YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu toinen jaosto)
11 päivänä maaliskuuta 1999 (1)
EHTY:n perustamissopimus - Kilpailu - Yritysten väliset sopimukset, yritysten
yhteenliittymien päätökset sekä yhdenmukaistetut menettelytavat - Hintojen
vahvistaminen - Markkinoiden jakaminen - Tietojenvaihtojärjestelmät
Asiassa T-148/94,
Preussag Stahl AG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Salzgitter
(Saksa), edustajinaan asianajajat Horst Satzky ja Bernhard M. Maassen, Bryssel,
Martin Heidenhain, Frankfurt am Main, ja Constantin Frick, Bremen,
prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto René Faltz, 6 rue Heinrich Heine,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellisen yksikön
virkamiehet Julian Currall ja Norbert Lorenz sekä komissiossa toimiva kansallinen
virkamies Géraud de Bergues, sittemmin oikeudellisen yksikön pääjohtaja Jean-Louis Dewost, Julian Currall ja komissiossa toimiva kansallinen virkamies Guy
Charrier, joita avustaa asianajaja Heinz-Joachim Freund, Frankfurt am Main,
prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de
la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii pääasiallisesti, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin kumoaa eurooppalaisten teräspalkintuottajien välisiä sopimuksia ja
yhdenmukaistettuja menettelytapoja koskevan, EHTY:n perustamissopimuksen
65 artiklan soveltamisesta 16 päivänä helmikuuta 1994 tehdyn komission päätöksen
94/215/EHTY (EYVL L 116, s. 1),
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: C. W. Bellamy, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan
tehtäviä, sekä tuomarit A. Potocki ja J. Pirrung,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 23.3., 24.3., 25.3., 26.3. ja 27.3.1998
pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion(2)
Kanteen perustana olevat tosiseikat
A Alustavat toteamukset
- 1.
- Käsiteltävänä olevassa kanteessa vaaditaan kumottavaksi eurooppalaisten
teräspalkintuottajien välisiä sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja
koskeva, EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan soveltamisesta 16 päivänä
helmikuuta 1994 tehty komission päätös 94/215/EHTY (EYVL L 116, s. 1,
jäljempänä riidanalainen päätös), jossa komissio on todennut 17 eurooppalaisen
terästeollisuusyrityksen ja niiden yhden toimialajärjestön osallistuneen EHTY:n
perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdan vastaisesti eräisiin sopimuksiin,päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin hintojen vahvistamiseksi,
markkinoiden jakamiseksi ja teräspalkkien markkinoita yhteisön alueella koskevien
luottamuksellisten tietojen vaihtamiseksi ja jolla komissio on määrännyt 14:lle
tämän alan yritykselle sakkoja 1.7.1988-31.12.1990 tehdyistä kilpailusääntöjen
rikkomisista.
- 2.
- Kantaja, aikaisemmalta nimeltään Stahlwerke Peine-Salzgitter AG (jota kutsutaan
riidanalaisessa päätöksessä nimellä Peine-Salzgitter) kuuluu konserniin, jonka
emoyhtiö on Preussag AG. Se on yksi Saksan tärkeimmistä teräksentuottajista ja
sen konsolidoitu liikevaihto tilikautena 1989/1990 oli 3,225 miljardia Saksan
markkaa (DEM). Vuonna 1990 sen teräspalkkien myynti yhteisön alueella oli
352 miljoonaa DEM eli 172 miljoonaa ecua.
[- -]
D Riidanalainen päätös
- 47.
- Riidanalainen päätös, joka saapui kantajalle 3.3.1994 Van Miertin 28.2.1994
päivätyn saatekirjeen (jäljempänä päätöksen saatekirje) mukana, sisältää seuraavan
päätösosan:
”1 artikla
Seuraavat yritykset ovat tässä päätöksessä selostetuin tavoin osallistuneet kukin
oman nimensä yhteydessä mainittuihin kilpailuvastaisiin menettelytapoihin, jotka
ovat estäneet, rajoittaneet ja vääristäneet tavanomaista kilpailutilannetta
yhteismarkkinoilla. Sakkojen määräämisen yhteydessä kilpailusääntöjen rikkomisen
kestoaika on ilmaistu kuukausina, paitsi hintalisien yhtenäistämisen osalta, johon
osallistuminen on osoitettu X-merkillä.
