Asia T-235/07
Bavaria NV
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Alankomaiden olutmarkkinat – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Sakot – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Kohtuullinen aika
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Käsite – Tulevaa markkinakäyttäytymistä koskeva yhteisymmärrys
(EY 81 artiklan 1 kohta)
2. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Yhteydenotto, joka on ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on päätettävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisestään – Tietojen vaihto – Olettama – Edellytykset
(EY 81 artiklan 1 kohta)
3. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Vetoaminen välillisten todisteiden kokonaisuuteen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
4. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Asiakirjatodisteet
(EY 81 artiklan 1 kohta)
5. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Kilpailuoikeudellinen menettely – Sovellettavuus
(EY 81 artiklan 1 kohta)
6. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Sellaisten lausumien käyttäminen todisteina, joita muut rikkomiseen osallistuneet yritykset ovat antaneet yhteistyötiedonannon yhteydessä – Hyväksyttävyys – Edellytykset
(EY 81 ja EY 82 artikla)
7. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen – Rajat
(EY 81 artiklan 1 kohta)
8. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä todentaminen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
9. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Sellaisten todisteiden todistusvoima, joita kartellin pääosallistujat esittävät vapaaehtoisesti erästä yritystä vastaan, jotta niihin sovellettaisiin yhteistyötiedonantoa
(EY 81 artiklan 1 kohta; komission tiedonanto 96/C 207/04)
10. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Monitahoinen kilpailusääntöjen rikkominen, joka koostuu sekä sopimuksista että yhdenmukaistetuista menettelytavoista – Yksinkertainen luonnehdinta ”sopimukseksi ja/tai yhdenmukaiseksi menettelytavaksi” – Hyväksyttävyys
(EY 81 artiklan 1 kohta)
11. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen yrityksen osalta ja joka on annettu sellaisen päätöksen antamisen jälkeen, jossa komissio mainitsee tämän yrityksen ainoastaan tosiseikkojen selvittämisen yhteydessä mutta yritys ei ole päätöksen adressaatti eikä komissio määrää sille seuraamuksia – Ne bis in idem -periaatetta ei loukata
(EY 81 artiklan 1 kohta)
12. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Todistusvelvollisuuden laajuus
(EY 81 artiklan 1 kohta)
13. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Näyttö – Yrityksen vastaus komission esittämään tietopyyntöön – Todistusvoima – Harkinta
(Neuvoston asetuksen N:o 17 11 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 18 artikla)
14. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat
15. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission ennenaikaisesti ilmaisema näkemys, jonka mukaan kilpailusääntöjä on rikottu
16. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Ulottuvuus – Päätös olla antamatta oikeutta tutustua tiettyyn asiakirjaan – Seuraukset – Asianomaisen yrityksen todistustaakan osalta tehtävä ero yrityksen puolesta ja sitä vastaan puhuvien asiakirjojen välillä
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta)
17. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asiakirjat, jotka eivät sisälly tutkinta-aineistoon eivätkä ole komission hallussa sitä varten, että niitä käytettäisiin yritystä vastaan – Asiakirjat, joita asianomaiset voivat käyttää puolustuksessaan
(EY 81 artiklan 1 kohta ja EY 82 artikla; ETA-sopimuksen 53, 54 ja 57 artikla; neuvoston asetus N:o 139/2004; komission tiedonannon 2005/C 325/07 27 kohta)
18. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Rajat – Komission laatimien suuntaviivojen noudattaminen – Tuomioistuinvalvonta
(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)
19. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Sen huomioon ottaminen, mikä on rikkomisen todellinen vaikutus markkinoihin – Ulottuvuus
(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohta)
20. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Komission harkintavalta
(Neuvoston asetus N:o 17; neuvoston asetus N:o 1/2003; komission tiedonanto 98/C 9/03)
21. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Asianomaisten yritysten jakaminen ryhmiin – Edellytykset
(Komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohdan kuudes ja seitsemäs alakohta)
22. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Asianomaisten yritysten jakaminen ryhmiin – Huomioon otettu liikevaihto
(Komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohdan kuudes ja seitsemäs alakohta)
23. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuudet – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Arviointiperusteet – Loukkaus – Seuraukset
(Neuvoston asetus N:o 1/2003)
24. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Mahdollisuus korottaa sakkojen tasoa niiden varoittavuuden vahvistamiseksi
(EY 81 artikla)
25. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuudet – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Loukkaus – Seuraukset – Sakon määrän alentaminen kohtuusharkintaa noudattaen
(EY 81 artikla)
1. Jotta voidaan katsoa, että kyseessä on EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, riittää, että kyseessä olevat yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla. Voidaan katsoa, että kyseisessä artiklassa tarkoitettu sopimus on tehty, kun sopimuspuolet ovat esittäneet yhteisen tahtonsa kilpailun rajoittamista koskevasta periaatteesta, vaikka suunnitellun rajoittamisen tarkemmista toteuttamistavoista vielä neuvoteltaisiin. EY 81 artiklassa tarkoitetun sopimuksen olemassaoloa ei viimeksi mainitussa tapauksessa voida kyseenalaistaa sen paremmin sillä, että yritysten osoittama yhteinen tahto ei todennäköisesti koskenut hinnankorotuksen toteuttamisen konkreettisia yksityiskohtia, kuin silläkään, että hintoja ei tosiasiassa koskaan korotettu markkinoilla.
(ks. 34, 35 ja 175 kohta)
2. Yhdenmukaistetulla menettelytavalla tarkoitetaan sellaista yritysten välisen yhteensovittamisen muotoa, jolla korvataan tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä tekemättä varsinaista sopimusta. Tältä osin EY 81 artiklan 1 kohta on esteenä kaikelle sellaiselle talouden toimijoiden väliselle suoralle tai välilliselle yhteydenpidolle, joka voi joko vaikuttaa jonkin tosiasiallisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastaa tällaiselle kilpailijalle sen, kuinka on itse päätetty käyttäytyä tai aiotaan käyttäytyä markkinoilla, kun yhteydenpidon tarkoituksena on rajoittaa kilpailua yhteismarkkinoilla, tai josta seuraa, että kilpailu rajoittuu yhteismarkkinoilla.
On syytä olettaa, elleivät asianomaiset toimijat esitä niille kuuluvan näyttövelvollisuuden mukaisesti vastakkaista näyttöä, että yhteistoimintaan osallistuvat ja edelleen markkinoilla toimivat yritykset ottavat markkinakäyttäytymisessään huomioon kilpailijoidensa kanssa vaihtamansa tiedot. Näin on etenkin siinä tapauksessa, että yhteistoiminta jatkuu pitkän ajanjakson kuluessa säännöllisenä.
(ks. 36, 37 ja 178 kohta)
3. Siltä osin kuin on kysymys EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen toteen näyttämisestä, komission on esitettävä selvitys toteamistaan kilpailusääntöjen rikkomisista ja oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista. Komission on siten esitettävä kilpailusääntöjen täsmälliset ja yhtäpitävät todisteet kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolosta.
Kaikkien komission esittämien todisteiden ei tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että seikat, joihin komissio vetoaa, kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna vastaavat tätä vaatimusta.
Koska kilpailunvastaisten sopimusten kielto on yleisesti tunnettu, komissiota ei voida edellyttää toimittamaan asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti kyseessä olevien toimijoiden yhteydenpidon. Niitä vaillinaisia ja hajanaisia asiakirjoja, jotka komissiolla on mahdollisesti käytettävissään, on kaikissa tapauksissa voitava täydentää päättelyllä, jonka avulla voidaan muodostaa kuva asiassa merkityksellisistä seikoista. Kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta.
(ks. 38–41 kohta)
4. Kun komissio on esittänyt kilpailunvastaisen sopimuksen tai menettelytavan olemassaoloa koskevan toteamuksensa tueksi asiakirjatodisteita, niiden asianosaisten, jotka riitauttavat tämän toteamuksen unionin yleisessä tuomioistuimessa, tehtävänä ei ole pelkästään esittää vaihtoehtoista uskottavaa selitystä komission näkemykselle, vaan niiden on myös vedottava siihen, että riidanalaisessa päätöksessä mainitut todisteet olivat riittämättömiä rikkomisen olemassaolon toteen näyttämiseksi.
