UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
23 päivänä huhtikuuta 2015 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Siirtotyöläisten sosiaaliturva – Asetus (ETY) N:o 1408/71 – 13 artiklan 2 kohta ja 17 artikla – Satunnainen työskentely jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin asuinvaltiossa – Sovellettava lainsäädäntö – Asuinvaltion päätös olla myöntämättä lapsilisiä ja alentaa vanhuuseläkettä
Asiassa C‑382/13,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Centrale Raad van Beroep (Alankomaat) on esittänyt 1.7.2013 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 4.7.2013, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
C. E. Franzen,
H. D. Giesen ja
F. van den Berg
vastaan
Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Bay Larsen sekä tuomarit K. Jürimäe (esittelevä tuomari), J. Malenovský, M. Safjan ja A. Prechal,
julkisasiamies: M. Szpunar,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 25.6.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– C. E. Franzen, edustajanaan advocaat S. Ikiz,
– Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank, asiamiehinään H. van der Most ja T. Theele,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehenään M. Noort,
– Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään S. Brighouse, avustajanaan barrister B. Kennely ja barrister J. Holmes,
– Euroopan komissio, asiamiehinään M. van Beek ja D. Martin,
kuultuaan julkisasiamiehen 10.9.2014 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 18.12.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1992/2006 (EUVL L 392, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1408/71), 13 artiklan 2 kohdan ja 17 artiklan sekä SEUT 20, SEUT 21 ja SEUT 45 artiklan tulkintaa.
2 Ennakkoratkaisua on pyydetty kolmessa riita-asiassa, joissa kantajina ovat C. E. Franzen, H. D. Giesen ja F. van den Berg ja vastaajana Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank (sosiaaliturvalaitoksen hallintoneuvosto, jäljempänä SVB) ja joissa on kyse mainitun viranomaisen päätöksistä evätä Franzenilta lapsilisät ja alentaa Giesenille myönnettyä puolisoetuutta ja van den Bergille myönnettyä vanhuuseläkettä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa
a) ’palkatulla työntekijällä’ ja ’itsenäisellä ammatinharjoittajalla’ tarkoitetaan:
i) henkilöä, joka on pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella vakuutettu yhden tai useamman palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän taikka virkamiesten erityisjärjestelmän kattaman vakuutustapahtuman varalta,
ii) henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu yhden tai useamman tässä asetuksessa tarkoitetun sosiaaliturvan alan kattaman vakuutustapahtuman varalta sosiaaliturvajärjestelmässä, joka koskee kaikkia asukkaita tai koko työssäolevaa väestöä, jos tällainen henkilö:
– voidaan määrittää palkatuksi työntekijäksi tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi sen perusteella, kuinka tällainen järjestelmä on hallinnollisesti järjestetty tai rahoitettu, tai
– jollei tällaista perustetta ole, on vakuutettu joidenkin muiden liitteessä I eriteltyjen vakuutustapahtumien varalta palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmässä, tai iii alakohdassa tarkoitetussa järjestelmässä joko pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella, tai jollei kyseisessä jäsenvaltiossa ole sellaista järjestelmää, vastaa liitteessä I olevaa määritelmää;
– –”
4 Asetuksen 2 artiklan otsikko on ”Asetuksen soveltamisalaan kuuluvat henkilöt”, ja sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja opiskelijoihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön piiriin ja jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia tai jotka ovat valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jäsenvaltion alueella, sekä heidän perheenjäseniinsä tai jälkeenjääneisiinsä.”
5 Asetuksen N:o 1408/71 13 artiklassa, joka on sen II osastossa, jonka otsikko on ”Sovellettava lainsäädäntö”, säädetään seuraavaa:
”1. Jollei 14 c tai 14 f artiklasta muuta johdu, henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Tämä lainsäädäntö määrätään tämän osaston säännösten mukaisesti.
2. Jollei 14–17 artiklasta muuta johdu:
a) jäsenvaltion alueella työskentelevä henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka hän asuu toisen jäsenvaltion alueella ja vaikka hänen työnantajanaan toimivan yrityksen tai yksityisen henkilön kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella;
– –
f) henkilö, johon jäsenvaltion lainsäädäntöä lakataan soveltamasta ilman, että toisen jäsenvaltion lainsäädäntö tulee sovellettavaksi häneen jonkin tämän kohdan edellä olevassa alakohdassa säädetyn säännön mukaisesti taikka jonkin artikloissa 14–17 säädetyn poikkeuksen tai erityissäännöksen perusteella, kuuluu sen jäsenvaltion lainsäädännön piiriin, jonka alueella hän asuu, yksinomaan tämän lainsäädännön määräysten mukaisesti.”
6 Asetuksen 17 artiklan otsikko on ”Poikkeukset 13–16 artiklaan”, ja siinä säädetään seuraavaa:
”Kaksi tai useampi jäsenvaltio, näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset tai näiden viranomaisten nimeämät toimielimet voivat yhteisellä sopimuksella määrätä poikkeuksista 13–16 artiklan määräyksiin tiettyjen henkilöryhmien tai tiettyjen henkilöiden eduksi.”
Alankomaiden oikeus
Yleinen vanhuuseläkelaki
7 Yleisen vanhuuseläkelain (Algemene Ouderdomswet, jäljempänä AOW) 2 §:n mukaan maassa asuvalla tarkoitetaan kyseisessä laissa henkilöä, joka asuu Alankomaissa.
