UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
18 päivänä lokakuuta 2023 (*)
Henkilöstö – Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Sisäinen kilpailu COM/1/AD 10/18 – Päätös olla merkitsemättä kantajan nimeä varallaololuetteloon – Yhdenvertainen kohtelu – Valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyys – Täysi harkintavalta – Aineeton vahinko
Asiassa T‑535/22,
NZ, edustajanaan asianajaja H. Tagaras,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään M. Brauhoff, T. Lilamand, I. Melo Sampaio ja L. Vernier,
vastaajana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Svenningsen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Mac Eochaidh ja J. Martín y Pérez de Nanclares,
kirjaaja: hallintovirkamies H. Eriksson,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon 11.7.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantaja vaatii SEUT 270 artiklaan perustuvassa kanteessaan kumoamaan 10.2.2022 annetun valintalautakunnan päätöksen, jolla hylättiin hänen uudelleentarkastelupyyntönsä, joka koski 6.2.2020 annettua valintalautakunnan päätöstä olla merkitsemättä hänen nimeään sisäisen kilpailun COM/1/AD 10/18 varallaololuetteloon (jäljempänä 10.2.2022 annettu päätös).
I Asian tausta
2 Euroopan komissio julkaisi 20.11.2018 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 29 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla tutkintotodistuksiin ja kokeisiin perustuvan sisäisen kilpailun, jonka tarkoituksena oli laatia varallaololuettelo luokkiin AD 10 (COM/1/AD 10/18) ja AD 12 (COM/2/AD 12/18) kuuluvien hallintovirkamiesten palvelukseen ottamiseksi viidellä alalla.
3 Kantaja ja 217 muuta henkilöä ilmoittautuivat hakijaksi ”Koordinoinnin, viestinnän, henkilöstö- ja budjettihallinnon, tilintarkastuksen” alaa (jäljempänä kyseessä oleva ala) koskevaan sisäiseen kilpailuun COM/1/AD 10/18, jonka perusteella nimittävä viranomainen aikoi laatia varallaololuettelon 16 hyväksytystä hakijasta.
4 Hakijalle annettiin tiedoksi 10.10.2019 päivätyllä kirjeellä, että hän oli saanut yhden parhaista arvioinneista tutkintotodistuksiin perustuvassa valinnassa ja että hän täytti suulliseen kokeeseen kutsumiselle asetetut edellytykset.
5 Hän osallistui suulliseen kokeeseen 28.11.2019. Kaikkiaan 43 hakijaa osallistui suulliseen kokeeseen 28.11.–13.12.2019.
6 Valintalautakunta päätti 6.2.2020 päivätyllä kirjeellä, ettei hakijan nimeä merkitä varallaololuetteloon, koska hän oli saanut suullisessa kokeessa kokonaispistemäärän 15,5/20, joka jäi alle vähimmäispistemäärän 16/20, jonka saavuttaminen oli edellytyksenä 16 parhaan hakijan joukkoon pääsemiseksi (jäljempänä 6.2.2020 annettu päätös).
7 Kantaja pyysi 14.2.2020 päivätyllä kirjeellä 6.2.2020 annetun päätöksen uudelleentarkastelua. Tämä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö hylättiin 29.4.2020 annetulla valintalautakunnan päätöksellä, josta kantaja nosti SEUT 270 artiklaan perustuvan kanteen.
8 Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 6.10.2021 antamallaan tuomiolla NZ v. komissio (T‑668/20, ei julkaistu, EU:T:2021:667) 29.4.2020 annetun päätöksen sillä perusteella, että kyseisen päätöksen perustelut olivat puutteelliset.
9 Kyseisen 6.10.2021 annetun tuomion NZ v. komissio (T‑668/20, ei julkaistu, EU:T:2021:667) täytäntöön panemiseksi valintalautakunta ilmoitti kantajalle kirjallisessa menettelyssä 10.2.2022 annetulla päätöksellä, että se oli päättänyt hylätä hänen 14.2.2020 tekemänsä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön, koska suullisessa kokeessa saatu pistemäärä (15,742/20, pyöristettynä 15,5/20), alitti varallaololuetteloon merkitsemiseen vaadittavan vähimmäispistemäärän (15,75/20, pyöristettynä 16/20).
10 Kantaja teki 16.3.2022 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 10.2.2022 annettua päätöstä koskevan valituksen, joka hylättiin nimittävän viranomaisen 19.7.2022 tekemällä päätöksellä (jäljempänä valituksen hylkäämisestä tehty päätös).
II Asianosaisten vaatimukset
11 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa 10.2.2022 annetun päätöksen ja valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen sekä toissijaisesti 6.2.2020 annetun päätöksen
– joka tapauksessa velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
12 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
III Oikeudellinen arviointi
A Oikeusriidan kohde
13 On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun kilpailun hakija vaatii valintalautakunnan tekemän päätöksen uudelleentarkastelua, henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tai mahdollisesti 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asianomaiselle vastainen toimi on hakijan tilanteen uudelleentarkastelun jälkeen tehty valintalautakunnan päätös. Uudelleentarkastelun jälkeen tehty päätös korvaa siten valintalautakunnan alkuperäisen päätöksen (ks. tuomio 6.10.2021, NZ v. komissio, T‑668/20, ei julkaistu, EU:T:2021:667, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
14 Nyt käsiteltävässä asiassa on siis katsottava, että kantajalle vastainen toimi on 10.2.2022 annettu päätös (jäljempänä riidanalainen päätös).
15 Valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen kohdistuvista väitteistä on palautettava mieleen, että henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valitus ja sen nimenomainen tai implisiittinen hylkääminen kuuluvat olennaisena osana monitahoiseen menettelyyn ja ovat vain ennakkoedellytys sille, että asia voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vaikka kanne koskee muodollisesti valituksen hylkäämistä, se vaikuttaa näin ollen siten, että asianomaiselle vastainen toimi, josta valitus oli tehty, saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, paitsi jos valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen ulottuvuus poikkeaa kyseisen valituksen kohteena olleen toimen ulottuvuudesta (ks. tuomio 21.5.2014, Mocová v. komissio, T‑347/12 P, EU:T:2014:268, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
16 Kaikilla ainoastaan valituksen hylkäämistä koskevilla implisiittisillä ja nimenomaisilla päätöksillä nimittäin vain vahvistetaan toimi tai toimimatta jättäminen, josta valittaja valittaa, eivätkä ne ole erillisiä kannekelpoisia toimia (ks. tuomio 12.9.2019, XI v. komissio, T‑528/18, ei julkaistu, EU:T:2019:594, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), joten tästä päätöksestä, joka on vailla itsenäistä sisältöä, esitettyjen väitteiden on katsottava olevan esitetty alkuperäisestä toimesta.
