YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)

6 päivänä kesäkuuta 2007

Asia T-432/04

Walter Parlante

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2003 ylennyskierros – Ylentämättä jättäminen – Ylennyspisteiden myöntäminen – Ansioiden vertailu – Yhdenvertainen kohtelu – Henkilöstösääntöjen 45 artiklan yleiset täytäntöönpanosäännökset – Lainvastaisuusväite – Luottamuksensuoja

Aihe: Kanne, jossa vaaditaan nimittävän viranomaisen 5.7.2004 tekemän päätöksen, jolla hylättiin kantajan saman viranomaisen siitä päätöksestä tekemä valitus, jolla kieltäydyttiin hänen ylentämisestään palkkaluokkaan C 1 vuoden 2003 ylennyskierroksella, ja toisaalta, mikäli on tarpeellista, kyseisen valituksen kohteena olevan päätöksen kumoamista

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla ja 45 artiklan 1 kohta)

2.      Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu

(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta)

3.      Henkilöstö – Ylennys – Lupaukset

(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta)

1.      Henkilöstösääntöjen 43 ja 45 artiklan yleisillä täytäntöönpanosäännöksillä käyttöön otetussa komission säätämässä ylennysjärjestelmässä, jossa ylennyskelpoisten virkamiesten yhteenlaskettu pistemäärä on ratkaiseva heidän ylentämisensä kannalta, se, että tiettyjen ylennyspisteiden myöntäminen kuuluu pääjohtajien tai johtajien toimivaltaan, ei ole itsessään ristiriidassa toimielimen tasolla suoritettavaa ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden laajaa arviointia koskevan vaatimuksen kanssa virkamiesten yhdenvertaisen kohtelun ja urakehityksen periaatteiden mukaisesti. Heidän osallistumisellaan ylennysmenettelyyn voidaan ottaa huomioon kyseisen pääosaston tai osaston erityispiirteet, joista he ovat saaneet tietoa kuulemalla eri esimiehiä, ja saada yhtenäinen näkemys eri arvioijien laatimista, ylennyskelpoisten virkamiesten urakehitystä koskevista kertomuksista. Kun otetaan huomioon erityisesti se, että kussakin palkkaluokassa on huomattava määrä ylennyskelpoisia virkamiehiä, tällaisella järjestelmällä, jossa hierarkian eri tasoilla tapahtuva virkamiesten ansioiden arviointi ilmaistaan ylennyspisteinä, on tarkoitus antaa nimittävälle viranomaiselle ylennyskelpoisten virkamiesten ansioista vertailukelpoisia tietolähteitä ja tietoja. Siten sillä vastataan tarpeeseen suorittaa ehdokkaiden vertailu huolella ja puolueettomasti yksikön edun mukaisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudattaen.

Tarkasteltaessa erityisesti menettelyä, jossa pääosastojen käytettävissä olevia etusijapisteitä myönnetään kussakin pääosastossa ansioiltaan erottuville virkamiehille näiden palkitsemiseksi, tämän menettelyn ei voida katsoa olevan ristiriidassa henkilöstösääntöjen 45 artiklan ansioiden laajan arvioinnin kanssa eikä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden arviointi tällaisten seikkojen osalta on välttämättä tehtävä samaan pääosastoon kuuluviin virkamiehiin verrattuna, sillä laajan arvioinnin vaatimus täytetään, kun nimittävä viranomainen vertailee kaikkia ylennyskelpoisten virkamiesten saamien ylennyspisteiden yhteenlaskettua määrää riippumatta siitä, missä pääosastossa nämä työskentelevät. Näissä olosuhteissa sillä, että näiden pääosastojen käytettävissä olevien etusijapisteiden lukumäärä on kiintiöity niissä olevien ylennyskelpoisten virkamiesten lukumäärän perusteella, pyritään välttämään kunkin pääosaston myöntämien etusijapisteiden inflatorinen kasvu ja varmistamaan siten ylennyspisteiden vertailukelpoisuus ja eri pääosastoihin kuuluvien virkamiesten yhdenvertainen kohtelu.