8 AOW:n 3 §:n 1 momentin mukaan henkilön asuinpaikka määräytyy vallitsevien olosuhteiden mukaisesti.
9 AOW:n 6 §:n 1 momentin a kohdan nojalla kyseisen lain säännösten mukaisesti vakuutetaan maassa asuva henkilö, joka ei ole vielä saavuttanut eläkeikää. Lain 6 §:n 3 momentissa tarkennetaan, että sen 1 ja 2 momentista poiketen vakuutettujen piiriä voidaan laajentaa tai rajoittaa asetuksella tai asetuksen nojalla.
10 AOW:hen lisättiin 29.4.1998 annetulla lailla (Stb. 1998, nro 267) 6a §, jota on sovellettu taannehtivasti 1.1.1989 alkaen ja jossa säädetään seuraavaa:
”Tarvittaessa AOW:n 6 §:stä ja siihen perustuvista säännöksistä poiketen
a) vakuutetuksi katsotaan henkilö, jonka vakuuttaminen tämän lain nojalla perustuu kansainvälisen järjestön sopimuksen tai päätöksen soveltamiseen,
b) vakuutetuksi ei katsota henkilöä, johon sovelletaan kansainvälisen järjestön sopimuksen tai päätöksen perusteella muun valtion lainsäädäntöä.”
11 AOW:n 13 §:n 1 momentin a kohdassa säädetään, että eläkkeen määrää vähennetään kahdella prosentilla jokaiselta kalenterivuodelta, jona eläkkeeseen oikeutettu ei ole ollut vakuutettuna sen jälkeen, kun hän on täyttänyt 15 vuotta, siihen asti, kun hän on täyttänyt 65 vuotta.
12 Edellä mainitun pykälän 2 momentin a kohdassa säädetään, että etuuden bruttomäärää vähennetään kahdella prosentilla jokaiselta kalenterivuodelta, jona eläkkeeseen oikeutetun puoliso ei ole ollut vakuutettuna sen jälkeen, kun eläkkeeseen oikeutettu on täyttänyt 15 vuotta, siihen asti, kun hän on täyttänyt 65 vuotta.
13 AOW:n 45 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen, sellaisena kuin se oli voimassa 1.4.1985, mukaan vakuutetut ja aiemmin vakuutettuina olleet voivat maksaa asetuksella tai sen nojalla määritetyissä tapauksissa sekä määritettyjen ehtojen ja tariffien mukaisesti vakuutusmaksuja ajanjaksoilta, joina heitä ei ole vakuutettu tai he eivät ole olleet vakuutettuina sen jälkeen, kun he ovat täyttäneet 15 vuotta, siihen asti, kun he ovat täyttäneet 65 vuotta.
14 Tämän säännöksen, sellaisena kuin se oli voimassa 1.1.1990, mukaan vakuutetut ja aiemmin vakuutettuina olleet voivat asetuksella tai sen nojalla määritetyissä tapauksissa sekä määritettyjen ehtojen ja tariffien mukaisesti ottaa vapaaehtoisen vakuutuksen niiden ajanjaksojen osalta, joina heitä ei ole vakuutettu tai joina he eivät ole olleet vakuutettuina sen jälkeen, kun he ovat täyttäneet 15 vuotta, siihen asti, kun he ovat täyttäneet 65 vuotta.
Yleinen lapsilisälaki
15 Yleisen lapsilisälain (Algemene Kinderbijslagwet, jäljempänä AKW) 2 § ja 3 §:n 1 momentti vastaavat sisällöltään AOW:n 2 §:ää ja 3 §:n 1 momenttia.
16 AKW:n 6 §:n 1 momentin a kohdan mukaan maassa asuva henkilö vakuutetaan tämän lain säännösten mukaisesti.
17 AKW:n 6a §:n b kohdassa säädetään, että tarvittaessa AKW:n 6 §:stä ja siihen perustuvista säännöksistä poiketen vakuutetuksi ei katsota henkilöä, johon sovelletaan kansainvälisen järjestön sopimuksen tai päätöksen perusteella muun valtion lainsäädäntöä.
Asetus sosiaalivakuutettujen piirin laajentamisesta ja rajoittamisesta
18 Käsiteltävissä riita-asioissa kyseessä olevalla ajanjaksolla annettiin AOW:n ja AKW:n 6 §:n 3 momentin nojalla peräkkäin joukko asetuksia sosiaalivakuutettujen piirin laajentamisesta ja rajoittamisesta (Besluit uitbreiding en beperking kring verzekerden volksverzekeringen, jäljempänä BUB). Pääasioiden tosiseikkoihin sovellettiin ensin 19.10.1976 annettua asetusta (Stb. 557; jäljempänä vuoden 1976 BUB), sitten 3.5.1989 annettua asetusta (Stb. 164; jäljempänä vuoden 1989 BUB) ja tämän jälkeen 24.12.1998 annettua asetusta (Stb. 746; jäljempänä vuoden 1999 BUB).
19 Vuoden 1976 BUB:n 2 §:n 1 momentin a kohdan mukaan esimerkiksi AOW:ssä tarkoitettuna vakuutettuna ei pidetä maassa asuvaa henkilöä, joka työskentelee Alankomaiden kuningaskunnan ulkopuolella palkatussa työssä ja joka on tällä perusteella vakuutettu vanhuuden tai kuoleman varalta maksettavien etuuksien ja lapsilisien osalta ulkomaisessa lakisääteisessä järjestelmässä, joka on voimassa valtiossa, jossa hän työskentelee.