[- -]
Peine-Salzgitter
a) Luottamuksellisten tietojen vaihto
teräspalkkikomitean ja Walzstahl-Vereinigungin
välityksellä (30)
b) Hintojen vahvistaminen teräspalkkikomiteassa (30)
c) Saksan markkinahintojen vahvistaminen (3)
d) Italian markkinahintojen vahvistaminen (9)
e) Tanskan markkinahintojen vahvistaminen (30)
f) Markkinoiden jakaminen, Traverso-järjestelmä (3+3)
g) Markkinoiden jakaminen, Ranska (3)
h) Markkinoiden jakaminen, Saksa (6)
i) Markkinoiden jakaminen, Italia (3)
j) Lisähintojen yhtenäistäminen (x)
[- -]
4 artikla
Edellä 1 artiklassa selostetuista 30.6.1988 jälkeen tehdyistä (Aristrainin ja Ensidesan
osalta 31.12.1989(3) jälkeen tehdyistä kilpailusääntöjen rikkomisista määrätään
seuraavat sakot:
[- -]
Preussag AG 9 500 000 ecua
[- -]
[- -]
6 artikla
Tämä päätös on osoitettu seuraaville:
[- -]
- Preussag AG
[- -]”
[- -]
Toissijainen vaatimus riidanalaisen päätöksen 4 artiklan kumoamisesta tai ainakin
sakon määrän alentamisesta
[- -]
B Väitteet kantajan tuottamuksen puuttumisesta ja siitä, että kielletyt käytännöt olisi
välttämätöntä määritellä sakkojen määräämisen sijasta
[- -]
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 640.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo todennut, ettei komission väitettyä
osallisuutta kilpailusääntöjen rikkomisiin, joihin kantajan on katsottu osallistuneen,
ole mitenkään todistettu tässä asiassa (ks. edellä D-jakso). Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on samoin todennut, ettei kantaja ole voinut olla
tietämätön kysymyksessä olevien menettelytapojen laittomuudesta ainakaan
30.6.1988 jälkeen ja ettei komissio ole laittomalla tavalla ”yhdenmukaistanut”
EHTY:n perustamissopimusta EY:n perustamissopimuksen kanssa. Myöskään
mikään komission eri lausunnoissa, päätöksissä, kommenteissa tai aikaisemmissa
kertomuksissa sanottu ei ole voinut antaa kantajalle aihetta päätellä, että mikään
sen menettelytavoista olisi ollut laillinen. Kantajan vilpitöntä mieltä ja tuottamuksen
puuttumista koskevat perustelut on sen vuoksi tältä osin hylättävä.
- 641.
- Väitettä, jonka mukaan sakon määrääminen ei komission aikaisempi
hallintokäytäntö huomioon ottaen ollut kantajan odotettavissa, ei myöskään voida
hyväksyä. Useat komission päätökset ovat aikaisemmin johtaneet sakkoihin [ks.
Korkean viranomaisen viidennessätoista yleiskertomuksessa, 1966, s. 185 (221 kohta)
selostetut päätökset; sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja Saksan
romumarkkinoilla koskeva EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan mukaisessa
menettelyssä 21 päivänä tammikuuta 1970 tehty komission päätös 70/118/EHTY
(EYVL L 29, s. 30); erikoisteräksiä koskevat 27.3.1980 tehdyt päätökset C(80) 236
lopullinen/1, 2 ja 3, julkaistu lyhennettyinä Kymmenennessä kilpailupolitiikkaa
koskevassa kertomuksessa, 109 ja 110 kohta, sekä edellä mainittu Ruostumaton teräs
-päätös]. Toisaalta, vaikka ennen tiettyä päätöstä olisi mahdollisesti ollut
samankaltaisia asioita, joissa komissio ei ole katsonut sakon määräämistä
aiheelliseksi, tämä ei missään tapauksessa poista sille perustamissopimuksen
65 artiklan 5 kohdassa nimenomaisesti annettua toimivaltaa seuraamusten
määräämiseen tämän päätöksen yhteydessä (ks. vastaavasti EY:n
perustamissopimuksen soveltamisalalla yhdistetyt asiat 32/78 ja 36/78-82/78, BMW
Belgium ym. v. komissio, tuomio 12.7.1979, Kok. 1979, s. 2435, 53 kohta).
- 642.
