilutoiminnan sulkemiseksi unionin talousoikeutta koskevien EUT-sopimuksen määräysten soveltamisalan ulkopuolelle (ks. vastaavasti tuomio 14.7.1976, Donà, 13/76, EU:C:1976:115, 14 ja 15 kohta ja tuomio 18.7.2006, Meca-Medina ja Majcen v. komissio, C‑519/04 P, EU:C:2006:492, 26 kohta).

90      On päinvastoin ensinnäkin niin, että säännöt, jotka koskevat sitä, että urheiluliitto käyttää toimivaltaa myöntää ennakkolupa urheilukilpailuille, joiden järjestäminen ja markkinointi ovat – kuten unionin tuomioistuin on jo todennut – taloudellista toimintaa niitä järjestäville tai suunnitteleville yrityksille, kuuluvat tällä perusteella kilpailuoikeutta koskevien EUT-sopimuksen määräysten soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 1.3.2018, MOTOE, C-297/07, EU:C:2008:376, 28 kohta). Samasta syystä ne kuuluvat myös liikkumisvapauksia koskevien EUT-sopimuksen määräysten soveltamisalaan.

91      Toiseksi on niin, että myös säännöt, joilla FIFA ja UEFA sääntelevät ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista kansainvälisiin seurajoukkuejalkapallokilpailuihin, kuuluvat kyseisten EUT-sopimuksen määräysten soveltamisalaan. Vaikka näillä säännöillä ei muodollisesti säännellä pelaajien työskentelyn tai heidän harjoittamansa palvelujen suorittamisen ehtoja eikä ammattilaisjalkapalloseurojen palvelujen suorittamisen tai laajemmin taloudellisen toiminnan harjoittamisen ehtoja, näillä säännöillä on katsottava olevan tapauksen mukaan välitön vaikutus kyseiseen työskentelyyn, kyseiseen palvelujen suorittamiseen tai kyseiseen taloudellisen toiminnan harjoittamiseen, koska ne vaikuttavat väistämättä pelaajien ja seurojen mahdollisuuteen osallistua kyseessä oleviin kilpailuihin.

92      Kolmanneksi säännöillä, joilla FIFA sääntelee kansainvälisiin jalkapallokilpailuihin liittyvien erilaisten oikeuksien hyödyntämistä, on tarkoitus määrittää edellytykset, joiden täyttyessä kyseisten oikeuksien haltijoina olevat yritykset voivat hyödyntää niitä tai antaa niiden hyödyntämisen kolmansien yritysten tehtäväksi, mikä on luonteeltaan taloudellista toimintaa. Lisäksi ne vaikuttavat suoraan edellytyksiin, joilla tällaiset kolmannet yritykset tai muut yritykset voivat toivoa pääsevänsä hyödyntämään mainittuja oikeuksia tai saada ne itselleen luovutetuiksi tai siirretyiksi pysyvästi tai väliaikaisesti missä tahansa muodossa harjoittaakseen välitystoimintaa (kuten kyseisten oikeuksien jälleenmyynti televisiolähetystoiminnan harjoittajille ja muille mediapalvelujen tarjoajille) tai loppukäyttäjille suunnattua toimintaa (kuten tiettyjen otteluiden lähettäminen tai edelleen lähettäminen televisiossa tai internetissä), joka myös on luonteeltaan taloudellista toimintaa.

93      Nämä urheilukilpailujen järjestämistä, urheilutapahtumien markkinointia, niiden lähettämistä ja mainosten sijoittelua koskevat erilaiset taloudelliset toiminnot ovat lisäksi toisiaan täydentävää tai toisiinsa kytkeytyviä, kuten unionin tuomioistuin on jo esittänyt (ks. vastaavasti tuomio 11.4.2000, Deliège, C-51/96 ja C-191/97, EU:C:2000:199, 56 ja 57 kohta ja tuomio 1.7.2008, MOTOE, C-49/07, EU:C:2008:376, 33 kohta).

94      Niinpä kaikki FIFAn ja UEFAn säännöt, joiden osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle kysymyksiä, kuuluvat SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56, SEUT 63, SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamisalaan.

3.     SEUT 165 artikla

95      Kaikki pääasian asianosaiset ja useat unionin tuomioistuimessa käytyyn menettelyyn osallistuneet hallitukset ovat esittäneet erilaisia näkemyksiä SEUT 165 artiklaan mahdollisesti liittyvistä seurauksista ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin annettavien vastausten kannalta.

96      Tältä osin on mainittava ensinnäkin, että SEUT 165 artiklaa on tarkasteltava SEUT 6 artiklan e alakohdan valossa, jossa määrätään, että unionilla on toimivalta toteuttaa toimia jäsenvaltioiden toimien tukemiseksi, yhteensovittamiseksi tai täydentämiseksi yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen, nuorison ja urheilun aloilla. SEUT 165 artiklassa nimittäin konkretisoidaan kyseinen määräys täsmentämällä sekä tavoitteet, jotka unionin toiminnalle kyseessä olevilla aloilla on asetettu, että keinot, joita näiden tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan käyttää.

97      Unionin toiminnalle urheilun alalla asetettujen tavoitteiden osalta SEUT 165 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa Euroopan urheilun edistämiseen ottaen huomioon sen erityispiirteet, vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet sekä yhteiskunnallisen ja kasvatuksellisen tehtävän, ja sen 2 kohdan viimeisessä luetelmakohdassa täsmennetään, että unionin toiminnalla tällä alalla pyritään kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta edistämällä urheilukilpailujen rehellisyyttä ja avoimuutta sekä urheilusta vastaavien järjestöjen välistä yhteistyötä samoin kuin suojelemalla urheilijoiden, erityisesti kaikkein nuorimpien urheilijoiden, fyysistä ja henkistä koskemattomuutta.

98      Niiden keinojen osalta, joita näiden tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan käyttää, SEUT 165 artiklan 3 kohdassa määrätään, että unioni suosii yhteistyötä kolmansien maiden sekä urheilun alalla toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, ja sen 4 kohdassa lisätään, että Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto voivat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen vahvistaa edistämistoimia ja neuvosto yksin komission ehdotuksesta suosituksia.

99      Toiseksi on niin, kuten sekä SEUT 165 artiklan että SEUT 6 artiklan e alakohdan sanamuodosta ilmenee, että perussopimusten laatijoiden tarkoituksena on ollut antaa unionille kyseisillä määräyksillä tukitoimivalta, jonka nojalla unioni ei voi harjoittaa ”politiikkaa”, kuten EUT-sopimuksen eräissä muissa määräyksissä määrätään, vaan toteuttaa ”toimia” useilla erityisaloilla, kuten urheilussa. Mainitut määräykset muodostavat siten oikeusperustan, jonka nojalla unioni voi käyttää tällaista tukitoimivaltaa niissä vahvistetuin edellytyksin ja rajoituksin, joihin kuuluu SEUT 165 artiklan 4 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan se, että kansallisella tasolla annettuja lakeja ja asetuksia ei yhdenmukaisteta. Lisäksi on mainittava, että tällainen tukitoimivalta antaa unionille mahdollisuuden antaa säädöksiä, joilla ainoastaan tuetaan, yhteensovitetaan tai täydennetään jäsenvaltioiden toimia SEUT 6 artiklan mukaisesti.

100    Tästä syystä – ja kuten ilmenee myös SEUT 165 artiklan asiayhteydestä ja erityisesti sen sisällyttämisestä EUT-sopimuksen kolmanteen osaan, jonka otsikko on ”Unionin sisäiset politiikat ja toimet”, eikä kyseisen sopimuksen ensimmäiseen osaan, joka sisältää periaatteellisia määräyksiä, joihin kuuluvat muun muassa sen II osaston, jonka otsikko on ”Yleisesti sovellettavat määräykset”, määräykset muun muassa korkean työllisyystason edistämisestä, riittävän sosiaalisen suojelun takaamisesta, kaikenlaisen syrjinnän torjumisesta, ympäristönsuojelusta ja kuluttajansuojasta – SEUT 165 artikla ei ole yleisesti ja monialaisesti sovellettava määräys.

101    Tästä seuraa, että vaikka toimivaltaisten unionin toimielinten on otettava huomioon SEUT 165 artiklassa luetellut eri seikat ja tavoitteet, kun ne antavat kyseisen artiklan nojalla ja siinä asetetuin edellytyksin edistämistoimia tai suosituksia urheilun alalla, tällaisia eri seikkoja ja tavoitteita sekä tällaisia edistämistoimia ja suosituksia ei tarvitse sisällyttää sitovasti niiden määräysten soveltamiseen, joiden tulkinnasta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt unionin tuomioistuimelle kysymyksiä, koskivatpa ne henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaata liikkuvuutta (SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56 ja SEUT 63 artikla) tai kilpailusääntöjä (SEUT 101 ja SEUT 102 artikla), tai ottaa tässä yhteydessä sitovasti huomioon. Yleisemmin on todettava, ettei SEUT 165 artiklaa voida myöskään pitää erityismääräyksenä, jolla urheilu jätettäisiin kokonaan tai osittain sellaisten muiden unionin primaarioikeuden määräysten, joita voidaan soveltaa urheiluun, soveltamisalan ulkopuolelle tai jolla velvoitettaisiin kohtelemaan urheilua erityisellä tavalla tällaisen soveltamisen yhteydessä.

102    Kolmanneksi on kuitenkin mainittava, että – kuten unionin tuomioistuin on useaan otteeseen todennut – urheilutoiminnalla on unionille ja sen kansalaisille huomattava yhteiskunnallinen ja kasvatuksellinen merkitys, mitä SEUT 165 artikla nykyisin ilmentää (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C-415/93, EU:C:1995:463, 106 kohta ja tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi, C-22/18, EU:C:2019:497, 33 ja 34 kohta).

103    Urheilutoimintaan liittyy lisäksi kiistämättömiä erityispiirteitä, jotka – vaikka ne koskevatkin erityisesti amatööriurheilua – voivat esiintyä myös taloudellisena toimintana harjoitetussa urheilussa (ks. vastaavasti tuomio 13.4.2000, Lehtonen ja Castors Braine, C-176/96, EU:C:2000:201, 33 kohta).

104    Tällaiset erityispiirteet voidaan mahdollisesti ottaa SEUT 45 ja SEUT 101 artiklaa sovellettaessa huomioon muiden seikkojen ohella ja siltä osin kuin ne osoittautuvat merkityksellisiksi, mutta niiden huomioon ottaminen voi kuitenkin tapahtua ainoastaan kussakin näistä artikloista määrättyjen edellytysten ja soveltamisperusteiden puitteissa ja niitä noudattaen. Sama arviointi pätee SEUT 49, SEUT 56, SEUT 63 ja SEUT 102 artiklaan.

105    Erityisesti silloin, kun urheiluliiton antaman säännön väitetään merkitsevän työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoittamista tai kilpailunvastaista yhteistoimintajärjestelyä, tällaisen säännön kilpailunrajoitukseksi tai kilpailunvastaiseksi järjestelyksi luonnehtimisen on joka tapauksessa perustuttava mainitun säännön sisällön konkreettiseen tutkimiseen siinä todellisessa asiayhteydessä, jossa sitä on määrä soveltaa (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C-415/93, EU:C:1995:463, 98–103 kohta; tuomio 11.4.2000, Deliège, C-51/96 ja C-191/97, EU:C:2000:199, 61–64 kohta ja tuomio 13.4.2000, Lehtonen ja Castors Braine, C-176/96, EU:C:2000:201, 48–50 kohta). Tällaisessa tarkastelussa on tarvittaessa otettava huomioon esimerkiksi kyseessä olevan urheilulajin luonne, sen järjestäytymis- ja toimintatapa sekä erityisesti ammattilaisurheilun merkitys kyseisessä lajissa, tapa, jolla urheilulajia harjoitetaan, tapa, jolla lajin parissa toimivat toimijat ovat vuorovaikutuksessa keskenään, sekä niiden urheilulajista eri tasoilla vastaavien rakenteiden tai elinten rooli, joiden kanssa unioni toimii yhteistyössä SEUT 165 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

106    Lisäksi on niin, että kun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoitus on näytetty toteen, kyseessä olevan säännön antaneella liitolla on mahdollisuus osoittaa, että sääntö on oikeutettu, tarpeellinen ja oikeasuhteinen, kun otetaan huomioon tietyt hyväksyttävinä pidettävät tavoitteet (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C-415/93, EU:C:1995:463, 104 kohta), jotka puolestaan riippuvat kyseisen urheilulajin erityispiirteistä.

107    Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella on tutkittava ensin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kilpailusääntöjä koskevat kysymykset ja sitten liikkumisvapauksia koskevat kysymykset.

B       Ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs ja viides kysymys, jotka koskevat kilpailusääntöjä

108    Kaksi ensimmäistä kysymystä koskevat lähinnä sitä, miten FIFAn ja UEFAn antamien sääntöjen kaltaisia sääntöjä, jotka koskevat kansainvälisiltä seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä ammattilaisjalkapalloseurojen ja urheilijoiden osallistumista tällaisiin kilpailuihin, on arvioitava yhtäältä SEUT 102 artiklan ja toisaalta SEUT 101 artiklan 1 kohdan kannalta.

109    Kolmas kysymys koskee sitä, miten edellä 30 ja 31 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten ja lehdistötiedotteen muodossa ilmoitettua kyseisten sääntöjen soveltamista on tarkasteltava samojen artiklojen kannalta.

110    Neljäs kysymys koskee puolestaan siten, miten FIFAn antamien mainittujen kilpailujen hyödyntämisoikeuksia koskevien sääntöjen kaltaisia sääntöjä on tarkasteltava mainittujen artiklojen kannalta.

111    Viidennellä kysymyksellä, joka on esitetty siltä varalta, että tämän tuomion kolmessa edellisessä kohdassa mainittujen sääntöjen on katsottava merkitsevän SEUT 102 artiklan soveltamisalaan kuuluvaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä tai SEUT 101 artiklan 1 kohdassa kiellettyä kilpailunrajoitusta merkitsevää yhteistoimintajärjestelyä, pyritään siihen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voisi ratkaista, voidaanko kyseiset säännöt kuitenkin hyväksyä SEUT 102 artiklaa koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa tai SEUT 101 artiklan 3 kohdassa määrätyin edellytyksin.

112    Kun otetaan huomioon näiden eri kysymysten ulottuvuus, on aluksi muistutettava ensinnäkin, että SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa sovelletaan jokaiseen yksikköön, joka harjoittaa taloudellista toimintaa ja jota on pidettävä tältä osin yrityksenä, riippumatta sen oikeudellisesta muodosta tai rahoittamistavasta (ks. vastaavasti tuomio 23.4.1991, Höfner ja Elser, C-41/90, EU:C:1991:161, 21 kohta; tuomio 11.12.2007, ETI ym., C-280/06, EU:C:2007:775, 38 kohta ja tuomio 1.7.2008, MOTOE, C-49/07, EU:C:2008:376, 20 ja 21 kohta).

113    Niinpä kyseisiä artikloja sovelletaan muun muassa yksiköihin, jotka on perustettu yhdistyksiksi, joiden sääntömääräisenä tarkoituksena on tietyn urheilulajin järjestäminen ja valvonta, siltä osin kuin tällaiset yksiköt harjoittavat kyseiseen urheilulajiin liittyvää taloudellista toimintaa tarjoamalla tavaroita tai palveluja ja ne on luokiteltava tällä perusteella yrityksiksi (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, MOTOE, C-49/07, EU:C:2008:376, 22, 23 ja 26 kohta).

114    Lisäksi SEUT 101 artiklaa sovelletaan myös yksiköihin, joita voidaan pitää yritysten yhteenliittyminä, vaikka ne eivät välttämättä itse ole yrityksiä.

115    Nyt käsiteltävässä asiassa on pääasian kohde ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät seikat huomioon ottaen katsottava, että SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa voidaan soveltaa FIFAan ja UEFAan siltä osin kuin nämä kaksi yhdistystä harjoittavat kahdenlaista taloudellista toimintaa, joka koostuu – kuten edellä 34, 90 ja 92 kohdasta ilmenee – seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestämisestä ja markkinoinnista unionin alueella sekä tällaisiin kilpailuihin liittyvien erilaisten oikeuksien hyödyntämisestä, ja että niitä on tällä perusteella pidettävä ”yrityksinä”. Lisäksi niihin sovelletaan SEUT 101 artiklaa, koska niiden jäseninä on kansallisia jalkapalloliittoja, jotka voidaan itse luokitella ”yrityksiksi”, koska ne harjoittavat taloudellista toimintaa, joka liittyy seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestämiseen ja markkinointiin kansallisella tasolla sekä niihin liittyvien oikeuksien hyödyntämiseen, tai koska niiden jäseninä on jalkapalloseurojen kaltaisia yksiköitä, jotka voidaan luokitella yrityksiksi.