(ks. 42 kohta)
5. Tuomioistuinvalvonnan laajuudesta on todettava, että kun unionin yleinen tuomioistuin käsittelee kumoamiskannetta, joka koskee EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisesta tehtyä päätöstä, sen on yleisesti ottaen tutkittava kaikilta osin, täyttyvätkö EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset.
Syyttömyysolettaman periaatteesta, jota sovelletaan unionin oikeuden yleisenä periaatteena erityisesti yrityksiä koskevien kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyviin menettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen, seuraa, että tilanteessa, jossa esiintyy epätietoisuutta, tuomioistuimen on ratkaistava asia sen yrityksen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu.
(ks. 43 ja 44 kohta)
6. Missään unionin oikeussäännössä tai millään unionin oikeuden yleisellä periaatteella ei kielletä komissiota tukeutumasta yhtä yritystä vastaan muiden moitittujen yritysten lausuntoihin. Muutoin komissiolle kuuluva todistustaakka EY 81 ja EY 82 artiklan vastaisista menettelyistä olisi mahdoton täyttää ja olisi yhteensopimaton EY:n perustamissopimuksessa komissiolle uskotun näiden määräysten moitteetonta soveltamista koskevan valvontatehtävän kanssa.
Kartelliin osalliseksi katsotun yrityksen lausuntoa, jonka totuudenmukaisuuden on riitauttanut useampi muu kartelliin osalliseksi katsottu yritys, ei kylläkään voida pitää riittävänä näyttönä viimeksi mainittujen yritysten toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jos sen tukena ei ole muita todisteita. Kilpailusääntöjen rikkomista ei siis voida todeta pelkästään tällaisen lausunnon perusteella, vaan sen tueksi on esitettävä muita todisteita. On kuitenkin katsottava, että tilanteessa, jossa lausunto on luotettava, edellytetään vähemmän täsmällistä ja vähäisempää tukemista kuin silloin, jos tämä lausunto ei olisi erityisen uskottava.
Jos siis yhtäpitävien välillisten todisteiden kokonaisuuden todettaisiin tukevan tällaisessa erityisen uskottavassa lausunnossa mainittujen menettelytapojen olemassaoloa ja tiettyjä yksityiskohtia, tämä lausunto voisi olla tässä tilanteessa sellaisenaan riittävä todistamaan komission riidanalaisen päätöksen muut seikat.
Lisäksi siltä osin kuin todiste ei ole ilmeisessä ristiriidassa moitittujen menettelytapojen olemassaoloa tai keskeistä sisältöä koskevan lausunnon kanssa, on riittävää, että se osoittaa siinä kuvattujen menettelytapojen merkittävät seikat, jotta sillä voi olla merkitystä muita todisteita tukevana todisteena rikkomisen osoittavien todisteiden kokonaisuuden joukossa.
(ks. 60 ja 79–81 kohta)
7. Komission on usein osoitettava kilpailusääntöjen rikkominen tämän tehtävän kannalta epäedullisissa olosuhteissa sen vuoksi, että rikkomisen muodostavien tosiseikkojen tapahtumisesta on voinut kulua useita vuosia ja useat tutkimuksen kohteena olevat yritykset eivät ole toimineet aktiivisesti yhteistyössä komission kanssa.
Vaikka komission on osoitettava, että markkinoiden jakamista koskeva lainvastainen sopimus on tehty, sen lisäksi olisi liiallista edellyttää, että komission olisi esitettävä todisteet tämän tavoitteen saavuttamisen erityisestä mekanismista. Kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen olisi nimittäin liian helppoa välttyä seuraamukselta, jos se voisi vedota lainvastaisen sopimuksen toiminnasta annettujen tietojen epämääräisyyteen tilanteessa, jossa sopimuksen olemassaolo ja sen kilpailunvastainen tarkoitus on kuitenkin näytetty toteen riittävällä tavalla. Yritykset voivat tällaisessa tilanteessa puolustautua tehokkaasti, jos niillä on mahdollisuus ilmoittaa kantansa kaikista komission niitä vastaan esittämistä todisteista.
