JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JEAN RICHARD DE LA TOUR
23 päivänä maaliskuuta 2023 (1)
Asia C‑832/21
Beverage City & Lifestyle GmbH,
MJ,
Beverage City Polska sp. z o.o. ja
FE
vastaan
Advance Magazine Publishers Inc.
(Ennakkoratkaisupyyntö – Oberlandesgericht Düsseldorf (osavaltion ylioikeus, Düsseldorf, Saksa))
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö siviili‑ ja kauppaoikeuden alalla – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – Erityinen toimivalta – 8 artiklan 1 alakohta – Asia, jossa on useita vastaajia – EU‑tavaramerkki – Asetus (EU) 2017/1001 – 122 ja 125 artikla – Kansainvälinen toimivalta EU‑tavaramerkin loukkausta ja voimassaoloa koskevissa asioissa – EU‑tavaramerkin loukkausta koskeva kanne, joka on nostettu useita sellaisia vastaajia vastaan, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa – Sen paikkakunnan tuomioistuimen toimivalta, missä vastaajayhtiön johtajalla on kotipaikka – Asiaa käsittelevän tuomioistuimen sellaisia kanssavastaajia koskeva toimivalta, joiden kotipaikka on tuomioistuinjäsenvaltion ulkopuolella – Kanteet, joiden välillä on niin läheinen liittymä, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa – Käsite ”niin läheinen liittymä” – Toimitussuhde
I Johdanto
1. Oberlandesgericht Düsseldorfin (osavaltion ylioikeus, Düsseldorf, Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee asetuksen (EU) N:o 1215/2012(2) 8 artiklan 1 alakohdan, jota on luettava yhdessä asetuksen (EU) 2017/1001(3) 122 artiklan kanssa, tulkintaa.
2. Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Yhdysvaltoihin sijoittautunut EU‑tavaramerkin haltija ja myyjä, jonka kotipaikka on Saksassa, ja tämän tavarantoimittaja, jonka kotipaikka on Puolassa, ja jossa on kyse siitä, ovatko myyjä ja tavarantoimittaja loukanneet, kuten väitetään, kyseistä tavaramerkkiä.
3. Kyseisen kanteen, johon sovelletaan erityisiä tuomioistuimen toimivaltaa koskevia perusteita, erityisessä asiayhteydessä unionin tuomioistuinta pyydetään täydentämään oikeuskäytäntöään, joka koskee asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohdassa säädetyn erityissäännön, jonka nojalla useita vastaajia, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa, vastaan voidaan nostaa kanne sellaisen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vain jollakin vastaajista on kotipaikka, soveltamisedellytyksiä, tilanteessa, jossa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa käsiteltävät kanteet on nostettu eri yhtiöitä ja niiden toimitusjohtajia vastaan ja jossa toimitusjohtajat ovat asianosaisina paitsi yhtiöiden oikeudellisina edustajina myös henkilökohtaisesti.
4. Selostan, mistä syistä katson, että EU‑tavaramerkin haltija, joka katsoo joutuneensa tavaramerkin loukkaustoimien kohteeksi, voi viedä asian yhteen ainoaan tuomioistuimeen, joka on toimivaltainen ratkaisemaan kaikki kanteet, jotka koskevat eri loukkaajien samoihin tavaroihin liittyviä loukkaustoimia, erityisesti yksintoimitussopimuksen yhteydessä, sillä edellytyksellä, että kanteen nostamishetkellä perustellaan perusvastaajan asema tavaramerkin loukkausten ketjussa.
II Unionin oikeus
A Asetus N:o 1215/2012
5. Asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos henkilöllä on kotipaikka jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne myös
1) jos asiassa on useampia vastaajia, sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä jollakin vastaajista on kotipaikka, edellyttäen, että kanteiden välillä on niin läheinen liittymä, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin.”
B Tavaramerkkiasetus
6. Tavaramerkkiasetuksen 1 artiklan, jonka otsikkona on ”EU‑tavaramerkki”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”EU‑tavaramerkki on yhtenäinen. Sen oikeusvaikutukset ovat samanlaiset kaikkialla unionissa: sen voi rekisteröidä ainoastaan olemaan voimassa koko unionissa, sen voi luovuttaa, siitä voi luopua, sen hallintaoikeus voidaan menettää tai julistaa mitättömäksi ja sen käyttö voidaan kieltää ainoastaan koko unionissa. Tätä periaatetta sovelletaan, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.”
7. Tavaramerkkiasetuksen 17 artiklassa, jonka otsikkona on ”Loukkauksiin sovellettava täydentävä kansallinen oikeus”, säädetään seuraavaa:
”1. EU‑tavaramerkin vaikutukset määritellään yksinomaan tällä asetuksella. Muutoin EU‑tavaramerkkiin kohdistuviin loukkauksiin sovelletaan kansallisen tavaramerkin loukkauksia koskevaa kansallista lainsäädäntöä X luvun säännösten [erityisesti 129 ja 130 artiklan] mukaisesti.
2. Tällä asetuksella ei rajoiteta oikeutta ryhtyä oikeudellisiin EU‑tavaramerkkiä koskeviin toimenpiteisiin jäsenvaltioiden oikeuden perusteella erityisesti yksityisoikeudellisen vastuun ja vilpillisen kilpailun osalta.
