Asia T-257/07 R

Ranskan tasavalta

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Väliaikainen oikeussuoja − Eläinten terveys – Asetus (EY) N:o 999/2001 − Tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden hävittäminen − Asetus (EY) N:o 727/2007 − Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva pyyntö − Fumus boni juris − Kiireellisyys − Intressivertailu

Määräyksen tiivistelmä

1.      Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Toteuttaminen – Toimenpiteet ihmisten terveyden suojelemiseksi

(EY 174 artikla)

2.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset — Fumus boni juris

(EY 242 artikla; komission asetus N:o 999/2001)

3.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset – Fumus boni juris

(EY 242 artikla; komission asetus N:o 999/2001)

4.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset – Kiireellisyys – Vakava ja korjaamaton vahinko

(EY 242 artikla; komission asetus N:o 999/2001)

5.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu

(EY 242 artikla)

1.      Ennalta varautumisen periaate on EY 174 artiklan mukaan yksi yhteisön ympäristöpolitiikan, johon kuuluu osana ihmisten terveyden suojelu, perusperiaatteista, ja tätä periaatetta sovelletaan myös silloin, kun yhteisön toimielimet toteuttavat yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa toimenpiteitä ihmisten terveyden suojelemiseksi.

Tämän periaatteen nojalla on myönnettävä, että kun esiintyy epävarmuutta siitä, onko ihmisten terveyteen kohdistuvaa vaaraa olemassa, tai siitä, minkä laajuinen tämä vaara on, toimielimet saavat toteuttaa suojatoimenpiteitä odottamatta, että näiden vaarojen olemassaolo ja niiden vakavuus näytetään täysin toteen. Sitä vastoin silloin, kun uudet seikat muuttavat vaaraa koskevaa käsitystä tai osoittavat, että kyseistä vaaraa voidaan torjua olemassa olevia toimenpiteitä vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä, toimielinten ja erityisesti komission, jolla on aloiteoikeus, on huolehdittava siitä, että lainsäädäntöä mukautetaan uusien tietojen mukaiseksi. Yhteisöjen toimielimet voivat näin todellakin toteuttaa olemassa olevia toimenpiteitä vähemmän rajoittavia toimenpiteitä silloin, kun näillä toimenpiteillä on mahdollista torjua vaara, jota koskevaa käsitystä uudet seikat ovat muuttaneet.

Yhteisön lainsäätäjällä on laaja harkintavalta nyt esillä olevan kaltaisella alalla, jolla siltä edellytetään poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä ja jolla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja. Yhteisöjen tuomioistuimen on tähän liittyvässä aineellisoikeudellisessa valvonnassa vain tutkittava, onko tätä harkintavaltaa käytettäessä tehty ilmeinen virhe tai onko harkintavaltaa käytetty väärin taikka onko lainsäätäjä selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajat.

(ks. 60, 61, 66 ja 67 kohta)

2.      Jotta voitaisiin päättää, täyttyykö fumus boni juris -edellytys sellaisessa yksittäistapauksessa, jossa pääasiassa nostetun kanteen tueksi on vedottu siihen, että komissio on loukannut ennalta varautumisen periaatetta riskinarvioinnissa tehdyn virheen vuoksi antamalla tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetun asetuksen N:o 999/2001 liitteiden I, III, VII ja X muuttamisesta annetun asetuksen N:o 727/2007, jolla lievennetään niitä eläinten terveyteen liittyviä toimenpiteitä, joita sovelletaan sellaiseen lammas- ja vuohikarjaan, jossa on todettu TSE-tapaus, on syytä tutkia, onko tämä oikeudellinen peruste ilmeisesti perusteltu, ja siis tarkistettava, onko perustelut, joiden mukaan komissio on nyt esillä olevassa asiassa loukannut ennalta varautumisen periaatetta, otettava niin vakavasti, ettei niitä voida jättää huomiotta tässä välitoimimenettelyssä.

Sikäli kuin ”nollariskiä” ei todellisuudessa voi olla olemassa, ennalta varautumisen periaatetta voidaan soveltaa ainoastaan tilanteissa, joissa on kyse muun muassa ihmisten terveydelle aiheutuvasta riskistä, joka ei perustu pelkkiin tieteellisesti tarkistamattomiin olettamuksiin mutta jota ei ole vielä kyetty täysin osoittamaan. Sovellettaessa ennalta varautumisen periaatetta, jolla määritelmän mukaan tarkoitetaan tieteellisesti epävarmoja tilanteita, riskinarvioinnilta ei myöskään voida edellyttää, että yhteisön toimielimet saisivat siinä väistämättä lopullista tieteellistä näyttöä riskin olemassaolosta ja mahdollisten haittavaikutusten vakavuudesta riskin toteutuessa.

Kun ainakin ensi arviolta voidaan katsoa, että olemassa on edelleen todellista tieteellistä epävarmuutta yhtäältä siitä mahdollisuudesta, että eläinperäisen TSE:n taudinaiheuttajien joukosta muut kuin naudan spongiforminen enkefalopatia ‑nimisen taudin (BSE) aiheuttajat voivat tarttua ihmiseen, ja toisaalta siitä, ovatko erottelevat molekyylitestit luotettavia, väite, jonka mukaan pienissä märehtijöissä esiintyvää TSE:tä koskevan tieteellisen tietämyksen edistyminen ei ole sellaista, että se muuttaisi käsitystä näiden tautien aiheuttamasta riskistä kansanterveydelle, ei ole täysin perusteeton. Näin ollen väite, jonka mukaan ennalta varautumisen periaatetta on loukattu siitä syystä, että komissio on tehnyt virheen riskiä arvioidessaan, on tutkittava perusteellisesti, mikä kuuluu yksinomaan pääasiaa käsittelevän tuomioistuimen tehtäviin.

