Yhdistetyt asiat C‑260/14 jaC‑261/14
Județul Neamț
ja
Județul Bacău
vastaan
Ministerul Dezvoltării Regionale și Administrației Publice
(Curtea de Apel Bacăun esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)
Ennakkoratkaisupyyntö – Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 – Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) – Asetus (EY) N:o 1083/2006 – Hankintaviranomaisena toimivan rahastojen edunsaajan hankintasopimuksen, jonka tarkoituksena on tuetun toimen toteuttaminen, sopimuspuolen valinta – Väärinkäytöksen käsite – Unionin oikeuden rikkomista koskeva arviointiperuste – Kansallisen lainsäädännön vastaiset tarjouspyyntömenettelyt – Jäsenvaltioiden tekemien rahoitusoikaisujen luonne – Hallinnolliset toimenpiteet tai seuraamukset
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 26.5.2016
1. Unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Sanamuodon mukainen, rakenteeseen perustuva ja teleologinen tulkinta
2. Euroopan unionin omat varat – Unionin taloudellisten etujen suojaamisesta annettu asetus – Väärinkäytös – Käsite – Sen, että hankintaviranomainen sellaista julkista hankintaa koskevan sopimuksen sopimuspuolen valinnan yhteydessä, jonka tarkoituksena on Euroopan rakennerahastoista tuetun toimen toteuttaminen, rikkoo julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemistä koskevan kansallisen oikeuden säännöksiä, kuuluminen kyseisen käsitteen alaan – Edellytykset
(Neuvoston asetuksen N:o 2988/95 1 artiklan 2 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1083/2006 2 artiklan 7 alakohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1422/2007, 7 artiklan a alakohta)
3. Euroopan unionin omat varat – Unionin taloudellisten etujen suojaamisesta annettu asetus – Hallinnolliset toimenpiteet – Käsite – Rahoitusoikaisun, jonka jäsenvaltio tekee sellaista julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn yhteydessä, jonka tarkoituksena on Euroopan rakennerahastoista tuetun toimen toteuttaminen, todetun sääntöjenvastaisuuden seurauksena, kuuluminen käsitteen alaan
(Neuvoston asetuksen N:o 2988/95 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta ja neuvoston asetuksen N:o 1083/2006 98 artiklan 2 kohta)
4. Unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Oikeusvarmuus – Rajat – Uuden säännöstön soveltaminen vanhan säännöstön voimassaoloaikana syntyneiden tilanteiden tuleviin vaikutuksiin – Rahoitusoikaisu, jonka jäsenvaltio tekee sellaisten kansallisen oikeuden rikkomisten seurauksena, jotka ovat tapahtuneet ennen rahoitusoikaisuun sovellettavan kansallisen toimen voimaantuloa – Rikkomista ei ole tapahtunut
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 35 kohta)
2. Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun asetuksen N:o 2988/95 1 artiklan 2 kohtaa ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen N:o 1083/2006 2 artiklan 7 alakohtaa on tulkittava siten, että se, että hankintaviranomainen, joka saa rakennerahastoista tukea tehdessään julkista hankintaa koskevaa sopimusta, jonka ennakoitu arvo alittaa julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1422/2007, 7 artiklan a alakohdassa säädetyn kynnysarvon, ei noudata kansallisia säännöksiä, voi merkitä kyseistä hankintasopimusta tehtäessä kyseisen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua väärinkäytöstä tai kyseisen 2 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettua sääntöjenvastaisuutta sikäli kuin sen tuloksena on tai voisi olla vahinko Euroopan unionin yleiselle talousarviolle perusteettoman menon takia.