20 Vuoden 1976 BUB korvattiin vuoden 1989 BUB:llä, jonka 10 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin se oli voimassa 1.7.1989–1.1.1992, säädettiin, että ”sosiaalivakuutuksessa ei vakuuteta maassa asuvaa henkilöä, joka työskentelee yksinomaan Alankomaiden ulkopuolella”. Vuoden 1989 BUB:n sama säännös oli 1.1.1992–1.1.1997 muotoiltu siten, että sen mukaan ”sosiaalivakuutuksessa ei vakuuteta maassa asuvaa henkilöä, joka työskentelee keskeytyksettä vähintään kolmen kuukauden ajan yksinomaan Alankomaiden ulkopuolella”. Vuoden 1989 BUB:n 10 §:n 1 momentissa säädettiin, sellaisena kuin se oli voimassa 1.1.1997–1.1.1999, että ”sosiaalivakuutuksessa ei vakuuteta maassa asuvaa henkilöä, joka työskentelee keskeytyksettä vähintään kolmen kuukauden ajan yksinomaan Alankomaiden ulkopuolella, ellei kyseistä työtä tehdä työsuhteessa Alankomaissa asuvaan tai rekisteröityyn työnantajaan”.
21 Vuoden 1989 BUB korvattiin 1.1.1999 vuoden 1999 BUB:llä. Sen 12 §:ssä säädetään, että ”sosiaalivakuutuksessa ei vakuuteta maassa asuvaa henkilöä, joka työskentelee keskeytyksettä vähintään kolmen kuukauden ajan yksinomaan Alankomaiden ulkopuolella, ellei kyseistä työtä tehdä yksinomaan työsuhteessa Alankomaissa asuvaan tai rekisteröityyn työnantajaan”.
22 Sekä vuoden 1989 että vuoden 1999 BUB:ssä oli kohtuullistamislauseke – ensin mainitun asetuksen 25 §:ssä ja viimeksi mainitun 24 §:ssä –, jossa SVB valtuutettiin vuoden 1989 BUB:n yhteydessä poikkeamaan tietyissä tapauksissa tämän asetuksen säännöksistä sellaisten erittäin vakavalla tavalla epäoikeudenmukaisten tilanteiden korjaamiseksi, joita mainittuun asetukseen perustuvasta vakuutusvelvollisuudesta tai vakuutuksen ulkopuolelle sulkemisesta voi aiheutua, tai vuoden 1999 BUB:llä vahvistetuissa puitteissa olemaan soveltamatta asetuksen säännöksiä tai poikkeamaan niistä siinä tapauksessa, että soveltaminen johtaisi vakuutettujen piirin huomattavan laajentamisen tai rajoittamisen vuoksi vakavalla tavalla epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, joka johtuu yksinomaan jälkimmäiseen asetukseen perustuvasta vakuutusvelvollisuudesta tai vakuutuksen ulkopuolelle sulkemisesta.
Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset
23 Pääasian kantajat ovat kaikki Alankomaiden kansalaisia ja asuvat Alankomaissa.
Asia Franzen
24 Vuonna 1965 syntynyt Franzen sai AKW:n nojalla lapsilisää vuonna 1995 syntyneestä tyttärestään, jonka yksinhuoltaja hän oli. Vuonna 2002 Franzen ilmoitti SVB:lle työskennelleensä 1.1.2001 alkaen Saksassa kampaajana 20 tuntia viikossa. Koska Franzenin tästä työstä saamat tulot olivat pienet, hänet oli vakuutettu Saksassa vain pakollisessa lakisääteisessä työtapaturmavakuutusjärjestelmässä (Unfallversicherung) ilman, että hänellä olisi ollut mahdollisuutta kuulua mihinkään muuhun saksalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään. SVB epäsi häneltä 25.2.2003 tekemällään päätöksellä lapsilisät 1.10.2002 alkaen.
25 SVB on unionin tuomioistuimelle toimittamissaan huomautuksissa täsmentänyt, että Franzen oli 21.9.2003 päivätyssä kirjeessä vaatinut vuoden 1999 BUB:n 24 §:n mukaisesti, että häntä ei enää suljettaisi sosiaalivakuutusjärjestelmän vakuutusturvan ulkopuolelle. SVB oli 15.3.2004 tekemällään päätöksellä hylännyt vaatimuksen sillä perusteella, ettei Franzenia ollut vakuutettu unionin oikeuden eikä Alankomaiden oikeussääntöjen perusteella. SVB on ilmoittanut ehdottaneensa kuitenkin Franzenille päätöstä tiedoksiannettaessa 15.3.2004, että hän vaatisi toimivaltaista saksalaista laitosta tekemään asetuksen N:o 1408/71 17 artiklan mukaisesti päätöksen siitä, että hän kuuluu yksinomaan Alankomaiden lainsäädännön alaisuuteen. Franzen ei SVB:n mukaan reagoinut tähän ehdotukseen.
26 Franzen teki 30.1.2006 uuden lapsilisähakemuksen, jonka SVB hyväksyi 27.3.2006 tekemällään päätöksellä vuoden 2006 ensimmäisestä vuosineljänneksestä alkaen.
27 Franzenin nimissä haettiin 5.6.2007 päivätyllä kirjeellä lapsilisiä vuoden 2002 neljännestä vuosineljänneksestä alkaen. SVB katsoi 5.7.2007 tekemässään päätöksessä, ettei Franzenilla ollut enää oikeutta lapsilisiin vuoden 2006 ensimmäisestä vuosineljänneksestä alkaen mutta päätti olla perimättä takaisin perusteettomasti maksettuja summia. Franzenin oikaisuvaatimus tästä päätöksestä todettiin 16.11.2007 tehdyssä päätöksessä perusteettomaksi, minkä lisäksi hänen 5.6.2007 tekemänsä valitus hylättiin.
28 SVB teki 6.2.2008 eli hetkellä, jolloin Franzenin valitus viimeksi mainitusta päätöksestä oli vielä käsiteltävänä, uuden päätöksen, jolla se muutti 16.11.2007 tekemänsä päätöksen perusteluja ja totesi, että lapsilisähakemukset oli hylätty sillä perusteella, että asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan mukaan Franzeniin oli sovellettava yksinomaan Saksan lainsäädäntöä, mikä sulki pois mahdollisuuden Alankomaiden sosiaalivakuutusten soveltamiseen.
29 Rechtbank Maastricht totesi 5.8.2008 antamassaan tuomiossa 16.11.2007 ja 6.2.2008 tehdyistä päätöksistä nostetut kanteet perusteettomiksi. Franzen haki siihen muutosta Centrale Raad van Beroepilta, ja pääasioiden asianosaiset ovat ilmoittaneet mainitussa tuomioistuimessa käytävässä menettelyssä olevansa erimielisiä siitä, onko Franzen ollut 1.10.2002 alkaen vakuutettuna AKW:n nojalla sillä perusteella, että hänen asuinpaikkansa oli Alankomaissa.
Asia Giesen
30 Giesenin puoliso (synt. 1947) työskenteli Saksassa vuonna 1970 ja tämän jälkeen 19.5.1988–12.5.1993 niin sanottuna vähäistä työtä tekevänä työntekijänä (geringfügig Beschäftigte). Hän oli muun muassa myyjänä vaatetusliikkeessä satunnaisesta työstä tehdyn työsopimuksen perusteella; hänen suorittamiensa työtuntien määrä vastasi korkeintaan kahta tai kolmea työpäivää kuukaudessa.
31 Giesen haki 22.9.2006 AOW:n nojalla vanhuuseläkettä ja puolisoetuutta, ja SVB hyväksyi hakemuksen 3.10.2007 tekemällään päätöksellä. Puolisoetuutta oli kuitenkin alennettu 16 prosentilla, koska Giesenin puolisoa ei ollut vakuutettu Alankomaiden sosiaalivakuutuksissa jaksolla, jonka aikana tämä oli työskennellyt Saksassa. Giesen teki oikaisuvaatimuksen päätöksestä siltä osin, kuin sillä oli alennettu mainittua etuutta. Oikaisuvaatimus hylättiin perusteettomana 20.5.2008 tehdyllä päätöksellä.
32 Rechtbank Roermond totesi 13.10.2008 antamallaan tuomiolla Giesenin kanteen 20.5.2008 tehdystä päätöksestä perusteettomaksi. Se katsoi, ettei Giesenin puoliso ollut Alankomaiden lainsäädännön alainen, koska asiassa ei ollut osoitettu, ettei tämä ollut työskennellyt Saksassa kolmea kuukautta kauemmin. Giesen valitti ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen, jossa käytävässä menettelyssä pääasian asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko Giesenin puoliso ollut vakuutettuna AOW:n nojalla sillä perusteella, että hänen asuinpaikkansa oli Alankomaissa.
Asia van den Berg
33 Van den Berg (synt. 1943) oli työskennellyt Saksassa 25.6.–24.7.1972 ja 1.1.1990–31.12.1994. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan hän ei tehnyt työtä joka päivä vaan vain lyhyitä jaksoja. Häntä ei voitu hänen tulojensa pienuuden vuoksi velvoittaa maksamaan sosiaaliturvamaksuja Saksassa. Van den Berg haki 17.1.2008 vanhuuseläkettä AOW:n nojalla. SVB myönsi hänelle 1.8.2008 tekemällään päätöksellä eläkkeen tehden siihen kuitenkin 14 prosentin suuruisen vähennyksen siksi, että van den Berg ei ollut yli seitsemään vuoteen ollut vakuutettuna Alankomaissa. Van den Bergin oikaisuvaatimus hyväksyttiin osittain 25.11.2008 tehdyllä päätöksellä ja vähennykseksi vahvistettiin 10 prosenttia.
34 Rechtbank Maastricht totesi 19.10.2009 antamallaan tuomiolla van den Bergin kanteen 25.11.2008 tehdystä päätöksestä perusteettomaksi. Van den Berg valitti tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen, jossa käytävässä menettelyssä pääasian asianosaiset ovat erimielisiä siitä, oliko van den Berg ollut 1.1.1990–31.12.1994 vakuutettuna AOW:n nojalla sillä perusteella, että hänen kotipaikkansa oli Alankomaissa.
Näitä kolmea asiaa koskevat yhteiset toteamukset
35 Centrale Raad van Beroep katsoo, että pääasioissa kyseessä olevat henkilöt voidaan katsoa riidanalaisten jaksojen ajalta asetuksen N:o 1408/71 2 artiklassa tarkoitetuiksi palkatuiksi työntekijöiksi, kun mainittua säännöstä luetaan yhdessä 1 artiklan a alakohdan kanssa, ja että AOW ja AKW kuuluvat asetuksen asialliseen soveltamisalaan.