116    Toiseksi on mainittava, että erotuksena SEUT 102 artiklaan, joka koskee yksinomaan sellaisten yritysten yksipuolisia menettelytapoja, joilla on yksin tai mahdollisesti kollektiivisesti määräävä markkina-asema, SEUT 101 artiklan tarkoituksena on kattaa erilaisia menettelytapoja, joille on yhteistä se, että ne perustuvat useiden yritysten myötävaikutukseen, eli ”yritysten väliset sopimukset”, ”yhdenmukaistetut menettelytavat” ja ”yritysten yhteenliittymien päätökset”, eikä SEUT 101 artiklan yhteydessä oteta huomioon yritysten markkina-asemaa (ks. vastaavasti tuomio 16.3.2000, Compagnie maritime belge transports ym. v. komissio, C-395/96 P ja C-396/96 P, EU:C:2000:132, 34–36 kohta).

117    Käsiteltävässä asiassa SEUT 102 artiklan soveltaminen FIFAn tai UEFAn kaltaiseen yksikköön edellyttää muun muassa sen osoittamista, että kyseisellä yksiköllä on määräävä asema tietyillä markkinoilla. Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä seikoista ilmenee, että sen mielestä kummallakin näistä kahdesta yksiköstä on määräävä asema unionin alueella järjestettävien seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin sekä tällaisiin kilpailuihin liittyvien erilaisten oikeuksien hyödyntämisen markkinoilla. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen SEUT 102 artiklan tulkintaa koskeviin kysymyksiin on siten vastattava niin, että lähtökohdaksi otetaan tämä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskeva lähtökohta, joka on lisäksi kiistaton, kun otetaan erityisesti huomioon se, että FIFA ja UEFA ovat muiden urheilulajien tilanteesta poiketen ainoita yhdistyksiä, jotka järjestävät ja markkinoivat tällaisia kilpailuja maailmanlaajuisesti ja Euroopan tasolla.

118    SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltaminen FIFAn tai UEFAn kaltaisiin yksiköihin edellyttää puolestaan sen osoittamista, että on olemassa ”sopimus”, ”yhdenmukaistettu menettelytapa” tai ”yritysten yhteenliittymän päätös”, jotka voivat olla eri luonteisia ja esiintyä eri muodoissa. Erityisesti yhteenliittymän päätös, jolla se antaa säännöstön, joka vaikuttaa suoraan tai välillisesti sen jäseninä olevien yritysten taloudellisen toiminnan harjoittamisen edellytyksiin, tai soveltaa tällaista säännöstä, voi olla tällainen kyseisessä määräyksessä tarkoitettu ”yritysten yhteenliittymän päätös” (ks. vastaavasti tuomio 19.2.2002, Wouters ym., C-309/99, EU:C:2002:98, 64 kohta ja tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C-1/12, EU:C:2013:127, 42–45 kohta). Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta SEUT 101 artiklan 1 kohdan tulkintaa tämäntyyppisten päätösten eli päätösten, joilla FIFA ja UEFA ovat antaneet sääntöjä kansainvälisiltä seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävästä ennakkoluvasta, ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien tällaisiin kilpailuihin osallistumisen valvonnasta sekä seuraamuksista, joita voidaan määrätä siinä tapauksessa, ettei näitä ennakkolupa- ja osallistumissääntöjä noudateta.

119    Kolmanneksi ja viimeiseksi on – siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset koskevat sekä SEUT 101 artiklaa että SEUT 102 artiklaa – muistutettava, että sama toiminta voi merkitä sekä SEUT 101 artiklan että SEUT 102 artiklan rikkomista, vaikka kyseisten määräysten tavoitteet ja soveltamisalat poikkeavat toisistaan. Mainittuja artikloja voidaan siis soveltaa samanaikaisesti, jos niiden soveltamisedellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 11.4.1989, Saeed Flugreisen ja Silver Line Reisebüro, 66/86, EU:C:1989:140, 37 kohta; tuomio 16.3.2000, Compagnie maritime belge transports ym. v. komissio, C-395/96 P ja C-396/96 P, EU:C:2000:132, 33 kohta ja tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18, EU:C:2020:52, 146 kohta). Niitä on siten tulkittava ja sovellettava johdonmukaisesti ottaen kuitenkin huomioon molempien artiklojen erityispiirteet.

1.     Ensimmäinen kysymys, joka koskee SEUT 102 artiklan tulkintaa silloin, kun kyse on säännöistä, jotka koskevat seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä seurojen ja urheilijoiden osallistumista tällaisiin kilpailuihin

120    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 102 artiklaa tulkittava siten, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä on pidettävä sitä, että jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavat liitot, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, ovat antaneet ja soveltavat sääntöjä, joilla asetetaan sen, että kolmas yritys perustaa unionin alueella uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun, edellytykseksi kyseisten liittojen etukäteen myöntämä lupa, ilman, että tällaiseen toimivaltaan olisi liitetty sellaisia aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan varmistaa sen läpinäkyvyys, objektiivisuus ja syrjimättömyys.

121    Kuten sekä niiden sääntöjen sanamuodosta, joihin ensimmäisessä kysymyksessä viitataan, että kyseisen kysymyksen taustalla olevista, ennakkoratkaisupyynnössä esitetyistä seikoista ilmenee, pääasiassa kyseessä olevat säännöt eivät kuitenkaan koske ainoastaan kansainvälisiltä seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa vaan myös ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien mahdollisuutta osallistua tällaisiin kilpailuihin. Kuten ennakkoratkaisupyynnössä esitetyistä seikoista myös ilmenee, mainittujen sääntöjen noudattamatta jättämiseen on liitetty seuraamuksia, joita sovelletaan rikkomiseen syyllistyneisiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin ja joihin kuuluu – kuten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämässä kolmannessa kysymyksessä mainitaan ja kuten kaikki pääasian asianosaiset ovat muistuttaneet – ammattilaisjalkapalloseurojen sulkeminen pois kaikista FIFAn ja UEFAn järjestämistä kilpailuista, pelaajille määrättävä kielto osallistua seurajoukkuejalkapallokilpailuihin tai heille määrättävä kielto osallistua kansallisia jalkapalloliittoja edustavien maajoukkueiden välisiin otteluihin.

122    Näiden seikkojen perusteella on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 102 artiklaa tulkittava siten, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä on pidettävä sitä, että jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavat liitot, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, ovat antaneet ja soveltavat sääntöjä, joilla ne asettavat sen, että kolmas yritys perustaa unionin alueella uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun, edellytykseksi niiden etukäteen myöntämän luvan sekä valvovat ja sanktioivat ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaiseen kilpailuun, ilman että näihin erilaisiin toimivaltuuksiin olisi liitetty sellaisia aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus.

a)     Määräävän markkina-aseman väärinkäytön käsite

123    SEUT 102 artiklan mukaan sisämarkkinoille soveltumatonta ja kiellettyä on yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

124    Kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, kyseisellä artiklalla on tavoitteena estää yleistä etua, yksittäisiä yrityksiä ja kuluttajia haittaava kilpailun rajoittuminen määräämällä seuraamuksia määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten sellaisesta toiminnasta, joka rajoittaa ansioihin perustuvaa kilpailua ja on siten omiaan aiheuttamaan välitöntä vahinkoa kuluttajille tai joka estää kilpailun tai vääristää sitä ja on siten omiaan aiheuttamaan heille välillistä vahinkoa (ks. vastaavasti tuomio 17.2.2011, TeliaSonera Sverige, C-52/09, EU:C:2011:83, 22 ja 24 kohta; tuomio 27.3.2012, Post Danmark, C-209/10, EU:C:2012:172, 20 kohta, ja tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym., C-377/20, EU:C:2022:379, 41 ja 44 kohta).

125    Tällainen toiminta on sellaista, joka estää markkinoilla, joilla kilpailu on juuri määräävässä asemassa olevan yhden tai useamman yrityksen olemassaolon vuoksi jo vähentynyt, vielä olemassa olevan kilpailun säilymisen tai kehittymisen muiden kuin sellaisten keinojen käyttämisen vuoksi, joita yritysten ansioihin perustuvassa kilpailussa käytetään (ks. vastaavasti tuomio 14.10.2010, Deutsche Telekom v. komissio, C-280/08 P, EU:C:2010:603, 174 ja 177 kohta; tuomio 27.3.2012, Post Danmark, C-209/10, EU:C:2012:172, 24 kohta ja tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym., C-377/20, EU:C:2022:379, 68 kohta).

126    SEUT 102 artiklalla ei ole sitä vastoin tarkoituksena estää yrityksiä hankkimasta omilla ansioillaan määräävää asemaa yksillä tai useammilla markkinoilla eikä taata, että kilpailevat yritykset, jotka ovat vähemmän tehokkaita kuin tällaisessa asemassa oleva yritys, pysyvät markkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 27.3.2012, Post Danmark, C-209/10, EU:C:2012:172, 21 kohta; tuomio 6.9.2017, Intel v. komissio, C-413/14 P, EU:C:2017:632, 133 kohta ja tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym., C-377/20, EU:C:2022:379, 73 kohta).

127    Ansioihin perustuva kilpailu voi päinvastoin jo määritelmällisesti johtaa siihen, että vähemmän tehokkaat ja siis erityisesti hintojen, tuotannon, valikoiman, laadun tai innovaatioiden osalta kuluttajille vähemmän kiinnostavat kilpailijat häviävät merkityksellisiltä markkinoilta tai että niiden markkinaosuus pienenee huomattavasti (ks. vastaavasti tuomio 27.3.2012, Post Danmark, C-209/10, EU:C:2012:172, 22 kohta; tuomio 6.9.2017, Intel v. komissio, C-413/14 P, EU:C:2017:632, 134 kohta ja tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym., C-377/20, EU:C:2022:379, 45 kohta).

128    Vielä suuremmalla syyllä on niin, että vaikka SEUT 102 artiklassa asetetaan määräävässä markkina-asemassa oleville yrityksille erityinen velvollisuus olla toiminnallaan rajoittamatta toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua sisämarkkinoilla, siinä ei kielletä määräävää markkina-asemaa sinänsä vaan ainoastaan sen väärinkäyttö (ks. vastaavasti tuomio 27.3.2012, Post Danmark, C-209/10, EU:C:2012:172, 23 kohta ja tuomio 6.12.2012, AstraZeneca v. komissio, C-457/10 P, EU:C:2012:770, 188 kohta).

b)     Määräävän markkina-aseman väärinkäytön luonnehdinta

129    Jotta tietyssä yksittäistapauksessa voitaisiin katsoa, että tiettyä toimintaa on pidettävä ”määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä”, on pääsääntöisesti osoitettava, että tällaisen toiminnan tosiasiallisena tai mahdollisena seurauksena on – muiden kuin yritysten välistä ansioihin perustuvaa kilpailua ohjaavien keinojen käyttämisen vuoksi – kilpailun rajoittuminen siksi, että yhtä tehokkaat kilpailevat yritykset syrjäytetään merkityksellisiltä markkinoilta (ks. vastaavasti tuomio 27.3.2012, Post Danmark, C-209/10, EU:C:2012:172, 25 kohta) tai niitä estetään kehittymästä kyseisillä markkinoilla, missä yhteydessä on otettava huomioon, että tällaiset markkinat voivat olla sekä ne, joilla määräävä markkina-asema vallitsee, että näiden markkinoiden liitännäis- tai lähimarkkinat, joilla mainittu toiminta voi tuottaa todellisia tai mahdollisia vaikutuksia (ks. vastaavasti tuomio 14.11.1996, Tetra Pak v. komissio, C-333/94 P, EU:C:1996:436, 25–27 kohta; tuomio 17.2.2011, TeliaSonera Sverige, C-52/09, EU:C:2011:83, 84–86 kohta ja tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym., C-377/20, EU:C:2022:379, 76 kohta).

130    Tämän osoittaminen, joka voi edellyttää erilaisten arviointiasteikkojen käyttämistä sen mukaan, minkä tyyppisestä toiminnasta tietyssä yksittäistapauksessa on kyse, on kuitenkin tehtävä kaikissa tapauksissa arvioimalla kaikkia merkityksellisiä tosiseikkoja (ks. vastaavasti tuomio 19.4.2012, Tomra Systems ym. v. komissio, C-549/10 P, EU:C:2012:221, 18 kohta ja tuomio 19.1.2023, Unilever Italia Mkt. Operations, C-680/20, EU:C:2023:33, 40 kohta), koskivatpa ne kyseistä toimintaa sellaisenaan, merkityksellisiä markkinoita tai kilpailun toimivuutta niillä. Lisäksi tämän osoittamisessa on näytettävä täsmällisten ja konkreettisten arviointiperusteiden ja todisteiden avulla toteen, että mainittu toiminta on sellaista, jolla vähintäänkin voidaan tuottaa syrjäyttäviä vaikutuksia (ks. vastaavasti tuomio 19.1.2023, Unilever Italia Mkt. Operations, C-680/20, EU:C:2023:33, 42, 51 ja 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

131    Pelkän sellaisen toiminnan lisäksi, jonka tosiasiallisena tai mahdollisena seurauksena on ansioihin perustuvan kilpailun rajoittuminen siksi, että yhtä tehokkaat kilpailevat yritykset syrjäytetään merkityksellisiltä markkinoilta, ”määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä” voidaan pitää myös toimintaa, jonka joko tosiasiallisena tai mahdollisena seurauksena tai jopa tarkoituksena osoitetaan olevan se, että markkinoille pääsyn esteitä asettamalla tai muita suojaamistoimenpiteitä taikka muita kuin ansioihin perustuvaa kilpailua ohjaavia keinoja käyttämällä aikaisemmassa vaiheessa estetään potentiaalisesti kilpailevia yrityksiä edes pääsemästä kyseessä oleville markkinoille, millä estetään kilpailun kehittymistä kyseisillä markkinoilla kuluttajien vahingoksi rajoittamalla tuotantoa, vaihtoehtoisten tavaroiden tai palvelujen kehittämistä tai innovointia (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18, EU:C:2020:52, 154–157 kohta).

132    Vaikka jäsenvaltiota ei sinänsä kielletä myöntämästä lailla tai asetuksella jollekin yritykselle yksin- tai erityisoikeuksia tietyillä markkinoilla, tällaisen tilanteen ei kuitenkaan pidä mahdollistaa sitä, että kyseinen yritys käyttää väärin tästä johtuvaa määräävää markkina-asemaa esimerkiksi hyödyntämällä kyseisiä oikeuksia tavalla, joka estää potentiaalisesti kilpailevia yrityksiä pääsemästä kyseisille markkinoille tai niiden liitännäis- tai lähimarkkinoille (ks. vastaavasti tuomio 10.12.1991, Merci convenzionali porto di Genova, C-179/90, EU:C:1991:464, 14 kohta ja tuomio 13.12.1991, GB-Inno-BM, C-18/88, EU:C:1991:474, 17–19 ja 24 kohta). Tällainen vaatimus pätee sitä suuremmalla syyllä silloin, kun mainitulle yritykselle annetaan tällaisilla oikeuksilla valta määrittää, saavatko muut yritykset harjoittaa taloudellista toimintaansa, ja jos saavat, millä edellytyksillä (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, MOTOE, C-49/07, EU:C:2008:376, 38 ja 51 kohta).

133    Sisämarkkinoiden kilpailun säilyminen vääristymättömänä tai sen vääristymätön kehittyminen voidaan nimittäin taata vain varmistamalla yritysten yhtäläiset mahdollisuudet. Se, että tiettyä taloudellista toimintaa harjoittavalle yritykselle annetaan oikeus määrittää de jure tai jopa de facto, mitkä muut yritykset saavat myös harjoittaa kyseistä toimintaa, sekä vahvistaa edellytykset kyseisen toiminnan harjoittamiselle, asettaa sen intressiristiriitatilanteeseen ja antaa sille selvän edun kilpailijoihinsa nähden, mikä mahdollistaa sen, että tällainen yritys voi estää kyseisille markkinoille pääsyn tai suosia omaa toimintaansa (ks. vastaavasti tuomio 13.12.1991, GB-Inno-BM, C-18/88, EU:C:1991:474, 25 kohta; tuomio 12.2.1998, Raso ym., C-163/96, EU:C:1998:54, 28 ja 29 kohta ja tuomio 1.7.2008, MOTOE, C-49/07, EU:C:2008:376, 38, 49, 51 ja 52 kohta) sekä tällä tavoin estää kuluttajien vahingoksi ansioihin perustuvan kilpailun kehittymisen rajoittamalla tuotantoa, vaihtoehtoisten tavaroiden tai palvelujen kehittämistä tai innovointia.