17 Toisin kuin kantaja väittää, tältä osin valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen ulottuvuus ei eroa riidanalaisen päätöksen ulottuvuudesta, koska nimittävä viranomainen pysyttää valituslautakunnan päätöksen olla merkitsemättä hänen nimeään varallaololuetteloon. Yksinomaan sillä, että nimittävä viranomainen on vastauksena valitukseen täydentänyt tai joutunut muuttamaan riidanalaisen päätöksen perusteluja, ei voida perustella sitä, että kyseisen valituksen hylkäämistä pidettäisiin itsenäisenä hänelle vastaisena toimena. Kyseisen hylkäämisen perustelujen nimittäin katsotaan tulevan osaksi sitä riidanalaista päätöstä, jota tämä valitus koskee (ks. vastaavasti tuomio 6.7.2022, VI v. komissio, T‑20/21, ei julkaistu, EU:T:2022:427, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Näin ollen käsiteltävänä olevan kanteen on katsottava koskevan riidanalaista päätöstä, jonka lainmukaisuus on tutkittava ottaen huomioon valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen sisältyvät perustelut.
B Asiakysymys
1. Kumoamisvaatimukset
19 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seitsemään kanneperusteeseen.
20 Kantaja väittää kolmannessa kanneperusteessaan, että riidanalaisella päätöksellä loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska valintalautakunnan kokoonpano ei ollut riittävän pysyvä suullisen kokeen aikana ja kyseisen valintalautakunnan toteuttamat yhteensovittavat toimenpiteet, jos se näytettäisiin toteen, olivat epäasianmukaisia ja riittämättömiä.
21 Komissio riitauttaa tämän argumentaation.
22 Se katsoo, että valituslautakunta toimi vakaasti suullisissa kokeissa siten, että siihen kuului yhteensovittavia tehtäviä hoitanut korvaava puheenjohtaja ja vahvasti läsnä olleiden kuulustelijoiden ydinjoukko.
23 Tämä valintalautakunnan pysyvyys ei edellyttänyt yhtä tiukkoja yhteensovittavia toimenpiteitä kuin arviointikeskuksen vuodesta 2010 alkaen järjestämien avointen kilpailujen valintalautakuntien pysyvyys. Komissio katsoo tältä osin, että valintalautakunta oli toteuttanut riittävät yhteensovittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudatettiin.
24 Kantaja ei ole joka tapauksessa osoittanut, millä tavoin valintalautakunnan kokoonpanon vaihtelu, jos se näytetään toteen, olisi voinut vaikuttaa hänen oikeuksiinsa.
a) Alustavat huomautukset
25 Aluksi on muistutettava, että henkilöstösääntöjen 27 artiklassa asetettu velvollisuus ottaa palvelukseen mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä merkitsee sitä, että nimittävän viranomaisen ja valintalautakunnan on toimivaltuuksiaan käyttäessään huolehdittava siitä, että kilpailuissa noudatetaan hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja arvostelun objektiivisuuden periaatteita (ks. tuomio 6.7.2022, VI v. komissio, T‑20/21, ei julkaistu, EU:T:2022:427, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Jotta voidaan taata, että valintalautakunta arvioi kaikkia kokeisiin osallistuneita hakijoita yhdenvertaisesti ja objektiivisesti, arvosteluperusteiden on oltava yhdenmukaiset ja niitä on sovellettava johdonmukaisesti kaikkiin hakijoihin. Tämä edellyttää muun muassa sitä, että valintalautakunnan kokoonpano on mahdollisimman pysyvä kilpailun kokeiden aikana (ks. tuomio 7.2.2002, Felix v. komissio, T‑193/00, EU:T:2002:29, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 6.7.2022, VI v. komissio, T‑20/21, ei julkaistu, EU:T:2022:427, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Tämän edellytyksen merkitys korostuu nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisissa suullisissa kokeissa, koska ne ovat luonteenomaisesti vähemmän yhdenmukaistettuja kuin kirjalliset kokeet (ks. tuomio 13.1.2021, Helbert v. EUIPO, T‑548/18, EU:T:2021:4, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Oikeuskäytännön mukaan valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyyden säilyttäminen ei kuitenkaan ole itsessään välttämättömyys vaan keino taata yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen, arvostelun johdonmukaisuus ja arvioinnin objektiivisuus (ks. vastaavasti tuomio 6.7.2022, VI v. komissio, T‑20/21, ei julkaistu, EU:T:2022:427, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Valintalautakunta voi siis pätevästi taata arvostelun johdonmukaisuuden ja arvioinnin objektiivisuuden muilla keinoilla. Kun otetaan erityisesti huomioon kilpailun kokeiden ja valintalautakunnan työskentelyn järjestäminen, voi olla riittävää, että valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyys säilytetään vain tietyissä kilpailun keskeisissä vaiheissa (ks. vastaavasti tuomio 6.7.2022, VI v. komissio, T‑20/21, ei julkaistu, EU:T:2022:427, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vaikka valintalautakunnan kokoonpano ei ole pysynyt vakaana kokeiden aikana, hakijoiden yhdenvertainen kohtelu voidaan taata myös silloin, jos valintalautakunta ottaa käyttöön yhteensovittamisen, joka on tarpeen arvosteluperusteiden johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 12.3.2008, Giannini v. komissio, T‑100/04, EU:T:2008:68, 208–216 kohta).
