UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

17 päivänä joulukuuta 2009

Asia T-567/08 P

Bart Nijs

vastaan

Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin

Valitus – Henkilöstö – Virkamiehet – Päätös jättää valittaja ylentämättä vuoden 2005 ylennyskierroksella – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) 9.10.2008 asiassa F-49/06, Nijs vastaan tilintarkastustuomioistuin (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), antaman tuomion kumoamista.

Ratkaisu: Valitus hylätään. Bart Nijs velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä tilintarkastustuomioistuimelle tässä oikeusasteessa käydystä menettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Valitus – Oikeudellisten perusteiden ja perustelujen esittäminen valituskirjelmässä – Sekavasti ja epäjärjestyksessä esitetyt perustelut – Tutkimatta jättäminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2.      Valitus – Valitusperusteet – Valitusperuste, joka koskee aikaisemmassa tuomiossa, josta ei ole tehty purkamishakemusta, tehtyjen toteamusten huomioon ottamista – Oikeusvoima – Hylkääminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 44 artikla; Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 126 artikla)

1.      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan valituskirjelmässä on mainittava oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin valittaja vetoaa. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa antaa ratkaisunsa tukeutumatta muihin tietoihin. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenhoidon takaamiseksi valitusperusteen tutkittavaksi ottamista varten on tarpeellista, että ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin se perustuu, ilmenevät ainakin yhteenvedonomaisesti mutta silti yhdenmukaisesti ja ymmärrettävästi itse valituksen tekstistä. Muutoin unionin yleinen tuomioistuin rajaa arviointinsa koskemaan perusteluita, jotka se on kyennyt ymmärtämään.

(ks. 17 kohta)

Viittaukset: asia T‑85/92, De Hoe v. komissio, 28.4.1993 (Kok., s. II‑523, 20 kohta); asia T‑110/98, RJB Mining v. komissio, 25.7.2000 (Kok., s. II‑2971, 23 kohta) ja asia T‑167/04, Asklepios Kliniken v. komissio, 11.7.2007 (Kok., s. II‑2379, 39 ja 40 kohta).

2.      Valittaja ei voi arvostella virkamiestuomioistuinta siitä, että se ei ole tarkastellut uudelleen unionin yleisen tuomioistuimen aikaisemmassa tuomiossa tehtyjä, häntä koskevia toteamuksia, tai siitä, että se ei vaatinut vastapuolta esittämään uusia todisteita, jos tästä tuomiosta on tullut oikeusvoimainen, koska siitä ei ole tehty Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 44 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua purkamishakemusta.

Purkamismenettelyssä ei nimittäin voida asettaa kyseenalaiseksi oikeusvoimaa, joka ulottuu sellaisiin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, jotka tuomioistuimen päätöksellä on tosiasiallisesti tai välttämättä ratkaistu. Tuomion purkaminen edellyttää, että tietoon tulee sellaisia ennen tuomion julistamista tapahtuneita tosiseikkoja, joita ei tuomion antanut tuomioistuin eikä myöskään purkamishakemuksen esittäjä ole tähän mennessä tiennyt ja joiden perusteella tuomioistuin olisi saattanut päätyä toisenlaiseen ratkaisuun, jos se olisi voinut ottaa ne huomioon. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 44 artiklan toisen kohdan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 126 artiklan, kun niitä luetaan yhdessä, mukaisesti kun jokin asianosaisista on hakenut unionin yleisen tuomioistuimen tuomion purkamista, menettely tuomion purkamiseksi aloitetaan unionin yleisen tuomioistuimen antamalla tuomiolla, jossa nimenomaisesti todetaan, että on olemassa uusi tosiseikka sekä katsotaan, että tosiseikka luonteeltaan on sellainen, että se edellyttää uutta käsittelyä.

(ks. 32–34 ja 39 kohta)

Viittaukset: asia C‑281/89, Italia v. komissio, 19.2.1991 (Kok., s. I‑347, 14 kohta); yhdistetyt asiat C‑130/91 REV II, ISAE/VP ja Interdata v. komissio, 16.1.1996 (Kok., s. I‑65, 6 kohta); asia C‑442/04, Espanja v. neuvosto, 15.5.2008 (Kok., s. I‑3517, 25 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑91/96 REV, neuvosto v. Hankart, 12.11.1998 (Kok. H., s. I‑A‑597 ja II‑1809, 13 kohta).