134    Niinpä yksin- tai erityisoikeuksien ja niihin perustuvan tällaisen vallan myöntämiseen tietylle yritykselle tai vastaavan tilanteen olemassaoloon merkityksellisillä markkinoilla on liitettävä rajoituksia, velvoitteita ja valvontaa, joilla voidaan sulkea pois riski siitä, että yritys käyttäisi määräävää markkina-asemaansa väärin, jotta tällaisten oikeuksien myöntäminen tai tällainen tilanne ei itsessään olisi SEUT 102 artiklan, luettuna yhdessä SEUT 106 artiklan kanssa, vastaista (ks. vastaavasti tuomio 1.3.2018, MOTOE, C-49/07, EU:C:2008:376, 53 kohta).

135    Tarkemmin sanottuna silloin, kun tietyllä yrityksellä on valta määrittää edellytykset, joilla potentiaalisesti kilpailevat yritykset voivat päästä markkinoille, tai ratkaista tämä tapauskohtaisesti päätöksellä, jolla markkinoille pääsy etukäteen hyväksytään tai evätään, tällaiseen toimivaltaan on – jotta sen pelkkä olemassaolo ei olisi SEUT 102 artiklan, luettuna yhdessä SEUT 106 artiklan kanssa, vastaista – liitettävä läpinäkyvät, selkeät ja täsmälliset aineelliset kriteerit (ks. analogisesti tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C-1/12, EU:C:2013:127, 84–86, 90, 91 ja 99 kohta), joilla voidaan välttää tällaisen toimivallan mielivaltainen käyttö. Näiden kriteerien on oltava omiaan varmistamaan tällaisen vallan ketään syrjimätön käyttäminen ja mahdollistamaan tehokas valvonta (ks. vastaavasti tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C-1/12, EU:C:2013:127, 99 kohta).

136    Kyseessä olevaan toimivaltaan on lisäksi liitettävä läpinäkyvät ja syrjimättömät menettelysäännöt muun muassa ennakkolupahakemukseen esittämiseen ja sitä koskevan päätöksen tekemiseen sovellettavista määräajoista. Tältä osin on mainittava, että asetettavat määräajat eivät saa aiheuttaa haittaa potentiaalisesti kilpaileville yrityksille estämällä niitä pääsemästä tehokkaasti markkinoille (ks. analogisesti tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C-1/12, EU:C:2013:127, 86 ja 92 kohta) ja viime kädessä rajoittaa näin tuotantoa, vaihtoehtoisten tavaroiden tai palvelujen kehittämistä ja innovointia.

137    Samanlaisia vaatimuksia kuin ne, joista muistutettiin kolmessa edellisessä kohdassa, on noudatettava sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi itse omalla toiminnallaan eikä jäsenvaltion myöntämien yksin- tai erityisoikeuksien ansiosta päästä tilanteeseen, jossa se voi estää potentiaalisesti kilpailevia yrityksiä pääsemästä tietyille markkinoille (ks. vastaavasti tuomio 13.12.1991, GB-Inno-BM, C-18/88, EU:C:1991:474, 20 kohta). Näin voi olla silloin, kun kyseinen yritys voi käyttää markkinoille pääsyn sallimisen tai valvomisen mahdollistavaa sääntely-, valvonta- ja sanktiointivaltaa eli erilaista keinoa kuin ne, joita yritykset tavallisesti voivat käyttää ja jotka ohjaavat niiden välistä ansioihin perustuvaa kilpailua.

138    Niinpä tällaiseen toimivaltaan on liitettävä myös rajoituksia, velvoitteita ja valvontaa, joilla voidaan sulkea pois määräävän markkina-aseman väärinkäytön riski, jotta SEUT 102 artiklaa ei rikottaisi.

c)     Seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä seurojen ja pelaajien osallistumista tällaisiin kilpailuihin koskevien sääntöjen luonnehtiminen määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi

139    Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä seikoista ilmenee, että sekä FIFA että UEFA harjoittavat taloudellista toimintaa, joka koostuu kansainvälisten jalkapallokilpailujen järjestämisestä ja markkinoinnista sekä tällaisiin kilpailuihin liittyvien erilaisten oikeuksien hyödyntämisestä. Molemmat yhdistykset ovat siis tältä osin yrityksiä. Molemmilla on lisäksi määräävä markkina-asema tai jopa monopoliasema kyseisillä markkinoilla.

140    Ennakkoratkaisupyynnössä esitetyistä seikoista ilmenee vielä, että säännöt, joiden osalta kyseinen tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle kysymyksiä, sisältyvät FIFAn ja UEFAn yhdistyksen asemassa ja itselleen varaamansa sääntely- ja valvontavallan nojalla antamiin perussääntöihin, joissa annetaan näille kahdelle yksikölle paitsi toimivalta antaa suostumus siihen, että kolmas yritys perustaa ja järjestää uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun unionin alueella, myös toimivalta säännellä ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaiseen kilpailuun ja määrätä tähän liittyviä seuraamuksia.

141    Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien seikkojen mukaan näihin eri valtuuksiin ei ole liitetty sellaisia aineellisia kriteereitä tai menettelysääntöjä, joilla voitaisiin varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus ja syrjimättömyys.

142    Tältä osin edellä 75 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että on perusteltua, että FIFAn ja UEFAn kaltaiset tietystä urheilulajista vastuussa olevat yhdistykset voivat antaa ja soveltaa sääntöjä, jotka koskevat paitsi yleisesti kyseisen lajin – tässä tapauksessa ammattilaisjalkapalloilun – kansainvälisten kilpailujen järjestämistä ja kulkua myös erityisesti tällaisilta kilpailuilta vaadittavaa ennakkolupaa sekä ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista niihin, ja valvoa tällaisten sääntöjen noudattamista.

143    Jalkapalloilulle, jolla on unionissa paitsi huomattava yhteiskunnallinen ja kulttuurinen merkitys (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C-415/93, EU:C:1995:463, 106 kohta ja tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C-325/08, EU:C:2010:143, 40 kohta) myös huomattava medianäkyvyys, on muiden erityispiirteiden ohella ominaista se, että siinä järjestetään sekä eurooppalaisella että kansallisella tasolla useita kilpailuja, joihin osallistuu suuri määrä seuroja ja pelaajia. Lisäksi jalkapalloilulle on tiettyjen muiden urheilulajien tavoin ominaista se, että kilpailuihin voivat osallistua vain joukkueet, jotka ovat saavuttaneet urheilussa tiettyjä tuloksia (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C-415/93, EU:C:1995:463, 132 kohta), koska mainittujen kilpailujen toteuttaminen perustuu siihen, että tällaiset joukkueet kohtaavat toisensa ja karsiutuvat vaiheittain. Se perustuu siten pääasiallisesti urheilullisiin ansioihin, jotka voidaan taata vain, jos kilpailuun osallistuvat joukkueet kohtaavat toisensa tietyssä määrin yhtäläiset mahdollisuudet takaavien yhtenäisten normatiivisten ja teknisten edellytysten mukaisesti.

144    Näiden eri erityispiirteiden perusteella voidaan katsoa, että kansainvälisten ammattilaisjalkapallokilpailujen järjestämiseen ja kulkuun on perusteltua soveltaa yhteisiä sääntöjä, joiden tarkoituksena on taata kilpailujen yhtenäisyys ja koordinointi kokonaisaikataulun puitteissa sekä laajemmin edistää asianmukaisesti ja tehokkaasti yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja urheilullisiin ansioihin perustuvien kilpailujen järjestämistä. Lisäksi tällaisten yhteisten sääntöjen noudattaminen on perusteltua varmistaa FIFAn ja UEFAn käyttöön ottamien kaltaisilla säännöillä, jotka koskevat mainituilta kilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä seurojen ja pelaajien osallistumista niihin.

145    Koska tällaiset ennakkolupa- ja osallistumissäännöt ovat siten perusteltuja ammattilaisjalkapalloilun ja sen harjoittamiseen liittyvän taloudellisen toiminnan erityisessä asiayhteydessä, niiden antamista tai soveltamista ei voida lähtökohtaisesti ja yleisesti pitää ”määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä” (ks. analogisesti palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamisen osalta tuomio 11.4.2000, Deliège, C-51/96 ja C-191/97, EU:C:2000:199, 64 kohta).

146    Sama koskee kyseisiin sääntöihin liitettyjä seuraamuksia, koska tällaiset seuraamukset ovat lähtökohtaisesti perusteltuja mainittujen sääntöjen tehokkuuden takaamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2006, Meca-Medina ja Majcen v. komissio, C-519/04 P, EU:C:2006:492, 44 kohta).

147    Sitä vastoin millään ammattilaisjalkapalloilulle ominaisella erityispiirteellä ei voida perustella sellaisten ennakkolupa- ja osallistumissääntöjen antamista ja varsinkaan soveltamista, joihin ei ole liitetty sellaisia yleisesti sovellettavia rajoituksia, velvoitteita ja valvontaa, joilla voidaan sulkea pois määräävän markkina-aseman väärinkäytön riski ja joita ei erityisesti ole rajattu sellaisilla aineellisilla kriteereillä ja menettelysäännöillä, joilla voidaan taata niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, täsmällisyys ja syrjimättömyys siinäkin tapauksessa, että kyseisillä säännöillä annetaan niitä soveltavalle yksikölle valta estää kilpailevia yrityksiä pääsemästä markkinoille. Tällaisten sääntöjen on katsottava olevan SEUT 102 artiklan vastaisia, kuten edellä 134–138 kohdasta ilmenee.

148    Kyseisiin sääntöihin liitettyjen seuraamusten läpinäkyvyyden, objektiivisuuden, täsmällisyyden, syrjimättömyyden ja oikeasuhteisuuden varmistavien aineellisten kriteerien ja menettelysääntöjen puuttuessa tällaisten seuraamusten on myös jo luonteensa puolesta katsottava olevan SEUT 102 artiklan vastaisia siksi, että niihin liittyy vapaa harkintavalta. Tällaisen tilanteen vuoksi on nimittäin mahdotonta valvoa avoimesti ja objektiivisesti, onko niiden soveltaminen yksittäistapauksessa perusteltua ja oikeasuhteista, kun otetaan huomioon kyseessä olevan kansainvälistä seurajoukkuejalkapallokilpailua koskevan hankkeen konkreettiset ominaispiirteet.

149    Tältä osin merkitystä ei ole sillä, että FIFAlla ja UEFAlla ei ole lakiin perustuvaa monopolia ja että kilpailevat yritykset voivat teoriassa perustaa uusia kilpailuja, joihin ei sovelleta näiden kahden yhdistyksen antamia ja soveltamia sääntöjä. Kuten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä tiedoista ilmenee, FIFAn ja UEFAn määräävä asema kansainvälisten seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin markkinoilla on käytännössä sellainen, että niiden kilpailujärjestelmään kuulumattoman elinkelpoisen kilpailun perustaminen on tällä hetkellä mahdotonta, kun otetaan huomioon se, että FIFA ja UEFA valvovat suoraan tai jäseninään olevien kansallisten jalkapalloliittojen välityksellä seuroja, pelaajia sekä muuntyyppisiä, esimerkiksi kansallisella tasolla järjestettäviä, kilpailuja.

150    Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin arvioida pääasiassa kyseessä olevia sääntöjä SEUT 102 artiklan kannalta tehtyään ensin tarpeellisena pitämänsä lisäselvitykset.

151    Tätä varten on täsmennettävä, että jotta voitaisiin katsoa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin urheilukilpailujen ennakkolupa- ja osallistumissääntöihin on liitetty läpinäkyvät, objektiiviset ja täsmälliset aineelliset kriteerit ja läpinäkyvät ja syrjimättömät menettelysäännöt, jotka eivät ole esteenä tosiasialliselle markkinoille pääsylle, tällaiset kriteerit ja menettelysäännöt on erityisesti pitänyt vahvistaa helposti saatavilla olevassa muodossa ennen mainittujen sääntöjen soveltamista. Jotta mainittuja kriteerejä ja menettelysääntöjä voidaan pitää syrjimättöminä, on välttämätöntä, että – kun otetaan huomioon erityisesti se, että FIFAn ja UEFAn kaltaiset yksiköt harjoittavat itse erilaista taloudellista toimintaa niillä markkinoilla, joita niiden antamat ennakkolupa- ja osallistumissäännöt koskevat – kyseisillä kriteereillä ja menettelysäännöillä ei aseteta sille, että kolmannet järjestävät ja markkinoivat kilpailuja ja että seurat ja pelaajat osallistuvat niihin, vaatimuksia, jotka ovat joko erilaisia kuin päätöksentekijänä olevan yksikön järjestämiin ja markkinoimiin kilpailuihin sovellettavat edellytykset tai samanlaisia tai samankaltaisia kuin ne mutta kuitenkin sellaisia, että yrityksen, joka ei ole urheiluliiton asemassa tai jolla ei ole samaa toimivaltaa kuin tällaisella yksiköllä ja joka siten on erilaisessa tilanteessa kuin tällainen yksikkö, on mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa täyttää niitä. Jotta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin ennakkolupa- ja osallistumissääntöihin liittyvät seuraamukset eivät olisi liian harkinnanvaraisia, niitä on ohjattava kriteereillä, joiden on myös oltava paitsi läpinäkyviä, objektiivisia, täsmällisiä ja syrjimättömiä mutta myös sellaisia, joilla voidaan taata se, että seuraamukset määritetään kussakin yksittäistapauksessa suhteellisuusperiaatetta noudattaen ja ottaen huomioon muun muassa todetun rikkomisen luonne, kesto ja vakavuus.

152    Ensimmäiseen kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että SEUT 102 artiklaa on tulkittava siten, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä on pidettävä sitä, että jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavat liitot, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, ovat antaneet ja soveltavat sääntöjä, joilla ne asettavat sen, että kolmas yritys perustaa unionin alueella uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun, edellytykseksi niiden etukäteen myöntämän luvan sekä valvovat ja sanktioivat ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaiseen kilpailuun, ilman että näihin erilaisiin toimivaltuuksiin olisi liitetty sellaisia aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus.

2.     Toinen kysymys, joka koskee SEUT 101 artiklan 1 kohdan tulkintaa silloin, kun kyse on säännöistä, jotka koskevat seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä seurojen ja urheilijoiden osallistumista tällaisiin kilpailuihin

153    Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko SEUT 101 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että yritysten yhteenliittymän päätöksenä, jonka tarkoituksena on kilpailun estäminen tai jolla on tällainen vaikutus, on pidettävä sitä, että jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavat liitot, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, ovat antaneet ja soveltavat välittömästi tai jäseninään olevien kansallisten jalkapalloliittojen välityksellä sääntöjä, joilla asetetaan sen, että kolmas yritys perustaa unionin alueella uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun, edellytykseksi kyseisten liittojen etukäteen myöntämä lupa, ilman, että tällaiseen toimivaltaan olisi liitetty sellaisia aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan varmistaa sen läpinäkyvyys, objektiivisuus ja syrjimättömyys.

154    Kun otetaan huomioon toisen kysymyksen taustalla olevat ennakkoratkaisupyynnössä esitetyt seikat ja samanlaiset syyt kuin edellä 121 kohdassa esitettiin, on kuitenkin katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee mainitulla kysymyksellä lähinnä, onko SEUT 101 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että yritysten yhteenliittymän päätöksenä, jonka tarkoituksena on kilpailun estäminen tai jolla on tällainen vaikutus, on pidettävä sitä, että jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavat liitot, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, ovat antaneet ja soveltavat välittömästi tai jäseninään olevien kansallisten jalkapalloliittojen välityksellä sääntöjä, joilla ne asettavat sen, että kolmas yritys perustaa unionin alueella uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun, edellytykseksi niiden etukäteen myöntämän luvan sekä valvovat ja sanktioivat ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaiseen kilpailuun, ilman että näihin erilaisiin toimivaltuuksiin olisi liitetty sellaisia aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus.

a)     Toiminnan, jonka ”tarkoituksena” on kilpailun rajoittaminen tai jolla on tällainen ”vaikutus”, käsite ja tällaisen toiminnan olemassaolon luonnehdinta

155    SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätään, että sisämarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen sisämarkkinoilla tai joista seuraa kilpailun estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen sisämarkkinoilla.

156    Kuten kysymyksen sanamuodosta ilmenee, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelta ainoastaan olennaisilta osin sitä, onko SEUT 101 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että FIFAn ja UEFAn sääntöjen, joihin se viittaa, kaltaisten yritysten yhteenliittymien päätösten ”tarkoituksena tai vaikutuksena” on kilpailun ”estäminen”.

157    Ennakkoratkaisupyynnössä tuodaan kuitenkin myös selvästi esiin ne syyt, joiden vuoksi kyseinen tuomioistuin on katsonut, että nämä yritysten yhteenliittymien päätökset ovat lisäksi omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

158    Toiseksi on mainittava, että jotta tietyssä yksittäistapauksessa voitaisiin katsoa, että sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa kuuluu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan, on kyseisen määräyksen sanamuodon mukaan osoitettava, että tällaisen toiminnan tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen tai että toiminnalla on tällainen vaikutus (ks. vastaavasti tuomio 30.6.1966, LTM, 56/65, EU:C:1966:38, s. 359 ja tuomio 29.6.2023, Super Bock Bebidas, C-211/22, EU:C:2023:529, 31 kohta).