30 Nyt käsiteltävässä asiassa nimittävä viranomainen on päättäessään, että kilpailu koskee viittä alaa sekä viittä erillistä varallaololuetteloa, joihin kuhunkin sisältyy eri määrä hyväksyttyjä hakijoita, ja täsmentäessään lisäksi, että hakijat voivat jättää vain yhtä alaa koskevan osallistumishakemuksen, sulkenut pois kaikki mahdollisuudet suorittaa vertailuja asianomaisen sisäisen kilpailun viiden alan hakijoiden välillä. Näin ollen on selvitettävä ainoastaan kyseessä olevan alan valinneisiin hakijoihin nähden, onko yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudatettu.
b) Valintalautakunnan kokoonpanon vaihtelu suullisten kokeiden aikana
31 Aluksi on tutkittava, toimiko valintalautakunta vakaasti suullisten kokeiden aikana.
32 Nyt käsiteltävässä asiassa komissio totesi istunnossa, että yhden valintalautakunnan jäsenen jäätyä eläkkeelle valintalautakuntaan kuului lopulta kymmenen jäsentä suullisten kokeiden aikana. Kyseiset kokeet järjestettiin yhdeksän päivän aikana 28.11.–13.12.2019 ja niissä haastateltiin 43 hakijaa.
33 Aluksi on todettava, että 5.9.2019 tehdyllä valintalautakunnan päätöksellä kyseessä olevaa alaa koskevan kilpailun valintalautakunnan puheenjohtajaksi nimitettiin A, joka oli toinen kahdesta varapuheenjohtajasta. Lisäksi taulukosta, jossa esitetään valintalautakunnan päivittäinen kokoonpano, käy ilmi, että varajäsenet omaksuivat tavanomaista laajemman roolin, koska he osallistuivat valtaosaan suullisista kokeista.
34 Tältä osin on niin, että vaikka varapuheenjohtaja voi lähtökohtaisesti toimia valintalautakunnan puheenjohtajana ainoastaan silloin, kun varsinainen puheenjohtaja on jättänyt tehtävänsä tai hän ei voi osallistua valintalautakunnan toimintaan hallinnon tahdosta riippumattomien tapahtumien seurauksena, valintalautakunnan päätös, jonka mukaan puheenjohtajan tehtäviä yhteen kilpailuun kuuluvalla alalla hoitaa järjestelmällisesti varapuheenjohtaja, jonka soveltuvuutta valintalautakunnan työskentelyn johtamiseen kantaja ei ole kiistänyt, ei sellaisenaan vaaranna kilpailun yhdenvertaisuutta ja objektiivisuutta. Sama koskee myös muita valintalautakunnan varajäseniä, joiden soveltuvuutta tehtäviensä hoitamiseen ei ole kyseenalaistettu. Valinta toimia pätevistä jäsenistä pysyvästi muodostuvassa kokoonpanossa voi nimittäin ainoastaan vahvistaa suotuisia olosuhteita kaikkien hakijoiden yhdenvertaiselle kohtelulle saman alan osalta (ks. analogisesti tuomio 10.11.2004, Vonier v. komissio, T‑165/03, EU:T:2004:331, 37–41 kohta).
35 Taulukosta, jossa esitetään valintalautakunnan päivittäinen kokoonpano, käy kuitenkin ilmi, että pelkästään yhdeksän koepäivän aikana valintalautakunta toimi kymmenessä erilaisessa kolmijäsenisessä kokoonpanossa. Lisäksi yksikään jäsen tai varajäsen ei osallistunut kaikkiin kokeisiin.
36 Tästä seuraa, että vaikka kyseessä oli suppeaa hakijajoukkoa koskeva kilpailu, joka järjestettiin lyhyen ajan kuluessa, valintalautakunnan kokoonpano vaihteli huomattavasti.
37 Kuten komissio huomauttaa, valintalautakunnan kokoonpanossa voidaan toki sallia tietty vaihtelu avoimissa kilpailuissa, joissa on runsaasti hakijoita, kun otetaan huomioon kyseisten kilpailujen järjestämiseen erottamattomasti liittyvät käytännön vaikeudet. Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä on kuitenkin sisäinen kilpailu, joka merkitsee luonteensa vuoksi kilpailun kyseisessä vaiheessa, että osallistujien määrä on vähäinen.
38 Voidaan siis edellyttää, että tällaisessa sisäisessä kilpailussa valintalautakunnan kokoonpano on pysyvämpi kuin avoimessa kilpailussa, jossa on runsaasti hakijoita (ks. vastaavasti tuomio 29.9.2010, Brune v. komissio, F‑5/08, EU:F:2010:111, 62 kohta).
39 Tämän valintalautakunnan kokoonpanossa tapahtuneen huomattavan vaihtelun takia on otettava huomioon kyseessä olevan alan valintalautakunnan puheenjohtajaksi nimetyn varapuheenjohtaja A:n läsnäoloprosentti sen keskeisen aseman vuoksi, joka hänellä oli valintalautakunnassa.
40 Hänellä on nimittäin lähtökohtaisesti velvollisuus osallistua kaikkiin kokeisiin valintalautakunnan työskentelyn yhteensovittamiseksi ja sen varmistamiseksi, että valintalautakunta soveltaa yhdenmukaisesti samoja arvosteluperusteita ja suorittaa kaikkia hakijoita koskevan vertailevan arvioinnin (ks. tuomio 29.9.2010, Brune v. komissio, F‑5/08, EU:F:2010:111, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Nyt käsiteltävässä asiassa A oli poissa 6.12. ja 13.12.2019 yhtäältä eturistiriitojen vuoksi ja toisaalta siksi, että hän ei ollut käytettävissä. Näin ollen hän toimi puheenjohtajana 33:ssa 43:sta haastattelusta.
42 Yksi poissaolo ei tosin yksinään johda yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen (ks. vastaavasti tuomio 29.9.2010, Brune v. komissio, F‑5/08, EU:F:2010:111, 51 kohta). Valintalautakunnan puheenjohtajan poissaolot eivät nimittäin vaikuta arvostelun johdonmukaisuuteen ja arvioinnin objektiivisuuteen, jos hänen tehtäviään näiden poissaolojen aikana hoitava varapuheenjohtaja on myös ollut läsnä osassa kyseisen puheenjohtajan johtamista kokeista omaksuakseen valintalautakunnan arviointia koskevat suuntaviivat sellaisina kuin varsinainen puheenjohtaja on niitä soveltanut (ks. vastaavasti tuomio 12.3.2008, Giannini v. komissio, T‑100/04, EU:T:2008:68, 211 kohta).
