Language of document :

Kanne 31.3.2023 – Euroopan komissio v. Portugalin tasavalta

(asia C-210/23)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Caro de Sousa ja M. Noll-Ehlers)

Vastaaja: Portugalin tasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

toteaa, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU1 , sellaisena kuin se on muutettuna 16.4.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/52/EU2 , mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan, kun se ei ole saattanut asianmukaisesti osaksi oikeusjärjestystään kyseisen direktiivin 2011/92/EU 2 artiklan 4 kohtaa, 4 artiklan 5 kohdan b alakohtaa, 6 artiklan 2 kohdan d alakohtaa, 8 a artiklan 4 kohtaa ja 4 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä liitteessä III olevan 2 kohdan b alakohdan ja c alakohdan vi alakohdan kanssa.

velvoittaa Portugalin tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoo, että Portugalin tasavalta ei saattanut asianmukaisesti osaksi Portugalin oikeusjärjestystä useita tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU, sellaisena kuin se on muutettuna 16.4.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/52/EU (ajan tasalle saatettuna ja konsolidoituna, jäljempänä direktiivi), artikloja. Komissio lähetti Portugalin tasavallalle virallisen huomautuksen 11.10.2019. Tämän jälkeen Portugalin tasavallalle lähetettiin perusteltu lausunto 12.11.2021. Komissio esittää nyt nostamansa kanteen tueksi seuraavat kanneperusteet:

– Portugalin tasavalta rikkoi direktiivin 2 artiklan 4 kohtaa, kun se ei rajoittanut direktiivin 2 artiklan 4 kohdasta johtuvaa vapauttamista ympäristövaikutusten arviointimenettelyistä tapauksiin, joissa kyseisten säännösten soveltaminen vaikuttaisi haitallisesti hankkeen tarkoitukseen.

– Portugalin tasavalta rikkoi direktiivin 4 artiklan 5 kohtaa, kun se sääti, että tiettyjen hankkeiden osalta ei toteuteta ympäristövaikutusten arviointia, kun siitä vastava viranomainen ei esitä määräajassa lausuntoa siitä, että tällaisissa hankkeissa on toteutettava ympäristövaikutusten arviointi.

– Portugalin tasavalta rikkoi direktiivin 6 artiklan 2 kohtaa, kun se ei säätänyt, että yleisölle on ilmoitettava asianmukaisin tavoin heti, kun se on mahdollista, mahdollisten päätösten luonne tai päätösluonnos, jos sellainen on.

– Portugalin tasavalta rikkoi direktiivin 8 a artiklan 4 kohtaa, kun se ei säätänyt, että hankkeen hyväksymispäätöksessä yksilöityjen seurattavien muuttujien ja seurannan keston on oltava oikeassa suhteessa hankkeen laatuun, sijaintiin ja kokoon sekä sen ympäristövaikutusten merkittävyyteen.

– Portugalin tasavalta rikkoi direktiivin 4 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä liitteessä III olevan 2 kohdan b alakohdan kanssa, kun se ei sisällyttänyt luonnonvarojen “saatavuutta” kriteereihin, joilla on merkitystä määritettäessä sitä, onko hankkeelle tehtävä ympäristövaikutusten arviointi.

– Portugalin tasavalta rikkoi direktiivin 4 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä liitteessä III olevan 2 kohdan c alakohdan vi alakohdan kanssa, kun se ei maininnut “unionin lainsäädäntöä” tai alueita, “joilla ei ole noudatettu tai joiden osalta arvellaan, että siellä ei noudateta, – – ympäristölaatustandardeja”, luetellessaan seikkoja, joilla on merkitystä määritettäessä niitä alueita, joilla on arvioitava luonnonympäristön sietokykyä, merkityksellisinä kriteereinä määritettäessä sitä, onko hankkeessa toteutettava ympäristövaikutusten arviointi.

____________

1 EUVL 2012, L 26, s. 1.

1 EUVL 2014, L 124, s. 1.