Language of document : ECLI:EU:T:2011:588

Asia T-224/10

Association belge des consommateurs test-achats ASBL

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Yrityskeskittymät – Belgian energiamarkkinat – Päätös, jolla todetaan yrityskeskittymä yhteismarkkinoille soveltuvaksi – Ensimmäisen tutkintavaiheen aikana annetut sitoumukset – Päätös, jolla evätään yrityskeskittymän tutkinnan osittainen siirtäminen kansallisille viranomaisille – Kumoamiskanne – Kuluttajayhdistys – Oikeussuojan tarve – Perusteellisen valvontamenettelyn aloittamisen laiminlyöminen – Menettelylliset oikeudet – Tutkimatta jättäminen

Tuomion tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Asiavaltuus – Päätös yrityskeskittymän soveltuvuudesta yhteismarkkinoille – Kolmannet osapuolet, joita kyseessä oleva yrityskeskittymä koskee

(SEUT 108 artiklan 2 kohta ja SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

2.      Kilpailu – Yrityskeskittymät – Hallinnollinen menettely – Kolmannen osapuolen oikeus tulla kuulluksi – Kuluttajayhdistykset

(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 6 artikla; komission asetuksen N:o 802/2004 11 artiklan c alakohta)

3.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Asiavaltuus – Päätös evätä yrityskeskittymän tutkimisen siirtäminen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille – Kolmansilla osapuolilla, joita yrityskeskittymä koskee, ei ole asiavaltuutta

(SEUT 108 artiklan 2 kohta ja SEUT 263 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetuksen N:o 139/2004 9 artikla)

4.      Kilpailu – Yrityskeskittymät – Päätös evätä yrityskeskittymän tutkimisen siirtäminen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille – Jäsenvaltion oikeus nostaa kanne sen kansallisen kilpailulainsäädännön soveltamiseksi – Kolmannen osapuolen, jota asia koskee, oikeus nostaa vastaava kanne – Tutkimatta jättäminen

(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 9 artiklan 9 kohta)

1.      SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen toiselle henkilölle osoitetusta päätöksestä vain silloin, kun kyseinen päätös koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen. Yrityskeskittymän yhteensoveltuvuutta yhteismarkkinoille koskevien komission päätösten osalta sellaisten kolmansien osapuolten, joita yrityskeskittymä koskee, asiavaltuutta on kuitenkin arvioitava eri tavalla sen mukaan, vetoavatko nämä yhtäältä näiden päätösten asiasisältöön vaikuttaviin virheisiin (jäljempänä ensimmäinen luokka) tai väittävätkö ne toisaalta, että komissio on loukannut niitä menettelyllisiä oikeuksia, jotka niille on annettu yrityskeskittymien valvontaa sääntelevässä unionin oikeudessa (jäljempänä toinen luokka).

Ensimmäisen luokan osalta ei voida katsoa, että kantajalla voisi olla asiavaltuus pelkästään siksi, että päätös voi vaikuttaa sen oikeusasemaan. Erityisesti erikseen vaikuttamisen osalta on välttämätöntä, että kyseessä oleva päätös vaikuttaa kyseiseen henkilöön tälle tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella kyseinen henkilö erottuu kaikista muista ja tämä voidaan siten yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu.

Toisen luokan osalta on muistettava, että pääsääntöisesti silloin, kun ulkopuolisille on asetuksella myönnetty menettelyllisiä oikeuksia, näillä ulkopuolisilla on oltava käytettävissään mahdollisuus nostaa kanne, jonka tarkoituksena on suojella niiden oikeutettuja etuja. Luonnollisia tai oikeushenkilöitä koskevien oikeudenkäyntien osalta unionin yleinen tuomioistuin voi vasta komission lopullista päätöstä tutkiessaan periaatteessa varmistaa, että hallinnollisessa menettelyssä komissiossa on kunnioitettu ulkopuolisten oikeutta tulla hakemuksestaan asianmukaisesti kuulluksi. Vaikka siis lopullinen päätös ei asiasisällöltään koske kantajaa suoraan ja/tai erikseen, viimeksi mainitulle on kuitenkin annettava mahdollisuus nostaa kanne mainitusta päätöksestä sen tutkimiseksi, onko hallinnollisessa menettelyssä laiminlyöty niiden menettelyllisten takeiden kunnioittaminen, joihin kantajalla on oikeus vedota. Ainoastaan silloin, kun unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että näitä takeita on loukattu estämällä kantajaa tuomasta kantansa asianmukaisesti esille hallinnollisessa menettelyssä, jos kantaja on esittänyt sitä koskevan pyynnön, unionin yleisen tuomioistuimen on kumottava kyseinen päätös olennaisten menettelymääräysten rikkomisen vuoksi. Ellei kantajan menettelyllisiä oikeuksia ole olennaisesti loukattu, kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi aineellisten sääntöjen rikkomisen perusteella pelkästään sen vuoksi, että kantaja vetoaa unionin yleisessä tuomioistuimessa siihen, että sen oikeuksia on loukattu hallinnollisessa menettelyssä.