43 Koska valintalautakunta valitsi nimittää varapuheenjohtajan kyseessä olevaa alaa koskevan kilpailun valintalautakunnan puheenjohtajaksi, häntä ei kuitenkaan voitu korvata omalla varajäsenellään.
44 Lisäksi A:n kahden poissaolopäivän aikana hänen tehtäviään hoiti kumpanakin päivänä kaksi eri henkilöä eli varsinainen puheenjohtaja B ja sitten toinen varapuheenjohtaja C, joista toinen aamulla ja toinen iltapäivällä. Lisäksi kumpikaan näistä kahdesta henkilöstä ei osallistunut ainoaankaan kokeeseen, jossa A toimi puheenjohtajana, omaksuakseen arviointia koskevat suuntaviivat ja siten varmistaakseen valintalautakunnan arviointien jatkuvuuden sekä taatakseen, että arvosteluperusteita sovelletaan johdonmukaisesti ja objektiivisesti.
45 Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tästä, että A:n poissaolot olivat ennakoitavissa vähintäänkin eturistiriitaan perustuvien poissaolojen osalta, joten valintalautakunta olisi voinut järjestäytyä toisin varmistaakseen valintalautakunnan arviointien jatkuvuuden ja arvosteluperusteiden yhdenmukaisen soveltamisen.
46 Lopuksi riippumatta siitä, onko valintalautakunnan puheenjohtaja ollut läsnä kokeissa, edellytetään, että riittävä määrä kuulustelijoita on laajalti läsnä arvioinnin yhtenäisyyden sekä hakijoiden vertailevan arvioinnin takaamiseksi (tuomio 29.9.2010, Honnefelder v. komissio, F‑41/08, EU:F:2010:112, 48 kohta).
47 Taulukosta, jossa esitetään valintalautakunnan päivittäinen kokoonpano, käy tältä osin ilmi, että kahdesta eniten läsnä olleesta valintalautakunnan jäsenestä toinen osallistui ainoastaan kuutena päivänä (27 haastattelua 43:sta) ja toinen neljänä päivänä (22 haastattelua 43:sta). Koska kyseessä on sisäinen kilpailu, joka merkitsee luonteensa vuoksi sitä, että osallistujien määrä on vähäinen, tämä läsnäoloprosentti on riittämätön.
48 Kyseisen suppeaa hakijajoukkoa koskeneen kilpailun suullisten kokeiden järjestelyjen kokonaisarvioinnista käy ilmi aluksi, että valintalautakunta kokoontui kymmenessä eri kokoonpanossa yhdeksän päivän aikana, tämän jälkeen, että A oli poissa kahtena koepäivänä eikä häntä korvattu toisella puheenjohtajalla, joka olisi osallistunut osaan hänen johtamistaan haastatteluista voidakseen omaksua arviointia koskevat suuntaviivat, ja lopuksi, että ”kuulustelijoiden ydinjoukon” muodostaneiden kahden valintalautakunnan jäsenen läsnäoloprosentti ei ollut kovin korkea kyseessä olleen kaltaisen rajoitettua hakijajoukkoa koskevan kilpailun tapauksessa.
49 Näin ollen on todettava, että toisin kuin komissio väittää, valintalautakunta ei ole toiminut riittävän vakaasti suullisissa kokeissa.
50 Edellä 28 ja 29 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan tämä johtopäätös ei kuitenkaan voi yksinään johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen.
c) Valintalautakunnan kokoonpanon pysyvyyden säilyttäminen kilpailun keskeisissä vaiheissa ja valintalautakunnan toteuttamat yhteensovittavat toimenpiteet
51 On tutkittava, onko valintalautakunnan kokoonpano säilynyt pysyvänä kilpailun keskeisissä vaiheissa ja onko se toteuttanut tehtäviensä hoitamisen kannalta tarpeelliset yhteensovittavat toimenpiteet hakijoiden yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen mukaisesti.
52 Tältä osin on huomautettava, että yhteensovittavat toimenpiteet, joihin komissio viittaa, eroavat niistä, jotka on otettu käyttöön arviointikeskuksia käyttävissä avoimissa kilpailuissa järjestettäviä suullisia kokeita varten. Näissä kilpailuissa on nimittäin otettu käyttöön useita toimenpiteitä, joilla pyritään korjaamaan arvioijilla yleisesti havaittuja erilaisia kognitiivisia vääristymiä ja siten varmistamaan arvostelun johdonmukaisuus (ks. vastaavasti tuomio 12.2.2014, De Mendoza Asensi v. komissio, F‑127/11, EU:F:2014:14, 24–26 kohta), mutta jotka puuttuvat nyt käsiteltävässä asiassa.
53 Nyt käsiteltävässä asiassa komissio vetoaa ainoastaan siihen, että valintalautakunta on kokoontunut säännöllisesti ennen suullisia kokeita, niiden aikana ja niiden jälkeen. Tältä osin nimittävä viranomainen on todennut valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä, että pysyvyys ja arvioinnin objektiivisuus varmistettiin käyttämällä yksimielisesti määritettyä samaa aineistoa ja että koko valintalautakunta oli kokoontunut päättämään suullisten kokeiden menettelystä, yhdistämään yksittäiset arvosanat ja hyväksymään varallaololuettelon.
54 Unionin yleinen tuomioistuin on katsonut tältä osin, että komission on osoitettava, että suunnitellut yhteensovittavat kokoukset on järjestetty ja että kaikki valintalautakunnan jäsenet – eli puheenjohtaja, varapuheenjohtajat ja arvioijat – ovat tosiasiallisesti osallistuneet näihin kokouksiin, mikä on selvitettävä komission esittämien asiakirjojen ja näiden kokousten läsnäololuetteloiden perusteella (tuomio 6.7.2022, VI v. komissio, T‑20/21, ei julkaistu, EU:T:2022:427, 58 kohta).