- Väite, jonka mukaan muun muassa perustamissopimuksen 60 artiklassa olevien
hintaa koskevien sääntöjen ja markkinatodellisuuden välillä olisi ristiriitaa, on myös
hylättävä edellä 280-285 kohdassa(4) selostetuista syistä.
- 643.
- Väite, jonka mukaan komission olisi sakkojen määräämisen sijasta pitänyt
perustamissopimuksen 60 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti määritellä
kielletyt menettelytavat, ei saa mitään tukea edellä mainitussa asiassa Alankomaat
vastaan korkea viranomainen 21.3.1955 annetusta tuomiosta. Perustamissopimuksen
60 artiklan mukaisella toimivallalla tällaisen määritelmän vahvistamiseen ei
nimittäin ole mitään yhteyttä perustamissopimuksen 65 artiklassa tarkoitettuja
kilpailunvastaisia sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja koskevan
kiellon kanssa.
- 644.
- Väitteet, joiden mukaan kantajalta on puuttunut tuottamus ja kielletyt
menettelytavat olisi pitänyt määritellä sakon määräämisen sijasta, on sen vuoksi
hylättävä.
C Sakon määrän suhteettomuus
[- -]
- Kantajan ja terästeollisuusalan taloudellinen tilanne
- 670.
- Kantajan väite, joka perustuu sen voittojen vähäisyyteen muiden yritysten voittoihin
verrattuna, mikä kantajan mukaan ilmenee riidanalaisen päätöksen 301
perustelukappaleessa (alaviite 1) ilmaistuista luvuista, on asiaan vaikuttamaton. Eri
yritysten sakkoja ei nimittäin ole laskettu niiden voittojen vaan niiden liikevaihdon
perusteella, kuten perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdassa määrätään.
- 671.
- Komissio on sitä paitsi soveltanut tätä perustetta perustamissopimuksen 65 artiklan
5 kohdan mukaisesti jokaiseen yritykseen ja siten ottanut riittävästi huomioon
kunkin yrityksen suhteellisen taloudellisen merkityksen teräspalkkien
yhteismarkkinoilla eli ainoilla markkinoilla, joita kilpailusääntöjen rikkomiset
koskevat. Kantajan viittaus omaan vähäiseen merkitykseensä raakateräksen
markkinoilla on tässä yhteydessä asiaan vaikuttamaton. Sama koskee Van Miertin
Euroopan parlamentille antamaa julkilausumaa.
[- -]
- 676.
- Komissio on menetellyt laillisesti jättäessään ottamatta huomioon, ettei kantaja voi
Saksan verolainsäädännöstä esittämänsä selvityksen mukaan vähentää sakkoa
veronalaisista tuloistaan. Jäsenvaltion verolainsäädäntö ei voi olla yhteisön
kilpailuoikeuden rikkomisesta määrättävän sakon vahvistamiseen vaikuttava
peruste.
- 677.
- Väitteistä, joiden mukaan terästeollisuudella oli sopeutumisvaikeuksia
kriisitilamääräysten voimassaolon lakatessa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
on jo todennut, että yritykset ovat viimeistään syyskuussa 1985 tienneet sen, että
niihin oli alettu soveltaa siirtymävaiheen järjestelyjä. Komissio on sen lisäksipäättänyt erilaisista siirtymävaiheen toimenpiteistä, muun muassa päätöksellä N:o
2448/88 toteutetusta valvontajärjestelmästä.
- 678.
- Kantajan ja terästeollisuusalan taloudelliseen tilanteeseen perustuvat väitteet on sen
vuoksi hylättävä.
[- -]
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen täyden harkintavaltansa nojalla
tekemä ratkaisu
- 724.
- On syytä muistuttaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo kumonnut
riidanalaisen päätöksen 1 artiklan siltä osin kuin siinä on todettu kantajan
osallistuneen Saksan markkinoiden hintojen vahvistamisesta tehtyyn sopimukseen(ks. edellä 410-413 kohta). Komission tästä kilpailusääntöjen rikkomisesta
määräämä sakko on arvioitu 90 300 ecuksi.
- 725.
- Edellä 509 kohdassa(5) esitetyistä syistä on lisäksi poistettava Tanskan markkinoiden
hintojen vahvistamista koskevasta rikkomisesta määrätyn sakon laskemisperusteista
1.7.1988 ja 31.12.1988 välinen aika, minkä vuoksi sakkoa on kantajan osalta
alennettava komission käyttämän laskentatavan mukaisesti 17 200 eculla.
