Language of document :

Valitus, jonka Balázs-Árpád Izsák ja Attila Dabis ovat tehneet 28.7.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-529/13, Izsák ja Dabis v. komissio, 10.5.2016 antamasta tuomiosta

(Asia C-420/16 P)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Valittajat: Balázs-Árpád Izsák ja Attila Dabis (edustaja: D. Sobor, ügyvéd)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Helleenien tasavalta, Unkari, Slovakian tasavalta ja Romania

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että Euroopan unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-529/13 10.5.2016 antaman tuomion Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 16 artiklan nojalla,

ensisijaisesti: kumoaa 25.7.2013 annetun Euroopan komission päätöksen C(2013) 4975 lopullinen, jolla evättiin valittajien ehdottaman riidanalaisen kansalaisaloitteen rekisteröintihakemus, ja ratkaisee asian lopullisesti, ja

toissijaisesti: jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei asiaa sen luonteen vuoksi ole mahdollista ratkaista lopullisesti, palauttaa asian yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, sekä

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vetoavat valituksensa tueksi seuraaviin valitusperusteisiin:

1. Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohtaa on rikottu, kun otetaan huomioon etenkin se, ettei kyseinen tuomioistuin noudattanut velvollisuuttaan ilmoittaa todistustaakan jakautumisesta, sillä valittajien mukaan kyseinen tuomioistuin ei ennen tuomion antamista ilmoittanut prosessin asianosaisille siitä, että asiassa oli näytettävä toteen se, että unionin koheesiopolitiikan toteuttaminen niin unionin kuin jäsenvaltioidenkin tasolla uhkaisi kansallisen vähemmistön sisältävien alueiden erityisiä ominaispiirteitä ja että kansallisen vähemmistön sisältävien alueiden erityisiä etnisiä, kulttuurisia, uskonnollisia tai kielellisiä ominaispiirteitä voitaisiin pitää SEUT 174 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitettuna vakavana ja pysyvänä väestöön liittyvänä haittana.

2. Toinen valitusperuste, joka perustuu EUT 11 artklan 4 artiklan ja kansalaisaloitteesta annetun asetuksen1 4 artiklan 2 kohdan rikkomiseen. Valittajien mukaan riidan kohteena oleva kansalaisaloite täyttää EUT 11 artiklan 4 kohdassa asetetut vaatimukset, sillä aloitteen tekijöiden mukaan se koskee kysymystä, jonka osalta näiden mielestä tarvitaan unionin säädöstä perussopimusten soveltamiseksi, ja Euroopan komissio oli toimivaltainen esittämään vastaavan ehdotuksen. Valittajat väittävät myös, että komissio voi puuttuvan toimivallan perusteella kieltäytyä kansalaisaloitteen rekisteröinnistä vain silloin, kun toimivallan puuttuminen on ilmeistä.

3. Kolmas valitusperuste, jonka mukaan SEUT 4 artiklan 2 kohdan c alakohtaa ja 174 artiklaa on rikottu, koska SEUT 174 artiklan kolmannessa kohdassa mainitaan esimerkkejä niistä seikoista, jotka voivat aiheuttaa vakavan ja pysyvän väestöön liittyvän haitan ja joiden perusteena sille, että tiettyyn alueeseen on unionin koheesiopolitiikassa ”kiinnitettävä erityistä huomiota”.

4. Neljäs valitusperuste, jonka mukaan SEUT 7, SEUT 167 artiklaa, SEUT 3 artiklan 3 kohtaa, perusoikeuskirjan 22 artiklaa ja syrjinnän kieltäviä perussopimusten määräyksiä on rikottu, koska riidanalaisella kansalaisaloitteella tuetaan unionin kaikkien politiikkojen ja toimintojen välistä koherenssia SEUT 7 artiklassa määrätyin tavoin edistämällä sitä, että koheesiopolitiikassa otetaan huomioon kulttuurinen monimuotoisuus ja tämän säilyminen.

____________

1 Kansalaisaloitteesta 16.2.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 211/2011 (EUVL 2011, L 65, s. 1).