36 Asiassa on sen mukaan kuitenkin avoinna se, ovatko nämä henkilöt olleet asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla Saksan lainsäädännön alaisia, ja jos näin on, merkitseekö tämän säännöksen poissulkeva vaikutus sitä, ettei Alankomaiden lainsäädäntöä voida soveltaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa tässä yhteydessä tuomioon Kits van Heijningen (C‑2/89, EU:C:1990:183), jossa oli kyse osa-aikaisesta työstä, ja pohtii, sovelletaanko tätä oikeuskäytäntöä myös satunnaisesta työstä tehtyyn työsopimukseen.
37 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että käsiteltävissä asioissa ei ole kiistetty sitä, että kyseessä olevia henkilöitä ei ollut työskentelynsä perusteella vakuutettu Saksan lainsäädännön perusteella, lukuun ottamatta pakollista kuulumista Saksan työtapaturmavakuutusjärjestelmään, minkä vuoksi he eivät ole voineet vaatia tapauksesta riippuen joko vanhuuseläkettä tai lapsilisiä. Se tuo lisäksi esiin sen, ettei Giesenin puolisoa ollut AOW:n ja AKW:n nojalla vakuutettu 1.7.1989–31.12.1992 eikä van de Bergiä taikka Franzenia heitä koskevilla riidanalaisilla jaksoilla. Sen selvittämiseksi, onko unionin oikeus esteenä tälle poissulkemiselle, on tämän tuomioistuimen mukaan tulkittava niitä unionin oikeussääntöjä, jotka koskevat työntekijöiden ja unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta, eli yhtäältä SEUT 45 artiklaa ja toisaalta SEUT 20 ja SEUT 21 artiklaa.
38 Centrale Raad van Beroep on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) a) Onko asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan johdantolausetta ja a alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltiossa asuva henkilö, johon sovelletaan kyseistä asetusta ja joka tekee palkattua työtä enintään kahtena tai kolmena päivänä kuukaudessa satunnaisesta työstä tehdyn työsopimuksen perusteella toisessa jäsenvaltiossa, on tällä perusteella työskentelyvaltion sosiaaliturvalainsäädännön alainen?
b) Jos ensimmäisen kysymyksen a kohtaan vastataan myöntävästi, sovelletaanko työskentelyvaltion sosiaaliturvalainsäädäntöä sekä työntekopäivinä että niinä päivinä, jolloin työtä ei tehdä, ja jos sovelletaan, kuinka kauan sitä sovelletaan tosiasiallisen työnteon päättymisen jälkeen?
2) Ovatko asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan johdantolause ja a alakohta, luettuna yhdessä 13 artiklan 1 kohdan kanssa, esteenä sille, että siirtotyöläinen, johon sovelletaan työskentelyvaltion sosiaaliturvalainsäädäntöä, katsotaan asuinvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla AOW:n mukaan vakuutetuksi viimeksi mainitussa valtiossa?
3) a) Onko unionin oikeutta ja erityisesti työntekijöiden ja/tai unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä ja säännöksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä nyt käsiteltävien asioiden olosuhteissa AOW:n 6a §:n ja/tai AKW:n 6a §:n kaltaisen kansallisen säännöksen soveltamiselle siten, että Alankomaissa asuva siirtotyöläinen suljetaan siellä AOW:n ja/tai AKW:n mukaisen vakuutuksen ulkopuolelle sillä perusteella, että häneen sovelletaan yksinomaan Saksan sosiaaliturvalainsäädäntöä, myös silloin, kun kyseinen työntekijä suljetaan Saksassa vähäistä työtä tekevänä työntekijänä (”geringfügig Beschäftigte”) vanhuuseläkevakuutuksen (”Altersrente”) ulkopuolelle eikä hänellä ole oikeutta lapsilisään (”Kindergeld”)?
b) Onko kolmannen kysymyksen a kohtaan annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, että vapaaehtoisen AOW:n mukaisen vakuutuksen ottaminen oli mahdollista tai että SVB:ltä oli mahdollista vaatia asetuksen N:o 1408/71 17 artiklassa tarkoitetun sopimuksen tekemistä?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
39 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa ensimmäisellä kysymyksellään vastauksen siihen, onko asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltiossa asuva henkilö, johon mainittua asetusta sovelletaan ja joka tekee palkattua työtä muutamana päivänä kuukaudessa satunnaisesta työstä tehdyn työsopimuksen perusteella jossakin toisessa jäsenvaltiossa, työskentelyvaltion lainsäädännön alainen ja jos näin on, kattaako tämä myös sellaiset päivät, joina palkattua työtä ei tehdä.
40 On muistettava, että asetuksella N:o 1408/71 on perustettu järjestelmä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseksi ja että sen II osastossa säädetään unionissa liikkuviin työntekijöihin sovellettavan lainsäädännön määräytymisestä (ks. vastaavasti mm. tuomio Wencel, C‑589/10, EU:C:2013:303, 45 kohta).
