YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
12 päivänä syyskuuta 2007 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Yhteisön sanamerkki GRANA BIRAGHI – Alkuperänimityksen ”grana padano” suoja – Nimitys, joka ei ole yleisnimi – Asetuksen (EY) N:o 40/94 142 artikla – Asetus (ETY) N:o 2081/92
Asiassa T‑291/03,
Consorzio per la tutela del formaggio Grana Padano, kotipaikka Desenzano del Garda (Italia), edustajinaan asianajajat P. Perani, P. Colombo ja A. Schmitt,
kantajana,
jota tukee
Italian tasavalta, edustajanaan avvocato dello Stato G. Aiello,
väliintulijana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehinään M. Buffolo ja O. Montalto,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on
Biraghi SpA, kotipaikka Cavallermaggiore (Italia), edustajinaan asianajajat F. Antenucci, F. Giuggia, P. Mayer ja J.-L. Schiltz,
ja jossa on kyse kumoamiskanteesta, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 16.6.2003 tekemästä päätöksestä (asia R 153/2002‑1), joka liittyy Consorzio per la tutela del formaggio Grana Padanon ja Biraghi SpA:n väliseen mitättömyysmenettelyyn,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Legal sekä tuomarit I. Wiszniewska-Białecka ja E. Moavero Milanesi,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 21.8.2003 toimitetun kannekirjelmän,
ottaen huomioon väliintulijan ja SMHV:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 23.12.2003 ja 17.2.2004 toimittamat vastineet,
ottaen huomioon kantajan, SMHV:n ja väliintulijan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 29.1., 16.1. ja 29.1.2004 toimittamat huomautukset Italian tasavallan 18.12.2003 tekemästä väliintulovaatimuksesta,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtajan 5.3.2004 antaman määräyksen, jolla hyväksyttiin Italian tasavalta väliintulijaksi tukemaan kantajan vaatimuksia,
ottaen huomioon Italian tasavallan väliintulokirjelmän ja väliintulijan sitä koskevat huomautukset, jotka toimitettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 16.4. ja 21.5.2004,
ottaen huomioon 28.2.2007 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
1 Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) 142 artiklassa, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävänä olevassa riita-asiassa, säädetään seuraavaa:
”Tämä asetus ei vaikuta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 ja erityisesti sen 14 artiklan säännöksiin.”
2 Asetuksen N:o 2081/92 (EYVL L 208, s. 1), sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävänä olevassa riita-asiassa, 2 artiklassa täsmennetään käsitettä ”alkuperänimitys” seuraavasti:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
a) ’alkuperänimityksellä’ alueen, määrätyn paikan tai erityistapauksissa maan nimeä, jota käytetään nimeämään maataloustuotetta tai elintarviketta,
– joka on peräisin kyseiseltä alueelta, kyseisestä määrätystä paikasta tai kyseisestä maasta
– jonka laatu tai ominaisuudet ovat olennaisesti tai yksinomaisesti maantieteellisen ympäristön, joka käsittää sen luonnon ja inhimilliset tekijät, ansiota ja jonka tuotanto, jalostus ja käsittely tapahtuu rajatulla maantieteellisellä alueella;
– –
3. Tiettyjä perinteisiä maantieteellisiä tai muita kuin maantieteellisiä nimityksiä, joilla maataloustuote tai elintarvike, joka on alueen tai erityisen paikan alkuperätuote, on nimetty ja jotka täyttävät 2 kohdan a alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut edellytykset, on myös pidettävä alkuperänimityksinä.”
3 Asetuksen N:o 2081/92 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Nimityksiä, joista on tullut yleisnimiä, ei voi rekisteröidä.
Tässä asetuksessa ’nimityksellä, josta on tullut yleisnimi’ tarkoitetaan maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimeä, josta on tullut maataloustuotteen tai elintarvikkeen yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa tämä maataloustuote tai elintarvike on alun perin tuotettu tai jossa sitä on pidetty kaupan.
Sen määrittämiseksi, onko nimestä tullut yleisnimi, on otettava huomioon kaikki tekijät, ja erityisesti:
– tilanne jäsenvaltiossa, josta nimi on peräisin, ja alueilla, joilla tuotetta käytetään;
– tilanne muissa jäsenvaltioissa;
– asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö tai yhteisön lainsäädäntö.”
4 Asetuksen N:o 2081/92 13 artiklassa säädetään erityisesti seuraavaa:
”1. Rekisteröidyt nimitykset on suojattu:
a) suoralta tai välilliseltä rekisteröidyn nimityksen kaupalliselta käytöltä tuotteissa, joita rekisteröinti ei koske, siinä määrin kuin tuotteet ovat verrattavissa tällä nimityksellä rekisteröityihin tuotteisiin tai siinä määrin kuin nimityksen käytöllä voi hyötyä suojatun nimityksen maineesta;
b) väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty tai siihen on liitetty ilmaisu kuten ’laatu’, ’tyyppi’, ’menetelmä’, ’tuotettu kuten’, ’jäljitelmä’ tai muu samankaltainen ilmaisu;
c) muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä mitä tulee tuotteen lähtöpaikkaan, alkuperään, tuotteen laatuun tai olennaisiin ominaisuuksiin, jotka on merkitty sisä‑ tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai tuotetta koskeviin asiakirjoihin sekä tuotteen pakkaamiseen tavalla, joka on omiaan antamaan väärän kuvan tuotteen alkuperästä;
d) muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa yleisöä harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.
Jos rekisteröityyn nimitykseen sisältyy siihen kuuluvana maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimi, jota pidetään yleisnimenä, tämän yleisnimen käytön vastaavissa tuotteissa tai elintarvikkeissa ei katsota olevan ristiriidassa 1 kohdan a ja b alakohdan kanssa.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat kuitenkin pitää voimassa kansalliset toimenpiteet, joilla hyväksytään 17 artiklan mukaisesti rekisteröityjen nimitysten käyttäminen, enintään viiden vuoden ajan rekisteröinnin julkaisemispäivästä – –
3. Suojatuista nimityksistä ei saa tulla yleisnimiä.”
5 Asetuksen N:o 2081/92 14 artiklan 1 kohdassa säädetään erityisesti seuraavaa:
”Jos alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on rekisteröity tämän asetuksen mukaisesti, jotakin 13 artiklassa tarkoitettua tapausta edustavan ja samaa tuotetyyppiä koskevan tavaramerkin rekisteröintihakemus on hylättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus on jätetty 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun julkaisupäivän jälkeen.
Tavaramerkit, jotka on rekisteröity vastoin ensimmäistä alakohtaa, on julistettava mitättömiksi.”
6 Asetuksessa N:o 2081/92 säädettyjen toimenpiteiden toteuttamisen osalta säädetään sen 15 artiklan 1 kohdassa seuraavaa:
”Komissiota avustaa komitea – –.”
7 Asetuksen N:o 2081/92 17 artiklassa säädetään erityisesti seuraavaa:
”1. Kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaan tulosta jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nimet, joilla on oikeudellinen suoja, tai jäsenvaltioissa, joissa suojajärjestelmää ei ole, käytössä vakiintuneet nimitykset, jotka ne haluavat rekisteröidä tämän asetuksen mukaisesti – –
2. Komissio rekisteröi 1 kohdassa tarkoitetut 2 ja 4 artiklan mukaiset nimitykset 15 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Edellä olevaa 7 artiklaa ei sovelleta. Yleisnimiä ei kuitenkaan rekisteröidä.
– –”
8 Neuvoston asetuksen N:o 2081/92 17 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesta maantieteellisten merkintöjen ja alkuperäisnimitysten rekisteröinnistä 12.6.1996 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1107/96 (EYVL L 148, s. 1) 1 artiklassa säädetään erityisesti, että ”liitteessä mainitut nimitykset rekisteröidään suojattuna maantieteellisenä merkintänä (SMM) tai suojattuna alkuperänimityksenä (SAN) asetuksen – – N:o 2081/92 17 artiklan mukaisesti”. Asetuksen N:o 1107/96 liitteen kohdassa A (”Perustamissopimuksen liitteessä II mainitut ihmisravinnoksi tarkoitetut tuotteet”) mainitaan ”Juustot”, ”Italia” kohdassa erityisesti nimitykset ”Grana Padano (SAN)” ja ”Parmigiano Reggiano (SAN)”.