159    Tätä varten on aluksi tutkittava kyseessä olevan toiminnan tarkoitus. Jos tällaisen tutkinnan päätteeksi käy ilmi, että kyseisellä toiminnalla on kilpailunvastainen tarkoitus, sen vaikutusta kilpailuun ei ole tarpeen tutkia. Vaikutus on siis tutkittava ainoastaan siinä tapauksessa, että toiminnalla ei voida katsoa olevan tällaista kilpailua rajoittavaa tarkoitusta (ks. vastaavasti tuomio 30.6.1966, LTM, 56/65, EU:C:1966:38, s. 359 ja tuomio 26.11.2015, Maxima Latvija, C-345/14, EU:C:2015:784, 16 ja 17 kohta).

160    Suoritettava tutkinta vaihtelee sen mukaan, onko kyseisen toiminnan ”tarkoituksena” kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen vai onko sillä tällainen ”vaikutus”, koska kumpaankin näistä käsitteistä liittyy erillinen oikeudellinen ja toteennäyttämistä koskeva järjestelmä (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18, EU:C:2020:52, 63 kohta).

1)     Toiminnan, jonka ”tarkoituksena” on kilpailun estäminen, rajoittaminen ja vääristäminen, olemassaolon luonnehdinta

161    Kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, sellaisena kuin se on tiivistettynä erityisesti 23.1.2018 annetussa tuomiossa F. Hoffmann-La Roche ym. (C-179/16, EU:C:2018:25, 78 kohta) ja 30.1.2020 annetussa tuomiossa Generics (UK) ym. (C-307/18, EU:C:2020:52, 67 kohta), ilmenee, kilpailunvastaisen tarkoituksen käsitettä on tulkittava suppeasti, vaikka sitä ei voidakaan pitää poikkeuksena suhteessa kilpailunvastaisen vaikutuksen käsitteeseen – kuten edellä 158 ja 159 kohdasta ilmenee.

162    Niinpä kyseisellä käsitteellä on ymmärrettävä viitattavan yksinomaan tiettyihin yritysten välisen toiminnan yhteensovittamisen muotoihin, jotka ilmentävät sellaista riittävää haitallisuutta kilpailulle, että niiden vaikutusten tutkimista voidaan pitää tarpeettomana. Tiettyjen yritysten välisen toiminnan yhteensovittamisen muotojen voidaan nimittäin jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan tavanomaista kilpailua (ks. vastaavasti tuomio 30.6.1966, LTM, 56/65, EU:C:1966:38, s. 359; tuomio 23.1.2018, F. Hoffmann-La Roche ym., C-179/16, EU:C:2018:25, 78 kohta ja tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18, EU:C:2020:52, 67 kohta).

163    Tällaisena pidettävää toimintaa ovat ensinnäkin tietyt kilpailulle erityisen vahingolliset kollusiiviset toimintatavat, kuten horisontaaliset kartellit, joissa vahvistetaan hintoja, rajoitetaan tuotantokapasiteettia tai jaetaan asiakkaita. Tämäntyyppinen toiminta on nimittäin omiaan johtamaan hintojen nousuun tai tuotannon ja siten tarjonnan vähenemiseen, mistä seuraa voimavarojen huono käyttö käyttäjäyritysten ja kuluttajien vahingoksi (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2008, Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, C-209/07, EU:C:2008:643, 17 ja 33 kohta; tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, 51 kohta ja tuomio 16.7.2015, ING Pensii, C-172/14, EU:C:2015:484, 32 kohta).

164    Myös muuntyyppisellä toiminnalla voidaan joissakin tapauksissa katsoa olevan kilpailunvastainen tarkoitus, vaikka se ei välttämättä ole yhtä haitallista kilpailulle. Tämä pätee muun muassa tietyntyyppisiin muihin horisontaalisiin sopimuksiin kuin kartelleihin, esimerkiksi sellaisiin, jotka johtavat kilpailevien yritysten sulkemiseen pois markkinoilta (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18, EU:C:2020:52, 76, 77, 83–87 ja 101 kohta ja tuomio 25.3.2021, Lundbeck v. komissio, C-591/16 P, EU:C:2021:243, 113 ja 114 kohta), tai tietyntyyppisiin yritysten yhteenliittymien päätöksiin (ks. vastaavasti tuomio 27.1.1987, Verband der Sachversicherer v. komissio, 45/85, EU:C:1987:34, 41 kohta).

165    Sen ratkaisemiseksi, onko sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa tietyssä yksittäistapauksessa luonteeltaan siinä määrin haitallinen kilpailulle, että sen tarkoituksena voidaan katsoa olevan kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen, on tutkittava ensiksi kyseessä olevan sopimuksen, päätöksen tai menettelytavan sisältö, toiseksi niiden taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys ja kolmanneksi niiden tavoitteet (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, 53 kohta ja tuomio 23.1.2018, F. Hoffmann-La Roche ym., C-179/16, EU:C:2018:25, 79 kohta).

166    Tältä osin on ensinnäkin otettava kyseessä olevan toiminnan taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden osalta huomioon kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonne sekä kyseessä olevan alan tai markkinoiden rakenteelle ja toiminnalle ominaiset tosiasialliset olosuhteet (tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, 53 kohta ja tuomio 23.1.2018, F. Hoffmann-La Roche ym., C-179/16, EU:C:2018:25, 80 kohta). Sitä vastoin kyseisen toiminnan vaikutuksia kilpailuun – olivatpa ne todellisia tai mahdollisia ja negatiivisia tai positiivisia – ei ole tarpeen tutkia eikä varsinkaan näyttää toteen, kuten edellä 158 ja 159 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee.

167    Kyseessä olevalla toiminnalla tavoiteltujen tavoitteiden osalta on tämän jälkeen määritettävä ne objektiiviset tavoitteet, jotka kyseisellä toiminnalla pyritään kilpailun kannalta saavuttamaan. Sitä vastoin se, että mukana olevat yritykset ovat toimineet ilman subjektiivista aikomusta estää kilpailu taikka rajoittaa tai vääristää sitä, ja se, että ne ovat pyrkineet tiettyihin hyväksyttäviin tavoitteisiin, ei ole SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta ratkaisevaa (ks. vastaavasti tuomio 6.4.2006, General Motors v. komissio, C-551/03 P, EU:C:2006:229, 64 ja 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 20.11.2008, Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, C-209/07, EU:C:2008:643, 21 kohta).

168    Kaikkien kolmessa edellisessä kohdassa mainittujen seikkojen tarkastelusta on joka tapauksessa ilmettävä ne täsmälliset syyt, joiden vuoksi voidaan katsoa, että kyseessä oleva toiminta on riittävän haitallista kilpailulle ja että sen tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, 69 kohta).

2)     Toiminnan, jonka ”vaikutuksena” on kilpailun estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen, olemassaolon luonnehdinta

169    ”Vaikutukseltaan” kilpailunvastaisen toiminnan käsite puolestaan kattaa kaiken toiminnan, jolla ei voida katsoa olevan kilpailunvastaista ”tarkoitusta”, sillä edellytyksellä, että toiminnan tosiasiallisena tai mahdollisena vaikutuksena osoitetaan olevan kilpailun tuntuva estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen (ks. vastaavasti tuomio 28.5.1998, Deere v. komissio, C-7/95 P, EU:C:1998:256, 77 kohta ja tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18, EU:C:2020:52, 117 kohta).

170    Tätä varten on tutkittava, millaisiksi todelliset kilpailuolosuhteet muodostuisivat ilman kyseistä sopimusta, yritysten yhteenliittymän päätöstä tai yhdenmukaistettua menettelytapaa (tuomio 30.6.1966, LTM, 56/65, EU:C:1966:38, s. 360 ja tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18, EU:C:2020:52, 118 kohta), määrittämällä ne markkinat, joilla toiminnan on tarkoitus tuottaa vaikutuksia, ja yksilöimällä sitten kyseiset vaikutukset, olivatpa ne todellisia tai mahdollisia. Tämä tarkastelu itsessään edellyttää kaikkien merkityksellisten seikkojen huomioon ottamista.

b)     Kansainvälisiltä seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä seurojen ja urheilijoiden osallistumista tällaisiin kilpailuihin koskevien sääntöjen luonnehtiminen yritysten yhteenliittymän päätökseksi, jonka ”tarkoituksena” on kilpailun rajoittaminen

171    Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnössä esitetyistä seikoista ilmenee ensinnäkin, että FIFAn ja UEFAn säännöissä, joiden osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle kysymyksiä, annetaan näille kahdelle yksikölle paitsi toimivalta antaa lupa kaikkien jalkapallokilpailujen ja erityisesti kolmansien yritysten suunnittelemien uusien jalkapallokilpailujen perustamiseen ja järjestämiseen unionin alueella myös toimivalta valvoa ja sanktioida ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaiseen kilpailuun.

172    Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee erityisesti FIFAn sääntöjen sisällöstä, että niissä määrätään ensinnäkin, että mitään kansainvälistä liigaa tai muuta vastaavaa seurojen tai liigojen yhteenliittymää ei voida muodostaa ilman FIFAn ja sen kansallisen jalkapalloliiton tai niiden kansallisten jalkapalloliittojen suostumusta, joiden jäseniä kyseiset seurat tai liigat ovat. Toisekseen otteluita tai kilpailuja ei voida järjestää ilman FIFAn, UEFAn ja kyseisten liittojen etukäteen antamaa lupaa. Kolmanneksi yksikään pelaaja tai joukkue, joka kuuluu FIFAn tai UEFAn jäsenenä olevaan kansalliseen jalkapalloliittoon, ei voi ilman FIFAn suostumusta pelata ottelua tai olla urheiluasioissa yhteydessä liittoon kuulumattoman toisen pelaajan tai toisen joukkueen kanssa. Neljänneksi FIFAn jäsenenä olevaan kansalliseen jalkapalloliittoon kuuluvat yhdistykset, liigat ja seurat voivat liittyä toiseen jäsenliittoon tai osallistua tällaisen liiton toimialueella järjestettäviin kilpailuihin vain poikkeuksellisesti ja FIFAn, UEFAn ja kyseessä olevan kahden liiton suostumuksella.

173    UEFAn säännöissä puolestaan määrätään ennakkoratkaisupyynnön mukaan ensinnäkin, että UEFA päättää yksin sellaisten kansainvälisten kilpailujen järjestämisestä ja lakkauttamisesta omalla toimialueellaan, joihin osallistuu sen jäseninä olevia kansallisia jalkapalloliittoja tai kansallisiin liittoihin kuuluvia seuroja, FIFAn järjestämiä kilpailuja lukuun ottamatta. Toiseksi ne kansainväliset ottelut, kilpailut tai turnaukset, joita UEFA ei järjestä mutta jotka pelataan sen toimialueella, edellyttävät FIFAn, UEFAn ja/tai kyseessä olevien jäsenliittojen ennakkolupaa FIFAn kansainvälisten ottelusääntöjen mukaisesti. Kolmanneksi UEFAn jäseninä oleviin kansallisiin jalkapalloliittoihin suoraan tai välillisesti kuuluvien liigojen tai seurojen välillä ei voida muodostaa minkäänlaisia ryhmittymiä tai liittoutumia ilman UEFAn suostumusta.

174    Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan mihinkään näistä FIFAn ja UEFAn toimivaltuuksista ei myöskään ole liitetty edellä 151 kohdassa mainitun kaltaisia aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voitaisiin varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus ja syrjimättömyys.

175    Tämän jälkeen on mainittava, että edellä 142–149 kohdasta ilmenee, että vaikka edellä mainittujen kaltaisia ennakkolupasääntöjä voidaan pitää kansainvälisten jalkapallokilpailujen erityisen luonteen ja niiden järjestämistä ja markkinointia unionin alueella koskevien markkinoiden rakenteelle ja toiminnalle ominaisten tosiasiallisten olosuhteiden perusteella lähtökohtaisesti hyväksyttävinä, tällaisilla asiayhteyteen liittyvillä seikoilla ei sitä vastoin voida oikeuttaa sellaisten aineellisten kriteerien ja menettelysääntöjen puuttumista, joilla voitaisiin taata tällaisten sääntöjen läpinäkyvyys, objektiivisuus, täsmällisyys ja syrjimättömyys.

176    Lopuksi on todettava, että vaikka tällaisten ennakkolupasääntöjen antamista voidaan perustella tietyillä hyväksyttävillä tavoitteilla, kuten ammattilaisjalkapalloilun taustalla olevien periaatteiden, arvojen ja pelisääntöjen noudattamisen varmistamisella, niissä kuitenkin alistetaan kaikkien muiden kansainvälisten jalkapallokilpailujen kuin niiden, joita nämä kaksi yksikköä itse samanaikaisesti järjestävät osana taloudellista toimintaansa, järjestäminen ja markkinointi kyseiset säännöt yritysten yhteenliittymien asemassa hyväksyneiden yksiköiden ennakkoluvan myöntämistä ja seuraamusten määräämistä koskevan toimivallan alaisiksi. Niinpä kyseisillä säännöillä annetaan mainituille yksiköille valta sallia potentiaalisesti kilpailevien yritysten markkinoille pääsy, valvoa sitä ja asettaa sille ehtoja samoin kuin määrittää sekä se kilpailun aste, joka kyseisillä markkinoilla voi vallita, että edellytykset, joissa tällaista mahdollista kilpailua voidaan harjoittaa. Niinpä vaikka mainituilla säännöillä ei suoranaisesti suljettaisi kilpailevia – yhtä tehokkaitakin – yrityksiä pois markkinoilta, niillä voidaan vähintäänkin rajoittaa formaatiltaan tai sisällöltään vaihtoehtoisten tai uudenlaisten kilpailujen luomista ja kaupallista hyödyntämistä. Siten kyseiset säännöt ovat lisäksi omiaan viemään ammattilaisjalkapalloseuroilta ja pelaajilta mahdollisuuden osallistua tällaisiin kilpailuihin, vaikka kilpailuissa voitaisiin esimerkiksi käyttää innovatiivista formaattia – samalla kaikkia kyseessä olevan urheilulajin taustalla olevia periaatteita, arvoja ja pelisääntöjä noudattaen. Viime kädessä niillä voidaan viedä stadionyleisöltä ja televisionkatsojilta mahdollisuus seurata tällaisia kilpailuja tai katsoa lähetystä niistä.

177    Lisäksi siltä osin kuin kansainvälisiin seurajoukkuejalkapallokilpailuihin sovellettaviin ennakkolupasääntöihin on liitetty sääntöjä ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumisesta näihin kilpailuihin sekä osallistumisesta mahdollisesti määrättävistä seuraamuksista, on lisättävä, että tällaiset säännöt ovat selvästi omiaan vahvistamaan kaikkiin ennakkolupamekanismeihin, joihin ei liity rajoituksia, velvoitteita ja valvontaa, joilla voitaisiin taata niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, täsmällisyys ja syrjimättömyys, luonnostaan kuuluvaa kilpailunvastaista tarkoitusta. Niillä nimittäin vahvistetaan tällaisesta mekanismista seuraavaa markkinoille pääsyn estettä estämällä yrityksiä, jotka järjestävät potentiaalisesti kilpailevan kilpailun, käyttämästä tehokkaasti markkinoilla saatavilla olevia resursseja eli seuroja ja pelaajia, jotka joutuvat osallistuessaan kilpailuun, joka ei ole saanut FIFAn ja UEFAn ennakkolupaa, alttiiksi seuraamuksille, joita – kuten edellä 148 kohdassa todettiin – ei ole rajoitettu millään aineellisella kriteerillä tai menettelytavalla, joilla voitaisiin varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, täsmällisyys, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus.

178    Kaikista näistä syistä on katsottava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset ennakkolupa-, osallistumis- ja seuraamussäännöt ovat jo luonteensa vuoksi – koska niihin ei ole liitetty sellaisia edellä 151 kohdassa tarkoitetun kaltaisia aineellisia kriteereitä tai menettelysääntöjä, joilla voitaisiin varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, täsmällisyys, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus – riittävän haitallisia kilpailulle ja niillä on siten katsottava olevan kilpailunvastainen tarkoitus. Niinpä ne kuuluvat SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kiellon piiriin, joten niiden tosiasiallisia tai mahdollisia vaikutuksia ei ole tarpeen tutkia.

179    Toiseen kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että SEUT 101 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että yritysten yhteenliittymän päätöksenä, jonka tarkoituksena on kilpailun estäminen, on pidettävä sitä, että jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavat liitot, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, ovat antaneet ja soveltavat välittömästi tai jäseninään olevien kansallisten jalkapalloliittojen välityksellä sääntöjä, joilla ne asettavat sen, että kolmas yritys perustaa unionin alueella uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun, edellytykseksi niiden etukäteen myöntämän luvan sekä valvovat ja sanktioivat ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaiseen kilpailuun, ilman että näihin erilaisiin toimivaltuuksiin olisi liitetty sellaisia aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus.