(ks. 59, 65, 79, 85 ja 86 kohta)

3.      Toimivaltaisen viranomaisen on tieteellisen riskinarvioinnin perusteella voitava riskinhallinnassa määrittää, mitä toimenpiteitä se pitää asianmukaisina ja tarpeellisina estääkseen riskin toteutumisen. Riskin arvioinnin asianmukaisuudella on siis selvästi ratkaiseva merkitys arvioitaessa kyseisen riskin hallintaa.

Antamalla tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetun asetuksen N:o 999/2001 liitteiden I, III, VII ja X muuttamisesta annetun asetuksen N:o 727/2007 komissio on lieventänyt sellaiseen lammas- ja vuohikarjaan sovellettavia eläinten terveydensuojelutoimenpiteitä, jossa on todettu TSE-tapaus ensimmäisessä pikatestissä.

Ainakin ensi arviolta voidaan katsoa, että alan tieteellisten viranomaisten antamissa lausunnoissa ilmaistaan niitä olosuhteita koskeva todellinen tieteellinen epävarmuus, joissa muut TSE:t kuin BSE voivat tarttua ihmiseen, ja että tietämyksen nykytilassa ei ole mahdollista sulkea pois, että muun TSE-tartunnan kuin BSE-tartunnan saaneista eläimistä peräisin olevien lihojen ja tuotteiden käyttäminen ihmisravinnoksi on vaaraksi ihmisten terveydelle. Näissä lausunnoissa näytetään lisäksi ilmaistavan todellinen tieteellinen epävarmuus niiden erottelevien molekyylitestien luotettavuudesta, joilla BSE:n esiintyminen pyritään sulkemaan pois, mikä tarkoittaa sitä, että toteamatta jääneitä BSE-kantoja kantavista eläimistä peräisin olevia lihoja ja tuotteita voidaan saattaa markkinoille, mistä on todellista vaaraa ihmisten terveydelle.

Näin ollen kantajan väite, jonka mukaan riitautetuilla säännöksillä ei voida torjua TSE:stä ihmisten terveydelle aiheutuvaa riskiä ja jonka mukaan näillä säännöksillä saatetaan jopa lisätä sitä, ei ainakaan ensi arviolta vaikuta merkityksettömältä. Tästä syystä väite, jonka mukaan komissio on loukannut ennalta varautumisen periaatetta riskinhallinnassa, on tutkittava perusteellisesti, mikä kuuluu yksinomaan pääasiaa käsittelevän tuomioistuimen tehtäviin.

(ks. 88, 89, 107, 108 ja 116 kohta)

4.      Välitoimimenettelyn tavoitteena on taata annettavan lopullisen päätöksen täysi tehokkuus, jotta vältettäisiin aukko yhteisöjen tuomioistuimen varmistamassa oikeussuojassa. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava suhteessa siihen, onko väliaikaisen ratkaisun antaminen tarpeen sen estämiseksi, että välitoimea vaativalle asianosaiselle aiheutuisi vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

Kun jäsenvaltion viranomaiset, jotka ovat vastuussa yleiseen etuun liittyvästä kansanterveyden suojelusta, vaativat tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetun asetuksen N:o 999/2001 liitteiden I, III, VII ja X muuttamisesta annetun asetuksen N:o 727/2007, jolla lievennetään niitä eläinten terveyteen liittyviä toimenpiteitä, joita sovelletaan sellaiseen lammas- ja vuohikarjaan, jossa on todettu TSE-tapaus, säännösten täytäntöönpanon lykkäämistä siitä syystä, että niiden täytäntöönpano aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle, kiireellisyyttä arvioitaessa on syytä ottaa huomioon se seikka, että ne tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat lausumat, jotka kyseinen jäsenvaltio on esittänyt fumus boni juris ‑edellytyksen osalta, näyttävät välitoimista päättävän tuomarin käytettävissä olevien tietojen perusteella vakavasti otettavilta ja niistä ilmenee muun muassa, että on mahdollista, että ihmisravinnoksi on toimitettu TSE-tartunnan saaneista eläimistä peräisin olevia lihoja tai tuotteita.

Näin ollen on katsottava, että kiireellisyysedellytys täyttyy.

(ks. 122, 127, 128 ja 133 kohta)

5.      Kun välitoimista päättävä tuomari välitoimihakemusta tutkiessaan punnitsee kyseessä olevia eri intressejä keskenään, hänen tehtäviinsä kuuluu päättää, voidaanko pääasiasta päättävän tuomioistuimen tekemällä riidanalaisen toimenpiteen kumoamisella muuttaa sen välittömällä täytäntöönpanolla aikaansaatava tilanne toiseksi, ja toisinpäin, estetäänkö toimenpiteen täytäntöönpanon lykkäämisellä sen täydet oikeusvaikutukset, jos pääasiassa nostettu kanne hylättäisiin.

Tässä suhteessa lähtökohtaisesti kansanterveyden suojeluun liittyvät vaatimukset on kiistattomasti asetettava ensisijaiseen asemaan taloudellisluonteisiin seikkoihin nähden. Tästä seuraa, että kun asiassa vedotaan kansanterveydelle aiheutuvaan vakavaan riskiin, välitoimista päättävän tuomarin on siitä muodollisesta riippumattomuudesta huolimatta, joka hänellä on intressejä punnitessaan, melkein vääjäämättä kallistuttava kansanterveyden suojelun puoleen.

(ks. 140 ja 141 kohta)