3. Sovellettavat menettelysäännöt määritetään X luvun säännösten mukaisesti.”
8. Tavaramerkkiasetuksen X luku, jonka otsikkona on ”Toimivalta ja menettely EU‑tavaramerkkejä koskevissa oikeudellisissa toimenpiteissä”, koostuu 122–135 artiklasta. Asetuksen 125 artiklassa, jonka otsikkona on ”Kansainvälinen toimivalta”, säädetään seuraavaa:
”1. Jollei tämän asetuksen säännöksistä sekä 122 artiklan nojalla sovellettavista asetuksen [N:o 1215/2012] säännöksistä muuta johdu, 124 artiklassa tarkoitetuista kanteista ja vaatimuksista [erityisesti loukkauskanteista] johtuvat menettelyt käydään sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella vastaajalla on kotipaikka tai, jos tällä ei ole kotipaikkaa jossakin jäsenvaltiossa, sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tällä on liike.
– –
5. Edellä 124 artiklassa tarkoitetuista kanteista ja vaatimuksista johtuvat menettelyt, lukuun ottamatta vahvistuskanteita, jotka koskevat sitä, että EU‑tavaramerkin loukkausta ei ole tapahtunut, voidaan myös käydä sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella loukkaustoimi on tapahtunut [tai ollut vaarassa tapahtua] tai jonka alueella 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu toimi on tapahtunut.”
III Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymys
9. Advance Magazine Publishers Inc:llä on useita EU‑tavaramerkkejä, jotka sisältävät sanaosan ”Vogue” ja joiden osalta se väittää, että kyse on laajalti tunnetuista tavaramerkeistä.
10. Beverage City Polska sp. z o.o. on Puolan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, jonka kotipaikka on Krakova (Puola) ja jonka toimitusjohtaja FE asuu samassa kaupungissa. Yhtiö valmistaa Diamant Vogue ‑nimistä energiajuomaa ja vastaa myös sen markkinoinnista ja myynnistä.
11. Beverage City & Lifestyle GmbH on Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, jonka kotipaikka on Brandenburgin osavaltiossa (Saksa) sijaitseva Schorfheide. Sen toimitusjohtaja MJ asuu Nordrhein‑Westfalenin osavaltiossa (Saksa). Kyseinen yhtiö oli tehnyt Beverage City Polskan kanssa Saksaa koskevan yksinmyyntisopimuksen ja hankki siltä vastaavasti merkittyä energiajuomaa Puolassa. Nämä kaksi yhtiötä eivät nimien samankaltaisuudesta huolimatta kuulu samaan konserniin.
12. Kantaja katsoi joutuneensa tavaramerkkiensä loukkaustoimien kohteeksi ja vaati(4) Landgericht Düsseldorfissa (Düsseldorfin alueellinen alioikeus), joka on toimivaltainen EU‑tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin Nordrhein‑Westfalenin osavaltiossa, että kyseiset yhtiöt ja niiden toimitusjohtajat lopettavat sen tavaramerkkien loukkaamisen kaikkialla unionin alueella sekä antavat sille tietoja ja esittävät sille kirjanpitonsa ja että kyseinen tuomioistuin toteaa, että kyseiset yhtiöt ja niiden toimitusjohtajat ovat vahingonkorvausvelvollisia. Myöhemmin kyseiset liitännäisvaatimukset rajattiin koskemaan Saksassa tapahtuvaa toimintaa.
13. Beverage City Polska ja sen toimitusjohtaja FE ovat riitauttaneet(5) Oberlandesgericht Düsseldorfiin tekemällään valituksella Landgericht Düsseldorfin antaman tuomion, jossa se hyväksyi kantajan vaatimukset perustettuaan niitä koskevan kansainvälisen toimivaltansa asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohtaan ja viitattuaan 27.9.2017 annetussa tuomiossa Nintendo(6) vahvistettuihin periaatteisiin.
14. Ne ovat väittäneet ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa toimineensa ja toimittaneensa tavaroita asiakkailleen yksinomaan Puolassa. Tuomiota Nintendo ei voida niiden mukaan soveltaa niiden tilanteeseen, koska niiden ja Beverage City & Lifestylen ja sen toimitusjohtajan välillä ei ole mitään merkityksellistä yhteyttä.
15. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa yhtäältä, että Landgericht Düsseldorf on kansainvälisesti toimivaltainen tavaramerkkiasetuksen 125 artiklan 1 kohdan nojalla saksalaisen yhtiön toimitusjohtajan, jonka se katsoo perusvastaajaksi,(7) kotipaikan perusteella.
16. Toisaalta niiden kanssavastaajien osalta, joiden kotipaikka on Puolassa, se katsoo, että tuomiossa Nintendo annettu ratkaisu perustui siihen, että asianomaiseen tuomioon johtaneessa asiassa vastaajat kuuluivat samaan konserniin, toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa. Beverage City & Lifestylen ja Beverage City Polskan välillä on ainoastaan toimitussuhde. Koska näiden yhtiöiden toimitusjohtajat ovat asianosaisina ainoastaan asianomaisten oikeushenkilöiden edustajina, perusvastaajan ja vastaajien, joiden kotipaikka on Puolassa, välillä ei näin ollen ole suhdetta. Kysymys kuuluukin, onko toimitusketjun muodostama aineellinen yhteys riittävä.
17. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo myös, että on syytä ottaa huomioon se, että asiassa on kyse samoista tavaramerkeistä ja samoista tavaramerkkiä loukkaavista tavaroista, joten on olemassa ristiriitaisten tuomioiden vaara, jos asiaa käsitellään eri tuomioistuimissa ja niiden arviot myynnistä loukkaustoimena eroavat toisistaan. Se katsoo myös, että tällainen vaara olisi todettavissa silloin, jos samat unionin alueella myytävät tavarat olisi hankittu kolmannelta osapuolelta. Kyseinen tuomioistuin korostaa lisäksi, etteivät asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohdan soveltamisedellytykset saa heikentää tavaramerkkiasetuksen 125 artiklassa vahvistettua toimivaltasääntöä.