3.     Kolmas kysymys, joka koskee SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja SEUT 102 artiklan tulkintaa tilanteessa, jossa on kyse toiminnasta, jossa kilpailuihin, joille ei ole annettu suostumusta, osallistuvia seuroja ja urheilijoita uhataan seuraamuksilla

180    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään olennaisilta osin, onko SEUT 101 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 102 artiklaa tulkittava siten, että tarkoitukseltaan kilpailunvastaisena yritysten yhteenliittymän päätöksenä tai määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä on pidettävä sitä, että FIFAn ja UEFAn kaltaiset yksiköt ilmoittavat julkisesti, että kaikille ammattilaisjalkapalloseuroille ja pelaajille, jotka osallistuvat sellaiseen seurajoukkuejalkapallokilpailuun, joka ei ole saanut niiden ennakkolupaa, tullaan määräämään seuraamuksia, kun tällaisiin seuraamuksiin ei ole liitetty aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voitaisiin varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus.

181    Kun otetaan huomioon kahteen edelliseen kysymykseen annetut vastaukset ja erityisesti edellä 148 ja 177 kohdassa esitetyt seikat, joista ilmenee, että tällainen julkinen ilmoitus merkitsee sekä SEUT 102 artiklan että SEUT 101 artiklan 1 kohdan kanssa ristiriidassa olevien sääntöjen soveltamista ja että se kuuluu myös näissä kahdessa määräyksessä asetettujen kieltojen soveltamisalaan, nyt käsiteltävään kysymykseen ei ole tarpeen vastata erikseen.

4.     Viides kysymys, joka koskee mahdollisuutta oikeuttaa kilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä seurojen ja urheilijoiden osallistumista näihin kilpailuihin koskevat säännöt

182    Viidennellä kysymyksellään, joka on tutkittava ennen neljättä kysymystä, koska se koskee samoja FIFAn ja UEFAn sääntöjä kuin ne, joihin kolme ensimmäistä kysymystä liittyvät, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee olennaisilta osin, onko SEUT 101 artiklan 3 kohtaa ja unionin tuomioistuimen SEUT 102 artiklaa koskevaa oikeuskäytäntöä tulkittava siten, että sääntöihin, joilla jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavat liitot, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, asettavat sen, että kolmas yritys perustaa unionin alueella uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun, edellytykseksi kyseisten liittojen etukäteen myöntämän luvan sekä valvovat ja sanktioivat ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaisiin kilpailuihin, voidaan soveltaa poikkeusta tai että niitä voidaan pitää oikeutettuna.

a)     Mahdollisuus katsoa, ettei tietty toiminta kuulu SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja SEUT 102 artiklan soveltamisalaan

183    Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kaikki yritysten väliset sopimukset tai yritysten yhteenliittymän päätökset, jotka rajoittavat sopimuspuolina olevien yritysten tai yritysten, joiden on noudatettava tällaista päätöstä, toimintavapautta, eivät välttämättä kuulu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon piiriin. Sen taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden, johon tietyt kyseisistä sopimuksista ja tietyt kyseisistä päätöksistä kuuluvat, tarkastelun perusteella saatetaan nimittäin todeta ensinnäkin, että ne voidaan perustella yhdellä tai useammalla yleisen edun mukaisella hyväksyttävällä tavoitteella, joka ei sellaisenaan ole kilpailunvastainen, toiseksi, että konkreettiset keinot, joihin näiden tavoitteiden toteuttamiseksi turvaudutaan, ovat todella tarpeen tätä varten, ja kolmanneksi, että vaikka osoittautuisi, että näiden keinojen luontaisena seurauksena on kilpailun rajoittuminen tai vääristyminen vähintään potentiaalisesti, kyseinen luontainen seuraus ei mene pidemmälle kuin on tarpeen erityisesti poistamalla kaiken kilpailun. Kyseistä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa erityisesti silloin, kun on kyse ammatillisen yhdistyksen tai urheiluyhdistyksen kaltaisen yhteenliittymän sopimuksista tai päätöksistä, jotka ovat sääntöjen muodossa, tiettyjen eettisten tai ammattieettisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja laajemmin ammattitoiminnan harjoittamisen sääntelemiseksi, jos kyseinen yhteenliittymä osoittaa, että edellä mainitut edellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 19.2.2002, Wouters ym., C-309/99, EU:C:2002:98, 97 kohta; tuomio 18.7.2006, Meca-Medina ja Majcen v. komissio, C-519/04 P, EU:C:2006:492, 42–48 kohta ja tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C-1/12, EU:C:2013:127, 93, 96 ja 97 kohta).

184    Erityisesti urheilun alalla unionin tuomioistuin on todennut käytettävissään olevien tietojen perusteella, että Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) antama antidopingsäännöstö ei kuulu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan, vaikka sillä rajoitetaan urheilijoiden toimintavapautta ja vaikka siihen luonnostaan liittyvänä vaikutuksensa on urheilijoiden välisen potentiaalisen kilpailun rajoittuminen sellaisen kynnysarvon määrittämisen vuoksi, jonka ylittyessä nandrolonin esiintyminen merkitsee dopingin käyttöä, kun säännöstö on annettu urheilukilpailujen rehellisen, asianmukaisen ja objektiivisen kulun turvaamiseksi, urheilijoiden yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseksi ja heidän terveytensä suojelemiseksi sekä urheilun ytimessä olevien eettisten arvojen, joihin kuuluu menestyminen ansioiden perusteella, noudattamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2006, Meca-Medina ja Majcen v. komissio, C-519/04 P, EU:C:2006:492, 43–55 kohta).

185    Edellä 183 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä ei sitä vastoin voida soveltaa silloin, kun on kyse toiminnasta, joka riippumatta siitä, onko toimijana tällainen liitto vai ei ja mihin yleisen edun mukaisiin hyväksyttäviin tavoitteisiin sen selittämiseksi voidaan vedota, on jo luonnostaan SEUT 102 artiklan vastaista, kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä implisiittisesti mutta välttämättä ilmenee (ks. vastaavasti tuomio 1.3.2018, MOTOE, C-49/07, EU:C:2008:376, 53 kohta).

186    Koska yhtäältä kilpailun estämistä, rajoittamista tai vääristämistä koskevan subjektiivisen tarkoituksen puuttuminen ja mahdollisesti hyväksyttävien päämäärien tavoittelu ei myöskään ole ratkaisevaa SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta ja koska toisaalta SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa on tulkittava ja sovellettava johdonmukaisesti, on katsottava, ettei edellä 183 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä voida soveltaa myöskään silloin, kun on kyse menettelytavoista, jotka eivät suinkaan rajoitu siihen, että niiden luontaisena seurauksena on vähintään potentiaalinen kilpailun rajoittuminen, kun tiettyjen yritysten toimintavapautta rajoitetaan, vaan ne ovat kilpailun kannalta siinä määrin vahingollisia, että voidaan katsoa, että jopa niiden tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen. Näin ollen yksinomaan siinä tapauksessa, että tietyssä yksittäistapauksessa kyseessä olevan menettelytavan tutkinnan päätteeksi ilmenee, että kyseisen käyttäytymisen tarkoituksena ei ole kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen, on seuraavaksi määritettävä, voiko se kuulua tämän oikeuskäytännön soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C-1/12, EU:C:2013:127, 69 kohta; tuomio 4.9.2014, API ym., C-184/13–C-187/13, C-194/13, C-195/13 ja C-208/13, EU:C:2014:2147, 49 kohta ja tuomio 23.11.2017, CHEZ Elektro Bulgaria ja FrontEx International, C-427/16 ja C-428/16, EU:C:2017:890, 51, 53, 56 ja 57 kohta).

187    Siltä osin kuin kyse on menettelytavoista, joiden tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen, niille voidaan siis myöntää poikkeus SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätystä kiellosta yksinomaan SEUT 101 artiklan 3 kohdan nojalla ja edellyttäen, että kaikki kyseisessä määräyksessä määrätyt edellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2008, Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, C-209/07, EU:C:2008:643, 21 kohta).

188    Kun nyt käsiteltävässä asiassa otetaan huomioon ennakkoratkaisupyynnössä esitetyt seikat ja vastaukset, jotka unionin tuomioistuin kyseiset seikat huomioon ottaen antaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kolmeen ensimmäiseen kysymykseen, on katsottava, että edellä 183 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten sääntöjen tapauksessa.

b)     SEUT 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeus

189    Jo SEUT 101 artiklan 3 kohdan sanamuodosta ilmenee, että kaikkiin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yritysten yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka osoittautuvat joko kilpailunvastaisen tarkoituksensa tai vaikutuksensa vuoksi SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaisiksi, voidaan soveltaa poikkeusta, jos ne täyttävät kaikki tätä koskevat edellytykset (ks. vastaavasti tuomio 11.7.1985, Remia ym. v. komissio, 42/84, EU:C:1985:327, 38 kohta ja tuomio 11.9.2014, MasterCard ym. v. komissio, C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 230 kohta), missä yhteydessä on otettava huomioon, että nämä edellytykset ovat tiukempia kuin edellä 183 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

190    SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaan poikkeuksen soveltaminen yksittäistapauksessa edellyttää neljän kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä. Ensinnäkin on osoitettava riittävällä todennäköisyydellä (tuomio 6.10.2009, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., C-501/06 P, C-513/06 P, C-515/06 P ja C-519/06 P, EU:C:2009:610, 95 kohta), että kyseisellä sopimuksella, yritysten yhteenliittymän päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla voidaan saavuttaa tehokkuusetuja edistämällä kyseisten tavaroiden tai palvelujen tuotantoa tai jakelua taikka edistämällä teknistä tai taloudellista kehitystä. Toiseksi on osoitettava samassa määrin, että kohtuullinen osuus tehokkuuseduista saatavasta hyödystä jää käyttäjille. Kolmanneksi kyseisellä sopimuksella, päätöksellä tai menettelytavalla ei saa asettaa siihen osallistuville yrityksille sellaisia rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä tehokkuusetujen saavuttamiseksi. Neljänneksi kyseinen sopimus, päätös tai menettelytapa ei saa antaa siihen osallistuville yrityksille mahdollisuutta poistaa kaikkea tehokasta kilpailua merkittävältä osalta kyseisiä tavaroita tai palveluja.

191    Asianosaisen, joka vetoaa tällaiseen poikkeukseen, on osoitettava vakuuttavin perusteluin ja todistein, että kaikki poikkeuksen myöntämiselle asetetut edellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 11.7.1985, Remia ym. v. komissio, 42/84, EU:C:1985:327, 45 kohta ja tuomio 6.10.2009, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., C-501/06 P, C-513/06 P, C-515/06 P ja C-519/06 P, EU:C:2009:610, 82 kohta). Jos tällaiset perustelut ja todisteet ovat luonteeltaan sellaisia, että ne pakottavat toisen osapuolen osoittamaan ne vakuuttavalla tavalla vääriksi, siitä, ettei tätä osoiteta, voidaan päätellä, että SEUT 101 artiklan 3 kohtaan vetoavalla osapuolella oleva todistustaakka on täytetty (ks. vastaavasti tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, EU:C:2004:6, 79 kohta ja tuomio 6.10.2009, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., C-501/06 P, C-513/06 P, C-515/06 P ja C-519/06 P, EU:C:2009:610, 83 kohta).

192    Erityisesti edellä 190 kohdassa mieleen palautetusta ensimmäisestä edellytyksestä on todettava, että tehokkuuseduilla, jotka sopimuksella, yritysten yhteenliittymän päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla on voitava saavuttaa, ei tarkoiteta kaikkea sitä etua, jonka sopimukseen, yritysten yhteenliittymän päätökseen tai menettelytapaan osallistuvat yritykset saavat tällaisesta sopimuksesta, päätöksestä tai menettelytavasta taloudellisen toimintansa yhteydessä, vaan ainoastaan niitä tuntuvia objektiivisia etuja, joita mainitulla sopimuksella, päätöksellä tai menettelytavalla – erityisesti tarkasteltuna – voidaan saavuttaa asianomaisilla eri aloilla tai markkinoilla. Jotta tämän ensimmäisen edellytyksen voitaisiin katsoa täyttyneen, on tehokkuusetujen olemassaolon ja laajuuden lisäksi osoitettava, että ne ovat omiaan kompensoimaan sopimuksesta, päätöksestä tai menettelytavasta kilpailulle aiheutuvat haitat (ks. vastaavasti tuomio 13.7.1966, Consten ja Grundig v. komissio, 56/64 ja 58/64, EU:C:1966:41, s. 502 ja tuomio 11.9.2014, MasterCard ym. v. komissio, C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 232, 234 ja 236 kohta sekä analogisesti tuomio 27.3.2012, Post Danmark, C-209/10, EU:C:2012:172, 43 kohta).

193    Edellä 190 kohdassa mieleen palautetusta toisesta edellytyksestä on todettava, että se edellyttää sen osoittamista, että tehokkuuseduilla, jotka kyseisellä sopimuksella, yritysten yhteenliittymän päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla voidaan saavuttaa, on myönteinen vaikutus kaikkiin käyttäjiin, olipa kyse elinkeinonharjoittajista, välikuluttajista tai loppukuluttajista asianomaisilla eri aloilla tai markkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 23.11.2006, Asnef-Equifax ja Administración del Estado, C-238/05, EU:C:2006:734, 70 kohta ja tuomio 11.9.2014, MasterCard ym. v. komissio, C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 236 ja 242 kohta).

194    Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastainen toiminta on tarkoitukseltaan kilpailunvastaista eli riittävässä määrin haitallista kilpailulle ja jossa se on lisäksi omiaan vaikuttamaan eri käyttäjä- tai kuluttajaryhmiin, on määritettävä, onko tällaisella toiminnalla haitallisuudestaan huolimatta myönteinen vaikutus kuhunkin niistä, ja jos on, niin missä määrin.

195    Pääasiassa on siis ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä arvioida, ovatko pääasiassa kyseessä olevat ennakkolupa-, osallistumis- ja seuraamussäännöt omiaan vaikuttamaan myönteisesti eri käyttäjäryhmiin, joita ovat muun muassa kansalliset jalkapalloliitot, ammattilais- tai amatööriseurat, ammattilais- tai amatööripelaajat, nuoret pelaajat sekä laajemmin kuluttajat, olivatpa he stadionyleisöä tai televisionkatsojia.

196    Tässä yhteydessä on kuitenkin muistutettava, että vaikka tällaiset säännöt voivat lähtökohtaisesti vaikuttaa hyväksyttäviltä, koska niillä myötävaikutetaan ammattilaisjalkapalloilun taustalla olevien periaatteiden, arvojen ja pelisääntöjen noudattamiseen ja erityisesti kyseessä olevien kilpailujen avoimuuden ja niissä menestymisen ansioperusteisuuden takaamiseen sekä tietynlaisen solidaarisen uudelleenjaon varmistamiseen jalkapalloilujärjestelmän sisällä, tällaisten tavoitteiden olemassaolo ei niiden mahdollisesta kannatettavuudesta riippumatta vapauta tällaisia sääntöjä antaneita yhdistyksiä velvollisuudesta osoittaa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa yhtäältä sitä, että kyseisiin tavoitteisiin pyrkiminen johtaa yhtäältä todellisiin ja määritettävissä oleviin tehokkuusetuihin, ja toisaalta sitä, että niillä voidaan kompensoida pääasiassa kyseessä olevista säännöistä kilpailulle aiheutuvat haitat.

197    Edellä 190 kohdassa mieleen palautetusta kolmannesta edellytyksestä, joka koskee kyseessä olevan toiminnan välttämättömyyttä tai tarpeellisuutta, on todettava, että se edellyttää tällaisen toiminnan ja tosiasiallisesti ajateltavissa olevien vaihtoehtoisten toimenpiteiden vaikutusten arviointia ja vertailua sen määrittämiseksi, voidaanko mainitusta toiminnasta odotettavissa olevat tehokkuusedut saavuttaa kilpailua vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä. Tämä edellytys ei sitä vastoin voi johtaa siihen, että tällaisen toiminnan ja tällaisten vaihtoehtoisten toimenpiteiden välillä olisi tehtävä tarkoituksenmukaisuuteen perustuva valinta siinä tapauksessa, että vaihtoehtoiset toimenpiteet eivät vaikuta kilpailua vähemmän rajoittavilta.

