UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
15 päivänä heinäkuuta 2015 (*)
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Jänneteräksen eurooppalaiset markkinat – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Yhteistyö hallinnollisessa menettelyssä – Kohtuullinen kesto
Asiassa T‑423/10,
Redaelli Tecna SpA, kotipaikka Milano (Italia), edustajinaan asianajajat R. Zaccà, M. Todino, E. Cruellas Sada ja S. Patuzzo,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi B. Gencarelli, L. Prete ja V. Bottka, sittemmin Bottka, G. Conte ja P. Rossi,
vastaajana,
jossa vaaditaan kumottavaksi SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelystä (asia COMP/38.344 – Jänneteräs) 30.6.2010 annettu komission päätös K(2010) 4387 lopullinen, sellaisena kuin se on muutettuna 30.9.2010 annetulla komission päätöksellä K(2010) 6676 lopullinen ja 4.4.2011 annetulla komission päätöksellä K(2011) 2269 lopullinen,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit F. Dehousse ja A. M. Collins,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 9.7.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
[– –]
1. Riidanalaisen päätöksen sisällön mieleen palauttaminen
75 Riidanalaisen päätöksen 1122–1125 perustelukappaleessa esitetään ne syyt, joiden perusteella komissio katsoi, ettei Redaellille ole sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon nojalla myönnettävä sille määrätyn sakon määrän alennusta, seuraavasti:
”(1122) Redaelli vastasi tietopyyntöön 21.10.2002 ja esitti sakoista vapauttamista tai sakon määrän alentamista koskevan hakemuksen 20.3.2003 myöntäen lähinnä tiettyjen italialaisten sopimusten olemassaolon vuosien 1990 ja 1993 välisenä aikana ja vuosien 1995 ja 2002 välisenä aikana ja yleiseurooppalaisten sopimusten olemassaolon vuosina 1995–2002. Redaellin toimittamat todisteet käsittävät joitakin tapahtuma-aikaisia asiakirjatodisteita. Niissä ei kuitenkaan esitetä tärkeää lisätietoa eikä selvennetä kohtia, joista komissiolla ei ollut vielä riittäviä todisteita. Komissio hylkäsi siis 19.9.2008 Redaellin sakkoimmuniteettihakemuksen sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon 23 kohdan mukaisesti.
(1123) Vastauksessaan väitetiedoksiantoon Redaelli riitauttaa komission toteamuksen, jonka mukaan sen toimittamilla todisteilla ei ollut lainkaan merkittävää lisäarvoa. Se huomauttaa tehneensä täysimääräistä yhteistyötä komission kanssa huolimatta vaikeuksista, jotka liittyivät yhtiön rakenneuudistukseen, vuosien ajan, paitsi toimittamalla lokakuussa 2002 sille vastaisia tietoja ja sisällyttämällä ne sakkoimmuniteettihakemukseen 20.3.2003, myös vastaamalla useisiin komission tietopyyntöihin. Se ilmoittaa komission viitanneen väitetiedoksiannossa usein sen toimittamiin tietoihin. Se riitauttaa sen, ettei sille ole myönnetty alustavaa sakon alennusta toisin kuin muille yrityksille ja erityisesti Nedrille, joka jätti sakkoimmuniteettihakemuksensa 23.10.2003.
(1124) [Muistutetaan,] että pyytääkseen sakon alentamista sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon nojalla yrityksen on toimitettava komissiolle todisteita, joilla on merkittävää lisäarvoa suhteessa komission hallussa jo olleisiin todisteisiin. Vaikka komissio onkin joskus viitannut väitetiedoksiannossa ja tässä päätöksessä Redaellin toimittamiin todisteisiin ja lausuntoihin, millään Redaellin toimittamalla todisteella ei ollut merkittävää lisäarvoa, toisin kuin Nedrin kaltaisten muiden yhtiöiden esittämillä todisteilla – –
(1125) Kun kyse on Redaellin väitteestä, jonka mukaan se teki aina täysimääräistä yhteistyötä komission kanssa vastaamalla lukuisiin tietopyyntöihin, komissio huomauttaa, että yrityksillä on lakisääteinen velvoite vastata komission tietopyyntöihin. Tämä seikka sellaisenaan ei siis anna niille oikeutta sakon alennukseen.”
2. Redaellin hallinnollisen menettelyn aikana toimittamien todisteiden merkittävän lisäarvon virheellinen arviointi
76 Redaelli muistuttaa lähinnä tehneensä täysimääräistä yhteistyötä komission kanssa menettelyn aikana. Se toteaa myös, että riidanalaisessa päätöksessä mainitaan useaan otteeseen tässä yhteydessä toimitettuja asiakirjoja ja lausuntoja. Nämä maininnat muodostavat joskus ainoan komission väitteidensä tueksi esittämän todisteen. Useat esimerkit osoittavat näiden todisteiden merkittävän lisäarvon, mikä oikeuttaa sakon määrän alentamisen sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon mukaisesti.
77 Tältä osin on muistutettava, että sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annetussa tiedonannossa (ks. edellä 23 kohta) komissio määritti ne edellytykset, joilla yritykset, jotka tekevät sen kanssa yhteistyötä sen toteuttaman kartellia koskevan tutkinnan kuluessa, voidaan vapauttaa sakoista tai niiden maksettavaksi määrätyn sakon määrää voidaan alentaa.
78 Kyseisellä tiedonannolla korvataan komission ensimmäinen tiedonanto sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 1996, C 207, s. 4; jäljempänä vuoden 1996 tiedonanto), jotta se voi mukauttaa toimintalinjaansa tässä asiassa ottaen huomioon viiden vuoden soveltamisen ansiosta saavutetun kokemuksen. Komissio katsoi erityisesti, että vaikka vuoden 1996 tiedonannon pääperiaatteiden oikeellisuus on varmistunut, kokemus on osoittanut, että tästä tiedonannosta tulisi tehokkaampi, jos sakkojen lieventämisen edellytykset olisivat avoimemmat ja varmemmat. Samoin komissio totesi, että tehokkuutta voitaisiin parantaa myös ottamalla sakkojen lieventämisessä paremmin huomioon se, kuinka paljon yritys on auttanut kilpailusääntöjen rikkomisen toteamisessa (sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon 5 kohta).
79 Unionin yleisen tuomioistuimen asiana on ottaa huomioon tämä kehitys, jota komissio toivoi, kun se korvasi vuoden 1996 tiedonannon sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetulla tiedonannolla.
a) Sakon määrän alennuksen saamisen edellytykset
80 Vaikka yritys ei täytä sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetussa tiedonannossa mainittuja sakkoimmuniteetin edellytyksiä, sille voidaan vielä myöntää sakon, joka sille muuten olisi määrätty, määrän alennus.
81 Sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon 21 kohdan mukaan sakkojen alentamiseksi yrityksen on ensinnäkin ”toimitettava komissiolle epäillystä kilpailusääntöjen rikkomisesta todisteita, joilla on merkittävää lisäarvoa suhteessa komission hallussa jo oleviin todisteisiin”, ja toiseksi sen on ”lopetettava osallistumisensa epäiltyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen viimeistään siinä vaiheessa, kun se toimittaa todisteet”.