(ks. 69 kohta)
8. Jo EY 81 artiklan sanamuodosta ilmenee, että yritysten väliset sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat ovat vaikutuksistaan riippumatta kiellettyjä, jos niillä on kilpailua rajoittava tarkoitus. Kun komissio on todennut kilpailunvastaisten sopimusten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen olemassaolon, tätä toteamusta ei siis voida kiistää viitteillä siitä, että salaisia järjestelyjä ei ollut toteutettu tai markkinoihin ei kohdistunut vaikutusta.
(ks. 70 ja 71 kohta)
9. Vaikka lainvastaisen yhteistoimintajärjestelyn pääosallistujien vapaaehtoisesti esittämiin todisteisiin on yleensä asianmukaista suhtautua tietyllä tavalla epäluuloisesti, kun otetaan huomioon se mahdollisuus, että kyseisillä osallistujilla on taipumus vähätellä sen osuuden merkitystä, joka niillä on kilpailusääntöjen rikkomisessa, ja suurennella toisten osuutta, se, että yhteistyötiedonannon soveltamista pyydetään sakon määrän vähentämiseksi, ei välttämättä kannusta esittämään tutkittavana olevan yhteistoimintajärjestelyn muihin osanottajiin nähden vääristeltyjä todisteita. Jokainen yritys johtaa komissiota harhaan voisi näet kyseenalaistaa pyynnön esittäjän yhteistyön vilpittömyyden ja kattavuuden ja näin ollen vaarantaa tämän mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti yhteistyötiedonannosta.
(ks. 78 kohta)
10. Kun kyseessä on monitahoinen tosiasiallinen tilanne, kilpailunvastaisten menettelyjen kaksinkertainen luonnehdinta ”sopimusten ja/tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuudeksi” sen vuoksi, että näihin menettelyihin sisältyi sekä osatekijöitä, jotka on määriteltävä ”sopimukseksi”, että tekijöitä, jotka on määriteltävä ”yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi”, on ymmärrettävä siten, ettei luonnehdinnassa edellytetä samanaikaisesti ja kumulatiivisesti näyttöä siitä, että kaikki tosiseikat täyttävät sopimuksen ja yhdenmukaistetun menettelytavan tunnusmerkit, vaan siinä kuvataan monitahoista kokonaisuutta, johon liittyvistä tosiseikoista osa täyttää EY 81 artiklassa – jossa ei määrätä erityisestä tunnusmerkistöstä tällaisia monitahoisia kilpailunrajoituksia varten – tarkoitetun sopimuksen ja osa puolestaan yhdenmukaistetun menettelytavan tunnusmerkit.
(ks. 183 kohta)
11. Ne bis in idem -periaate, joka on unionin oikeuden yleinen periaate ja jonka noudattamista tuomioistuin valvoo, kieltää seuraamusten määräämisen samalle henkilölle useamman kuin yhden kerran samasta lainvastaisesta käyttäytymisestä saman oikeudellisen intressin suojelemiseksi. Tämän periaatteen soveltaminen edellyttää kolmen kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä: tosiseikkojen, sääntöjen rikkojan ja suojellun oikeudellisen intressin on oltava samat.
Kun komissio määrää yritykselle seuraamuksia kilpailunvastaisesta menettelystä, tätä periaatetta ei millään tavoin loukkaa se, että komissio on jo aiemmin tehnyt kyseistä menettelyä koskevan päätöksen, kun asianomaiselle yritykselle ei määrätty seuraamuksia tässä aiemmassa päätöksessä, se ei ollut päätöksen adressaattien joukossa eikä päätökseen johtaneessa menettelyssä annetun väitetiedoksiannon adressaattien joukossa ja kun sen osallistuminen lainvastaiseen menettelyyn mainittiin ainoastaan tosiseikkojen selvittämisen yhteydessä mutta se ei ollut komission oikeudellisen arvioinnin kohteena.