Asian tausta
9 Biraghi SpA teki 2.2.1998 sanamerkkiä GRANA BIRAGHI koskevan hakemuksen yhteisön tavaramerkiksi sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) asetuksen N:o 40/94 nojalla.
10 Tavarat, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 29, ja ne ovat seuraavat: ”Juustot, erityisesti lehmänmaidosta valmistetut juustot, pitkään kypsytetyt juustot, kovat juustot, kokonaiset juustot, kuorellinen tai kuoreton palajuusto, erikokoiset valmiiksi pakatut juustopalat, valmiiksi pakattu juustoraaste”.
11 Haettu tavaramerkki rekisteröitiin 2.6.1999 ja julkaistiin Yhteisön tavaramerkkilehdessä 26.7.1999.
12 Consorzio per la tutela del formaggio Grana Padano (jäljempänä Consorzio tai kantaja) teki yhteisön tavaramerkin GRANA BIRAGHI mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen SMHV:lle 22.10.1999 asetuksen N:o 40/94 55 artiklan nojalla. Se väitti, että tämän tavaramerkin rekisteröinnillä rikotaan asetukseen N:o 2081/92 perustuvaa alkuperänimityksen ”grana padano” suojaa sekä asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan g alakohtaa, 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, 8 artiklan 1 kohtaa ja 52 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, ja vetosi tämän viimeksi mainitun säännöksen osalta aikaisempien kansallisten ja kansainvälisten GRANA ja GRANA PADANO -tavaramerkkien rekisteröintiin.
13 SMHV:n mitättömyysosasto hyväksyi Consorzion mitättömyysvaatimuksen 28.11.2001 tekemällään päätöksellä asetuksen N:o 2081/92 14 artiklan perusteella.
14 Biraghi valitti tästä päätöksestä 24.1.2002 ja väitti, että termi ”grana” on yleisnimi ja kuvaileva.
15 Ensimmäinen valituslautakunta hyväksyi Biraghin valituksen 16.6.2003 tekemällään päätöksellä (asia R 153/2002‑1, jäljempänä riidanalainen päätös), kumosi mitättömyysosaston päätöksen ja hylkäsi yhteisön tavaramerkkiä GRANA BIRAGHI koskevan mitättömyysvaatimuksen. Valituslautakunta katsoi, että sana ”grana” on yleisnimi ja kuvailee kyseessä olevien tavaroiden olennaista ominaisuutta. Näin ollen suojattu alkuperänimitys ”grana padano” ei ole asetuksen N:o 2081/92 13 artiklan 1 kohdan perusteella este merkin GRANA BIRAGHI rekisteröimiselle yhteisön tavaramerkiksi.
Asianosaisten vaatimukset
16 Kantaja, jota Italian tasavalta tukee, vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin julistaa yhteisön tavaramerkin GRANA BIRAGHI rekisteröinnin mitättömäksi.
17 SMHV ja Biraghi vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
18 Kantaja täydensi vaatimuksiaan istunnossa ja vaati, että SMHV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. SMHV totesi tässä yhteydessä, että se voi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viimeaikaisen oikeuskäytännön perusteella yhtyä kantajan vaatimuksiin ja että se vaatii riidanalaisen päätöksen kumoamista. Lisäksi se totesi vastaavansa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin merkitsi nämä lausumat suullisen käsittelyn pöytäkirjaan.
Tutkittavaksi ottaminen
Kantajan ja SMHV:n vaatimukset
19 Aluksi on todettava, että vaikka kantajan vaatimusten muodollinen tavoite on yhteisön tavaramerkin GRANA BIRAGHI rekisteröinnin mitätöinti, kanteesta ilmenee selvästi istunnossa vahvistettu kantajan pyrkimys kumota riidanalainen päätös käsiteltävänä olevalla kanteella nimenomaan sillä perusteella, että valituslautakunta katsoi virheellisesti, että alkuperänimitys ”grana padano” ei ole este mainitun tavaramerkin rekisteröinnille.
20 SMHV:n vaatimusten osalta on todettava, että SMHV totesi ensimmäisen oikeusasteen kirjaamoon 17.2.2004 toimittamassaan vastineessa, kun se vaati kanteen hylkäämistä, että valituslautakunta ei ole suojattuun alkuperänimitykseen sisältyvän yhden termin osalta soveltanut asianmukaisesti yleisnimeä koskevia arviointiperusteita, ja ilmoitti jättävänsä asian tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harkintaan.
21 SMHV totesi istunnossa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T‑107/02, GE Betz vastaan SMHV – Atofina Chemicals (BIOMATE), 30.6.2004 antaman tuomion (Kok. 2004, s. II‑1845); asiassa T‑379/03, Peek & Cloppenburg vastaan SMHV (Cloppenburg), 25.10.2005 antaman tuomion (Kok. 2003, s. II‑4633) ja asiassa T‑97/05, Rossi vastaan SMHV – Marcorossi (MARCOROSSI), 12.7.2006 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) nojalla sen ei tarvitse puolustaa systemaattisesti kaikkia valituslautakunnan tekemiä kanteen kohteeksi joutuneita päätöksiä. Näin ollen se yhtyy kantajan vaatimuksiin ja vaatii riitautetun päätöksen kumoamista.
22 SMHV voi riidan sisältöä muuttamatta vaatia, että jonkin sen valitseman asianosaisen vaatimukset hyväksyttäisiin, ja esittää tuon asianosaisen esittämiä perusteita tukevia lausumia. Sitä vastoin se ei voi esittää itsenäisiä kumoamisvaatimuksia tai sellaisia kumoamisperusteita, joita muut asianosaiset eivät ole esittäneet (asia T‑22/04, Reemark v. SMHV – Bluenet (Westlife), tuomio 4.5.2005, Kok. 2005, s. II‑1559, 18 kohta).
23 SMHV on käsiteltävänä olevassa asiassa ilmaissut selvästi tahtonsa tukea kantajan esittämiä vaatimuksia ja kanneperusteita sekä vastineessaan että istunnossa. Vastineessaan se totesi nimenomaisesti, että se vaatii muodollisesti kanteen hylkäämistä vain sen vuoksi, että se katsoo, että se ei voi asetuksen N:o 40/94 mukaan vaatia valituslautakunnan päätöksen kumoamista. Koska tämä tulkinta ei vastaa oikeuden tämänhetkistä tilaa edellisessä kohdassa mainituilla perusteilla ja SMHV:n istunnossa mainitseman oikeuskäytännön perusteella, SMHV:n vaatimukset on määriteltävä uudelleen ja katsottava, että sen vaatimukset ovat kantajan vaatimusten mukaisia. Kun tämä uudelleenmäärittely on tehty, yhtäältä vastineessa ja toisaalta istunnossa esitettyjen vaatimusten ja väitteiden välillä ei ole ristiriitaa.
24 Edellä esitetystä seuraa, että käsiteltävänä olevassa asiassa on tutkittava riidanalaisen päätöksen laillisuutta kannekirjelmässä esitettyjen kanneperusteiden pohjalta ja otettava huomioon myös SMHV:n esittämät väitteet.
Ensimmäistä kertaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyt asiakirjat
25 Kannekirjelmän liitteitä 48 (Giurì di autodisciplina pubblicitarian (italialainen mainonnan itsesääntelyelin) päätös nro 165/93, 22.10.1993), 50 (Euroopan yhteisöjen komission maatalouden pääosaston nootti 20.5.1997) ja 51 (Italian maa‑ ja metsätalousministerin nootti nro 64969 3.8.1993) sekä Biraghin väliintulokirjelmän liitteitä 1–3 (internetsivujen otteet, jotka liittyvät Valle Granaan ja castelmagno-juustoon ja sivustoon www.granapadano.com) ei ole esitetty valituslautakunnan menettelyssä.