Tästä seuraa, että kantajan nostama kanne, joka ei kuulu ensimmäiseen luokkaan, voidaan tutkia vain siltä osin, kuin se koskee kantajalle kuuluvien menettelyllisten oikeuksien suojelua hallinnollisessa menettelyssä, jolloin unionin yleisen tuomioistuimen on selvitettävä, onko kumoamiskanteen kohteena olevaa päätöstä tehtäessä loukattu näitä oikeuksia.

(ks. 27–30 kohta)

2.      Kuluttajajärjestöllä, joka on perustettu kuluttajien yhteisten etujen edistämiseksi, voi olla menettelyllisiä oikeuksia eli oikeus tulla kuulluksi komission hallinnollisessa menettelyssä, jossa tutkitaan yrityskeskittymää, jos kaksi edellytystä täyttyy: ensimmäinen niistä koskee sitä, että yrityskeskittymä koskee kuluttajien käyttämiä tavaroita tai palveluja, ja toinen sitä, että järjestön on esitettävä kirjallinen hakemus tulla komissiossa kuulluksi mainitun tutkintamenettelyn kuluessa. Jos nämä edellytykset täyttyvät, tällainen järjestö voi riitauttaa yrityskeskittymän hyväksymistä koskevan päätöksen sen menettelyllisten oikeuksien loukkaamisen perusteella.

Ensimmäisen edellytyksen osalta yrityskeskittymien valvonnasta annetun asetuksen N:o 139/2004 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 802/2004 11 artiklan c alakohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään, että kuluttajajärjestöillä on oikeus tulla kuulluiksi vain, jos yrityskeskittymähanke koskee loppukuluttajien käyttämiä tuotteita ja palveluja, mutta siinä ei vaadita, että tämän hankkeen kohde liittyy välittömästi mainittuihin tuotteisiin tai palveluihin. Näiden kyseessä olevan yrityskeskittymän kuluttajiin kohdistuvan vaikutusten mahdollinen toissijaisuus ei poista mainitun järjestön oikeutta tulla kuulluksi. Komissiolla ei ole oikeutta evätä kuluttajayhdistyksen pyyntöä tulla kuulluksi kolmantena osapuolena, jolla on riittävä intressi yrityskeskittymän suhteen, antamatta sille mahdollisuutta osoittaa, miten yrityskeskittymällä voi olla sen kannalta merkitystä.

Kun asetuksessa N:o 139/2004 ja asetuksessa N:o 802/2004 säädetään toisen edellytyksen osalta, että komission on kuultava tiettyjä kolmansia osapuolia, jos ne tekevät tätä koskevan hakemuksen, niissä ei kuitenkaan täsmennetä sitä ajanjaksoa, jonka kuluessa tämä hakemus on tehtävä. Näissä asetuksissa ei säädetä nimenomaisesti, että tämä hakemus on tehtävä sen jälkeen, kun on annettu tiedoksi yrityskeskittymä, johon hakemus liittyy, tai kun yrityskeskittymää koskeva ilmoitus on julkaistu. Koska komissio kuitenkin tekee asetuksen N:o 139/2004 6 artiklan mukaisen päätöksen vain ilmoitetuista yrityskeskittymistä, on johdonmukaista yrityskeskittymien valvontaa koskevan unionin säännöstön logiikan kanssa katsoa, että ne toimet, joita kolmansien osapuolten on suoritettava tullakseen otetuiksi huomioon menettelyssä, on suoritettava yrityskeskittymän muodollisesta ilmoittamisesta lähtien. Vaatimus siitä, että kuulluksi tulemista haluavat kolmannet osapuolet esittävät tätä koskevan hakemuksensa kyseessä olevan yrityskeskittymän ilmoittamisen jälkeen, on sopusoinnussa nopean ratkaisutoiminnan tarpeen kanssa, joka on luonteenomainen yrityskeskittymien valvontaa koskevan unionin säännöstön yleiselle järjestelmälle ja jonka tyydyttämiseksi komission pitää noudattaa lopulliselle päätöksenteolle asetettuja tiukkoja määräaikoja.