18. Tässä tilanteessa Oberlandesgericht Düsseldorf on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko kanteiden välillä asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu ’niin läheinen liittymä’, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin, jos EU‑tavaramerkin loukkaamisen vuoksi nostetun loukkauskanteen tapauksessa yhteyden muodostaa se, että yhteen jäsenvaltioon (tässä: Puolaan) sijoittautunut vastaaja on toimittanut EU‑tavaramerkkiä loukkaavia tavaroita toiseen jäsenvaltioon (tässä: Saksaan) sijoittautuneelle vastaajalle, jonka oikeudellinen edustaja, jota vastaan on samoin nostettu loukkauskanne EU‑tavaramerkin loukkauksen perusteella, on perusvastaaja, jos asianosaisia yhdistää ainoastaan pelkkä toimitussuhde eikä niiden välillä ole muuta oikeudellista tai tosiasiallista tiiviimpää yhteyttä?”
19. Kantaja, Beverage City Polska ja FE, Puolan ja Portugalin hallitukset ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Beverage City & Lifestyle, Beverage City Polska, kantaja ja komissio esittivät 12.1.2023 pidetyssä istunnossa suullisia huomautuksia ja vastasivat unionin tuomioistuimen suullisesti vastattaviksi esittämiin kysymyksiin.
IV Asian tarkastelu
20. Ainoalla ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, voidaanko asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohtaa, luettuna yhdessä tavaramerkkiasetuksen 122 artiklan kanssa, tulkita siten, että useita vastaajia, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa, vastaan voidaan nostaa kanne paikkakunnan, missä vain jollakin vastaajista on kotipaikka, tuomioistuimessa, jossa on loukkauskanteen yhteydessä käsiteltävänä EU‑tavaramerkin haltijan niitä vastaan esittämiä vaatimuksia, silloin, kun vastaajia moititaan siitä, että ne ovat syyllistyneet sisällöltään samanlaiseen kyseisen tavaramerkin loukkaukseen jokaisella toimellaan toimitusketjussa.
21. Unionin tuomioistuimen immateriaalioikeuksia koskevista loukkauskanteista antama oikeuskäytäntö tarjoaa tarkastelulle jo hyödyllisiä vertailukohtia. Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuimen tulkinta asetuksen (EY) N:o 44/2001(8) säännöksistä pätee niin ikään asetuksen N:o 1215/2012 säännöksiin, kun niiden voidaan katsoa ”vastaavan toisiaan”.(9) Sama koskee asetusta (EY) N:o 207/2009,(10) joka on kodifioitu muutoksineen tavaramerkkiasetuksella.(11)
22. Pääasiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin käsittelee EU‑tavaramerkkejä käsittelevänä tuomioistuimena tällaisten tavaramerkkien loukkausta koskevaa kannetta, joka on nostettu myyjää, joka myy Saksassa väitetysti tavaramerkkiä loukkaavia tavaroita, eli Saksaan sijoittautunutta Beverage City & Lifestyle ‑nimistä yhtiötä vastaan ja näiden tavaroiden valmistajaa eli Puolaan sijoittautunutta Beverage City Polska ‑nimistä yhtiötä vastaan sekä näiden yhtiöiden toimitusjohtajia vastaan.
23. Näin ollen asianomaisen tuomioistuimen kysymystä, joka koskee sen kansainvälistä toimivaltaa viimeksi mainitun vastaajan ja sen toimitusjohtajan osalta, säännellään tavaramerkkiasetuksen 122, 124, 125 ja 126 artiklassa.
24. Kyseisillä säännöksillä on lex specialis ‑luonne suhteessa asetuksessa N:o 1215/2012 vahvistettuihin sääntöihin.(12)
25. Näin ollen loukkausasioissa EU‑tavaramerkkejä käsittelevillä tuomioistuimilla on tavaramerkkiasetuksen 124 artiklan a alakohdan mukaisesti yksinomainen toimivalta.
26. Loukkauskanteista tavaramerkkiasetuksen 125 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kansainvälinen toimivalta on sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jonka alueella vastaajalla on kotipaikka.(13)
27. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa tavaramerkkiasetuksessa säädetty toimivaltaperuste. Tavaramerkkiasetuksen 125 artiklan 5 kohdan mukaan toimivaltainen voi olla myös sen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka alueella loukkaustoimi on tapahtunut.(14)
28. Tältä osin on syytä painottaa, että tämän erityissäännön takia tavaramerkkiasetuksen 122 artiklan 2 kohdan a alakohdassa estetään nimenomaisesti soveltamasta asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa, jossa säädetään erityistä toimivaltaa koskevasta perusteesta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa.(15)
29. Missään tavaramerkkiasetuksen erityissäännöksessä ei sen sijaan kielletä soveltamasta asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklaa,(16) jonka 1 alakohdassa säädetään johdettua toimivaltaa koskevasta säännöstä silloin, kun asiassa on useita vastaajia, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa. Kyseisen säännöksen nojalla näitä henkilöitä vastaan voidaan nostaa kanne sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä jollakin vastaajista on kotipaikka.(17) Asianomainen vastaaja voidaan toisinaan nimetä, kuten pääasiassa, perusvastaajaksi.(18)
30. Kuten jäsenvaltion kaikissa muissa tuomioistuimissa, tämän kantajalle tarjolla olevan vaihtoehdon edellytyksenä on asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohdan mukaisesti se, että ”kanteiden välillä on niin läheinen liittymä, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin”.
