UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
5 päivänä syyskuuta 2019 (*)
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Kasvien terveyden suojelu – Direktiivi 2000/29/EY – Kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien unioniin kulkeutumisen ja siellä leviämisen estäminen – 16 artiklan 1 ja 3 kohta – Täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/789 – Toimenpiteet Xylella fastidiosan (Wells et al.) ‑organismin unioniin kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseksi – 7 artiklan 2 kohdan c alakohta – Leviämisen rajoittamista koskevat toimenpiteet – Velvollisuus poistaa välittömästi tartunnan saaneet kasvit 20 kilometrin etäisyydellä tartuntavyöhykkeeltä – 7 artiklan 7 kohta – Seurantavelvollisuus – Vuotuiset kartoitukset – 6 artiklan 2, 7 ja 9 kohta – Hävittämistoimenpiteet – Jatkuva ja yleinen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – SEU 4 artiklan 3 kohta – Vilpittömän yhteistyön velvoite
Asiassa C‑443/18,
jossa on kyse SEUT 258 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 4.7.2018,
Euroopan komissio, asiamiehinään B. Eggers ja D. Bianchi,
kantajana,
vastaan
Italian tasavalta, asiamiehenään G. Palmieri, avustajinaan S. Fiorentino ja G. Caselli, avvocati dello Stato,
vastaajana,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Regan (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Lycourgos, E. Juhász, M. Ilešič ja I. Jarukaitis,
julkisasiamies: Y. Bot,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon unionin tuomioistuimen presidentin päätöksen antaa asian käsittelylle Euroopan komission pyynnöstä etusija unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 3 kohdan mukaisesti,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Euroopan komissio vaatii kannekirjelmässään unionin tuomioistuinta toteamaan, että Italian tasavalta
– ei ole noudattanut toimenpiteistä Xylella fastidiosa (Wells et al.) ‑organismin unioniin kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseksi 18.5.2015 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/789 (EUVL 2015, L 125, s. 36), sellaisena kuin se on muutettuna 12.5.2016 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2016/764 (EUVL 2016, L 126, s. 77) (jäljempänä muutettu täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/789) 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole valvonut rajoitusalueella, että ainakin kaikki kasvit, joiden todetaan saaneen Xylella fastidiosa ‑tartunnan (jäljempänä Xf), poistetaan välittömästi, jos ne sijaitsevat tartuntavyöhykkeellä, enintään 20 kilometrin etäisyydellä tartuntavyöhykkeen ja muun Euroopan unionin alueen välisestä rajasta,
– ei ole noudattanut muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 7 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on jättänyt takaamatta, että Xf:n esiintymistä seurataan rajoitusalueella tarkoituksenmukaisina ajankohtina tehtävin vuotuisin kartoituksin,
– eikä lisäksi muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 6 artiklan 2, 7 ja 9 kohdan sekä 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 7 kohdan mukaisia velvoitteitaan eikä kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8.5.2000 annetun komission direktiivin 2000/29/EY (EYVL 2000, L 169, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 14.7.2017 annetulla komission täytäntöönpanodirektiivillä (EU) 2017/1279 (jäljempänä direktiivi 2000/29), 16 artiklan 1 kohdan mukaisia perustavanlaatuisia velvoitteitaan eikä SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön velvoitetta, koska se on toistuvasti laiminlyönyt välittömät toimenpiteet Xf:n leviämisen estämiseksi ja siten jättänyt toistuvasti noudattamatta muutetussa täytäntöönpanopäätöksessä 2015/789 tarkoitettuja erityisiä velvoitteitaan mainituilla tartuntavyöhykkeillä, mikä on mahdollistanut bakteerin leviämisen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Direktiivi 2000/29
2 Direktiivin 2000/29 16 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Kunkin jäsenvaltion on viipymättä tiedotettava kirjallisesti komissiolle ja muille jäsenvaltioille alueellaan esiintyvistä haitallisista organismeista, jotka on lueteltu liitteessä I olevan A osan I jaksossa – –
Jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kyseisten haitallisten organismien hävittämiseksi, tai jos se on mahdotonta, niiden leviämisen estämiseksi. Sen on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille toimenpiteistä, joita se on toteuttanut.
– –
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa komissio tutkii tilannetta pysyvän kasvinsuojelukomitean kanssa niin pian kuin mahdollista. Tietojen keruu paikalla voidaan suorittaa komission luvalla ja 21 artiklan sopivien säännösten mukaisesti. Vaaditut tuhoeläinvaaran analysointiin tai 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa alustavaan tuhoeläinvaaran analysointiin perustuvat toimenpiteet, mukaan lukien ne, joiden avulla voidaan päättää, onko jäsenvaltioiden toteuttamat toimenpiteet peruutettava tai muutettava, voidaan antaa 18 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Komissio seuraa tilanteen kehittymistä, ja tämän saman menettelyn mukaisesti muuttaa tai peruuttaa mainitut toimenpiteet tilanteen kehityksen mukaisesti. – –
– –”
3 Direktiivin 2000/29 liitteessä I olevassa A osassa luetellaan sen otsikon mukaisesti ”haitalliset organismit, joiden kulkeutuminen ja leviäminen on kiellettävä kaikissa jäsenvaltioissa”. Mainitun osan II jaksossa, jonka otsikkona on ”Haitalliset organismit, joita esiintyy yhteisössä ja jotka ovat merkittäviä koko yhteisössä”, olevan b kohdan, jonka otsikko on ”Bakteerit”, 3 kohta kuuluu seuraavasti: ”Xylella fastidiosa (Wells et al.)”.
Täytäntöönpanopäätökset 2014/87/EU ja 2014/497/EU
4 Toimenpiteistä organismin Xylella fastidiosa (Well et Raju) unionissa leviämisen estämiseksi 13.2.2014 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/87/EU (EUVL 2014, L 45, s. 29), joka annettiin direktiivin 2000/29 ja erityisesti sen 16 artiklan 3 kohdan neljännen virkkeen perusteella, toisessa, kolmannessa, neljännessä, seitsemännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(2) Italia ilmoitti 21 päivänä lokakuuta 2013 muille jäsenvaltioille ja komissiolle [Xf:n (jäljempänä mainittu organismi)] esiintymisestä alueellaan kahdella erillisellä alueella Leccen maakunnassa Apulian alueella. Samassa maakunnassa on sittemmin havaittu vielä kaksi erillistä tapausta. Mainitun organismin esiintyminen vahvistettiin useiden kasvilajien osalta, joita ovat Olea europaea L., – – ja joissa tapahtuu lehtien kuivumista ja nopeaa katoa – –
(3) Apulian alue ryhtyi 29 päivänä lokakuuta 2013 direktiivin [2000/29] 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti hätätoimenpiteisiin mainitun organismin torjumiseksi ja hävittämiseksi – –
(4) Italia ilmoitti, että sen toteuttamissa tarkastuksissa ei ollut havaittu mainitun organismin esiintymistä naapurimaakuntien Brindisi ja Taranto alueella.
– –
(7) Kun otetaan huomioon mainitun organismin luonne, se todennäköisesti leviää nopeasti ja laajalti. Jotta voidaan varmistaa, ettei mainittu organismi leviä unionin muihin osiin, on ryhdyttävä toimenpiteisiin välittömästi. Kunnes käyttöön saadaan tarkempia tietoja isäntäkasveista, vektoreista, kulkeutumisväylistä ja riskinvähentämisvaihtoehdoista, on aiheellista kieltää [istutettavaksi tarkoitettujen kasvien] siirrot alueilta, joilla saattaa olla tartunnan saaneita kasveja.
(8) Kun otetaan huomioon mainitun organismin esiintymispaikat, Leccen maakunnan erityinen maantieteellinen sijainti ja alueellisen rajaamisen perusteisiin liittyvät epävarmuustekijät, kieltoa olisi sovellettava koko maakuntaan, jotta sitä voidaan soveltaa nopeasti ja tehokkaasti.”
5 Edellä mainitun ensimmäisen täytäntöönpanopäätöksen mukaan komissio kielsi 1 artiklassa näin ollen ”istutettavaksi tarkoitettujen kasvien siirrot Apulian alueella Italiassa sijaitsevasta Leccen maakunnasta”, velvoitti 2 artiklassa jäsenvaltiot tekemään vuosittain virallisen tutkimuksen Xf:n esiintymisestä ja velvoitti 3 artiklassa jäsenvaltiot varmistamaan, että jos joku tulee tietoiseksi mainitun bakteerin esiintymisestä tai hänellä on syytä epäillä sen esiintymistä, hän ilmoittaa siitä toimivaltaiselle viranomaiselle kymmenen kalenteripäivän kuluessa.
6 Mainittu täytäntöönpanopäätös kumottiin toimenpiteistä Xylella fastidiosa (Well et Raju) ‑organismin unioniin kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseksi 23.7.2014 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä 2014/497/EU (EUVL 2014, L 219, s. 56).