(ks. 186–188 kohta)
12. Kilpailusääntöjen rikkomisen kesto on yksi EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun rikkomisen käsitteen osatekijä, jota koskeva todistustaakka on lähtökohtaisesti komissiolla. Jos ei ole olemassa näyttöä, jolla voidaan osoittaa suoraan rikkomisen kesto, komission on tukeuduttava ainakin näyttöön, joka liittyy ajallisesti riittävän lähellä toisiaan oleviin tosiseikkoihin, joiden perusteella voidaan kohtuullisesti päätellä, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tietyn kahden ajankohdan välillä.
(ks. 198 kohta)
13. Komission asetuksen N:o 17 11 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan nojalla esittämään tietopyyntöön yrityksen nimissä annetun vastauksen luotettavuus on suurempi kuin mikä voisi olla yrityksen henkilökuntaan kuuluvan antamalla vastauksella riippumatta siitä, millaisia kokemuksia tai mielipiteitä tällaisella henkilöllä on.
(ks. 217 kohta)
14. Hallinnollisissa menettelyissä noudatettaviin unionin oikeusjärjestyksessä annettuihin takeisiin kuuluu erityisesti toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat.
(ks. 222 kohta)
15. Kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa on arvioitava ainoastaan komission keräämien todisteiden perusteella. Jos kilpailusääntöjen rikkominen on tosiasiallisesti näytetty toteen hallinnollisen menettelyn päättyessä, todisteet siitä, että komissio on tämän menettelyn aikaisemmassa vaiheessa ilmaissut olevansa vakuuttunut kyseisen rikkomisen tapahtumisesta, eivät voi heikentää kyseisestä rikkomisesta esitetyn näytön paikkansapitävyyttä.
(ks. 226 kohta)
16. Puolustautumisoikeuksien periaatteeseen erottamattomasti liittyvä oikeus tutustua asiakirjoihin merkitsee, että komission on annettava asianomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta. Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhuvat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta.
Se, että asianomaisia vastaan puhuvaa asiakirjaa ei ole annettu tiedoksi, merkitsee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomainen yritys osoittaa, että ensinnäkin komissio on nojautunut tähän asiakirjaan tukeakseen väitettään, joka koskee kilpailusääntöjen rikkomista, ja toiseksi tämä väite voidaan näyttää toteen vain kyseisen asiakirjan perusteella. Näin ollen asianomaisen yrityksen on osoitettava, että lopputulos, johon komissio on päätöksessään päätynyt, olisi ollut erilainen, mikäli asiakirja, jota ei ole annettu tiedoksi, olisi pitänyt poistaa todisteiden joukosta.
Mikäli kyseessä on sitä vastoin tilanne, jossa tiedoksi antamatta on jätetty asianomaisen puolesta puhuva asiakirja, kyseisen yrityksen on ainoastaan osoitettava, että sen tiedoksi antamatta jättäminen on saattanut vaikuttaa yrityksen vahingoksi menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön. Riittää, että yritys osoittaa, että se olisi kyennyt käyttämään kyseisiä sen puolesta puhuvia asiakirjoja puolustuksessaan, osoittamalla erityisesti, että se olisi voinut tuoda esiin seikkoja, jotka eivät olisi olleet sopusoinnussa komission väitetiedoksiannon laatimisvaiheessa tekemien arviointien kanssa, ja olisi siten kyennyt jollain tavoin vaikuttamaan päätöksessä tehtyihin arviointeihin.
(ks. 236–239 kohta)
17. Väitetiedoksiannon tarkoituksena on rajata yritystä vastaan aloitetun menettelyn kohde ja varmistaa puolustautumisoikeuksien tehokas käyttö. Tästä näkökulmasta väitetiedoksiantoon liittyy useita puolustautumisoikeuksien noudattamisen periaatetta koskevia menettelyllisiä takeita, joihin kuuluu oikeus tutustua komission tutkinta-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin.
