Valitus, jonka WEPA Hygieneprodukte GmbH ja WEPA Deutschland GmbH & Co. KG, viimeksi mainittu aiemmin Wepa Leuna GmbH ja Wepa Papierfabrik Sachsen GmbH, ovat tehneet 16.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-238/18, Wepa Hygieneprodukte GmbH ym. v. Euroopan komissio, 6.10.2021 antamasta tuomiosta

(asia C-795/21 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: WEPA Hygieneprodukte GmbH, WEPA Deutschland GmbH & Co. KG, viimeksi mainittu aiemmin Wepa Papierfabrik Sachsen GmbH (edustajat: H. Janssen, A. Vallone, Rechtsanwälte, D. Salm, Rechtsanwältin)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Bundesrepublik Deutschland

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-238/19 6.10.2021 antaman tuomion kokonaisuudessaan

kumoaa tukiohjelmasta SA.34045 (2013/c) (ex 2012/NN), jonka Saksa on myöntänyt peruskuormasähkön kuluttajille StromNEV-asetuksen 19 §:n nojalla, 28.5.2018 tehdyn komission päätöksen (EU) 2019/56

toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

velvoittaa komission korvaamaan molemmista oikeudenkäyntimenettelyistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla ja otti kansallisen oikeuden sisällön ja ulottuvuuden huomioon virheellisesti, kun se perusteli ratkaisuaan toteamalla, että ensinnäkin liittovaltion verkkoviranomainen (Bundesnetzagentur) vahvistaa sitovasti Saksan sähkön verkkomaksuja koskevan asetuksen (Stromnetzentgeltverordnung, StromNEV) 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän suuruuden, toiseksi verkkoviranomainen esitti tältä osin erittäin yksityiskohtaisia vaatimuksia ja kolmanneksi verkonhaltijan kyseisen lisän vuoksi kärsimät tulonmenetykset korvattiin täysimääräisesti. Valittajien mukaan unionin yleiselle tuomioistuimelle ratkaisevia tosiseikkoja, joilla olisi pitänyt osoittaa se, että valtio valvoo lisän avulla saatuja varoja, ei ole siis lainkaan esitetty.

Toisessa valitusperusteessaan valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti sen edellytyksiä, onko kyseessä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtion varoista maksettu tuki. Unionin yleinen tuomioistuin ei niiden mukaan ottanut ensinnäkään huomioon sitä, että StromNEV-asetuksen 19 §:n 2 momentissa tarkoitettu lisä ei ole maksu, ”pakollinen maksu” tai ”veroluonteinen maksu” (toisen valitusperusteen ensimmäinen osa). Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin ei niiden mukaan ottanut huomioon sitä, että StromNEV-asetuksen 19 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitettu peruskuormasähkön kuluttajien vapauttaminen ja StromNEV-asetuksen 19 §:n 2 momentin mukainen lisä eivät ole valtion varoista maksettavaa tukea (toisen valitusperusteen toinen osa). Jos lisä ei ole maksu – mikä unionin yleisen tuomioistuimen mukaan on tilanne – unionin yleisen tuomioistuimen mukaan myöskään SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukainen tosiseikasto ei täyty. Edes silloin, jos kyse on maksusta, SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukainen tosiseikasto ei täyty sen vuoksi, että lisä ei ole valtiontuki tai valtion varoista maksettava tuki.

____________