41 Asetuksen II osaston säännöksillä pyritään varmistamaan, että asianomaiset henkilöt ovat vain yhden jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän alaisia, jotta vältettäisiin sovellettavien kansallisten lainsäädäntöjen päällekkäisyys ja vaikeudet, joita tästä voi seurata (ks. tuomio Ten Holder, 302/84, EU:C:1986:242, 19 kohta; tuomio Luijten, 60/85, EU:C:1986:307, 12 kohta; tuomio Bosmann, C‑352/06, EU:C:2008:290, 16 kohta ja tuomio Hudzinski ja Wawrzyniak, C‑611/10 ja C‑612/10, EU:C:2012:339, 41 kohta).
42 Yhden sovellettavan lainsäädännön periaate ilmaistaan asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 1 kohdassa, jossa säädetään, että työntekijä, johon tätä asetusta sovelletaan, on vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alainen (ks. tuomio Ten Holder, 302/84, EU:C:1986:242, 20 kohta; tuomio Luijten, 60/85, EU:C:1986:307, 13 kohta ja tuomio Bosmann, C‑352/06, EU:C:2008:290, 16 kohta).
43 Asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltion alueella työskentelevä henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka hän asuu toisen jäsenvaltion alueella. Siitä, että jonkin jäsenvaltion lainsäädäntö määritetään työntekijään sovellettavaksi lainsäädännöksi tämän säännöksen nojalla, seuraa, että vain tämän jäsenvaltion lainsäädäntöä sovelletaan häneen (ks. tuomio Ten Holder, 302/84, EU:C:1986:242, 23 kohta ja tuomio Bosmann, C‑352/06, EU:C:2008:290, 17 kohta).
44 Tuomiossa Kits van Heijningen (C‑2/89, EU:C:1990:183, 10 kohta), joka koski osa-aikaista työtä, jota tehtiin kaksi tuntia kahtena päivänä viikossa, todettiin, ettei asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdan tai 2 artiklan 1 kohdan sanamuodon perusteella voitu sulkea asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle tiettyjä henkilöryhmiä heidän työhön käyttämänsä ajan perusteella. Näin ollen henkilön on katsottava kuuluvan asetuksen soveltamisalaan, jos hän täyttää sekä sen 1 artiklan a alakohdassa että 2 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.
45 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ensimmäisellä kysymyksellään halunnut vastauksen siihen, voidaanko tuomiossa Kits van Heijningen (C‑2/89, EU:C:1990:183) omaksuttua oikeuskäytäntöä soveltaa Giesenin puolisoa koskevan tilanteen kaltaisessa tilanteessa, jossa henkilö on tehnyt työtä Saksassa ainoastaan parina kolmena päivänä kuukaudessa. Mainittu kansallinen tuomioistuin katsoo Franzenin ja van den Bergin tapauksissa näytetyksi, että he ovat työskennelleet Saksassa palkatussa työssä ja että Saksan liittotasavalta oli toimivaltainen jäsenvaltio näitä kahta henkilöä koskevan riidanalaisen jakson aikana.
46 Koska tämän tuomion 44 kohdassa lainatun oikeuskäytännön mukaan palkattuun työhön käytetyllä ajalla ei ole merkitystä sen kannalta, sovelletaanko asetusta N:o 1408/71 asianomaiseen henkilöön, on katsottava, että henkilö, joka tekee työtä parina kolmena päivänä kuukaudessa ja joka täyttää asetuksen N:o 1408/71 sekä 1 artiklan a alakohdassa että 2 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset eli joka on palkattuna työntekijänä yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen ja joka on jonkin näistä kansalainen, kuuluu asetuksen soveltamisalaan. Asetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan tällainen henkilö on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän työskentelee.
47 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy lisäksi, sovelletaanko sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa työtä tehdään, 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla työntekopäivien lisäksi myös niinä päivinä, jolloin työtä ei tehdä.
48 Vastaus tähän kysymykseen saadaan myös tuomiosta Kits van Heijningen (C‑2/89, EU:C:1990:183). Sen 14 kohdassa todetaan näet, ettei asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa eroteta mitenkään toisistaan kokoaikaista tai osa-aikaista työntekoa. Lisäksi on niin, että tämän säännöksen tavoitteet jäisivät toteutumatta, jos olisi katsottava, että siinä tarkoitetun jäsenvaltion lainsäädännön soveltaminen on rajattu kausiin, joiden aikana työtä tehdään ja suljettaisiin pois kaudet, joiden aikana asianomainen henkilö ei tee työtään.
49 Tällä perusteella tuomiossa todettiin, että asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että asetuksen soveltamisalaan kuuluva henkilö, joka tekee työtä osa-aikaisesti jäsenvaltiossa, on tämän valtion lainsäädännön alainen sekä työntekopäivinä että päivinä, jolloin hän ei tee työtä (tuomio Kits van Heijningen, C‑2/89, EU:C:1990:183, 15 kohta).
50 Samat näkökohdat soveltuvat pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen satunnaisesti tehtyyn palkattuun työhön. Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa työtä tehdään, sovelletaan niin kauan kuin asianomainen henkilö työskentelee mainitussa jäsenvaltiossa. Merkitystä ei tätä arvioitaessa ole työsuhteen olemassaololla, työsuhdetyypillä, kuten osa-aikaisuudella tai työn satunnaisuudella, tai työntekijän suorittamien työtuntien määrällä.