Jos asianomaisille toimille myönnetään unionin rahoitusta, näihin toimiin sovelletaan unionin oikeutta. Asetuksen N:o 2988/95 1 artiklan 2 kohdan käsitettä väärinkäytös ja asetuksen N:o 1083/2006 2 artiklan 7 alakohdan käsitettä sääntöjenvastaisuus on siis tulkittava siten, että niillä tarkoitetaan paitsi unionin oikeuden rikkomista myös kansallisen oikeuden sellaisten säännösten rikkomista, joilla osaltaan taataan unionin varoista rahoitettujen hankkeiden moitteetonta hallinnointia koskevan unionin oikeuden asianmukainen soveltaminen. Tämä koskee myös rakennerahastojen tukemiin toimiin sovellettavien kansallisen oikeuden säännösten rikkomista.
(ks. 37, 43 ja 46 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
3. Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen N:o 1083/2006 98 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toista virkettä on tulkittava siten, että jäsenvaltioiden tekemät rahoitusoikaisut ovat silloin, kun niitä sovelletaan rakennerahastoista osarahoitettuihin menoihin julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemistä koskevien säännösten noudattamatta jättämisen vuoksi, Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun asetuksen N:o 2988/1995 4 artiklassa tarkoitettuja hallinnollisia toimenpiteitä.
Asetuksen N:o 1083/2006 98 artiklan 2 kohdan sanamuodosta itsestään, kun sitä luetaan yhdessä asetuksen N:o 2988/95 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan kanssa, ilmenee nimittäin, että rahoitusoikaisujen, joita jäsenvaltioiden on tehtävä silloin, kun ne havaitsevat toimiin tai toimenpideohjelmiin liittyviä sääntöjenvastaisuuksia, tarkoituksena on asianomaisten taloudellisten toimijoiden perusteettomasti saamien etujen takaisin periminen muun muassa asettamalla velvollisuus maksaa perusteettomasti maksetut varat takaisin. Sääntöjenvastaisuudella perusteettomasti saadun edun palauttamisvelvollisuus ei ole seuraamus vaan pelkkä seuraus sen toteamisesta, ettei unionin lainsäädännössä säädetyn edun saannille asetettuja edellytyksiä ole noudatettu, mikä aiheuttaa saadun edun perusteettomuuden. Sillä seikalla, että absoluuttinen takaisin maksettava määrä ei konkreettisessa tapauksessa välttämättä ole täysin sama kuin rakennerahastoille tosiasiallisesti aiheutunut tappio, ei voida saattaa kyseenalaiseksi tätä toteamusta.
(ks. 49–51 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)
4. Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltio soveltaa rahoitusoikaisuja, jotka kuuluvat sellaisen kansallisen säädöksen soveltamisalaan, joka on tullut voimaan sen jälkeen, kun julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemistä koskevien säännösten väitetty rikkominen on tapahtunut, kunhan kyse on uuden säännöstön soveltamisesta aikaisemman säännöstön soveltamisaikana syntyneiden tilanteiden tuleviin vaikutuksiin, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava ottaen huomioon kaikki pääasiassa merkitykselliset seikat.
Vaikka on oikeusvarmuuden periaatteen vastaista, että asetusta sovelletaan taannehtivasti eli sen voimaantuloa edeltäneeseen tilanteeseen, riippumatta niistä edullisista tai epäedullisista vaikutuksista, joita tällaisella soveltamisella voisi olla asianomaisen henkilön kannalta, mainittu periaate edellyttää, että kaikkia tosiseikkoja arvioidaan tavallisesti niiden aikaisten oikeussääntöjen perusteella, ellei toisin nimenomaisesti ilmoiteta. Vaikka uusi laki on siis pätevä ainoastaan tulevaisuuteen nähden, sitä kuitenkin sovelletaan myös vanhan lain voimassa ollessa syntyneiden tilanteiden tuleviin vaikutuksiin, jos poikkeuksesta ei ole säädetty. Luottamuksensuojan periaatteen soveltamisalaa ei myöskään saada laajentaa sellaiseksi, että yleisesti estetään uuden säännöstön soveltaminen aikaisemman säännöstön voimassa ollessa syntyneiden tilanteiden tuleviin vaikutuksiin.
(ks. 55–57 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)