198    Edellä 190 kohdassa mieleen palautetusta neljännestä edellytyksestä on todettava, että sen tarkistamiseksi, täyttyykö kyseinen edellytys tietyssä yksittäistapauksessa, on tutkittava ne määrälliset ja laadulliset seikat, jotka ovat ominaisia kilpailun toimivuudelle asianomaisilla aloilla tai markkinoilla, jotta voidaan määrittää, antaako kyseinen sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa siihen osallistuville yrityksille mahdollisuuden poistaa kaikki tehokas kilpailu merkittävältä osalta kyseessä olevia tavaroita tai palveluja. Erityisesti silloin, kun on kyse yritysten yhteenliittymän päätöksestä tai sopimuksesta, johon yritykset ovat kollektiivisesti liittyneet, yritysten erittäin suuri markkinaosuus voi muiden merkityksellisten seikkojen ohella ja niitä kokonaisuutena tarkasteltaessa osoittaa, että kyseisellä päätöksellä tai sopimuksella annetaan siihen osallistuville yrityksille sen sisältö, tarkoitus tai vaikutus huomioon ottaen mahdollisuus kaiken tehokkaan kilpailun poistamiseen, mikä yksinään on syy sulkea pois SEUT 101 artiklan 3 kohdassa määrätyn poikkeuksen soveltaminen. Toinen seikka voi olla se, mahdollistaako tällainen päätös tai sopimus, jolla poistetaan toimiva kilpailumuoto tai markkinoille pääsyn kanava, muiden muotojen ja kanavien säilymisen vai ei (ks. vastaavasti tuomio 22.10.1986, Metro v. komissio, 75/84 EU:C:1986:399, 64, 65 ja 88 kohta).

199    Sen määrittämiseksi, täyttyykö tämä neljäs edellytys nyt käsiteltävässä asiassa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ensinnäkin otettava huomioon se, että – kuten muun muassa edellä 174–179 kohdassa mainittiin – pääasiassa kyseessä oleviin ennakkolupa-, osallistumis- ja seuraamussääntöihin ei ole liitetty aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan taata niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, täsmällisyys ja syrjimättömyys. On katsottava, että tällainen tilanne on omiaan mahdollistamaan sen, että kyseiset säännöt antaneet yksiköt voivat estää kaiken kilpailun seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin markkinoilla unionin alueella.

200    Yleisemmin on todettava, että edellä 190 kohdassa mainittujen eri edellytysten tutkiminen voi edellyttää sen alan tai niiden alojen tai markkinoiden, joihin kyseessä oleva sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yritysten yhdenmukaistettu menettelytapa liittyy, ominais- ja erityispiirteiden huomioon ottamista, jos nämä ominais- ja erityispiirteet ovat ratkaisevia tällaisen tutkimisen tuloksen kannalta (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2009, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., C-501/06 P, C-513/06 P, C-515/06 P ja C-519/06 P, EU:C:2009:610, 103 kohta ja tuomio 11.9.2014, MasterCard ym. v. komissio, C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 236 kohta).

c)     Objektiivinen oikeuttaminen SEUT 102 artiklan kannalta

201    SEUT 102 artiklaa koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee SEUT 101 artiklan 3 kohdan määräysten kanssa johdonmukaisella tavalla, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi esittää oikeuttamisperusteen kyseisessä artiklassa määrätyn kiellon soveltamisalaan kuuluvalle toiminnalle (tuomio 27.3.2012, Post Danmark, C-209/10, EU:C:2012:172, 40 kohta ja tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym., C-377/20, EU:C:2022:379, 46 kohta).

202    Tällainen yritys voi erityisesti osoittaa tätä varten joko sen, että sen toimintatapa on objektiivisesti tarpeellinen, tai sen, että toiminnasta seuraava syrjäyttävä vaikutus voidaan tasoittaa tai jopa ylittää tehokkuuseduilla, jotka hyödyttävät myös kuluttajia (tuomio 27.3.2012, Post Danmark, C-209/10, EU:C:2012:172, 41 kohta ja tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym., C-377/20, EU:C:2022:379, 46 ja 86 kohta).

203    Kyseisen vaihtoehdon ensimmäisestä osasta on todettava, että edellä 147 kohdasta ilmenee, että sen, että FIFA ja UEFA ovat antaneet vapaaharkintaisesti sovellettavia sääntöjä, jotka koskevat kansainvälisiltä seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa, seurojen ja pelaajien tällaisiin kilpailuihin osallistumisen valvontaa sekä seuraamuksia, ei voida missään tapauksessa katsoa olevan objektiivisesti perusteltavissa teknisillä tai kaupallisilla syillä – kun otetaan huomioon juuri tämä vapaaharkintaisuus – toisin kuin silloin, jos tällaisiin sääntöihin olisi liitetty sellaiset aineelliset kriteerit ja menettelysäännöt, jotka vastaavat kyseisellä alalla asetettuja läpinäkyvyyden, selkeyden, täsmällisyyden, neutraalisuuden ja oikeasuhteisuuden vaatimuksia. Niinpä on katsottava, että kyseisillä säännöillä, valvonnalla ja seuraamuksilla pyritään objektiivisesti arvioiden siihen, että kaikkien tällaisten kilpailujen järjestäminen varataan kyseisille yksiköille, jolloin vaarana on, että kilpailu kolmansien yritysten taholta poistuu kokonaan, joten tällainen toiminta merkitsee SEUT 102 artiklassa kiellettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jota ei voida oikeuttaa objektiivisella tarpeellisuudella.

204    Kyseisen vaihtoehdon toisesta osasta on todettava, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen on osoitettava ensinnäkin, että sen toiminta voi mahdollistaa tehokkuusetujen saavuttamisen – näyttämällä toteen niiden todenperäisyys ja laajuus –, toiseksi, että tehokkuuseduilla voidaan neutraloida tällaisen toiminnan todennäköiset haittavaikutukset kilpailulle ja kuluttajien eduille asianomaisilla markkinoilla, kolmanneksi, että kyseinen toiminta on välttämätöntä tehokkuusetujen saavuttamiseksi, ja neljänneksi, että se ei poista tehokasta kilpailua poistamalla kaikki olemassa olevat tosiasiallisen tai potentiaalisen kilpailun lähteet tai useimmat niistä (ks. vastaavasti tuomio 27.3.2012, Post Danmark, C-209/10, EU:C:2012:172, 42 kohta).

205    Samoin kuin SEUT 101 artiklan 3 kohdassa määrätyn poikkeuksen osalta tämä oikeuttamisperuste edellyttää, että siihen vetoava yritys osoittaa vakuuttavin perusteluin ja todistein, että kaikki kyseisen poikkeuksen soveltamisedellytykset täyttyvät.

206    Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on lausuttava siitä, täyttävätkö pääasiassa kyseessä olevat säännöt kaikki edellytykset sille, että niitä voidaan pitää oikeutettuina SEUT 102 artiklan kannalta, sen jälkeen, kun se on antanut asianosaisille mahdollisuuden täyttää niille kuuluvan todistusvelvollisuuden, joka on palautettu mieleen edellä 191 kohdassa.

207    Näistä edellytyksistä, joita sovelletaan sekä SEUT 101 artiklan 3 kohdan että SEUT 102 artiklan yhteydessä, on kuitenkin huomautettava, että kun otetaan huomioon kyseessä olevien sääntöjen – joiden mukaan kaikkien seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestäminen ja markkinointi unionin alueella edellyttää FIFAn ja UEFAn ennakkolupaa ilman, että tällaiseen toimivaltaan olisi liitetty asianmukaisia aineellisia kriteerejä ja menettelysääntöjä – luonne ja kyseisillä kahdella yksiköllä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen korostamalla tavalla merkityksellisillä markkinoilla oleva määräävä markkina-asema tai jopa monopoliasema, on katsottava, että mainituilla säännöillä annetaan FIFAlle ja UEFAlle mahdollisuus estää kaikki kilpailu kyseisillä markkinoilla, kuten edellä 199 kohdassa mainittiin.

208    Lisäksi on muistutettava, että se, että yksi edellä 190 ja 204 kohdassa mieleen palautetuista neljästä kumulatiivisesta edellytyksestä ei täyty, riittää sulkemaan pois sen, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin sääntöihin voitaisiin soveltaa SEUT 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeusta tai että niitä voitaisiin pitää oikeutettuina SEUT 102 artiklan kannalta.

209    Viidenteen kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että SEUT 101 artiklan 3 kohtaa ja SEUT 102 artiklaa on tulkittava siten, että sääntöihin, joilla jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavat liitot, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, asettavat sen, että kolmas yritys perustaa unionin alueella uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun, edellytykseksi kyseisten liittojen etukäteen myöntämän luvan sekä valvovat ja sanktioivat ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaisiin kilpailuihin, voidaan soveltaa SEUT 101 artiklan 1 kohdan mukaista poikkeusta tai niitä voidaan pitää SEUT 102 artiklan kannalta oikeutettuina vain, jos vakuuttavilla perusteluilla ja todisteilla voidaan osoittaa, että kaikki tätä koskevat edellytykset täyttyvät.

5.     Neljäs kysymys, joka koskee SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan tulkintaa urheilukilpailuihin liittyviä oikeuksia koskevien sääntöjen yhteydessä

210    Neljännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavien liittojen, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, antamille säännöille, joilla yhtäältä nimetään kyseiset liitot kaikkien niiden oikeuksien alkuperäisiksi omistajiksi, jotka voidaan johtaa niiden ”toimivaltaan” kuuluvista kilpailuista, mukaan lukien kolmannen yrityksen järjestämät kilpailut, ja joilla toisaalta annetaan mainituille liitoille yksinoikeus kyseisten oikeuksien markkinointiin.

211    Tältä osin on todettava, että FIFA ja UEFA ovat unionin tuomioistuimessa esittämissään kirjallisissa ja suullisissa huomautuksissa väittäneet painokkaasti, että Sveitsin yksityisoikeuden säännökset, joihin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa – ja erityisesti FIFAn perussäännön 67 artiklan 1 kohta ja 68 artiklan 1 kohdan määräykset – on ymmärrettävä – siltä osin kuin ne koskevat FIFAn ja UEFAn toimivaltaan kuuluvista kilpailuista, otteluista ja muista tapahtumista mahdollisesti johdettavia oikeuksia – siten, että niitä ei sovelleta kaikkiin näiden kahden yksikön alueelliseen toimivaltaan ja niiden muiden toimivaltuuksien piiriin kuuluviin kilpailuihin vaan ainoastaan niihin kyseisistä kilpailuista, jotka mainitut yksiköt järjestävät, erotuksena kilpailuista, jotka kolmannet yksiköt tai yritykset voisivat järjestää. FIFA ja UEFA eivät siis voi näistä säännöistä tekemänsä tulkinnan mukaan missään tapauksessa väittää olevansa sellaisten oikeuksien haltijoita, jotka voidaan johtaa tällaisten kolmansien yksiköiden tai yritysten järjestämistä kilpailuista.

212    Tässä tilanteessa on ensin huomautettava – kuten pääasian kantaja teki unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa –, että pääasiassa kyseessä olevat säännöt voidaan ymmärtää toisella tavalla, kun otetaan huomioon erilaiset merkitykset, joita termillä ”toimivalta” voi olla, ja että kyseisten sääntöjen muuttaminen poistaisi kaiken mahdollisen epäselvyyden tältä osin, ja tähän kysymykseen on vastattava siten, että lähtökohdaksi otetaan edellisessä kohdassa mainittu tulkinta ja huomioon otetaan myös, että kyseiset säännöt täydentävät aiempien kysymysten kohteena olevia ennakkolupa-, osallistumis- ja seuraamussääntöjä. Tällaisella vastauksella ei siten ole vaikutusta siihen, millainen vastaus olisi annettava erilliseen kysymykseen siitä, ovatko SEUT 101 ja SEUT 102 artikla esteenä säännöille, joilla FIFAn kaltainen yksikkö nimeää itsensä tai UEFAn kaltaisen yksikön kaikkien sellaisista kilpailuista johdettavien oikeuksien alkuperäisiksi omistajiksi, jotka kuuluvat niiden alueelliseen toimivaltaan ja niiden muiden toimivaltuuksien piiriin mutta jotka kolmannet yksiköt tai yritykset järjestävät.

a)     Urheilukilpailuihin liittyvien oikeuksien omistaminen

213    SEUT 345 artiklassa määrätään, että EU- ja EUT-sopimuksella ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin.

214    Tästä seuraa, ettei voida katsoa, että SEUT 101 ja SEUT 102 artikla olisivat lähtökohtaisesti esteenä FIFAn perussäännön 67 ja 68 artiklan kaltaisille säännöille siltä osin kuin kyseisissä säännöissä nimetään FIFA ja UEFA kaikkien niiden unionin alueella järjestämistä seurajoukkueiden ammattilaisjalkapallokilpailuista, joissa ammattilaisjalkapalloseurat ja näihin kilpailuihin osallistuvat pelaajat ovat väistämättä mukana, johdettavien oikeuksien alkuperäisiksi omistajiksi.

215    Päinvastoin on niin, että kun unionin tuomioistuin tulkitsee SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa ja kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin soveltaa niitä, on lähtökohdaksi otettava se, että niitä oikeuksia, joihin tällaisia sääntöjä sovelletaan, koskeva omistusoikeusjärjestelmä voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen ja että kysymystä siitä, mikä merkitys on annettava käsitteelle ”alkuperäinen omistaminen”, johon kyseisissä säännöissä viitataan, on siis tutkittava ennen kaikkea omistusoikeutta ja immateriaalioikeuksia koskevan oikeuden kannalta, kuten useat unionin tuomioistuimessa huomautuksia esittäneet hallitukset ovat olennaisilta osin katsoneet. Jotkut niistä ovat esittäneet, että kyseistä käsitettä on niiden osalta ja kyseisen käsitteen ja niiden kansallisen oikeuden säännösten, joita sovelletaan omistusoikeuteen ja immateriaalioikeuksiin, yhteensopivuuden varmistamiseksi pidettävä ammattilaisjalkapalloseurojen oikeuksien ”vapaaehtoisena luovuttamisena” tai ”pakollisena luovuttamisena” kansallisille jalkapalloliitoille silloin, kun seurat liittyvät tällaiseen liittoon, mitä täydentää tällaisten oikeuksien luovuttaminen edelleen FIFAlle ja UEFAlle silloin, kun kyseiset kansalliset liitot liittyvät niihin.

216    Nyt käsiteltävä asia ei kuitenkaan koske tätä kysymystä, jonka tarkastelussa olisi otettava huomioon myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artikla, joka on oikeussääntö, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille vahvistamalla omistusoikeus ja immateriaalioikeus tekemättä kyseisistä oikeuksista kuitenkaan absoluuttisia tai koskemattomia (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Spiegel Online, C-516/17, EU:C:2019:625, 56 kohta), kuten unionin tuomioistuin on jo todennut nyt käsiteltävässä asiassa nimenomaisesti kyseessä olevien oikeuksien osalta (tuomio 18.7.2013, FIFA v. komissio, C-204/11 P, EU:C:2013:477, 110 kohta ja tuomio 18.7.2013, UEFA v. komissio, C-201/11 P, EU:C:2013:519, 102 kohta).

b)     Urheilukilpailuihin liittyvien oikeuksien hyödyntäminen

217    Siitä kysymyksestä, ovatko SEUT 101 artiklan 1 kohta ja SEUT 102 artikla esteenä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemille säännöille siltä osin kuin ne eivät koske enää FIFAn ja UEFAn järjestämistä seurajoukkueiden ammattilaisjalkapallokilpailuista mahdollisesti johdettavien oikeuksien alkuperäistä omistamista vaan näiden oikeuksien kaupallista hyödyntämistä, on todettava ensinnäkin, että edellä 115, 117, 118, 139 ja 140 kohdasta ilmenee, että tällaisia sääntöjä voidaan pitää samanaikaisesti yhtäältä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”yritysten yhteenliittymän päätöksenä” ja toisaalta ”määräävässä markkina-asemassa” olevan ”yrityksen” toimintana, joka perustuu sääntelyvallan käyttämiseen eli muuhun kuin yritysten välistä ansioihin perustuvaa kilpailua ohjaavaan keinoon.

218    Lisäksi SEUT 101 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja SEUT 102 artiklan b alakohdassa kielletään nimenomaisesti sellaiset yritysten yhteenliittymien päätökset ja väärinkäytökset, joilla estetään kilpailu tai rajoitetaan sitä rajoittamalla tai valvomalla muiden kilpailutekijöiden ohella muun muassa tuotantoa ja markkinoille pääsyä kuluttajien vahingoksi.

219    Kuten muun muassa eräät unionin tuomioistuimelle huomautuksia esittäneistä hallituksista sekä komissio ovat huomauttaneet, pääasiassa kyseessä olevien sääntöjen nimenomaisena tavoitteena on – kuten niiden sisällön tarkastelu osoittaa – korvata kaikkia FIFAn ja UEFAn järjestämistä seurajoukkuejalkapallokilpailuista johdettavia oikeuksia – niiden muodosta riippumatta – koskevalla yksinoikeuteen perustuvalla ja kollektiivisella hyödyntämisjärjestelmällä pakottavasti ja kollektiivisesti kaikki muut hyödyntämistavat, jotka tällaisten kilpailujen yhteydessä käytäviin otteluihin osallistuvat ammattilaisjalkapalloseurat voisivat ilman kyseisiä sääntöjä vapaasti valita, olivatpa nämä hyödyntämistavat yksilöllisiä, kahdenvälisiä kuin jopa monenvälisiä.