26 Kantaja ilmoitti istunnossa luopuvansa vaatimuksesta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ottaisi huomioon sen kannekirjelmän liitteet 48, 50 ja 51. SMHV puolestaan jätti asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harkintaan.
27 Asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 2 kohdasta seuraa, että tosiseikkoihin, joihin asianosaiset eivät ole vedonneet silloin, kun asia on ollut käsiteltävänä jossakin SMHV:n elimessä, ei voida enää vedota muutoksenhaussa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, jonka tehtävänä on arvioida valituslautakunnan päätöksen lainmukaisuutta tutkimalla, miten valituslautakunta on soveltanut yhteisön oikeutta erityisesti sille esitetyt tosiseikat huomioon ottaen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei sitä vastoin voi suorittaa tuollaista tutkintaa ottamalla huomioon sille esitettyjä uusia tosiseikkoja, ellei ole osoitettu, että valituslautakunnan olisi pitänyt viran puolesta ottaa nämä seikat huomioon hallinnollisessa menettelyssä ennen päätöksen tekemistä asiassa (asia C‑29/05 P, SMHV v. Kaul, tuomio 13.3.2007, 54 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia T‑247/01, eCopy v. SMHV (ECOPY), tuomio 12.12.2002, Kok. 2002, s. II‑5301, 46 kohta).
28 Tutkiessaan riidanalaisen päätöksen laillisuutta asetuksen N:o 40/94 63 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näin ollen voi ottaa huomioon edellä mainittuja asiakirjoja, joissa viitataan valituslautakunnalle tuntemattomiin tosiseikkoihin. Näin ollen mainitut asiakirjat on jätettävä huomioon ottamatta, eikä niiden todistusarvoa ole tarpeellista tutkia.
Asiakysymys
29 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi ainoastaan yhteen kanneperusteeseen, joka koskee asetuksen N:o 40/94 142 artiklan ja asetuksen N:o 2081/92 14 artiklan rikkomista.
Asianosaisten lausumat
30 Kantaja väittää aluksi, että ”grana” ei ole yleisnimi, koska se on erottamiskykyinen sen vuoksi, että ”grana padano” on suojattu alkuperänimitys kansallisella tasolla Tutela delle denominazioni di origine e tipiche dei formaggi ‑nimisen Italian lain nro 125 (10.4.1954 annettu laki nro 125, joka koskee juustojen alkuperänimitysten ja tyypillisten nimitysten suojaa) (GURI nro 99, 30.4.1954, s. 1294; jäljempänä laki nro 125/54) nojalla ja yhteisön tasolla asetuksen N:o 1107/96 nojalla. Tällä perusteella kaikkien tuottajien, jotka haluavat käyttää suojattua alkuperänimitystä ”grana padano”, on noudatettava erityisiä sääntöjä, jotka on kirjattu tämän suojatun alkuperänimityksen eritelmään ja joilla pyritään takaamaan yleisölle myytävän tuotteen laatu. Lisäksi kantaja huomauttaa, että Biraghi, joka oli vuoteen 1997 asti yksi 200:sta Consorzion tuottajajäsenestä, ei enää kuulu siihen, minkä vuoksi se ei voi käyttää suojattua alkuperänimitystä ”grana padano” eikä ole enää velvollinen noudattamaan tätä eritelmää. Termin ”grana” käytön rajoittaminen suojatun alkuperänimityksen ”grana padano” yksilöimiseen on vahvistettu myös Decreto del Presidente della Repubblica, Modificazione al disciplinare di produzione del formaggio ”grana padano” ‑nimisessä presidentin asetuksessa (26.1.1987 annettu tasavallan presidentin asetus, joka koskee grana padano ‑juuston eritelmän muuttamista) (GURI nro 137, 15.6.1987, s. 4), jonka mukaan nimitystä ”grana trentino” voidaan käyttää vain sillä edellytyksellä, että suojatun alkuperänimityksen ”grana padano” tuotantoa koskevaa eritelmää noudatetaan kokonaisuudessaan.
31 Kantaja ja Italian tasavalta korostavat, että termi ”grana” on alun perin maantieteellinen ilmaisu, joka tarkoittaa Valle Grana -nimisessä laaksossa sijaitsevaa Po-joen pientä sivujokea. Italian tasavalta toteaa, että sanan ”grana”, joka tarkoittaa alkuperänimityksen suojaa saavaa juustoa, suojan oikeudellinen perusta on näin ollen asetuksen N:o 2081/92 2 artiklan 3 kohta.
32 Kantaja väittää lisäksi, että nimityksen ”grana” suoja, jopa ilman adjektiivia ”padano”, tunnustettiin jo ennen asetusta N:o 1107/96. Tältä osin se toteaa, että 22.11.1995 pidetyn alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen sääntelykomitean kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että jäsenvaltiot totesivat, että asetuksen N:o 2081/92 13 artiklaa sovelletaan seuraaviin nimityksiin: grana, padano, parmigiano, reggiano.
33 Kantaja muistuttaa, että yhteisöjen tuomioistuin on jo esittänyt kielteisen kantansa alun perin moniosaisten nimitysten yksittäisten osien yleisnimen kaltaisuudesta asiassa C‑66/99, Bigi, 25.6.2002 antamassaan tuomiossa (Kok. 2002, s. I‑5917), jossa se katsoi, ettei nimitys ”parmesan” ole yleisnimi, minkä vahvistamista Consorzio del Formaggio Parmigiano Reggiano oli vaatinut.
34 Kantaja esittää muun muassa, että kun Italiassa luotiin alkuperänimitysten järjestelmä, laji ”grana” oli alun perin jaettu kahteen tyyppiin, grana padanoon ja parmigiano reggianoon, jotka molemmat olivat suojattuja alkuperänimityksiä. Ensimmäistä tuotetaan Po‑joen pohjoispuolella sijaitsevilla alueilla, kun taas toista tuotetaan saman joen eteläpuolella sijaitsevilla alueilla.
35 Kantaja ja Italian tasavalta väittävät, että termin ”grana” nimenomainen vahvistaminen yleisnimeksi ja yleinen käyttö erotuksetta on vastoin asetuksen N:o 2081/92 sisältöä, erityisesti sen 13 artiklan 1 kohtaa, jossa kielletään sellaisten nimitysten, tavaramerkkien, nimien tai merkintöjen, jotka saattavat aiheuttaa haittaa mainitun asetuksen perusteella suojaa saavien alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen rekisteröinnillä tavoiteltaville päämäärille, kaikenlainen käyttö.
36 Kantaja esittää, että lain nro 125/54 10 §:n mukaan ”kaikenlainen hyväksyttyjen alkuperänimitysten ja tyypillisten nimitysten käyttö vääristetyssä tai osittain muutetussa muodossa sillä tavoin, että on liitetty, myös epäsuorasti, selittäviä ilmaisuja kuten ’tyyppi’, ’tuotettu kuten’, ’maku’ tai vastaavaa” on jopa rangaistavaa.
37 Kantaja vetoaa myös kansallisten tuomioistuinten oikeuskäytäntöön ja useampiin Italian maa‑ ja metsätalousministeriön rikkomisen toteamista koskeviin nootteihin vuosilta 1997–2000, jotka annettiin tiedoksi italialaisille tuottajille, jotka pitivät tuotteitaan laittomasti kaupan nimityksellä ”grana”. Tätä johtopäätöstä ei voida kumota Corte di cassazionen (Italian kassaatiotuomioistuin) 28.11.1989 tekemällä päätöksellä nro 2562, jonka mukaan nimityksen ”grana” käyttö ei ole erityisten rajoitusten kohteena, kun otetaan huomioon, että päätös on annettu ennen kuin alkuperänimityksistä säädettiin asetuksella N:o 2081/92.