82 Sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon 23 kohdan a alakohdassa todetaan tältä osin, että komissio määrittelee kaikissa hallintomenettelyn päätteeksi tekemissään lopullisissa päätöksissä, ”oliko yrityksen toimittamilla todisteilla merkittävää lisäarvoa suhteessa komission hallussa samana ajankohtana olleisiin todisteisiin”.
83 ”Lisäarvon” käsitettä täsmennetään sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon 22 kohdassa seuraavasti:
”Käsitteellä ’lisäarvo’ viitataan siihen, missä määrin toimitetut todisteet luonteensa ja/tai yksityiskohtaisuutensa vuoksi parantavat komission mahdollisuuksia vahvistaa kyseessä olevat tosiseikat. Arvioidessaan tätä komissio katsoo yleensä kirjallisten todisteiden, jotka ovat peräisin ajankohdalta, jota tosiseikat koskevat, olevan arvokkaampia kuin jälkeenpäin tuotetut todisteet. Samoin kyseessä oleviin tosiseikkoihin suoraan liittyvät todisteet katsotaan yleensä arvokkaammiksi kuin todisteet, jotka liittyvät niihin vain välillisesti.”
84 Sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon 23 kohdan b alakohdan ensimmäisessä alakohdassa mainitaan kolme sakon määrän alennusjakaumaa. Ensimmäinen yritys, joka täyttää kyseisen tiedonannon 21 kohdan mukaiset edellytykset, saa 30–50 prosentin alennuksen, toinen yritys saa 20–30 prosentin alennuksen ja seuraavat yritykset saavat enintään 20 prosentin alennuksen.
85 Sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon 23 kohdan b alakohdan toisessa alakohdassa todetaan, että ”sakkojen lievennyksen tason ratkaisemiseksi kussakin näistä ryhmistä komissio ottaa huomioon sen, minä ajankohtana [tiedonannon] 21 kohdan mukaiset edellytykset täyttävät todisteet toimitettiin ja missä määrin ne sisälsivät lisäarvoa” ja että ”komissio voi myös ottaa huomioon yrityksen todisteiden toimittamispäivän jälkeisen yhteistyön laajuuden ja jatkuvuuden”.
86 Sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon sanamuodossa oletetaan siis kahden vaiheen erottaminen toisistaan (ks. analogisesti tuomio 17.5.2013, MRI v. komissio, T‑154/09, Kok., EU:T:2013:260, 320 kohta).
87 Ensinnäkin voidakseen saada sakon määrän alennuksen yrityksen on toimitettava todisteita, joilla on merkittävää lisäarvoa suhteessa komission hallussa jo oleviin todisteisiin. Kuten komissio on jo nimenomaisesti todennut kirjelmissään (ks. esim. vastineen 27 kohta ja vastauskirjelmän 10 kohta), kun sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetussa tiedonannossa todetaan, että yrityksen toimittamilla todisteilla ”on merkittävää lisäarvoa suhteessa komission hallussa jo oleviin todisteisiin”, siinä edellytetään vertailua komission hallussa jo aiemmin olleiden todisteiden ja niiden todisteiden välillä, jotka komissio sai sakkoimmuniteetin hakijan yhteistyön avulla.
88 Toiseksi mahdollisesti vahvistaakseen sen sakon määrän, jonka komissio olisi muuten määrännyt, alennusprosentin komission on otettava huomioon kaksi kriteeriä: päivä, jolloin todisteet on toimitettu, ja niiden edustama lisäarvon aste. Tässä arviossa komissio voi ottaa huomioon myös sen yhteistyön laajuuden ja jatkuvuuden, jota yritys on harjoittanut todisteiden toimittamisen jälkeen.
89 Kun komissiolle toimitetuilla todisteilla on merkittävää lisäarvoa ja kun yritys ei ole ensimmäinen tai toinen yritys, joka esittää tällaisia todisteita, sen sakon määrän, jonka komissio olisi muuten sille määrännyt, alennuksen enimmäismäärä on 20 prosenttia. Mitä varhaisemmassa vaiheessa yhteistyötä tehdään ja mitä suurempi lisäarvo on, sitä enemmän sakon määrää alennetaan 20 prosentin enimmäismäärään saakka siitä määrästä, jonka komissio olisi muuten määrännyt (ks. analogisesti edellä 86 kohdassa mainittu tuomio MRI v. komissio, EU:T:2013:260, 322 kohta).
90 Se, missä järjestyksessä ja miten nopeasti kartellin jäsenet ovat valmiita tekemään yhteistyötä, on siis yksi sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetulla tiedonannolla käyttöön otetun järjestelmän olennaisista tekijöistä (tuomio 5.10.2011, Transcatab v. komissio, T‑39/06, Kok., EU:T:2011:562, 380 kohta ja tuomio 16.9.2013, Roca v. komissio, T‑412/10, Kok. (otteina), EU:T:2013:444, 183 kohta). Sama koskee yrityksen tältä osin toimittamien eri todisteiden lisäarvon astetta.
91 Tältä osin on muistettava, että vaikka komission on perusteltava syyt, joiden nojalla se katsoo, että yritysten sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon puitteissa toimittamat seikat merkitsevät myötävaikutusta, joka oikeuttaa tai ei oikeuta määrättävän sakon määrän alentamiseen, on sitä vastoin yritysten, jotka haluavat riitauttaa komission tältä osin tekemän päätöksen, tehtävänä osoittaa, että yritysten vapaaehtoisesti toimittamat tiedot olivat ratkaisevia, jotta komissio saattoi näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkomisen olennaisen osan ja siis tehdä päätöksen, jossa määrätään sakkoja (ks. edellä 90 kohdassa mainittu tuomio Roca v. komissio, EU:T:2013:444, 184 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
92 Kun alennuksen tarkoitus otetaan huomioon, komissio ei voi sivuuttaa annettujen tietojen hyödyllisyyttä, jota on välttämättä tarkasteltava suhteessa sen hallussa jo oleviin todisteisiin (ks. edellä 90 kohdassa mainittu tuomio Roca v. komissio, EU:T:2013:444, 185 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
93 Kun yritys sakkoimmuniteettihakemuksen puitteissa pelkästään vahvistaa – epätäsmällisemmin eikä yhtä nimenomaisesti – tietyt sellaisista tiedoista, jotka jokin toinen yritys on jo toimittanut yhteistyönsä puitteissa, sen yhteistyön asteen – vaikka siitä saattaa olla komissiolle tiettyä hyötyä – ei voida katsoa olevan rinnastettavissa nämä tiedot ensimmäisenä toimittaneen yrityksen yhteistyön asteeseen. Lausunto, jossa pelkästään tietyssä määrin vahvistetaan komissiolla jo oleva lausunto, ei nimittäin helpota komission tehtävää merkittävästi. Se ei näin ollen ole riittävä syy alentaa sakon määrää sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon nojalla (ks. vastaavasti tuomio 17.5.2011, Arkema France v. komissio, T-343/08, Kok., EU:T:2011:218, 137 kohta ja edellä 90 kohdassa mainittu tuomio Roca v. komissio, EU:T:2013:444, 186 kohta).