1) Ennen suullisia kokeita pidetyt kokoukset
55 Aluksi on todettava, että valintalautakunnan kokoonpano muuttui kilpailumenettelyn aikana. Komissio vahvisti istunnossa erityisesti, että kolme valintalautakunnan jäsentä A mukaan lukien nimitettiin 5.9.2019 tai tämän päivämäärän jälkeen. Näin ollen he eivät osallistuneet ennen tätä päivämäärä järjestettyihin valintalautakunnan yhteensovittaviin kokouksiin.
56 Ennen suullisia kokeita pidettyjen kokousten osalta ensiksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että valintalautakunta kokoontui 13.3.2019 osallistuakseen EU:n henkilöstövalintatoimiston (EPSO) järjestämään koulutukseen, johon sisältyi runsaasti käytännön tietoa kilpailumenettelystä. Tässä kokouksessa ei otettu käyttöön yhteensovittavia toimenpiteitä.
57 Toiseksi valintalautakunta kokoontui 11.4. ja 29.4.2019 osallistuakseen haastattelua koskevia tekniikoita ja hyviä käytäntöjä koskevaan koulutukseen sekä valmistellakseen suullisen kokeen sisältöä ja kyseisen kokeen eri osatekijöiden painotusta. Näiden kahden kokouksen pöytäkirjasta ilmenee myös, että valintalautakunta alkoi valmistella suullisen kokeen sisältöä ja erityisesti tämän kokeen eri osatekijöiden painotusta sekä hakijoille esitettäviä kysymyksiä. Lisäksi suunniteltiin, että painotuksen, haastattelun ja esitelmäaiheiden lopulliset versiot viimeisteltäisiin täysistunnossa, joka oli tarkoitus järjestää toukokuussa 2019.
58 Kuitenkin niiden kolmen valintalautakunnan jäsenen, joita ei ollut vielä nimitetty osallistumaan valintalautakunnan työhön, lisäksi yksi varajäsen oli poissa 29.4.2019 pidetystä kokouksesta. Lisäksi komissio vahvisti istunnossa, että toukokuussa 2019 ei pidetty kokousta.
59 Kolmanneksi valintalautakunta kokoontui 5.9.2019 pidetyssä kokouksessa nimittämään uuden varapuheenjohtajan, joka oli vastuussa valintalautakunnan työskentelystä kyseisellä alalla. Tämän alan suullisista kokeista ei tehty muita päätöksiä tässä kokouksessa, jonka aikana neljä valintalautakunnan lopulliseen kokoonpanoon kuuluvaa jäsentä oli poissa.
60 Neljänneksi valintalautakunta kokoontui vielä 27.9. ja 4.10.2019. Toisin kuin komissio väittää, näiden kokousten pöytäkirjoista kuitenkin ilmenee, että niissä ei käyty suullisten kokeiden sisältöä koskevia keskusteluja.
61 Viidenneksi komissio toteaa, että valintalautakunta kokoontui 13.11.2019 hyväksymään suullisten kokeiden sisällön. Kuitenkin kyseisen kokouksen pöytäkirjan korvanneesta sähköpostista, jonka valintalautakunnan varsinainen puheenjohtaja B toimitti EPSO:lle, käy ilmi, että valintalautakunnan jäsenet hyväksyivät kyseessä olevan alan osalta ainoastaan suullisten kokeiden ”timingin”. Lisäksi neljä valintalautakunnan lopulliseen kokoonpanoon kuuluvaa jäsentä oli poissa tästä kokouksesta.
62 Kuudenneksi komissio toteaa, että valintalautakunta kokoontui 18.11.2019 viimeistelemään ja hyväksymään suulliseen kokeen sisällön. Vaikka tämän kokouksen läsnäololomakkeesta ilmenee, että tietyt valintalautakunnan jäsenet kokoontuivat tänä päivänä, kyseisen kokouksen pöytäkirja ei kuitenkaan tue väitettä, jonka mukaan suullinen koe olisi hyväksytty ja viimeistelty kyseisessä kokouksessa.
63 Lisäksi valintalautakunnan jäsenten läsnäololuettelosta käy ilmi, että kuusi valintalautakunnan jäsentä ei osallistunut tähän kokoukseen. 29.4.2019 pidetyn kokouksen pöytäkirjan mukaan valintalautakunta oli itse suunnitellut hyväksyvänsä painotuksen, haastattelun ja suullisen esitelmän aiheiden lopullisen version seuraavassa ”täysistunnossa”. Vaikka 18.11.2019 pidetyn kokouksen tarkoituksena olisi ollut hyväksyä tällainen lopullinen versio, näin ollen on todettava, että tällaista hyväksyntää ei annettu ”täysistunnossa”.
64 Tältä osin argumenttia, jonka koskee sitä, että tähän kokoukseen osallistuneiden valintalautakunnan jäsenten lukumäärä oli riittävä päätösvaltaisuuden saavuttamiseksi, ei voida hyväksyä. Tältä osin oikeuskäytännöstä ilmenee, että kokeita ennen tapahtuvalla kaikkien valintalautakunnan jäsenten välisellä näkemystenvaihdolla on erityisen tärkeä merkitys pyrittäessä varmistamaan hakijoiden yhdenvertainen kohtelu, arvostelun johdonmukaisuus ja arvioinnin objektiivisuus (ks. vastaavasti tuomio 13.1.2021, ZR v. EUIPO, T‑610/18, ei julkaistu, EU:T:2021:5, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi on niin, kuten komissio myönsi istunnossa, että valituslautakunnan 13.3.2019 pidetyssä kokouksessa hyväksymän päätösvaltaisuutta koskevan säännön tarkoituksena oli antaa sille mahdollisuus tehdä päätöksiä, jotka ovat ”kiireellisiä, tarpeellisia ja joita ei ole voitu ennakoida ja joilla on rajallinen vaikutus”, mistä ei ole kyse sellaisissa yhteensovittavissa toimenpiteissä, jotka toteutetaan sen takaamiseksi, että yhdenvertainen kohtelu toteutuu suullisissa kokeissa.
65 Seitsemänneksi valintalautakunta kokoontui 19.11. ja 22.11.2019. Unionin yleisellä tuomioistuimella ei kuitenkaan ole käytössään tietoja näiden kokousten, joista toisesta oli poissa kuusi ja toisesta neljä valintalautakunnan jäsentä, sisällöstä.
66 Edellä esitetystä seuraa, että toisin kuin nimittävä viranomainen on erityisesti todennut valituksen hylkäämistä koskevassa päätöksessä, valintalautakunnan lopullinen kokoonpano ei kokoontunut kertaakaan kokonaisuudessaan ennen suullisten kokeiden alkamista. Erityisesti on todettava, että useat valintalautakunnan jäsenet olivat poissa 11.4. ja 29.4. sekä 18.11.2019 pidetyistä kokouksista, joissa suullisten kokeiden tosiasiallisesta sisällöstä keskusteltiin ja se hyväksyttiin.
67 Lisäksi D, joka on yksi kantajan kokeessa läsnä olleista valintalautakunnan jäsenistä, nimitettiin 20.9.2019 ennakoiden toisen valintalautakunnan jäsenen jäämistä eläkkeelle 30.11.2019. Komissio totesi istunnossa, että D oli aloittanut tehtäviensä hoitamisen viimeistään suullisten kokeiden alkaessa eli 28.11.2019. Hän ei siten osallistunut ainoaankaan yhteensovittavaan kokoukseen ennen näitä kokeita.
68 Tästä seuraa, että komissio ei ole onnistunut osoittamaan, että ennen suullisia kokeita pidetyissä kokouksissa käyttöön otettujen toimenpiteiden avulla yksinään olisi voitu varmistaa kaikkien hakijoiden arvostelun johdonmukaisuus ja arvioinnin objektiivisuus kokeiden aikana.
2) Valintalautakunnan jäsenten välinen näkemystenvaihto suullisten kokeiden aikana
69 Komissio väittää, että suullisten kokeiden aikana valintalautakunnassa vaihdettiin näkemyksiä kunkin kokeen jälkeen ja kunkin päivän päätteeksi, jotta sinä päivänä kokeisiin osallistuneiden hakijoiden ansioita voitiin vertailla. Tältä osin se on toimittanut varsinaisen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan vakuutukset.
70 Vaikka voidaan toki olettaa, että hakijoita haastatelleet valintalautakunnan jäsenet ovat väistämättä keskustelleet heidän suorituksistaan kunkin kokeen jälkeen ja kunkin päivän päätteeksi, on kuitenkin katsottava, että kun otetaan huomioon niiden kokoonpanojen lukumäärä, joissa valintalautakunta kokoontui, valintalautakunta on voinut saada näiden näkemyksenvaihtojen perusteella korkeintaan osittaisen vertailevan käsityksen kunkin hakijan ansioista.
71 Lisäksi varsinaisen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, joka nimitettiin kilpailun valintalautakunnan puheenjohtajaksi kyseessä olevalla alalla, välisestä näkemystenvaihdosta on todettava, että komissio myönsi istunnossa, että varapuheenjohtajan vakuutus ei ole täsmällinen. Näin ollen ei voida katsoa muun komission toimittaman näytön puuttuessa, että varsinainen puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa olisivat todellakin vaihtaneet näkemyksiä koko suullisten kokeiden keston ajan varmistaakseen hakijoiden johdonmukaisen arvioinnin.
72 Vaihdot A:n, B:n ja C:n välillä olivat erityisen huomattavia, kuten edellä 44 kohdasta käy ilmi, koska A:n korvaajana oli joko B tai C kahtena koepäivänä, eivätkä B ja C osallistuneet kertaakaan kokeisiin, joissa A oli puheenjohtajana.
3) Valintalautakunnan päätöksenteko ja varallaololuettelon hyväksyminen suullisten kokeiden jälkeen
73 Suullisten kokeiden jälkeen valintalautakunta kokoontui kahdesti eli 17.12.2019 ja 31.1.2020 kyseessä olevaa alaa koskevan varallaololuettelon laatimista ja hyväksymistä varten. B:n ja A:n vakuutusten mukaan valintalautakunnan jäsenet saattoivat näissä kokouksissa keskustella tiettyjen hakijoiden, kantaja mukaan luettuna, suorituksista arvioidakseen, vastasivatko heidän ansionsa vähimmäispistemäärän 16/20 saaneiden hakijoiden ansioita, mikä olisi oikeuttanut heidän merkitsemisensä varallaololuetteloon.
74 Läsnäololuetteloista käy tältä osin ilmi, että kun ennen suullisten kokeiden alkua eläkkeelle jäänyttä valintalautakunnan jäsentä ei oteta huomioon, neljä valintalautakunnan jäsentä oli poissa 17.12.2019 pidetystä kokouksesta eikä kolme valintalautakunnan jäsentä osallistunut 31.1.2020 pidettyyn kokoukseen.
75 D ei lisäksi osallistunut kumpaankaan näistä kahdesta kokouksesta. Tältä osin on todettava, että vaikka komissio ei myönnä, että kyseinen valintalautakunnan jäsen olisi ollut poissa kaikista kokouksista, asianomaisen allekirjoitusta ei ole ainoassakaan läsnäololuettelossa. Tältä osin komission esittämät perustelut, joiden mukaan kyseisen tuomariston jäsenen mainitsematta jättäminen liittyi ”läsnäololuettelojen päivittämättä jättämiseen” tai siihen, ”ettei hänen allekirjoitukselleen ollut riviä” näissä lomakkeissa, eivät ole vakuuttavia eivätkä uskottavia, kun otetaan huomioon erityisesti se seikka, että tämä valintalautakunnan jäsen oli nimitetty 20.9.2019 eli hyvissä ajoin ennen kokouksia, joissa tehtiin lopulliset päätökset. Joka tapauksessa mikään ei estänyt tätä valintalautakunnan jäsentä lisäämästä nimeään ja allekirjoitustaan käsin läsnäololuetteloihin.