38 Lopuksi Italian tasavalta yhtyy kantajan väitteisiin ja lisää, että termi ”grana” voidaan katsoa lyhennykseksi, jota kaikki kuluttajat käyttävät grana padano ‑juustosta. Se huomauttaa muun muassa, että kun Italian hallitus haki rekisteröintiä nimitykselle ”grana padano” asetuksen N:o 2081/92 17 artiklassa säädetyn menettelyn mukaan, se ei tehnyt alaviitettä, jossa olisi evätty suoja tämän nimityksen sisältämiltä yksittäisiltä termeiltä. Näin ollen se katsoo, että myös termi ”grana” yksinään saa suojaa ja on suojattu alkuperänimitys.
39 SMHV toteaa, että asetuksen N:o 2081/92 3 artiklassa täsmennetään, että sen määrittelemiseksi, onko nimityksestä tullut yleisnimi, on otettava huomioon useita tekijöitä ja erityisesti tutkittava tilannetta siinä jäsenvaltiossa, josta nimi on peräisin, ja muissa jäsenvaltioissa. On myös tarpeellista tutkia kohdeyleisön käyttäytymistä ja mielipiteitä. Tältä osin SMHV muistuttaa yhtäältä, että mielipidetiedustelujen järjestäminen on yksi Euroopan yhteisöjen komission ja jäsenvaltioiden käytetyimmistä välineistä, ja toisaalta, että asetuksen N:o 40/94 76 artiklan mukaan asiaa käsittelevä valituslautakunta olisi voinut tiedustella Euroopan yhteisöjen komission tai kansallisten viranomaisten kantaa.
40 SMHV huomauttaa, että ei vaikuta siltä, että valituslautakunta olisi konsultoinut Italian tai yhteisön toimivaltaisia viranomaisia, eikä myöskään, että se olisi tutkinut tarkoin Italian markkinoita sekä muiden jäsenvaltioiden markkinoita. Valituslautakunta on pikemminkin perustanut päätöksensä yleisesti käytettävien italialaisten sanakirjojen tutkimiseen ja Internetissä tehtyihin tutkimuksiin.
41 Lisäksi SMHV korostaa, että valituslautakunta totesi itse, kun se siteerasi Enciclopedia Zanichelli-, Dizionario della lingua italiana Le Monnier- ja Vocabolario della lingua italiana Zingarelli ‑nimisiä italialaisia sanakirjoja, että italialaisen kuluttajan mielestä sana ”grana” ei tarkoita vain ”puolirasvaista, kovaa, kypsytettyä juustoa”, vaan myös juustoa, joka on peräisin ”Emilian ja Lombardian määrätyiltä alueilta”. Se seikka, että käytetyissä sanakirjoissa mainitaan määrätty alue, on sellaisenaan riittävä, jotta voidaan katsoa, ettei termi ”grana” ole yleisnimi.
42 Lisäksi se seikka, että tietyissä näistä sanakirjoista sekä ruoanlaitto-ohjeissa mainitaan vaihtoehtoisesti termit ”grana” tai ”grana padano”, vaikuttaa pikemminkin tukevan sitä näkökantaa, että termi ”grana” on italialaisen kuluttajan mielestä ”grana padanon” synonyymi.
43 SMHV huomauttaa, että kun suojattu alkuperänimitys on rekisteröity, siitä ei voi asetuksen N:o 2081/92 13 artiklan 3 kohdan mukaan tulla yleisnimeä. Näin ollen kun Euroopan yhteisöjen komissio tai toimivaltaiset yhteisön tai kansalliset viranomaiset eivät ole päättäneet, että suojatusta alkuperänimityksestä on tullut yleisnimi, SMHV:n elinten on pidettävä tämän suojatun alkuperänimityksen rekisteröintiä pätevänä ja annettava sille suojaa.
44 Biraghi katsoo, että termi ”grana” on yleisnimi ja että sillä tarkoitetaan juustoa, joka kypsyy hitaasti ja joka on puolirasvainen, kypsennetty, kova ja rakeinen. Kirjaimellisesti tällä termillä viitataan juuston rakeiseen rakenteeseen, ja juusto saa nimensä nimenomaan tästä ominaispiirteestä, eikä nimi tarkoita sellaisenaan tarkkaa maantieteellistä aluetta tai alkuperää. Tältä osin Biraghi väittää, että Valle Granassa tuotetaan nykyisin vain castelmagno‑juustoa, joka saa suojaa alkuperänimityksenä.
45 Lisäksi Biraghi huomauttaa, että edellä mainittu asia Bigi, johon kantaja vetoaa, koski moniosaista nimitystä, joka muodostuu kahdesta termistä, jotka molemmat viittaavat tuotantopaikkoihin: ”parmigiano” juustoon, jota tuotetaan Parman kaupungin vieressä sijaitsevilla alueilla, ja ”reggiano” juustoon, jota tuotetaan Reggio Emilian alueella.
46 Biraghi väittää myös, että rakeisen juuston nimi oli ”grana” jo paljon ennen ensimmäisten juuston tuotantolaitosten perustamista 1800‑luvun puolivälissä, kuten kantaja sitä paitsi itsekin on selittänyt yhdessä julkaisussaan, jossa se esitti, että grana‑juustoa valmistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1135 ja että se sai nimensä, jota käytettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1750, rakeisuutensa perusteella.
47 Biraghi kiistää sen, että sen jälkeen kun Italiassa perustettiin suojattujen alkuperänimitysten järjestelmä, ”grana”‑juusto jaettaisiin vain kahteen saman juustotyypin lajiin, jotka ovat grana padano ja parmigiano reggiano, jotka molemmat ovat suojattuja alkuperänimityksiä. Se lisää, että ”grana” ei myöskään tarkoita kolmatta juustolajia, joka olisi erilainen kuin nämä suojattuina alkuperänimityksinä rekisteröidyt juustot. Päinvastoin, termi ”grana” tarkoittaa samanlajista kovaa ja rakeista juustoa, jollaisia sekä grana Biraghi että kaksi yllä mainittua suojattuina alkuperänimityksinä rekisteröityä juustoa ovat. Näin ollen se seikka, että on olemassa erityisiä grana padanon ja parmigiano reggianon tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevia sääntöjä, ei tarkoita sitä, etteikö ”grana”‑juustoa olisi enää olemassa.
48 Biraghi huomauttaa lainsäädännön osalta, että sellaisia maitopohjaisia tuotteita, joiden osalta jäsenvaltiot voivat myöntää yksittäisiä tai yleisiä poikkeuksia neuvoston direktiivin 92/46/ETY 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti, koskevan luettelon laatimisesta ja näiden tuotteiden valmistukseen sovellettavien poikkeusten luonteesta 29.7.1996 tehdyssä komission päätöksessä 96/536/EY mainitaan nimenomaisesti ”Dansk Grana” ja ”Romonte – Typ Grana”.
49 Biraghi väittää, että grana‑juuston olemassaolo lajina on vahvistettu useissa teoksissa ja sanakirjoissa, Ufficio Italiano Brevetti e Marchin (Italian patentti‑ ja tavaramerkkivirasto) tavaramerkkien Grana Pimontese ja Grana Reale rekisteröintihakemuksia koskevissa hylkäävissä päätöksissä, Assolatte‑nimisen etujärjestön 4.1.1999 julkaisemassa kiertokirjeessä nro 1, jonka liitteessä mainitaan kolme grana-ryhmää, eli grana padano, parmiggiano reggiano ja ”muut granat”, sekä sillä seikalla, että myös Istituto Nazionale di Statistica (ISTAT, kansallinen tilastokeskus) käyttää tätä viimeistä ryhmää tilastoissaan.
50 Biraghi katsoo, toisin kuin kantaja ja Italian tasavalta, että ainoastaan yhdistelmänimitys ”grana padano” on lain nro 125/54 9 ja 10 §:ssä ja asetuksen N:o 2081/92 13 artiklassa tarkoitettu suojattuna alkuperänimityksenä rekisteröity nimitys, eikä myös termi ”grana” yksinään. Biraghin mukaan termiä ”grana” ei nimittäin olisi voitu asetuksen N:o 2081/92 3 artiklan 1 kohdan mukaan rekisteröidä sellaisenaan suojattuna alkuperänimityksenä, koska se on yleisnimi.