94 Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että kartelliin osalliseksi väitetyn yrityksen lausuntoa, jonka totuudenmukaisuuden on riitauttanut useampi muu kartelliin osalliseksi katsottu yritys, ei voida pitää riittävänä näyttönä viimeksi mainittujen yritysten toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jos sen tukena ei ole muita todisteita (ks. edellä 90 kohdassa mainittu tuomio Roca v. komissio, EU:T:2013:444, 187 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
95 Lopuksi on todettava, että vaikka olisi katsottava, että komissiolla on harkintavaltaa sille sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon nojalla toimitettujen tietojen merkittävän lisäarvon tutkimisessa, on kuitenkin niin, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi tukeutua kyseiseen harkintavaltaan perusteena sille, ettei se harjoita komission arvioinnin oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevaa perinpohjaista laillisuusvalvontaa (ks. edellä 90 kohdassa mainittu tuomio Roca v. komissio, EU:T:2013:444, 188 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 24.10.2013, Kone ym. v. komissio, C‑510/11 P, EU:C:2013:696, 24 ja 92 kohta).
96 Näin on varsinkin, kun unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, arvioimaan itse niiden todisteiden arvoa, jotka kantaja on esittänyt sen menettelyn aikana, jonka päätteeksi sille määrättiin sakkoja kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi (ks. edellä 74 kohta).
97 Redaellin esittämiä väitteitä on tutkittava edellä esitettyjen seikkojen valossa komissiolle hallinnollisen menettelyn aikana toimitettujen todisteiden merkittävän lisäarvon osoittamiseksi.
b) Merkittävää lisäarvoa koskevien väitteiden tutkinta
Asiayhteyttä ja aikajärjestystä koskevat alustavat huomautukset
98 Ensimmäiseksi on muistutettava, että voidakseen lausua merkittävää lisäarvoa koskevista väitteistä unionin yleinen tuomioistuin pyysi komissiota esittämään sille rikkomisen kuhunkin tekijään, jonka osalta Redaelli vetoaa toimittamiensa todisteiden merkittävään lisäarvoon, liittyen ne eri todisteet, jotka se otti huomioon päätelläkseen, että näissä todisteissa ei ”esitetä tärkeää lisätietoa eikä selvennetä kohtia, joista [sillä] ei ollut vielä riittäviä todisteita” tai että ”millään Redaellin toimittamalla todisteella ei ollut merkittävää lisäarvoa” (ks. riidanalaisen päätöksen 1122 ja 1124 perustelukappale).
99 Komissio vastasi tähän pyyntöön toimittamalla nämä todisteet 28.2.2014 ja 16.5.2014.
100 Tämän jälkeen 8.7.2014 komissio toimitti unionin yleiselle tuomioistuimelle lisää asiakirjoja täydentääkseen vastaustaan 17.12.2013 annettuihin prosessinjohtotoimiin. Nämä asiakirjat lisättiin asiakirja-aineistoon istunnon aikana (ks. edellä 68 ja 69 kohta). Kyseiset asiakirjat vastasivat Redaellin hallinnollisen menettelyn aikana toimittamien asiakirjojen täysimääräisiä versioita, joista kantaja oli siis täysin tietoinen. Komissio oli toimittanut ne aiemmin osittain siten, että mukana ei ollut joko saatekirjettä tai saatekirjeen mukana lähetettyjä liitteitä.
101 Vaikka edellä mainittujen asiakirjojen täysimääräinen versio on lähetetty myöhään, on kuitenkin todettava, että niiden sisältö oli jo esitetty yksityiskohtaisesti Redaellin kannekirjelmässä ja että unionin yleinen tuomioistuin oli erityisesti sen tutkinnan perusteella, joka seurasi vastauksia prosessinjohtotoimiin ja tutkintatoimiin, jo riittävän täsmällisesti tietoinen Redaellin toimittamista todisteista.
102 Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoo kykenevänsä valvomaan tyydyttävästi sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta komission riidanalaisessa päätöksessä esittämiä arviointeja, jotka koskevat Redaellin hallinnollisen menettelyn aikana toimittamien eri todisteiden merkittävää lisäarvoa, kantajan tätä koskevien väitteiden valossa.
103 Toiseksi on todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa Redaelli pyytää unionin yleistä tuomioistuinta ainoastaan myöntämään sille sakkoimmuniteetin sisällyttämällä sen sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon 23 kohdassa tarkoitettuun kolmanteen yritysten ryhmään eli ryhmään, johon kuuluvat yritykset voivat saada alennuksen, joka on enintään 20 prosenttia määrätyn sakon määrästä (ks. edellä 74 ja 84 kohta).
104 Tällöin Redaelli ei pyydä eikä riitauta ensinnäkään DWK:n, jonka komissio vapautti kokonaan sakosta, joka sen olisi pitänyt muuten maksaa, kohtelua, toiseksi ITC:n, jota komissio piti ensimmäisenä yrityksenä, joka toimitti sille todisteita, joilla on merkittävää lisäarvoa suhteessa komission hallussa jo oleviin todisteisiin, kohtelua tai kolmanneksi Nedrin, jota komissio piti toisena yrityksenä, joka täytti edellä mainitun sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon 21 kohdassa mainitun ehdon, kohtelua.
105 Redaelli vahvisti todenneensa näin unionin yleisen tuomioistuimen tätä koskevaan kysymykseen antamassaan vastauksessa, joka on kirjattu istuntopöytäkirjaan.
106 Kolmanneksi kun otetaan huomioon rikkomisen eri näkökohdat, joiden osalta Redaelli vetoaa toimittamiensa todisteiden merkittävään lisäarvoon, on myös erotettava toisistaan todisteet, jotka koskevat Club Italiaa, ja todisteet, jotka koskevat Club Zurichia ja sen seuraajaa Club Europea, ja otettava huomioon aikajärjestys, jolla on olennainen rooli merkityksellisten asiakirjojen analyysissä.
107 Club Italian osalta riidanalaisesta päätöksestä nimittäin ilmenee, että komissiolla oli hallussaan lukuisia tosiseikkojen tapahtuma-aikaisia todisteita, jotka se sai 19. ja 20.9.2002 toteutettujen tarkastusten aikana tai sen jälkeen erityisesti ITC:ltä. Komissio saattoi näiden todisteiden perusteella todeta rikkomisen tämän osan vuodesta 1995 lukien vuoteen 2002 saakka sekä Redaellin että erityisesti kolmen muun italialaisen tuottajan – CB:n, Itasin ja ITC:n – osalta.
108 Kun kyse on yleiseurooppalaisen rikkomisen alkuvaiheesta, Club Zurichista, johon osallistui italialainen toimija Redaelli ja muilla markkinoilla toimivia yrityksiä (WDI, Nedri, DWK, Tréfileurope ym.), saatavilla olevien todisteiden laatu on heikompi. Tämän vaiheen osalta komissio esittää pikemminkin eri sakkoimmuniteettihakemuksen esittäjien lausuntoja tai Emesan muistiinpanoja, jotka on saatu menettelyn myöhemmässä vaiheessa, 28.6.2007.