7 Viimeksi mainitulla täytäntöönpanopäätöksellä, jonka oikeudellinen perusta on sama kuin ensimmäisen päätöksen, komissio rajoitti Xf-bakteerin isäntäkasvien liikkumista ja asetti niiden unioniin tuomiselle useita edellytyksiä, jos ne ovat peräisin kolmansista maista, joissa mainittua bakteeria tiedetään esiintyvän (2 ja 3 artikla). Xf-bakteerin hävittämiseksi ja sen leviämisen estämiseksi komissio velvoitti jäsenvaltiot tarvittaessa määrittämään ”rajattuja alueita”, jotka sisältävät ”tartuntavyöhykkeen” ja ”puskurivyöhykkeen”, joilta jäsenvaltioiden oli muun muassa poistettava kaikki Xf-bakteeritartunnan saaneet kasvit sekä kaikki kasvit, joissa on oireita mainitun bakteerin aiheuttamasta mahdollisesta tartunnasta, sekä kaikki kasvit, jotka on määritetty todennäköisesti tartunnan saaneiksi (7 artikla ja liitteessä III olevan 2 jakson a alakohta).
Täytäntöönpanopäätös 2015/789
8 Täytäntöönpanopäätös 2014/497 kumottiin täytäntöönpanopäätöksellä 2015/789, joka annettiin saman oikeudellisen perustan nojalla kuin kaksi ensimmäistäkin päätöstä ja joka sisältää seuraavat perustelukappaleet:
”(1) Kun otetaan huomioon komission tekemät tarkastukset ja Italian viranomaisten uusista taudinpurkauksista tekemät ilmoitukset, – – täytäntöönpanopäätöksessä [2014/87] säädettyjä toimenpiteitä olisi vahvistettava.
– –
(4) Jotta voidaan hävittää mainittu organismi ja estää sen leviäminen muualle unioniin, jäsenvaltioiden olisi määritettävä rajattuja alueita, jotka muodostuvat tartuntavyöhykkeestä ja puskurivyöhykkeestä, ja sovellettava hävittämistoimenpiteitä. – –
– –
(7) Mainittu organismi on jo levinnyt laajalle Leccen provinssissa. Jos on näyttöä siitä, että mainittua organismia on esiintynyt kyseisen alueen tietyissä osissa jo yli kahden vuoden ajan eikä sitä ole enää mahdollista hävittää, vastuussa olevalla virallisella elimellä olisi oltava mahdollisuus hävittämistoimenpiteiden sijaan soveltaa leviämisen rajoittamista koskevia toimenpiteitä, jotta voidaan suojella ainakin tuotantopaikkoja, kasveja, joilla on erityistä kulttuurillista, yhteiskunnallista tai tieteellistä arvoa, sekä unionin muun alueen rajaa. Leviämisen rajoittamista koskevilla toimenpiteillä olisi pyrittävä minimoimaan bakteeri-inokulaattien määrä alueella ja pitämään vektoripopulaatio mahdollisimman vähäisenä.
(8) Jotta voidaan varmistaa unionin muun alueen tehokas suojaaminen mainitulta organismilta – ottaen huomioon mainitun organismin mahdollinen leviäminen luonnollisesti ja ihmisen avustuksella, lukuun ottamatta istutettavaksi tarkoitettujen mainittujen kasvien siirtämistä – on aiheellista määrittää valvontavyöhyke välittömästi Leccen provinssin tartuntavyöhykettä ympäröivän puskurivyöhykkeen ulkopuolelle.
– –”
9 Täytäntöönpanopäätöstä 2015/789 muutettiin 17.12.2015 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2015/2417 (EUVL 2015, L 333, s. 43) ja sitten täytäntöönpanopäätöksellä 2016/764, jonka ensimmäisessä, toisessa, kolmannessa ja neljännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) [Täytäntöönpanopäätöksen 2015/789] hyväksymisen jälkeen Italia on helmikuuhun 2016 mennessä ilmoittanut komissiolle useista [Xf]-organismin, jäljempänä ’mainittu organismi’, taudinpurkauksista Leccen provinssia ympäröivän alueen eri osissa. Kyseiset taudinpurkaukset ovat tapahtuneet useissa eri kunnissa, jotka sijaitsevat Taranton ja Brindisin provinsseissa. Lisäksi viimeisin komission tekemä tarkastus marraskuussa 2015 vahvisti, että täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2015/789 edellytettyjä kartoitustoimia tehtiin vain hyvin vähäisessä määrin Leccen provinssia ympäröivällä alueella (Puglian alue, Italia). Tarkastus vahvisti myös sen, että nykyinen kartoitusohjelma ei edelleenkään takaa uusien taudinpurkausten havaitsemista ajoissa tai mainitun organismin alueelle leviämisen todellisen laajuuden tarkkaa määrittämistä.
(2) Viimeisin tarkastus vahvisti, että on olemassa riski mainitun organismin nopeasta leviämisestä koko kyseiselle alueelle. Tästä syystä ja alueen koko huomioon ottaen on aiheellista laajentaa tartuntavyöhykettä, jolla voidaan soveltaa leviämisen rajoittamista koskevia toimenpiteitä, Leccen provinssin rajojen ulkopuolelle ja sallia mainittujen kasvien siirtäminen pois kyseiseltä alueelta vain erittäin tiukoin edellytyksin. Laajentaminen olisi toteutettava viipymättä, kun otetaan huomioon, että uhka mainitun organismin leviämisestä edelleen muualle unionin alueelle lisääntyy vektorihyönteisten lentokauden alkaessa alkukeväällä. Sen vuoksi tartuntavyöhykettä olisi laajennettava kattamaan Brindisin ja Taranton provinsseissa ne kunnat tai tiettyjen kuntien ne osat, joissa mainitun organismin taudinpurkauksia on tapahtunut tai joihin kyseinen organismi on todennäköisesti jo levinnyt ja vakiintunut. Kyseinen tartuntavyöhyke ei kuitenkaan saisi kattaa aluetta, jonka Italia on julistanut mainitusta organismista vapaaksi ennen tämän päätöksen hyväksymistä.
(3) Oikeusvarmuuden takaamiseksi 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan sanamuotoa olisi muutettava sen selventämiseksi, että kyseisessä artiklassa edellytetyt toimenpiteet on toteutettava tartuntavyöhykkeellä eikä sen ulkopuolella.
(4) Jotta voidaan varmistaa unionin muun alueen tehokas suojaaminen mainitulta organismilta, ja koska rajoitusaluetta laajennetaan, on aiheellista korvata valvontavyöhyke uusilla vaatimuksilla, jotka koskevat mainitulla rajoitusalueella toteutettavia kartoituksia. Näitä vaatimuksia olisi sovellettava 20 km leveällä alueella, joka ulottuu puskurivyöhykkeen rajoilta mainitulle rajoitusalueelle, ja sitä ympäröivällä 10 km leveällä puskurivyöhykkeellä.”
10 Muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 1 artiklassa, jonka otsikkona on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”Tässä päätöksessä tarkoitetaan
a) ’mainitulla organismilla’ [Xf]-organismin kaikkia alalajeja;
b) ’isäntäkasveilla’ istutettavaksi tarkoitettuja kasveja, siemeniä lukuun ottamatta, jotka kuuluvat [Xf]-organismille unionin alueella alttiita isäntäkasveja koskevassa komission tietokannassa lueteltuun sukuun ja lajiin, jonka on havaittu olevan unionin alueella altis mainitulle organismille, tai, jos jäsenvaltio on rajannut alueen ainoastaan yhdelle tai useammalle mainitun organismin alalajille 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, jonka on havaittu olevan altis kyseiselle alalajille;
c) ’mainituilla kasveilla’ isäntäkasveja ja kaikkia istutettavaksi tarkoitettuja kasveja – –;
– –”
11 Muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 4 artiklassa, jonka otsikkona on ”Rajattujen alueiden määrittäminen”, säädetään seuraavaa:
”1. Jos asianomaisen organismin esiintyminen vahvistetaan, asianomaisen jäsenvaltion on rajattava alue välittömästi 2 kohdan mukaisesti, jäljempänä ’rajattu alue’.
– –
2. Rajatun alueen on koostuttava tartuntavyöhykkeestä ja puskurivyöhykkeestä.
Tartuntavyöhykkeen on sisällettävä kaikki kasvit, jotka tiedetään mainitun organismin tartuttamiksi, kaikki kasvit, joissa on oireita mainitun organismin mahdollisesti aiheuttamasta tartunnasta, ja kaikki muut kasvit, jotka todennäköisesti ovat kyseisen organismin tartuttamia siksi, että ne sijaitsevat lähellä tartunnan saaneita kasveja tai että niiden tuotantolähde, jos se on tiedossa, on sama kuin tartunnan saaneilla kasveilla tai niistä kasvatetuilla kasveilla.
Siltä osin kuin on kyse mainitun organismin esiintymisestä Leccen provinssissa ja niissä kunnissa, jotka luetellaan liitteessä II, tartuntavyöhykkeeseen on sisällyttävä vähintään kyseinen provinssi ja kyseiset kunnat tai tapauksen mukaan kiinteistörekisteriin merkityt palstat (”Fogli”) kyseisissä kunnissa.
Puskurivyöhykkeen leveyden on oltava vähintään 10 km, ja sen on ympäröitävä tartuntavyöhykettä.
– –”
12 Muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 6 artikla, jonka otsikko on ”Hävittämistoimenpiteet”, kuuluu seuraavasti:
”1. Jäsenvaltioiden, jotka ovat määrittäneet 4 artiklassa tarkoitetun rajatun alueen, on toteutettava kyseisellä alueella 2–11 kohdassa esitetyt toimenpiteet.
2. Asianomaisen jäsenvaltion on 100 metrin säteellä kasveista, jotka on testattu ja joiden on havaittu olevan mainitun organismin tartuttamia, poistettava välittömästi
a) isäntäkasvit niiden terveydentilasta huolimatta;
b) kasvit, jotka tiedetään mainitun organismin tartuttamiksi;
c) kasvit, joissa on oireita mainitun organismin mahdollisesti aiheuttamasta tartunnasta tai joiden epäillään olevan mainitun organismin tartuttamia.
– –
7. Asianomaisen jäsenvaltion on seurattava mainitun organismin esiintymistä vuotuisin kartoituksin, jotka tehdään tarkoituksenmukaisina ajankohtina. Sen on tarkastettava mainitut kasvit silmämääräisesti ja suoritettava näytteenotto ja testaus kasveille, joissa on oireita, ja niiden läheisyydessä oleville oireettomille kasveille.
Puskurivyöhykkeillä kartoitettavan alueen on perustuttava ruudukkoon, joka on jaettu 100 m × 100 m kokoisiin neliöihin. Silmämääräinen tarkastus on tehtävä kussakin neliössä.
– –
9. Asianomaisen jäsenvaltion on tarvittaessa toteutettava toimenpiteitä sellaisten erityistilanteiden tai ongelmien ehkäisemiseksi, joiden voidaan kohtuudella olettaa estävän, vaikeuttavan tai viivyttävän hävittämistä, etenkin toimenpiteitä, jotka liittyvät kaikkien tartunnan saaneiden tai tartunnan saaneiksi epäiltyjen kasvien saavuttamiseen ja asianmukaiseen hävittämiseen niiden sijainnista, julkisesta tai yksityisestä omistuksesta tai niistä vastaavasta henkilöstä tai organisaatiosta riippumatta.
– –”
13 Muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklassa, jonka otsikkona on ”Leviämisen rajoittamista koskevat toimenpiteet”, säädetään seuraavaa:
”1. Poiketen siitä, mitä 6 artiklassa säädetään, ja vain 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetulla tartuntavyöhykkeellä, asianomaisen jäsenvaltion vastuussa oleva virallinen elin voi päättää soveltaa 2–7 kohdassa vahvistettuja leviämisen rajoittamista koskevia toimenpiteitä – –
2. Asianomaisen jäsenvaltion on poistettava välittömästi ainakin kaikki kasvit, joiden on havaittu olevan mainitun organismin tartuttamia, jos ne sijaitsevat seuraavissa paikoissa:
– –
c) paikassa, joka sijaitsee 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetulla tartuntavyöhykkeellä, enintään 20 kilometrin etäisyydellä kyseisen tartuntavyöhykkeen ja muun unionin alueen välisestä rajasta.
– –
7. Asianomaisen jäsenvaltion on seurattava mainitun organismin esiintymistä vuotuisin kartoituksin, joita tehdään tarkoituksenmukaisina ajankohtina 20 kilometrin etäisyydellä sijaitsevilla alueilla, joita tarkoitetaan 2 kohdan c alakohdassa.
– –”
14 Muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 liite II, joka sisältää luettelon sen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista kunnista, sisältää Brindisin ja Taranton maakunnissa sijaitsevat kunnat.
Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely
15 Komissio lähetti Italian viranomaisille virallisen huomautuksen 11.12.2015, koska Xf-bakteeri oli levinnyt Apulian alueella ja koska tilanne oli jatkuvasti huonontunut vuoden 2013 lokakuusta lähtien, ja se moitti niitä yhtäältä siitä, etteivät ne olleet huolehtineet tartunnan saaneiden ja täsmällisten velvoitteiden alaisten kasvien poistamisesta täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, ja toisaalta siitä, etteivät ne olleet noudattaneet kyseisen täytäntöönpanopäätöksen 6 artiklan 7 kohdan ja 8 artiklan 2 kohdan mukaista velvoitettaan suorittaa kartoitukset.
16 Italian viranomaiset vastasivat tähän viralliseen huomautukseen 10.2.2016 korostaen erityisesti, että Tribunale amministrativo regionale del Lazio (Lazion alueellinen hallintotuomioistuin, Italia) oli määrännyt lykkääviä toimenpiteitä ja esittänyt 22.1.2016 unionin tuomioistuimelle täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 6 artiklan 2 kohdan a alakohdan pätevyydestä SEUT 267 artiklaan perustuvan ennakkoratkaisupyynnön, jonka kohteena oli siinä säädetty hakkuuvelvoite tartunnan saaneita kasveja ympäröivällä 100 metriä leveällä vyöhykkeellä. Italian viranomaiset ilmoittivat, että näiden tuomioistuinmenettelyjen vuoksi puiden hakkuu on viivästynyt merkittävästi ja täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 täytäntöönpano on tullut osittain oikeudellisesti mahdottomaksi.
17 Koska täytäntöönpanopäätöksellä 2016/764 oli muutettu 11.12.2015 päivätyssä virallisessa huomautuksessa esiin tuotujen moitteiden maantieteellistä ulottuvuutta, komissio lähetti 25.7.2016 Italian viranomaisille täydentävän virallisen huomautuksen, jossa se totesi Italian tasavallan jättäneen noudattamatta muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 mukaisia velvoitteitaan ja direktiivin 2000/29 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleistä velvoitettaan jatkuvasti ja itsepintaisesti. Komissio väitti lisäksi, että Italian tasavalta loukkasi SEU 4 artiklan 3 kohtaan perustuvaa vilpittömän yhteistyön periaatetta. Kyseisessä virallisessa huomautuksessa viitattiin erityisesti siihen, että tartunnan saaneita kasveja ei ollut poistettu välittömästi, ja siihen, että kartoituksessa oli puutteita.
18 Italian viranomaiset vastasivat täydentävään viralliseen huomautukseen 26.8.2016 ja korostivat, että muutetussa täytäntöönpanopäätöksessä 2015/789 säädetyn seurannan ja poistamistoimenpiteiden täytäntöönpanon oikeudelliset esteet oli poistettu ja että nämä toiminnat oli aloitettu tai niitä oltiin aloittamassa, ja ne antoivat täydentäviä tietoja leviämisen rajoittamista koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta ja seurannoista vuosina 2015 ja 2016.
19 Komissio antoi 14.7.2017 perustellun lausunnon, jossa se moitti Italian tasavaltaa useista unionin oikeuden noudattamatta jättämisistä. Ensinnäkin se moitti viimeksi mainittua siitä, ettei se ole muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan vastaisesti ryhtynyt välittömästi tartunnan saaneiden kasvien hakkaamiseen rajoitusalueella. Toiseksi komissio moitti sitä muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 6 artiklan 3, 7 ja 9 kohdan sekä 7 artiklan 2, 3 ja 7 kohdan rikkomisesta sillä perusteella, että kyseinen jäsenvaltio oli jättänyt noudattamatta velvoitettaan valvoa, että sekä rajoitusalueella että puskurivyöhykkeellä ryhdytään näytteiden ottoon 100 metrin säteellä tartunnan saaneista kasveista sekä Xf:n esiintymistä koskevan tilanteen seurantaan vuotuisten kartoitusten avulla tarkoituksenmukaisina aikoina. Kolmanneksi komissio väitti, että Italian tasavalta on rikkonut jatkuvasti ja yleisesti velvoitettaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet Xf:n leviämisen estämiseksi direktiivin 2000/29 16 artiklan 1 kohdan ja muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan 2 kohdan vastaisesti. Neljänneksi se moitti kyseistä jäsenvaltiota siitä, että se oli loukannut SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrättyä vilpittömän yhteistyön velvoitetta niiden eri laiminlyöntien johdosta, joiden vuoksi mainittu jäsenvaltio ei ollut voinut estää sairauden leviämistä yli 40 kilometrin laajuisesti vuodesta 2015 lähtien.
20 Italian viranomaiset vastasivat tähän perusteltuun lausuntoon 14.9.2017. Ne myönsivät tilanteen vakavuuden ja niiden velvollisuuden ryhtyä kasvien välittömään poistamiseen, ja ne korostivat erityisesti, että hakkuita on merkittävästi parannettu alueellisella tasolla hyväksyttyjen uusien menettelyjen avulla.
21 Komissio katsoi, että Italian tasavalta ei ole noudattanut perustellussa lausunnossa Xf:n leviämisen estämiseksi esitettyä kehotusta puuttua tilanteeseen välittömästi ja että lueteltujen velvoitteiden itsepintaisen noudattamatta jättämisen vuoksi vahingollinen organismi on levinnyt voimakkaasti rajoitusalueella ja puskurivyöhykkeellä, ja se nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen.
