Kanne 11.9.2015 – Coveris Rigid (Auneau) France v. komissio

(Asia T-531/15)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Coveris Rigid (Auneau) France (Auneau, Ranska) (edustajat: asianajajat H. Meyer-Lindemann, C. Graf York von Wartenburg ja L. Titze)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–    kumoaa komission 24.6.2015 asiassa AT.39563 – Retail food packaging antaman päätöksen C(2015) 4336 final 1 artiklan 5 kohdan niiltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja rikkoi SEUT 101 artiklaa osallistumalla, komission päätöksen 1 artiklan 5 kohdan d alakohdassa mainittuna ajanjaksona, yhtenäiseen ja jatkuvaan rikkomiseen, joka sisälsi useita erillisiä rikkomuksia elintarvikkeiden vähittäiskaupassa käytettävien vaahtomuovisten pakkausalustojen alalla Ranskassa ja

–    kumoaa komission 24.6.2015 asiassa AT.39563 – Retail food packaging antaman päätöksen C(2015) 4336 final 2 artiklan 5 kohdan niiltä osin kuin siinä asetetaan kantajalle 4 756 000 euron suuruinen sakko ja

–    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että komissio sovelsi virheellisesti henkilökohtaisen vastuun periaatetta, koska se katsoi Coveriksen syyllistyneen yhtenäiseen ja jatkuvaan rikkomiseen elintarvikkeiden vähittäiskaupassa käytettävien vaahtomuovisten pakkausalustojen alalla Ranskassa. Asiaan liittyvät poikkeukselliset olosuhteet vaativat ONO Packagingin johdon yritysoston kahta osapuolta koskevaa kokonaisvaltaista arviointia tai vaihtoehtoisesti taloudellisen toiminnan jatkuvuuden periaatteen soveltamista omaisuuden myyntisopimusosaan liiketoimessa. Tällä perusteella Coverista ei voida pitää vastuullisena väitetystä rikkomuksesta.

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että komissio loukkasi yhdenvertaisuusperiaatetta, koska se erotti toisistaan omaisuuden myyntisopimuksen osuuden ja osakkeiden myynnin osuuden ONO Packagingin johdon yritysostossa, ja mistä seurasi vastuun jakautuminen oikeudellisten yksikköjen (eli Coveriksen ja ONO Packaging Portugal SA:n) välillä vastuun kuuluessa erillisille yrityksille kun vastuussa väitetyistä rikkomuksista oli yksi ja sama yritys, joka pysyi entisellään johdon yritysoston seurauksena.

____________