Tilanteissa, joissa tietyn pääosaston erityispiirteiden vuoksi näiden etusijapisteitä koskevien kiintiöiden ehdottomalla soveltamisella estettäisiin ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden asianmukainen palkitseminen, nimittävän viranomaisen olisi ylennyksiä koskevan päätöksentekovaltansa nojalla varmistettava henkilöstösääntöjen 45 artiklan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen, sillä etusijapisteiden määrittelemättömän määrän myöntäminen kiintiön ulkopuolella kyseisten virkamiesten tekemien oikaisuvaatimusten seurauksena voi olla tältä osin asianmukainen toimenpide.

Vaikka pitää paikkansa, että tavoitekeskiarvoa, joka ilmoitetaan arvioijille urakehitystä koskevan kertomuksen arvosanoihin ja arvioihin perustuvien ansiopisteiden myöntämiseksi, koskevan järjestelmän seurauksena näitä kertomuksia vertaillaan ensin pääosaston sisällä ja vasta toiseksi yhteenlaskettujen ylennyspisteiden kokonaismäärää verrataan koko komission tasolla, ei tällaista järjestelmää kuitenkaan pidä arvostella, koska sillä on oikeutettu tavoite eli eri arvioijien tekemistä arvioinneista seuraavan subjektiivisuuden poistaminen, ja näin ollen sillä pyritään varmistamaan eri pääosastoilla työskentelevien virkamiesten kertomusten parempi vertailukelpoisuus. Sellaisena sen ei voida katsoa olevan ristiriidassa ansioiden laajaa arviointia koskevan vaatimuksen kanssa.

Vaikka tavoitekeskiarvon soveltaminen tiukasti pääosastoissa, joissa on hyvin vähän tietyn palkkaluokan ylennyskelpoisia virkamiehiä ja jotka eivät siten ole edustava otos kaikkein tavanomaisimmasta tilanteesta, voi vääristää urakehitystä koskevien kertomusten vertailua komission tasolla henkilöstösääntöjen 45 artiklan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti, kyseisen toimielimen antamissa, tämän artiklan yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä annetaan virkamiesten oikaisuvaatimuksia ratkaisevalle nimittävälle viranomaiselle ja ylennyskomiteoille, jotka voivat poikkeuksellisesti kumota tavoitekeskiarvon ylittäneen pääosaston ylennyspisteitä koskevan kiintiön alentamisen, kuitenkin oikeus ottaa huomioon esillä olevat erityiset olosuhteet ja varmistaa, että tietyn palkkaluokan virkamiesten ansioiden ylennyspisteiden muodossa tapahtuva arviointi tietyssä pääosastossa ei heijastu perusteettomasti ylennyskelpoisten virkamiesten henkilökohtaiseen asemaan kussakin pääosastossa myönnettyjen etusijapisteiden lukumäärän osalta.

(ks. 56, 59–61, 63–68, 71, 72 ja 74–77 kohta)

Viittaukset: asia T‑53/91, Mergen v. komissio, 10.7.1992 (Kok. 1992, s. II‑2041, 36 kohta); asia T‑557/93, Rasmussen v. komissio, 13.7.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑195 ja II‑603, 22 kohta); asia T‑234/97, Rasmussen v. komissio, 16.9.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑507 ja II‑1533, 24 kohta); asia T‑187/98, Cubero Vermurie v. komissio, 3.10.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑195 ja II‑885, 61 kohta); asia T‑22/99, Rose v. komissio, 22.2.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑27 ja II‑115, 57 kohta); asia T‑233/01, Callebaut v. komissio, 9.7.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑115 ja II‑625, 46 kohta); yhdistetyt asiat T‑188/01–T‑190/01, Tsarnavas v. komissio, 19.3.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑95 ja II‑495, 121 kohta) ja asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑253 ja II‑1169, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

2.      Henkilöstösääntöjen 45 artiklan yleisillä täytäntöönpanosäännöksillä käyttöön otetut komission antamat siirtymäsäännökset, joiden nojalla pääosastot voivat myöntää vuoden 2003 ylennyskierroksella enintään neljä täydentävää erityistä etusijapistettä, jotta huomioon otettaisiin edellisellä ylennyskierroksella ylennettäviksi ehdotetut virkamiehet, joita ei tuolloin ylennetty, jolloin rajana on 150 prosenttia kyseisen ylennyskierroksen ylennysmahdollisuuksista, eivät ole henkilöstösääntöjen 45 artiklan vastaisia. Näiden pisteiden myöntämisellä, mikä ei ole pakollista eikä johda automaattisesti ylennykseen, on tarkoitus varmistaa siirtymäkauden ajan siirtyminen ylennysjärjestelmästä toiseen, ja se on asianmukainen tapa ottaa huomioon se, että näitä virkamiehiä on jo ehdotettu ylennettäviksi aikaisemmalla ylennyskierroksella, kun samalla kuitenkin otetaan huomioon vuoden 2003 ylennyskierroksella käytettävissä olevia virkoja koskevat talousarvioon liittyvät rajoitukset.

Näillä säännöksillä ei myöskään loukata yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Koska täydentävillä erityisillä etusijapisteillä on tarkoitus palkita aikaisempien ansioidensa perusteella tietyn pääosaston erityisen ansioituneet virkamiehet, joita ei kuitenkaan ole ylennetty, näiden virkamiesten tilanne ei ole tähän heidän ansioitaan koskevaan seikkaan nähden rinnastettavissa sellaisten muiden virkamiesten tilanteeseen, joita ei ole ehdotettu ylennettäviksi edellisellä ylennyskierroksella. Heidän tilanteensa ei ole rinnastettavissa myöskään sellaisten edellisellä ylennyskierroksella ylennettäviksi ehdotettujen virkamiesten tilanteeseen, joita ei ole ylennetty ja joille kyseisen ylennyskierroksen 150 prosentin ylennysmahdollisuuksia koskevan rajan vuoksi ei voida myöntää näitä pisteitä, koska viimeksi mainittujen ansiot, sellaisina kuin pääosastot ovat arvioineet niitä edellisellä ylennyskierroksella, ovat vähäisemmät kuin ensin mainittujen, sillä virkamiesten järjestys ehdotuksia koskevissa luetteloissa perustuu heidän ansioidensa arviointiin siinä pääosastossa, jossa he työskentelevät. Tältä osin se, että niiden virkamiesten lukumäärä, joille voidaan myöntää näitä pisteitä, vaihtelee pääosastojen koon mukaan, ei merkitse syrjintäkiellon loukkaamista. Sitä vastoin eri pääosastoihin kuuluvien virkamiesten yhdenvertainen kohtelu on varmistettu juuri sillä, että kyseinen raja on ilmaistu prosenttiosuutena edellisen ylennyskierroksen ylennysmahdollisuuksista, ja sen avulla voidaan siten ottaa huomioon eri pääosastojen väliset erot sen osalta, kuinka paljon kussakin niistä on ylennyskelpoisia virkamiehiä.

(ks. 91, 92, 94–97 ja 106–110 kohta)

3.      Virkamiehen ylentämistä koskeva lupaus, mikäli se oletetaan toteen näytetyksi, ei voi sillä perusteella, että se on jäännös edelliseltä ylennyskierrokselta, synnyttää tämän virkamiehen perusteltua luottamusta, kun se on annettu ottamatta huomioon henkilöstösääntöjen sovellettavia säännöksiä ja vastoin velvollisuutta vertailla henkilöstösääntöjen 45 artiklassa tarkoitettujen ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita.

(ks. 122 kohta)

Viittaukset: asia T‑138/99, Verheyden v. komissio, 26.10.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑219 ja II‑1001, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).