Kanne
Ensimmäinen väite, joka koskee muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan rikkomista
Asianosaisten lausumat
22 Ensimmäisellä väitteellään komissio moittii Italian tasavaltaa siitä, ettei se ole noudattanut muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädettyä velvollisuutta poistaa välittömästi tartunnan saaneet kasvit jättäessään useita kasveja paikan päälle useiden kuukausien ajaksi, joskus jopa yli vuoden ajaksi sen jälkeen, kun tartunta on havaittu, ja vektorihyönteisten lentokauden ajan. Sairauden havaitsemishetken ja tartunnan saaneiden kasvien poistamiseen ryhtymisen välinen aika olisi rajoitettava muutamaan päivään eikä se missään tapauksessa saa ylittää 10 arkipäivää olosuhteiden mukaan.
23 Nyt käsiteltävässä asiassa Italian tasavallan viranomaisten poistamien tartunnan saaneiden kasvien osuus perustellussa lausunnossa vahvistetun määräajan päättyessä eli 14.9.2017 oli vain 78 prosenttia vuotta 2016 koskevalla seurantakaudella luetteloiduista tartunnan saaneista kasveista, ja tällä hetkellä jäljellä on vielä 191 poistettavaa puuta. Lisäksi näiden viranomaisten toimittamien tietojen perusteella korostuu sen hetken, jona tartunnan saaneet kasvit on luetteloitu, ja hetken, jona hakkuumääräys on tehty ja annettu tiedoksi, välinen huomattava aika eli noin kahdeksan viikon aika. Tarve yksilöidä puiden omistajat ja ilmoittaa heille hakkuutoimenpiteestä on yksi pääasiallisista viivästymisen syistä. Jos tämä yksilöiminen osoittautuu mahdottomaksi, hakkuutoimenpidettä ei anneta tiedoksi eivätkä viranomaiset siten voi ryhtyä hakkuuseen. Jos omistaja lisäksi vastustaa toimenpidettä, Italian viranomaiset eivät voi taata tartunnan saaneiden kasvien välitöntä poistamista.
24 Velvollisuus ryhtyä välittömästi tällaiseen poistamiseen merkitsee kuitenkin sitä, että toimivaltaiset viranomaiset toimivat viipymättä. Tältä osin Italiassa ja muissa jäsenvaltioissa, joissa on todettu Xf-bakteerin esiintymistä, saatu kokemus osoittaa, että on mahdollista poistaa tartunnan saanut puu viikkoa lyhyemmässä ajassa. Sitä vastoin kun bakteerin havaitsemisajan ja tartunnan saaneiden kasvien hakkuun välinen aika on paljon tätä pidempi, bakteeri leviää edelleen. Koska suurin osa vektorihyönteisistä voi siirtyä 12 päivän aikana jopa 100 metrin matkan, on ehdottaman tärkeää toimia välittömästi. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, kun kyseessä ovat leviämisen rajoittamista koskevat toimenpiteet muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tartuntavyöhykkeen osassa, jossa poistamisvelvollisuus koskee yksinomaan tartunnan saaneita kasveja.
25 Tartunnan saaneiden kasvien havaitsemisen ja niiden poistamisen välisen ajan pienentäminen mahdollisimman lyhyeksi on siis ainoa keino estää vahingollisen organismin leviäminen muualle unioniin. Jäsenvaltioilla on tältä osin tulosvelvollisuus. Koska muutettua täytäntöönpanopäätöstä sovelletaan välittömästi, siinä ei anneta jäsenvaltiolle mitään harkintavaltaa sen täytäntöönpanon osalta. Velvollisuutta poistaa tartunnan saaneet kasvit ei siis voida tulkita siten, että siinä säädetään vain kasvien poistamistoimenpiteistä eikä mainittujen toimenpiteiden täytäntöönpanosta.
26 Unionin tuomioistuin vahvisti 9.6.2016 antamassaan tuomiossa Pesce ym. (C‑78/16 ja C‑79/16, EU:C:2016:428), että komissio on voinut legitiimisti katsoa, että tartunnan saaneiden kasvien välitön poistamisvelvollisuus oli asianmukainen ja tarpeellinen toimenpide Xf-bakteerin leviämisen estämiseksi. Se myönsi myös, että komissio oli tasapainottanut kyseessä olevat eri intressit. Tämä pätee sitäkin suuremmalla syyllä toimenpiteeseen, jota tarkoitetaan muutetun täytäntöönpanopäätöksen 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa, jonka nojalla vain tartunnan saaneet puut on poistettava. Lisäksi tartunnan saaneiden kasvien poistamiseen ryhtyminen ennen vektorihyönteisten lentokauden alkua on vieläkin välttämättömämpää, kun otetaan huomioon vuotuisten kartoitusten alalla havaittu jatkuva ja pysyvä viivästyminen.
27 Italian tasavallan esiin tuomat oikeudelliset ja käytännön ongelmat, jotka johtuvat maa-alueiden omistajien yksilöimisestä ja joidenkin näistä nostamista kanteista, eivät voi oikeuttaa sitä, että tartunnan saaneet puut on poistettu vasta useita kuukausia tartunnan havaitsemisen jälkeen. Tämä jäsenvaltio voi vieläkin vähemmän vedota yleisesti sovellettaviin kansallisiin säännöksiin, vaikka ne olisikin annettu unionin oikeuden muiden säännösten nojalla. Komission tarkoituksena ei ole ollut vastustaa omistajien asianmukaista osallistumista ja näiden oikeuksien ja muutoksenhakukeinojen käyttämistä. Muutetun täytäntöönpanopäätöksen 6 artiklan 9 kohdan mukaan puiden hakkuutulosta koskeva velvollisuus velvoittaa kuitenkin Italian tasavallan toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta se voi toimia välittömästi tartunnan saaneen puun havaitsemisesta lähtien. Siten vuoden 2015 aikana Italian viranomaiset olisivat voineet turvautua kansallisiin hätätoimiin ensimmäiseen taudinpurkaukseen reagoimiseksi.
28 Italian tasavalta väittää, että muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 2 kohdassa säädetty ilmaisu ”välittömästi” on ymmärrettävä niin, että siinä otetaan huomioon itse velvollisuus ja sitä säätelevät oikeudelliset edellytykset.
29 Koska tartunnan saaneiden kasvien poistamisen kaltaisen toimenpiteen toteuttamisella on merkittäviä seuraamuksia yksilön omaisuudensuojalle, on välttämätöntä yksilöidä ensin omistaja ja antaa toimenpide tälle tiedoksi. Maatalousalueiden omistusta ja hallinnointia Apuliassa koskevan erityisen järjestelmän perusteella nyt käsiteltävässä asiassa oli kuitenkin ollut hyvin vaikea yksilöidä omistajat, koska merkittävä osa näistä on kuollut tai asuu Apulian alueen ulkopuolella, mikä on viivästyttänyt tiedoksi antamista. Lisäksi kohteena oli huomattava määrä hyvin suuria oliivipuita.
30 Lisäksi Procura della Repubblica di Leccen (Leccen maakunnan syyttäjäviranomainen) 18.12.2015 antama määräys kaikkien oliivipuiden, jotka olisi pitänyt hakata, kiireellisestä takavarikosta oli aiheuttanut oikeudellisen mahdottomuuden panna täytäntöön toimenpiteet 28.12.2015 eli päivän, jona Giudice delle indagini preliminari presso il Tribunale di Lecce (Leccen alioikeuden tutkintatuomari, Italia) oli vahvistanut kyseisen määräyksen, ja 25.7.2016 eli takavarikon poistamispäivän välisenä aikana.
31 Kyseessä olevien poistamistoimenpiteiden toteuttaminen oli myös herättänyt voimakkaita vastalauseita, joita riittävän varmuuden puuttuminen oliivipuiden kuivumisen ja Xf-bakteerin välisestä yhteydestä tuki, näiden toimenpiteiden soveltamisaikana. Tämä epävarmuus poistettiin vasta Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 31.3.2016 antamalla tieteellisellä lausunnolla. Kansallisella tasolla oli kuitenkin yhä olemassa vääriin tietoihin perustuva kampanja, jossa väitettiin, että tartunnan saaneita kasveja ei pidä hakata vaan käsitellä.