Väitetiedoksiantoon annetut vastaukset eivät kuulu varsinaiseen tutkinta-aineistoon. Koska ne ovat asiakirjoja, jotka eivät sisälly tutkinta-aineistoon väitetiedoksiannon toimittamisen hetkellä, komission on annettava tiedoksi nämä muiden asianomaisten osapuolten esittämät vastaukset ainoastaan, jos ilmenee, että ne sisältävät asianomaisia vastaan tai niiden puolesta puhuvia uusia seikkoja. Oikeutta tutustua komission asiakirja-aineistoon EY 81 ja EY 82 artiklan, ETA-sopimuksen 53, 54 ja 57 artiklan ja asetuksen N:o 139/2004 soveltamistapauksissa koskevista säännöistä annetun komission tiedonannon 27 kohdan mukaan osapuolille ei yleissäännön mukaan myöskään myönnetä oikeutta tutustua muiden tutkimuksessa mukana olevien osapuolten väitetiedoksiantoon esittämiin vastauksiin. Osapuolelle myönnetään oikeus tutustua näihin asiakirjoihin ainoastaan, jos ne voivat olla komission väitetiedoksiannossaan kyseistä osapuolta vastaan esittämiin väitteisiin liittyviä uusia todisteita, riippumatta siitä, ovatko todisteet luonteeltaan syyllisyyden osoittavia vai vapauttavia.
Tässä yhteydessä on todettava yhtäältä asianomaista vastaan puhuvista uusista todisteista, että jos komissio aikoo perustaa kantansa väitetiedoksiantoon annetun vastauksen kohtaan näyttääkseen toteen, että kilpailusääntöjä on rikottu, muille tässä menettelyssä mukana oleville osapuolille on annettava mahdollisuus ottaa kantaa tällaiseen uuteen todisteeseen.
Kun tarkastellaan toisaalta asianomaista vastaan puhuvia uusia todisteita, komissiolla ei ole velvollisuutta toimittaa niitä saataville omasta aloitteestaan. Siinä tapauksessa, että komissio olisi hallinnollisessa menettelyssä hylännyt kantajan pyynnön saada tutustua asiakirjoihin, jotka eivät sisälly tutkinta-aineistoon, puolustautumisoikeuksia voitaisiin todeta loukatun ainoastaan, jos on näytetty toteen, että hallinnollisessa menettelyssä olisi voitu päätyä eri lopputulokseen, jos kantajalla olisi ollut mahdollisuus tutustua kyseisiin asiakirjoihin menettelyn aikana.
(ks. 241–246 ja 249 kohta)
18. Komissiolla on laaja harkintavalta sakkojen laskentamenetelmän osalta. Tähän menetelmään, jota rajaavat neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat, sisältyy joustavia osatekijöitä, joiden perusteella komissiolla on mahdollisuus käyttää harkintavaltaansa asetuksen N:o 1/2003 säännösten mukaisesti.
Sellaisilla aloilla kuin asetuksen N:o 1/2003 nojalla määrätyn sakon määrän määrittämisessä, jossa komissiolla on harkintavaltaa, kyseisiä arviointeja koskeva laillisuusvalvonta rajoittuu sen tutkimiseen, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä. Komission harkintavalta ja sen rajat eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti vaikuta siihen, miten unionin tuomioistuin käyttää täyttä tuomiovaltaansa, jonka perusteella sillä on valta poistaa komission määräämä sakko tai alentaa tai korottaa tällaisen sakon määrää.
(ks. 265–267 kohta)
19. Kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus on määritettävä erittäin monien seikkojen, kuten erityisesti asian erityisolosuhteiden, asiayhteyden ja sakkojen varoittavan vaikutuksen perusteella, joiden suhteen komissiolla on harkintavaltaa.
Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan mukaan rikkomuksen vakavuuden arvioinnissa on etenkin otettava huomioon sen laatu, sen todellinen vaikutus markkinoihin, jos se on mitattavissa, ja asian kannalta merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden laajuus. Täyteen harkintavaltaan perustuvaa valvontaa harjoittaessaan unionin yleisen tuomioistuimen on kuitenkin arvioitava, onko määrätyn sakon määrä oikeassa suhteessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuteen ja kestoon, ja punnittava keskenään kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta ja niitä seikkoja, joihin yritys vetoaa.
Suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan toisen alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan erittäin vakavat rikkomiset tarkoittavat pääasiassa ”hintakartelleja tai markkinoiden jakamisia horisontaalisin rajoituksin”. Tämäntyyppiset kartellit kuuluvat kaikkein vakavimpiin kilpailun vahingoittamisen muotoihin, koska niillä pyritään kerta kaikkiaan poistamaan niitä soveltavien yritysten välinen kilpailu, ja haittaavat tällä tavoin unionin perustavoitteiden saavuttamista. Horisontaalisia hintakartelleja tai markkinoiden jakamiseen tähtääviä kartelleja voidaan pitää erittäin vakavina jo niiden laadun perusteella, ilman että komission pitäisi osoittaa kilpailusääntöjen rikkomisen todellinen vaikutus markkinoihin.
Vaikka rikkomisen todellinen vaikutus markkinoihin on tekijä, joka on otettava huomioon tämän rikkomisen vakavuutta arvioitaessa, kyse on yhdestä kriteeristä muiden kriteerien – kuten rikkomisen luonteen ja maantieteellisten markkinoiden laajuuden – joukossa. Vastaavasti suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan ensimmäisestä alakohdasta johtuu, että tämä vaikutus on otettava huomioon ainoastaan, jos se on mitattavissa.
(ks. 270–272, 275, 276, 280 ja 281 kohta)
20. Komissiolla on asetuksen N:o 17 ja asetuksen N:o 1/2003 osalta harkintavaltaa sakkojen määrän vahvistamisessa, jotta se voisi ohjata yritysten toimintaa niin, että ne noudattaisivat kilpailusääntöjä, ja jotta se voisi mukauttaa sakkojen tasoa tämän politiikan tarpeita vastaavaksi.
Komission aiempi päätöskäytäntö ei ole sakkojen määrittämisen oikeudellinen kehys kilpailuoikeuden alalla.
Muita asioita koskevat päätökset ovat luonteeltaan vain viitteellisiä syrjinnän mahdollisen olemassaolon osalta, koska on epätodennäköistä, että niihin liittyvät olosuhteet, kuten markkinat, tuotteet, yritykset ja asianomaiset ajanjaksot, olisivat identtisiä.
Komissio arvioi rikkomisten vakavuuden useiden seikkojen perusteella, jotka eivät muodosta huomioon otettavien perusteiden sitovaa tai tyhjentävää luetteloa, ja se ei myöskään ole velvollinen soveltamaan tarkkaa matemaattista kaavaa, oli sitten kyse määrättävän sakon kokonaissummasta tai sen jakamisesta eri osatekijöihin. Tällaisessa tilanteessa erillisiä rikkomisia koskevan kahden päätöksen adressaateille määrättyjen sakkojen suorassa vertailussa on vaarana, että sakon laskemisen eri vaiheiden tarkoitus vääristyy. Sakkojen lopulliset määrät heijastavat nimittäin kunkin kartellin erityisiä olosuhteita.
(ks. 288, 290, 293 ja 294 kohta)
21. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen mukaan silloin, kun rikkomiseen on osallistunut useita yrityksiä, komissio voi vaihdella laskentapohjia, jotta se voi ottaa huomioon kunkin yrityksen tapauskohtaisen painoarvon, jakamalla kartellin jäsenet ryhmiin erityisesti, kun samanlaisiin rikkomuksiin syyllistyneet yritykset ovat huomattavan erikokoisia. Suuntaviivoissa täsmennetään lisäksi, että samasta toiminnasta määrättävän seuraamuksen tasapuolisuuden periaate voi olosuhteiden niin vaatiessa johtaa siihen, että asianomaisille yrityksille määrätään erikokoiset määrät, vaikka nämä erot eivät perustu laskelmiin.
Määrittäessään kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta komissio ei ole velvollinen varmistamaan tapauksissa, joissa sakkoja määrätään useille yrityksille samasta rikkomisesta, että kunkin yrityksen osalta lasketut sakkojen lopulliset määrät heijastavat kaikkia yritysten kokonaisliikevaihtojen eroavuuksia. Se voi sen sijaan jakaa yritykset luokkiin.