51 Tältä osin Biraghi esittää, että kysymystä termin ”grana” käytöstä ilman adjektiivia ”padano” on jo käsitelty Italiassa Corte di Cassazionessa sen asiassa nro 2562 28.11.1989 antamassa tuomiossa, jossa se katsoi, että ”juusto grana padano saa suojaa alkuperänimityksenä ja vastaavasti rikosoikeudellista suojaa nimityksen väärinkäyttöä vastaan, mutta pelkästään ’granaksi’ kutsuttua juustoa ei katsota voimassa olevassa lainsäädännössä tyypilliseksi juustoksi, eikä tämän nimityksen käyttöön myöskään – – kohdistu erityisiä rajoituksia eikä sen käyttö ole lainvastaista (nro 125/54)”. Biraghi lisää myös, että yhteisöjen tuomioistuin on tarkentanut yhdistetyissä asioissa C‑129/97 ja C‑130/97, Chiciak ja Fol, 9.6.1998 antamassaan tuomiossa (Kok. 1998, s. I‑3315), joka liittyy alkuperänimitykseen ”époisses de Bourgogne”, että ”moniosaisen alkuperänimityksen, joka on rekisteröity asetuksen N:o 2081/92 17 artiklassa säädettyä yksinkertaistettua menettelyä noudattaen, osalta se seikka, että asetuksen N:o 1107/96 liitteessä ei ole olemassa tähän nimitykseen liittyvää alaviitettä, jossa täsmennetään, että nimityksen tietylle osalle ei haeta suojaa, ei välttämättä merkitse sitä, että kyseisen nimityksen kaikki osat ovat suojattuja”. Yhteisöjen tuomioistuin ei ole myöntänyt suojaa yleisnimille myöskään asiassa C‑3/91, Exportur, 10.11.1992 antamassaan tuomiossa (Kok. 1992, s. I‑5529, Kok. Ep. XIII, s. I-161) eikä yhdistetyissä asioissa C‑321/94–C‑324/94, Pistre ym., 7.5.1997 antamassaan tuomiossa (Kok. 1997, s. I‑2343).
52 Biraghi katsoo tällä perusteella, että yleisnimen ”grana” käyttö ei tarkoita asetuksen N:o 2081/92 13 artiklan 1 kohdan rikkomista eikä kansallisen alkuperänimityksiä koskevan lainsäädännön rikkomista. Laissa nro 125/54 nimittäin kielletään kaikenlainen alkuperänimitysten käyttö niitä vääristämällä tai muuttamalla sellaisilla ilmaisuilla kuten ”tyyppi”, ”käyttö” tai ”maku”, mutta ei pelkän yleisnimen, kuten ”grana”, käyttöä sellaisenaan.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
53 Asetuksen N:o 40/94 142 artiklassa säädetään, että mainittu asetus ei vaikuta asetuksen N:o 2081/92 säännöksiin eikä erityisesti sen 14 artiklaan.
54 Asetuksen N:o 2081/92 14 artiklassa säädetään, että jotakin 13 artiklassa tarkoitettua tapausta edustavan ja samaa tuotetyyppiä koskevan tavaramerkin rekisteröintihakemus on hylättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus on jätetty 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun julkaisupäivän jälkeen. Tämän säännöksen vastaisesti rekisteröidyt tavaramerkit julistetaan mitättömäksi.
55 Tästä seuraa, että SMHV:n täytyy soveltaa asetusta N:o 40/94 siten, että asetuksella N:o 2081/92 säädettyyn alkuperänimitysten suojaan ei vaikuteta.
56 Näin ollen SMHV:n on kieltäydyttävä kaikkien sellaisten tavaramerkkien rekisteröimisestä, jotka ovat jossain asetuksen N:o 2081/92 13 artiklassa tarkoitetussa tilanteessa, ja mikäli tuollainen tavaramerkki on jo rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi.
57 Lisäksi yhtäältä asetuksen N:o 2081/92 13 artiklan 3 kohdan mukaan suojatuista nimityksistä ei saa tulla yleisnimiä, ja toisaalta se, että asetus N:o 1107/96 ei sisällä alaviitettä, jossa täsmennetään, että rekisteröintihakemus ei koske termiä ”grana”, ei välttämättä merkitse sitä, että nimityksen ”grana padano” kaikki osat ovat suojattuja (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Chiciak ja Fol, tuomion 39 kohta).
58 Asetuksen N:o 2081/92 13 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään lisäksi, että ”jos rekisteröityyn nimitykseen sisältyy siihen kuuluvana maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimi, jota pidetään yleisnimenä, tämän yleisnimen käytön vastaavissa tuotteissa tai elintarvikkeissa ei katsota olevan ristiriidassa 1 kohdan a ja b alakohdan kanssa”. Tästä seuraa, että kun suojattu alkuperänimitys koostuu useista osista, joista yksi on maataloustuotteen tai elintarvikkeen yleisnimi, tämän yleisnimen käyttö rekisteröidyssä tavaramerkissä on katsottava asetuksen N:o 2081/92 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdan mukaiseksi ja suojattuun alkuperänimitykseen perustuva mitätöintivaatimus on hylättävä.
59 Tältä osin edellä mainitussa asiassa Chiciak ja Fol annetusta tuomiosta (38 kohta) seuraa, että asetuksella N:o 2081/92 käyttöönotetussa yhteisön rekisteröintijärjestelmässä kysymystä nimityksen eri osille myönnettävästä suojasta ja erityisesti kysymystä siitä, onko kyse yleisnimestä vai osasta, joka saa suojaa mainitun asetuksen 13 artiklassa mainittuja toimia vastaan, harkitaan kyseessä olevien tosiseikkojen yksityiskohtaisen arvioinnin perusteella.
60 Tältä osin on todettava aluksi, että valituslautakunta oli toimivaltainen tekemään tämänkaltaisen arvioinnin ja mahdollisesti epäämään suojan suojatun alkuperänimityksen yleisnimen kaltaiselta osalta. Nimittäin siltä osin kuin suojattua alkuperänimitystä ei julisteta sellaisenaan mitättömäksi, valituslautakunta on sen vuoksi, että asetuksen N:o 2081/92 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan suojattuihin alkuperänimityksiin sisältyviä yleisnimiä ei suojata, toimivaltainen vahvistamaan, onko kyseessä oleva sana todella maataloustuotteen tai elintarvikkeen yleisnimi.
61 Tuollainen arviointi edellyttää tiettyjen edellytysten tarkastamista, mikä puolestaan edellyttää mitä suurimmassa määrin sekä kyseistä jäsenvaltiota koskevien erityisten seikkojen (ks. vastaavasti asia C‑269/99, Carl Kühne ym., tuomio 6.12.2001, Kok. 2001, s. I‑9517, 53 kohta) että muissa jäsenvaltioissa vallitsevan tilanteen syvällistä tuntemusta (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C‑289/96, C‑293/96 ja C‑299/96, Tanska ym. v. komissio, tuomio 16.3.1999, Kok. 1999, s. I‑1541, 96 kohta).
62 Näin ollen valituslautakunnan oli tehtävä yksityiskohtainen arviointi kaikkien niiden seikkojen pohjalta, jotka saattavat vaikuttaa mainittuun yleisnimen kaltaisuuteen.
63 Sen jälkeen kun asetuksen N:o 2081/92 3 artiklassa todetaan, että nimityksiä, joista on tullut yleisnimiä, ei voi rekisteröidä, siinä säädetään, että sen määrittämiseksi, onko nimestä tullut yleisnimi, on otettava huomioon kaikki tekijät, ja erityisesti tilanne jäsenvaltiossa, josta nimi on peräisin, ja alueilla, joilla tuotetta käytetään, tilanne muissa jäsenvaltioissa ja asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö tai yhteisön lainsäädäntö.