- 726.
- Edellä 687-693 kohdassa(6) esitetyistä syistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
katsoo lopuksi, että hintojen vahvistamista koskevista sopimuksista ja
yhdenmukaistetuista menettelytavoista määrätyn sakon kokonaismäärää on
alennettava 15 prosentilla, koska komissio on jossain määrin yliarvioinut todettujen
kilpailusääntöjen rikkomisten kilpailunvastaisia vaikutuksia. Ottaen huomioon jo
mainitut vähennykset Saksan ja Tanskan markkinoita koskevien hintasopimusten
osalta tämän vähennyksen määrä on komission käyttämän laskentatavan mukaan
811 410 ecua.
- 727.
- Komission laskentatapaa noudattaen kantajalle määrättyä sakkoa olisi siten
alennettava 918 910 eculla.
- 728.
- Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvistaa sakon määrän täyttä
harkintavaltaansa käyttäen, kyseessä ei ole täsmällinen aritmeettinen laskutoimitus.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei myöskään ole sidottu komission
laskutoimituksiin, vaan sen on suoritettava oma arviointinsa ottaen huomioon kaikki
asiaan liittyvät seikat.
- 729.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komission sakkojen tason
vahvistamisessa noudattamat yleiset lähtökohdat (edellä 629 kohta)(7) ovat asiassa
ilmenneiden seikkojen perusteella asianmukaiset. Perustamissopimuksen 65 artiklan
1 kohdassa nimenomaisesti kiellettyä hintojen vahvistamista ja markkinoiden
jakamista on nimittäin pidettävä erityisen vakavina kilpailusääntöjen rikkomisina,
koska ne vaikuttavat suoraan kyseisillä markkinoilla vallitsevan kilpailun olennaisiin
parametreihin. Myös luottamuksellisten tietojen vaihtojärjestelmillä, joihin kantajan
on katsottu osallistuneen, on ollut markkinoiden jakamiseen vakiintuneen
kaupankäynnin mukaisesti rinnastettava tarkoitus. Kaikki nämä sakkoa
vahvistettaessa huomioon otetut kilpailusääntöjen rikkomiset on tehty
kriisimääräysten voimassaolon päätyttyä ja yritysten saatua aikaisemmin
asianmukaiset varoitukset. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
todennut, kysymyksessä olevien sopimusten ja yhdenmukaistettujen
menettelytapojen yleinen tarkoitus on ollut estää tai vääristää nimenomaan paluuta
tavanomaiseen kilpailuun, joka oli olennaista kriisimääräysten voimassaolon
päättymiselle. Yritykset ovat lisäksi olleet tietoisia menettelynsä laittomuudesta ja
tietoisesti salanneet sen komissiolta.
- 730.
- Ottaen huomioon kaikki edellä esitetyt seikat ja sen, että tietyistä euron käyttöön
ottamiseen liittyvistä säännöksistä 17 päivänä kesäkuuta 1997 annettu neuvoston
asetus (EY) N:o 1103/97 (EYVL L 162, s. 1) on tullut voimaan 1.1.1999, sakon
määrä on vahvistettava 8 600 000 euroksi.
[- -]
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu toinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Eurooppalaisten teräspalkintuottajien välisiä sopimuksia ja
yhdenmukaistettuja menettelytapoja koskevan, EHTY:n
perustamissopimuksen 65 artiklan soveltamisesta 16 päivänä helmikuuta
1994 tehdyn komission päätöksen 94/215/EHTY 1 artikla kumotaan siltä
osin kuin siinä on katsottu kantajan osallistuneen kolmen kuukauden ajan
Saksan markkinahintojen vahvistamisesta tehtyyn sopimukseen.
2) Päätöksen 94/215/EHTY 4 artiklassa kantajalle määrätyn sakon määrä
vahvistetaan 8 600 000 euroksi.
3) Kanne hylätään muilta osin.
4) Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan
korvaamaan neljä viidesosaa vastaajan oikeudenkäyntikuluista. Vastaaja
vastaa yhdestä viidesosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.
Julistettiin Luxemburgissa 11 päivänä maaliskuuta 1999.
H. Jung
C. W. Bellamy
kirjaaja
laajennetun toisen jaoston puheenjohtaja