51 Tätä tulkintaa ei voida torjua asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan f alakohtaa koskevalla oikeuskäytännöllä, jonka mukaan mainittua säännöstä, jonka perusteella henkilö katsotaan säännöksessä mainituin edellytyksin asuinjäsenvaltion lainsäädännön alaiseksi, sovelletaan sekä henkilöihin, jotka ovat pysyvästi lopettaneet kaiken työnteon, että henkilöihin, jotka ovat lopettaneet työnteon ainoastaan väliaikaisesti (tuomio Kuusijärvi, C‑275/96, EU:C:1998:279, 39 ja 40 kohta ja tuomio Adanez-Vega, C‑372/02, EU:C:2004:705, 24 kohta).
52 Kuten SVB on perustellusti esittänyt, näin on siksi, että kun kyse on satunnaisesta työstä, jaksoa, jonka aikana työtä ei tehdä, ei voida pitää työn väliaikaisena lopettamisena. Unionin tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta käy tämän osalta ilmi, että Giesenin puolison ja hänen työnantajansa välinen työsuhde on ollut keskeytyksettä voimassa viiden vuoden ajan. Näin ollen hän on tämän jakson aikana ollut asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti työskentelyjäsenvaltion eli tässä tapauksessa Saksan lainsäädännön alainen.
53 Ensimmäiseen kysymykseen on siis vastattava, että asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiossa asuva henkilö, joka kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan ja joka työskentelee muutamana päivänä kuukaudessa satunnaisesta työstä tehdyn sopimuksen perusteella toisessa jäsenvaltiossa, on työskentelyjäsenvaltion lainsäädännön alainen sekä niinä päivinä, joina hän tekee palkattua työtä, että niinä päivinä, joina hän ei tee työtä.
Toinen kysymys
54 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on toisella kysymyksellään halunnut vastauksen siihen, onko asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava yhdessä sen 1 kohdan kanssa siten, että se on pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa esteenä sille, että työskentelyjäsenvaltionsa lainsäädännön alainen siirtotyöläinen saa asuinjäsenvaltionsa kansallisen lainsäädännön nojalla viimeksi mainitun jäsenvaltion vanhuusvakuutusjärjestelmään liittyvät etuudet tai perheavustukset.
55 Kysymyksessä viitataan pääasioissa kyseessä oleviin erityisiin olosuhteisiin, joissa työskentelyjäsenvaltion lainsäädännön soveltaminen ei ole johtanut asianomaisten vakuuttamiseen tämän jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmässä lapsilisien ja vanhuusvakuutuksen osalta.
56 Vaikka pääasiassa kyseessä oleva asuinjäsenvaltion lainsäädäntö estää AKW:n ja AOW:n 6a §:n b kohdassa vahvistetun poissulkevan lausekkeen mukaisesti pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten siirtotyöläisten vakuuttamisen sen vanhuusvakuutusjärjestelmässä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää, että jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, sen on sivuutettava tämän poissulkevan lausekkeen soveltaminen ja sovellettava vuoden 1989 BUB:ssä ja vuoden 1999 BUB:ssä vahvistettua kohtuullistamislauseketta sellaisten erittäin vakavalla tavalla epäoikeudenmukaisten tilanteiden korjaamiseksi, joita vakuutusvelvollisuudesta tai sen ulkopuolelle sulkemisesta voi aiheutua.
57 Kysymys siitä, onko asetuksen N:o 1408/71 13 artikla esteenä sille, että asuinjäsenvaltio myöntää mainitut etuudet, tulee esiin tässä yhteydessä.
58 On muistettava, että tuomiossa Bosmann (C‑352/06, EU:C:2008:290) ja tuomiossa Hudzinski ja Wawrzyniak (C‑611/10 ja C‑612/10, EU:C:2012:339) on jo hyväksytty poikkeuksia yhden sovellettavan lainsäädännön periaatteesta ja tunnustettu jäsenvaltiolle, joka ei ole asetuksen N:o 1408/71 II osaston nojalla toimivaltainen, valta myöntää siirtotyöläiselle tietyin edellytyksin perhe-etuuksia kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.
59 Tuomiossa Bosmann (C‑352/06, EU:C:2008:290) todettiin asiayhteydessä, jossa ei ollut kyse samantyyppisten perhe-etuuksien päällekkäisyydestä siitä huolimatta, että kahden jäsenvaltion lainsäädäntöä sovellettiin samanaikaisesti, että vaikkei unionin oikeus velvoittanut asuinvaltion toimivaltaisia viranomaisia myöntämään Bosmannille kyseessä olevaa perhe-etuutta, mahdollisuutta etuuden myöntämiseen ei kuitenkaan voida sulkea pois, mikäli mainitulla henkilöllä oli oikeus kyseisiin etuuksiin pelkästään tässä jäsenvaltiossa sijaitsevan kotipaikkansa perusteella (ks. vastaavasti tuomio Bosmann, C‑352/06, EU:C:2008:290, 25, 27 ja 28 kohta).
60 Edellä mainitussa tuomiossa Bosmann (C‑352/06, EU:C:2008:290) todettiin nimenomaisesti, että siinä kyseessä olleen tapauksen kaltaisissa olosuhteissa asuinjäsenvaltiolta ei voida evätä mahdollisuutta myöntää perhe-etuuksia alueellaan asuville henkilöille. Sillä siitä huolimatta, että asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla jäsenvaltion alueella työskentelevä henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka hän asuu toisen jäsenvaltion alueella, asetuksen tarkoituksena ei ole kuitenkaan estää asuinjäsenvaltiota myöntämästä tälle henkilölle kansallisen lainsäädäntönsä nojalla perhe-etuuksia.