64 Asetuksen N:o 2081/92 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan osalta on sovellettava samoja arviointiperusteita. Nimittäin kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, tuon asetuksen 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa annettu määritelmä ilmaisusta ”nimitys, josta on tullut yleisnimi” soveltuu myös nimityksiin, jotka ovat aina olleet yleisnimiä (em. yhdistetyt asiat Tanska ym. v. komissio, tuomion 80 kohta).
65 Näin ollen sellaisia oikeudellisia, taloudellisia, teknisiä, historiallisia, kulttuurisia ja sosiaalisia seikkoja, jotka mahdollistavat vaaditun yksityiskohtaisen arvioinnin suorittamisen, ovat etenkin asiassa merkityksellinen kansallinen lainsäädäntö ja yhteisön lainsäädäntö, mukaan luettuna niiden historiallinen kehitys; keskivertokuluttajan käsitys yleisnimeksi väitetystä nimityksestä mukaan lukien se seikka, että nimityksen maine liittyy pitkään kypsytettyyn juustoon, jota valmistetaan määrätyllä alueella, sen vuoksi, että nimitystä ei käytetä yleisesti jäsenvaltion tai Euroopan unionin muilla alueilla; se seikka, että tuotetta on laillisesti pidetty kaupan kyseessä olevalla nimityksellä tietyissä jäsenvaltioissa; se seikka, että tuotetta on laillisesti valmistettu kyseessä olevalla nimikkeellä nimityksen alkuperämaassa myös perinteisiä valmistusmenetelmiä noudattamatta; se seikka, että tuollaisia toimia suoritettiin mahdollisesti pitemmän aikaa; kyseessä olevalla nimityksellä varustettujen mutta perinteisiä menetelmiä noudattamatta valmistettujen tuotteiden määrä verrattuna mainittujen menetelmien mukaan valmistettujen tuotteiden määrään; kyseessä olevalla nimityksellä varustettujen, perinteisiä menetelmiä noudattamatta valmistettujen tuotteiden markkinaosuus verrattuna mainittujen menetelmien mukaan valmistettujen tuotteiden markkinaosuuteen; se seikka, että perinteisiä menetelmiä noudattamatta valmistetut tuotteet esitetään sillä tavoin, että niissä viitataan valmistuspaikkoihin, joissa mainittujen menetelmien mukaan valmistetut tuotteet on valmistettu; kyseessä olevan nimityksen suojaaminen kansainvälisillä sopimuksilla ja niiden jäsenvaltioiden määrä, jotka mahdollisesti vetoavat kyseessä olevan nimityksen väitettyyn yleisnimen kaltaisuuteen (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Tanska ym. v. komissio, tuomion 95, 96, 99 ja 101 kohta; em. asia Bigi, tuomion 20 kohta ja yhdistetyt asiat C‑465/02 ja C‑466/02, Saksa ja Tanska v. komissio, tuomio 25.10.2005, Kok. 2005, s. I‑9115, 75, 77, 78, 80, 83, 86, 87, 93 ja 94 kohta).
66 Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin ei ole sulkenut pois mahdollisuutta ottaa nimityksen yleisnimen kaltaisuutta tutkiessaan huomioon (em. yhdistetyt asiat Tanska ym. v. komissio, tuomion 85–87 kohta) kuluttajien keskuudessa tehtyä mielipidetutkimusta, jolla selvitettiin heidän käsityksiään kyseessä olevasta nimityksestä, tai sen komitean mielipidettä, joka asetettiin alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja erityisluonteesta annettuja todistuksia koskevan tiedekomitean perustamisesta 21.12.1992 tehdyllä komission päätöksellä 93/53/ETY (EYVL 1993, L 13, s. 16) ja joka korvattiin sittemmin alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja aitoja perinteisiä tuotteita käsittelevällä tieteellisellä asiantuntijaryhmällä 20.12.2006 tehdyllä komission päätöksellä 2007/71/EY (EUVL 2007, L 32, s. 177). Tämän komitean, joka koostuu oikeustieteen ja maatalouden alan erityisen pätevistä ammattilaisista, tehtävänä on tutkia erityisesti nimitysten yleisnimen kaltaisuutta.
67 Lopuksi on mahdollista ottaa huomioon muita seikkoja, erityisesti nimityksen määritteleminen yleisnimeksi Codex alimentarius ‑ohjeissa (ks. Codex alimentarius ‑ohjeiden ohjeellisen arvon osalta asia 286/86, Deserbais, tuomio 22.9.1988, Kok. 1988, s. 4907, Kok. Ep. IX, s.641, 15 kohta ja asia C‑448/98, Guimont, tuomio 5.12.2000, Kok. 2000, s. I‑10663, 32 kohta) ja nimityksen sisältyminen juustojen alkuperänimitysten ja nimitysten käytöstä 1.6.1951 Stresassa allekirjoitetun kansainvälisen yleissopimuksen liitteessä II olevaan luetteloon (sikäli kuin tämä sisällyttäminen tarkoittaa lupaa käyttää nimitystä kaikissa sopimuksen allekirjoittaneissa valtioissa sillä edellytyksellä, että valmistusta koskevia sääntöjä on noudatettu ja että valmistusmaa on ilmoitettu, ilman että tämä lupa rajoittuisi vastaavan maantieteellisen alueen valmistajiin; ks. em. yhdistetyt asiat Saksa ja Tanska v. komissio, julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus, Kok. 2005, s. I‑9118, 168 kohta).
68 On kuitenkin todettava, että valituslautakunta ei ole ottanut huomioon suojattuja alkuperänimityksiä koskevaa yhteisöjen oikeuskäytäntöä eikä asetuksen N:o 2081/92 3 artiklaa.
69 Se ei nimittäin ole ottanut huomioon mitään niistä seikoista, joiden perusteella voidaan edellä 65–67 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan arvioida vaadittavalla tavalla nimityksen tai jonkin se osan mahdollista yleisnimen kaltaisuutta, eikä se ole millään tavoin tukeutunut kuluttajien keskuudessa tehtyihin mielipidetutkimuksiin tai erityisasiantuntijoiden lausuntoihin asiasta eikä pyytänyt tietoja (jäsenvaltioilta tai komissiolta, joka puolestaan olisi voinut esittää kysymyksen edellä mainitulle tieteelliselle komitealle), vaikka se olisi voinut tehdä niin asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohdan ensimmäisen lauseen ja 76 artiklan perusteella, kuten SMHV perustellusti painottaa.
70 Riidanalaisen päätöksen perustana olevat todisteet koostuvat pelkästään sanakirjojen otteista ja valituslautakunnan viran puolesta suorittamista internethauista.
71 Termin esiintymistiheydestä internetissä ei kuitenkaan voida sellaisenaan päätellä nimityksen yleisnimen kaltaisuutta. Lisäksi kaikki termin ”grana” määritelmät valituslautakunnan mainitsemissa sanakirjoissa viittaavat grana padanon tuotantopaikkaan, joka on Po‑joen tasangolla sijaitseva alue. Näin ollen nämä sanakirjat osoittavat pikemminkin vastoin valituslautakunnan kantaa, että nimitystä ”grana” käytetään italian kielessä lyhennyksenä grana padanosta ja että nimitys ”grana” liittyy tosiseikkojen ja mielikuvien perusteella tämän tuotteen alkuperään eli Po‑joen seutuun (”padano”), mikä vahvistetaan riidanalaisen päätöksen 50 ja 51 kohdassa mainituissa kahdessa saksan kielen sanakirjassa. Enciclopedia Treccani ‑nimisessä sanakirjassa annetulla määritelmällä ei ole merkitystä, koska se on peräisin vuodelta 1949, eli se on aikaisempi kuin asetus N:o 1107/96 tai laki nro 125/54, jotka sisältävät ensimmäisen maininnan suojatusta alkuperänimityksestä grana padano.