109 Kun kyse on yleiseurooppalaisen rikkomisen toisesta vaiheesta, Club Europesta, riidanalaisessa päätöksessä mainitaan useita lähteitä todisteille, jotka vahvistavat usein toisiaan. Tältä osin voidaan todeta, että Redaelli mainitaan riidanalaisessa päätöksessä yrityksenä, joka vahvistaa muiden yritysten osallistumisen rikkomisen tähän osaan.
110 Käsiteltävänä olevassa asiassa ja edellä mainitun rikkomisen eri osien erottelun valossa on otettava huomioon se, että unionin yleinen tuomioistuin on tutkinut kahdenlaisia hallinnollisen menettelyn aikana esitettyjä asiakirjoja: Redaellin toimittamia asiakirjoja, jotka sen mukaan vahvistavat sen toimittamien todisteiden merkittävän lisäarvon, ja komission esittämiä asiakirjoja sen osoittamiseksi, että sillä oli jo hallussaan riittävät todisteet voidakseen todeta, ettei Redaellin toimittamilla todisteilla ollut merkittävää lisäarvoa.
111 Redaelli toimitti neljä asiakirjaa: ensinnäkin 21.10.2002 päivätyn vastauksen tietopyyntöön, toiseksi 20.3.2003 päivätyn sakkoimmuniteettihakemuksen, kolmanneksi 6.9.2006 päivätyn vastauksen tietopyyntöön ja neljänneksi 15.6.2007 päivätyn vastauksen tietopyyntöön.
112 Todisteet, joihin komissio vetoaa osoittaakseen sen, että Redaellin toimittamilla todisteilla ei ollut merkittävää lisäarvoa, ovat puolestaan peräisin ensinnäkin DWK:n 18.6.2002 eli ennen tarkastusten toteuttamista esittämästä sakkoimmuniteettihakemuksesta ja tämän yrityksen myöhemmin antamista lausunnoista, toiseksi 19. ja 20.9.2002 toteutettujen tarkastusten ja erityisesti Redaellin tiloissa toteutetun tarkastuksen aikana kerätyistä asiakirjoista, kolmanneksi sakkoimmuniteettihakemuksista, joita tarkastusten jälkeen esittivät erityisesti ITC 21.9.2002, Nedri 23.10.2002, Emesa 25.10.2002 ja Tréfileurope 4.11.2002, sekä Emesan muistiinpanoista, jotka toimitettiin komissiolle 28.6.2007 eli myöhemmin kuin toimitettiin viimeinen asiakirja, johon Redaelli vetosi toimittamiensa todisteiden sisällön vahvistamiseksi.
113 Redaellin esittämiä väitteitä on tutkittava komissiolle hallinnollisen menettelyn aikana toimitettujen todisteiden merkittävän lisäarvon osoittamiseksi tässä asiayhteydessä ja erityisesti ottaen huomioon edellä esitetyt aikajärjestystä koskevat tiedot.
114 Tällainen tutkimus on nimittäin välttämättä toteutettava asettumalla siihen hetkeen, jolloin kyseessä olevat todisteet on toimitettu komissiolle, jotta voidaan ottaa huomioon tuolloin saatavilla olleet muut todisteet.
Merkityksellisten asiakirjojen analyysi
115 Redaellin toimittamiensa todisteiden merkittävän lisäarvon osoittamiseksi esittämät eri väitteet on tutkittava yksi toisensa jälkeen.
– CB:n, Itasin ja ITC:n edustus Club Zurichissa vuosina 1993–1995
116 Redaelli väittää, että komissio saattoi sen toimittamien todisteiden perusteella katsoa, että ITC, Itas ja CB osallistuivat Club Zurichiin vuosina 1993–1995. Redaelli oli omien sanojensa mukaan ensimmäinen ja ainoa yritys, joka paljasti roolinsa ITC:n, Itasin ja CB:n edustajana Club Zurichin kokouksissa tuolla ajanjaksolla. Samoin kun kyse on ilmaisun ”Assider-ryhmä” merkityksestä, oli Redaellin ansiota, eikä Nedrin ansiota, että oli mahdollista ymmärtää, että tällä ilmaisulla yksilöitiin kartelliin osallistuneiden italialaisten tuottajien rajoitettu ryhmä eikä kaikkia tämän nimisen ammattiyhdistyksen jäseniä.
117 Lähtökohtaisesti kyse on yhdestä Redaellin toimittamien todisteiden huomattavimmista osista, koska kantajan mukaan komissio vahvisti tällaisten tietojen perusteella kykyään näyttää tosiseikat toteen ja syyttää CB:tä, Itasia ja ITC:tä pidemmän ajanjakson osalta ja rikkomisen toisen näkökohdan osalta kuin ne, joista se saattoi syyttää niitä aiemmin.
118 On kuitenkin todettava, kun otetaan huomioon riidanalainen päätös ja siinä mainitut todisteet, että kantaja erehtyy sen toimittamien todisteiden roolista hallinnollisen menettelyn aikana.
119 Komissio osoittaa nimittäin vakuuttavasti, että se tiesi aiemmin kuin Redaelli ilmoitti siitä, eli 15.6.2007 menettelyn myöhäisessä vaiheessa ja vastauksena komission tietopyyntöön, kolmen sellaisen jänneterästä tuottavan italialaisen yrityksen henkilöyden, jotka olivat aiemmin ammattijärjestö Assiderin, joka lakkautettiin 1988, jäseniä, jotka saattoivat osallistua Club Zurichiin edustajansa välityksellä.
120 Ensinnäkin siitä lähtien, kun DWK esitti 18.6.2002 sakkoimmuniteettihakemuksen, komissio kykeni tietämään, että Redaelli edusti kolmea muuta italialaista jänneteräksen tuottajaa (ks. riidanalaisen päätöksen 153 perustelukappale).
121 Toiseksi Nedrin 23.10.2002 esittämän sakkoimmuniteettihakemuksen valossa komissio tiesi myös, että tämän yrityksen osalta Redaelli edusti Assideria Club Zurichin kokouksissa (ks. riidanalaisen päätöksen 153 perustelukappale).
122 Nämä tiedot yhdessä tarkasteltuina antoivat komissiolle olennaisen vihjeen eli sen, että Club Zurichin kokousten yhteydessä Redaelli edusti myös Assideria eli kolmea muuta italialaista tuottajaa.
123 Samaan aikaan komissio tiesi, että Redaelli ja kolme italialaista tuottajaa (CB, Itas ja ITC) keskustelivat puolestaan Club Italian puitteissa sopimuksesta Club Zurichin jäsenten kanssa. Tämä ilmenee muun muassa 23.1.1995 päivätystä sopimusluonnoksesta, jonka komissio löysi Redaellin tiloissa 19. ja 20.9.2002 toteutetun tarkastuksen aikana ja jossa todetaan, että Redaellin tehtäväksi on annettu edustaa CB:tä, Itasia ja ITC:tä keskusteluissa yleiseurooppalaisten tuottajien kanssa (ks. riidanalaisen päätöksen 166 perustelukappale).
124 Kolmanneksi kantaja itse viittaa vastauskirjelmässään DWK:n 8.5.2007 antaman lausunnon sisältöön, josta ilmenee, että tämän yrityksen osalta Club Zurichin kokouksissa Redaelli edusti omien sanojensa mukaan kolmea italialaista tuottajaa (ks. riidanalaisen päätöksen 153 perustelukappale). Tässä lausunnossa täsmennetään myös, että erään DWK:ta näissä kokouksissa edustaneen henkilön muistikuvien mukaan Redaelli ei ollut täsmentänyt, mistä tuottajista oli kyse, eikä kyseinen edustaja ollut huolissaan tästä, ja todetaan, että hänen epäilyksensä koskivat tuottajia CB, Itas ja ITC, kun otetaan huomioon se, että muut italialaiset tuottajat olivat pienempiä tai niitä ei ollut vielä olemassa (esim. SLM).
125 Edellä esitetystä ilmenee, että ennen kuin Redaelli antoi tietoja 15.6.2007, komissio tiesi, että Club Zurichin kokousten yhteydessä Redaelli oli ilmoittanut edustaneensa kolmea muuta italialaista tuottajaa. Komissio kykeni myös tietämään, mitkä nämä kolme tuottajaa saattoivat olla.
126 Joka tapauksessa on todettava, että Redaellin 15.6.2007 antamat tiedot on annettu aiemmin kuin tiedot, jotka ilmenevät vähän myöhemmin eli 28.6.2007 toimitetuista Emesan muistiinpanoista. Ottaen huomioon ArcelorMittalin toimittamat Emesan muistiinpanot komissio saattoi nimittäin katsoa, että 8. ja 9.6.1994 pidetyn Club Zurichin kokouksen aikana Tréfileuropen, DWK:n, WDI:n, Tycsan, Nedrin ja Emesan läsnä ollessa Redaellin edustaja ilmoitti edustavansa kolmea yritystä eli CB:tä, Itasia ja ITC:tä (ks. riidanalaisen päätöksen 159 perustelukappale). Toisin kuin komissio väittää, tässä ei ole kuitenkaan tarpeen ottaa huomioon Emesan muistiinpanoja vaan pelkästään ennen 15.6.2007 ilmoitettuja seikkoja, jotta Redaellin toimittamien todisteiden merkittävä lisäarvo voidaan osoittaa.
127 Lisäksi on korostettava, ettei edellä mainituilla tiedoilla ollut Redaellin väittämää vaikutusta eli sitä, että komissio saattoi sen toimittamien todisteiden perusteella katsoa ITC:n, Itasin ja CB:n osallistuneen Club Zurichiin vuosina 1993–1995.
128 CB:n osalta riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että tämä kiisti osallistuneensa Club Zurichiin tai yleiseurooppalaiseen järjestelyyn. Sen mukaan Redaelli on ”nimennyt itsensä” muiden italialaisten tuottajien edustajaksi tältä osin. Tämän kiistämisen valossa ja vaikka komissio totesi ottaen huomioon ITC:n sakkoimmuniteettihakemuksessaan toimittamat tiedot, että CB oli osallistunut, samoin kuin Redaelli, Itas, ITC, Tréfileurope Italia, DWK ja Tycsa, kokoukseen, jonka Club Italia piti 24.2.1993 Club Zurichin tuottajien kanssa ja jonka aikana keskusteltiin paitsi hinnoista ja myynnistä Italian markkinoilla myös jänneteräksen kulutuksesta muilla eurooppalaisilla markkinoilla, komissio katsoi mieluummin, erityisesti 19. ja 20.9.2002 toteutettujen tarkastusten aikana löytämänsä sopimusluonnoksen vuoksi, että CB alkoi osallistua rikkomiseen vasta 23.1.1995 (ks. edellä 123 kohta).
129 CB:n osallistuminen kartelliin osoitettiin siis vasta 23.1.1995 lähtien muiden todisteiden perusteella kuin ne, joihin Redaelli vetosi sakkoimmuniteettihakemuksessaan (ks. riidanalainen päätös, erityisesti 155, 165, 166 ja 849–855 perustelukappale).
130 Itasin osalta riidanalaisessa päätöksessä mainitaan myös se, että tämä yritys kiisti osallistuneensa Club Zurichiin vuosina 1993–1994, koska se sai tarvittavat sertifioinnit vasta vuonna 1995 Saksaa varten ja tämän jälkeen muita maita varten. Toisin kuin CB:n osalta ja riidanalaisessa päätöksessä mainituista syistä komissio katsoi, että Itasin osallistuminen rikkomiseen oli osoitettu siitä lähtien, kun tämä yritys osallistui kokoukseen, jonka Club Italia piti 24.2.1993 Club Zurichin tuottajien kanssa. Tältä osin komissio totesi myös Itasin, kuten myös Redaellin ja ITC:n osallistumisen Club Italian 7.5.1993 pidettyyn kokoukseen, jonka osalta ITC esitti tietoja sakkoimmuniteettihakemuksessaan. Tämä kokous koski muun muassa neljää yleiseurooppalaisia tuottajia koskevaa ehdotusta. Vaikka riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että ”Redaelli edusti Itasia Club Zurichin kokouksissa”, jotka pidettiin 24.2.1993 pidetyn kokouksen jälkeen, edellä esitetystä ilmenee, että tällainen tieto voidaan varsin hyvin päätellä todisteista, joita DWK ja Nedri toimittivat ennen kuin Redaelli toimitti todisteita 15.6.2007 (ks. riidanalainen päätös, erityisesti 155, 163, 164 ja 856–861 perustelukappale).
131 Tällaisessa tilanteessa kun otetaan huomioon se, että komissiolla oli hallussaan useita todisteita osoittaakseen Itasin rikkomiseen osallistumisen alkamisen, mukaan lukien ITC:n sakkoimmuniteettihakemuksessaan ilmoittamat olennaiset tiedot ja tässä hakemuksessa toimitettu Club Italian Club Zurichin tuottajien kanssa 24.2.1993 pitämän kokouksen käsinkirjoitettu pöytäkirja ja DWK:n ja Nedrin toimittamat tiedot Redaellin roolista Club Zurichin puitteissa, komissiolla oli oikeus katsoa, että Redaellin 15.6.2007 toimittamilla todisteilla ei ollut merkittävää lisäarvoa suhteessa komission hallussa jo olleisiin todisteisiin.
132 ITC:n osalta riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että tämä yritys hyväksyi sille osoitetun väitetiedoksiannon sisällön ja vahvisti, että se oli ”sopusoinnussa sakkoimmuniteettihakemuksessa toimitettujen lausuntojen ja kertomusten sekä myöhempien lausuntojen kanssa” ja näin ollen että se oli osallistunut suoraan kartelliin, erityisesti Club Zurichiin, Club Italiaan ja italialaisten tuottajien yhdistymiseen Club Europen puitteissa ajanjaksolla 24.2.1993–19.9.2002 (ks. riidanalainen päätös, erityisesti 841 ja 843 perustelukappale).
