Kanne 9.1.2014 – Espanja v. komissio

(Asia T-25/14)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: abogado del Estado M. García-Valdecasas Dorrego)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 391/2013 17 artiklan noudattamisesta maksuvyöhykkeiden yksikköhinnoissa vuonna 2014 29.10.2013 annetun komission päätöksen siltä osin kuin siinä vahvistetaan Espanjaa koskevat yksikköhinnat 71,69 euroa (Manner-Espanja) ja 58,36 euroa (Kanariansaaret) ja

velvoittamaan toimielimen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsiteltävänä oleva kanne koskee täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 391/2013 17 artiklan noudattamisesta maksuvyöhykkeiden yksikköhinnoissa vuonna 2014 29.10.2013 annettua komission päätöstä siltä osin kuin siinä vahvistetaan Espanjaa koskevat yksikköhinnat 71,69 euroa (Manner-Espanja) ja 58,36 euroa (Kanariansaaret).

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin.

16.12.2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1191/2010 2 artiklan 1 kohtaa ja lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä 6.12.2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1794/2006 11 a artiklaa on sen mukaan sovellettu virheellisesti, koska kyseisissä artikloissa säädetään, ettei palvelujen tarjoajien tarvitse vastata ensimmäisellä viiteajanjaksolla 2012–2014 poikkeuksista, jotka eivät ylitä +/- 2 prosenttia ennakoidusta liikenteestä sellaisten jäsenvaltioiden tapauksessa, joissa on 8.7.2010 mennessä saatettu voimaan kansallisia säännöksiä yksikköhinnan alentamisesta unionin tavoitteita enemmän.

Normihierarkian periaatetta on kantajan mukaan loukattu, sillä päätöksellä ei voida muuttaa unionin asetusta tai päättää, että riskinjakoa ˮsovelletaan joˮ, kun ero on 0 prosenttia eikä 2 prosenttia, vaikka kyseisen asetuksen soveltamisasetuksessa ei säädetä tästä nimenomaisesti.

Säädettyä menettelyä ei ole noudatettu, sillä kun hinnoittelujärjestelmää varten otettiin käyttöön uusi riskinjakoperuste, ei noudatettu yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista 10.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 5 artiklan 3 kohdan mukaista menettelyä, johon lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa 10.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 artiklan 4 kohdassa viitataan. Kantajan mukaan kyseisissä artikloissa edellytetään, että komissio ryhtyy täytäntöönpanotoimiin hinnoittelujärjestelmän laatimiseksi yhtenäisen ilmatilan komitean avustuksella siten, että sovelletaan yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä 16.2.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan mukaista menettelyä.

Toissijaisesti kantaja vetoaa myös toimien perustelemista koskevan velvollisuuden laiminlyöntiin ja asetuksen (EY) N:o 550/2004 16 artiklan noudattamatta jättämiseen sillä perusteella, ettei yhtenäisen ilmatilan komiteaa kuultu etukäteen siitä, oliko Espanjan kanta hinnoitteluperiaatteiden ja sääntöjen mukainen.