31. Tämä vaatimus, joka on esitetty ensimmäisen kerran asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohdassa, perustuu yhteisöjen tuomioistuimen 27.9.1988 antamassa tuomiossa Kalfelis(19) omaksumaan ratkaisuun. Sen avulla toteutetaan kyseisen asetuksen yhtä keskeistä tavoitetta, joka on vahvistettu asetuksessa N:o 1215/2012,(20) eli sen varmistamista, että tuomiot liikkuvat hyvin unionin alueella. Tämä tavoite edellyttää rinnakkaisten oikeudenkäyntien välttämistä.(21)
32. Koska kyseinen toimivaltasääntö poikkeaa vastaajan kotipaikkaan perustuvasta yleisestä säännöstä, unionin tuomioistuin on todennut, ettei sen pidä tulkita koskevan muita kuin asianomaisissa asetuksissa nimenomaisesti tarkoitettuja tilanteita.(22)
33. Unionin tuomioistuin on painottanut, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuuluu arvioida, liittyvätkö kanteet toisiinsa, keskenään ristiriitaisten tuomioiden välttämiseksi.(23) Se on tässä yhteydessä täsmentänyt, että ristiriitaisiksi tuomioiksi katsotaan toisistaan poikkeavat tuomiot, jotka liittyvät ”samaan tosiseikastoon ja samaan oikeudelliseen tilanteeseen”.(24)
A Käsite ”sama oikeudellinen tilanne”
34. Huomautan, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei esitä epäilyjä tämän kysymyksen osalta. Katson kuitenkin, että sen esittämä ennakkoratkaisupyyntö tarjoaa tilaisuuden esittää tuomion Nintendo,(25) jota asianosaiset ovat käsitelleet kirjallisissa huomautuksissaan, soveltamisalaa koskevia täsmennyksiä.
35. Tuomiossa Nintendo, jossa oli kysymys yhteisömallien loukkausta koskevasta kanteesta, unionin tuomioistuin piti saman oikeudellisen tilanteen olemassaolon perusteena sitä, että asetuksessa N:o 6/2002 tunnustetaan haltijan yksinoikeus käyttää tällaisia malleja. Koska kyseisellä yksinoikeudella on samat vaikutukset koko unionin alueella, se, että kansallinen tuomioistuin soveltaa kansallista oikeutta tiettyjen tuomioiden antamisessa, on vailla merkitystä.(26)
36. Tuomiossa Nintendo unionin tuomioistuin korosti myös sitä, että lähestymistapa eroaa sen patenttiasioissa noudattamasta lähestymistavasta 13.7.2006 annetussa tuomiossa Roche Nederland ym.,(27) jossa todettiin, ettei kanteiden oikeudellisen perustan erilaisuudella ollut merkitystä ristiriitaisten tuomioiden vaaran arvioinnissa.(28)
37. Näin ollen, kun otetaan huomioon pääasiaan liittyvät seikat, unionin tuomioistuimen on mielestäni asianmukaista täsmentää, että koska asetuksen N:o 6/2002 19 artiklan säännökset, joihin tuomio Nintendo perustuu, vastaavat tavaramerkkiasetuksen 9 artiklan säännöksiä EU‑tavaramerkin haltijan oikeuksista, asiaa on tarkasteltava analogian nojalla.
38. Tarkemmin sanottuna toimivaltaisen tuomioistuimen velvollisuus soveltaa kansallista oikeutta tavaramerkkiasetuksen 129 ja 130 artiklassa(29) ja vastaavasti asetuksen N:o 6/2002 88 ja 89 artiklassa tarkoitetulla tavalla ei ole esteenä saman oikeudellisen tilanteen toteamiselle seuraavista syistä:
– tavaramerkkiasetuksen kyseisen 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetaan, että EU‑tavaramerkin haltijalla on rekisteröinnin perusteella EU‑tavaramerkkiin yksinoikeus ja oikeus kieltää kaikkia kolmansia osapuolia käyttämästä sitä ilman hänen suostumustaan, ja kyseinen haltija voi suojata näitä oikeuksia nostamalla loukkauskanteen, ja
– tällaisella tavaramerkillä on tavaramerkkiasetuksen 1 artiklan 2 kohdan nojalla samanlaiset oikeusvaikutukset kaikkialla unionissa.
B Käsite ”sama tosiseikasto”
39. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa sitä, että Beverage City & Lifestylen ja Beverage City Polskan välillä on ainoastaan toimitussuhde ja että toisin kuin yhtiöt tuomiossa Nintendo, asianomaiset kaksi vastaajayhtiötä eivät kuulu samaan konserniin.
40. Vaikka kyseinen tuomioistuin lisäksi painottaa ennakkoratkaisupyyntönsä perusteluissa sitä, ettei vastaajien, joilla on kotipaikka Puolassa, ja perusvastaajan (Saksassa asuva Beverage City & Lifestyle ‑yhtiön toimitusjohtaja) välillä ole minkäänlaista suhdetta, se kuitenkin täsmentää kysymyksessään, että kyseistä toimitusjohtajaa vastaan on ”samoin nostettu loukkauskanne EU‑tavaramerkin loukkauksen perusteella”.
41. Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä sitä, onko tässä tilanteessa toimitusketjun olemassaolo riittävä peruste asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohdan soveltamiselle, unionin tuomioistuinta pyydetään täydentämään tulkintaansa käsitteestä ”sama tosiseikasto”.
42. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä voidaan mielestäni johtaa joitain arvioinnissa huomioon otettavia tekijöitä.