133 Myös tältä osin ja vaikka riidanalaisen päätöksen 153 ja 155 perustelukappaleessa todetaan, ettei ITC ole kiistänyt, että Redaelli edusti sitä Club Zurichissa, komissiolla oli hallussaan muita todisteita, muun muassa ITC:n itsensä toimittamia todisteita, mutta myös DWK:n ja Nedrin toimittamia todisteita, osoittaakseen ITC:n rikkomiseen osallistumisen alkamisen. Tällaisessa tilanteessa komissiolla oli oikeus katsoa, etteivät Redaellin 15.6.2007 toimittamat todisteet täyttäneet sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetussa tiedonannossa määritettyjä edellytyksiä sille, että niillä olisi merkittävää lisäarvoa suhteessa komission hallussa jo olleisiin todisteisiin.
134 Asianosaisten väitteiden ja toimitettujen asiakirjojen valossa on todettava, että komissio kykeni toteamaan, että rikkomisen tästä osasta sillä oli jo hallussaan sekä aineellisesti että aikajärjestyksen suhteen riittävät todisteet kyseessä olevien tosiseikkojen toteen näyttämiseksi. Todisteilla, joihin Redaelli vetoaa tältä osin, ei siis ollut merkittävää lisäarvoa, jota vaaditaan, jotta sen sakon määrää voitaisiin alentaa sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon nojalla.
– Rikkomisen muut osat
135 Redaelli väittää, että sen toimittamat todisteet olivat ensimmäisiä, jotka vahvistivat kartellin valvontajärjestelmän olemassaolon ja joissa se kuvattiin täysimääräisesti. Tämä tehtiin 21.10.2002 sen vastauksessa tietopyyntöön ja 20.3.2003 päivätyssä sakkoimmuniteettihakemuksessa.
136 On kuitenkin todettava riidanalaisessa päätöksessä mainittujen syiden valossa ja ottaen huomioon komission tältä osin esittämät todisteet, että komissiolla oli jo hallussaan lukuisia todisteita 19. ja 20.9.2002 toteutettujen tarkastusten, ITC:n 21.9.2002 päivätyn sakkoimmuniteettihakemuksen ja Tréfileuropen 4.11.2002 päivätyn sakkoimmuniteettihakemuksen seurauksena (ks. riidanalaisen päätöksen 450–455 perustelukappale).
137 Erityisesti aikajärjestyksen osalta on muistutettava, että 21.10.2002 päivätyssä vastauksessaan tietopyyntöön Redaelli ainoastaan viittasi myyjä Pr:ään, jonka tehtävänä oli kerätä tietoja eri tuottajien myynnin kehityksestä. Tuolloin komissiolla oli kuitenkin hallussaan erityisesti tämän henkilön tosiseikkojen tapahtuma-aikaan laatimia asiakirjoja, jotka löydettiin 19. ja 20.9.2002 toteutettujen tarkastusten aikana ja joista ilmenivät selvästi Redaellin mainitsemat tiedot.
138 Redaelli kertoo 20.3.2003 päivätyssä sakkoimmuniteettihakemuksessa enemmän yksityiskohtia Pr:n roolista todeten muun muassa, että hän saattoi määrittää kyseessä olevien tuottajien kunkin asiakkaan toteuttamat ostot. Hänen roolinsa ei ollut enää pelkästään valvoa myytyjä määriä vaan määrittää asiakaspotentiaali. Vaikka on totta, että tämä Pr:n roolin toinen osa mainitaan riidanalaisen päätöksen 452 perustelukappaleessa, jossa todetaan, että tätä koskevat tiedot ovat peräisin Redaellilta, on kuitenkin myös niin, että tämän henkilön roolin olennainen osa koski, kuten komissio vahvistaa vedoten tarkastuksissa löydettyihin asiakirjoihin, tarkkailua ja valvontaa.
139 Todisteilla, joihin Redaelli vetoaa tältä osin, ei siis ollut merkittävää lisäarvoa, jota vaaditaan, jotta sen sakon määrää voitaisiin alentaa sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon nojalla.
140 Lisäksi Redaelli väittää, että sen toimittamat todisteet olivat ensimmäisiä, joissa vahvistettiin useiden kokousten olemassaolo ja sisältö, mukaan lukien Club Italian 1.2.2002, 1.3.2002 ja 26.8.2002 pidetyt kokoukset sekä Club Europen 28. ja 29.2.2000, 8. ja 9.5.2000, 15.5.2001, 4.9.2001 ja 24.7.2002 pidetyt kokoukset.
141 Myös tältä osin asiakirjoista ilmenee, että komissiolla oli yleisesti ottaen hallussaan lukuisia tietoja kyseisestä ajanjaksosta (2000–2002) sekä Club Italian että Club Europen osalta (ks. riidanalaisen päätöksen liitteet 2 ja 3, jotka koskevat mainittujen kokousten kuvauksia). Todisteilla, joihin Redaelli vetoaa tältä osin, ei nimittäin lisätä mitään tai lisätään vain hyvin vähän komission kykyyn osoittaa kyseessä olevia tosiseikkoja, olipa kyse merkityksellisestä ajanjaksosta, kohteina olevista klubeista tai jopa niiden kokousten sisällöstä, joihin Redaelli vetoaa, joiden osalta komissiolla oli jo hallussaan todisteita, jotka oli löydetty tarkastuksissa tai joita muut yritykset, kuten ITC, CB, Tréfileurope, Nedri tai DWK, olivat toimittaneet hyvissä ajoin, tai joiden osalta komissio saattoi katsoa, että Redaellin toimittamat todisteet eivät osoittaneet mainitun kokouksen kilpailunvastaista luonnetta (väitetty 8. ja 9.5.2000 pidetty kokous, joka osoittautui vain erään jänneteräsalan ammattiyhdistyksen Eurostress Information Servicen (ESIS) kokoukseksi).
142 Redaellin edellä mainituista kokouksista toimittamilla todisteilla ei siis voida katsoa olevan sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetussa tiedonannossa tarkoitettua merkittävää lisäarvoa.
143 Redaelli vetoaa lopuksi siihen, että se oli ensimmäinen, joka vahvisti sen, mikä mainitaan lyhyesti sakkoimmuniteettihakemuksessa kiintiöiden vahvistamista Euroopan tasolla koskevan sopimuksen (Club Zurich) ja Italian tason sopimuksen (Club Italia) välisestä yhteydestä; se oli ensimmäinen, joka kuvasi Club Italian dynamiikkaa 1990-luvun alussa erityisesti sen osalta, että kiintiöiden vahvistamiskäytäntö hylättiin sen jälkeen, kun ITC kieltäytyi liittymästä tähän aloitteeseen; sillä oli merkittäviä todisteita Tréfileuropen Club Italiaan osallistumisen alkamispäivästä ja se oli riidanalaisessa päätöksessä tehdyn yksinoikeudellisten asiakkaiden ja yhteisten asiakkaiden erottelun taustalla, mitä tulee Club Italiaan tai yleiseurooppalaisiin tapaamisiin, joita järjestettiin ”ESIS:n kokousten yhteydessä”.
144 Näistä kohdista on todettava, kuten komissio esitti perustellusti vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen päättämiin prosessinjohtotoimiin ja tutkintatoimiin, että todisteet, joihin Redaelli on vedonnut tältä osin, eivät ole olleet ratkaisevia tai koskevat rikkomisen vähämerkityksellisiä osia, joilla ei ole sellaisinaan merkitystä niiden todisteiden valossa, jotka komissiolla oli jo hallussaan ja jotka olivat peräisin eri lähteistä ja tukivat toisiaan.