72 Lisäksi on todettava, että jos valituslautakunta olisi asianmukaisesti ottanut huomioon kaikki kantajan toimittamat todisteet ja jos se olisi soveltanut yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä määritettyjä arviointiperusteita, sen olisi pitänyt tehdä se johtopäätös, ettei ole esitetty oikeudellisesti riittäviä todisteita siitä, että nimitys ”grana” olisi yleisnimi.
73 Näiden todisteiden joukossa on ennen kaikkea lainsäädännöllinen tilanne, joka koskee nimityksen ”grana padano” suojaa Italiassa sekä sen historiallista kehitystä.
74 Tältä osin on todettava, että ensimmäinen maininta lainsäädännössä nimityksestä ”grana” oli Disposizioni integrative della disciplina della produzione e della vendita dei formaggi ‑nimisessä kuninkaan asetuksessa nro 1177 (17.5.1938 annettu kuninkaan asetus nro 1177, joka sisältää säännöksiä juustojen tuotannosta ja myynnistä) (GURI nro 179, 8.8.1938). Tässä asetuksessa, jossa säädetään rasvan vähimmäispitoisuudesta erilaisissa italialaisissa juustoissa, on mainittu grana parmigiano-reggiano, grana lodigiano, grana emiliano, grana lombardo ja grana veneto. Tämä asetus osoittaa sen seikan, että granaa tuotettiin Po-joen laakson useilla alueilla, Parman ja Reggio Emilian ja Lodin lähistöllä, Emiliassa, Lombardiassa ja Venetossa. Sen sijaan siinä ei mainita nimitystä grana padano.
75 On todettava, että kaikki nämä alueet sisältyvät parmigiano reggianon (Parma, Reggio Emilia, Modena, Bologna Reno-joen länsipuolella ja Mantova Po-joen itäpuolella) tai grana padanon (Piemonte, Lombardia, Emilia-Romagna, Veneto ja Trenton maakunta) tuotantoalueelle.
76 Sen jälkeen, kun Italiassa säädettiin ensimmäisestä alkuperänimityksiä koskevasta järjestelmästä lailla nro 125/54 ja Riconoscimento delle denominazioni circa i metodi di lavorazione, caratteristiche merceologiche e zone di produzione dei formaggi ‑nimisellä presidentin asetuksella nro 1269 (käsittelymenetelmiin, tavaroiden ominaispiirteisiin ja juuston tuotantoalueisiin liittyvien nimitysten vahvistamista koskeva 30.10.1955 annettu presidentin asetus nro 1269; GURI nro 295, 22.12.1955, s. 4401), jossa hyväksyttiin alkuperänimitys ”grana padano”, parmigiano reggiano ‑juusto menetti määrittelynsä grana-juustoksi erityisominaisuuksiensa vuoksi, kun taas kaikki muut grana-juustot saivat hyväkseen suojaa ”padano”-nimityksen perusteella.
77 Se seikka, että Italian vuoden 1938 lainsäädännössä mainitaan eri grana-juustoja (parmigiano-reggiano, lodigiano, emiliano, lombardo ja veneto), joita kaikkia tuotetaan Po-joen tasankoalueella, ilman että siinä mainittaisiin grana padanoa, sekä se seikka, että myöhemmässä lainsäädännössä esitetään nimitys ”grana padano” ja hylätään aikaisemmat nimitykset, osoittaa, että grana on juusto, jota valmistetaan perinteisesti Po-joen tasangon useilla alueilla ja joka on tämän vuoksi yksilöity Italian lainsäädännössä tietyllä hetkellä termillä ”padano”, jotta laista tulisi yksinkertaisempi ja jotta erilaiset aikaisemmat sellaisten tuotteiden nimitykset, joita on alun perin tuotettu Po-joen laaksossa, voitaisiin sisällyttää yhteen ainoaan nimitykseen.
78 Määritettä ”padano” ei näin ollen lisätty sen vuoksi, että suojatun alkuperänimityksen soveltamisala rajoitettaisiin tiettyihin grana-juustoihin, vaan pikemminkin niiden keräämiseksi saman laajan suojan piiriin, joka myönnettiin aluksi Italian lainsäädännössä ja sittemmin asetuksessa N:o 2081/92. Tästä seuraa, että Italian lainsäädännöllinen kehitys osoittaa, että nimitys ”grana” ei ole yleisnimi.
79 Näitä toteamuksia ei voida asettaa kyseenalaiseksi minkään Biraghin esittämän väitteen perusteella. Ensiksi nimityksestä ”grana trentino” on todettava, että tasavallan presidentin asetuksen mukaan, johon Biraghi vetoaa ja jolla muutettiin grana padano ‑juuston eritelmää, sallitaan ilmaisun ”trentino” (Trentosta) lisääminen Trenton maakunnan alueella valmistettavaan grana padano ‑juustoon. Tämä mahdollisuus vain vahvistaa ajatusta siitä, että juustoa on mahdollista kutsua ”granaksi” vain silloin, jos se on tuotettu ”grana padanon” eritelmän mukaisesti.
80 Toiseksi Assolatte-nimisen yhdistyksen kiertokirje tosin osoittaa, että grana padanon lisäksi on olemassa ”muita grana-juustoja”, mutta on todettava, kuten mainittuun kiertokirjeeseen liitetystä taulukosta seuraa, että näitä ”muita grana‑juustoja” vietiin muihin maihin kuin Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioihin, erityisesti Amerikan yhdysvaltoihin, Japaniin, Venäjälle, Kroatiaan ja Sloveniaan (viimeksi mainittu ei ollut Euroopan unionin jäsenvaltio sillä hetkellä, jota nämä tiedot koskevat, eli vuonna 1999). Kun sovelletaan yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Exportu (tuomion 12 kohta) teollis‑ ja tekijänoikeuksien alalla tunnustamaa alueperiaatetta, tämä väite ei ole pätevä sen juuston osalta, joka oli tarkoitettu vietäväksi maihin, joissa nimitys ”grana” ei saanut mitään erityistä lainsäädännöllistä suojaa. Sama koskee Biraghin mainitsemia ISTAT:n tuottamia tietoja, jotka eivät ole merkityksellisiä sen vuoksi, että niissä ei ilmoiteta ”muiden grana‑juustojen” kohdemarkkinoita.
81 Kun kolmanneksi Biraghi esittää, että sana grana ei sellaisenaan tarkoita maantieteellistä aluetta, se pyrkii oikeastaan osoittamaan, että nimitys ”grana” ei voi missään tapauksessa saada asetukseen N:o 2081/92 perustuvaa suojaa, koska se ei ole tämän asetuksen 2 artiklassa annetun alkuperänimityksen määritelmän mukainen. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, johtuuko nimitys ”grana” sillä tarkoitettavan juuston rakeisuudesta vai siitä, että sitä tuotettiin alun perin Valle Granassa, koska asetuksen N:o 2081/92 2 artiklan 3 kohdan mukaan suojattu alkuperänimitys voi olla myös muu perinteinen nimitys kuin maantieteellinen nimitys, jolla on nimetty elintarvike, joka on sellaisen alueen tai määrätyn paikan alkuperätuote, jolla vallitsevat sellaiset homogeeniset luonnolliset tekijät, jotka erottavat sen siihen rajoittuvista alueista (em. yhdistetyt asiat Saksa ja Tanska v. komissio, tuomion 46–50 kohta). Sitä ei ole kiistetty, että grana‑juustoa on alun perin tuotettu Po-joen tasankoalueella. Tältä osin se täyttää näin ollen asetuksen N:o 2081/92 2 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset.