76 Toisin kuin nimittävä viranomainen on erityisesti todennut valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä, valintalautakunta ei siis kokoontunut täydessä kokoonpanossaan keskustelemaan hakijoiden vertailevasta arvioinnista ja vahvistamaan heidän lopullisia pistemääriään koetulosten perusteella. Lisäksi kaksi valintalautakunnan jäsentä, jotka haastattelivat kyseessä olevan alan hakijoita, olivat poissa 17.12.2019 ja 31.1.2020 pidetyistä kokouksista.
77 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun otetaan huomioon se, että varallaololuettelon laatiminen on vertailua edellyttävä tehtävä, on olennaisen tärkeää, että valintalautakunta kokoontuu täydessä kokoonpanossaan (ks. vastaavasti tuomio 1.4.1971, Rabe v. komissio, 76/69, EU:C:1971:33, 10 kohta ja tuomio 6.7.2022, VI v. komissio, T‑20/21, ei julkaistu, EU:T:2022:427, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), mitä ei nyt käsiteltävässä asiassa tapahtunut.
78 Kaikkien valintalautakunnan jäsenten läsnäolo lopullista päätöksentekoa koskevassa kokouksessa nimittäin takaa hakijoille sen, että varallaololuettelo syntyy kaikkien heidän suorituksiaan koskevien vertailevien arviointien vastakkainasettelun ja näin ollen tehokkaan vertailun tuloksena.
79 Kaikkien jäsenten läsnäololla näissä päätöksentekoa koskevissa kokouksissa oli entistä suurempi merkitys, koska – kuten edellä 70 kohdasta ilmenee – valintalautakunta sai kokeiden aikana korkeintaan osittaisen vertailevan käsityksen hakijoiden ansioista siitä syystä, että hakijoita haastateltiin useissa erilaisissa kokoonpanoissa.
80 On lisäksi korostettava, että valintalautakunta ei ollut tarkoittanut, että päätösvaltaisuutta koskevaa sääntöä voitaisiin soveltaa varallaololuetteloa koskevan lopullisen päätöksenteon yhteydessä tehtyihin päätöksiin.
81 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että riidanalaisessa päätöksessä loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
82 Komission argumentista, jonka mukaan kantaja ei ole osoittanut, että valintalautakunnan kokoonpanon muutokset olisivat vaikuttaneet hänen oikeuksiinsa, on riittävää muistuttaa, että kun otetaan huomioon hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen merkitys, se, että valintalautakunta ei pitänyt kokoonpanoaan pysyvänä, merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista. Näin ollen tällä tavoin virheellinen päätös on kumottava eikä asianomaisen tehtävänä ole osoittaa, että sillä on ollut erityinen haitallinen vaikutus hänen subjektiivisiin oikeuksiinsa tai että kilpailun lopputulos olisi saattanut olla erilainen, jos kyseessä olevia olennaisia menettelymääräyksiä olisi noudatettu (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2004, Vonier v. komissio, T‑165/03, EU:T:2004:331, 39 kohta ja tuomio 13.1.2021, Helbert v. EUIPO, T‑548/18, EU:T:2021:4, 113 kohta).
83 Joka tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin ei voi sulkea pois sitäkään mahdollisuutta, että edellä todetuilla sääntöjenvastaisuuksilla olisi ollut vaikutusta kantajan saamiin tuloksiin, koska hänen kokonaispistemääränsä (15,742/20, pyöristettynä 15,5/20) on vain 0,008 pistettä alhaisempi kuin vähimmäispistemäärä (15,75/20, pyöristettynä 16/20), joka oli edellytyksenä varallaololuetteloon merkitsemiseen (ks. analogisesti tuomio 24.9.2002, Bachotet v. komissio, T‑182/01, ei julkaistu, EU:T:2002:223, 33 kohta).
84 Näin ollen kolmas kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalainen päätös on kumottava ilman, että on tarpeen tutkia muita kantajan esittämiä kanneperusteita taikka lausua hänen esittämistään prosessinjohtotoimia koskevista vaatimuksista.
2. Täyden harkintavallan käyttäminen
85 Kantaja vaati istunnossa, että unionin yleinen tuomioistuin käyttää täyttä harkintavaltaansa ja velvoittaa komission korvaamaan riidanalaisesta päätöksestä aiheutuneen aineellisen ja aineettoman vahingon.
86 Kun komissiolle esitettiin tätä koskeva kysymys istunnossa, se vaati unionin yleistä tuomioistuinta hylkäämään kyseisen vaatimuksen.
87 Euroopan unionin tuomioistuimille kuuluu niille henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdassa myönnetyn täyden harkintavallan mukaisesti kokonaisvaltaisen ratkaisun antaminen niiden käsiteltäviksi saatettuihin raha-asioita koskeviin oikeusriitoihin. Tällä toimivallalla on erityisesti tarkoitus antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus varmistaa niiden henkilöstöasioissa antamien kumoamistuomioiden tehokas vaikutus siten, että jos nimittävän viranomaisen päätöksen, jota rasittaa oikeudellinen virhe, kumoaminen ei riitä varmistamaan asianomaisen virkamiehen oikeuksien toteutumista tai hänen etujensa tehokasta suojaamista, unionin tuomioistuimet voivat viran puolesta myöntää hänelle vahingonkorvauksen (ks. tuomio 20.5.2010, Gogos v. komissio, C‑583/08 P, EU:C:2010:287, 49 ja 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vaikkei tätä olisi vaadittu asianmukaisesti, viivästymiseen perustuvaa oikeudenkäyntiväitettä ei siten voida esittää kysymyksestä, jonka unionin yleinen tuomioistuin joutuu tarvittaessa ottamaan käsiteltäväksi viran puolesta (ks. vastaavasti tuomio 10.7.1992, Barbi v. komissio, T‑68/91, EU:T:1992:90, 43 kohta).
88 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun hakija riitauttaa sen, että hänen hakemuksensa on hylätty hyväksyttyjä hakijoita koskevan luettelon laatimiseen tähtäävässä valintamenettelyssä, mikä estää häntä myöhemmin saamasta hoitaakseen täytettävää virkaa asianomaisessa toimielimessä ja siihen kuuluvia taloudellisia etuja, oikeusriita koskee raha-asioita (ks. vastaavasti tuomio 21.2.2008, komissio v. Girardot, C‑348/06 P, EU:C:2008:107, 58 kohta ja tuomio 6.6.2006, Girardot v. komissio, T‑10/02, EU:T:2006:148, 53–56 kohta).
89 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa edellä esitetystä seuraa, että valintalautakunta ei kyennyt takaamaan haastateltujen hakijoiden yhdenvertaista kohtelua suullisissa kokeissa kokoonpanonsa epävakauden vuoksi. Näin ollen kaikkien hakijoiden ansioiden vertaileva arviointi oli virheellistä valintalautakunnan kokoonpanon vaihtelun vuoksi. Kyseinen lainvastaisuus vaikutti näin ollen paitsi kantajan pistemäärään myös hakijoiden varallaololuetteloon merkitsemiselle asetettuun kynnysarvoon, joka oli 16/20 pistettä.
90 Aluksi edeltävässä kohdassa mainitusta lainvastaisuudesta aiheutuvasta aineellisesta vahingosta on muistettava, että korvattavaksi vaaditun aineellisen vahingon on oltava todellinen ja varma (ks. tuomio 21.2.2008, komissio v. Girardot, C‑348/06 P, EU:C:2008:107, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
91 Tältä osin kantaja ei voi vedota aineelliseen vahinkoon, joka aiheutuu siitä, että hänen nimensä olisi nyt käsillä olevan kumoamistuomion täytäntöönpanon yhteydessä merkittävä suoraan varallaololuetteloon. Tällainen merkitseminen nimittäin vapauttaisi hänet edellä 2 kohdassa mainitun kilpailuilmoituksen 4 kohdassa määrätystä suullisesta kokeesta, jonka mukaan hakijan varallaololuetteloon merkitsemisen edellytyksenä on se, että hän saa yhden parhaista arvosanoista tässä suullisessa kokeessa sekä kyseiselle kokeelle asetetun vähimmäispistemäärän (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2014, Brune v. komissio, T‑269/13 P, EU:T:2014:424, 57 kohta). Joka tapauksessa hakijan merkitseminen varallaololuetteloon ei anna hänelle oikeutta tulla nimitetyksi vaan ainoastaan mahdollisuuden tulla nimitetyksi (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2007, Centeno Mediavilla ym. v. komissio, T‑58/05, EU:T:2007:218, 52 kohta).
92 Lisäksi kantaja ei ole myöskään lopullisesti menettänyt todellista mahdollisuutta tulla hyväksytyksi kyseessä olevassa sisäisessä kilpailussa ja näin ollen tulla nimitetyksi AD 10 ‑luokkaan kuuluvaksi unionin virkamieheksi, kun otetaan huomioon, että uuden suullisen kokeen, joka toteutetaan itsenäisesti suhteessa alkuperäisen suullisen kokeen tuloksiin (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2014, Brune v. komissio, T‑269/13 P, EU:T:2014:424, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), järjestämisen nimenomaisena tarkoituksena on palauttaa hänelle tällainen mahdollisuus. Tältä osin kantaja ei ole ilmoittanut, että hän ei voisi hyötyä tällaisesta nyt käsillä olevan kumoamistuomion täytäntöönpanotoimenpiteestä eikä unionin tuomioistuin voi näin ollen käyttää täyttä harkintavaltaansa ja velvoittaa komissiota korvaamaan tätä aineellista vahinkoa (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2015, EMA v. Drakeford, T‑231/14 P, EU:T:2015:639, 47 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen).
93 Näin ollen väitetystä aineellisesta vahingosta unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että todellista ja varmaa vahinkoa koskevaa näyttöä ei ole toimitettu.
94 Toiseksi aineettomasta vahingosta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että vaikka kilpailun aloittaminen uudelleen kantajan osalta ja suullisen kokeen, joka toteutetaan itsenäisesti suhteessa lainvastaisuuden rasittaman suullisen kokeen tuloksiin, järjestäminen ovat nyt käsillä olevan kumoamistuomion asianmukainen täytäntöönpanotoimenpide, komissio ei voi, ellei kilpailun tuloksia kumota kokonaisuudessaan, luoda uudelleen olosuhteita, joissa kyseinen kilpailu olisi tullut järjestää, jotta kaikkien hakijoiden yhdenvertainen kohtelu ja arvostelun objektiivisuus olisi taattu (ks. analogisesti tuomio 19.5.2015, Brune v. komissio, F‑59/14, EU:F:2015:50, 81 kohta).
95 Näin ollen riidanalaisen päätöksen kumoaminen ei riitä suojaamaan tehokkaasti kantajan etuja. Tämä kumoaminen ei voi nimittäin sellaisenaan korvata varmaa aineetonta vahinkoa, joka aiheutui kantajalle siitä, että hän ei voinut suorittaa 28.11.2019 alkuperäistä suullista koetta säännönmukaisissa olosuhteissa. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin, joka arvioi kantajalle aiheutuneen vahingon kohtuuden mukaan, katsoo, että 4 000 euron suuruinen summa on asianmukainen korvaus aineettomasta vahingosta.
96 Edellä esitetyn perusteella komissio on velvoitettava korvaamaan kantajalle kärsityn aineettoman vahingon perusteella 4 000 euroa ja vahingonkorvausvaatimus on hylättävä muilta osin.
IV Oikeudenkäyntikulut
97 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, sen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on velvoittava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut hänen vaatimustensa mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kumotaan 10.2.2022 annettu päätös, jolla sisäisen kilpailun COM/1/AD 10/18 valintalautakunta päätti uudelleentarkastelun jälkeen, että NZ:n nimeä ei merkitä varallaololuetteloon luokkaan AD 10 kuuluvien hallintovirkamiesten palvelukseen ottamiseksi ”Koordinoinnin, viestinnän, henkilöstö- ja budjettihallinnon, tilintarkastuksen” alalla.
2) Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan NZ:lle kärsityn aineettoman vahingon perusteella 4 000 euroa.
3) Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Svenningsen | Mac Eochaidh | Martín y Pérez de Nanclares |
Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä lokakuuta 2023.
Allekirjoitukset