145 Kun kyse on Club Zurichin ja Club Italian välisestä yhteydestä, vaikka Redaellin mainitsemassa riidanalaisen päätöksen osassa eli 401 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa perustelukappaleissa mainitaankin Redaellin toimittamat asiakirjat, asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että tarkastusten aikana kerättiin muita asiakirjoja tai ITC toimitti niitä, erityisesti tältä osin merkityksellisimmän asiakirjan eli Redaellin, CB:n, Itasin ja ITC:n kesken 5.12.1995 tehdyn sopimuksen.
146 Samoin Club Italian 1990-luvun alun dynamiikan kuvauksesta on muistutettava, että komissio katsoi Redaellin, CB:n, Itasin ja ITC:n aloittaneen Club Italiaan osallistumisen vasta 23.1.1995 lukien, joka on vanhimman komission hallussa tarkastusten seurauksena olevan sopimusluonnoksen päivämäärä (ks. riidanalaisen päätöksen 402 ja 456 perustelukappale). Redaellin aiemmasta tilanteesta toimittamilla tiedoilla ei näin ollen ollut vaikutusta komission kykyyn näyttää tosiseikat toteen. Kun kyse on päivämäärästä, jolloin Tréfileurope alkoi osallistua Club Italiaan, riidanalaisen päätöksen 460 perustelukappaleesta ilmenee selvästi, että komissiolla oli jo hallussaan riittävät todisteet, jotta täksi päiväksi voitiin vahvistaa 3.4.1995, ja tätä koskevat todisteet oli toimittanut ITC. Riidanalaisessa päätöksessä tehdyn yksinoikeudellisten asiakkaiden ja yhteisten asiakkaiden erottelun osalta riidanalaisen päätöksen 445 ja 447 perustelukappaleesta ilmenee yhtä selvästi, että komissio tiesi jo tämän erottelun tarkastusten aikana löydettyjen asiakirjojen ja Tréfileuropen esittämien huomautusten perusteella.
147 Lopuksi kun kyse on viittauksista yleiseurooppalaisiin tapaamisiin, joita järjestettiin ”ESIS:n kokousten yhteydessä”, tällainen maininta ilmeni jo Bundeskartellamtin menettelyn alkuvaiheessa toimittamista asiakirjoista ja tarkastusten aikana löydetyistä asiakirjoista.
c) Johtopäätös
148 Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on kokonaisuudessaan hylättävä perusteettomana.
3. Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen
149 Aineellisesti Redaelli väittää, että komissio loukkasi luottamuksensuojan periaatetta, koska se ei tutkinut sen sakkoimmuniteettihakemusta sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetussa tiedonannossa määritettyjen kriteerien valossa. Kun komissio hylkäsi tämän hakemuksen 19.9.2008, siihen vaikutti tosiasiassa sen uusi ja tiukempi sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annettu tiedonanto (EUVL 2006, C 298, s. 17). Sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetun tiedonannon soveltamisajanjaksolla ja kuten seuraamusten asettamiseksi muille kartelleille tehdyistä päätöksistä ilmenee, komissio olisi myöntänyt sakon määrän alennuksen helpommin hakemuksille, jotka perustuivat pääasiassa lausuntoihin, ja ”lisäarvon” raja olisi ollut alempi kuin myöhemmin käytetty raja.
150 Toisin kuin Redaelli väittää ja kuten edellä 76–148 kohdasta ilmenee, lausuessaan Redaellin sakkoimmuniteettihakemuksesta komissio kuitenkin sovelsi täsmällisesti sakoista vapauttamisesta tai sakkojen alentamisesta annetussa tiedonannossa määritettyjä kriteerejä.
151 Redaelli ei voi myöskään pelkästään vedota komission muissa asioissa käyttämiin ratkaisuihin vaatiakseen hyötymistä niistä ilman, että se esittää tältä osin vähäisintäkään seikkaa, jonka perusteella voidaan osoittaa tosiasiallisten tilanteiden samankaltaisuus sekä kyseessä olevien rikkomisten suhteen että kyseessä olevien yritysten sakkoimmuniteettihakemuksissa esitettyjen todisteiden suhteen.
152 Vaikka tämä olisi otettu huomioon, missään tapauksessa sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa vuonna 2006 annetussa tiedonannossa esitetyt ”lisäarvon” käsitteen täsmennykset eivät voi kyseenalaistaa väitettyä luottamuksensuojaa, johon Redaelli vetoaa. Kun kyse on sakoista vapauttamisesta, ei voi olla olemassa oikeutta saada sakon alennusta pelkästään sillä perusteella, että komissiolle on toimitettu lausuntoja tai todisteita.
153 Molemmissa näistä tiedonannoista on nimittäin määritettävä tällaisten todisteiden merkittävä lisäarvo erityisesti komission hallussa jo olleiden todisteiden valossa, ja tähän lisäarvoon perustuu päätös siitä, myönnetäänkö sakon määrän alennus yhteistyön perusteella vai ei.
154 Samoin molemmissa näistä tiedonannoista myönnetään nimenomaisesti, että todisteet, jotka ovat peräisin ajankohdalta, jota tosiseikat koskevat, ovat laadultaan arvokkaampia kuin jälkeenpäin tuotetut todisteet.
155 Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.
4. Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen
156 Redaelli väittää komission loukanneen yhdenvertaisen kohtelun periaatetta myöntämällä 5 prosentin sakkojen määrien alennuksia yrityksille Emesa/Galycas ja WDI, joiden yhteistyö oli sen mukaan vähäisempää.
157 Emesan ja Galycasin osalta Redaelli toteaa, että alennus myönnettiin sellaisten tietojen perusteella, jotka esitettiin vastauksena komission tietopyyntöihin. Vastauksessaan Emesa ja Galycas ainoastaan myönsivät eurooppalaisten tuottajien sekä espanjalaisten ja portugalilaisten tuottajien välisten kilpailunvastaisten tapaamisten olemassaolon ammattiyhdistysten kokousten yhteydessä, joista ne myös esittivät kaksi kokousten luetteloa, joissa mainitaan aika, paikka ja osallistujien nimet ”ilman mitään kuvausta niiden sisällöstä ja ilman mitään asiakirjatodisteita tämän tueksi” (ks. riidanalaisen päätöksen 1095 perustelukappale). Komissio myönsi tämän vastauksen, joka on liian epämääräinen muodostaakseen sellaisenaan todisteen rikkomisesta, rajoitetun luonteen, mutta katsoi kuitenkin, että sillä oli merkittävää lisäarvoa, koska se lisäsi sen kykyä osoittaa tiettyjä kartellin perustavanlaatuisia tosiseikkoja, jos muut todisteet vahvistaisivat sen.