82 Neljänneksi Biraghin väitteensä tueksi edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Saksa ja Tanska vastaan komissio annettuun tuomioon tekemä viittaus ei ole merkityksellinen, koska yhteisöjen tuomioistuin ei kyseenalaistanut sitä, voiko muu kuin maantieteellinen nimitys olla suojattu alkuperänimitys, vaan kiisti ainoastaan ei-maantieteellisen nimityksen ”feta” tuotantoalueen laajuuden. Tämän saman toteamuksen perusteella on myös hylättävä Biraghin väite siitä, että Valle Granan alueella tuotetaan vain castelmagno-juustoa. Samoin on hylättävä Biraghin viittaus edellä mainittuihin yhdistettyihin asioihin Pistre ym. sikäli kuin tämän tuomion 35 kohdasta ilmenee, että se koskee sellaista nimitystä (”montagne”), joka ei täytä asetuksen N:o 2081/92 2 artiklan mukaisia alkuperänimityksen edellytyksiä, koska tuotteen laadun tai ominaisuuksien ja sen erityisen maantieteellisen alkuperän välillä ei ole suoraa yhteyttä.
83 Viidenneksi päätös 96/536, jossa mainitaan tanskalainen juusto Dansk Grana ja saksalainen juusto Romonte – Typ Grana, tehtiin soveltamalla raakamaidon, lämpökäsitellyn maidon ja maitopohjaisten tuotteiden tuotantoa ja markkinoille saattamista koskevista terveyssäännöistä 16.6.1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/46/ETY (EYVL L 268, s. 1). Koska päätöksellä 96/536 pyritään vain sallimaan poikkeukset direktiivissä 92/46 säädetyistä terveyssäännöistä, sillä ei voi olla mitään vaikutusta sellaiseen immateriaalioikeuteen kuten suojattuun alkuperänimitykseen (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Saksa ja Tanska v. komissio, tuomion 96 kohta). Vaikka oletetaan, että tämä maininta osoittaa nimityksen ”grana” yleisnimen luonteen Tanskassa ja Saksassa, ei ole mahdollista laajentaa tuollaista johtopäätöstä koskemaan koko yhteisön aluetta tai sen olennaista osaa. Lisäksi päätöksessä 96/536 viitataan tanskalaiseen granaan ja saksalaiseen juustoon, josta on ilmoitettu, että se on granan ”tyyppinen”, minkä perusteella voidaan olettaa, että Tanskassa ja Saksassa nimitys ”grana” ilman määreitä olisi joka tapauksessa säilyttänyt konnotaation ”grana padano” (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Saksa ja Tanska v. komissio, tuomion 92 kohta). Lopuksi Biraghin mainitsema päätös 96/536 on peräisin vuodelta 1996, jolloin jäsenvaltiot saattoivat yhä vedota asetuksen N:o 2081/92 13 artiklan 2 kohdassa säädettyyn poikkeukseen, joka antoi niille oikeuden pitää voimassa kansalliset toimenpiteet, joilla hyväksytään 17 artiklan mukaisesti rekisteröityjen nimitysten käyttäminen enintään viiden vuoden ajan rekisteröinnin julkaisemispäivästä.
84 Kuudenneksi Corte di cassazionen 9.10.1989 antama tuomio on annettu rikosasiassa ja siinä todetaan nimenomaisesti, että syytteen hylkääminen johtui siitä, ettei tuolla hetkellä ollut olemassa soveltuvaa rikosoikeudellista seuraamusta nimityksen ”grana” epäasianmukaisesta käytöstä. Lisäksi tämä tuomio annettiin ennen asetusten N:o 2081/92 ja N:o 1107/96 voimaantuloa, eli ennen kuin suojattujen alkuperänimitysten suojan taso oli määritelty yhteisön tasolla. Lopuksi useista kantajan toimittamista Italian maa‑ ja metsätalousministeriön Ispettorato centrale repressione frodin (petostentorjuntavirasto) petoksia koskevista pöytäkirjoista, jotka on tehty Corte di cassazionen tuomion ja asetuksen N:o 1107/96 antamisen jälkeen, ilmenee, että Italian viranomaiset takavarikoivat systemaattisesti juustot, joissa on ainoastaan nimitys ”grana”, koska he katsovat, että tuollainen käytäntö loukkaa suojattua alkuperänimitystä ”grana padano” ja sen asetuksen N:o 1107/96 mukaista suojaa.
85 Lopuksi myöskään Biraghin mainitsemat sanakirjat eivät ole merkityksellisiä. Nimittäin vastoin Biraghin väitettä voidaan todeta, että Dictionnaire des fromages Larousse ‑nimisessä sanakirjassa tosin määritellään granat ”italialaisiksi juustoiksi, joilla on (tiettyjä) yhteisiä ominaispiirteitä”, mutta siinä kuitenkin ilmoitetaan tämän jälkeen, että ”grana” määritellään Italian lainsäädännössä nimitykseksi, jolla erotetaan tietyissä maakunnissa tuotettavat juustot (parmigiano reggiano) tietyissä muissa maakunnissa tuotetuista juustoista (grana padano), joten tämä sanakirja tukee sille vastakkaista käsitystä, että nimitys ”grana” olisi yleisnimi. Guide du fromage Androuët-Stock -nimisen teoksen perusteella ei sitä vastoin voida tehdä johtopäätöksiä, koska siinä ei edes mainita grana padanoa.
86 Italian lainsäädäntö ei sitä paitsi ollut ainoa seikka, joka oli valituslautakunnan saatavilla sen selvittämiseksi, että nimitys ”grana” ei ole yleisnimi. Se tunsi nimittäin sen seikan, ettei yksikään jäsenvaltio esittänyt kysymystä nimityksen ”grana” yleisnimen kaltaisuudesta, kun komissio kuuli sääntelykomiteaa ennen asetuksen N:o 1107/96 antamista. Komissiolle ei myöskään toimitettu mitään todisteita nimityksellä ”grana” varustetun juuston myynnistä Euroopan yhteisössä.
87 Kun lopuksi otetaan huomioon valituslautakunnan velvoite ottaa viran puolesta selvää soveltuvasta kansallisesta lainsäädännöstä (ks. vastaavasti asia T‑318/03, Atomic Austria v. SMHV – Fabricas Agrupadas de Muñecas de Onil (ATOMIC BLITZ), tuomio 20.4.2005, Kok. 2005, s. II‑1319, 35 kohta), valituslautakunta olisi voinut ottaa huomioon myös kansallisen lainsäädännön, jolla juustojen alkuperänimitysten ja nimitysten käytöstä 1.6.1951 Stresassa allekirjoitettu kansainvälinen yleissopimus saatettiin osaksi kansallista oikeusjärjestystä.
88 Edellä esitetystä johtuu, että valituslautakunnan ei olisi pitänyt katsoa, että tavaramerkin GRANA BIRAGHI rekisteröinti ei loukkaa suojattua alkuperänimitystä ”grana padano” asetuksen N:o 2081/92 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
89 Näin ollen on todettava, että kanne on perusteltu, koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, että nimitys ”grana” on yleisnimi ja ettei suojattu alkuperänimitys ”grana padano” ole este tavaramerkin GRANA BIRAGHI rekisteröinnille asetuksen N:o 2081/92 14 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen riidanalainen päätös on kumottava.
Oikeudenkäyntikulut
90 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
91 Kantaja on vaatinut istunnossa, että SMHV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
92 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että se seikka, että asian voittanut osapuoli on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista vasta istunnossa, ei estä vaatimuksen hyväksymistä (asia 113/77, NTN Toyo Bearing ym. v. neuvosto, tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1185, Kok. Ep. IV, s. 445; asia T‑64/89, Automec v. komissio, tuomio 10.7.1990, Kok. 1990, s. II‑367, 79 kohta ja asia T‑278/04, Jabones Pardo v. SMHV – Quimi Romar (YUKI), tuomio 16.11.2006, 75 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
93 Koska valituslautakunnan päätös on kumottava ja koska SMHV:n on tällä perusteella katsottava hävinneen asian sen vaatimusten luonteesta huolimatta, SMHV on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut sen vaatimusten mukaisesti. Väliintulijat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 16.6.2003 tekemä päätös (asia R 153/2002‑1) kumotaan.
2) SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Consorzio per la tutela del formaggio Grana Padanon oikeudenkäyntikulut.
3) Italian tasavalta ja Biraghi SpA vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Legal | Wiszniewska-Białecka | Moavero Milanesi |
Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä syyskuuta 2007.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |