Language of document : ECLI:EU:F:2007:35

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)

15 päivänä maaliskuuta 2007

Asia F-111/05

Carlos Sanchez Ferriz

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Arvioinnin laatiminen ajalta 2001/2002

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Carlos Sanchez Ferriz vaatii ajanjaksolta 1.7.2001–31.12.2002 laaditun urakehitystään koskevan kertomuksen kumoamista

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kanne – Urakehitystä koskevasta kertomuksesta nostettu kanne

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 ja 65 artikla; henkilöstösääntöjen 26 artiklan 7 kohta ja 43 artikla)

2.      Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

3.      Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

4.      Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

5.      Lainvastaisuusväite – Ulottuvuus – Säädökset, päätökset ja muut toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota

(EY 241 artikla)

1.      Vaikka virkamiehen urakehitystään koskevaan kertomukseen kohdistaman kanteen yhteydessä kanneperuste, joka perustuu siihen, että sähköisen asiakirjavihkon olemassaolo olisi henkilöstösääntöjen 26 artiklan ensimmäisen kohdan vastaista, koska se estää sen, että yhteisöjen tuomioistuimille toimitetaan kyseisen virkamiehen oma henkilökansio kokonaisuudessaan, olisi perusteltu, sillä ei voida missään tapauksessa kyseenalaistaa riidanalaisen urakehitystä koskevan kertomuksen laillisuutta. Tämän perusteella voitaisiin enintään väittää, että yhteisöjen tuomioistuimilla ei nyt käsiteltävässä asiassa ole ollut käytettävissään henkilöstösääntöjen mukaisia tietoja. Yhteisöjen tuomioistuinten virkamiehen kanteen osalta tekemän arvioinnin laillisuus ei kuitenkaan missään tapauksessa edellytä sitä, että vastaajana oleva toimielin olisi noudattanut velvollisuuttaan toimittaa kyseisen virkamiehen henkilökansio henkilöstösääntöjen 26 artiklan mukaisesti. Ainoastaan yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä on arvioida mahdollisten prosessinjohtotoimien toteuttamisen ja mahdollisista asian selvittämistoimista määräämisen tarkoituksenmukaisuutta.

(ks. 31 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑47/04, Milbert ym. v. komissio, 28.11.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑281 ja II‑A‑2‑1455, 83 kohta).

2.      Se, että arvioijat ottavat urakehitystä koskevia kertomuksia laatiessaan huomioon heille ilmoitetun tavoitekeskiarvon, ei missään tapauksessa merkitse sitä, että heidän arviointinsa vapautta rajoitettaisiin henkilöstösääntöjen 43 artiklan vastaisella tavalla. Tavoitekeskiarvojärjestelmä, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön komission hyväksymissä henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisissä täytäntöönpanomääräyksissä, on päinvastoin omiaan edistämään arvioinnin tarkastajien vapautta heidän arvioidessaan arvioituja virkamiehiä sekä edistämään näiden virkamiesten ansioiden edustavaa arviointia.

Ensisijaisesti tämä keskiarvo, jolla ilmaistaan matemaattisesti arvio keskivertovirkamiehen suorituksista, ei näet rajoita arvioijille annettua mahdollisuutta eriyttää kunkin virkamiehen suorituksista erikseen annettuja arviointeja sen mukaan, miten paljon nämä suoritukset poikkeavat ylös- tai alaspäin tästä keskiarvosta.

Toiseksi tavoitekeskiarvon 14 ilmoittaminen asteikolla 0–20 antaa mahdollisuuden estää se riski, että keskiarvon mukainen arviointi kärsii inflaation, mistä seuraisi, että arvioinnin tarkastajien todellisuudessa käyttämien pisteiden valikoima supistuisi, millä heikennettäisiin arvioinnin tehtävää, joka on kuvata mahdollisimman tarkasti arvioitavien virkamiesten ansioita ja mahdollistaa heidän todellinen vertailu.

Kolmanneksi tavoitekeskiarvon ilmoittamisella kyetään myös vähentämään sitä vaaraa, että eri pääosastojen käyttämien arviointien keskiarvot poikkeaisivat toisistaan, vaikka siihen eivät olisi syynä arvioitavien virkamiesten ansioihin liittyvät objektiiviset seikat.

Neljänneksi tavoitekeskiarvojärjestelmässä otetaan huomioon yleisimmin havaittu todellinen tilanne eli se, että arvioidut virkamiehet jakautuvat tasaisesti tavoitekeskiarvon edustaman ansioiden keskiarvotason ympärille. Lisäksi komission hyväksymissä henkilöstösääntöjen 45 artiklan yleisissä täytäntöönpanomääräyksissä käyttöön otettu järjestelmä mahdollistaa sen, että arvioinnin tarkastajat poikkeavat myös tavoitekeskiarvosta, jos yksikön erityinen tilanne poikkeaa tästä yleisestä todellisesta tilanteesta. Kuten näet näiden yleisten täytäntöönpanomääräysten 6 artiklan 1 kohdasta ilmenee, tavoitekeskiarvon ylittymiseen yhdellä pisteellä ei liity mitään seurauksia.

(ks. 40–45 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑43/04, Fardoom ja Reinard v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑329 ja II‑1465, 52, 54 ja 55 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia F‑19/05, Sanchez Ferriz v. komissio, 28.6.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑1‑41 ja II‑A‑1‑135, 42 kohta).

3.      Urakehitystä koskevien kertomusten laatimiseen liittyvät sisäiset ohjeet, joissa määrätään kolmesta viitehaarukasta, jotka vastaavat henkilöstön viitteellisiä prosenttiosuuksia ja jotka sallivat uralla etenemisen eri tahtiin, jolloin 17–20 pistettä (nopea urakehitys) on enintään 15 prosentilla henkilöstöstä, 12–16 pistettä (normaali urakehitys) noin 75 prosentilla henkilöstöstä ja 10–11 pistettä (hidas urakehitys) enintään 10 prosentilla henkilöstöstä, eivät rajoita arvioijien arvioinnin vapautta, eivätkä ne siten ole henkilöstösääntöjen 43 artiklan vastaisia.

Viitehaarukat ovat näet viitteellisiä, ne perustuvat aikaisempien arviointien havainnointiin, eikä niiden noudattamatta jättämiseen liity seuraamuksia. Viitehaarukoiden ilmoittamisella otetaan ainoastaan huomioon yleisimmin havaittu todellinen tilanne, sanotun vaikuttamatta arvioijan vapauteen poiketa siitä, jos arvioitavien virkamiesten erityinen tilanne sitä edellyttää.

(ks. 47–50 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Fardoom ja Reinard v. komissio, 61 kohta.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Sanchez Ferriz v. komissio, 49 kohta.

4.      Arvioinnin hyväksyjän osallistuminen arviointimenettelyyn eri rajoita arvioijan arvioinnin vapautta urakehitystä koskevan kertomuksen laatimisessa. Arvioinnin hyväksyjä on arvioija tämän käsitteen täydessä merkityksessä. Komission hyväksymien henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanomääräysten 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti arvioija ja arvioinnin hyväksyjä näet laativat urakehitystä koskevan kertomuksen. Lisäksi näiden yleisten täytäntöönpanomääräysten 7 artiklan 5 kohdan mukaan siinä tapauksessa, että virkamies esittää toiveensa siitä, että hän haluaisi keskustella arvioinnin hyväksyjän kanssa, arvioinnin hyväksyjällä on mahdollisuus joko muuttaa urakehitystä koskevaa kertomusta tai vahvistaa se. Tästä seuraa, että komission asianmukaisimpana pitämän arviointimenetelmän mukaan arvioijien vapautta arvioida virkamiesten oikeaa arvoa kolmen arviointiperusteen mukaan ei ole millään tavoin rajoitettu. Näin ollen arvioinnin hyväksyjän mahdollisuus muuttaa arvioijan arviointia – samoin kuin valituksen arvioijan mahdollisuus muuttaa arvioinnin hyväksyjän arviointia – ei merkitse henkilöstösääntöjen 43 artiklan rikkomista.

(ks. 52 ja 53 kohta)

5.      Lainvastaisuusväitteen ulottuvuus on rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä riidan ratkaisemiseksi. EY 241 artiklan tarkoituksena ei näet ole antaa asianosaiselle mahdollisuutta riitauttaa minkä tahansa yleisluonteisen toimen sovellettavuutta minkä tahansa kanteen hyväksi. Yleisluonteisen toimen, jonka väitetään olevan lainvastainen, on oltava suoraan tai epäsuorasti sovellettavissa kanteen kohteena olevan tilanteeseen, ja riidanalaisen yksittäispäätöksen ja kyseisen yleisluonteisen toimen välillä on oltava oikeudellinen yhteys.

(ks. 59 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 21/64, Macchiorlati Dalmas e Figli v. korkea viranomainen, 31.3.1965 (Kok. 1965, s. 227, 245) ja asia 32/65, Italia v. neuvosto ja komissio, 13.7.1966 (Kok. 1966, s. 563, 594).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑6/92 ja T‑52/92, Reinarz v. komissio, 26.10.1993 (Kok. 1993, s. II‑1047, 57 kohta) ja asia T‑60/99, Townsend v. komissio, 3.2.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑11 ja II‑45, 53 kohta).