158 Vertailtaessa näitä todisteita Redaellin toimittamat todisteet ovat sen mukaan selvästi merkittävämpiä. Ennen muodollisen sakkoimmuniteettihakemuksen ja muiden todisteiden jättämistä Redaelli toteaa myöntäneensä 21.10.2002 eli ennen Emesaa ja Galycasia, että eurooppalaiset ja italialaiset tuottajat olivat pitäneet keskenään kilpailunvastaisia kokouksia. Redaelli toimitti myös kuvauksen näistä kokouksista ja luettelon, jossa mainitaan päivämäärä, paikka ja osallistujat ja joka on yksityiskohtaisempi kuin Emesan ja Galycasin toimittama luettelo. Komissio käytti Redaellin lausuntoja todetakseen CB:n, Itasin ja Tréfileuropen olevan vastuussa osasta kartellia.
159 WDI:n osalta riidanalaisesta päätöksestä ilmenee Redaellin mukaan, että tämän yrityksen toimittamat todisteet olivat hyvin rajoitettuja eivätkä koskeneet ratkaisevia kysymyksiä. WDI:n 19.5.2004 päivätty lausunto sisältää ensimmäiset tiedot tietyistä Club Zurichin organisaation osista ja siitä, että tämä klubi seurasi italialaista esimerkkiä. WDI oli myös ensimmäinen, joka vahvisti DWK:n lausunnot sellaisen yhtiön olemassaolosta, joka oli vastuussa tietojen keräämisestä Club Zurichia ja Club Europea varten, ja ensimmäinen, joka vahvisti Nedrin lausunnot Club Zurichin kompensaatiojärjestelmästä. Ne olivat Redaellin mukaan pelkkiä lausuntoja, joiden tueksi ei ollut esitetty kirjallisia todisteita.
160 Vertailtaessa näitä todisteita Redaellin toimittamat todisteet eivät sen mukaan ole missään tapauksessa heikompia kuin WDI:n toimittamat todisteet. Myös Redaelli oli omien sanojensa mukaan ensimmäinen, joka toimitti tietoja kartellin tietyistä osista (erityisesti sen roolista usean italialaisen yrityksen edustajana ja Club Italian tilanteesta 1990-luvun alussa), ja ensimmäinen, joka vahvisti muiden yritysten toimittamat lausunnot tai asiakirjat (erityisesti ne, jotka liittyvät valvontajärjestelmään, Club Zurichin ja Club Italian väliseen yhteyteen sekä yleiseurooppalaisten ja italialaisten tuottajien kohtaamisiin). Lisäksi Redaelli myötävaikutti tutkintaan useilla tiedoilla ja selityksillä, joita WDI:n hakemuksessa ei ollut.
161 Tässä yhteydessä on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisuusperiaatetta loukataan, jos toisiinsa rinnastettavissa olevia tilanteita kohdellaan eri tavalla tai jos erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla ja jos tällainen kohtelu ei ole objektiivisesti perusteltua (tuomio 13.12.1984, Sermide, 106/83, Kok., EU:C:1984:394, 28 kohta ja tuomio 5.10.2011, Romana Tabacchi v. komissio, T‑11/06, Kok., EU:T:2011:560, 102 kohta).
162 Nyt käsiteltävässä asiassa minkään Redaellin esittämän seikan perusteella ei voida todeta sen ja Emesa/Galycasin tai WDI:n välisen syrjivän kohtelun olemassaoloa.
163 Ensinnäkään Redaelli ei esitä väitteitä, joilla voitaisiin kyseenalaistaa merkittävä lisäarvo, jonka komissio on katsonut Emesa/Galycasin tai WDI:n hallinnollisen menettelyn aikana toimittamilla todisteilla olevan.
164 Arvioituaan Emesa/Galycasin tai WDI:n esittämien eri lausuntojen tai asiakirjojen niille ominaista ja suhteellista arvoa komissio nimittäin totesi, kuten riidanalaisessa päätöksessä selitetään, että kullekin näistä yrityksistä määrätyn sakon määrää oli perusteltua alentaa 5 prosentilla. Redaellin väitteet eivät kuitenkaan koske tätä komission tunnustamaa lisäarvoa vaan lisäarvoa, joka olisi pitänyt myöntää sen itsensä toimittamille todisteille sillä perusteella, että niiden lisäarvo oli ”selvästi merkittävämpi” kuin Emesa/Galycasin tai WDI:n todisteille myönnetty lisäarvo tai ei ole ”missään tapauksessa heikompi” kuin WDI:n todisteille myönnetty lisäarvo.
165 Tältä osin riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että merkittävä lisäarvo, jonka komissio katsoi Emesa/Galycasin tai WDI:n toimittamilla todisteilla olevan, täyttää yhteistyötiedoksiannon 21–23 kohdassa asetetut ehdot. Erityisesti riidanalaisen päätöksen 1094 ja 1096 perustelukappaleen sekä sen liitteen 4 perusteella voidaan todeta niiden Emesa/Galycasin toimittamien todisteiden rooli, jotka muodostivat ensimmäisen todisteen, jonka perusteella voitiin vahvistaa useiden Club Españan kokousten kilpailusääntöjen vastainen sisältö. Samoin komissio esittää riidanalaisen päätöksen 1113 perustelukappaleessa syyt, joiden vuoksi se katsoi, että WDI:n toimittamilla todisteilla voitiin selventää useita kysymyksiä, jotka liittyvät erityisesti Club Zurichin organisaatioon.
166 Toiseksi on todettava, ettei Redaellin esittämien väitteiden perusteella voida myöskään vertailla hyödyllisesti sen väittämää merkittävää lisäarvoa siihen merkittävään lisäarvoon, jonka komissio myönsi Emesa/Galycasin tai WDI:n toimittamilla todisteilla olevan.
167 Vaikka muodollisesti todisteet ovat samankaltaisia, koska ne on esitetty lähinnä lausuntojen muodossa, kunkin yrityksen kartelliin osallistumisen erityispiirteiden vuoksi ne syyt, joilla komissio päätyi edellä mainittuun toteamukseen Emesa/Galycasin ja WDI:n suhteen, eroavat toisistaan selvästi yrityksestä toiseen. Emesa/Galycas on espanjalainen yritys, joka osallistui erityisesti Club Europeen ja Club Españaan, WDI on saksalainen yritys, joka osallistui Club Europeen, ja Redaelli on italialainen yritys, joka osallistui Club Europeen ja Club Italiaan. Niiden toiminta ja kartelliin osallistumisen aste, sellaisina kuin niistä kerrotaan riidanalaisessa päätöksessä erityisesti komissiolla tuolloin hallussaan olleiden tietojen valossa, eroavat toisistaan siten, että yhden yrityksen tilannetta ei voida verrata toisen yrityksen tilanteeseen.
168 Tämän vuoksi on todettava, että vaikka Redaellille ei myönnetty sakon määrän alennusta yhteistyön perusteella, tämä ei johdu siitä, että komissio katsoi Emesa/Galycasin ja WDI:n toimittamilla todisteilla olevan merkittävää lisäarvoa, vaan siitä, ettei sen itsensä toimittamilla todisteilla ollut yhteistyötiedonannon 21–23 kohdassa tarkoitettua merkittävää lisäarvoa.
169 Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa sekä tämän seurauksena tämä kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.
[– –]
Oikeudenkäyntikulut
231 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Redaelli Tecna SpA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
Frimodt Nielsen | Dehousse | Collins |
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä heinäkuuta 2015.
Allekirjoitukset