220    FIFAn perussäännön 67 ja 68 artiklan kaltaisissa säännöissä nimittäin varataan kyseiselle yhdistykselle selvin ja täsmällisin sanamuodoin yksinomainen toimivalta määrittää säännöissään ne ehdot, joiden mukaisesti FIFA tai kolmas voi hyödyntää tai käyttää näitä oikeuksia. Lisäksi niissä varataan FIFAlle ja UEFAlle yksinomainen toimivalta sallia otteluiden tai tapahtumien, mukaan lukien seurajoukkuejalkapallokilpailuihin liittyvät ottelut ja tapahtumat, lähettäminen audiovisuaalisilla tai muilla välineillä ilman paikkaa, sisältöä, ajankohtaa tai teknisiä välineitä koskevia rajoituksia.

221    Lisäksi kyseisissä säännöissä määrätään myös selväsanaisesti tällaisen toimivallan soveltamisesta kaikkiin mainittuihin oikeuksiin, olipa kyse sitten taloudellisista oikeuksista, tallennus-, kopiointi- ja levitysoikeuksista, multimediaoikeuksista, markkinointi- ja myynninedistämisoikeuksista tai immateriaalioikeuksista.

222    Niinpä mainitut säännöt mahdollistavat sen, että FIFA ja UEFA voivat valvoa ja hallita järjestämiinsä seurajoukkuejalkapallokilpailuihin liittyvien oikeuksien tarjontaa kokonaisuudessaan ja siten estää kaiken kilpailun ammattilaisjalkapalloseurojen välillä niiden oikeuksien osalta, jotka liittyvät otteluihin, joihin ne osallistuvat. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että tällainen markkinoiden kilpailullinen toimintatapa ei ole mitenkään teoreettinen vaan päinvastoin todellinen ja konkreettinen ja että se oli olemassa esimerkiksi Espanjassa vuoteen 2015 saakka asianomaisen kansallisen jalkapalloliiton järjestämiin kilpailuihin liittyvien audiovisuaalisten oikeuksien osalta.

223    Siitä taloudellisesta ja oikeudellisesta asiayhteydestä, johon pääasiassa kyseessä olevat säännöt kuuluvat, on vielä mainittava ensinnäkin, että erilaiset oikeudet, jotka voidaan johtaa seurajoukkueiden ammattilaisjalkapallokilpailuista, ovat pääasiallinen kyseisiin kilpailuihin liittyvä tulonlähde muun muassa FIFAlle ja UEFAlle niiden järjestäjinä sekä ammattilaisjalkapalloseuroille, joita ilman mainittuja kilpailuja ei voitaisi järjestää. Nämä oikeudet ovat siis tällaisiin kilpailuihin perustuvan taloudellisen toiminnan ytimessä, ja niiden myynti liittyy siten erottamattomasti kilpailujen järjestämiseen.

224    Tältä osin monopoli, joka pääasiassa kyseessä olevilla säännöillä annetaan ne antaneelle taholle eli FIFAlle ja UEFAlle oikeuksien hyödyntämisen ja markkinoinnin alalla, yhdistyy siihen ehdottomaan valvontavaltaan, joka näillä yksiköillä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmen ensimmäisen kysymyksen kohteena olleiden sääntöjen ansiosta on kilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin osalta, ja vahvistaa kyseisten sääntöjen oikeudellista, taloudellista ja käytännöllistä ulottuvuutta.

225    Toiseksi on mainittava, että riippumatta siitä taloudellisesta toiminnasta, johon ne liittyvät, pääasiassa kyseessä olevat oikeudet sellaisinaan tarkasteltuina ovat olennainen osa sitä vääristymättömän kilpailun järjestelmää, joka EU- ja EUT-sopimuksilla pyritään ottamaan käyttöön ja säilyttämään, kuten unionin tuomioistuin on jo todennut ammattilaisjalkapalloseurojen tavaramerkkioikeuksia koskevassa asiassa (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2002, Arsenal Football Club, C-206/01, EU:C:2002:651, 47 ja 48 kohta). Ne ovat nimittäin oikeudellisesti suojattuja oikeuksia, joilla on oma taloudellinen arvonsa, eli oikeuksia hyödyntää eri muodoissa kaupallisesti jo olemassa olevaa tavaraa tai palvelua, tässä tapauksessa ottelua tai ottelusarjaa, jonka aikana tietty seura pelaa yhtä tai useampaa muuta seuraa vastaan.

226    Kyseessä on siis kilpailutekijä, joka pääasiassa kyseessä olevilla säännöillä poistetaan FIFAn ja UEFAn järjestämiin seurajoukkuekilpailuihin osallistuvien ammattilaisjalkapalloseurojen päätösvallasta.

227    Kolmanneksi on niin, että toisin kuin varsinainen seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestäminen, joka on luonteeltaan ”horisontaalista” taloudellista toimintaa, johon osallistuvat ainoastaan ne yksiköt tai yritykset, jotka tosiasiallisesti tai potentiaalisesti järjestävät kilpailuja, näihin kilpailuihin liittyvien eri oikeuksien markkinointi on luonteeltaan ”vertikaalista”, koska tarjontapuolella ovat mukana nämä samat yksiköt tai yritykset ja kysyntäpuolella yritykset, jotka haluavat ostaa tällaiset oikeudet joko myydäkseen ne edelleen televisiolähetystoiminnan harjoittajille ja muille mediapalvelujen tarjoajille (kaupankäynti) tai lähettääkseen itse otteluita erilaisissa sähköisissä viestintäverkoissa ja erilaisilla välineillä, kuten televisiossa tavanomaisena lähetyksenä tai tilauksesta, radiossa, internetissä, matkapuhelinlaitteilla ja muilla uusilla alustoilla. Lisäksi nämä eri lähetystoiminnan harjoittajat voivat itse myydä tilaa tai aikaa muilla talouden aloilla toimiville yrityksille mainontaa tai sponsorointia varten, jotta viimeksi mainitut voivat asettaa tavaransa tai palvelunsa näkyville kilpailuja levitettäessä.

228    Pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset säännöt ovat siis sisältönsä, niiden tavoitteiden, joihin niillä objektiivisesti kilpailun osalta pyritään, sekä taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteytensä vuoksi omiaan paitsi estämään kaiken kilpailun FIFAn ja UEFAn jäseninä oleviin kansallisiin jalkapalloliittoihin kuuluvien ammattilaisjalkapalloseurojen välillä otteluihin, joihin ne osallistuvat, liittyvien erilaisten oikeuksien markkinoinnissa, myös vaikuttamaan kilpailun toimivuuteen haittaamalla kuluttajien ja televisionkatsojien vahingoksi kolmansia yrityksiä, jotka toimivat kaikilla kilpailujen markkinointia vaihdantaketjussa seuraavilla mediamarkkinoilla.

229    Tällaiset säännöt ovat erityisesti omiaan mahdollistamaan sen, että ne kaksi yksikköä, joille niillä annetaan monopoli kyseisellä alalla tarjontaa koskevan täysimääräisen valvontaoikeuden muodossa, voivat soveltaa liiallisia ja siten väärinkäyttönä pidettäviä myyntihintoja (ks. vastaavasti tuomio 14.2.1978, United Brands ja United Brands Continentaal v. komissio, 27/76, EU:C:1978:22, 250 kohta ja tuomio 11.12.2008, Kanal 5 ja TV 4, C-52/07, EU:C:2008:703, 28 ja 29 kohta), joiden vuoksi nykyisillä tai potentiaalisilla oikeuksien ostajilla on lähtökohtaisesti vain rajallinen neuvotteluvalta, kun otetaan huomioon se perustavanlaatuinen ja väistämätön merkitys, joka seurajoukkueiden ammattilaisjalkapallokilpailuilla ja -otteluilla kiinnostavina tuotteina, jotka voivat houkutella laajaa yleisöä koko vuoden ajan, on kanavapaketeissa ja ohjelmissa, joita lähetystoiminnan harjoittajat voivat tarjota asiakkailleen ja yleisemmin televisionkatsojille. Velvoittamalla kaikki nykyiset tai potentiaaliset oikeuksien ostajat hankkimaan ne kahdelta myyjältä, jotka kumpikin tarjoavat valikoiman tuotteita, joille ei ole vaihtoehtoista tarjontaa ja joiden tuotekuva ja maine ovat erittäin vahvat, ne ovat omiaan johtamaan siihen, että tällaiset nykyiset tai potentiaaliset ostajat yhdenmukaistavat markkinakäyttäytymisensä ja tarjontansa omille asiakkailleen, mikä johtaa valikoiman ja innovoinnin vähenemiseen kuluttajien ja televisionkatsojien vahingoksi.

230    Kaikista näistä syistä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisilla säännöillä voidaan katsoa – koska niillä korvataan kaikkia FIFAn ja UEFAn järjestämistä seurajoukkuejalkapallokilpailuista johdettavia oikeuksia koskevalla yksinoikeuteen perustuvalla ja kollektiivisella hyödyntämisjärjestelmällä pakottavasti ja kattavasti kaikki muut hyödyntämistavat, jotka olisivat ilman tällaisia sääntöjä vapaasti valittavissa – olevan ”tarkoituksena” estää kilpailu tai rajoittaa sitä kyseisillä markkinoilla SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja niitä voidaan pitää SEUT 102 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman ”väärinkäyttönä”, ellei niitä voida oikeuttaa. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä siksi, että tällaiset säännöt kytkeytyvät edellisissä kysymyksissä tarkoitettujen kaltaisiin ennakkolupa-, osallistumis- ja seuraamussääntöihin.

c)     Mahdollisen oikeuttamisperusteen olemassaolo

231    Siitä, voivatko tällaiset säännöt täyttää kaikki edellä 190 ja 204 kohdassa mainitut edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta niihin voidaan soveltaa SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeusta ja jotta niitä voidaan pitää oikeutettuina SEUT 102 artiklan kannalta, on mainittava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on lausuttava tästä asiasta sen jälkeen, kun se on ensin antanut pääasian asianosaisille mahdollisuuden täyttää niille kuuluva todistusvelvollisuus.

232    On kuitenkin huomautettava ensinnäkin, että unionin tuomioistuimessa pääasian vastaajat, useat hallitukset ja komissio ovat väittäneet, että kyseisten sääntöjen avulla voidaan saavuttaa tehokkuusetuja edistämällä sekä tuotantoa että jakelua. Antamalla nykyisille tai potentiaalisille ostajille mahdollisuus neuvotella oikeuksien ostamisesta kahden yksinmyyjän kanssa ennen kutakin viimeksi mainittujen järjestämää kansainvälistä tai eurooppalaista kilpailua ne vähentävät huomattavasti tällaisten ostajien sopimuskustannuksia ja epävarmuutta, joka niille aiheutuisi, jos niiden olisi neuvoteltava tapauskohtaisesti osallistuvien seurojen kanssa, joiden asema ja intressit saattaisivat poiketa toisistaan näiden oikeuksien markkinoinnin osalta. Ne katsovat lisäksi ja ennen kaikkea, että kyseiset säännöt mahdollistavat tällaisille nykyisille tai potentiaalisille ostajille sen, että ne voivat saada ennalta määritetyin ja johdonmukaisesti kansainvälisellä tai Euroopan tasolla sovellettavin edellytyksin selvästi houkuttelevampia oikeuksia kuin ne, joita tiettyyn otteluun osallistuvat seurat voisivat niille yhdessä tarjota, kun otetaan huomioon se, että nämä oikeudet nauttivat FIFAn tai UEFAn laajaa tunnettuutta ja kohdistuvat joko kaikkiin niiden järjestämiin kilpailuihin tai ainakin merkittävään pakettiin kyseisen kilpailun eri vaiheiden otteluita (karsintaottelut, alkulohko-ottelut ja pudotuspelivaihe).

233    Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin niiden perusteluiden ja todisteiden perusteella, jotka pääasian asianosaiset esittävät, määritettävä tällaisten tehokkuusetujen laajuus ja – jos tehokkuusetujen olemassaolo ja laajuus näytetään toteen – lausuttava siitä, voidaanko tehokkuuseduilla kompensoida pääasiassa kyseessä olevista säännöistä kilpailulle aiheutuvat haitat.

234    Toiseksi pääasian vastaajat, useat hallitukset ja komissio ovat väittäneet, että kohtuullinen osuus pääasiassa kyseessä olevien sääntöjen tuottamista tehokkuuseduista saatavasta hyödystä jää käyttäjille. Huomattava osa FIFAn ja UEFAn järjestämiin seurajoukkuejalkapallokilpailuihin liittyvien eri oikeuksien keskitetyn myynnin tuottamista tuloista käytetään nimittäin rahoitukseen tai hankkeisiin, joilla varmistetaan varojen tietynlainen solidaarinen uudelleenjako jalkapalloilujärjestelmän sisällä, ja hyötyjinä ovat kyseisiin kilpailuihin osallistuvien ammattilaisjalkapalloseurojen lisäksi myös sellaiset ammattilaisjalkapalloseurat, jotka eivät osallistu niihin, sekä amatööriseurat, ammattilaispelaajat, naisjalkapallo, nuoret pelaajat sekä muut jalkapalloilun toimijat. Keskitetyn myynnin aikaansaama tuotannon ja jakelun tehostuminen ja siitä saatavien tulojen solidaarinen uudelleenjako hyödyttävät viime kädessä kannattajia, kuluttajia eli televisionkatsojia ja laajemmin kaikkia niitä unionin kansalaisia, jotka pelaavat jalkapalloa amatööritasolla.

235    Nämä argumentit vaikuttavat ensi näkemältä vakuuttavilta, kun otetaan huomioon maailmanlaajuisesti tai Euroopan tasolla järjestettävien seurajoukkuejalkapallokilpailujen olennaiset ominaispiirteet. Kilpailujen moitteeton toiminta, jatkuvuus ja menestys perustuvat nimittäin tasapainon ja jossain määrin yhtäläisten mahdollisuuksien säilyttämiseen niihin osallistuvien ammattilaisjalkapalloseurojen välillä, kun otetaan huomioon niiden välinen keskinäinen riippuvuussuhde, kuten edellä 143 kohdasta ilmenee. Lisäksi kyseiset kilpailut ovat riippuvaisia pienemmistä ammattilaisjalkapalloseuroista ja amatöörijalkapalloseuroista, jotka eivät osallistu niihin mutta investoivat paikallisesti lahjakkaiden nuorten pelaajien – joista osasta tulee ammattilaisia, jotka voivat toivoa liittyvänsä kyseisiin kilpailuihin osallistuvaan seuraan – rekrytointiin ja kouluttamiseen (ks. vastaavasti tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C-325/08, EU:C:2010:143, 41–45 kohta). Jalkapalloilun solidaarinen toiminta – edellyttäen, että se on todellista – on omiaan vahvistamaan lajin kasvatuksellista ja yhteiskunnallista tehtävää unionissa.

236    Eri seurajoukkuejalkapallokilpailuihin liittyvien oikeuksien keskitetyn myynnin tuottama hyöty kullekin käyttäjäryhmälle – mukaan lukien paitsi ammattilaisseurat ja harrastajat sekä muut jalkapallon toimijat, myös stadionyleisö ja televisionkatsojat – on kuitenkin osoitettava tosiasiallisesti ja konkreettisesti.

237    Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis viime kädessä ratkaistava pääasian asianosaisten muun muassa tilinpitoa koskevan ja taloudellisen näytön perusteella, missä määrin kyseessä olevat argumentit, jotka liittyvät ”horisontaaliseen” solidaarisuuteen mainittuihin kilpailuihin osallistuvien seurojen välillä tai ”vertikaaliseen” solidaarisuuteen muiden jalkapallon toimijoiden kanssa, tosiasiallisesti toteutuvat pääasiassa kyseessä olevien sääntöjen ansiosta.

238    Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää niiden todisteiden perusteella, jotka pääasian asianosaisten on esitettävä, ovatko pääasiassa kyseessä olevat säännöt välttämättömiä edellä mainittujen tehokkuusetujen saavuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kohtuullinen osa niiden avulla saatavasta hyödystä jaetaan solidaarisesti uudelleen kaikille käyttäjille, olipa kyse ammattilais- tai harrastusjalkapalloilun toimijoista taikka stadionyleisöstä tai televisionkatsojista.