32 Olisi lisäksi virheellistä katsoa, että muutetussa täytäntöönpanopäätöksessä 2015/789 säädetään jäsenvaltioiden tulosvelvoitteesta, joka muodostuu sen valvomisesta, että tartunnan saaneet puut hakataan hyvin rajoitetussa ajassa tartunnan toteamisen jälkeen. Muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 2 kohdan sanamuodossa viitataan sen mukaan menettelyyn eli poistamiseen eikä tämän menettelyn tulokseen. Tällaisen tulosvelvoitteen puuttuessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteaminen vaatisi, kuten 5.4.2017 annetun tuomion komissio v. Bulgaria (C‑488/15, EU:C:2017:267) 107 ja 108 kohdasta ilmenee, tapauskohtaisen analyysin jäsenvaltion huolellisen ponnistuksen asianmukaisuudesta riippumatta säännöstön tavoitteen saavuttamisesta. Nyt käsiteltävässä asiassa Italian tasavallan kyseisten toimenpiteiden toteuttamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi toteuttama monitahoinen toiminta, joka koskee sääntelyä ja organisointia ja keinojen hallinnointia, osoittaa, että se on noudattanut sille muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 nojalla kuuluvia velvoitteita.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
33 Muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan kyseessä oleva jäsenvaltio oli velvollinen niin sanotulla leviämisen rajoitusalueella, joka vastaa Leccen maakunnan ja kyseisen päätöksen liitteessä II luetellut kunnat, jotka kaikki sijaitsevat Brindisin ja Taranton maakunnissa, sisältävää tartuntavyöhykkeen osuutta, leviämisen rajoittamista koskevana toimenpiteenä poistamaan ainakin kaikki kasvit, joiden on havaittu olevan mainitun organismin eli Xf-bakteerin tartuttamia, jos ne sijaitsevat enintään 20 kilometrin etäisyydellä kyseisen tartuntavyöhykkeen ja muun unionin alueen välisestä rajasta (jäljempänä rajoitusalueen 20 kilometrin vyöhyke).
34 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä arvioitaessa on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, eikä unionin tuomioistuin voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia (ks. mm. tuomio 21.3.2019, komissio v. Italia, C‑498/17, EU:C:2019:243, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Nyt käsiteltävässä asiassa perustellussa lausunnossa asetettu määräaika päättyi 14.9.2017.
36 Italian tasavalta ei kiistä sitä, että kyseisenä päivänä vuotta 2016 koskevan seurannan yhteydessä suoritetussa kartoituksessa luetteloiduista yhteensä 886 tartunnan saaneesta kasvista merkittävä osuus eli 191 kasvia, jotka vastaavat 22 prosentin osuutta kaikista tartunnan saaneista kasveista, oli vielä poistamatta rajoitusalueen 20 kilometrin vyöhykkeellä.
37 Kyseinen jäsenvaltio ei myöskään kiistä sitä, että tällä rajoitusalueen 20 kilometrin vyöhykkeellä tartunnan saaneiden kasvien poistaminen suoritettiin vasta useita kuukausia sen jälkeen, kun näiden kasvien saama tartunta oli todettu.
38 Muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 2 kohdan sanamuoto on tältä osin laadittu ilmaisuin, jotka eivät jätä sijaa järkevälle epäilylle. Tässä säännöksessä käytetty ilmaisu ”välittömästi” ei voi sen tavanomaisessa merkityksessä tarkoittaa useiden viikkojen tai – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – useiden kuukausien aikaa.
39 Tämä tulkinta pätee sitäkin suuremmalla syyllä, koska 6.1.2015 ja 17.3.2016 annettujen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausuntojen mukaan, joiden sisältämiä toteamuksia ei ole kiistetty tältä osin, vain tartunnan saaneet kasvit nopeasti poistamalla voidaan välttää Xf-bakteerin leviäminen. Kuten ilmenee komission kanteensa tueksi toimittamista tieteellisistä tiedoista, joita Italian tasavalta ei myöskään ole horjuttanut, vektorihyönteinen, nyt käsiteltävässä asiassa pikkukaskas, siirtyy liki 100 metriä vain 12 päivän aikana.
40 Siten vuotta 2018 koskevassa komission tarkastuskertomuksessa (Final report of an audit carried out in Italy from 28 May 2018 to 1 June 2018 in order to evaluate the situation and official controls for Xylella fastidiosa) (Italiassa 28.5.2018–1.6.2018 suoritettua tarkastusta koskeva lopullinen kertomus Xylella fastidiosan tilanteen ja virallisten valvontojen arvioimiseksi) PO(TERVEYS) 2018-6485, s. 23–24) (jäljempänä vuoden 2018 tarkastuskertomus) korostetaan nimenomaisesti, että yli 90 prosenttia vuotta 2016 koskevan seurantakauden aikana, joka päättyi vuoden 2017 toukokuussa, yksilöidyistä tartuntatapauksista havaittiin vuonna 2015 tartunnan saaneiksi luetteloitujen sellaisten kasvien läheisyydessä, joiden poistaminen suoritettiin merkittävästi myöhässä.
41 Toisin kuin Italian tasavalta väittää, muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 2 kohdassa asetettua välittömyyden vaatimusta ei voida tulkita niin, että se koskee yksinomaan kansallisten viranomaisten toteuttamia toimenpiteitä kyseiseen poistamiseen ryhtymiseksi.
42 Sekä kyseisen säännöksen sanamuodosta, jossa vaaditaan yksiselitteisesti tartunnan saaneiden kasvien ”poistamista”, että sen tehokkaasta oikeusvaikutuksesta johtuu, että tämä vaatimus voi liittyä vain itse poistamiseen, koska ainoastaan tartunnan saaneiden kasvien tosiasiallisella poistamisella – eikä siihen velvoittavien toimenpiteiden toteuttamisella – voidaan välttää Xf-bakteerin leviäminen, mikä – kuten ilmenee erityisesti täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 neljännestä, seitsemännestä ja kahdeksannesta perustelukappaleesta sekä täytäntöönpanopäätöksen 2015/2417 ensimmäisestä, toisesta ja neljännestä perustelukappaleesta – on muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 ja erityisesti leviämisen rajoittamistoimenpiteiden tavoitteena (ks. analogisesti tuomio 9.6.2016, Pesce ym., C‑78/16 ja C‑79/16, EU:C:2016:428, 54 kohta).
43 Tällaisen poistamisen avulla voidaan siis toteuttaa direktiivin 2000/29 – jonka nojalla muutettu täytäntöönpanopäätös 2015/789 on annettu – tavoite siitä, että taataan kasvinsuojelun korkea taso sen torjumiseksi, että unioniin kulkeutuu haitallisia organismeja kolmansista maista tuotavien tuotteiden mukana (ks. vastaavasti tuomio 30.9.2003, Anastasiou ym., C‑140/02, EU:C:2003:520, 45 kohta).
44 Tästä johtuu, että muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 2 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille täsmällinen tulosta koskeva velvoite Xf-bakteeritartunnan saaneiden kasvien poistamisen osalta ja että tämän velvoitteen laiminlyönnin objektiivinen toteaminen yksinään riittää osoittamaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen. Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva tilanne ei siis ole rinnastettavissa unionin tuomioistuimen 5.4.2017 antaman tuomion komissio v. Bulgaria (C‑488/15, EU:C:2017:267), johon Italian tasavalta on vedonnut, 107 ja 108 kohdassa tutkittuun tilanteeseen.
45 Niistä eri aineellisista, hallinnollisista ja oikeudellisista esteistä, jotka Italian tasavalta on tuonut esiin oikeuttaakseen viivästyksen rajoitusalueen 20 kilometrin vyöhykkeellä sijaitsevien tartunnan saaneiden kasvien poistamisessa ja jotka johtuvat hyvin suurien oliivipuiden suuresta lukumäärästä, kansallisessa oikeudessa asetetusta velvollisuudesta yksilöidä kyseessä olevien palstojen omistajat sekä ilmoittaa näille poistamistoimenpiteistä sekä hakkuun estämiseksi nostetuista kanteista, on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltio ei voi sisäisen oikeusjärjestyksensä tilaan vetoamalla perustella sitä, ettei se ole noudattanut unionin oikeudessa säädettyjä velvoitteita ja määräaikoja (ks. mm. tuomio 21.3.2019, komissio v. Italia, C‑498/17, EU:C:2019:243, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Italian tasavalta ei ole muilta osin kiistänyt sitä, että se olisi voinut – kuten komissio on todennut – toteuttaa kansalliset hätätoimenpiteet säätämällä vuonna 2015 toteutettujen toimenpiteiden tapaisista nopeammista menettelyistä tällaisten hallinnollisten ja oikeudellisten esteiden sivuuttamiseksi.
47 Vaikka pitääkin paikkansa, että Procura della Repubblica di Leccen (Leccen syyttäjäviranomainen) rikosoikeudenkäynnin puitteissa määräämä takavarikko, jonka Giudice delle indagini preliminari presso il Tribunale di Lecce (Leccen alioikeuden tutkintatuomari) on vahvistanut, on ollut omiaan estämään vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla tartunnan saaneiden oliivipuiden poistamisen koko kyseisellä vyöhykkeellä, on kuitenkin todettava – kuten komissio on tehnyt ilman, että Italian hallitus olisi pätevästi tätä horjuttanut –, että Italian viranomaiset eivät tämän tilapäisen takavarikon poistamisen johdosta ole toteuttaneet muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vaadittuja välittömiä toimenpiteitä.