61 Vastaavanlainen poikkeus asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 1 kohdassa säädetystä yhden sovellettavan lainsäädännön periaatteesta hyväksyttiin tuomiossa Hudzinski ja Wawrzyniak (C‑611/10 ja C‑612/10, EU:C:2012:339), jossa todettiin jäsenvaltiolla, joka ei ollut asetuksen II osaston säännösten nojalla toimivaltainen mutta jonka alueella siirtotyöläinen oli työskennellyt tilapäisesti ja jossa tämä oli ollut yleisesti tuloverovelvollinen, olevan mahdollisuus myöntää lapsilisät asuinjäsenvaltion maksamien etuuksien lisäksi.
62 Perhe-etuuksista ja Franzenin tilanteesta on ensiksi todettava, että aivan niin kuin Bosmannin tilanteen kaltaisessa tilanteessa Saksan lainsäädännössä, pääasiassa kyseessä olevassa Alankomaiden lainsäädännössä oikeudelle perhe-etuuteen ei ole asetettu työskentelyä tai vakuutusta koskevaa edellytystä. Näin ollen pelkästään asuminen Alankomaissa riittää perusteeksi oikeudelle perhe-etuuksiin, kun ei oteta huomioon AKW:n ja AOW:n 6a §:n b kohdassa säädettyä poissulkevaa lauseketta, jolla yhden sovellettavan lainsäädännön periaate on saatettu osaksi kansallista oikeutta. Toisaalta työskentelyjäsenvaltion lainsäädännön muodollisesta soveltamisesta huolimatta Franzenille ei myönnetty oikeutta sosiaalietuuksiin tehtyjen työtuntien vähäisyyden ja valtion alueella tehdystä työstä saatujen tulojen pienuuden vuoksi. Näin ollen Franzenin tapauksessa, aivan niin kuin tuomiossa Bosmann (C‑352/06, EU:C:2008:290) käsiteltävänä olleessa tapauksessa, ei siinäkään ole kyse samaan vakuutuskauteen liittyvien samantyyppisten perhe-etuuksien päällekkäisyydestä.
63 Van der Bergiä ja Gieseniä koskevissa asioissa kyseessä olevien vanhuus- ja puolisoetuuksien osalta on tämän jälkeen huomattava, että niiden myöntämiselle asuinjäsenvaltion lainsäädännössä asetetut aineelliset edellytykset täyttyvät ja ettei näiden etuuksien myöntäminen johda samaan vakuutuskauteen liittyvien samantyyppisten etuuksien päällekkäisyyteen siinä tapauksessa, että asuinvaltion ja työskentelyvaltion lainsäädäntöä sovelletaan samanaikaisesti.
64 Unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa todettiinkin, että asumista koskevan edellytyksen täyttyminen riittää oikeuteen tulla vakuutetuksi Alankomaiden lakisääteisessä vanhuusvakuutusjärjestelmässä niissäkin tapauksissa, joissa henkilö on tietyn ajan työelämän ulkopuolella. Pääasioissa kyseessä olevat henkilöt eivät voineet pysyä Alankomaissa vanhuusvakuutuksen piirissä siksi, että he olivat tehneet satunnaisesti työtä Saksassa, mutta heitä ei kuitenkaan vakuutettu Saksan vanhuusvakuutusjärjestelmässä heidän tästä työstä saamiensa tulojen pienuuden vuoksi.
65 Näin ollen on todettava analogisesti asiassa Bosmann (C-352/06, EU:C:2008:290) annetun tuomion kanssa, että asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohta, luettuna yhdessä sen 1 kohdan kanssa, ei ole pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa esteenä sille, että työskentelyjäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään kuuluva siirtotyöläinen, joka täyttää tällaisten etuuksien saamisen aineelliset edellytykset asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti ja jonka osalta ei ole kyse samantyyppisten ja samaan ajanjaksoon liittyvien etuuksien päällekkäisyydestä, saa perhe- ja vanhuusetuuksia viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa.
66 Edellä esitetystä seuraa, että toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä sen 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa työskentelyjäsenvaltion lainsäädännön alainen siirtotyöläinen saa asuinjäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla viimeksi mainitun jäsenvaltion vanhuusvakuutusjärjestelmään liittyvät etuudet ja perheavustukset.
Kolmas kysymys
67 Kun otetaan huomioon toiseen kysymykseen annettu vastaus ja erityisesti se, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarkoituksena on sivuuttaa poissulkeva lauseke siinä tapauksessa, että toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi – kuten edellä 56 kohdassa on todettu – kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
68 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna 18.12.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1992/2006, 13 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiossa asuva henkilö, joka kuuluu asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna, soveltamisalaan ja joka työskentelee muutamana päivänä kuukaudessa satunnaisesta työstä tehdyn sopimuksen perusteella toisessa jäsenvaltiossa, on työskentelyjäsenvaltion lainsäädännön alainen sekä niinä päivinä, joina hän tekee palkattua työtä, että niinä päivinä, joina hän ei tee työtä.
2) Asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1992/2006, 13 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä sen 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa työskentelyjäsenvaltion lainsäädännön alainen siirtotyöläinen saa asuinjäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla viimeksi mainitun jäsenvaltion vanhuusvakuutusjärjestelmään liittyvät etuudet ja perheavustukset.
Allekirjoitukset