Kanne 24.1.2024 – ePURE ja Pannonia Bio v. parlamentti ja neuvosto
(Asia T-45/24)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantajat: ePURE, de Europese Producenten Unie van Hernieuwbare Ethanol (Etterbeek, Belgia) ja Pannonia Bio Zrt. (Budapest, Unkari) (edustajat: asianajajat M.-S. Dibling ja G. Michaux)
Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta
kumoamaan tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisesta kestävälle lentoliikenteelle 18.10.2023 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/24051 3 artiklan 8 alakohdan c alakohdan, 4 artiklan 1, 4 ja 5 kohdan sekä liitteen I siltä osin kuin niissä jätetään ravinto- ja rehukasveista sekä välikasveista tuotetut biopolttoaineet kestävien lentopolttoaineiden määritelmän ja/tai vähimmäisosuuksien ulkopuolelle ja asetetaan vähimmäisosuus synteettisille lentopolttoaineille,
velvoittamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantajat vetoavat seitsemään kanneperusteeseen.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan vastaajat tekivät ilmeisen arviointivirheen, koska ne kiistivät saatavilla olevan tieteellisen ja teknisen tiedon valmistellessaan politiikkaansa ja rikkoivat siten SEUT 191 artiklaa, ja koska ne eivät SEUT 296 artiklan vastaisesti esittäneet riittäviä perusteluja sille, miksi uusiutuvan energian direktiivin mukaiset viljelykasvipohjaiset biopolttoaineet jätettiin ulkopuolelle ja synteettisille lentopolttoaineille myönnettiin etuuksia.
Toinen kanneperuste, jonka mukaan vastaajat loukkasivat suhteellisuusperiaatetta kieltäessään uusiutuvan energian direktiivin mukaisten viljelykasvipohjaisten biopolttoaineiden eli osoitetusti kestävien raaka-aineiden käytön lentopolttoaineena.
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan vastaajat loukkasivat yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ensinnäkin kohtelemalla uusiutuvan energian direktiivin mukaisia viljelykasvipohjaisia biopolttoaineita yhdenvertaisesti fossiilisten ja palmuöljypohjaisten biopolttoaineiden kanssa, toiseksi kohtelemalla kyseisen direktiivin mukaisia viljelykasvipohjaisia biopolttoaineita eri tavalla ilmailualalla ja tie- ja rautatieliikenteen alalla, kolmanneksi kohtelemalla mainitun direktiivin liitteen IX B osassa mainituista raaka-aineista valmistettuja biopolttoaineita eri tavalla kuin kyseisen direktiivin mukaisia viljelykasvipohjaisia biopolttoaineita, ja neljänneksi jättämällä viimeksi mainitut biopolttoaineet kestävien lentopolttoaineiden määritelmän ulkopuolelle myöntäen samalla synteettisille lentopolttoaineille kestävien lentopolttoaineiden pakollisen osuuden.
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan vastaajat loukkasivat teknologianeutraaliuden periaatetta todetessaan, että keskeinen syy tietyn polttoainetyypin eli synteettisen lentopolttoaineen käytön edistämiselle on se, että sillä voidaan saavuttaa 100 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennykset, ja kun ne eivät hyväksyneet samanlaista edullista kohtelua uusiutuvan energian direktiivin mukaisten viljelykasvipohjaisten biopolttoaineiden (ja muiden kestävien lentopolttoaineiden), joilla voidaan saada yli 100 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennykset, osalta ja jättämällä kyseisen direktiivin mukaiset viljelykasvipohjaiset biopolttoaineet kategorisesti kestävien lentopolttoaineiden määritelmän ulkopuolelle.
Viides kanneperuste, jonka mukaan vastaajat eivät noudattaneet oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, koska riidanalaisissa säännöksissä poiketaan esittämättä asianmukaisia perusteita merkittävästi siitä, miten uusiutuvan energian direktiivissä kohdellaan viljelykasvipohjaisia biopolttoaineita, mikä johtaa oikeusvarmuuden puutteeseen ja siihen, että kyseessä olevien toimijoiden perusteltua luottamusta loukataan.
Kuudes kanneperuste, jonka mukaan vastaajat käyttivät harkintavaltaansa väärin, koska ne toteuttivat toimenpiteen ilman toimivallan siirtämistä.
Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan vastaajat loukkasivat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa taattua kantajien oikeutta hyvään hallintoon.
____________
1 EUVL L, 2023/2405, 31.10.2023.