Yrityksiä tällä tavalla luokkiin jaettaessa on tosin noudatettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, jonka mukaan toisiinsa rinnastettavissa olevia tilanteita ei saa kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua. Lisäksi oikeuskäytännön mukaan sakkojen määrän on oltava ainakin oikeassa suhteessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioimisen osalta huomioon otettaviin seikkoihin nähden.
(ks. 298–300 kohta)
22. Huolimatta liikevaihdon likimääräisyydestä sitä pidetään kilpailuoikeuden osalta riittävänä perusteena arvioitaessa asianomaisten yritysten kokoa ja taloudellista voimaa.
Kun tarkastellaan sitä seikkaa, että yksilöllisten sakon perusmäärien laskemisessa on käytetty valmisteveron sisältävää liikevaihtoa, on korostettava, että siltä osin kuin tässä laskennassa on otettu huomioon muiden kartelliin osallisten yritysten suhteellinen painoarvo kyseisillä markkinoilla, valmisteverojen ja muiden verojen liikevaihtoon sisällyttämättä jättäminen ei olisi vaikuttanut komission lopulliseen päätelmään. Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen olisi voitu vedota perustellusti ainoastaan siinä tapauksessa, jos komissio olisi laskenut muiden asianomaisten osapuolten yksilölliset perusmäärät sellaisen liikevaihdon perusteella, joka ei sisällä valmisteveroja.
(ks. 304 ja 306 kohta)
23. Kohtuullisen käsittelyajan noudattaminen kilpailupolitiikkaa koskevissa hallinnollisissa menettelyissä on unionin oikeuden yleinen periaate, jonka noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat.
Tämän periaatteen soveltamiseksi on tehtävä ero hallinnollisen menettelyn kahden vaiheen eli väitetiedoksiantoa edeltäneen tutkintavaiheen ja muun hallinnollisen menettelyn välillä. Ensimmäinen vaihe, joka kestää aina väitetiedoksiantoon asti, alkaa siitä hetkestä, jona komissio unionin lainsäätäjän sille antamia valtuuksia käyttäen ryhtyy toimenpiteisiin, jotka merkitsevät moitetta kilpailusääntöjen rikkomisesta, ja komission on tämän ensimmäisen vaiheen perusteella voitava ottaa kantaa siihen, kuinka menettelyä jatketaan. Toinen vaihe puolestaan kestää väitetiedoksiannosta lopullisen päätöksen tekemiseen. Komission on voitava toisen vaiheen nojalla ottaa lopullisesti kantaa kilpailusääntöjen rikkomista koskevaan moitteeseen.
Hallinnollisen menettelyn ensimmäisen, 65 kuukauden pituisen vaiheen on katsottava kestäneen kohtuuttoman kauan, koska komissio ei ole esittänyt tietoja tai lisäselvityksiä tänä aikana toteutetuista tutkimuksista. Käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatteen loukkaamisen toteaminen voi kuitenkin johtaa rikkomisen toteavan päätöksen kumoamiseen ainoastaan, jos menettelyn kesto on vaikuttanut menettelyn lopputulokseen.
(ks. 316–318, 320, 322 ja 325 kohta)
24. Se, että komissio on aikaisemmin soveltanut tietyntasoisia sakkoja tietynlaisiin rikkomisiin, ei voi merkitä sitä, etteikö se voisi nostaa tätä sakkojen tasoa asetuksessa N:o 1/2003 ilmoitetuissa rajoissa, jos tämä on tarpeen kilpailupolitiikan toteuttamiseksi. Kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen edellyttää päinvastoin sitä, että komissio voi milloin tahansa mukauttaa sakkojen tasoa tämän politiikan tarpeita vastaavaksi.
(ks. 335 kohta)
25. Vaikka menettelyllinen sääntöjenvastaisuus ei voi johtaa komission kilpailusääntöjen rikkomisesta tekemän yritystä koskevan päätöksen kumoamiseen, se voi kuitenkin olla perusteena sakon alentamiselle. Kohtuullista pidempi käsittelyaika voi olla perusteena komission päätökselle alentaa sakon määrää kohtuusharkintaa noudattaen, sillä tällaisen alennuksen myöntäminen kuuluu sen harkintavallan käyttöön.
(ks. 337 ja 338 kohta)