Väliaikainen versio
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
8 päivänä toukokuuta 2024 (*)
Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus – Sopimuksen irtisanominen – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohta – Luottamussuhteen katkeaminen – Se, ettei tosiseikkoja ole näytetty toteen
Asiassa T‑24/23,
UF, kotipaikka Woluwe-Saint-Étienne (Belgia), edustajanaan S. Orlandi, asianajaja,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehenään I. Melo Sampaio,
vastaajana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. da Silva Passos (esittelevä tuomari) sekä tuomarit S. Gervasoni ja T. Pynnä,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Ramette,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 30.11.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantaja UF vaatii SEUT 270 artiklaan perustuvalla kanteellaan yhtäältä Euroopan komission 8.4.2022 tekemän päätöksen, jolla se irtisanoi hänen väliaikaisen toimihenkilön toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksensa (jäljempänä riidanalainen päätös), kumoamista, ja toisaalta hänelle tästä väitetysti aiheutuneen vahingon korvaamista.
Tosiseikat
2 Komissio otti 16.7.2016 kantajan palvelukseensa Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot) 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuna väliaikaisena toimihenkilönä toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella.
3 Kantaja toimi tiettyjen komission jäsenten, kuten varapuheenjohtaja A:n ja myöhemmin varapuheenjohtaja B:n (jäljempänä varapuheenjohtaja), henkilösuojauksesta vastaavana henkilönä. Kantajan työtehtävät edellyttivät aseen kantamista.
4 Kantajan oli työtehtäviensä yhteydessä käytävä säännöllisesti polymeraasiketjureaktiota (PCR) koskevissa virologisissa testeissä sen määrittämiseksi, kantoiko hän covid-19-pandemian aiheuttanutta virusta.
5 Kantaja kävi 22.10.2021 PCR-testissä (jäljempänä 22.10.2021 tehty PCR-testi) virkamatkan suorittamiseksi Ruandassa.
6 Kantajan esimies välitti hänelle komission työterveysyksikön (jäljempänä työterveysyksikkö) lääkäriltä saamansa viestin, jossa kyseinen lääkäri pyysi kantajan esimieheltä tietoja 22.10.2021 tehdyn PCR-testin yhteydessä tapahtuneista tosiseikoista. Testin suorittaneen sairaanhoitajan (jäljempänä ”sairaanhoitaja A”) mukaan kantaja käyttäytyi asiattomasti muun muassa ”huutamalla ’riittää’” ja ”lyömällä hänen kättään”, minkä jälkeen kantajan väitetään poistuneen selittämättä, eikä kyseistä testiä voitu suorittaa loppuun.
7 Kantaja lähetti 26.10.2021 esimiehelleen sähköpostiviestin, jossa hän totesi olevansa järkyttynyt edellä 6 kohdassa mainitun ilmoituksen johdosta. Kantaja selitti, että asianomainen PCR-testi oli ollut pitkäkestoisempi ja invasiivisempi kuin tavallisesti, mutta hän kiisti lyöneensä sairaanhoitaja A:ta. Kantaja pyysi kuitenkin sairaanhoitaja A:lta anteeksi, jos hän oli loukannut häntä tai käyttäytynyt tavalla, joka saattoi antaa huonon vaikutelman hänestä. Kantaja lisäsi myös, että varapuheenjohtaja oli ollut läsnä 22.10.2021 tehdyssä PCR-testissä, minkä johdosta hän voisi varmasti vahvistaa nämä seikat.
8 Kantajan, 22.10.2021 tehdyn PCR-testin suorittaneen sairaanhoitaja A:n sekä heidän esimiestensä kesken järjestettiin kokous 28.10.2021.
9 Kantaja kävi 4.3.2022 toisessa PCR-testissä (jäljempänä 4.3.2022 tehty PCR-testi) virkamatkan suorittamiseksi Ranskassa.
10 Kantaja lähetti 5.3.2022 työterveysyksikölle sähköpostiviestin, jossa hän selitti, että 22.10.2021 tehdyn PCR-testin tavoin myös 4.3.2022 tehty PCR-testi oli ollut pitkäkestoisempi ja invasiivisempi kuin tavallisesti, että hän oli tuntenut kipua ja ärsytystä koko päivän kyseisen testin jälkeen ja että hän oli jopa käynyt sairaalassa.
11 Komission henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston alaisen turvallisuudesta vastaavan linjan (jatkossa turvallisuudesta vastaava linja) virkamiehet takavarikoivat kantajan aseen 14.3.2022, ja toimittivat sen samana päivänä komission Berlaymont-rakennuksen asevarastoon.
12 Turvallisuudesta vastaavan linjan sisäisistä tutkimuksista vastaava ryhmä sai 23.3.2022 kirjalliset todistajanlausunnot niiltä kahdelta sairaanhoitajalta, jotka olivat suorittaneet 22.10.2021 ja 4.3.2022 tehdyt PCR-testit.
13 Sairaanhoitaja A mainitsee todistajanlausunnossaan 22.10.2021 tehdyn PCR-testin osalta pääasiallisesti, että kun hän oli työntämässä näytetikkua kantajan nenään, kantaja alkoi liikkua ja ravistella päätään, minkä johdosta testin suorittaminen oli lähes mahdotonta. Sairaanhoitaja A oli kertomansa mukaan hädin tuskin ehtinyt työntää vanupuikon kantajan nenään, kun kantaja löi hänen kättään ja sanoi ”riittää”. Sairaanhoitaja A:n mukaan kantaja näki, että varapuheenjohtajan testi oli jo päättynyt, ja lähti hänen kanssaan. Sairaanhoitaja (jäljempänä ”sairaanhoitaja B”) totesi 4.3.2022 tehdyn PCR-testin osalta pääasiallisesti, että hän oli ollut 22.10.2021 tehdyn PCR-testin suorittaneen sairaanhoitaja A:n kanssa. Sairaanhoitaja A tunnisti kantajan ja kertoi sairaanhoitaja B:lle suorittavansa varapuheenjohtajan testin. Sairaanhoitaja B:n oli suoritettava kaksi testiä: PCR-testi ja antigeenitesti. Kun hän yritti suorittaa ensimmäisen testin, kantaja ei hänen mukaansa lopettanut päänsä liikuttamista. Hän onnistui työntämään näytetikun ainoastaan pintapuolisesti kantajan nenään. Ensimmäisen testin jälkeen hän kertoi kantajalle aikovansa suorittaa toisen testeistä. Hän väittää kantajan nousseen seisomaan ja sanoneen tiukasti: ”ettekö näe, että saatte minut itkemään?” Sairaanhoitaja B väittää yrittäneensä tehdä toisen testeistä, mutta tämä osoittautui mahdottomaksi, koska kantaja liikutti päätään. Sairaanhoitaja B:n mukaan kantaja nousi tämän jälkeen seisomaan ja meni varapuheenjohtajan, jonka testit olivat jo päättyneet, luokse.
14 Kantaja sai 24.3.2022 komission sisäisen tietojärjestelmä ARESin välityksellä tiedon päätöksestä, jolla hänen oikeutensa päästä komission rakennuksiin kumottiin ja hänen kulkulupansa peruutettiin.
15 Kantaja kutsuttiin 24.3.2022 turvallisuudesta vastaavan linjan johtajan kanssa pidettyyn kokoukseen, jossa hänelle ilmoitettiin yhtäältä, että työterveysyksikkö oli tehnyt ilmoituksia hänen käyttäytymisestään 22.10.2021 ja 4.3.2022 tehtyjen PCR-testien aikana, ja toisaalta, että turvallisuudesta vastaava linja aikoi pyytää viranomaista, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, irtisanomaan kantajan työsopimuksen luottamussuhteen katkeamisen vuoksi.
16 Komission henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston erillisten toimipaikkojen ja yksiköiden henkilöstöhallinnosta vastaavan linjan johtaja lähetti 30.3.2022 viranomaisena, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, kantajalle 25.3.2022 päivätyn kirjeen, jossa hän ilmoitti aikovansa irtisanoa kantajan työsopimuksen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan nojalla luottamussuhteen katkeamisen vuoksi edellä 15 kohdassa mainitussa kokouksessa hänelle ilmoitettujen huomautusten johdosta. Hän kehotti kantajaa esittämään mahdolliset huomatuksensa viiden päivän kuluessa.
17 Kantaja lähetti vielä 30.3.2022 viranomaiselle, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, sähköpostiviestin, jossa hän yhtäältä pyysi edellä 16 kohdassa mainitun määräajan pidentämistä voidakseen esittää sopimuksensa irtisanomista koskevat huomatuksensa ja toisaalta esitti oman näkemyksensä 4.3.2022 tehtyä PCR-testiä koskevista tosiseikoista.
18 Kantajan edustaja lähetti 1.4.2022 viranomaiselle, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, kirjeen, jossa hän pyysi, että hänelle ilmoitettaisiin ne tosiseikat, joihin kantajaa pyydettiin ottamaan kantaa, jotta häntä voitaisiin kuulla tehokkaasti. Hän myös kiisti 30.3.2022 päivätyssä kirjeessä kantajaa vastaan esitetyt syytökset.
19 Kyseinen viranomainen irtisanoi riidanalaisella päätöksellä kantajan väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan mukaisesti ja viiden kuukauden irtisanomisajalla.
20 Kantaja teki 24.6.2022 riidanalaisesta päätöksestä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen.
21 Viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, hylkäsi kantajan valituksen 20.10.2022 tekemällään päätöksellä R/303/22.
Asianosaisten vaatimukset
22 Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
– kumoamaan riidanalaisen päätöksen,
– velvoittamaan komission maksamaan kantajalle kohtuuden mukaan (ex æquo ja bono) vahvistetun rahamäärän korvauksena henkisestä kärsimyksestä ja
– velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
23 Komissio vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
– hylkäämään kanteen ja
– velvoittamaan kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Kumoamisvaatimus
24 Kantaja vetoaa kumoamisvaatimuksensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen; ensimmäinen kanneperuste perustuu yhtäältä siihen, että riidanalaisen päätöksen perustana olevat tosiseikat ovat aineellisesti virheellisiä, ja toisaalta ilmeisiin arviointivirheisiin ja harkintavallan väärinkäyttöön, toinen kanneperuste perustelujen riittämättömyyteen, huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin sekä suhteellisuusperiaatteen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja kolmas kanneperuste muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan rikkomiseen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen.
25 Kantaja vetoaa ensimmäisen kanneperusteen tueksi pääasiallisesti siihen, että riidanalainen päätös ei perustu aineellisesti toteen näytettyihin tosiseikkoihin ja että siihen liittyy useita ilmeisiä arviointivirheitä ja harkintavallan väärinkäyttöä.
26 Kantaja riitauttaa ensinnäkin tosiseikkojen paikkansapitävyyden osalta viranomaisen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, moitteet ja 22.10.2021 tehdyn PCR-testin suorittaneen sairaanhoitaja A:n näkemyksen tosiseikoista.
27 Kantaja kiistää ensinnäkin lähteneensä työterveysyksiköstä kyseistä testiä loppuun suorittamatta. Hän väittää, että jos näin olisi ollut, sairaanhoitaja A ei olisi voinut pyytää laboratoriota analysoimaan saatua näytettä, hän ei olisi saanut PCR-testin tuloksia eikä hän näin ollen olisi voinut matkustaa PCR-testin jälkeiselle virkamatkalle ulkomaille.
28 Kantaja väittää toiseksi, että jos hän olisi todellakin huutanut ”riittää”, kuten sairaanhoitaja A väittää (ks. edellä 6 kohta), testin aikana läsnä ollut varapuheenjohtaja olisi väistämättä kuullut tämän. Varapuheenjohtaja on kuitenkin antanut kunnian ja omantunnon kautta annettavan kirjallisen vakuutuksen, jossa hän väittää, ettei kantaja hänen mukaansa toiminut epäasianmukaisesti.
29 Kantaja lisää kolmanneksi, että sairaanhoitaja A:n viisi kuukautta tapahtumien jälkeen antama kirjallinen lausunto on ristiriidassa sairaanhoitaja A:n esimiehen antaman kirjallisen lausunnon kanssa. Antamassaan lausunnossa esimies toteaa nimittäin sairaanhoitaja A:n ilmoittaneen, että kantaja oli ”työntänyt hänen kättään” eikä ”lyönyt hänen käsivarttaan”. Esimies toteaa lisäksi kyseisessä vakuutuksessa, ettei sairaanhoitaja A ollut tapahtuman jälkeen ”kovinkaan vihainen” vaan että hän katsoi olevansa velvollinen ilmoittamaan tapahtumasta ”sen fyysisen ulottuvuuden” vuoksi. Kantaja pitää tätä väitettä ristiriitaisena, koska jos sairaanhoitaja A olisi todella joutunut sanallisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi, kuten hän väittää, hän ei olisi kokenut tilannetta näin. Kantaja katsoo näin ollen, ettei komission esittämä tosiseikkoja koskeva kuvaus ole johdonmukainen, uskottava eikä todennäköinen.
30 Kantaja väittää neljänneksi, että viranomaisen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, väite, jonka mukaan sairaanhoitajilla on ”esimiehensä luottamus”, ei merkitse sitä, että heidän näkemyksensä tosiseikoista olisivat automaattisesti toteen näytettyjä ja että kantajan näkemys tosiseikoista olisi jätettävä huomiotta. Kantaja katsoo, että tosiseikkojen ollessa ristiriitaiset, kuten käsiteltävässä asiassa, viranomaisen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, olisi pitänyt suorittaa lisätutkimuksia asianomaisten väitteiden tarkistamiseksi.
31 Kantaja väittää viidenneksi asianomaisia tapahtumia koskevien todisteiden osalta, että toisin kuin komissio väittää, tosiseikkoja ei ole voitu todeta puolueettomasti ja riippumattomasti työterveysyksikön sairaanhoitajien todistajanlausuntojen perusteella. Kantajan mukaan on nimittäin niin, että koska ei ollut muuta näyttöä, jonka viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, olisi voinut ottaa huomioon kyseisten sairaanhoitajien todistajanlausuntojen ja heidän esimiehensä, joka ei ollut läsnä riidanalaisten tosiseikkojen tapahtumahetkellä, antaman lausunnon lisäksi, komissio ei voinut todeta tosiseikkoja puolueettomasti ja riippumattomasti. Kantajan mukaan viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, totesi yksinomaan sairaanhoitajien ilmoitusten perusteella tosiseikat, jotka kantajan mukaan ovat aineellisesti virheellisiä ja joihin riidanalainen päätös perustuu.
32 Kantaja väittää toiseksi, että viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, teki useita ilmeisiä arviointivirheitä ja käytti harkintavaltaansa väärin.
33 Kantaja esittää ensinnäkin, että toisin kuin komissio väittää, hän teki yhteistyötä 22.10.2021 ja 4.3.2022 tehtyjen PCR-testien aikana. Hän väittää nimittäin käyneensä kyseisissä testeissä ja kiistää poistuneensa ennen niiden päättymistä.
34 Kantajan mukaan komissio katsoi yhtäältä, että se, että hän oli ilmoittanut tunteneensa kipua ja ärsytystä (ks. edellä 10 kohta), osoitti sen, ettei hän ollut tehnyt yhteistyötä. Kantaja esittää, että myös tämä toteamus on ilmeinen arviointivirhe. Hän väittää tältä osin, että lääkäri havaitsi hänen ilmoittamansa ärsytykset hänen käydessään sairaalan ensiapuklinikalla 4.3.2022 tehdyn PCR-testin jälkeen. Hän lisää, että varapuheenjohtajan saamien epävirallisten tietojen mukaan riidanalainen päätös on seurausta siitä, että hän ilmoitti työterveysyksikölle 4.3.2022 tehdyn PCR-testin jälkeen tuntemistaan ärsytyksistä. Kantajan mukaan tämä tieto katsottiin sellaiseksi syytökseksi sairaanhoitaja B:tä kohtaan, jota ei voitu hyväksyä, ja se on siten riidanalaisen päätöksen taustalla. Kantaja väittää, että viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, käytti harkintavaltaansa väärin, kun se ei paljastanut kyseisen päätöksen todellisia perusteluja.
35 Kantaja väittää toiseksi, että se, että komissio ei ottanut huomioon hänelle aiheutunutta kipua ja ärsytystä, on vastoin huolenpitovelvollisuutta.
36 Kantaja kiistää kolmanneksi ”menettäneensä malttinsa” kyseessä olevien PCR-testien aikana. Vaikka hän myöntääkin valittaneensa tavasta, jolla mainitut testit suoritettiin, hänen mukaansa pelkästään sillä seikalla, että hän piti testejä perusteettoman invasiivisina verrattuna muihin hänen aiemmin suorittamiinsa testeihin, ei voida perustella hänen irtisanomistaan, jota hän joka tapauksessa pitää täysin suhteettomana. Kantaja väittää lisäksi, että jos viranomaisen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, tarkoituksena oli kyseenalaistaa hänen työkykynsä jakylmäpäisyytensä, sen olisi pitänyt kuulustella varapuheenjohtaja A:ta ja varapuheenjohtajaa, joiden kanssa hän oli hoitanut stressaavia ja vaarallisia tilanteita eri virkamatkojen aikana.
37 Neljänneksi kantaja esittää, että 4.3.2022 tehdyssä PCR-testissä oli läsnä neljä henkilöä: hän itse, varapuheenjohtaja, testin suorittanut sairaanhoitaja B ja 22.10.2021 tehdyn PCR-testin suorittanut sairaanhoitaja A. Koska kantaja lisäksi kiistää kyseisten sairaanhoitajien näkemyksen näitä kahta tapahtumaa koskevista tosiseikoista, hän katsoo, että ainoa asian kannalta merkityksellinen näkemys tosiseikoista on varapuheenjohtajan näkemys.
38 Kantajan mukaan varapuheenjohtaja pystyi hyvin kuulemaan ja näkemään kantajan ja sairaanhoitajien välisen vuorovaikutuksen asianomaisen PCR-testin aikana. Kantajan mukaan on niin, että kun otetaan huomioon, että testit suoritettiin erillisissä, pelkästään sermeillä toisistaan erotetuissa tiloissa ja että varapuheenjohtajan testi oli jo päättynyt, hän pystyi näkemään, mitä kantajan testissä tapahtui.
39 Kantajan mukaan tästä seuraa, että se, että viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, kieltäytyi ottamasta varapuheenjohtajan todistajanlausuntoa huomioon, on ilmeisen arviointivirheen lisäksi lisäosoitus harkintavallan väärinkäytöstä. Kantaja väittää, että vaikka oletettaisiin, että varapuheenjohtaja ei ollut välitön todistaja, kuten komissio väittää, viranomaisen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, olisi kuitenkin pitänyt kuulla häntä voidakseen olla tästä vakuuttunut, koska varapuheenjohtaja oli selvästi ilmoittanut, ettei kantaja käyttäytynyt epäasianmukaisesti asianomaisten PCR-testien aikana.
40 Kantaja väittää viidenneksi, että viranomaisen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, väite, jonka mukaan kantajan käyttäytyminen kaikkiaan 22.10.2021 ja 4.3.2022 tehtyjen PCR-testien aikana vahingoittaa yksikön mainetta, merkitsee niin ikään ilmeistä arviointivirhettä. Kantajan mukaan tämä väite on mielivaltainen ja osoittaa, että huolenpitovelvollisuutta on laiminlyöty.
41 Kantaja väittää lopuksi, että viranomaisella, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, ei ole harkintavaltaa tosiseikkojen paikkansapitävyyden osalta ja että se ei voi väittää, että kantajan käyttäytymisen yksityiskohdat eivät olleet ratkaisevia riidanalaisen päätöksen kannalta. Kantajan mukaan kyseinen viranomainen tukeutui yksinomaan kantajan itsensä, sairaanhoitajien ja heidän esimiestensä kuulemisesta laadittuihin pöytäkirjoihin eikä etsinyt tosiseikkojen toteamiseksi muita todisteita, kuten kuullut varapuheenjohtajaa todistajana. Näin ollen kantaja katsoo, että ainoastaan 22.10.2021 ja 4.3.2022 tehtyjä PCR-testejä koskevat tosiseikat johtivat luottamussuhteen katkeamiseen, eikä näitä tosiseikkoja ole näytetty asianmukaisesti toteen. Hän lisää varapuheenjohtajan vahvistaneen, ettei hän ollut menettänyt luottamustaan kantajaa kohtaan. Riidanalainen päätös on näin ollen kantajan mukaan lainvastainen, koska komissio ei voinut vedota pelkästään luottamussuhteen katkeamiseen toteamatta ensin kyseisen päätöksen perustana olevia tosiseikkoja.
42 Komissio kiistää kantajan esittämät väitteet. Komissio esittää ensinnäkin kantajan väittämien ilmeisten arviointivirheiden osalta (ks. edellä 32–40 kohta), että työsopimus irtisanottiin sen ja kantajan välisen luottamussuhteen katkeamisen jälkeen. Luottamussuhteen katkeaminen johtuu komission mukaan kantajan epäasiallisesta käyttäytymisestä sekä 22.10.2021 että 4.3.2022 tehdyn PCR-testin aikana; kantajan väitetään käyttäytyneen kyseisten testien aikana sanallisesti tai fyysisesti aggressiivisesti testit suorittaneita työterveysyksikön sairaanhoitajia kohtaan.
43 Komissio väittää, että kantajan epäasiallinen käyttäytyminen on todettu objektiivisesti riippumatta sairaanhoitajien todistajanlausuntojen sisällöstä. Komission mukaan kantajan käyttäytymisen yksityiskohdat eivät ole ratkaiseva tekijä, jonka perusteella luottamussuhteen katkeaminen voitiin todeta. Merkittävintä on komission mukaan se, että kantaja käyttäytyi kahteen otteeseen aggressiivisesti työterveysyksikön sairaanhoitajia kohtaan. Komissio esittää, että tämä ei ole subjektiivinen käsitysä tapahtumista vaan johtuu turvallisuudesta vastaavan linjan velvollisuudesta varmistaa työntekijöidensä ja komission tiloissa olevien henkilöiden turvallisuus. Komission mukaan tästä seuraa, että viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, ei tehnyt ilmeistä virhettä tosiseikkojen arvioinnissa.
44 Komission mukaan kantajan olisi henkilösuojauksesta vastaavana henkilönä pitänyt käyttäytyä moitteettomasti ja säilyttää kylmäpäisyytensä kaikissa olosuhteissa sitäkin suuremmalla syyllä, että hän kantoi asetta komission rakennuksissa. Komissio lisää, että kantajalla on tehtäviensä suorittamiseksi oltava samanaikaisesti sekä suojaamaansa henkilön että koko toimielimen luottamus. Pelkästään niiden henkilöiden luottamus, joiden kanssa kantaja työskentelee, ei komission mukaan riitä, toisin kuin kantaja väittää (ks. edellä 41 kohta). Näin ollen komission mukaan turvallisuudesta vastaavan linjan on pystyttävä luottamaan siihen, ettei kantaja aiheuta pienintäkään vaaraa työntekijöiden tai muiden komission tiloissa olevien henkilöiden turvallisuudelle. Komission mukaan tästä seuraa, että turvallisuudesta vastaava linja vaati perustellusti kantajan työsopimuksen irtisanomista.
45 Komissio väittää toiseksi tosiseikkojen paikkansapitämättömyyttä koskevasta kantajan väitteestä ensinnäkin, ettei sairaanhoitajilla ollut mitään syytä esittää kantajaa koskevia paikkansapitämättömiä tosiseikkoja ja että he nauttivat yksikkönsä täyttä luottamusta. Komission mukaan asianomaiset tapahtumat olivat ainoita pandemian aikana ilmoitettuja tapahtumia, ja niistä ilmoitettiin välittömästi sairaanhoitajien esimiehelle (ks. edellä 6 kohta), vaikka ensimmäistä tapahtumaa koskeva virallinen ilmoitus tehtiinkin vasta myöhemmin.
46 Komissio väittää toiseksi, että sairaanhoitajien ja heidän esimiehensä lausunnot eivät ole ristiriidassa keskenään, koska käsivarteen lyöminen ja käden työntäminen eivät ole toisiaan poissulkevia tekoja. Komissio lisää myös, että viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, ei tukeutunut yksinomaan kantajan, sairaanhoitajien ja heidän esimiestensä kuulemisesta laadittuihin pöytäkirjoihin, vaan se otti huomioon turvallisuudesta vastaavan linjan ja kantajan välisen luottamussuhteen katkeamisen.
47 Komissio lisää, että se, että 22.10.2021 tehdyn PCR-testin suorittanut sairaanhoitaja A ei todennut olleensa ”kovinkaan vihainen”, johtuu siitä, että hän on ammattilainen, joka osaa hoitaa tehtävänsä myös vaikeissa olosuhteissa. Komission mukaan tämä osoittaa myös, että sairaanhoitaja A:lla ei ollut mitään henkilökohtaista kantajaa vastaan ja että hänellä ei ollut mitään syytä ilmoittaa tosiseikkoja, joita ei ollut olemassa.
48 Komissio toistaa kolmanneksi kantajan esittämän sen väitteen osalta, joka koskee syitä, joiden vuoksi nämä kaksi sairaanhoitajaa todellisuudessa tekivät ilmoituksensa (ks. edellä 34 kohta), että sairaanhoitajat ilmoittivat tapahtumista välittömästi niiden jälkeen. Komissio väittää lisäksi, että kantaja meni sairaalaan vasta toisen PCR-testin jälkeen ja että joka tapauksessa toimitetut asiakirjat osoittavat ainoastaan, että hän oli valittanut kipua kasvoissaan erittelemättä tämän kivun syytä.
49 Komissio väittää neljänneksi, että koska hallinto saattoi katsoa saaneensa riittävät tiedot riidanalaisista tapahtumista, varapuheenjohtajan todistajanlausuntoa ei ollut syytä kuulla. Komissio väittää, että ei ole määritetty, missä varapuheenjohtaja täsmälleen oli 22.10.2021 ja 4.3.2022 tehtyjen PCR-testien aikana, ja erityisesti, oliko hän eri kopissa kuin siinä, jossa kantaja oli riidanalaisten testien suorittamishetkellä, vai näiden koppien läheisyydessä. Komissio toteaa, että nämä kopit olivat joka tapauksessa erillisiä ja takasivat yksityisyyden testin aikana, joten varapuheenjohtaja ei sen mukaan voinut olla riidanalaisten tosiseikkojen välitön todistaja. Komission mukaan tästä seuraa, että varapuheenjohtajan todistajanlausunnolla ei ollut merkitystä.
50 Komissio väittää viidenneksi 22.10.2021 tehdyn PCR-testin osalta, että se, että kantaja sai testin tulokset, ei merkitse sitä, että testi olisi suoritettu asianmukaisesti. Komission mukaan on nimittäin niin, että sairaanhoitaja A pystyi asettamaan näytetikun vain pintapuolisesti testin suorittamiseksi ennen kantajan lähtemistä, eikä sairaanhoitaja A siis voinut suorittaa testiä loppuun. Sairaanhoitaja A lähetti kuitenkin saadun näytteen analysoitavaksi.
51 Kuudenneksi komissio kiistää sen, että 4.3.2022 tehdyssä PCR-testissä oli läsnä neljä henkilöä, kuten kantaja väittää (ks. edellä 37 kohta). Komissio väittää, että PCR-testit tehtiin erillisissä kopeissa, jotka takasivat yksityisyyden testien aikana. Komission mukaan tästä seuraa, että ainoastaan kantaja ja testin suorittanut sairaanhoitaja B olivat tilanteessa läsnä, minkä johdosta varapuheenjohtajan todistajanlausunnolla ei ole merkitystä.
52 Komissio väittää kolmanneksi kantajan väitteiden, jotka koskevat harkintavallan väärinkäyttöä (ks. edellä 34 ja 39 kohta), osalta, että kantaja ei selitä, mistä tämä väärinkäyttö muodostuu. Komission mukaan kantaja ei ole esittänyt mitään todisteita, jotka osoittaisivat harkintavallan väärinkäytön, muun muassa muiden riidanalaisella päätöksellä väitetysti tavoiteltujen päämäärien kuin niiden, jotka kyseisessä päätöksessä esitetään, suhteen. Komissio katsoo näin ollen, että harkintavallan väärinkäyttöä koskevat väitteet on hylättävä, koska niitä ei ole näytetty toteen.
53 Aluksi on muistutettava, että siltä osin kuin kyseessä on menettely, jonka perusteella väliaikaisen toimihenkilön toistaiseksi voimassa oleva sopimus voidaan irtisanoa, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdasta ilmenee, että sopimus palvelukseenottamisesta päättyy kyseisen sopimuksen mukaisen irtisanomisajan päättyessä. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 49 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi, että sen jälkeen kun henkilöstösääntöjen liitteessä IX tarkoitettu kurinpitomenettely, jota sovelletaan soveltuvin osin, on päättynyt, palvelussopimus voidaan irtisanoa ilman irtisanomisaikaa kurinpidollisista syistä siinä tapauksessa, että väliaikainen toimihenkilö on tahallaan tai huolimattomuuden vuoksi vakavasti laiminlyönyt velvollisuutensa.
54 Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että koska viranomaisella, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, on laaja harkintavalta, kun kyseessä on virhe, jonka perusteella väliaikaisen toimihenkilön irtisanominen voi olla oikeutettua, mikään ei velvoita sitä aloittamaan kurinpitomenettelyä viimeksi mainittua vastaan sen sijaan, että se turvautuisi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdassa säädettyyn mahdollisuuteen irtisanoa sopimus yksipuolisesti, ja vain siinä tapauksessa, että viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, aikoo irtisanoa väliaikaisen toimihenkilön ilman irtisanomisaikaa, koska tämä on vakavasti laiminlyönyt velvollisuutensa, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 49 artiklan 1 kohdan mukaan on aloitettava kurinpitomenettely, josta säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä IX, jota sovelletaan analogisesti väliaikaisiin toimihenkilöihin (ks. tuomio 16.6.2021, CE v. alueiden komitea, T‑355/19, EU:T:2021:369, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Tästä seuraa, että lähtökohtaisesti viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, oli toimivaltainen irtisanomaan kantajan sopimuksen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan perusteella ennen sen päättymistä irtisanomisajalla, jonka pituus on kuukausi jokaista täyttä palvelusvuotta kohti, kuitenkin vähintään kolme kuukautta ja enintään kymmenen kuukautta, tarvitsematta aloittaa kurinpitomenettelyä.
56 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantajan työsopimuksen irtisanominen irtisanomisaikaa noudattaen perustui komission ja kantajan välisen luottamussuhteen katkeamiseen sen käyttäytymisen vuoksi, johon kantajan katsottiin syyllistyneen 22.10.2021 ja 4.3.2022 tehtyjen PCR-testien yhteydessä. Viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, päätti näet irtisanoa kantajan sopimuksen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan mukaisesti eikä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 49 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
57 Vaikkei tältä osin viranomaisen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, tehtävänä olekaan korvata kantajan esimiehen tekemää arviota luottamussuhteen tosiasiallisesta katkeamisesta omalla arviollaan, sen on kuitenkin tutkittava ensin, onko luottamussuhteen puuttuminen tai katkeaminen todella otettu asiassa esille; sitten tarkistettava tosiseikkojen aineellinen paikkansapitävyys ja sen jälkeen varmistettava, ettei irtisanomisvaatimukseen liity sen perusteeksi esitetyt syyt huomioon ottaen perusoikeuksien loukkaamista tai harkintavallan väärinkäyttöä. Tässä yhteydessä viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, voi muun muassa katsoa asianomaisen esittämät huomautukset huomioon ottaen, että erityiset olosuhteet oikeuttavat suunnittelemaan muita toimenpiteitä irtisanomisen sijaan: asianomainen voidaan esimerkiksi siirtää muihin tehtäviin komission sisällä (ks. vastaavasti tuomio 10.1.2019, RY v. komissio, T‑160/17, EU:T:2019:1, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Lisäksi on todettava, että jos väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen irtisanomisesta päättänyt toimielin viittaa erityisesti täsmällisiin aineellisiin tosiseikkoihin, jotka ovat luottamuksen menettämisen vuoksi tehdyn irtisanomispäätöksen taustalla, tuomioistuimen on kuitenkin tarkistettava näiden aineellisten tosiseikkojen paikkansapitävyys. On erityisesti niin, että toimielimen selventäessä luottamuksen menettämisen taustalla olevia syitä viittaamalla täsmällisiin aineellisiin tosiseikkoihin, tuomioistuimen on valvottava sitä, että nämä syyt perustuvat aineellisesti paikkansapitäville tosiseikoille. Tuomioistuin ei näin toimiessaan korvaa omalla arviollaan toimivaltaisen viranomaisen arviota, jonka mukaan luottamuksen menettäminen on todettu, vaan se tarkastaa ainoastaan, että päätöksen perustana olevat tosiseikat, joihin toimielin on vedonnut, ovat asiallisesti paikkansapitäviä (tuomio 11.9.2013, L v. Euroopan parlamentti, T‑317/10 P, EU:T:2013:413, 70 kohta).
59 Käsiteltävässä asiassa viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, totesi riidanalaisessa päätöksessä, että kantajan työsopimuksen irtisanomisen perusteena oli hänen ja toimielimen välisen luottamussuhteen katkeaminen, koska hänen tehtäviensä hoitamisen aikana ilmeni ”useita vakavia tapahtumia”, joista hänelle ilmoitettiin, eli hänen käytöksensä 22.10.2021 ja 4.3.2022 tehtyjen PCR-testien aikana.
60 Edellä 57 ja 58 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa on näin ollen tutkittava asianosaisten esittämät todisteet sen määrittämiseksi, ovatko nämä todisteet erikseen ja kokonaisuutena tarkasteltuina omiaan vahvistamaan tai päinvastoin tekemään perusteettomaksi työsopimuksen irtisanomisperusteen, johon turvallisuudesta vastaava linja vetosi ja jonka viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, hyväksyi.
61 Kantaja toimitti asiaan liittyviä tosiseikkoja koskevan näkemyksensä lisäksi varapuheenjohtajan, joka oli hänen mukanaan 22.10.2021 ja 4.3.2022 tehtyjen PCR-testien aikana ja joka oli siten läsnä työterveysyksikön tiloissa riidanalaisten tosiseikkojen tapahtumahetkellä, antaman kirjallisen vakuutuksen kiistääkseen käyttäytyneensä tavalla, josta häntä syytetään kahden riidanalaisen PCR-testin suorittaneiden sairaanhoitajien kirjallisissa todistajanlausunnoissa (ks. edellä 13 kohta).
62 Tältä osin on yhtäältä todettava, että kantaja on kyseenalaistanut oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana ja nyt käsiteltävässä kanteessa 22.10.2021 ja 4.3.2022 tehtyjen PCR-testien suorittaneiden kahden sairaanhoitajan tosiseikkoja koskevan näkemyksen, jonka viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, toisti riidanalaisessa päätöksessä. Kantaja nimittäin kiistää olleensa aggressiivinen ja käyttäytyneensä epäasianmukaisesti näitä sairaanhoitajia kohtaan. Hän kiistää 22.10.2021 tehdyn PCR-testin osalta erityisesti lyöneensä yhtä sairaanhoitajista käsivarteen tai käteen ja huutaneensa ”riittää” (ks. edellä 7 ja 29 kohta). Hän kiistää käyttäytyneensä epäasianmukaisesti 4.3.2022 tehdyn testin yhteydessä. Koska yhtäältä sairaanhoitajien ja toisaalta kantajan näkemykset tapahtumaa koskevista tosiseikoista ovat ristiriitaisia, kantaja pyysi useaan otteeseen, että varapuheenjohtajaa kuultaisiin todistajana (ks. edellä 7 ja 39 kohta).
63 Toisaalta, kuten edellä 49 ja 51 kohdista ilmenee, viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, katsoi, että sillä oli riittävästi tietoa tosiseikoista ja ettei sen tarvinnut kuulla varapuheenjohtajaa. Komissio väittää nimittäin pääasiallisesti ensinnäkin, että kantajan käyttäytymistä koskevat yksityiskohdat eivät ole ratkaisevia, ja toiseksi, että mainittu käyttäytyminen on todettu objektiivisesti riippumatta sairaanhoitajien todistajanlausuntojen nimenomaisesta sisällöstä (ks. edellä 43 kohta). Komissio sitä vastoin väittää, kuten edellä 49 kohdassa mainittiin, että varapuheenjohtajan tarkkaa sijaintia ei ole määritetty eli ei ole määritetty sitä, oliko hän eri kopissa kuin siinä, jossa kantaja oli, kun kantajalle tehtiin riidanalaiset testit, vai näiden koppien läheisyydessä. Komissio päättelee tästä, että varapuheenjohtaja ei voinut olla tosiseikkojen välitön todistaja.
64 Tältä osin on yhtäältä todettava, että komissio ei täsmennä, mitä muita todisteita se on käyttänyt riidanalaisten tosiseikkojen toteamiseksi työterveysyksikkönsä sairaanhoitajien todistajanlausuntojen lisäksi. Toisaalta asiakirja-aineistosta ilmenee, että ainoat viranomaisen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, käytettävissä olevat todisteet, joilla voitiin perustella kantajan työsopimuksen irtisanominen, olivat edellä 12 ja 13 kohdassa mainitut sairaanhoitajien ja heidän esimiestensä kirjalliset todistajanlausunnot. Valituksen hylkäämisestä tehdystä päätöksestä ilmenee lisäksi, että viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, oli antanut kyseisille todistajanlausunnoille ratkaisevan todistusarvon.
65 Komissio ei kuitenkaan selitä, miten kantajan käyttäytyminen on voitu todeta ”objektiivisesti riippumatta näiden todistajanlausuntojen erityisestä sisällöstä”, kuten se väittää (ks. edellä 43 kohta). Se ei nimittäin vetoa muihin todisteisiin, jotka olisivat voineet tukea tällaista väitettä, vaikka ainoa muu käytettävissä oleva todiste, jonka kantaja oli liittänyt riidanalaisesta päätöksestä tehtyyn valitukseen, on varapuheenjohtajan kunnian ja omantunnon kautta antama kirjallinen vakuutus, jossa hän väittää, että hänen mukaansa kantaja ei toiminut epäasianmukaisesti riidanalaisissa testeissä (ks. edellä 28 kohta).
66 Tältä osin on ensinnäkin todettava, että vaikka yhtäältä sairaanhoitajien ja toisaalta kantajien näkemykset tosiseikoista olivat ristiriitaisia, komissio kieltäytyi ryhtymästä täydentäviin toimenpiteisiin tosiseikkojen toteamiseksi, kuten muun muassa kuulemasta varapuheenjohtajaa todistajana, kuten kantaja oli useaan otteeseen pyytänyt. Komissio ei tältä osin kiistä sitä, että varapuheenjohtaja oli läsnä työterveysyksikön tiloissa, joissa sijaitsivat yksittäiset kopit, joissa 22.10.2021 ja 4.3.2022 tehdyt PCR-testit suoritettiin. Komissio esittää ainoastaan epäilyksensä siitä, missä kohtaa huonetta varapuheenjohtaja tarkkaan ottaen oli riidanalaisten tosiseikkojen tapahtumahetkellä.
67 Toiseksi on todettava, että komissio esittää ristiriitaiset perustelut siltä osin kuin on kyse siitä, onko varapuheenjohtajan todistajanlausunto merkityksellinen.
68 Komissio väittää nimittäin yhtäältä, ettei varapuheenjohtajan tarkkaa sijaintia riidanalaisten PCR-testien aikana ole määritetty (ks. edellä 49 kohta) ja että hänen todistajanlausunnostaan ei näin ollen olisi mitään hyötyä. Toisaalta komissio väittää, että käsiteltävän asian kaltaiset PCR-testit suoritetaan erillisissä kopeissa ja että varapuheenjohtaja ei siten voinut olla tosiseikkojen välitön todistaja (ks. edellä 51 kohta). Kun paikkaa, jossa varapuheenjohtaja tarkkaan ottaen oli riidanalaisten PCR-testien aikana, ei ole määritetty, on ristiriitaista väittää komission tavoin, että varapuheenjohtaja ei missään tapauksessa voinut olla kyseisten testien aikana tapahtuneiden tosiseikkojen välitön todistaja.
69 Tästä seuraa, että viranomaisen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, toteuttamien toimenpiteiden perusteella ei voida osoittaa – unionin yleisen tuomioistuimen tietoon saatettujen todisteiden valossa – kantajan toimineen tavalla, josta häntä syytetään ja joka on komission ja kantajan välisen luottamussuhteen katkeamiseen perustuvan riidanalaisen päätöksen taustalla.
70 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että viranomaisen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, tekemä päätös on lainvastainen, koska kyseinen viranomainen katsoi saaneensa riittävästi tietoa sairaanhoitajien todistajanlausuntojen perusteella ja koska se kieltäytyi tarkistamasta riidanalaisen päätöksen taustalla olevia tosiseikkoja sellaisten muiden todisteiden valossa, jotka kuitenkin olivat käytettävissä, tai edes järjestämästä hallinnollista tutkintaa.
71 Näin ollen kantajan ensimmäisen kanneperusteen tueksi esittämä väite, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen perusteena olevia tosiseikkoja ei ole näytetty toteen, on hyväksyttävä.
72 Riidanalainen päätös on näin ollen kumottava, eikä muita kantajan esittämiä kanneperusteita ja väitteitä ole tarpeen tutkia, hänen pyytämiään selvittämistoimia ei ole tarpeen toteuttaa eikä hänen 10.11.2023 päivätyssä vastinekirjelmässä esittämien asiakirjojen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ole tarpeen arvioida.
Vahingonkorvausvaatimukset
73 Kantaja väittää, että hänelle aiheutui perusteettomasta irtisanomisestaan huomattavaa henkistä kärsimystä, koska hänen perusoikeuksiaan loukattiin muun muassa hänen puolustautumisoikeuksiensa loukkaamisen, hallinnon tekemien ilmeisten arviointivirheiden ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnin muodossa. Kantajan mukaan riidanalainen päätös loukkasi hänen kunniaansa ja aiheutti hänelle huomattavaa henkistä kärsimystä, koska komissio muun muassa eväsi häneltä oikeuden tutustua kirjallisiin ilmoituksiin, kieltäytyi toteuttamasta toimenpiteitä tosiseikkojen tarkistamiseksi ja kieltäytyi kuulemasta varapuheenjohtajaa todistajana.
74 Kantaja vaatii näin ollen unionin yleistä tuomioistuinta velvoittamaan komission korvaamaan oikeuden ja kohtuuden (ex æquo ja bono) mukaan tämän henkisen kärsimyksen.
75 Komissio kiistää kantajan väitteet. Komissio väittää, että kantaja ei ole esittänyt mitään todisteita väitetystä henkisestä kärsimyksestään ja että hän vetoaa vain yleisesti kunniansa loukkaamiseen.
76 Väitetyn henkisen kärsimyksen osalta on todettava, että oikeuskäytännön mukaan lainvastaisen toimen kumoaminen voi sellaisenaan olla asianmukainen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, joka tästä toimesta on voinut aiheutua, jollei kantaja osoita, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, jota ei voida kokonaisuudessaan korjata tällä kumoamisella (ks. vastaavasti määräys 3.9.2019, FV v. neuvosto, C‑188/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:690, 4 kohta (julkisasiamies Kokottin kannanotto, 26 kohta) ja tuomio 28.4.2021, Correia v. ETSK, T‑843/19, EU:T:2021:221, 86 kohta).
77 Se, että väitetty vahinko on luonteeltaan henkistä kärsimystä, ei voi johtaa kantajalla olevan, vahingon syntymistä ja laajuutta koskevan todistustaakan kääntämiseen. On nimittäin niin, että Euroopan unionin voidaan katsoa olevan vastuussa ainoastaan, jos kantaja on kyennyt osoittamaan vahingon tosiasiallisen syntymisen (ks. tuomio 16.6.2021, CE v. alueiden komitea, T‑355/19, EU:T:2021:369, 148 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen).
78 Kantaja ei ole käsiteltävässä asiassa selittänyt, millä tavoin hänelle on aiheutunut sellaista henkistä kärsimystä, jota ei voida kokonaisuudessaan korjata kyseisen päätöksen kumoamisella. Kantaja on kirjelmissään ainoastaan väittänyt, että riidanalaisella päätöksellä loukattiin hänen kunniaansa ja aiheutettiin hänelle henkistä kärsimystä, täsmentämättä kuitenkaan tämän kärsimyksen sisältöä tai laajuutta, eikä hän väittänyt kärsineensä sellaista henkistä kärsimystä, jota ei voitu kokonaisuudessaan korjata kyseisen päätöksen kumoamisella.
79 Tästä seuraa, että kantaja ei ole kyennyt osoittamaan – kuten sille edellä 76 ja 77 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa kuuluisi –, että henkistä kärsimystä, johon hän vetoaa, ei voitu kokonaisuudessaan korjata riidanalaisen päätöksen kumoamisella, eikä sitä, että henkinen kärsimys olisi sellaisenaan korvattavissa.
80 Näin ollen vahingonkorvausvaatimus on hylättävä perusteettomana.
Oikeudenkäyntikulut
81 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
82 Koska komissio on hävinnyt asian olennaisilta osiltaan, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan komission 8.4.2022 tekemä päätös, jolla UF:n väliaikaisen toimihenkilön toistaiseksi voimassa oleva työsopimus irtisanottiin, kumotaan.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
da Silva Passos | Gervasoni | Pynnä |
Julistettiin Luxemburgissa 8 päivänä toukokuuta 2024.
Allekirjoitukset