Language of document : ECLI:EU:F:2010:9

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

23 päivänä helmikuuta 2010

Asia F-7/09

Marie-Hélène Faria

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Vuosien 2006/2007 arviointikierros – Arviointikertomuksen kumoamista koskeva vaatimus – Ilmeinen arviointivirhe – Henkisen kärsimyksen korvaaminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Marie-Hélène Faria vaatii ensinnäkin kumoamaan hänestä ajanjaksolta 1.10.2005–30.9.2007 laaditun arviointikertomuksen ja toiseksi velvoittamaan SMHV:n maksamaan 100 000 euroa korvauksena hänelle väitetysti aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu: SMHV:n kantajasta ajanjaksolta 1.10.2005–30.9.2007 laatima arviointikertomus kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaa kolme neljäsosaa kantajan oikeudenkäyntikuluista. Kantaja vastaa yhdestä neljäsosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

2.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Ilmeinen arviointivirhe

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

3.      Henkilöstö – Arviointi – Arviointikertomus – Kahteen eri tehtävään käytetty työaika

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

4.      Henkilöstö – Arviointi – Arviointikertomus – Virkamiehen tehokkuuden arviointi

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

5.      Henkilöstö – Arviointi – Arviointikertomus – Yleisten arviointien kohde

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

6.      Henkilöstö – Arviointi – Arviointikertomus – Ilmeinen arviointivirhe

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

7.      Henkilöstö – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Riidanalaisen lainvastaisen toimen kumoaminen – Kohtuullinen korvaus henkisestä kärsimyksestä

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

1.      Virkamiestuomioistuimen asiana ei ole omalla arvioinnillaan korvata niiden henkilöiden arviointia, joiden tehtävänä on arvioida arvioidun henkilön työtä, ja unionin toimielimillä on laaja harkintavalta arvioidessaan virkamiestensä työtä. Tosiseikkoja koskevia virheitä, ilmeisiä arviointivirheitä ja harkintavallan väärinkäyttöä lukuun ottamatta virkamiestuomioistuimen tehtävänä ei ole siis valvoa sitä, onko hallinnon arviointikertomuksessa suorittama arviointi virkamiehen ammatillisesta soveltuvuudesta perusteltu, kun se sisältää monitahoisia arvoarvostelmia, joita ei luonteensa vuoksi voida tarkistaa objektiivisella tavalla.

(ks. 44 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 36/81, 37/81 ja 218/81, Seton v. komissio, 1.6.1983 (Kok., s. 1789, 23 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-63/89, Latham v. komissio, 24.1.1991 (Kok., s. II-19, 19 kohta); asia T-18/93, Marcato v. komissio, 26.10.1994 (Kok. H., s. I‑A‑215 ja II‑681, 45 kohta); asia T-179/02, Pflugradt v. EKP, 20.5.2003 (Kok. H., s. I‑A‑149 ja II‑733, 46 kohta); asia T-96/04, Cwik v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H., s. I‑A‑343 ja II‑1523, 41 kohta) ja asia T-285/04, Andrieru v. komissio, 13.7.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑161 ja II‑A‑2‑775, 99 kohta)

2.      Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) virkamies voi osoittaakseen, että hänen arviointikertomustaan laadittaessa on tehty ilmeinen arviointivirhe, tukeutua mainitun kertomuksen eri versioiden vertailuun, jos ne on viimeistelty eli jos arvioija ja arvioinnin vahvistaja on ne allekirjoittanut ja jos ne muodostavat osan varsinaista arviointikertomuksen laatimismenettelyä, josta säädetään henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä, jotka virasto on antanut ja joita sovelletaan silloin, kun asianomainen on eri mieltä arviointikertomuksen eri versioiden sisällöstä.

(ks. 45 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: F-46/06, Skareby v. komissio, 6.3.2008 (Kok. H., s. I-A-1-69 ja II‑A‑1‑337, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

3.      Sellainen arviointikertomus on aineellisesti paikkansapitämätön, jossa todetaan, että virkamies on koko viiteajanjakson aikana käyttänyt puolet työajastaan tiettyyn virkaan ja toisen puolen toiseen virkaan ja jossa arvioidaan näin ollen asianomaisen työtä tältä pohjalta, vaikka on selvää, että kun virkaa kohden käytetyn työajan eri prosenttimäärät lasketaan yhteen, mainittu virkamies on käyttänyt vähän alle kaksi kolmasosaa ajastaan ensimmäiseen virkaan ja vähän yli kolmasosan toiseen virkaan.

(ks. 48 ja 49 kohta)

4.      Työmäärä vaikuttaa virkamiehen tehokkuuteen tai käytökseen viranhoidossa ja sen ollessa epätavallisen suuri, se on yksi sellaisista tekijöistä, joka toimielinten on otettava huomioon arvioidessaan henkilöstönsä suorituksia.

Vaikka arvioijat ovatkin heille myönnettyä harkintavaltaa käyttäessään vapaita määrittämään sen tavan, jolla he ottavat huomioon epätavallisen suuren työmäärän, ja päättämään tarvittaessa olla muuttamatta arviointiperusteitaan, he eivät voi kuitenkaan täysin sivuuttaa tällaista työmäärää, ja arviointikertomukseen sisältyvistä arvioinneista on ilmettävä ainakin lyhyesti se, että niiden laatijat ovat ottaneet sen huomioon.

Niihin eri rajoitteisiin ja vaikeuksiin, jotka arvioijien on otettava huomioon arvioidessaan virkamiehen tehokkuutta tai hänen käytöstään viranhoidossa, kuuluvat henkilöstön vajaukseen ja siitä asianomaisille virkamiehille aiheutuvaan liian suureen työmäärään liittyvät rajoitteet ja vaikeudet.

Kahden tehtävän samanaikaisen hoitamisen johdosta virkamiehellä on pakostakin selvästi liian suuri työmäärä, johon arviointikertomuksessa on siis viitattava.

(ks. 52 ja 53 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: T-236/05, Aldershoff v. komissio, 31.1.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑13 ja II‑A‑2‑75, 85 kohta)

5.      Yleisen arvioinnin on kuvastettava samassa arviointikertomuksessa esitettyjä analyyttisia arviointeja.

Sen hyväksyminen, että analyyttisiin arviointeihin tehdyt huomattavat parannukset eivät voi johtaa yleisten arviointien eli niiden arviointien muuttamiseen, jotka on erityisesti otettu huomioon ylennyskierroksen ajankohtana, olisi ristiriidassa näiden kahden tyyppisen arvioinnin johdonmukaisuutta koskevan vaatimuksen kanssa.

(ks. 55 ja 57 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-110/04, Sequeira Wandschneider v. komissio, 7.3.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑73 ja II‑A‑2‑533, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

6.      Sellaisessa arviointikertomuksessa, joka on aineellisesti paikkansapitämätön asianomaisen virkamiehen kuhunkin mainitussa arviointikertomuksessa arvioituun tehtävään käyttämän työajan osalta, jossa ei viitata lainkaan virkamiehen työmäärään ja joka on epäjohdonmukainen mainitun kertomuksen ensimmäisiin versioihin nähden on tehty ilmeinen arviointivirhe.

(ks. 58 kohta)

7.      Se, että virkamiehen riitauttama hallinnon toimi kumotaan, voi sinällään merkitä kohtuullista korvausta ja lähtökohtaisesti riittävää korvausta kaikesta siitä henkisestä kärsimyksestä, joka virkamiehelle tai toimihenkilölle on voinut aiheutua, lukuun ottamatta tapauksia, joissa hallinnon lainvastaisessa toimessa on tehty virkamiehen soveltuvuudesta tai käytöksestä sellainen arviointi, joka voi vahingoittaa häntä.

(ks. 64 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-223/99, Dejaiffe v. SMHV, 12.12.2000 (Kok. H., s. I‑A‑277 ja II‑1267, 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)