48 Ensimmäinen väite on siten hyväksyttävä.
Toinen väite, joka koskee muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 7 kohdan rikkomista
Asianosaisten lausumat
49 Toisella väitteellään komissio moittii Italian tasavaltaa siitä, ettei se ole noudattanut velvollisuuttaan seurata Xf-bakteerin esiintymistä rajoitusalueen 20 kilometrin vyöhykkeellä muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 7 kohdan mukaisesti.
50 Nyt käsiteltävässä asiassa vuoden 2016 osalta Xf-bakteerin esiintymisen havaitsemista koskeva kartoitus oli alkanut elokuussa 2016 ja päättynyt toukokuussa 2017. Vuotta 2017 koskevalla seurantajaksolla toteutettu kartoitus puolestaan oli alkanut heinäkuussa 2017 ja päättynyt huhtikuussa 2018. Nämä kartoitukset oli siten osittain suoritettu sellaisina aikoina vuotta, jolloin ei ollut otollista havaita tartunnan oireita kasveissa ja lehtensä pudottavissa puissa, eli talvikuukausina, kun lehtensä pudottavat puut ja lehtikasvit eivät enää olleet lehdessä. Näin ollen visuaalisten tarkastusten tehokkuus tartuntaepäilytapausten havainnointikeinona vaarantui.
51 Muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu velvollisuus suorittaa vuotuiset kartoitukset ”tarkoituksenmukaisina ajankohtina” kuitenkin edellyttää taudin leviämistä koskevan kyseisen säännöksen ja direktiivin 2000/29 tavoitteen mukaisesti, että kyseinen kartoitus tehdään sellaisena aikana vuotta, jolloin tämä tauti voidaan havaita, eli oliivipuiden osalta kesäaikaan. Kun lisäksi otetaan huomioon velvollisuus laatia kertomus 31.12. mennessä ja jotta tartunnan saaneet kasvit voidaan poistaa ennen kevään tuloa, jolloin Xf-bakteerin vektorihyönteinen alkaa levitä, kartoitus olisi pitänyt saattaa loppuun ennen vuoden loppua.
52 Muutettu täytäntöönpanopäätös 2015/789 velvoittaa siis jäsenvaltiot saattamaan vuotuisen seurantakautensa päätökseen niin, että ne voivat esittää kertomuksen ja uuden toimintasuunnitelman seuraavalle vuodelle ennen joulukuun loppua. Tässä täytäntöönpanopäätöksessä todetaan siis selvästi, että seuranta on suoritettava asianmukaisimmalla hetkellä paitsi tartunnan saaneiden puiden määrittämiseksi tieteellisesti myös sen takaamiseksi, että puut voidaan hakata välittömästi ja varmasti ennen kuin seuraava hyönteisten lentokausi alkaa.
53 Italian tasavalta väittää, että elokuun 2016 seurannan alkaminen osuu optimaalisesti suurimman osan Xf:n isäntäkasvien kannalta katsottuun ajanjaksoon eli ajanjaksoon, jolloin lehtien kuivumisen tyypilliset oireet ilmenevät täysikasvuisissa lehdissä.
54 Xf:n aiheuttamat tartunnat eroavat sen mukaan oireiltaan ja vakavuudeltaan isäntäkasvien ja bakteerin alalajin perusteella. Siten oliivipuiden tapauksessa tartunnan aiheuttamat vauriot eivät ilmene kesäkauden lopulla täysikasvuisten lehtien kuivumisen kaltaisina tyypillisinä oireina vaan pääasiallisesti tyypillisesti enemmän tai vähemmän suurta joukkoa oksista koskevana oksien kuivumisena.
55 Alueelta kerätyt todisteet osoittavat kuitenkin, että oireet voivat esiintyä koko vuoden ajan. Tämä ilmenee myös Xf:n esiintymistä unionin alueella koskevaa kartoitusta koskevista komission terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston 16.12.2015 antamista suuntaviivoista, jotka on julkaistu sen internetsivustolla. Lisäksi kesäaikana aiheutuneita tartuntoja voidaan havaita oliivipuussa mahdollisen tartunnan jälkeisestä kolmannesta kuukaudesta lähtien. On siis mahdollista todeta ennalta talvikaudella tartunnat, jotka ovat alkuvaiheessa ja tapahtuneet edeltäneellä kesäkaudella.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
56 Muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 7 kohdan nojalla kyseessä olevalla jäsenvaltiolla oli velvollisuus seurata mainitun organismin esiintymistä koskevaa tilannetta vuotuisin kartoituksin, ”joita tehdään tarkoituksenmukaisina ajankohtina” rajoitusalueen 20 kilometrin vyöhykkeellä.
57 Vaikka tässä säännöksessä ei sen sanamuodon mukaan vaaditakaan, että kyseessä olevat kartoitukset on suoritettava määrättynä aikana vuodesta, ja siinä jätetään siten toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tätä koskevaa harkintavaltaa, tämän saman sanamuodon mukaisesti nämä vuotuiset kartoitukset on kuitenkin tehtävä ”tarkoituksenmukaisina” ajankohtina.
58 Kun otetaan huomioon muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 ja erityisesti sen 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen leviämisen rajoittamista koskevien toimenpiteiden tavoite, joka – kuten tämän tuomion 42 kohdasta ilmenee – on Xf-bakteerin leviämisen estäminen, on katsottava, että mainitut kartoitukset on suoritettava sellaisena aikana vuodesta, jolloin on mahdollista samalla havaita kasvien tartunta ja toteuttaa tätä tartuntaa koskevat rajoittamista koskevat toimenpiteet, mikä tämän säännöksen nojalla merkitsee tartunnan saaneiden kasvien välitöntä poistamista.
59 Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kiistetty sitä, että Xf-bakteerin olemassaolon tutkimista varten rajoitusalueen 20 kilometrin vyöhykkeellä vuotta 2016 koskevan seurantakauden perusteella suoritettu kartoitus aloitettiin elokuussa 2016 ja saatettiin päätökseen toukokuussa 2017.
60 Kuten komissio on perustellusti väittänyt, on kuitenkin todettava, että tällainen kartoitus, joka on saatettu loppuun kevään aikana, joka on vektorihyönteisten lentokausi ja – mitä ei ole kiistetty – Xf-bakteerin leviämisvaiheen alkamisaika, tekee käytännössä mahdottomaksi sen, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat tehokkaasti toteuttaa rajoittamista koskevat toimenpiteet rajoitusalueen 20 kilometrin vyöhykkeellä poistamalla tartunnan saaneet kasvit ennen tämän leviämiskauden alkamista.
61 Vaikka siten oletettaisiinkin – kuten Italian tasavalta väittää –, että Xf-bakteeri voitaisiin havaita koko vuoden aikana, minkä komissio kiistää, muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 7 kohdassa säädetty vuotuinen kartoitus olisi kuitenkin saatettava loppuun riittävän varhaisessa vaiheessa vuotta ennen kevään alkamista, jotta kyseisen artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetyn vaatimuksen mukaisesti tartunnan saaneet kasvit voidaan poistaa ajoissa.
62 Toinen väite on näin ollen hyväksyttävä.
Kolmas väite, joka koskee Xf-bakteerin leviämisen välttämiseksi tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamisvelvoitteen jatkuvaa ja yleistä noudattamatta jättämistä
Asianosaisten lausumat
63 Kolmannella väitteellään komissio väittää, että Italian tasavalta on jatkuvasti ja yleisesti jättänyt noudattamatta Xf-bakteeritartunnan leviämisen estämiseksi tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamisvelvoitetta, mikä konkretisoituu muutetussa täytäntöönpanopäätöksessä 2015/789 vahvistettujen toimenpiteiden toistuvina ja erillisinä rikkomisina. Tämä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen koskee paitsi kyseisen täytäntöönpanopäätöksen 6 artiklan 2, 7 ja 9 kohdan sekä 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 7 kohdan säännöksistä johtuvia velvoitteita myös direktiivin 2000/29 16 artiklan 1 kohdassa vahvistettua perustavanlaatuista velvoitetta sekä SEU 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vilpittömän yhteistyön velvoitetta.
64 Yleinen ja jatkuva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen voidaan todeta paitsi silloin, kun jäsenvaltio ei noudata sille unionin oikeuden perusteella kuuluvia velvoitteita, jotka liittyvät sellaisiin erityisiin tilanteisiin, jotka on korjattu ennen kuin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely on edennyt riittävän pitkälle, sitäkin suuremmalla syyllä myös silloin, kun – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – sen vuoksi, että kyseessä oleva jäsenvaltio ei ole korjannut aikaisempia velvoitteidensa noudattamatta jättämisiä, ne ovat aiheuttaneet bakteerin leviämisen ja siten vaativat komission toteuttamien toimenpiteiden muuttamista hävittämis- ja rajoitusvelvoitteiden alaisten erityisalueiden osalta.