239    Neljänneksi siitä, säilyykö olennainen osa kyseessä olevista tavaroista tai palveluista kyseisistä säännöistä huolimatta tehokkaan kilpailun piirissä, on huomautettava, että vaikka kyseisillä säännöillä poistetaan kaikki kilpailu tarjontapuolelta, niillä ei sitä vastoin sellaisenaan näyttäisi poistettavan sitä kysyntäpuolelta. Vaikka kyseiset säännöt saattavat johtaa siihen, että nykyisten tai potentiaalisten ostajien oikeuksien hankkimisesta maksama hinta on korkeampi, mikä vähentää ostajien, jotka kykenevät hankkimaan kyseisiä oikeuksia, määrää tai jopa kannustaa niitä ryhmittäytymään, ne mahdollistavat vastineeksi sen, että oikeuksien ostajat voivat saada käyttöönsä sekä sisällön että imagon kannalta houkuttelevamman tuotteen, josta käydään kovaa kilpailua, kun otetaan huomioon tuotteen asema asiakkaille ja laajemmin televisionkatsojille tarjottavissa kanava- tai ohjelmapaketeissa.

240    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi kuitenkin arvioida kyseisen kilpailun konkreettista tosiasiallisuutta ja merkitystä vain ottamalla huomioon ne todelliset oikeudelliset ja taloudelliset edellytykset, joilla FIFA ohjaa hyödyntämistä ja markkinoi kilpailuihin liittyviä erilaisia oikeuksia (audiovisuaaliset oikeudet, multimediaoikeudet, markkinointioikeudet tai muut oikeudet) perussääntönsä 67 ja 68 artiklan nojalla. Vaikka myyjienvälinen ja siis ”tuotteidenvälinen” kilpailu puuttuu, mainittu kilpailu voidaan muiden seikkojen ohella varmistaa avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä huutokauppa-, valinta- tai tarjouskilpailumenettelyllä, joka johtaa puolueettomaan päätöksentekoon ja mahdollistaa siten nykyisille tai potentiaalisille ostajille todellisen ja vääristymättömän kilpailemisen ”tuotteiden puolesta”. Kilpailu voi koskea myös näiden oikeuksien tarjoamisen kestoa, niiden mahdollista yksinomaisuutta, niiden maantieteellistä ulottuvuutta, oikeuksien perusteella lähetettävien otteluiden (pakettien) lukumäärää ja otteluiden tyyppiä (karsintaottelut, alkulohko-ottelut tai pudotuspelivaihe) sekä kaikkia muita oikeudellisia, teknisiä ja taloudellisia edellytyksiä, joilla mainittuja oikeuksia voidaan ostaa. Näiden oikeudellisten parametrien lisäksi kilpailu voi riippua myös nykyisten tai potentiaalisten ostajien määrästä, niiden markkina-asemista ja mahdollisista yhteyksistä yhtäältä niiden välillä ja toisaalta muiden jalkapalloilun toimijoiden, kuten ammattilaisjalkapalloseurojen, muiden yritysten tai FIFAn ja UEFAn itsensä, kanssa.

241    Edellä esitetyn perusteella neljänteen kysymykseen on vastattava, että SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa on tulkittava siten, että

–        ne eivät ole esteenä jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavien liittojen, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, antamille säännöille, joilla yhtäältä nimetään kyseiset liitot kaikkien niiden oikeuksien alkuperäisiksi omistajiksi, jotka voidaan johtaa niiden ”toimivaltaan” kuuluvista kilpailuista, jos tällaisia sääntöjä sovelletaan yksinomaan mainittujen liittojen järjestämiin kilpailuihin mutta ei kilpailuihin, joita kolmannet yksiköt tai yritykset voivat järjestää

–        ne ovat esteenä tällaisille säännöille siltä osin kuin niissä annetaan tällaisille liitoille yksinomainen toimivalta markkinoida kyseisiä oikeuksia, ellei vakuuttavilla perusteluilla ja todisteilla voida osoittaa, että kaikki edellytykset sille, että kyseisiin sääntöihin voidaan soveltaa SEUT 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeusta kyseisen artiklan 1 kohdan soveltamisesta ja että niitä voidaan pitää oikeutettuina SEUT 102 artiklan kannalta, täyttyvät.

C       Kuudes kysymys, joka koskee liikkumisvapauksia

242    Kuudennella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko SEUT 45. SEUT 49, SEUT 56 ja SEUT 63 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä säännöille, joilla jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavat liitot, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, asettavat sen, että kolmas yritys perustaa unionin alueella uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun, edellytykseksi kyseisten liittojen etukäteen myöntämän luvan sekä valvovat ja sanktioivat ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaisiin kilpailuihin, ilman että tällaisiin sääntöihin olisi liitetty sellaisia aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus.

1.     Merkityksellisen liikkumisvapauden yksilöinti

243    Jos kansallinen tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan liikkumisvapauksia koskevia EUT-sopimuksen eri määräyksiä voidakseen lausua toimenpiteestä, joka kuuluu samanaikaisesti useamman näistä vapauksista piiriin, ja jos ilmenee, että kyseinen toimenpide liittyy tarkoituksensa perusteella pääasiallisesti yhteen näistä vapauksista ja toissijaisesti muihin, unionin tuomioistuin rajaa lähtökohtaisesti tarkastelunsa siihen vapauteen, jota asia pääasiallisesti koskee (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2009, Liga Portuguesa de Futebol Profissional ja Bwin International, C-42/07, EU:C:2009:519, 47 kohta ja tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C-391/20, EU:C:2022:638, 50 ja 51 kohta).

244    Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset unionin tuomioistuimelle koskevat työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, sijoittautumisvapautta, palvelujen tarjoamisen vapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien EUT-sopimuksen määräysten tulkintaa. Niiden sääntöjen, joista ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on lausuttava pääasiassa, tarkoituksena on kuitenkin ensinnäkin asettaa kaikkien uusien, unionin alueella järjestettävien seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin edellytykseksi FIFAn ja UEFAn myöntämä ennakkolupa ja näin ollen saattaa kaikki yritykset, jotka haluavat harjoittaa tällaista taloudellista toimintaa missä tahansa jäsenvaltiossa, riippuvaisiksi tällaisen luvan myöntämisestä. Vaikka on totta, että näihin ennakkolupasääntöihin on liitetty sääntöjä, joilla valvotaan ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista näihin kilpailuihin, niitä voidaan nyt käsiteltävään kysymykseen annettavan vastauksen kannalta pitää toissijaisina ennakkolupasääntöihin nähden siinä mielessä, että ne ovat niihin nähden liitännäisiä.

245    Pääasiassa kyseessä olevien FIFAn ja UEFAn sääntöjen voidaan siten katsoa liittyvän pääasiallisesti palvelujen tarjoamisen vapauteen, jonka piiriin kuuluvat kaikki palvelut, joita ei tarjota pysyvästi ja jatkuvasti määränpääjäsenvaltiossa sijaitsevasta toimipaikasta käsin (tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C-391/20, EU:C:2022:638, 53 kohta).

246    Unionin tuomioistuin rajoittaa siten tarkastelunsa koskemaan ainoastaan SEUT 56 artiklaa.

2.     Palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksen olemassaolo

247    SEUT 56 artikla, jossa vahvistetaan palvelujen tarjoamisen vapaus sekä tällaisten palvelujen tarjoajien että niiden vastaanottajien hyväksi, on esteenä kaikille toimenpiteille, jotka – vaikka niitä sovellettaisiin erotuksetta – ovat omiaan rajoittamaan tämän vapauden käyttämistä kieltämällä näiden palvelujen tarjoajien toiminta muissa jäsenvaltioissa kuin niiden sijoittautumisjäsenvaltiossa, haittaamalla tätä tai tekemällä tämä vähemmän houkuttelevaksi (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2009, Liga Portuguesa de Futebol Profissional ja Bwin International, C-42/07, EU:C:2009:519, 51 kohta ja tuomio 3.3.2020, Google Ireland, C-482/18, EU:C:2020:141, 25 ja 26 kohta).

248    Nyt käsiteltävässä asiassa tilanne on tällainen pääasiassa kyseessä olevien sääntöjen osalta. Koska kyseisiin sääntöihin ei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien seikkojen mukaan ole liitetty aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus, FIFA ja UEFA voivat niiden avulla määrätä vapaan harkintansa mukaan kolmansien yritysten mahdollisuudesta järjestää ja markkinoida seurajoukkuejalkapallokilpailuja unionin alueella, minkä tahansa ammattilaisjalkapalloseuran mahdollisuudesta osallistua näihin kilpailuihin sekä epäsuorasti minkä tahansa muun yrityksen mahdollisuudesta tarjota mainittujen kilpailujen järjestämiseen tai markkinointiin liittyviä palveluja, kuten julkisasiamies on esittänyt ratkaisuehdotuksensa 175 ja 176 kohdassa.

249    Niinpä nämä säännöt eivät ole pelkästään omiaan haittaamaan kyseessä olevia eri taloudellisia toimintoja tai tekemään niistä vähemmän houkuttelevia vaan niillä myös estetään se rajoittamalla uusien tulokkaiden mahdollisuutta aloittaa niiden harjoittaminen (ks. analogisesti tuomio 10.3.2009, Hartlauer, C-169/07, EU:C:2009:141, 34 kohta ja tuomio 8.6.2023, Prestige ja Limousine, C-50/21, EU:C:2023:448, 62 kohta).

250    Tästä seuraa, että mainituilla säännöillä rajoitetaan SEUT 56 artiklassa vahvistettua palvelujen tarjoamisen vapautta.

3.     Mahdollisen oikeuttamisperusteen olemassaolo

251    Muut kuin valtiolliset toimenpiteet voidaan hyväksyä, vaikka ne rajoittavat EUT-sopimuksessa taattua vapaata liikkuvuutta, jos osoitetaan ensinnäkin, että niiden toteuttaminen on perusteltua muun kuin puhtaasti taloudellisen yleisen edun mukaisen hyväksyttävän tavoitteen vuoksi, ja toiseksi, että ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia, mikä edellyttää sitä, että ne soveltuvat kyseisen tavoitteen toteuttamiseen ja että niillä ei ylitetä sitä, mikä sen saavuttamiseksi on tarpeen (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C-415/93, EU:C:1995:463, 104 kohta ja tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi, C-22/18, EU:C:2019:497, 48 kohta). Erityisesti tällaisten toimenpiteiden soveltuvuutta koskevasta edellytyksestä on muistutettava, että toimenpiteiden voidaan katsoa olevan omiaan takaamaan tavoitteen toteutumisen vain, jos niillä tosiasiallisesti vastataan tavoitteeseen johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2009, Liga Portuguesa de Futebol Profissional ja Bwin International, C-42/07, EU:C:2009:519, 61 kohta ja tuomio 6.10.2020, komissio v. Unkari (Korkeakouluopetus), C-66/18, EU:C:2020:792, 178 kohta).

252    Samalla tavoin kuin jos kyse olisi valtion toimenpiteistä, muiden kuin valtiollisten toimenpiteiden toteuttajan on osoitettava, että nämä kaksi kumulatiivista edellytystä täyttyvät (ks. analogisesti tuomio 21.1.2016, komissio v. Kypros, C-515/14, EU:C:2016:30, 54 kohta ja tuomio 18.6.2020, komissio v. Unkari (Järjestöjen avoimuus), C-78/18, EU:C:2020:476, 77 kohta).

253    Kun otetaan huomioon edellä 142–144 ja 196 kohdassa mainitut seikat, nyt käsiteltävässä asiassa on katsottava, että sellaisten sääntöjen antaminen, jotka koskevat seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestämisen edellyttämää ennakkolupaa sekä ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista näihin kilpailuihin, voi olla lähtökohtaisesti perusteltavissa yleisen edun mukaisilla tavoitteilla, kuten sillä, että ennen tällaisten kilpailujen järjestämistä varmistetaan se, että kilpailut järjestetään ammattilaisjalkapalloilun taustalla olevien periaatteiden, arvojen ja pelisääntöjen – mukaan lukien avoimuutta, ansioperusteisuutta ja solidaarisuutta koskevat arvot – mukaisella tavalla, mutta myös sillä, että kilpailut kytketään aineellisesti homogeenisella ja ajallisesti koordinoidulla tavalla jalkapalloilulle ominaiseen kansallisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten kilpailujen ”järjestettyyn kokonaisuuteen”.

254    Näillä tavoitteilla ei kuitenkaan voida perustella tällaisten sääntöjen antamista silloin, kun niihin ei liity aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan taata niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, täsmällisyys ja syrjimättömyys, kuten edellä 147, 175, 176 ja 199 kohdasta ilmenee.

255    Jotta kyseisillä säännöillä käyttöön otetun kaltaista ennakkolupajärjestelmää voitaisiin pitää oikeutettuna, sen on nimittäin joka tapauksessa perustuttava objektiivisiin, syrjimättömiin ja etukäteen tiedossa oleviin kriteereihin, jotta siinä ennakkoluvan myöntämiseen tai epäämiseen valtuutetulle elimelle myönnetyn harkintavallan käytölle voidaan asettaa rajat ja estää tämän harkintavallan mielivaltainen käyttö (ks. vastaavasti tuomio 22.1.2002, Canal Satélite Digital, C-390/99, EU:C:2002:34, 35 kohta ja tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi, C-22/18, EU:C:2019:497, 65 kohta).

256    Nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että kun otetaan huomioon edellä 248 kohdassa mainitut ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät seikat, pääasiassa kyseessä olevia sääntöjä ei voida oikeuttaa yleisen edun mukaisella hyväksyttävällä tavoitteella.

257    Kuudenteen kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä säännöille, joilla jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavat liitot, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, asettavat sen, että kolmas yritys perustaa unionin alueella uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun, edellytykseksi kyseisten liittojen etukäteen myöntämän luvan sekä valvovat ja sanktioivat ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaisiin kilpailuihin, ilman että tällaisiin sääntöihin olisi liitetty sellaisia aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus.

 Oikeudenkäyntikulut

258    Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      SEUT 102 artiklaa on tulkittava siten, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä on pidettävä sitä, että jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavat liitot, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, ovat antaneet ja soveltavat sääntöjä, joilla ne asettavat sen, että kolmas yritys perustaa unionin alueella uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun, edellytykseksi niiden etukäteen myöntämän luvan sekä valvovat ja sanktioivat ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaiseen kilpailuun, ilman että näihin erilaisiin toimivaltuuksiin olisi liitetty sellaisia aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus.

2)      SEUT 101 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että yritysten yhteenliittymän päätöksenä, jonka tarkoituksena on kilpailun estäminen, on pidettävä sitä, että jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavat liitot, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, ovat antaneet ja soveltavat välittömästi tai jäseninään olevien kansallisten jalkapalloliittojen välityksellä sääntöjä, joilla ne asettavat sen, että kolmas yritys perustaa unionin alueella uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun, edellytykseksi niiden etukäteen myöntämän luvan sekä valvovat ja sanktioivat ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaiseen kilpailuun, ilman että näihin erilaisiin toimivaltuuksiin olisi liitetty sellaisia aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus.

3)      SEUT 101 artiklan 3 kohtaa ja SEUT 102 artiklaa on tulkittava siten, että sääntöihin, joilla jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavat liitot, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, asettavat sen, että kolmas yritys perustaa unionin alueella uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun, edellytykseksi kyseisten liittojen etukäteen myöntämän luvan sekä valvovat ja sanktioivat ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaisiin kilpailuihin, voidaan soveltaa SEUT 101 artiklan 1 kohdan mukaista poikkeusta tai niitä voidaan pitää SEUT 102 artiklan kannalta oikeutettuina vain, jos vakuuttavilla perusteluilla ja todisteilla voidaan osoittaa, että kaikki tätä koskevat edellytykset täyttyvät.

4)      SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa on tulkittava siten, että

–        ne eivät ole esteenä jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavien liittojen, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, antamille säännöille, joilla yhtäältä nimetään kyseiset liitot kaikkien niiden oikeuksien alkuperäisiksi omistajiksi, jotka voidaan johtaa niiden ”toimivaltaan” kuuluvista kilpailuista, jos tällaisia sääntöjä sovelletaan yksinomaan mainittujen liittojen järjestämiin kilpailuihin mutta ei kilpailuihin, joita kolmannet yksiköt tai yritykset voivat järjestää

–        ne ovat esteenä tällaisille säännöille siltä osin kuin niissä annetaan tällaisille liitoille yksinomainen toimivalta markkinoida kyseisiä oikeuksia, ellei vakuuttavilla perusteluilla ja todisteilla voida osoittaa, että kaikki edellytykset sille, että kyseisiin sääntöihin voidaan soveltaa SEUT 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeusta kyseisen artiklan 1 kohdan soveltamisesta ja että niitä voidaan pitää oikeutettuina SEUT 102 artiklan kannalta, täyttyvät.

5)      SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä säännöille, joilla jalkapallotoiminnasta maailman ja Euroopan tasolla vastaavat liitot, jotka harjoittavat samanaikaisesti erilaista kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa, asettavat sen, että kolmas yritys perustaa unionin alueella uuden seurajoukkuejalkapallokilpailun, edellytykseksi kyseisten liittojen etukäteen myöntämän luvan sekä valvovat ja sanktioivat ammattilaisjalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaisiin kilpailuihin, ilman että tällaisiin sääntöihin olisi liitetty sellaisia aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: espanja.