43. Tekijänoikeuksien alalla 1.12.2011 annetussa tuomiossa Painer(30) unionin tuomioistuin on todennut, että sen arvioimiseksi, onko vaaraa, että kanteiden käsittely eri oikeudenkäynneissä johtaa keskenään ristiriitaisiin tuomioihin, ”voi olla merkitystä sillä, ovatko vastaajat, joita tekijänoikeuden haltija moittii sisällöltään samanlaisista tekijänoikeutensa loukkauksista, toimineet yksin tai erikseen”.(31)
44. Patenttioikeuden alalla tuomiossa Solvay(32) unionin tuomioistuin on todennut, että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioidakseen, liittyvätkö sen käsiteltäviksi saatetut eri kanteet toisiinsa, ottaa erityisesti huomioon se, että useiden yhtiöiden, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa, väitetään kunkin erikseen syyllistyneen samoihin tuotteisiin kohdistuviin samoihin loukkauksiin.
45. Yhteisömallien osalta unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Nintendo ensinnäkin, että ”pääasioiden kantaja moittii niitä samankaltaisista tai jopa samoista toimista, joilla näitä suojattuja malleja on loukattu ja jotka liittyvät samoihin malleja väitetysti loukkaaviin tuotteisiin, jotka on valmistanut emoyhtiö, joka pitää niitä kaupan omaan lukuunsa tietyissä jäsenvaltioissa ja myy niitä myös tytäryhtiölleen, jotta tämä pitäisi niitä kaupan muissa jäsenvaltioissa”.(33)
46. Tämän jälkeen unionin tuomioistuin muistutti jo todenneensa, että ”tilanteessa, jossa samaan konserniin kuuluvat vastaajina olevat yhtiöt ovat toimineet samalla tai samankaltaisella tavalla sellaisten yhteisten toimintaperiaatteiden mukaisesti, jotka jokin niistä on laatinut, on katsottava olevan kyse samasta tosiseikastosta (ks. erityisesti tuomio 13.7.2006, Roche Nederland ym., C‑539/03, EU:C:2006:458, 34 kohta)”.(34)
47. Se päätteli tästä lopulta, että ”saman tosiseikaston – – on tällaisessa tilanteessa katettava kaikki eri vastaajien toimet, – – mukaan lukien emoyhtiön omaan lukuunsa suorittamat toimitukset, eikä se saa kattaa ainoastaan niiden tiettyjä näkökohtia tai elementtejä”.(35)
48. Mielestäni tästä seuraa etenkin siksi, että kyseinen peruste, joka vastaa saman tuomion 67 kohdassa olevia perusteita, on sanamuodoltaan yleisluontoinen,(36) että kansallisen tuomioistuimen tarkistuksissa on tarkasteltava ennen muuta kaikkien tapahtuneiden loukkaustoimien välillä olevaa suhdetta eikä niinkään asianomaisten yhtiöiden välisiä organisatorisia yhteyksiä tai pääomayhteyksiä, joita Puolan hallitus ja vastaajat, joiden kotipaikka on Puolassa, pitävät olennaisina.
49. Asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohdassa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi eli keskenään ristiriitaisten tuomioiden antamisen välttämiseksi, ja erityisesti silloin, kun on kysymys EU‑tavaramerkistä, jonka oikeusvaikutukset ovat samat kaikkialla unionissa, on mielestäni perusteltua, että ensimmäisenä perusteena pidetään sitä, että väitetylle loukkaukselle on ominaista se, että käytetään yleisesti merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin kyseinen suojattu tavaramerkki.(37) Näin osoitetaan selvästi, mistä juontuu se aikaisemman oikeuden loukkaaminen, johon vastaajat ovat eri toimilla osallistuneet.
50. Tässä yhteydessä ei ole juuri merkitystä sillä, että kyseiset toimet ovat samanlaisia, kuten esimerkiksi silloin, kun yksi vastaajista myy samoja tavaramerkkiä loukkaavia tavaroita toiselle, joka puolestaan myy ne edelleen.(38) Olen komission ja Portugalin hallituksen kanssa samaa mieltä siitä, että voidaan myös saman tosiseikaston toteen näyttämiseksi väittää, että on olemassa tavaramerkin loukkausten ketju, joka muodostuu eri toimista aina tavaramerkkiä loukkaavien tavaroiden valmistuksesta niiden myyntiin saattamiseen välittäjän avustuksella tai ilman.
51. Lisäksi tuomiosta Nintendo voidaan mielestäni muodostaa vielä kaksi lisäperustelua sen näkemyksen tueksi, ettei vastaajayhtiöiden välisten organisatoristen yhteyksien puuttumisen pidä estää kanteiden yhdistämistä yhden tuomioistuimen käsiteltäviksi.
52. Ensiksi on mielestäni korostettava, että kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuimen täytyi vastata kysymykseen siitä, voiko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivalta koskea toimituksia, joita vain yksi yhtiö oli suorittanut.(39)
53. Toiseksi todetaan toimien yhteensovittamista koskevasta perusteesta, jota olisi Puolan hallituksen mukaan sovellettava, että vaikka unionin tuomioistuin mainitseekin sen asianomaisessa tapauksessa, ei kuitenkaan vaikuta siltä, että sitä olisi asetettu erityiseksi edellytykseksi.