65 Näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa se, että rajoitettaisiin kyseessä oleviin alueisiin sovellettavasta täytäntöönpanopäätöksestä johtuvien erityisten velvoitteiden noudattamatta jättämisen toteaminen koskemaan määrättyä hetkeä, johtaisi komission mielestä yritykseen saavuttaa liikkuva tavoite. Tämän toimielimen tavoitteena on hävittää Xf-bakteeri tai ainakin estää sen leviäminen tämänhetkisen tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle. Näin ollen perustavanlaatuinen velvoite poistaa tartunnan saaneet kasvit pysyy muuttumattomana ajan kuluessa, vaikka sitä pitäisikin soveltaa eri alueilla peräkkäisten täytäntöönpanopäätösten perusteella. Tällaisen päätöksen tekeminen ei myöskään vapauta jäsenvaltioita direktiivin 2000/29 16 artiklan 1 kohdasta johtuvasta niiden perustavanlaatuisesta velvoitteesta toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet Xf-bakteerin leviämisen välttämiseksi.
66 Se, että Italian viranomaiset ovat itsepäisesti jättäneet poistamatta välittömästi tartunnan saaneet kasvit siitä lähtien, kun lokakuussa 2013 annettiin tiedoksi Apulian alueen eteläkärjessä havaittu ensimmäinen taudinpurkaus, on vähitellen mahdollistanut Xf-bakteerin leviämisen pitkin ”Italian saappaan korkoa”. Tämä leviäminen on kiihtynyt sen vuoksi, että Italian viranomaiset ovat jättäneet noudattamatta velvoitettaan suorittaa asianmukaisessa ajassa vuotuiset kartoitukset ennen vektorihyönteisten lentokautta.
67 Siten Italian viranomaisten vuonna 2018 antamista tiedoista, jotka koskevat vuoden 2017 osalta rajoitusalueella myöhässä suoritetun kartoituksen tuloksia, ilmenee, että siellä oli useita tuhansia tartunnan saaneita puita, ja ne osoittavat jälleen kerran merkittäviä viivästyksiä tartunnan saaneiden puiden hakkuussa vektorihyönteisten lentokaudella. Erityisesti näistä tiedoista ilmenee, sellaisina kuin ne ovat vuoden 2018 tarkastuskertomuksessa, että vuoden 2018 aikana vektorihyönteisten lentokaudella suuri joukko tartunnan saaneita puita oli edelleen hakkaamatta, mikä oli edesauttanut Xf-bakteerin leviämistä. Koska muutetussa täytäntöönpanopäätöksessä 2015/789 säädetyt rajoitusalue ja puskurivyöhyke eivät enää täyttäneet tällaisessa asiayhteydessä tehtäväänsä, nämä alueet oli siirretty kahteen otteeseen pohjoiseen päin. Tämä siirtäminen osoittaa, että Xf-bakteeri oli levinnyt Leccen maakunnasta Brindisin ja Taranton maakuntien koko alueelle.
68 Pelkästään se seikka, etteivät jäsenvaltion viranomaiset olleet toteuttaneet edes tarvittavia toimenpiteitä ympäristön huonontumisen kaltaisen tietynlaisen tilanteen estämiseksi, on sellaisenaan osoitus jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Siten Xf-bakteerin leviäminen Apulian koko alueella ja kohti muuta mannerta vuosina 2013–2018 ilman, että Italian viranomaiset olisivat voineet sen estää, riittää osoittamaan, että viimeksi mainitut ovat jatkuvasti jättäneet toteuttamatta tarvittavat toimenpiteet Xf-bakteerin leviämisen välttämiseksi kolmannessa väitteessä tarkoitettuja sääntöjä rikkoen.
69 Italian tasavalta väittää, että muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 kannalta ilmeisen epätoivottu tartunnan asteittainen leviäminen Apulian alueella ei ole yksinomaan sen syyksi luettavissa eikä se itsessään voi osoittaa tämän jäsenvaltion yleistä ja jatkuvaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä.
70 Tämä leviäminen on itse asiassa luonnollinen ilmiö, joka ei sellaisenaan ole automaattisesti estettävissä ihmisen toiminnalla vaan jota voidaan yksinomaan valvoa ja hidastaa. Vaikka viranomaisten harjoittama toimenpiteiden sääntely-, organisaatio- ja hallinnointitoiminta onkin yksi niistä seikoista, joka on toteutettava bakteerin leviämisen estämiseksi, ei ole kohtuullista väittää, että tällä toiminnalla itsessään on estettävä tartunnan epätoivottu leviäminen. Se riippuu juuri niistä tekijöistä, jotka myös ovat hallinnon toiminnan ulottumattomissa ja joka tapauksessa kiinteä osa kasvitartuntojen ilmiön luonnetta.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
71 Komissio tuo esiin nyt käsiteltävällä väitteellä lähinnä, että se seikka itsessään, että Xf-bakteeri on jatkanut leviämistä vuodesta 2013 lähtien Apulian alueella ja että näin ollen Italian tasavalta ei ole saavuttanut muutetussa täytäntöönpanopäätöksessä 2015/789 tarkoitettua tulosta, osoittaa, että tämä jäsenvaltio on jättänyt yleisesti ja jatkuvasti noudattamatta velvoitettaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kyseisen bakteerin leviämisen estämiseksi.
72 Komissio päättelee tästä, että Italian tasavalta on jättänyt toistuvasti noudattamatta sekä kyseisen täytäntöönpanopäätöksen 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 7 kohdassa säädettyjä erityisiä velvoitteita, jotka ovat kahden ensimmäisen väitteen kohteena, että mainitun täytäntöönpanopäätöksen 6 artiklan 2, 7 ja 9 kohdassa säädettyjä velvoitteita. Näin ollen tämä jäsenvaltio laiminlyö myös direktiivin 2000/29 16 artiklan 1 kohdassa vahvistetun perustavanlaatuisen velvoitteen sekä SEU 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vilpittömän yhteistyön velvoitteen.
73 Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissio voi vaatia samanaikaisesti sekä unionin oikeuden tiettyjen säännösten noudattamatta jättämisen toteamista jäsenvaltion viranomaisten täsmällisesti määritellyissä konkreettisissa tilanteissa omaksuman asenteen vuoksi että kyseisten säännösten noudattamatta jättämisen toteamista näiden viranomaisten omaksuman sellaisen yleisen käytännön vuoksi, joka on näiden säännösten vastainen ja jota edellä mainitut erityistilanteet mahdollisesti kuvaavat (ks. mm. tuomio 26.4.2005, komissio v. Irlanti, C‑494/01, EU:C:2005:250, 27 kohta ja tuomio 2.12.2014, komissio v. Italia, C‑196/13, EU:C:2014:2407, 33 kohta).
74 Hallintokäytäntö voi olla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen kohteena silloin, kun kyseinen käytäntö täyttää tietyt vakiintuneisuutta ja yleisyyttä koskevat edellytykset (ks. mm. tuomio 29.4.2004, komissio v. Saksa, C‑387/99, EU:C:2004:235, 28 kohta; tuomio 26.4.2005, komissio v. Irlanti, C‑494/01, EU:C:2005:250, 28 kohta ja tuomio 26.4.2007, komissio v. Italia, C‑135/05, EU:C:2007:250, 21 kohta).
75 Oikeuskäytännössä todetaan, että siltä osin kuin kanteella pyritään myös siihen, että unionin tuomioistuin toteaa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten syyllistyneen jäsenyysvelvoitteiden yleiseen noudattamatta jättämiseen, tiettyihin erityistapauksiin liittyvien puutteiden korjaaminen ei välttämättä merkitse sitä, että näiden viranomaisten yleinen ja jatkuva asenne, josta tällaiset nimenomaiset puutteet ovat mahdollisesti osoituksena, olisi päättynyt. Tällaisessa tapauksessa se, että unionin tuomioistuimelle toimitetaan lisätietoja, joilla pyritään unionin tuomioistuimessa käydyn menettelyn kuluessa osoittamaan väitetyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen yleisyys ja pysyvyys, ei siis periaatteessa ole pois suljettu (ks. mm. tuomio 26.4.2005, komissio v. Irlanti, C‑494/01, EU:C:2005:250, 32 ja 37 kohta; tuomio 5.4.2017, komissio v. Bulgaria, C‑488/15, EU:C:2017:267, 42 kohta ja tuomio 22.2.2018, komissio v. Puola, C‑336/16, EU:C:2018:94, 47 ja 48 kohta).
76 Oletettua jatkuvaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen kohde voi erityisesti ulottua perustellun lausunnon jälkeisiin tosiseikkoihin siltä osin kuin ne ovat luonteeltaan samanlaisia kuin kyseisessä lausunnossa tarkoitetut tosiseikat ja jos ne ovat osa samaa jäsenvaltion menettelyä (tuomio 5.4.2017, komissio v. Bulgaria, C‑488/15, EU:C:2017:267, 43 kohta ja tuomio 22.2.2018, komissio v. Puola, C‑336/16, EU:C:2018:94, 49 kohta).
77 On myös muistutettava, että komissio voi – kuten se on esittänyt nyt käsiteltävän väitteensä tueksi – pyytää unionin tuomioistuinta toteamaan sellaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, joka koskee unionin oikeuden toimen osoittaman tuloksen saavuttamatta jättämistä (ks. vastaavasti mm. tuomio 27.4.2006, komissio v. Saksa, C‑441/02, EU:C:2006:253, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
78 Tämän tultua täsmennetyksi on vain todettava, että SEUT 258 artiklaan perustuvaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyvää todistustaakkaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on näytettävä toteen väitteensä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Sen on esitettävä unionin tuomioistuimelle tarvittavat tiedot, jotta tämä voi tarkistaa, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta, eikä komissio voi tällöin nojautua minkäänlaisiin olettamuksiin (ks. mm. tuomio 27.4.2006, komissio v. Saksa, C‑441/02, EU:C:2006:253, 48 kohta ja tuomio 2.5.2019, komissio v. Kroatia (Biljane Donjen kaatopaikka), C‑250/18, ei julkaistu, EU:C:2019:343, 33 kohta).
79 Kuten komissio on todennut perustellusti, unionin tuomioistuin on jo tosin todennut, että sellaisen tilanteen, jossa ympäristön tila heikkenee huomattavasti pitkällä aikavälillä toimivaltaisten viranomaisten puuttumatta asiaan, jatkuminen voi osoittaa, että jäsenvaltiot ovat ylittäneet direktiivin erityisessä säännöksessä niille tässä säännöksessä säädetyn tavoitteen saavuttamiseksi annetun harkintavallan. Unionin tuomioistuin on kuitenkin myös täsmentänyt, ettei lähtökohtaisesti ole mahdollista päätellä suoraan, että aina silloin, kun tosiasiallinen tilanne ei ole yhdenmukainen tämän tavoitteen kanssa, kyseessä oleva jäsenvaltio on välttämättä jättänyt noudattamatta kyseisen säännöksen mukaisia velvoitteitaan (ks. vastaavasti tuomio 26.4.2007, komissio v. Italia, C‑135/05, EU:C:2007:250, 37 kohta ja tuomio 16.7.2015, komissio v. Slovenia, C‑140/14, ei julkaistu, EU:C:2015:501, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
80 Kun otetaan erityisesti huomioon tämän tuomion 78 kohdassa esiin tuotu komission velvollisuus näyttää toteen väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, se ei voi moittimalla kyseessä olevaa jäsenvaltiota sille unionin oikeuden perusteella kuuluvien velvoitteiden yleisestä ja jatkuvasta noudattamatta jättämisestä sillä perusteella, että siinä asetettua tulosta ei ole saavutettu, vapautua noudattamasta tätä velvollisuuttaan näyttää toteen moitittu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen sellaisten konkreettisten seikkojen avulla, jotka ovat ominaisia komission esiin tuomien säännösten rikkomiselle, eikä se voi tukeutua pelkkiin oletuksiin tai kaavamaiseen syy-yhteyteen (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2018, komissio v. Puola, C‑336/16, EU:C:2018:94, 78 kohta).
81 Näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa komissio ei voi ainoastaan sillä perusteella, että muutetussa täytäntöönpanopäätöksessä 2015/789 tarkoitettua tulosta ei ole saavutettu, päätellä, että Italian tasavalta on laiminlyönyt kyseisessä täytäntöönpanopäätöksessä tämän tuloksen saavuttamiseksi asetettuja erityisiä velvoitteita, ellei se muutoin osoita konkreettisten todisteiden perusteella, että kyseinen jäsenvaltio on todella syyllistynyt tällaiseen rikkomiseen.
82 Vaikka kahden ensimmäisen väitteen tutkimisen perusteella ilmeneekin, että komissio on näyttänyt toteen Italian tasavallan laiminlyöneen muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 7 kohdassa säädetyt erityiset velvoitteet, ja vaikka sen kolmannen väitteen tueksi esittämistä seikoista, erityisesti vuoden 2018 tarkastuskertomuksesta, ilmenee, että tämä rikkominen on jatkunut perustellussa lausunnossa vahvistetun määräajan päätyttyä, kyseinen toimielin ei esitä pienintäkään konkreettista näyttöä sen osoittamiseksi, että kyseinen jäsenvaltio on laiminlyönyt kyseisen täytäntöönpanopäätöksen 6 artiklan 2, 7 ja 9 kohdassa säädetyt erityiset velvoitteensa.
83 Viimeksi mainittujen säännösten, jotka koskevat rajatulla alueella, mukaan lukien tartuntavyöhykkeellä ja puskurivyöhykkeellä, toteutettavia hävittämistoimenpiteitä, jotka kohdistuvat sekä tartunnan saaneisiin kasveihin että kasveihin, jotka ovat 100 metrin säteellä tartunnan saaneista kasveista, erityisesti Xf-bakteerin isäntäkasveihin niiden terveystilanteesta riippumatta, rikkomista ei voida missään tapauksessa todeta sellaisten seikkojen perusteella, jotka osoittavat, että on rikottu mainitun täytäntöönpanopäätöksen 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 7 kohdassa säädettyjä erillisiä säännöksiä, jotka koskevat vain tartunnan saaneita kasveja rajoitusalueen 20 kilometrin vyöhykkeellä, joka sijaitsee tartuntavyöhykkeellä eikä muodosta siitä kuin osan.
84 Tästä johtuu, että kun komissio väittää siten päättelevänsä sen toteamisen perusteella, että Xf-bakteeri on jatkanut leviämistä Apulian alueella vuodesta 2013 lähtien, että Italian tasavalta on laiminlyönyt täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 6 artiklan 2, 7 ja 9 kohdassa säädetyt erityiset velvoitteensa, se on päätynyt tällaisen laiminlyönnin olemassaoloa koskevaan olettamaan sekä olettamaan sen ja Xf-bakteerin leviämisen välisestä syy-yhteydestä.
85 Näiden erityisten velvoitteiden laiminlyöntiä koskevien konkreettisten todisteiden puuttuessa ei voida sulkea pois sitä, että Xf-bakteerin leviäminen johtuu ainakin osittain muista seikoista kuin siitä, että Italian tasavalta on laiminlyönyt mainitut velvoitteensa, kuten se perustellusti on väittänyt.
86 Näin ollen on todettava, että komissio ei ole osoittanut, että Italian tasavalta on laiminlyönyt toistuvalla tavalla muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 6 artiklan 2, 7 ja 9 kohdassa säädetyt erityiset velvoitteensa.
87 Tästä johtuu, ettei komissio myöskään voi moittia Italian tasavaltaa siitä, että se on rikkonut direktiivin 2000/29 16 artiklan 1 kohtaa ja SEU 4 artiklan 3 kohtaa, koska kyseisen toimielimen tältä osin esittämät väitteet perustuvat samalla tavoin ainoastaan Xf-bakteerin leviämiseen vuodesta 2013 lähtien Apulian alueella.
88 Näin ollen komissio ei ole osoittanut, että Italian tasavalta on yleisesti ja jatkuvasti jättänyt noudattamatta velvoitettaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet Xf-bakteerin leviämisen estämiseksi rikkomalla toistuvasti yksittäistapauksissa muutetussa täytäntöönpanopäätöksessä 2015/789 säädettyjä toimenpiteitä.
89 Näin ollen kolmas väite on hylättävä.
90 Kaikkien edellä esitettyjen toteamusten perusteella on todettava, että Italian tasavalta
– ei ole noudattanut muutetun täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole valvonut rajoitusalueella, että ainakin kaikki kasvit, joiden todetaan saaneen Xf-tartunnan, poistetaan välittömästi, jos ne sijaitsevat tartuntavyöhykkeellä, 20 kilometrin etäisyydellä tartuntavyöhykkeen ja muun unionin alueen välisestä rajasta, ja
– ei ole noudattanut kyseisen täytäntöönpanopäätöksen 2015/789 7 artiklan 7 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on jättänyt takaamatta, että Xf:n esiintymistä seurataan rajoitusalueella tarkoituksenmukaisina ajankohtina tehtävin vuotuisin kartoituksin.
Oikeudenkäyntikulut
91 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan mukaan silloin, kun asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kumpikin asianosainen vastaa omista kuluistaan. Koska nyt käsiteltävässä asiassa osa vaatimuksista on ratkaistu toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kumpikin on velvoitettava vastaamaan omista kuluistaan.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Italian tasavalta
– ei ole noudattanut toimenpiteistä Xylella fastidiosa (Wells et al.) ‑organismin unioniin kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseksi 18.5.2015 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/789, sellaisena kuin se on muutettuna 12.5.2016 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2016/764, 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole valvonut rajoitusalueella, että ainakin kaikki kasvit, joiden todetaan saaneen Xylella fastidiosa ‑tartunnan, poistetaan välittömästi, jos ne sijaitsevat tartuntavyöhykkeellä, 20 kilometrin etäisyydellä tartuntavyöhykkeen ja muun unionin alueen välisestä rajasta, ja
– ei ole noudattanut kyseisen täytäntöönpanopäätöksen 7 artiklan 7 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on jättänyt takaamatta, että Xylella fastidiosan esiintymistä seurataan rajoitusalueella tarkoituksenmukaisina ajankohtina tehtävin vuotuisin kartoituksin.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Euroopan komissio ja Italian tasavalta vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Allekirjoitukset