(ks. 37, 38, 40, 43, 44, 49, 53 ja 56 kohta)

3.      Kolmas osapuoli, jota yrityskeskittymä koskee, voi riitauttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa päätöksen, jolla komissio hyväksyy kansallisen kilpailuviranomaisen esittämän siirtopyynnön, edellyttäen, että unionin oikeudessa tunnustetaan yhtäältä näille kolmansille menettelyllisiä oikeuksia komission suorittamassa yrityskeskittymän tutkinnassa, ja toisaalta oikeussuoja näiden oikeuksien mahdollisten loukkaamisten estämiseksi. Tällaisen siirtopäätöksen välittömänä seurauksena on saattaa yrityskeskittymä tai sen osa siirtoa pyytäneen kansallisen kilpailuviranomaisen yksinomaiseen valvontaan; tämä lausuu asiasta kansallisen kilpailulainsäädäntönsä perusteella, ja siten kolmansilta poistetaan se mahdollisuus, että komissio tutkisi kyseisen keskittymän lainmukaisuuden unionin oikeuden kannalta, ja niiltä viedään mahdollisuus riitauttaa kansallisten viranomaisten tekemät arvioinnit unionin yleisessä tuomioistuimessa, kun taas siinä tapauksessa, että asian käsittelyä ei siirrettäisi, komission arvioinnit voitaisiin riitauttaa tällä tavalla.

Näitä menettelyllisiä oikeuksia ja tätä oikeussuojaa ei mitenkään vaaranna siirtämisen epäämistä koskeva päätös, jolla juuri päinvastoin taataan yrityskeskittymän kolmansille osapuolille yhteisönlaajuisen keskittymän avulla yhtäältä se, että komissio tutkii sitä suhteessa unionin oikeuteen, tai toisaalta se, että unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään mahdollista kannetta, joka nostetaan komission menettelyn päätteeksi tekemästä päätöksestä. Näissä olosuhteissa kolmannen osapuolen, jota asia koskee, asiavaltuus ei voi perustua kyseisten kolmansien osapuolten asiavaltuutta reagoida siirtopäätöstä vastaan koskevan oikeuskäytännön analogiseen soveltamiseen.

(ks. 75, 77 ja 79–81 kohta)

4.      Yrityskeskittymien valvonnasta annetun asetuksen N:o 139/2004 9 artiklan 9 kohdassa annetaan kyseessä olevalle jäsenvaltiolle mahdollisuus nostaa kanne sen kansallisen kilpailulainsäädännön soveltamiseksi. Mainitussa asetuksessa säädetyn yhteisönlaajuisten yrityskeskittymien valvontajärjestelmän perusteella ei sitä vastoin voida millään tavoin päätellä, että kolmas osapuoli, jota asia koskee, voi riitauttaa siirtämisen epäämistä koskevan päätöksen siitä syystä, että siinä estetään se, että kyseessä olevan yrityskeskittymän tutkimiseen ja tästä tutkimisesta tehtyä päätöstä koskeviin muutoksenhakukeinoihin sovellettaisiin jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä eikä unionin oikeutta. Siirtämisen epäämistä koskevasta päätöksestä nostetun kanteen tutkittavaksi ottaminen ei voi johtua siitä, että kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö voisi antaa mainitulle kolmannelle osapuolelle laajemmat menettelylliset oikeudet ja/tai laajemman oikeussuojan kuin ne, joista on säädetty unionin oikeudessa. Oikeusvarmuuden periaate estää sen, että kanteen tutkittavaksi ottaminen unionin tuomioistuimissa riippuisi siitä, annetaanko sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä, jonka kansallinen kilpailuviranomainen on pyytänyt menestyksettä yrityskeskittymän tutkimisen siirtoa, kolmansille osapuolille laajemmat menettelylliset oikeudet ja/tai laajempi oikeussuoja kuin ne, joista on säädetty unionin oikeudessa. Mainittujen menettelyllisten oikeuksien ja oikeussuojan laajuus riippuu tekijöistä, jotka ovat yhtäältä vaikeasti toisiinsa verrattavissa, ja toisaalta vaikeasti hallittavan lainsäädännöllisen ja lainkäytöllisen kehityksen kohteena.

Unionin tuomioistuimissa nostetun kumoamiskanteen varsinaisena päämääränä on mainitun unionin oikeuden noudattamisen varmistaminen siinä annettujen menettelyllisten oikeuksien ja oikeussuojan laajuudesta riippumatta eikä kansallisesta lainsäädännöstä johtuvan mahdollisesti laajemman suojelun antaminen.

(ks. 82–84 kohta)