54. Päinvastaisella ratkaisulla yhtäältä rajoitettaisiin tavaramerkkiasetuksen seuraavien tavoitteiden noudattamista:
– tavaramerkkiasetuksen johdanto‑osan neljännen perustelukappaleen mukaan sen tavoitteena on unionin EU‑tavaramerkkejä koskevan oikeuden yhtenäisyyden lisäämiseksi varmistaa, että EU‑tavaramerkkien oikeusvaikutusten suoja on yhtenäinen, ja
– tavaramerkkiasetuksen johdanto‑osan 31–33 perustelukappaleen mukaan sen tavoitteena on välttää tuomioistuinten keskenään ristiriitaiset tuomiot ja niiden vaikutukset EU‑tavaramerkkien yhtenäiseen luonteeseen sillä, että EU‑tavaramerkkejä käsittelevien tuomioistuinten tuomioiden ”oikeusvaikutus ulottuu koko unioniin”.(40)
55. Toisaalta se mahdollistaisi tavaramerkkiasetuksen erityisten ja pakottavien sääntöjen kiertämisen. Totean ensiksikin, että kyseisen asetuksen johdanto‑osan 33 perustelukappaleessa unionin lainsäätäjä tarkoittaa riita‑asioita, joissa on samat osapuolet ja joissa oikeudellisiin toimenpiteisiin turvaudutaan samassa jäsenvaltiossa. Kyseisessä perustelukappaleessa täsmennetään, että ”jos oikeudellisiin toimenpiteisiin ryhdytään eri jäsenvaltioissa, asetuksen [N:o 1215/2012] määräyksiin perustuvat säännökset riita‑asian vireilläolosta ja asiain yhtymisestä näyttävät tarkoituksenmukaisilta”.(41)
56. Toiseksi unionin tuomioistuin on jo huomioinut tavaramerkkioikeuteen liittyvien riita‑asioiden erityisyyden silloin, kun se on tulkinnut käsitettä ”jäsenvalti[o] – –, jonka alueella loukkaustoimi on tapahtunut [tai uhkaa tapahtua]”.(42)
57. Samoin 18.5.2017 annetussa tuomiossa Hummel Holding(43) unionin tuomioistuin totesi, ettei asetuksessa N:o 207/2009 käytetty liikkeen käsite ollut välttämättä sama kuin asetuksessa N:o 44/2001 käytetty liikkeen käsite, sillä kyseisten asetusten tavoitteet eivät ole samat. Tällaista tarkastelumenetelmää voidaan mielestäni soveltaa myös asetukseen N:o 1215/2012 ja tavaramerkkiasetukseen.
58. Kolmanneksi itsenäisen tulkinnan mahdollisuus, jolla pyritään suojaamaan tehokkaasti EU‑tavaramerkin yhtenäisyyttä tavaramerkin loukkaustapauksissa ja joka olisi linjassa sen kanssa, miten unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on kehittynyt 27.9.1988 annetusta tuomiosta Kalfelis (44) tuomioon Nintendo(45), voitaisiin rinnastaa siihen, että unionin tuomioistuin on päätynyt esittämään tiettyihin kilpailutoimiin liittyviin tilanteisiin sovitettuja ratkaisuja.(46) Tämä valinta noudattaa samaa logiikkaa, jolla pyritään edesauttamaan seuraamusten määräämistä lainvastaisista kaupallisista menettelyistä ja korvausten määräämistä niiden kohteeksi joutuneille talouden toimijoille samalla, kun taataan hyvä lainkäyttö.(47)
59. Tässä yhteydessä on mielestäni kuitenkin aivan yhtä tärkeää löytää tasapaino näiden toimivaltasääntöjen erityispiirteiden ja niiden kansainvälisen toimivallan yhteydessä tavallisesti esiin tuotujen vaatimusten välillä, joista Puolan hallitus ja vastaajat, joilla on kotipaikka Puolassa, ovat perustellusti maininneet – asianomaisia vaatimuksia ovat puolustautumisoikeuksien käytön helppous ja toimivaltasääntöjen ennustettavuus.(48)
60. Tästä syystä olisi komission ehdotuksen mukaisesti kiinnitettävä erityistä huomiota asiakkaan ja tavarantoimittajan välisten sopimussuhteiden laatuun. Tällä voidaan paitsi saada vahvistusta sille, että kantajan tavaramerkin loukkauksista nostamat kanteet liittyvät toisiinsa, myös osoittaa, että velvollisuus vastata samaa alkuperää olevia loukkaustoimia koskeviin väitteisiin on luonteeltaan täysin ennustettava.(49)
61. Näin on mielestäni selvästi silloin, kun on kyse kaikkialla unionissa voimassa olevan EU‑tavaramerkin samanlaisesta tai samankaltaisesta käytöstä(50) sellaisen sopimuksen yhteydessä, jolla tavaroita toimitetaan yksinoikeudella toisen jäsenvaltion markkinoille.
62. Nyt käsiteltävässä tapauksessa totean komission tavoin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, että vastaajayhtiöt, joista yksi on sijoittautunut Saksaan ja toinen Puolaan, olivat sidoksissa toisiinsa Saksassa tapahtuvien toimitusten yksinoikeussopimuksen kautta. Nämä yhtiöt eivät voineet olla tietämättä siitä, että oli olemassa riski, että tällainen tosiseikasto katsottaisiin samanlaiseksi sen oikeuttamiseksi, että yhdellä tuomioistuimella olisi toimivalta ratkaista kaikkia saman väitetyn loukkauksen tekijöitä vastaan nostetut kanteet.
63. Lisäksi sekä unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja‑aineistosta että pääasian asianosaisten unionin tuomioistuimen kysymyksiin istunnossa antamista vastauksista ilmenee, että voitaisiin katsoa, että yhtiöiden tiivistä keskinäistä yhteistyötä ilmentää myös kahden sellaisen verkkosivuston ylläpito,(51) joiden verkkotunnukset kuuluivat yhdelle kanssavastaajalle ja joiden välityksellä näiden sivustojen välisten linkkien kautta riidanalaisia tavaroita pidettiin kaupan.
64. Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin katsoo, että se, että tuomioistuin toteaa, että sen käsiteltäväksi saatetut kanteet on nostettu eri toimijoita vastaan ja että kukin toimijoista on osallistunut samaan EU‑tavaramerkin loukkaukseen loukkaustoimien ketjun osana, voi riittää perusteeksi sille, että tuomioistuimella on kanssavastaajien osalta toimivalta asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohdan perusteella.
65. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitava niitä eri tosiseikkoja, jotka kantajayhtiö on esittänyt.(52) Tässä yhteydessä voitaisiin korostaa yhtäältä sitä, että toimivaltaisuuden tarkastusvaiheessa ei tulisi arvioida asian aineellisia perusteita tai niitä tulisi arvioida korkeintaan erittäin suppeasti.
66. Toisaalta asiaa käsittelevän tuomioistuimen on huolehdittava siitä, ettei asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohdan soveltaminen anna kantajalle mahdollisuutta nostaa kannetta useita vastaajia vastaan ainoastaan siinä tarkoituksessa, että kanne jotakuta vastaajaa vastaan saataisiin tutkituksi muissa kuin sen jäsenvaltion, jossa tällä vastaajalla on kotipaikka, tuomioistuimissa.(53)
67. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymys, sellaisena kuin se on esitetty,(54) tarjoaa unionin tuomioistuimelle mielestäni tilaisuuden täydentää vastaustaan perusvastaajaa koskevilla täsmennyksillä.
C Perusvastaajaa koskevat täsmennykset
68. Tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, toimivallan laajentamisella asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohdan mukaisesti koskemaan muita vastaajia on sellaisia seurauksia, joiden takia haluan korostaa, että kanteiden välistä läheistä yhteyttä koskevien tarkistusten pitäisi oikeuspaikan väärinkäytön vaaran rajoittamiseksi ehdottomasti ensi sijassa kohdistua perusvastaajaa vastaan nostettuihin kanteisiin.
69. Vaikkakaan kyseisessä asetuksessa ei säädetä perusvastaajan valintaa koskevista edellytyksistä,(55) unionin tuomioistuin on todennut, että sen mahdollisuuden pois sulkemiseksi, että kantaja voisi nostaa kanteen useampia vastaajia vastaan vain siinä tarkoituksessa, että kanne jotakuta vastaajaa vastaan saataisiin tutkituksi muissa kuin sen jäsenvaltion, jossa tällä vastaajalla on kotipaikka, tuomioistuimissa, riittää, että kutakin vastaajaa vastaan nostettujen kanteiden välillä on läheinen yhteys.(56)
70. Unionin tuomioistuin on kuitenkin myös todennut, että vaikka kantaja peruuttaisi kanteen ainoan sellaisen kanssavastaajan osalta, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, jossa sijaitsee asiaa käsittelevä tuomioistuin, asianomainen tuomioistuin on edelleen toimivaltainen muiden kanssavastaajien osalta, ellei osoiteta, että kantajan ja mainitun kanssavastaajan välillä on salainen sopimus, jonka tarkoituksena on ollut luoda tai säilyttää keinotekoisesti asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohdan soveltamista koskevat edellytykset kanteen nostamishetkellä.(57)
71. Tällaisista erityisnäkökohdista riippumatta pääasian seikat kertovat mielestäni siitä, että perusvastaajaa vastaan nostettuja kanteita ja kanssavastaajia vastaan nostettuja kanteita on syytä tutkia huolellisesti, koska kanssavastaajilta on evätty yksinomaan kantajan tekemällä valinnalla(58) mahdollisuus kuulua sen kansainvälistä toimivaltaa koskevan säännön piiriin, jossa liittymänä on lähtökohtaisesti niiden kotipaikka, ja koska ne kiistävät itsensä ja perusvastaajan välisten yhteyksien olemassaolon.(59)
72. Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta Saksassa ei aiheuta ongelmia sen takia, että saksalaisen yhtiön, joka myy tavaroita asianomaisessa jäsenvaltiossa, toimipaikka sijaitsee yhdessä osavaltiossa, kun taas sen toimitusjohtaja eli perusvastaaja asuu toisessa osavaltiossa,(60) mutta erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että tämä toimitusjohtaja on asianosaisena henkilökohtaisesti eikä kyseisen yhtiön oikeudellisena edustajana. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kansainvälinen ja alueellinen toimivalta perustuu yksinomaan tähän valintaan.
73. Tässä ei tietenkään ole kyse siitä, että puututtaisiin alueellista toimivaltaa määrittävien tai oikeudenkäyntiasioiden keskittämistä koskevien sääntöjen soveltamiseen,(61) sillä nämä eivät kuulu tavaramerkkiasetuksen(62) eivätkä asetuksen N:o 1215/2012 alaan, vaan sen korostamisesta, että asiaa käsittelevän tuomioistuimen pitäisi kuitenkin varmistaa, että perusvastaajaa vastaan nostetut kanteet perustuvat uskottaviin seikkoihin.(63)
74. Esimerkkinä(64) voidaan mainita, että pääasiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on täsmentänyt Saksaan sijoittautuneen yhtiön oikeudellisen edustajan, jolla on kotipaikka kyseisen tuomioistuimen alueella, osalta ainoastaan ennakkoratkaisukysymyksessään, että ”[häntä] vastaan on samoin nostettu loukkauskanne”.
