Asia C-588/21 P
Public.Resource.Org, Inc.
ja
Right to Know CLG
vastaan
Euroopan komissio ym.
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 5.3.2024
Muutoksenhaku – Oikeus tutustua Euroopan unionin toimielinten asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – 4 artiklan 2 kohta – Poikkeukset – Kieltäytyminen antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen loukkaisi tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, suojaa – Tietojen ilmaisemista edellyttävä ylivoimainen yleinen etu – Euroopan standardointikomitean (CEN) vahvistamat yhdenmukaistetut standardit – Tekijänoikeuteen perustuva suoja – Oikeusvaltioperiaate – Avoimuuden periaate – Avoimuusperiaate – Hyvän hallintotavan periaate
1. Oikeudenkäyntimenettely – Suullinen käsittely – Aloittaminen uudelleen – Velvollisuutta aloittaa uudelleen suullinen käsittely, jotta asianosaisille annettaisiin mahdollisuus esittää huomautuksia julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa esitetyistä oikeudellisista seikoista, ei ole
(SEUT 252 artiklan toinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artikla)
(ks. 47 ja 48 kohta)
2. Euroopan unionin toimielimet – Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus N:o 1049/2001 – Poikkeukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin – Tietyn henkilön taloudellisten etujen suoja – Asiakirjojen ilmaisemista edellyttävä ylivoimainen yleinen etu – Yhdenmukaistetut standardit, jotka ovat osa unionin oikeutta – Kyseisten standardien oikeusvaltioperiaatteeseen ja avoimuuden periaatteeseen perustuva vapaa saatavuus
(SEUT 15 artiklan 3 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 42 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset N:o 1907/2006 ja N:o 1025/2012; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/48)
(ks. 66–69, 72–74, 77–83 ja 85 kohta)
Tiivistelmä
Suurena jaostona kokoontunut unionin tuomioistuin hyväksyy valituksen, jonka Public.Resource.Org Inc. ja Right to Know CLG ovat tehneet unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Public.Resource.Org ja Right to Know v. komissio antamasta tuomiosta(1), ja lausuu ensimmäistä kertaa sellaisen ylivoimaisen yleisen edun olemassaolosta, joka edellyttää Euroopan standardointikomitean (CEN) vahvistamien yhdenmukaistettujen standardien ilmaisemista.
Valittajat ovat voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, joiden toiminnan päätarkoituksena on saada lainsäädäntö vapaasti kaikkien kansalaisten saataville. Valittajat tekivät 25.9.2018 Euroopan komissiolle hakemuksen, jossa ne pyysivät saada tutustuttavaksi neljä CEN:n vahvistamaa yhdenmukaistettua standardia, joista kolme koskee lelujen turvallisuutta ja yksi nikkelin enimmäispitoisuutta tietyissä tuotteissa.(2)
Komissio hylkäsi hakemuksen perustaen päätöksensä asetuksen N:o 1049/2001(3) 4 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan, jonka mukaan asiakirjan antamisesta tutustuttavaksi on kieltäydyttävä, jos sen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, suojaa, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä kyseisen asiakirjan ilmaisemista.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajien komission päätöksestä nostaman kanteen kokonaisuudessaan. Nämä tekivät tällöin valituksen unionin tuomioistuimeen ja esittivät, että unionin yleinen tuomioistuin oli virheellisesti katsonut, ettei ollut olemassa ylivoimaista yleistä etua, joka edellyttäisi sitä, että pyydetyt yhdenmukaistetut standardit ovat vapaasti saatavilla.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin tuomioistuin muistuttaa aluksi, että oikeus tutustua Euroopan unionin toimielinten asiakirjoihin on laaja.(4) Se täsmentää, että toimielimet voivat tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaa koskevan poikkeuksen nojalla kieltäytyä antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi näitä etuja, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeuksia. Tätä poikkeusta ei kuitenkaan sovelleta, kun ylivoimainen yleinen etu edellyttää kyseisen asiakirjan ilmaisemista.
Tässä suhteessa unionin tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että yhdenmukaistettujen standardien laatimismenettelystä säädetään asetuksessa N:o 1025/2012(5), jonka perusteella komissiolla on keskeinen tehtävä eurooppalaisessa standardointijärjestelmässä. Vaikka näiden standardien laatiminen on annettu yksityisen elimen tehtäväksi, vain komissiolla on näin ollen toimivalta pyytää yhdenmukaistetun standardin laatimista direktiivin tai asetuksen täytäntöönpanemiseksi. Tässä yhteydessä se määrittää pyydetyn yhdenmukaistetun standardin sisältöä koskevat vaatimukset, asettaa määräajan sen vahvistamiselle, valvoo sen laatimista, myöntää rahoitusta ja päättää siitä, julkaistaanko yhdenmukaistetun standardin viitetiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Lisäksi on niin, että vaikka yhdenmukaistettujen standardien noudattaminen ei ole pakollista, näiden standardien mukaiset tuotteet nauttivat olettamasta, että ne ovat niille unionin sovellettavassa yhdenmukaistamislainsäädännössä vahvistettujen olennaisten vaatimusten mukaisia.(6) Tämä lainsäädäntöön perustuva oikeusvaikutus on yksi kyseisten standardien pääasiallisista ominaispiirteistä, ja se tekee standardeista olennaisen työkalun talouden toimijoille tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta unionin markkinoilla koskevan oikeuden käyttämiseksi.
Unionin tuomioistuin huomauttaa, että tässä tapauksessa kolmessa neljästä yhdenmukaistetusta standardista viitataan direktiiviin 2009/48(7), ja niiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Kyseisen direktiivin 13 artiklan nojalla lelut, jotka on valmistettu kyseisiä standardeja noudattaen, nauttivat olettamuksesta, että ne ovat näiden standardien kattamien vaatimusten mukaisia. Neljännessä standardissa, joka koskee nikkelin enimmäispitoisuutta, viitataan asetukseen N:o 1907/2006(8) ja se on tässä tapauksessa nimenomaisesti velvoittava, sillä kyseisen asetuksen liitteessä XVII olevan taulukon nimikkeessä 27 olevassa 3 kohdassa säädetään nikkelin osalta, että CEN:n antamia standardeja on käytettävä testausmenettelyinä sen varmistamiseksi, että esineet ovat samassa nimikkeessä tarkoitettujen vaatimusten mukaisia.
Näin ollen unionin tuomioistuin katsoo, että pyydetyt yhdenmukaistetut standardit ovat osa unionin oikeutta.
Toiseksi unionin tuomioistuin korostaa, että SEU 2 artiklan mukaan unionin perustana on oikeusvaltioperiaate, joka edellyttää, että unionin oikeus on vapaasti kaikkien unionin luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden saatavilla ja että yksityisillä on mahdollisuus saada yksiselitteisesti tieto oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.(9) Tämän vapaan saatavuuden on erityisesti mahdollistettava se, että jokainen, jota pyritään säädöksellä suojaamaan, voi lain sallimissa rajoissa varmistaa, että kyseisessä säädöksessä säädettyjen sääntöjen adressaatit myös noudattavat näitä sääntöjä. Yhdenmukaistetulla standardilla voidaan siis sen unionin lainsäädäntöön perustuvien vaikutusten kautta tarkemmin eritellä yksityisille annetut oikeudet ja asetetut velvollisuudet, ja yksityiset voivat tarvita näitä erittelyjä varmistuakseen siitä, onko tietty tuote tai palvelu tosiasiassa tällaisen lainsäädännön vaatimusten mukainen.
Näin ollen unionin tuomioistuin toteaa, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää pyydettyjen yhdenmukaistettujen standardien ilmaisemista.