75. Tämä olennainen tieto on minun mielestäni perusteena sille, että voidaan katsoa, että jo kanteen nostamishetkellä sitä on perusteltu riittävästi yhtiön, jota vastaan kanne on nostettu, oikeudellisen edustajan asemalla, sillä – tavallisuudesta poiketen – kolmas osapuoli pyrkii saattamaan kyseisen oikeudellisen edustajan henkilökohtaiseen vastuuseen kanteella, jolla haetaan kyseisen oikeuden loukkauksen lopettamista ja kieltämistä sekä vahingonkorvauksia.(65)
76. Ilman tällaisia täsmennyksiä olisi mielestäni perusteltua kysyä, millä edellytyksillä hyvän lainkäytön toteutumisella voidaan perustella sitä, että jäsenvaltion tuomioistuimen toimivalta, joka perustuu yhtiön toimitusjohtajan henkilökohtaiseen asuinpaikkaan, laajennetaan koskemaan sellaisia kanteita, jotka on nostettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikkaansa pitäviä toista yhtiötä ja sen toimitusjohtajaa, joka on asianosaisena sekä tämän yhtiön oikeudellisena edustajana että henkilökohtaisesti, vastaan.
77. Tällaisissa menettelyissä, joissa on kyse yhtenäisen EU‑tavaramerkin loukkauksesta, olisi mielestäni käytännössä mahdollista, että asiaa käsittelevä tuomioistuin varmistaa kanteen nostamishetkellä, että kanteessa osoitetaan, että tämän oikeuspaikan valinnan perusteena on se, että yhtiön oikeudellinen edustaja on henkilökohtaisesti osallistunut loukkaustoimiin, ja esitetään näyttöä joko sellaisen tunnuksen käytöstä, joka on samanlainen tai samankaltainen kuin kyseinen tavaramerkki, liiketoiminnassa (tai siitä, että ei ole toteutettu toimia loukkauksen estämiseksi(66) tai lopettamiseksi) tai siitä, että kyseinen perusvastaaja on ryhtynyt tavaramerkkiä loukkaavaan toimintaan, vaikka tällä on ollut riittävät perusteet tietää, että kyse on loukkaavasta toiminnasta.(67)
78. Sen sijaan se, että kantajalta vaadittaisiin, että tämä tekisi valintansa tuomioistuimesta tutkimalla, mikä on se taho, joka on pannut alulle suojatun EU‑tavaramerkin haltijan oikeuksien loukkauksen, ylittää mielestäni sen, mitä tarkoitetaan yksinkertaisella alkuvaiheen tarkistuksella, jolla selvitetään, onko edellytykset asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohdan soveltamiselle luotu keinotekoisesti.
79. Tällaista vaihtoehtoa voitaisiin kylläkin perustella analogisesti tavaramerkkioikeudessa unionin tuomioistuimen tuomiossa Nintendo omaksumalla ratkaisulla asetuksen N:o 864/2007 8 artiklan 2 kohdan(68) mukaisesti sovellettavan lain määrittämisestä – joka on tarpeen silloin, kun kantajan esittämä kanne koskee useita eri jäsenvaltioissa tapahtuneita loukkaustoimia.(69) Unionin tuomioistuin totesi, että asiaa käsittelevän tuomioistuimen on arvioitava vastaajan toimintaa kokonaisuutena sen paikan määrittämiseksi, jossa alkuperäinen loukkaustoimi, joka on aiheuttanut moititun toiminnan, on tapahtunut tai ollut vaarassa tapahtua.(70)
80. Unionin tuomioistuin on kuitenkin myös katsonut, että tuomioistuinten toimivaltaa koskevien sääntöjen tulkinta ei ole yhteydessä tulkintaan, jonka kohteena ovat vahingonkorvauskanteissa sovellettavaa lakia koskevat säännökset.(71)
81. Tämän lisäksi se, että kantaja velvoitettaisiin kanteen nostamisvaiheessa selvittämään, mikä on se taho, joka on aloittanut loukkaustoimien ketjun, sälyttäisi tälle liian raskaan todistustaakan ja voisi vahingoittaa tavaramerkkiasetuksen tavoitetta, joka on suojata EU‑tavaramerkin haltijan oikeuksia puitteissa, jotka voivat olla hyvin laajat tämän tekemän menettelyllisen valinnan mukaan.(72)
82. Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin lisää ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle antamaansa vastaukseen maininnan siitä, että sen tehtävänä on tarkistaa myös ne seikat, joiden perusteella on voitu todeta kanteiden nostamisen hetkellä, että saksalaisen yhtiön toimitusjohtaja on osallistunut EU‑tavaramerkkiä loukkaaviin toimiin, minkä perusteella hänet halutaan saattaa henkilökohtaiseen vastuuseen.
V Ratkaisuehdotus
83. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Oberlandesgericht Düsseldorfin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili‑ ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 122 artiklan kanssa,
on tulkittava siten, että
useita vastaajia, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa, vastaan voidaan nostaa kanne paikkakunnan, missä vain jollakin vastaajista on kotipaikka, tuomioistuimessa, jossa on loukkauskanteen yhteydessä käsiteltävänä EU‑tavaramerkin haltijan niitä vastaan esittämiä vaatimuksia, silloin, kun vastaajia moititaan siitä, että ne ovat syyllistyneet sisällöltään samanlaiseen asianomaisen tavaramerkin loukkaukseen kullakin toimellaan toimitusketjussa. Asiaa käsittelevän tuomioistuimen kuuluu arvioida sen vaaran olemassaoloa, että kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä johtaisi ristiriitaisiin ratkaisuihin, ottamalla huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat.