YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu neljäs jaosto)
28 päivänä huhtikuuta 1999 (1)
Kilpailu Asetus (ETY) N:o 4064/89 Päätös, jossa keskittymä todetaan
yhteismarkkinoille soveltumattomaksi Asetuksen N:o 4064/89 22 artikla
Puolustautumisoikeudet Oikeus tutustua asiakirjoihin Määräävä markkina-asema
Asiassa T-221/95,
Endemol Entertainment Holding BV , Alankomaiden oikeuden mukaan perustettu
yhtiö, kotipaikka Zevenend (Alankomaat), edustajinaan asianajajat
Onno W. Brouwer ja Peter Wytinck, Bryssel, sekä asianajaja Martijn van Empel,
Amsterdam, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Jacques Loesch, 11 rue
Goethe,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies
Wouter Wils, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies
Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta
kumoamaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 mukaisesta menettelystä
tehdyn komission päätöksen 96/346/EY (IV/M.553 RTL/Veronica/Endemol)
(EYVL L 134, s. 32), jolla yhteisyrityksen Holland Media Groep perustamista
koskeva sopimus todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi,
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Lindh sekä tuomarit
R. García-Valdecasas, K. Lenaerts, J. D. Cooke ja M. Jaeger,
kirjaaja: H. Jung,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 15.7.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1.
- Yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 4064/89 (asiassa sovelletaan oikaistua toisintoa, EYVL 1990,
L 257, s. 13; jäljempänä asetus N:o 4064/89), 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
1. Arvioitaessa, soveltuvatko keskittymät, joihin tätä asetusta sovelletaan,
yhteismarkkinoille, noudatetaan seuraavia säännöksiä.
Arvioinnissa komissio ottaa huomioon:
a) tarpeen ylläpitää ja kehittää tehokasta kilpailua yhteismarkkinoilla muun
muassa kaikkien kyseessä olevien markkinoiden rakenteen sekä yhteisön
alueelta ja sen ulkopuolelta olevien yritysten todellisen ja mahdollisen
kilpailun kannalta;
b) keskittymään osallistuvien yritysten aseman markkinoilla ja niiden
taloudellisen ja rahoituksellisen vahvuuden, tavarantoimittajien ja käyttäjien
käytettävissä olevat valintamahdollisuudet, heidän pääsynsä hankinta- ja
toimitusmarkkinoille, oikeudelliset ja muut markkinoillepääsyn esteet,
asianomaisten tavaroiden tai palvelujen tarjonnan ja kysynnän kehityksen,
väli- ja loppukäyttäjien edut sekä kehityksen teknisessä ja taloudellisessa
edistyksessä, jos se on käyttäjille eduksi eikä estä kilpailua.
2. Keskittymä julistetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jollei sillä luoda tai
vahvisteta sellaista määräävää asemaa, jonka seurauksena tehokas kilpailu
yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla olennaisesti estyy.
3. Keskittymä julistetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, jos sillä
luodaan sellainen määräävä asema tai vahvistetaan sellaista määräävää asemaa,
jonka seurauksena tehokas kilpailu yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla
olennaisesti estyy.
- 2.
- Direktiivin 3 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti:
Keskittymän katsotaan syntyvän, jos:
a) kaksi yritystä tai useampi yritys, jotka ovat aikaisemmin olleet itsenäisiä,
sulautuu; taikka
b) yksi tai useampi henkilö, jolla jo on määräysvalta ainakin yhdessä
yrityksessä, tai
yksi tai useampi yritys
saa ostamalla osakkeita tai osuuksia taikka varoja, sopimuksella tai muulla tavoin
suoran tai välillisen määräysvallan, joka koskee yhtä tai useampaa yritystä
kokonaisuudessaan tai jotakin sen osaa.
- 3.
- Direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
Tässä asetuksessa määräysvallalla tarkoitetaan oikeuksia, sopimuksia ja muita
keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä ja ottaen huomioon asiaan liittyvät
tosiasialliset ja oikeudelliset olosuhteet antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa
vaikutusvaltaa yrityksessä, ja erityisesti:
a) omistusoikeutta yrityksen kaikkiin tai joihinkin varoihin taikka käyttöoikeutta
niihin;
b) oikeuksia tai sopimuksia, joiden perusteella saadaan ratkaiseva vaikutusvalta
yrityksen toimielinten kokoonpanossa, äänestyksissä tai päätöksissä.
- 4.
- Direktiivin 8 artiklan 2 kohta kuuluu seuraavasti:
Jos komissio toteaa, että ilmoitettu keskittymä siihen osallistuvien yritysten
tarvittaessa tekemien muutosten jälkeen täyttää 2 artiklan 2 kohdassa säädetyt
edellytykset, se tekee päätöksen, jossa se julistaa, että keskittymä soveltuu
yhteismarkkinoille.
Komissio voi liittää päätökseensä ehtoja ja velvoitteita, joiden tarkoituksena on
varmistaa, että keskittymään osallistuvat yritykset noudattavat komissiolle
antamiaan sitoumuksia muuttaa alkuperäisiä keskittymäsuunnitelmiaan. Päätös,
jossa julistetaan, että keskittymä soveltuu yhteismarkkinoille, koskee myös
rajoituksia, jotka suoraan liittyvät keskittymän toteuttamiseen ja ovat sen
toteuttamisen kannalta välttämättömiä.
- 5.
- Direktiivin 8 artiklan 3 kohdan mukaan:
Jos komissio toteaa, että keskittymä täyttää 2 artiklan 3 kohdassa säädetyt
edellytykset, se tekee päätöksen, jossa se julistaa, että keskittymä ei sovellu
yhteismarkkinoille.
- 6.
- Direktiivin 11 artikla kuuluu seuraavasti:
1. Komissio voi tähän asetukseen perustuvien tehtäviensä suorittamiseksi hankkia
kaikki tarpeelliset tiedot jäsenvaltioiden hallituksilta ja toimivaltaisilta
viranomaisilta, 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilta henkilöiltä sekä
yrityksiltä ja yritysten yhteenliittymiltä.
2. Kun komissio lähettää henkilölle, yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle
tietopyynnön, sen on samanaikaisesti lähetettävä jäljennös pyynnöstä sen
jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella henkilö asuu taikka
yrityksen tai yritysten yhteenliittymän kotipaikka on.
3. Komission on pyynnössään mainittava sen oikeudellinen peruste ja tarkoitus sekä
14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyt seuraamukset virheellisten tietojen
antamisesta.
4. Velvollisuus pyydettyjen tietojen antamiseen on yritysten osalta niiden omistajilla
tai edustajilla sekä oikeushenkilöiden, yhtiöiden ja oikeuskelpoisuutta vailla olevien
yhteenliittymien osalta henkilöillä, joilla lain tai sääntöjen mukaan on kelpoisuus
edustaa niitä.
5. Jos henkilö, yritys tai yritysten yhteenliittymä ei anna pyydettyjä tietoja komission
asettamassa määräajassa tai se antaa puutteellisia tietoja, komission on
päätöksellään vaadittava tietojen antamista. Päätöksessä on yksilöitävä pyydetyt
tiedot, asetettava aiheellinen määräaika tietojen antamista varten sekä ilmoitettava
14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa
säädetyistä seuraamuksista sekä oikeudesta hakea muutosta päätökseen yhteisön
tuomioistuimelta.
6. Komission on samanaikaisesti toimitettava päätöksensä jäljennös sen jäsenvaltion
toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella henkilö asuu taikka yrityksen tai
yritysten yhteenliittymän kotipaikka on.
- 7.
- Direktiivin 19 artiklan 2 kohdan mukaan:
Komissio toimii tässä asetuksessa säädetyissä menettelyissä läheisessä ja jatkuvassa
yhteydessä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotka voivat esittää
kaikki huomautuksensa näissä menettelyissä. ( )
- 8.
- Direktiivin 22 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
Jos komissio jäsenvaltion pyynnöstä toteaa, että 3 artiklassa tarkoitettu keskittymä,
joka ei ole 1 artiklassa tarkoitettu yhteisönlaajuinen keskittymä, luo sellaisen
määräävän aseman tai vahvistaa sellaista määräävää asemaa, jonka seurauksena
tehokas kilpailu olennaisesti estyy jäsenvaltion alueella, komissio voi, jos keskittymä
vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, tehdä 8 artiklan 2 kohdan toisessa
alakohdassa tai 3 tai 4 kohdassa tarkoitetun päätöksen.
Oikeudenkäynnin perustana olevat tosiseikat
- 9.
- Komissio on tehnyt 20.9.1995 asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 3 kohdan mukaisen
päätöksen 96/346/EY neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 mukaisesta
menettelystä (IV/M.553 - RTL/Veronica/Endemol) (EYVL L 134, s. 32; jäljempänä
kanteen kohteena oleva päätös), jossa se on todennut yhteisyrityksen Holland
Media Groep perustamisen yhteydessä syntyvän keskittymän (jäljempänä
keskittymä) yhteismarkkinoille soveltumattomaksi.
- 10.
- Keskittymän osapuolet olivat Compagnie luxembourgeoise de télédiffusion SA
(jäljempänä CLT), NV Verenigd Bezit VNU (jäljempänä VNU), RTL 4 SA
(jäljempänä RTL), Endemol Entertainment Holging BV (jäljempänä Endemol) ja
Veronica Omroep Organisatie (jäljempänä Veronica).
- 11.
- CLT on Luxemburgin oikeuden mukaan perustettu, yleisradiotoimintaa harjoittava
yhtiö, joka harjoittaa useilla kansallisilla markkinoilla radio-, televisio- ja
julkaisutoimintaa sekä muuta näihin rinnastettavaa toimintaa.
- 12.
- VNU on Alankomaiden oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka julkaisee
kuluttajille ja ammattilaisille suunnattua joukkoviestintää sekä tietokantoja. Sillä on
hallussaan osuuksia lähetystoimintaa harjoittavien yhteisöjen osakepääomasta, muun
muassa epäsuorasti 44,4 prosentin vähemmistöosuus belgialaisen, kaupallista
lähetystoimintaa harjoittavan VTM:n osakepääomasta ja epäsuorasti 38 prosenttia
RTL:n osakepääomasta.
- 13.
- RTL on Luxemburgin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka tarjoaa myös
hollanninkielisiä televisio- ja radio-ohjelmia. Ohjelmat lähetetään CLT:n kautta, ja
CLT:llä on hallussaan sekä suorat että välilliset omistukset mukaan lukien
47,27 prosenttia RTL:n osakepääomasta. CLT käyttää ylintä määräysvaltaa
RTL:ssä, jolla taas on 51 prosentin osuus Holland Media Groepin (jäljempänä
HMG) osakepääomasta.
- 14.
- Veronica on Alankomaiden oikeuden mukaan perustettu yhteisö, joka toimi
Alankomaiden televisio- ja radioalan markkinoilla yleisradiotoimintaa harjoittavana
julkisena laitoksena 1.9.1995 asti. Veronica oli yksi neljästä yleisradiotoimintaa
harjoittaneesta julkisesta laitoksesta, joiden ohjelmia lähetettiin julkisella kanavalla
Nederland 2. Veronica jätti 1.9.1995 julkisen yleisradiojärjestelmän ja muuttui
kaupalliseksi televisiokanavaksi.
- 15.
- Endemol on Alankomaiden oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka syntyi vuonna
1994, kun J.E. Entertainment BV ja John de Mol Communications BV sulautuivat.
Endemol toimii pääasiassa Alankomaissa, mutta yhtiöllä on sivutoimipaikkoja myös
muualla Euroopassa. Endemolin toimialaan kuuluvat etenkin televisio-ohjelmien
tuotanto, televisiostudioiden käyttö ja tv-ohjelmaformaattien (eli sellaisten
alkuperäisohjelmien, joiden formaatilla voidaan tehdä muissa maissa vastaavia
ohjelmia) hyödyntäminen, teatteriohjelmien tuotanto ja hyödyntäminen sekä
erilaisten esitysten järjestäminen.
- 16.
- Veronica ja Endemol perustivat Veronica Media Groepin (jäljempänä VMG) eli
keskittymän, joka on Alankomaiden oikeuden mukaan perustettu yhteisö ja jonka
osakepääomasta 53 prosenttia on Veronican ja 47 prosenttia Endemolin hallussa.
VMG omistaa 49 prosenttia HMG:n osakepääomasta.
- 17.
- Keskittymällä perustettiin HMG, jonka tehtävänä oli tarjota televisio- ja radio-ohjelmia sekä ohjelmapaketteja sen itsensä, CLT:n, Veronican tai muiden
Alankomaissa ja Luxemburgissa toimivien yhtiöiden lähettämistä ohjelmista. Kaikkiosapuolten Alankomaihin suuntaama radio- ja televisiotoiminta siirrettiin HMG:n
hoidettavaksi. Omaisuudestaan RTL siirsi HMG:lle televisiokanavat RTL 4 ja
RTL 5 ja niihin sidotut varat sekä rock-musiikkia lähettävän radiokanavan. RTL
luovutti HMG:lle myös CLT:lle myönnetyn lähetysluvan (jäljempänä lupa) ja siirsi
sille Alankomaissa ja Luxemburgissa lähetettävien, pääasiassa hollanninkielisten radio- ja televisio-ohjelmien ja ohjelmapakettien tarjoamisen sekä 50 prosentin
osakkuutensa IPN SA:ssa (jäljempänä IPN), mainostoimistossa, joka myy
mainosaikaa televisiokanavien RTL 4 ja RTL 5 lukuun. Veronican ja Endemolin
omaisuudensiirrot käsittivät Veronican televisiokanavan ja siihen sidotut varat sekä
Endemolin radiotoiminnan (muun muassa tämän omistaman radiokanavan FM
Hollandin).
- 18.
- Endemol ja HMG olivat myös tehneet 10 vuodeksi tuotantosopimuksen, jonka
avulla vastattiin HMG:n tuotantotarpeisiin tälle siirrettyjen kolmen kanavan osalta.
Kyseisen sopimuksen mukaan Endemol sitoutui kattamaan 60 prosenttia HMG:n
hollanninkielisistä tuotantotarpeista. Vastineeksi HMG sitoutui ostamaan
Endemolilta 60 prosenttia tarvitsemistaan erityisohjelmista näiden ohjelmien
taloudellisen arvon mukaan mitattuna. HMG sai lisäksi hyväkseen ensimmäisen
ostajan oikeuden (droit de premier refus) Endemolin lanseeraamiin, ostamiin tai
luomiin tähtiesiintyjiin ja ohjelmaformaatteihin.
- 19.
- Alankomaiden hallitus lähetti komissiolle 19.4.1995 asetuksen N:o 4064/89
22 artiklan 3 kohdan nojalla kirjeen ja pyysi komissiota tutkimaan keskittymän, joka
ei ollut yhteisönlaajuinen.
- 20.
- Komissio teki 22.5.1995 asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan
nojalla päätöksen, jolla aloitettiin kyseisessä asetuksessa säädetyn menettelyn toinen
vaihe.
- 21.
- Koska asetuksen N:o 4064/89 22 artiklan mukaisen menettelyn aloittamisella ei ole
tavanomaista, asetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaista lykkäävää vaikutusta,
osapuolet ovat voineet toteuttaa keskittymän edellä 17 kohdassa esitetyllä tavalla.
RTL 4:n ja RTL 5:n ohjelmat lähetettiin siten 1.9.1995 alkaen Luxemburgin
viranomaisten CLT:lle myöntämän lähetysluvan perusteella. Veronican ohjelmat
lähetettiin Alankomaiden viranomaisten myöntämän kaupallisten ohjelmien
lähettämistä koskevan luvan perusteella.
- 22.
- Komissio hyväksyi 20.9.1995 kanteen kohteena olevan päätöksen, jossa se totesi
yhteisyritys HMG:n perustamista koskevan sopimuksen yhteismarkkinoille
soveltumattomaksi, koska näin syntyvällä keskittymällä luotaisiin määräävä asema
Alankomaiden televisiomainonnan markkinoilla ja vahvistettaisiin Endemolilla
hollanninkielisen riippumattoman televisiotuotannon markkinoilla Alankomaissa
olevaa määräävää asemaa, joka todennäköisesti estäisi olennaisesti tehokasta
kilpailua Alankomaissa.
- 23.
- Samalla komissio kehotti keskittymän osapuolia tekemään kolmen kuukauden
kuluessa kanteen kohteena olevan päätöksen tiedoksiantamisesta ehdotuksia
aiheellisiksi toimenpiteiksi, joiden avulla palautettaisiin tehokas kilpailu
Alankomaissa sekä televisiomainonnan että hollanninkielisen riippumattoman
televisiotuotannon markkinoilla.
Oikeudenkäyntimenettely, kanteen nostamisen jälkeiset tapahtumat ja
asianosaisten vaatimukset
- 24.
- Kaikki keskittymän osapuolet ovat yhdessä nostaneet tämän kanteen, joka on
saapunut yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 4.12.1995.
- 25.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 7.5.1996 jättämässään
kirjelmässä kantajat ilmoittivat käyvänsä parhaillaan neuvotteluja komission kanssa
sellaisen muutetun keskittymään johtavan sopimuksen aikaansaamiseksi, jonka
komissio voisi katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille.
- 26.
- Keskittymän osapuolten muutettua sopimusta keskittymä todettiin neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 4064/89 mukaisesta menettelystä 17 päivänä heinäkuuta 1996
tehdyllä komission päätöksellä 96/649/EY (asia IV/M.553
RTL/Veronica/Endemol) (EYVL L 294, s. 14) yhteismarkkinoille soveltuvaksi sillä
edellytyksellä, että osapuolet noudattaisivat täysin sopimuksessa antamiaan
sitoumuksia sekä niihin sisältyviä ehtoja ja velvoitteita. Nämä edellytykset esitetään
kyseisen päätöksen johdanto-osan yhdennessätoista ja kahdennessatoista
perustelukappaleessa ja ne kuuluvat seuraavasti:
a) Endemol on luopunut osuudestaan HMG:ssa; tämän seurauksena Endemol ei
ole enää HMG:n osakkeenomistaja; uuden, keskittymään johtavan sopimuksen
mukaan RTL saa 65 prosenttia ja Veronica 35 prosenttia HMG:n osakkeista;
b) HMG sitoutui lopettamaan RTL5:n toiminnan yleiskanavana 1 päivään
tammikuuta 1997 mennessä ja harjoittamaan komissiolle 1 päivänä toukokuuta 1996
toimittamassaan alustavassa toimintasuunnitelmassa esitettyjen linjojen mukaisesti
nykyisen RTL5:n sijaan uutiskanavatoimintaa (televisiokanava, joka periaatteessa
rajoittuu lähettämään uutisia ja ajankohtaisohjelmia). Tämän toimintasuunnitelman
mukaan oli tarkoitus, että ajan myötä kanava toimisi maksullisena
televisiokanavana, joka saisi suurimman osan tuloistaan katsojilta tai
kaapelitelevisioyhtiöiltä. Komissiolla oli osapuolten pyynnöstä mahdollisuus jatkaa
RTL 5:n uutiskanavaksi muuttamisen määräaikaa kolmella kuukaudella, jos tämä
oli välttämätöntä, jotta osapuolet voisivat toteuttaa kyseisen muutoksen. Viiden
vuoden ajan päätöksen tekemisestä HMG ei saisi muuttaa tämän uutiskanavan
oleellista luonnetta tai poiketa oleellisesti edellä mainitusta toimintasuunnitelmasta
ilman komission ennakkohyväksyntää.
- 27.
- Päätös annettiin osapuolille tiedoksi 25.7.1996 päivätyllä kirjeellä.
- 28.
- Päätöksen johdosta Veronica, RTL, CLT ja VNU pyysivät ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 11.9.1996 jättämällään kirjeellä tulla
poistetuiksi tämän oikeudenkäynnin kantajien joukosta.
- 29.
- Veronica, RTL, CLT ja VNU poistettiin laajennetun neljännen jaoston
puheenjohtajan 7.10.1996 antamalla määräyksellä tämän oikeudenkäynnin kantajien
joukosta ja velvoitettiin vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä
korvaamaan neljä viidesosaa vastaajan oikeudenkäyntikuluista siihen ajankohtaan
saakka, jolloin kanne on niiden osalta peruutettu.
- 30.
- Endemol on siten tämän oikeudenkäynnin ainoa kantaja.
- 31.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen
perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian selvittämistoimia.
Kantajaa ja komissiota kuitenkin pyydettiin 17.6.1998 vastaamaan tiettyihin
kirjallisiin kysymyksiin sekä toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Kantaja ja komissio
ovat vastanneet esitettyihin kysymyksiin ja toimittaneet pyydetyt asiakirjat
liitettäviksi asiaa koskevaan asiakirjavihkoon 6.7.1998.
- 32.
- Vastauksena ensimmäisen oikeusasteen esittämiin kysymyksiin kantaja ilmoitti
6.7.1998 luopuvansa kahdesta väitteestä, jotka se esitti neljännen kanneperusteensa
yhteydessä ja jotka koskivat HMG:n asemaa televisiolähetysten markkinoilla sekä
HMG:n määräävää asemaa televisiomainonnan markkinoilla.
- 33.
- Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin kysymyksiin kuultiin 15.7.1998 pidetyssä istunnossa.
- 34.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan,
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 35.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen,
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Pääasia
- 36.
- Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta. Ensimmäisen mukaan
komissio ei ollut toimivaltainen hyväksymään kanteen kohteena olevaa päätöstä,
sillä komissiolla oli ollut valtuudet suorittaa tutkimuksia ainoastaan
televisiomainonnan markkinoilla eikä se olisi saanut ulottaa niitä televisiotuotannon
markkinoille. Puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevan toisen
kanneperusteen mukaan kantajalla ei ole ollut riittäviä mahdollisuuksia tutustua
asiakirjoihin. Kolmannessa kanneperusteessa vedotaan olennaisten
menettelymääräysten rikkomiseen ja neljännessä asetuksen N:o 4064/89 2 ja 3
artiklan rikkomiseen.
1. Ensimmäinen, komission toimivallan puuttumista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 37.
- Kantaja väittää, että komissiolla oli ollut valtuudet suorittaa tutkimuksia ainoastaan
televisiomainonnan markkinoilla eikä se olisi saanut ulottaa niitä televisiotuotannon
markkinoille. Asetuksen N:o 4064/89 22 artiklan 3 kohdan mukaan komission
toimivalta muiden kuin yhteisönlaajuisten keskittymien osalta edellyttää jäsenvaltion
esittämää pyyntöä. Nyt käsiteltävässä asiassa Alankomaiden hallitus oli pyytänyt
komissiota tutkimaan keskittymää ainoastaan televisiomainonnan markkinoiden
osalta. Tämän vuoksi komission olisi pitänyt rajata tutkimuksensa ainoastaan näihin
markkinoihin eikä se olisi saanut omasta aloitteestaan ulottaa tutkimusta niiden
ulkopuolelle.
- 38.
- Alankomaiden hallitus rajasi pyyntönsä nimenomaisesti televisiomainonnan
markkinoihin, mikä käy ilmi sekä Alankomaiden hallituksen lähettämästä,
19.4.1995 päivätystä kirjeestä että kyseisen kirjeen liitteenä olevasta selvityksestä,
jossa täsmennetään, että Alankomaiden hallitus oli päättänyt pyytää keskittymän
tutkimista asetuksen N:o 4064/89 nojalla sen selvittämiseksi, millaisia vaikutuksia
keskittymällä olisi televisiomainonnan markkinoihin.
- 39.
- Komissio väittää, että asetuksen N:o 4064/89 22 artiklan 3 kohta on säädetty
keskittymien tehokkaan valvonnan varmistamiseksi silloin, kun tietyn jäsenvaltion
omassa lainsäädännössä ei ole asiaa koskevia säännöksiä. Jäsenvaltiolla on
tällaisessa tilanteessa kyseisen säännöksen perusteella mahdollisuus pyytää
komissiota tutkimaan tiettyä tapausta, kun tietyn keskittymän kilpailua rajoittavia
vaikutuksia ei voitu poistaa riittävällä tavalla kansallisin keinoin.
- 40.
- Komission mukaan säännöksessä ei missään tapauksessa anneta jäsenvaltiolle
mahdollisuutta saattaa komission tutkittavaksi pelkästään keskittymän tietty
erityispiirre vaan kyse on päinvastoin keskittymän kokonaisvaltaisesta tutkimisesta.
Komissio katsoo, että sen on tällaisen pyynnön johdosta tutkittava keskittymää
samalla tavoin kuin jos kyse olisi yhteisönlaajuisesta keskittymästä. Komission
mukaan sen toimivalta olisi tältä osin riittämätön, jos edellytettäisiin, että kyseinen
jäsenvaltio olisi jo pyynnössään täsmentänyt kilpailuoikeudellisen ongelman, johon
se pyytää ratkaisua.
- 41.
- Komissio lisää, että nyt käsiteltävässä tapauksessa Alankomaiden hallitus ei ole
rajannut pyyntöään televisiomainonnan markkinoihin. Alankomaiden hallituksen
komissiolle osoittamasta kirjeestä käy komission mukaan selvästi ilmi, että se oli
pyytänyt tutkimaan, oliko keskittymä kokonaisuudessaan asetuksen N:o 4064/89
mukainen. Alankomaiden hallitus oli vain tuonut esiin, että sen mukaan keskittymä
ei vahvistanut olennaisesti osapuolten asemaa muilla kuin televisiomainonnan
markkinoilla ja että komissiolle osoitetun pyynnön taustalla oli huolestuneisuus
aseman vahvistumisesta juuri näillä markkinoilla. Komissiolle osoitetun kirjeen
liitteenä olevasta selvityksestäkään ei käynyt mitenkään ilmi, että Alankomaiden
hallitus olisi pyytänyt komissiota suorittamaan tutkimuksia ainoastaan
televisiomainonnan markkinoilla.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 42.
- Asetuksen N:o 4064/89 22 artiklan 3 kohdassa säädetään lähinnä siitä, että
komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä tutkia, onko keskittymä, joka ei ole yhteisön
laajuinen, kyseisen asetuksen mukainen. Komission suorittamaa tutkimusta rajataan
ainoastaan 22 artiklassa säädetyin tavoin. Esimerkiksi kyseisen artiklan 5 kohdassa
säädetään, että komissio voi toteuttaa vain toimenpiteitä, jotka ovat ehdottomanvälttämättömiä tehokkaan kilpailun säilyttämiseksi tai palauttamiseksi sen
jäsenvaltion alueella, jonka pyynnöstä komissio on puuttunut asiaan. Sen sijaan 22
artiklassa ei anneta jäsenvaltiolle lainkaan toimivaltaa valvoa komission suorittaman
tutkimuksen kulkua sen jälkeen, kun tältä on pyydetty tietyn keskittymän tutkimista;
artiklassa ei myöskään anneta jäsenvaltiolle oikeutta rajata komission suorittaman
tutkimuksen ulottuvuutta.
- 43.
- Asiakirja-aineiston perusteella on lisäksi selvää, ettei Alankomaiden hallitus ole
pyrkinyt rajaamaan keskittymään kohdistunutta komission tutkimusta, toisin kuin
kantaja väittää.
- 44.
- Alankomaiden hallituksen komissiolle osoittamasta, 19.4.1995 päivätystä kirjeestä
käy ilmi, että se oletti komission tutkivan keskittymän kokonaisuudessaan eikä
ainoastaan yhdeltä tietyltä kannalta. Kirjeen ensimmäinen kohta kuuluu seuraavasti:
Alankomaiden hallituksen puolesta ja asetuksen N:o 4064/89 22 artiklan
3 kohtaan viitaten pyydän komissiota tutkimaan, onko RTL:n, CLT:n, VNU:n,
Veronican ja Endemolin muodostama yhteisyritys keskittymien valvonnasta annetun
asetuksen mukainen.
- 45.
- Kirjeen kolmannen kohdan perusteella voidaan myös todeta, että vaikka
Alankomaiden hallituksen tarkoituksena olisikin ollut kiinnittää komission huomio
erityisesti juuri televisiomainonnan markkinoihin, se ei kuitenkaan pyrkinyt
rajaamaan komission tutkimuksen ulottuvuutta. Kohdassa todetaan seuraavaa:
Siltä osin kuin Alankomaiden hallitus voi asiaa arvioida, yhteistyökumppanit
muodostavat keskittymän [ ]. Alankomaiden hallituksen mukaan asiaa on syytä
tutkia tarkemmin sen selvittämiseksi, voidaanko keskittymällä luoda määräävä
asema tai vahvistaa tällaista asemaa siten, että tämän seurauksena tehokas kilpailu
olennaisesti estyy televisiomainonnan markkinoilla Alankomaissa.
- 46.
- Päätelmää tukee myös se seikka, että neuvoa-antava komitea on kanteen kohteena
olevan päätöksen luonnoksesta 5.9.1995 antamassaan lausunnossa, jota edellytetään
asetuksen N:o 4064/89 19 artiklassa, tukenut komission kantaa, jonka mukaan
tutkimus olisi ulotettava keskittymään kokonaisuudessaan eikä pelkästään sen
tiettyihin erityispiirteisiin. Komitean lausunto on ollut tältä osin yksimielinen ja
Alankomaidenkin edustaja on ilmaissut hyväksyvänsä asian.
- 47.
- Ensimmäinen kanneperuste on edellä esitetyn perusteella hylättävä
perusteettomana.
2. Toinen, puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 48.
- Kantaja väittää, että komissio on loukannut sen puolustautumisoikeuksia, ja viittaa
tapaan, jolla komissio on suhtautunut sen oikeuksiin tutustua asiakirjoihin.
- 49.
- Puolustautumisoikeuksiin kuuluu niiden yritysten, joita asia koskee, oikeus saada
tutustua asiakirjoihin, joihin komissio vetoaa, jotta yritykset voivat esittää
näkemyksensä niiden todenmukaisuudesta ja paikkansapitävyydestä. Komissiolla on
velvollisuus asettaa yritysten, joita perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan
nojalla aloitettu menettely koskee, saataville kaikki kyseisten yritysten kannalta
epäedulliset ja edulliset asiakirjat, jotka komissio on hankkinut suorittamiensa
tutkimusten aikana, lukuun ottamatta muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission
sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja (yhdistetyt asiat T-10/92, T-11/92, T-12/92 ja T-15/92, Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomio 18.12.1992,
Kok. 1992, s. II-2667, 41 kohta).
- 50.
- Vaikka tämä oikeuskäytäntö liittyy perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan mukaisia
menettelyjä koskeviin asioihin, kantaja väittää, että asetuksen N:o
4064/89 mukaisesti aloitettuihin menettelyihin sovellettavaa
puolustautumisoikeuksien suojelemisen periaatetta ei voida pitää pelkkänä
vähemmän merkityksellisenä oikeutena tutustua komission asiakirjoihin. Asetuksen
N:o 4064/89 18 artiklaan sekä yrityskeskittymien valvonnasta annetussa neuvoston
asetuksessa (ETY) N:o 4064/89 säädetyistä ilmoituksista, määräajoista ja
kuulemisista 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen N:o 3384/94
(EYVL L 377, s. 1; tuolloin voimassa ollut soveltamisasetus; jäljempänä asetus N:o
3384/94) 13 artiklaan sisältyy samanlaisia säännöksiä oikeudesta tulla kuulluksi, ja
säännökset ovat samat kuin perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäisen
täytäntöönpanoasetuksen eli 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun asetuksen N:o 17
19 artiklan 1 kohdassa (EYVL 1962,13, s. 204) sekä neuvoston asetuksen N:o 17
19 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta 1963
annetun komission asetuksen N:o 99/63/ETY (EYVL 1963,127, s. 2268; jäljempänä
asetus N:o 99/63/ETY) 4 artiklassa. Kantajan mukaan on siten selvää, että kyseistä
oikeuskäytäntöä on sovellettava myös asetuksessa N:o 4064/89 säädettyihin
menettelyihin.
- 51.
- Kantaja väittää, että keskittymän osapuolet saivat tutustua ilmeisen puutteelliseen
asiakirja-aineistoon ennen kaikkea siitä syystä, että komissio oli korvannut useita
markkinoiden toimijoilta saamiaan asiakirjoja tiivistelmillä, jotka eivät olleet
luottamuksellisia ja joissa ei mainittu kyseisten toimijoiden nimiä. Komissio
kieltäytyi samalla paljastamasta sellaistenkaan yritysten nimiä, jotka eivät olleet
pyytäneet asian luottamuksellista käsittelyä, vedoten siihen, että keskittymän
osapuolet olisivat voineet näiden nimien perusteella päätellä muidenkin yritysten
nimet. Kantaja myöntää, että tällainen lähestymistapa saattaisi olla puolustettavissa
riippumattomille tuottajille osoitetun komission ensimmäisen kyselyn osalta, koska
se lähetettiin vain viidelle televisio-ohjelmien riippumattomalle tuottajalle;
toimintatapaa oli kuitenkin vaikea ymmärtää toisen, yleisen kyselyn yhteydessä;
tämä kysely lähetettiin kaikille muille riippumattomille tuottajille, jotka oli mainittu
Alankomaiden radio- ja televisiolähetyksistä vastaavan viraston käsikirjassa
(Nederlands Omroep Handboek 1994/1995; jäljempänä käsikirja).
- 52.
- Koska kyselyihin vastanneiden yritysten nimet eivät käyneet ilmi näistä ei-luottamuksellisista tiivistelmistä, ne antoivat virheellisen kuvan
markkinaolosuhteista, joten kantaja ei siten voinut esittää näkemyksiään esitetyistä
väitteistä näiden yritysten nimiä tietämättä.
- 53.
- Kantaja myös arvostelee sitä, että asiakirjoihin, joihin keskittymän osapuolilla oli
ollut oikeus tutustua, oli liitetty sisällysluettelo, josta ei käynyt ilmi yksittäisten
asiakirjojen laatu eikä sisältö. Sisällysluettelossa olevien tietojen olisi sen mielestä
pitänyt tarjota keskittymän osapuolille riittävän yksityiskohtaiset tiedot sen
arvioimiseksi, mikä merkitys kullakin asiakirjalla todennäköisesti oli
puolustautumisen kannalta.
- 54.
- Kantaja väittää lisäksi, että keskittymän osapuolet eivät saaneet tutustua
vastauksiin, jotka riippumaton tuottaja IDTV oli antanut komission sille
lähettämään kyselyyn. Kyselyä ei kantajan mukaan ollut myöskään lähetetty D & D
Productions International BV:lle, joka on belgialaisen tuotantoyhtiön D & D:n
tytäryhtiö Alankomaissa, eikä D & D:n omistukseen siirtyneelle Sleeswijk
Entertainment BV:lle.
- 55.
- Kantaja väittää, että komissio on hankkinut uusia asiakirjoja sen jälkeen, kun
keskittymän osapuolet olivat saaneet tutustua asiakirjoihin, ja että osapuolille ei
missään vaiheessa ilmoitettu näistä asiakirjoista eikä niillä ole ollut tilaisuutta
tutustua niihin. Komission toteamus, jonka mukaan julkisten lähetystoiminnan
harjoittajien sisäinen tuotanto oli tarkoitettu olennaisilta osiltaan näiden omaan
käyttöön, voi selittyä ainoastaan sillä, että komissio on hankkinut asiasta
kuulemistilaisuuden jälkeen uutta tietoa. Jos toteamus perustuu keskittymän
osapuolten toimittamiin tietoihin, mikä on vähemmän todennäköistä, siihen sisältyy
selkeä sisältövirhe.
- 56.
- Kantaja vetoaa lisäksi siihen, että komissio on hankkinut tietoja myös puhelimitse
eikä näin saatuja vastauksia ole missään vaiheessa esitetty keskittymän osapuolille.
Tämän vuoksi kantajalla ei ole ollut mahdollisuutta esittää näkemyksiään näistä
tiedoista. On sitä paitsi selvää, ettei tällaisten tietojen paikkansapitävyyttä voida
varmistaa, joten komission ei olisi pitänyt käyttää näitä tietoja hyväkseen
tutkimuksessa. Tietojen hankkiminen puhelimitse on kantajan mukaan
kilpailuasioissa puolustautumisoikeuksia koskevien perusperiaatteiden vastaista.
Tällaiset tiedot saatetaan käsittää väärin, eikä vastaajalla ole minkään säädöksen
perusteella velvollisuutta ilmoittaa oikeita lukuja, toisin kuin sellaisten
tietopyyntöjen yhteydessä, joissa varoitetaan selkeästi virheellisten tietojen
antamisesta aiheutuvista seuraamuksista. Lisäksi kantaja katsoo, että tällainen
menettely on täysin ristiriidassa yhteisön lainsäädännön sanamuodon ja tarkoituksen
kanssa ja että näin toimiessaan komissio itse asiassa kieltäytyy soveltamasta yhteisön
oikeutta. Komissio ei voi kantajan mukaan vapautua velvollisuudestaan soveltaa
asetusta N:o 4064/89 sille aiheutuviin käytännön ongelmiin vedoten.
- 57.
- Komissio myöntää, että perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamista
koskeviin menettelyihin sovellettavia oikeutta tutustua asiakirjoihin säänteleviä
periaatteita on noudatettava myös asetuksen N:o 4064/89 mukaisten menettelyjen
yhteydessä. Se huomauttaa kuitenkin, että koska aikataulu keskittymiä koskevien
päätösten yhteydessä on hyvin tiukka, millä pyritään suojaamaan keskittymien
osapuolten etuja, periaatteiden käytännön soveltamisessa on osapuolten
puolustautumisoikeuksien suojelemisen ja laajemman yleisen edun lisäksi otettava
huomioon pyrkimys keskittymien tehokkaaseen tutkimiseen.
- 58.
- Oikeus tutustua riippumattomille tuottajille lähetettyihin kyselyihin saatujen
vastausten tiivistelmiin antoi komission mukaan kantajalle riittävät mahdollisuudet
esittää oma kantansa hankituista todisteista, koska tiivistelmistä kävivät selkeästi
ilmi kolmansien osapuolten mielipiteet keskittymän todennäköisistä vaikutuksista.
Komissio katsoo, että lausumien luotettavuuteen ei vaikuta se, mikä toimija on
antanut kulloisenkin lausuman. Olennaista on, että lausumista käy ilmi markkinoilla
toimivien yritysten huolestuneisuus sekä lausumien tueksi esitettyjen perustelujen
johdonmukaisuus. Kantajalla oli siten mahdollisuus vastata kaikkiin väitteisiin, joita
kolmannet osapuolet olivat esittäneet ja joista se oli eri mieltä.
- 59.
- Komissio toteaa, että hoitaakseen yleisen edun mukaista tehtäväänsä eli
keskittymien valvomista sen on saatava rehellisiä ja tyhjentäviä mielipiteitä
kolmansilta osapuolilta, joihin asia saattaa vaikuttaa. Sen on myös voitava taata,
että nämä mielipiteet käsitellään luottamuksellisesti (ks. asia T-65/89, BPB
Industries ja British Gypsum v. komissio, tuomio 1.4.1993, Kok. 1993, s. II-389,
33 kohta, sellaisena kuin se on pysytettynä asialla C-310/93 P, BPB Industries ja
British Gypsum v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. I-865, 26 ja 27 kohta).
- 60.
- Komission mukaan sen esittämien todisteiden merkitystä ei vähennä se seikka, ettei
kaikkiin lähetettyihin kyselylomakkeisiin ollut vielä saatu vastauksia sillä hetkellä,
kun kantaja tutustui asiakirjoihin. Käsikirjassa mainituista merkittävimmistä
riippumattomista tuottajista useimmat vastasivat niille lähetettyyn kyselyyn, joten
komissiolla oli väitetiedoksiantoa laatiessaan käytössään vastaukset, jotka kuvastivat
hollanninkielisen televisiotuotannon markkinoiden merkittävimpien toimijoiden
mielipiteitä.
- 61.
- Komissio korostaa, että keskittymän osapuolet saivat sisällysluettelosta yleiskuvan
hankituista tiedoista.
- 62.
- Se toteaa lisäksi, että keskittymän osapuolilla on kyllä ollut oikeus tutustua IDTV:n
ja D & D:n vastauksiin ei-luottamuksellisten tiivistelmien kautta.
- 63.
- Komissio vakuuttaa, ettei se ole saanut uutta asiakirjanäyttöä sen jälkeen, kun
keskittymän osapuolet olivat tutustuneet asiakirjoihin 26.7.1995. On kuitenkin totta,
että kyselyyn vastaamatta jättäneisiin riippumattomiin tuottajiin oli otettu yhteyttä
puhelimitse kyseisen ajankohdan jälkeen. Asiasta tiedotettiin keskittymän
osapuolille kuulemistilaisuuksissa, mutta nämä eivät olleet pyytäneet saada tutustua
hankittuihin lisätietoihin. Tiedot koskevat ainoastaan kyselyyn vastaavan yrityksentuottamien televisio-ohjelmien määrää tunneissa ilmaistuna sekä näiden ohjelmien
arvoa Alankomaiden guldeneissa. Koska tällaiset täsmälliset tiedot saattoivat olla
ainoastaan kunkin vastanneen yrityksen tiedossa, keskittymän osapuolet eivät olisi
voineet kiistää tietojen paikkansapitävyyttä, vaikka tiedot olisikin ilmoitettu niille.
Komissio kiistää väitteen, jonka mukaan se olisi tältä osin syyllistynyt
menettelyvirheeseen, ja lisää, että vaikka tällainen virhe olisikin tapahtunut, se ei
olisi vaikuttanut kantajan asemaan epäedullisella tavalla.
- 64.
- Komissio huomauttaa lisäksi, että asetuksen N:o 4064/89 11 artiklan 5 kohdan
mukaisen menettelyn aloittaminen olisi ollut liioiteltua nyt käsiteltävässä asiassa,
koska kirjallisesti vastaamatta jättäneistä yrityksistä useimmat ovat hyvin pieniä.
Komissio toimi siten mielestään asianmukaisella tavalla täydentäessään kirjallisia
vastauksia puhelimitse tehtyjen kyselyjen avulla.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
Oikeus tutustua ei-luottamuksellisiin tiivistelmiin
- 65.
- Oikeuskäytännön perusteella voidaan todeta, että oikeuden tutustua asiakirjoihin
kilpailuasioissa tarkoituksena on antaa niille, joille väitetiedoksianto on osoitettu,
mahdollisuus tutustua komission asiakirja-aineistossa oleviin todisteisiin, jotta ne
voivat tehokkaasti esittää kantansa päätelmistä, jotka komissio on
väitetiedoksiannossaan tehnyt kyseisten todisteiden perusteella. Oikeus tutustua
asiakirjoihin on perusteltu, jotta taataan niille yrityksille, joita asia koskee,
mahdollisuus puolustautua tehokkaasti niihin kyseisessä tiedoksiannossa
kohdistettuja väitteitä vastaan (ks. em. asia Cimenteries CBR ym. v. komissio,
tuomion 38 kohta).
- 66.
- Oikeuskäytännön mukaan oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin voidaan kuitenkin
myös evätä erityisesti silloin, kun asiakirjat tai jotkin osat niistä sisältävät muiden
yritysten liikesalaisuuksia, ja silloin, kun kyseiset asiakirjat ovat komission sisäisiä
asiakirjoja tai kyseessä ovat tiedot, joiden perusteella voidaan tunnistaa kantelijat,
jotka haluavat pysyä tuntemattomina, tai tiedot, jotka on toimitettu komissiolle sillä
edellytyksellä, että niitä käsitellään luottamuksellisina (ks. em. asia BPB Industries
ja British Gypsum v. komissio, tuomio 1.4.1993, 29 kohta, sellaisena kuin se on
pysytettynä em. asialla BPB Industries ja British Gypsum v. komissio, tuomio
6.4.1995, 26 ja 27 kohta).
- 67.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kuitenkin jo aiemmin todennut, että
vaikka yrityksillä on oikeus liikesalaisuuksiensa suojelemiseen, tämän oikeuden on
oltava tasapainossa puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen kanssa (asia T-36/91,
ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, Kok. 1995, s. II-1847, 98 kohta). Komissiolla on
siten velvollisuus sovittaa yhteen vastakkaisia intressejä laatimalla liikesalaisuuksia
tai muita arkaluontoisia tietoja sisältävistä asiakirjoista ei-luottamuksellisia versioita
(ks. em. asia ICI v. komissio, 103 kohta).
- 68.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että samoja periaatteita on
sovellettava asetuksen N:o 4064/89 mukaisesti tutkittavien keskittymien asiakirja-aineistoon tutustumisen osalta, vaikka näiden periaatteiden noudattamisen
vastapainoksi saatetaankin kohtuudella asettaa kyseiseen asetukseen yleisesti liittyvä
asian joutuisan käsittelyn vaatimus (asia T-290/94, Kaysersberg v. komissio, tuomio
27.11.1997, Kok. 1997, s. II-2137, 113 kohta).
- 69.
- Nyt käsiteltävässä tapauksessa on ilmeistä, että tietyt riippumattomat tuottajat ovat
vastanneet komission kyselylomakkeisiin sillä edellytyksellä, että komissio ei paljasta
niiden nimiä keskittymän osapuolille. Tämän vuoksi komissiota ei voida arvostella
siitä, että se on salannut näiden yritysten nimet ja toimittanut keskittymän
osapuolille vain sellaisen tiivistelmän vastauksista, joka ei ole luottamuksellinen.
- 70.
- Tämän vaatimuksen noudattamiseksi oli lisäksi tarpeen, ettei komissio paljastanut
muidenkaan riippumattomien tuottajien nimiä, vaikka nämä eivät olleet pyytäneet
asian luottamuksellista käsittelyä, ennen kuin ne vastasivat komission
kyselylomakkeisiin. Kuten komissio toteaa, kyselylomakkeisiin annetut vastaukset
antavat tietoa siitä, millä markkinoiden osa-alueella kulloinenkin vastaaja toimii.
Näissä olosuhteissa komissio ei voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta, että
keskittymän osapuolet pystyisivät nimien perusteella päättelemään myös
vastaustensa luottamuksellista käsittelyä pyytäneiden tuottajien nimet.
- 71.
- Kuten komissio toteaa, kyselylomakkeisiin annetut vastaukset ovat vain kolmansien
osapuolten mielipiteitä keskittymän todennäköisistä vaikutuksista. Ei-luottamuksellisista tiivistelmistä käy selvästi ilmi näiden lausumien pääasiallinen
sisältö. Näkemysten esittäminen näistä mielipiteistä ei siten edellyttänyt tietoa
kolmansien osapuolten henkilöllisyydestä.
- 72.
- Tämän seurauksena voidaan todeta, että kantajan puolustautumisoikeuksia ei ole
loukattu sillä perusteella, että kantajan oli annettu tutustua ainoastaan tiivistelmiin,
jotka eivät olleet luottamuksellisia ja jotka oli laadittu riippumattomille tuottajille
lähetettyihin kyselyihin saaduista vastauksista.
Sisällysluettelon esitystapa
- 73.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komission käyttämän
sisällysluettelon esitystapa vastaa esitystapaa, jonka ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin on hyväksynyt edellä mainitussa asiassa BPB Industries ja British
Gypsum vastaan komissio 1.4.1993 antamansa tuomion 2933 kohdassa ja jonka
yhteisöjen tuomioistuin on pysyttänyt muutoksenhaun seurauksena (ks. em. asia
BPB Industries ja British Gypsum v. komissio, tuomio 6.4.1995).
- 74.
- Nyt käsiteltävässä asiassa on selvää, että asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat,
joihin keskittymän osapuolet ovat saaneet tutustua 26.7.1995, on esitetty
kronologisessa järjestyksessä ja että komissio on laatinut luettelon asiakirja-aineiston
279 asiakirjasta. Luettelo esitetään kannekirjelmän liitteenä 16, ja se sisältää
kahdenlaisia tietoja. Siinä eritellään ensinnäkin asiakirjat niiden laadun mukaisesti.
Tätä varten yrityksille on annettu tiedoksi 13 otsaketta sisältävä luokitus
(vuosikertomukset, sisäiset ilmoitukset, tietopyynnöt, jne.). Selosteessa on kunkin
asiakirjan ja asiakirjakokonaisuuden yhteydessä numeroviittaukset otsakkeisiin,
joiden jälkeen niitä käsitellään. Tämän lisäksi siinä täsmennetään kunkin asiakirjan
tai asiakirjakokonaisuuden osalta, oliko yrityksillä, joita asia koskee, oikeus tutustua
niihin kokonaisuudessaan tai vain osittain ja oliko kyse luottamuksellisesta tai asian
kannalta merkityksettömästä asiakirjasta tai asiakirjakokonaisuudesta.
- 75.
- Vaikuttaa siltä, että keskittymän osapuolilta evättiin oikeus tutustua viidenlaisiin
asiakirjoihin. Näitä olivat pelkästään komission sisäisenä pidettävät asiakirjat, tietty
jäsenvaltioiden kanssa käyty kirjeenvaihto, tietyt vastaukset asetuksen N:o 4064/89
11 artiklan nojalla tehtyihin tietopyyntöihin, tietty kirjeenvaihto kolmansien
osapuolten kanssa ja lisäksi yksi tai useampi tutkimus.
- 76.
- Kantaja ei voi menestyksellisesti vedota siihen, että komissio on evännyt siltä
oikeuden tutustua joihinkin puhtaasti sisäisiin asiakirjoihin, jotka ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on jo todennut sellaisiksi, ettei niistä tarvitse antaa tietoa
(ks. edellä 66 kohta). Vastaava johtopäätös on tehtävä jäsenvaltioiden ja
kolmansien osapuolten kanssa käydyn kirjeenvaihdon osalta, sillä komissiolla oli
perustellusti oikeus evätä niihin tutustuminen luottamuksellisuuden perusteella.
Komission kolmansille osapuolille osoittamiin tietopyyntöihin saatujen vastausten
osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo todennut, että nyt käsiteltävässä
asiassa komissio ei ole loukannut puolustautumisoikeuksia toimittaessaan joistakin
näistä vastauksista ainoastaan ei-luottamukselliset tiivistelmät (ks. edellä 6972
kohta).
- 77.
- Kantaja viittaa vastauksessaan myös luettelossa mainittuihin yhteen tai useampaan
tutkimukseen, joita ei ole toimitettu kantajalle, ja näiden osalta on aiheellista
todeta, että komissio viittaa sekä kanteen kohteena olevassa päätöksessään että
asetuksen N:o 4064/89 18 artiklan nojalla lähetetyssä väitetiedoksiannossa
ainoastaan kahteen tutkimukseen. Toinen niistä on KPGM Management
Consultingin laatima ekonometrinen selvitys asiakirja-aineiston tutkimiseksi ja
toinen Young & Rubicamin selvitys nimeltä Media in Europe, Europe Media Cost
Comparison 1993. Ensin mainitusta tutkimuksesta on lähetetty jäljennös
keskittymän osapuolille, ja jäljennös jälkimmäisestä sisältyi asiakirja-aineistoon,
johon keskittymän osapuolilla oli tilaisuus tutustua 26.7.1995. Komissio ei viittaa
kanteen kohteena olevassa päätöksessään eikä väitetiedoksiannossaan mihinkään
muuhun tutkimukseen, eikä kantaja ole mitenkään osoittanut käytännössä, että
asiakirjat olisivat voineet perustua mahdollisen muun tutkimuksen tietoihin.
- 78.
- Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että komissio ei ole asiakirja-aineiston
sisällysluettelon esitystavallaan loukannut puolustautumisoikeuksia.
IDTV:n ja Sleeswijk-D & D:n vastaukset
- 79.
- On todettava, että kantaja ei kiistä komission väitettä, jonka mukaan kantajalla on
ollut oikeus tutustua IDTV:n ja SleeswijkD & D:n vastauksista laadittuihin
ei-luottamuksellisiin tiivistelmiin. Väite on siten hylättävä.
Väite, jonka mukaan uusia asiakirjoja oli hankittu sen jälkeen, kun kantaja oli jo
tutustunut asiakirja-aineistoon
- 80.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että kantaja ei ole perustellut
väitettään, jonka mukaan komissio olisi hankkinut uusia asiakirjoja Alankomaiden
televisiotuotannon markkinoista sen jälkeen, kun kantaja oli saanut tutustua
asiakirja-aineistoon, ja jättänyt ilmoittamatta kantajalle näistä asiakirjoista.
Kannekirjelmässään kantaja viittaa erityisesti kanteen kohteena olevan päätöksen
89 kohdan kolmeen ensimmäiseen virkkeeseen:
Yleisradion oma tuotanto käytetään lähinnä omiin tarkoituksiin. Vaikka kyseistä
tuotantoa joskus tarjotaan kansainvälisillä markkinoilla, sitä ei kuitenkaan
tavallisesti tarjota muille lähettäjille Alankomaiden TV-markkinoilla. Tämän vuoksi
oman tuotannon ja riippumattomien tuottajien markkinoille tarjoamien ohjelmien
välillä ei ole suoraa kilpailua.
- 81.
- Komissio on kuitenkin asian suullisessa käsitelyssä osoittanut, että kaksi
ensimmäistä virkettä on otettu väitetiedoksiannosta ja keskittymän osapuolten
vastauksista tähän tiedoksiantoon. Väitetiedoksianto on päivätty 18.7.1995, eli se on
tehty ennen kuin keskittymän osapuolet tutustuivat asiakirjoihin 26.7.1995.
Kolmannessa virkkeessä vain tehdään looginen päätelmä kahdesta ensimmäisestä
virkkeestä, eikä siihen sisälly mitään uutta tietoa.
- 82.
- Alankomaiden mainostoimistojen liiton (Nederlandse Vereniging van Erkende
Reclame Adviesbureaus; jäljempänä VEA) komissiolle lähettämän, 25.8.1995
päivätyn kirjeen osalta kantaja on luopunut väitteestään, joka koski komission
selvitystä HMG:n asemasta televisiomainonnan markkinoilla (ks. edellä 32 kohta),
joten ei ole tarpeen arvioida, loukkasiko komissio kirjeen käsittelytavallaan
puolustautumisoikeuksia.
Tietojen hankkiminen puhelimitse
- 83.
- On selvää, että komissio on lähettänyt asetuksen N:o 4064/89 11 artiklan nojalla
kirjeen sekä sen liitteenä kyselylomakkeen kaikille käsikirjassa mainituille
riippumattomille tuottajille ja että se on tämän jälkeen ottanut puhelimitse yhteyttä
niihin tuottajiin, jotka eivät olleet vastanneet kyselyyn, saadakseen tietää, mikä oli
niiden vuonna 1994 tuottamien televisio-ohjelmien kokonaistuntimäärä ja näiden
ohjelmien arvo Alankomaiden guldeneina. Komissio tarvitsi lukuja voidakseen
arvioida riippumattoman televisiotuotannon markkinoiden kokoa ja Endemolin
osuutta näistä markkinoista.
- 84.
- On syytä korostaa, että asetuksen N:o 4064/89 11 artiklan tarkoituksena on antaa
komissiolle mahdollisuus hankkia kaikki tarvittavat tiedot sille asetuksessa
säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Komission on tietopyynnön esittäessään
mainittava sen oikeudellinen peruste ja tarkoitus sekä seuraamukset virheellisten
tietojen antamisesta. Asetuksen 11 artiklassa ei kuitenkaan edellytetä, että yrityksetvastaavat komission pyyntöön kirjallisesti. Nyt käsiteltävässä asiassa useimmat
suurimmista yrityksistä toimittivat komissiolle kirjalliset vastaukset. Koska
asetukseen N:o 4064/89 liittyy yleisesti joutuisan käsittelyn vaatimus (em. asia
Kaysersberg v. komissio, tuomion 113 kohta), komissio päätti hankkia puhelimitse
niiden yritysten vastaukset, joille se oli lähettänyt kirjeen 11 artiklan nojalla mutta
jotka eivät vielä olleet vastanneet. Useimmat yritykset, joihin otettiin puhelimitse
yhteyttä, antoivat komission tutkimuksen kannalta tarpeelliset tiedot ja täyttivät
siten asetuksen N:o 4064/89 11 artiklan mukaiset velvollisuutensa, joten olisi ollut
liioiteltua turvautua viralliseen, saman asetuksen 11 artiklan 5 kohdassa
tarkoitettuun menettelyyn.
- 85.
- Komissio ei siten rikkonut asetuksen N:o 4064/89 11 artiklaa, kun se saadakseen
tutkimusensa päätökseen otti puhelimitse yhteyttä yrityksiin, joille se oli jo
lähettänyt kyseisen säännöksen nojalla kirjeen mutta jotka eivät olleet vielä
vastanneet kysymyksiin.
- 86.
- Vaikka asetuksen N:o 4064/89 säännöksiä ei ole rikottu, on vielä syytä arvioida,
onko komissio loukannut puolustautumisoikeuksia edellä esitetyn oikeuskäytännön
valossa (65 kohta) jättäessään nämä tiedot toimittamatta kantajalle, koska on
kiistatonta, ettei puhelimitse saatuja tietoja ole toimitettu kantajalle.
- 87.
- Kyseisen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien loukkaamisen
toteamiseksi riittää sen osoittaminen, että kyseisten asiakirjojen salaaminen
kantajalta on voinut vaikuttaa kantajan vahingoksi menettelyn kulkuun ja päätöksen
sisältöön (ks. em. asia ICI v. komissio, tuomion 78 kohta).
- 88.
- Tässä yhteydessä on huomattava, että puolustautumisoikeuksien loukkaamista on
tutkittava kulloinkin esillä olevaan asiaan liittyvien erityisten olosuhteiden
perusteella (em. asia ICI v. komissio, tuomion 70 kohta).
- 89.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että komissio käytti
puhelimitse hankkimiaan tietoja laskeakseen Endemolin markkinaosuuden
hollanninkielisen riippumattoman televisiotuotannon markkinoilla ja arvioi sen
olevan selvästi enemmän kuin 50 prosenttia. Tämä luku annettiin kantajalle
tiedoksi 8.8.1995 pidetyssä kuulemistilaisuudessa. Komissio on myös laskenut
kymmenen muun suurimman tuottajan markkinaosuudet saamiensa tietojen
perusteella. Komissio oli jo aiemmin ilmoittanut Endemolille tälle asetuksen
N:o 4064/89 18 artiklan nojalla osoittamassaan, 18.7.1995 päivätyssä
tiedoksiannossa sekä keskittymän osapuolten tutustuessa asiakirja-aineistoon
26.7.1995 arvioivansa tämän markkinaosuudeksi noin 60 prosenttia. Samalla se oli
myös toimittanut alustavan arvion viiden muun suurimman tuottajan
markkinaosuuksista. Endemolilla oli siten ollut mahdollisuus esittää näkemyksensä
näistä arvioista kirjallisesti keskittymän osapuolten kirjaamoon 4.8.1995 jättämässä
vastineessa sekä keskustella komission tarkistamista luvuista suullisessa käsittelyssä.
- 90.
- Toiseksi on selvää, että yksittäisten yritysten antamat tiedot koskivat ainoastaan
muiden riippumattomien tuottajien vuonna 1994 tuottamien televisio-ohjelmien
kokonaistuntimäärää sekä ohjelmien taloudellista arvoa. Ainoastaan kyselyn
kohteena olleilla yrityksillä oli siten täsmällistä tietoa asiasta. Vaikka komissio
olisikin paljastanut nämä tiedot, jotka sitä paitsi olivat luottamuksellisia, Endemol
ei olisi voinut kiistää niiden paikkansapitävyyttä.
- 91.
- Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että komissio ei ole loukannut kantajan
puolustautumisoikeuksia, vaikka se ei ole esittänyt näitä tietoja siinä muodossa,
jossa tuottajat olivat ne toimittaneet.
3. Kolmas, olennaisten menettelymääräysten rikkomista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 92.
- Kantaja väittää, että 8.8.1995 pidetyn kuulemistilaisuuden aikana oli ilmennyt uusia
ja merkittäviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja. Tämän vuoksi neuvoa-antava
komitea ja komission jäsenten kollegio eivät voineet olla tietoisia kaikista asiaa
koskevista olennaisista seikoista, sillä heille ei ollut toimitettu kertomusta, joka olisi
sisältänyt kuulemistilaisuuden pöytäkirjan. Kuulemistilaisuus kyllä nauhoitettiin,
mutta tämä ei poista sitä seikkaa, että olennaisia menettelymääräyksiä oli asiassa
rikottu, minkä vuoksi kanteen kohteena oleva päätös on kantajan mukaan
kumottava.
- 93.
- Komissio toteaa ennen kaikkea, ettei sen edellytetä pitävän virallista pöytäkirjaa
asetusta N:o 4064/89 koskevissa kuulemistilaisuuksissa; sitä paitsi se seikka, että
pöytäkirjaa ei ollut toimitettu neuvoa-antavalle komitealle eikä komission jäsenille,
ei komission mukaan olisi voinut vaikuttaa menettelyn lopputulokseen nyt
käsiteltävässä asiassa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 94.
- Asetuksen N:o 3384/94 15 artiklan 5 kohdan sanamuodosta käy selvästi ilmi, että
komission edellytetään ainoastaan kirjaamaan jokaisen henkilön lausunnot virallisen
kuulemisen aikana. Sen sijaan komission ei edellytetä laativan pöytäkirjaa
kuulemistilaisuudesta, toisin kuin asetuksen N:o 99/63 9 artiklan 4 kohdan mukaisen
menettelyn yhteydessä; säännöksen mukaan kunkin kuultavan henkilön lausunnon
olennainen sisältö on otettava pöytäkirjaan, jonka kuultava hyväksyy sen lukemisen
jälkeen.
- 95.
- Kantaja ei edellä esitetyn perusteella voi vedota siihen, että tällainen pöytäkirja olisi
pitänyt antaa tiedoksi komission jäsenille tai neuvoa-antavan komitean jäsenille
ennen kanteen kohteena olevan päätöksen hyväksymistä.
- 96.
- Väite on siten hylättävä perusteettomana.
4. Neljäs, asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan sekä 3 artiklan 1 ja 3 kohdan rikkomista
koskeva kanneperuste
- 97.
- Neljännessä kanneperusteessaan kantaja pitää perusteettomana komission
päätelmää, jonka mukaan kantajan osuus HMG:n osakepääomasta vahvistaisi sen
määräävää asemaa hollanninkielisen riippumattoman televisiotuotannon
markkinoilla Alankomaissa. Kantaja esittää tässä yhteydessä erityisesti kaksi
väitettä. Ensimmäisen mukaan sillä ei ole määräävää asemaa relevanteilla
markkinoilla. Toiseksi sen keskittymään osallistuminen ei vahvista sen asemaa
kyseisillä markkinoilla.
Kantajan määräävä asema
- 98.
- Kantaja väittää, että komissio on määritellyt hollanninkielisen riippumattoman
televisiotuotannon relevantit markkinat virheellisellä tavalla; se toteaa lisäksi, että
vaikka komission suppea määritelmä asianomaisista markkinoista hyväksyttäisiinkin,
kantajan ei voitaisi katsoa olevan näillä markkinoilla määräävässä asemassa.
Relevanttien markkinoiden määritelmä
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 99.
- Kantaja väittää, että komissio on määritellyt asianomaiset markkinat virheellisellä
tavalla, sillä komissio erottaa hollanninkielisen riippumattoman televisiotuotannon
markkinat julkisten lähetystoiminnan harjoittajien sisäisen tuotannon markkinoista.
Komissio on esittänyt määritelmänsä tueksi seuraavat kolme virheellistä perustetta:
ensinnäkin julkiset lähetystoiminnan harjoittajat tuottaisivat erilaisia ohjelmia kuin
Endemol, toiseksi julkisten lähetystoiminnan harjoittajien tuotanto olisi pääasiassa
tarkoitettu niiden omaan käyttöön ja kolmanneksi julkisilla lähetystoiminnan
harjoittajilla ei olisi mahdollisuutta valita, tuottavatko ne tietyn ohjelman itse vai
tilaavatko ne sen riippumattomalta tuottajalta.
- 100.
- Kantajan mukaan komissio on ensinnäkin väärässä arvioidessaan, että julkiset
lähetystoiminnan harjoittajat tuottavat erilaisia ohjelmia kuin Endemol. Nämä
toimijat tuottavat vastaavanlaisia viihdeohjelmia kuin Endemol, joka tuottaa
tuotantokustannuksiltaan edullisia tv-pelejä, talk show -tyyppisiä keskusteluohjelmia
sekä tietoa ja viihdettä yhdistäviä infotainment-ohjelmia. Vuonna 1994
laajamittaisten viihdelähetysten osuus kantajan kokonaistuotannosta oli ainoastaan
35 prosenttia rahallisesti mitattuna ja 16,7 prosenttia tuntimääräistä lähetysaikaa
tarkasteltaessa.
- 101.
- Kantaja toteaa toiseksi, ettei julkisten lähetystoiminnan harjoittajien tuotantoa ole
suunnattu pääasiassa omaan käyttöön, ja korostaa, että nämä lähetystoiminnan
harjoittajat ovat tarjonneet 345 ohjelmaa kansainvälisille markkinoille Nederlands
Omroepprogramma Stichtingin (kattoyhteisö, joka tarjoaa julkisten
yleisradiolähetysten tuottajille hallinnollisia palveluja; jäljempänä NOS)
myyntiagenttien välityksellä, kun kantaja tarjoaa ohjelmaluettelossaan näille
markkinoille vain 80 ohjelmaa.
- 102.
- Kolmanneksi olisi virheellistä ajatella, että julkisella lähetystoiminnan harjoittajalla
ei olisi mahdollisuutta valita vapaasti, tuottaako se tietyn ohjelman itse vai tilaako
se sen riippumattomalta tuottajalta. Tietyillä lähetystoiminnan harjoittajilla on
kantajan mukaan hyvinkin suuria sisäisiä tuotantoyksikköjä, ja joidenkin toimijoiden
voimavarat näyttävät olevan huomattavasti vähäisemmät. Komission väite, jonka
mukaan julkisten lähetystoiminnan harjoittajien on huomattavien investointiensa itse
tuotettava ohjelmansa, ei siten vastaa komission kuvaamaa todellista
markkinatilannetta. Jos lähetystoiminnan harjoittajalla on riittävästi henkilökuntaa
ja aineistoa suhteellisen suuren tuotantomäärän aikaansaamiseksi, sen on helpompi
valita sisäisen ja ulkoisen tuotannon välillä.
- 103.
- Komissio väittää ensinnäkin, että julkisilla kanavilla on selvästi taipumus ostaa
oman yhtiön ulkopuolelta arvokkaita viihdeohjelmia ja tuottaa itse ohjelmia, jotka
kuuluvat luonnostaan niiden rooliin julkisina lähetystoiminnan harjoittajina, sekä
täydentäviä, taloudelliselta arvoltaan vähäisiä ohjelmia. Kantajan asema on siten
paljon muita vahvempi laajamittaisten viihdelähetysten alalla. Vaikka kantajan
ohjelmat käsittävät vain 13,3 prosenttia Alankomaissa lähetettyjen ohjelmien
kokonaislähetysajasta, sen osuus on taloudellista arvoa tarkasteltaessa
17,8 prosenttia kokonaistuotannosta. Tämän vuoksi kantajan tuntikohtaiset
tuotantokustannukset ovat 42 prosenttia suuremmat kuin markkinoiden muilla
toimijoilla, mikä osoittaa selvästi, että sen tuotemix on hyvin erilainen.
- 104.
- Toiseksi komissio huomauttaa, että omatuotanteisia ohjelmia ei myydä ainakaan
Alankomaissa. Vaikka NOS tarjoaa 345:tä julkisten lähetystoiminnan harjoittajien
tuottamaa ohjelmaa kansainvälisille markkinoille, kansainvälisellä myynnillä ei ole
komission mukaan vaikutusta Alankomaiden markkinoihin.
- 105.
- Kolmanneksi komissio korostaa, että mahdollisuus valita omatuotanteen ja ostetun
tuotteen välillä on lähinnä teoreettinen. Jos julkinen lähetystoiminnan harjoittaja
on tehnyt huomattavia investointeja sisäisen tuotannon laitteistoihin, niistä aiheutuu
huomattavia kustannuseriä, joihin sidotaan suuri osa varoista. Lähetystoiminnan
harjoittajalla ei tämän jälkeen ole lyhyellä aikavälillä muuta vaihtoehtoa kuin
käyttää näitä laitteistoja mahdollisimman tehokkaasti. Jos lähetystoiminnan
harjoittajalla taas ei ole vastaavia sisäisen tuotannon laitteistoja, se ei edes joudu
tällaisen valinnan eteen, joten on vaikea kuvitella, että tällainen toimija vaikuttaisi
riippumattoman tuotannon markkinoihin.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 106.
- Ennen kuin tarkastellaan komission määritelmää relevanteista markkinoista, on
aiheellista todeta, että asetuksen N:o 4064/89 aineellisissa säännöksissä ja erityisesti
sen 2 artiklassa komissiolle annetaan tiettyä harkintavaltaa erityisesti taloudellisten
seikkojen arvioinnissa. Tämän harkintavallan käytön tuomioistuinvalvonnassa, jolla
on olennainen merkitys keskittymien valvontaa koskevien säännösten
täsmentämisessä, on otettava huomioon se harkintavalta, joka liittyy keskittymien
valvontajärjestelmään kuuluviin taloudellisluontoisiin oikeussäännöksiin (yhdistetyt
asiat C-68/94 ja C-30/95, Ranska ym. v. komissio, tuomio 31.3.1998, Kok. 1998, s.
I-1375, 223 ja 224 kohta).
- 107.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi nyt käsiteltävässä asiassa, että
komissio on määritellyt markkinat oikein erottaessaan toisistaan hollanninkielisenriippumattoman televisiotuotannon markkinat ja julkisten lähetystoiminnan
harjoittajien sisäiset markkinat.
- 108.
- Ensinnäkin riippumattomien tuottajien ohjelmia voidaan vain osittain korvata
julkisten lähetystoiminnan harjoittajien tuottamilla ohjelmilla. Julkiset
lähetystoiminnan harjoittajat tuottavat itse lähinnä sellaisia ohjelmia, jotka kuuluvat
luonnostaan niiden rooliin julkisina lähetystoiminnan harjoittajina, sekä täydentäviä,
taloudelliselta arvoltaan vähäisiä ohjelmia. Asiassa ei ole kiistetty, että kantaja on
selkeästi Alankomaiden suurin riippumaton tuottaja ja että sillä on paljon vahvempi
asema laajamittaisten viihdelähetysten alalla kuin julkisilla lähetystoiminnan
harjoittajilla, sillä tällaiset ohjelmat käsittävät 35 prosenttia sen tuotannosta.
Kantaja ei ole kiistänyt komission esittämiä lukuja, joiden mukaan kantajan
tuntikohtaiset tuotantokustannukset ovat 42 prosenttia suuremmat kuin
markkinoiden muiden toimijoiden, mikä osoittaa selvästi, että sen tuottamien
ohjelmien profiili on hyvin erilainen kuin muiden.
- 109.
- Toiseksi voidaan todeta, että vaikka julkisten lähetystoiminnan harjoittajien joitain
ohjelmia myydäänkin kansainvälisillä markkinoilla, myynti ei vaikuta Alankomaiden
markkinoihin. Kantaja myöntää, että Alankomaiden markkinoilla julkisten
lähetystoiminnan harjoittajien sisäinen tuotanto on suunnattu ennen kaikkea niiden
omaan käyttöön. Suoraa kilpailua ei siis esiinny julkisten lähetystoiminnan
harjoittajien omatuotanteisten ohjelmien ja riippumattomien tuottajien ohjelmien
välillä, koska edellisiä ei pääsääntöisesti tarjota muille Alankomaiden markkinoille
toimiville, kun taas jälkimmäisiä tarjotaan markkinoilla.
- 110.
- Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pitää perusteltuna komission
päätelmää, jonka mukaan julkisella lähetystoiminnan harjoittajalla ei ole yleensä
mahdollisuutta valita vapaasti, tuottaako se tietyn ohjelman itse vai tilaako se sen
riippumattomalta tuottajalta.
- 111.
- Kantaja ei ole osoittanut vääräksi komission väitettä, jonka mukaan julkiset
lähetystoiminnan harjoittajat, joilla on merkittävää sisäistä tuotantotoimintaa, ovat
tehneet huomattavia investointeja ja erityisesti palkanneet tarvittavaa
tuotantohenkilökuntaa, mikä muodostaa huomattavan lisän ohjelman
omakustannushintaan. Komissio toteaakin tässä tilanteessa perustellusti, että jos
julkinen lähetystoiminnan harjoittaja päättäisi tilata huomattavasti aiempaa
enemmän ohjelmia riippumattomilta tuottajilta omatuotanteisten ohjelmien
kustannuksella, sen olisi kuitenkin edelleen suoriuduttava sisäisen
tuotantokapasiteettinsa aiheuttamista kustannuksista, samalla kun tehdyt
investoinnit jäisivät hyödyntämättä tuotetuiksi ohjelmiksi. Tällainen menettelytapa
ei ole kaupallisesti tarkasteltuna ainakaan pitkällä aikavälillä mahdollinen.
- 112.
- Komission väitettä, jonka mukaan julkiset lähetystoiminnan harjoittajien on
huomattavien investointiensa vuoksi tuotettava itse ohjelmansa, ei voida myöskään
kumota toteamalla, että joillain tuottajilla on vain hyvin vaatimattomat
tuotantoyksiköt, koska on ilmeistä, että näiden toimijoiden on tilattava ohjelmia
riippumattomilta tuottajilta sen vuoksi, että niillä ei ole riittäviä voimavaroja omaan
tuotantoon.
Väite, jonka mukaan Endemolilla ei ole määräävää asemaa relevanteilla
markkinoilla
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 113.
- Kantaja väittää, että vaikka markkinat määriteltäisiin komission esittämällä
suppealla tavalla, sen ei voida katsoa olevan näillä markkinoilla määräävässä
asemassa. Kantajan mukaan Alankomaiden markkinoilla on 97 tuottajaa. Niistä
ainoastaan 29 vastasi kirjallisesti komission kyselyihin, eivätkä muiden tuottajien
puhelimitse antamat tiedot kantajan mukaan ole luotettavia. Kantaja katsoo, että
komissio on siten laskenut kantajan markkinaosuuden puutteellisten tietojen
perusteella.
- 114.
- Komissio päättelee siitä, ettei kantaja tuntenut niitä tuottajia, joita ei ollut
käsikirjassa, jossa mainitaan 85 riippumatonta tuottajaa kantaja mukaan lukien, että
ne olivat niin pieniä, ettei niillä olisi ollut mitään merkitystä komission
markkinatutkimuksen kannalta.
- 115.
- Se muistuttaa, että huomattaviin markkinaosuuksiin kiinnitetään erityisen suurta
huomiota arvioitaessa, onko yrityksellä määräävä markkina-asema. Yrityksestä,
jonka markkinaosuus on tasaisesti ja pitkän aikaa pysynyt merkittävänä, tulee
todennäköisesti välttämätön kauppakumppani muille, joten tällaisissa olosuhteissa
määräävän aseman olemassaolo voidaan päätellä jo pelkästään markkinaosuuden
perusteella. Nyt käsiteltävässä asiassa kantajan markkinaosuus oli yli 50 prosenttia
ja se on kiistatta markkinoiden merkittävin toimija.
- 116.
- Kantaja pitää virheellisinä myös muita seikkoja, joihin komissio vetoaa
päätellessään, että kantajalla on määräävä asema relevanteilla markkinoilla.
- 117.
- Kantajan mukaan ei ensinnäkään pidä paikkaansa, että kantajalla olisi etuoikeus
käyttää ulkomaisia ohjelmaformaatteja, jotka tämän jälkeen mukautettaisiin
Alankomaiden yleisölle sopiviksi. Komission väittämien yli 60 ohjelman sijaan
kantaja on tuottanut ulkomaisten ohjelmaformaattien perusteella ainoastaan 38
ohjelmaa kuluneiden kolmen vuoden aikana. Kantaja arvioi, että komissio on
päätellyt lukumäärän kantajan tiettyjen kilpailijoiden subjektiivisten vastausten
perusteella; näitä vastauksia ei kuitenkaan voida pitää luotettavina, sillä kyseiset
kilpailijat eivät voineet tietää tarkalleen, mitkä ohjelmaformaatit kuuluivat
kantajalle.
- 118.
- Kantajan vuonna 1994 tuottamista 143 ohjelmasta 45 ei perustunut tiettyyn
ohjelmaformaattiin. Useat kantajan käyttämät suositut ohjelmaformaatit kuuluvat
sitä paitsi lähetystoiminnan harjoittajille. Kantaja katsoo, että on virheellistä väittää
sen omistavan Alankomaiden suosituimmat ohjelmaformaatit.
- 119.
- Komissio on mielestään esittänyt riittävää näyttöä siitä, että kantajalla on hallussaan
suuri määrä Alankomaiden suosituimmista ohjelmaformaateista ja etuoikeus käyttää
ulkomaisia ohjelmaformaatteja. Todetessaan kantajalla olevan etuoikeus näihin
formaatteihin komissio on vain toistanut näkökannan, jonka kantajan useat
kilpailijat ovat esittäneet ja jonka mukaan kantajalla on hyvin vahva asema
erityisesti siksi, että sillä on taloudelliset mahdollisuudet hankkia ohjelmia tekemällä
lähetystoiminnan harjoittajien kanssa sopimuksia tietystä ohjelmamäärästä (output
deals). Kantaja on komission mukaan tuottanut ohjelmakaudella 1993/1994 puolet
sellaisista suosituimmista viihdeohjelmista, jotka eivät ole urheilulähetyksiä.
- 120.
- Toiseksi kantaja pitää virheellisenä komission väitettä, jonka mukaan kantaja olisi
tehnyt sopimuksia useiden Alankomaiden television suosituimpien juontajien tai
tähtiesiintyjien kanssa.
- 121.
- Kantajan teatteritoiminnalla ei myöskään ole suurta merkitystä televisioesiintyjille,
sillä käytännössä yksikään heistä ei ole käyttänyt tätä tilaisuutta hyväkseen.
Kantajan mukaan on myös merkityksetöntä, että sillä on oma esiintyjiä välittävä
toimistonsa. Kyse on ainoastaan toimistosta, joka hoitaa tapahtumakalenteria ja
jolla ei ole lainkaan toimivaltuuksia tehdä esiintyjien puolesta sopimuksia.
- 122.
- Komissio sitä vastoin väittää päätelleensä tuotantomarkkinoiden muiden toimijoiden
esittämien huolestuneiden lausumien perusteella, että kantaja oli tehnyt usein
yksinoikeuksiin perustuvia sopimuksia lukuisten sellaisten juontajien ja esiintyjien
kanssa, joita pidetään Alankomaiden television suosituimpina. Komission mukaan
on merkityksetöntä, ettei näillä henkilöillä ole ollut monia tilaisuuksia esiintyä
television ulkopuolella, sillä jo tällaisen vaihtoehdon olemassaolo voi saada henkilön
valitsemaan juuri kantajan työnantajakseen muiden yritysten sijaan, jolloin kantajan
markkina-asema vahvistuu. Komissio ei sitä paitsi ole missään vaiheessa pitänyt tätä
asiaa erityisen tärkeänä katsoessaan kantajalla olevan määräävä asema.
- 123.
- Kolmanneksi kantaja väittää, että komissio on väärässä lähtiessään
perusoletuksesta, jonka mukaan toisessa maassa saadut tulot todennäköisesti
vahvistavat kantajan asemaa Alankomaissa. Nämä varat käytetään kantajan mukaan
ensisijaisesti tytäryhtiöiden kehittämiseen kyseisissä maissa.
- 124.
- Komissio pysyy väitteessään, jonka mukaan kantajan laajamittainen toiminta
Alankomaiden ulkopuolella vahvistaa tämän määräävää asemaa Alankomaiden
markkinoilla. Tytäryhtiöiden kautta kantaja saa etuoikeuden päästä kansainvälisille
markkinoille, ja tytäryhtiöt lisäävät koko konsernin resursseja rahoittamalla suuria
produktioita tai arvioimalla, mitkä tulevaisuuden investoinnit voisivat olla
kannattavimpia. Tästä esimerkkinä on erityisesti se, että kantaja on Saksan RTL:n
tärkein ohjelmantoimittaja ja Saksan RTL puolestaan Saksan suurin kaupallinen
televisiokanava.
- 125.
- Neljänneksi kantaja väittää, että jotkin tosiseikat, jotka kantaja on tuonut esiin
mutta jotka komissio on jättänyt huomiotta, osoittavat, että kantajalla ei ole
määräävää asemaa markkinoilla. Kantaja ei ensinnäkään kykenisi sulkemaan pois
nykyisiä kilpailijoitaan tai estämään uusien tulokkaiden pääsyä markkinoille, ja
Alankomaiden tuotantomarkkinoille onkin tullut useita uusia yrityksiä viime
vuosina. Toiseksi kantajan asiakkaat eivät ole riippuvuussuhteessa kantajaan, mistä
on myös osoituksena se, että julkiset lähetystoiminnan harjoittajat ovat boikotoineet
kantajaa HMG:n perustamisesta lähtien kieltäytymällä kolmen hyvin suositun
ohjelman lähettämisestä. Kolmanneksi komissio ei ole kantajan mukaan ottanut
riittävästi huomioon televisiotuotannon markkinoiden kasvua tulevaisuudessa ja sitä,
että tämä kasvukehitys ei hyödytä kantajaa. Esimerkiksi uusi yksityinen kanava SBS
ei ole tehnyt tuotantosopimusta kantajan kanssa, toinen uusi kanava nimeltä
Kindernet aikoo aloittaa suoran kilpailun RTL 4:n kanssa ja eräs kolmas kanava,
Euro 7, ei aio tilata kantajalta ohjelmia vuonna 1995.
- 126.
- Komissio korostaa, että yrityksillä, jotka ovat onnistuneet löytämään paikkansa
Alankomaiden markkinoilta viime vuosina, on ollut tarve saada paikan päällä jo
vakiintuneen aseman saavuttanut yhteistyökumppani. D & D on liittoutunut
Sleeswijkin kanssa, joka oli jo tällöin merkittävä tuottaja Alankomaissa. Grundy on
saanut asemansa Alankomaiden markkinoilla kantajan kanssa muodostamansa
yhteisyrityksen avulla. Komissio pitääkin selvänä, etteivät edes suuret kansainväliset
konsernit voi päästä Alankomaiden markkinoille ilman näille markkinoille jo
sijoittautuneiden toimijoiden tukea.
- 127.
- Komissio lisää, että vaikka Alankomaiden televisiomarkkinoiden kehitys lisää
kaikkien kanavien kysyntää, kysynnän suurin arvomääräinen kasvu perustuu hyvin
todennäköisesti Veronican tarvitsemaan ohjelmien lisätuotantoon. Koska kantaja
on Veronican tärkein ohjelmantuottaja ja koska sillä on nyttemmin myös
tuotantosopimus kyseisen yrityksen kanssa sekä lisäksi rakenteellinen yhteys
yritykseen, sillä se käyttää yhdessä RTL:n kanssa määräysvaltaa HMG:ssä, on
vaikea kuvitella, ettei suurin osa Veronican tarvitsemasta lisätuotannosta olisi juuri
kantajan toimittamaa. Lisäksi Veronica on taloudellisesti arvioituna kaikkein
merkittävin lähetystoiminnan harjoittaja, joten sen kysyntä käsittää hyvin
todennäköisesti yhä enemmän kalliita fiktiivisiä ohjelmia ja viihdeohjelmia, joihin
se on erikoistunut. Sen sijaan kolmen uuden yksityisen kanavan määrärahat ovat
pienemmät ja niiden tuotantotarpeet ovat siten suhteellisen merkityksettömiä.
- 128.
- Komissio toteaa lopuksi osoittaneensa, että julkisten lähetystoiminnan harjoittajien
tulot pienenevät tulevaisuudessa, minkä vuoksi on epätodennäköistä, että kalliiden
ohjelmien ostaminen lisääntyisi. Olisi väärin kuvitella, että julkisten
lähetystoiminnan harjoittajien sisäisellä tuotantokapasiteetilla voisi olla merkittävää
kilpailuvaikutusta riippumattomilla tuotantomarkkinoilla.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 129.
- Aluksi on aiheellista arvioida laskentatapaa, jota komissio on käyttänyt
määrittäessään kantajan markkinaosuutta hollanninkielisillä riippumattomilla
televisiotuotannon markkinoilla Alankomaissa.
- 130.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi ensinnäkin, että komissio toimi
oikein laskiessaan eri tuottajien markkinaosuudet siten, että vertailu tehtiin
ohjelmien arvon eikä tuntimääräisen keston perusteella. Kantaja ei ole osoittanut
vääräksi komission tutkimustuloksia, joiden mukaan televisiolähetysten
tuntikohtainen arvo vaihteli 30 000:n ja 300 000:n Alankomaiden guldenin välillä.
Näissä olosuhteissa oikeaan tulokseen päästään vain, jos markkinaosuudet lasketaan
arvon eikä määrän perusteella.
- 131.
- Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että komission laskelma
Endemolin markkinaosuudesta on perusteltu. Komission ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimelle toimittamista kirjallisista vastauksista käy ilmi, että komissio oli
lähettänyt kyselylomakkeen 84 riippumattomalle tuottajalle eikä ainoastaan 75
tuottajalle, kuten kirjelmissä mainittiin. Nämä 84 tuottajaa käsittävät kaikki
käsikirjassa mainitut tuottajat kantajaa lukuun ottamatta. Asiakirja-aineistoa
tutkittaessa laadittujen selvitysten mukaan komissio on saanut 29 tuottajalta
kirjallisia tietoja muun muassa vuonna 1994 tuotettujen televisio-ohjelmien
tuntimäärästä ja näiden ohjelmien arvosta Alankomaiden guldeneina. Se on saanut
näihin kahteen kysymykseen vastauksia myös puhelimitse 37 muulta tuottajalta.
Komission kysymyksiin on siten vastannut 78 prosenttia 84 tuottajasta. Tämän
jälkeen komissio on arvioinut tuotettujen tuntien likimääräisen arvon niiden 18
tuottajan osalta, joilta se ei ollut saanut mitään tietoja, käyttämällä hyväksi tietoja,
jotka se oli saanut muilta vastaavan työntekijämäärän työllistäviltä tuottajilta.
Komissio on myös ottanut huomioon kantajan itsensä toimittamat tiedot
laskeakseen markkinoiden koon ja kantajan markkinaosuuden.
- 132.
- On siten todettava, että komissio ei ole toiminut virheellisesti ilmoittaessaan
kanteen kohteena olevassa päätöksessään, että Endemolin markkinaosuus oli
selvästi yli 50 prosenttia.
- 133.
- Vastauksessaan yhteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämistä
kirjallisista kysymyksistä komissio on lisäksi osoittanut, että vaikka 29 tuottajasta
yhden tuottajan osalta komissio oli joutunut pelkästään arvioimaan tuotettujen
ohjelmien arvon siitä syystä, että tuottajan toimittamissa kirjallisissa vastauksissa ei
ollut arvon laskemiseen tarvittavia lukuja, tämä ei ollut vaikuttanut Endemolin
markkinaosuuden määrittämiseen, sillä sen osuus oli joka tapauksessa selvästi yli
50 prosenttia.
- 134.
- Tämän jälkeen on aiheellista tarkastella, voidaanko pitää perusteltuna komission
päätelmää, jonka mukaan nyt käsiteltävässä asiassa Endemolilla on määräävä
asema kyseisillä markkinoilla. Tässä yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin toteaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan erittäin merkittävät
osuudet ovat itsessään todiste määräävän markkina-aseman olemassaolosta
erityisesti silloin, kun markkinoiden muiden toimijoiden osuudet ovat huomattavasti
pienempiä (ks. asia 85/76, Hoffmann-La Roche v. komissio, tuomio 13.2.1979, Kok.
1979, s. 461, 41 kohta; asia C-62/86, Akzo v. komissio, tuomio 3.7.1991, Kok. 1991,
s. I-3359, 60 kohta ja asia T-30/89, Hilti v. komissio, tuomio 12.12.1991, Kok. 1991,
s. II-1439, 91 ja 92 kohta).
- 135.
- On aiheellista viitata komission esittämiin tutkimustuloksiin, joiden mukaan toiseksi
suurimman tuottajan markkinaosuus oli 510 prosenttia, neljällä seuraavalla
tuottajalla oli kullakin 25 prosentin suuruinen markkinaosuus ja tämän jälkeen
seuraavilla viidellä tuottajalla kullakin 12 prosentin suuruinen markkinaosuus, kun
taas muiden yksittäisten tuottajien markkinaosuudet olivat alle prosentin
suuruusluokkaa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo siten, ettei komissio ole tehnyt
ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että kantajalla oli määräävä asema
relevanteilla markkinoilla.
- 136.
- Komissio on lisäksi viitannut Endemolin muihin kilpailuvaltteihin, joiden ansiosta
sillä oli kilpailijoitaan huomattavasti parempi asema markkinoilla. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin arvioi seuraavaksi vuoronperään näitä muita tekijöitä.
- 137.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantaja ei ole ensinnäkään
osoittanut vääräksi komission väitettä, jonka mukaan kantajalla oli selvä etuoikeus
ulkomaisten ohjelmaformaattien käyttöön ja hyvin vahva asema, koska sillä on
taloudelliset mahdollisuudet hankkia ohjelmia output deals -sopimuksia tekemällä.
Kuten komission on selvittänyt suullisessa käsittelyssä, tuottajan on helpompi
hankkia itselleen tarvittavat ohjelmaformaatit sen jälkeen kun se on jo tehnyt
lähetystoiminnan harjoittajan kanssa sopimuksen tietystä ohjelmamäärästä. Toisin
kuin kantaja väittää, tätä perustelua ei voida kumota vetoamalla siihen, ettei
kyseisessä sopimuksessa pääsääntöisesti täsmennetä ohjelmien sisältöä. Olennaista
on, että tuottajalla on jo hallussaan lähetystoiminnan harjoittajan kanssa tekemänsä
sopimus, jonka ansiosta on varmaa, että tuottaja voi tuottaa tietyn tuntimäärän
ohjelmaa.
- 138.
- Jos tarkastellaan ohjelmaformaatteihin liittyvää kysymystä yleensä, kantaja ei ole
kiistänyt, että se on tuottanut ohjelmakaudella 1993/1994 puolet suosituimmista,
muuhun kuin urheiluun keskittyvistä viihdeohjelmista ja että näistä 28 ohjelmasta
24 perustui johonkin formaattiin. Tästä syystä komission päätelmiä ei voida kumota
sillä seikalla, että kantajan vuonna 1994 tuottamista ohjelmista kolmannes ei
perustunut tiettyyn ohjelmaformaattiin, eikä vetoamalla kantajan tavoin siihen, että
jotkin muut suositut ohjelmaformaatit kuuluivat lähetystoiminnan harjoittajille
eivätkä kantajalle itselleen.
- 139.
- Lisäksi voidaan pitää perusteltuna komission väitettä, jonka mukaan kantaja oli
tuottanut yli 60 ohjelmaa ulkomaisten ohjelmaformaattien perusteella keskittymän
perustamista edeltäneiden kolmen viimeisen vuoden aikana, mikä käy ilmi
luettelosta, jonka kantaja itse on toimittanut komissiolle 14.7.1995 päivätyn,
komission 7.6.1995 tekemään tietopyyntöön antamansa vastauksen liitteenä ja joka
on kannekirjelmän liitteenä 11. Tästä luettelosta käy ilmi, että mainitessaan
ohjelmien lukumääräksi 38 kantaja viittaa itse asiassa kyseisenä ajanjaksona
käyttämiensä ulkomaisten ohjelmaformaattien lukumäärään eikä näiden
ohjelmaformaattien perusteella tuotettuihin ohjelmiin.
- 140.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi lisäksi, ettei komissio voinut olla
ottamatta huomioon muiden tuottajien, lähetystoiminnan harjoittajien ja yksityisten
kanavien esittämiä lausumia, joiden mukaan kantajalla oli hallussaan useita
suosituimpia alankomaisia ohjelmaformaatteja ja etuoikeus käyttää ulkomaisia
formaatteja.
- 141.
- Toiseksi kantaja ei voi kumota komission toteamusta, jonka mukaan kantaja oli
tehnyt sopimuksia hyvin useiden Alankomaiden suosituimpien juontajien tai
tähtiesiintyjien kanssa, vetoamalla siihen, että monet televisioesiintyjät ovat
sopimussuhteessa lähetystoiminnan harjoittajiin tai kaikkien kiinnostuneiden
saatavilla. Vaikka näiden henkilöiden mahdollisuuksilla esiintyä muualla kuin
televisiossa ja kantajan oman esiintyjiä välittävän toimiston olemassaololla ei ole
suurta merkitystä arvioitaessa sitä, onko kantajalla määräävä asema, kuten
komissiokin myöntää, ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että
nämä seikat vahvistavat tietyssä määrin kantajan markkina-asemaa.
- 142.
- Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi Alankomaiden
ulkopuolisesta toiminnasta, että kantaja ei ole kyennyt kumoamaan komission
päätelmää, jonka mukaan sen laajamittainen toiminta Alankomaiden ulkopuolella
saattaa vahvistaa sen asemaa Alankomaiden markkinoilla, koska tytäryhtiöt
varmistavat sille etuoikeutetun pääsyn kansainvälisille markkinoille ja lisäävät koko
konsernin resursseja.
- 143.
- Neljänneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että kantajan esiin
tuomat neljä tosiseikkaa eivät tue sen esittämää päätelmää. Vaikka Alankomaiden
tuotantomarkkinoille tuli uusia yrityksiä keskittymän perustamista edeltävinä
vuosina, kantaja ei kuitenkaan ole kyennyt kiistämään sitä, että nämä uudet
tulokkaat ovat tarvinneet paikan päällä vakiintuneen aseman saavuttanutta
yhteistyökumppania ainakin toimintansa alkuvaiheissa. Sen väitteen osalta, että
tietyt julkiset lähetystoiminnan harjoittajat ovat boikotoineet kantajaa HMG:n
perustamisen julkistamisesta lähtien, on aiheellista todeta, kuten kantaja itsekin
tekee, että kantaja on vuonna 1994 toimittanut 88,2 prosenttia ohjelmistaan
Veronicalle, RTL 4:lle ja RTL 5:lle, joten komissio on pitänyt boikottia perustellusti
vähämerkityksellisenä.
- 144.
- Kantaja ei myöskään ole osoittanut vääräksi komission päätelmää, jonka mukaan
Kindernet ja Euro 7 ovat hyvin vaatimattomin määrärahoin toimivia kanavia;
Kindernet lähettää pääasiassa lapsille suunnattuja päiväohjelmia ja Euro 7:n
tarkoitus oli erikoistua tieto- ja dokumenttiohjelmiin, joten näiden kahden kanavan
tuotantotarpeella on suhteellisen vähäistä merkitystä ohjelmien arvoa
tarkasteltaessa. Lisäksi kantajan tuottamat ohjelmat eivät olleet Euro 7:n kannalta
kiinnostavia. Kantaja ei sitä paitsi ole kiistänyt sitä, että jo pelkästään Veronican
ohjelmiin käytetyt määrärahat ovat olleet lähes kolminkertaiset SBS:ään verrattuna.
- 145.
- Kantaja ei myöskään ole osoittanut, että komissio olisi ollut väärässä arvioidessaan,
että suurin osa hollanninkielisen tuotannon kysynnän lisäyksestä olisi peräisin
Veronicalta, joka tarvitsisi ohjelmia neljän ja puolen päivän pituista
lisälähetysaikaansa varten, kun julkisten lähetystoiminnan harjoittajien lähetysaika
piteni vain kaksi ja puoli päivää Veronican siirryttyä pois julkisen lähetystoiminnan
alalta. Koska kantaja on jo pitkään ollut Veronican tärkein ohjelmantoimittaja,
voidaan pitää perusteltuna komission päätelmää, jonka mukaan kantaja tulisi
tuottamaan suurimman osan Veronican tarvitsemasta lisäohjelmistosta.
- 146.
- Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi,
että komissio on määritellyt oikein relevantit markkinat sekä kantajan
markkinaosuuden ja että komissio on perustellusti päätellyt kantajalla olevan
määräävä asema näillä markkinoilla.
- 147.
- Väite on siten hylättävä perusteettomana.
Kantajan määräävän aseman vahvistuminen
- 148.
- Kantaja väittää, että komissio on päätellyt virheellisesti, että VMG käytti yhdessä
RTL:n kanssa määräysvaltaa HMG:ssä ja että Endemolin osallistuminen
keskittymään vahvisti sen asemaa hollanninkielisen riippumattoman
televisiotuotannon markkinoilla Alankomaissa.
Väite, jonka mukaan VMG:llä ja RTL:llä ei ollut yhdessä määräysvaltaa HMG:ssä
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 149.
- Kantaja korostaa, että HMG koostuu neljästä hallintoelimestä, jotka ovat
yhtiökokous, osakasneuvosto, hallitus ja ohjelmajohtajat. Hallituksen on saatava
yhtiökokouksen ennakkohyväksyntä useimpiin kaupallisesti tärkeisiin päätöksiin,
jotka koskevat HMG:n yritysstrategiaa, kolmivuotista toimintasuunnitelmaa,
vuosittaista talousarviota, tärkeitä pääomainvestointeja, sitoumuksia tai lainoja.
Luetteloon sisältyy myös ohjelmistokokonaisuus sekä ohjelmajohtajien ja
toimituksen johtajan nimeäminen ja vapauttaminen tehtävistään.
- 150.
- VMG:llä ja RTL:llä on yhtiökokouksessa yhtä monta edustajaa. Endemol, joka on
Veronican kanssa muodostanut VMG:n, on kuitenkin vain vähemmistöosakkaana,
koska VMG:n hallussa on ainoastaan 49 prosenttia HMG:n osakepääomasta jaVMG ja RTL käyttävät äänivaltaa HMG:hen sovellettavan Luxemburgin oikeuden
mukaan eli osuuksiensa eivätkä edustajamääriensä mukaisesti.
- 151.
- Keskittymään johtavan sopimuksen 3 kohdan 4 alakohdan mukaan yhtiökokous
ratkaisee kysymykset hyväksymällä yhteisiä kantoja. Jos yksimielisyyteen ei päästä,
kysymys otetaan seuraavan yhtiökokouksen esityslistaan ja siellä asianmukainen
ehdotus hyväksytään yksinkertaisella ääntenemmistöllä. Tämä tarkoittaa, että
RTL:llä on käytännössä tässä toisessa yhtiökokouksessa käytettävissään
51 prosenttia äänistä ja siten ääntenenemmistö.
- 152.
- Kantaja viittaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 19.5.1994 asiassa
Air France vastaan komissio (ks. asia T-2/93, Kok. 1994, s. II-323) antamaan
tuomioon, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi olevan kyse
yhteisestä määräysvallan käytöstä, kun vähintään yhden TAT SA:n ja British
Airwaysin edustajan oli hyväksyttävä tärkeinä pidetyt hallituksen päätökset ja
katsoo, että muiden osakkaiden kuin RTL:n ei ole mahdollista estää tärkeiden
päätösten tekemistä, juuri RTL käyttää yksinomaista määräysvaltaa.
- 153.
- HMG, jonka osakasneuvostoon kuuluu niinikään yhtä monta RTL:n ja VMG:n
edustajaa, tekee päätöksensä yksimielisesti, mutta sillä on toimivaltaa ainoastaan
keskittymään johtavan sopimuksen 3 kohdan 3 alakohdassa luetelluissa asioissa,
jotka koskevat vähemmistöosakkaiden oikeuksien tavanomaista suojaamista eivätkä
siis mitenkään liity HMG:n ohjelmistxoa koskeviin päätöksiin.
- 154.
- Kantajan mukaan komissio ei esitä yhtään vakuuttavaa perustetta tai todistetta
tukeakseen päätelmäänsä, jonka mukaan kantajalla on rakenteellinen yhteys
HMG:hen ja siten vaikutusvaltaa HMG:n yleiseen yritysstrategiaan päätettäessä
ohjelmistosta ja ohjelmien ostamisesta, mikä vahvistaa kantajan asemaa
riippumattomilla tuotantomarkkinoilla (kanteen kohteena olevan päätöksen sadas
perustelukappale).
- 155.
- Se jatkaa, että koska se on vain vähemmistöosakkaana HMG:ssä, sen osalta eivät
täyty edellytykset, joiden mukaan osakkuus kilpailevassa yrityksessä voi kuulua
perustamissopimuksen 85 artiklan mukaisen kiellon piiriin ja jotka yhteisöjen
tuomioistuin on esittänyt yhdistetyissä asioissa 142/84 ja 156/84, BAT ja Reynolds
vastaan komissio, 17.11.1987 antamassaan tuomiossa (Kok. 1987, s. 4487;
jäljempänä asiassa Philip Morris annettu tuomio), joten keskittymä ei vaikeuta
kilpailua.
- 156.
- Komissio huomauttaa, että se on päätellyt RTL:n ja VMG:n käyttävän yhdessä
määräysvaltaa HMG:ssä siitä syystä, että strategisesti tärkeimmät päätökset, jotka
hallitus tekee, on ensin hyväksytettävä yhtiökokouksessa. Vaikka RTL saattaa
teoriassa saada tahtonsa lävitse, sen ei kannata toimia tällä tavoin, kun otetaan
huomioon, että menettelylle on määrätty sulautumissopimuksen 3 kohdan 4
alakohdassa tietty määräaika ja että HMG:n ja RTL:n on ylläpidettävä hyviä
suhteita kantajaan, joka on tuotantosopimuksen mukaan HMG:n pääasiallinen
ohjelmantuottaja. VMG käyttää siten päätösvaltaa HMG:ssä, koska käytännössä
RTL:n ja VMG:n on tehtävä yhdessä HMG:tä koskevat tärkeimmät päätökset.
Tässä yhteydessä komissio väittää kantajan tulkitsevan väärin edellä mainittua,
asiassa Air France vastaan komissio annettua tuomiota.
- 157.
- Komissio lisää, että osakasneuvoston tarkoituksena on sellaisten ongelmien
ratkaiseminen, jotka edellyttävät kaikkien osakkaiden hyväksyntää. Päätökset
tehdään ainoastaan yksimielisesti siltä osin kuin on kyse siitä, että halutaan muuttaa
ohjelmistoprofiilia, asemointia tai ohjelmaformaatteja jollain kyseisistä kolmesta
kanavasta. Vastaavaa menettelyä edellytetään kanavilla työskentelevän
henkilökunnan sopimusten yleisiä ehtoja muutettaessa. Se, että tällaiset muutokset
voidaan tehdä vain yksimielisesti, on komission mukaan vähemmistöosakkaan etujen
suojaamisen kannalta liioiteltua, mikä puolestaan tukee komission päätelmää, jonka
mukaan HMG:ssä nähden käytetään yhteistä määräysvaltaa.
- 158.
- Komissio arvioi lisäksi, että edellä mainittua asiassa Philip Morris annettua
tuomiota ei voida soveltaa nyt käsiteltävään asiaan.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 159.
- Asetuksen N:o 4064/89 3 artiklan 3 kohdassa määräysvallalla tarkoitetaan
oikeuksia, sopimuksia ja muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä ja ottaen
huomioon asiaan liittyvät tosiasialliset ja oikeudelliset olosuhteet antavat
mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa yrityksessä.
- 160.
- Nyt käsiteltävään asiaan liittyvät tosiasialliset ja oikeudelliset seikat huomioon
ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että komissio on perustellusti
päätellyt VMG:n (Veronican ja Endemolin) ja RTL:n käyttävän yhdessä
määräysvaltaa HMG:ssä.
- 161.
- Keskittymään johtavasta sopimuksesta käy ilmi, että yhtiökokous hyväksyy
tärkeimmät strategiset päätökset ennen kuin ne saatetaan hallituksen käsiteltäväksi.
Nämä päätökset koskevat muun muassa HMG:n yritysstrategiaa, kolmivuotista
toimintasuunnitelmaa, vuosittaista talousarviota, tärkeitä pääomainvestointeja ja
ohjelmistokokonaisuutta sekä ohjelmajohtajien ja toimituksen johtajan
nimeämistä ja vapauttamista tehtävistään.
- 162.
- Keskittymään johtavan sopimuksen 3 kohdan 4 alakohdan mukaan yhtiökokouksen
on päätettävä sen käsiteltäviksi saatetuista asioista yksimielisesti. RTL:n ja VMG:n
on siten päästävä yhteisymmärrykseen kaikkia näitä päätöksiä tehtäessä, ja jos
yksimielisyyttä ei saavuteta, RTL:n ja VMG:n edustajien on pyrittävä siihen kaikin
keinoin 15 päivän määräajan kuluessa. Vasta näiden kahden vaiheen jälkeen
voidaan tehdä lopullinen päätös yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, jolloin
RTL:llä on käytettävissään 51 prosenttia äänistä eli ääntenenemmistö.
- 163.
- Osakasneuvosto tekee päätöksensä yksimielisesti, ja sen ennakkohyväksyntää
edellytetään hallituksen päättäessä tietyistä kysymyksistä, jotka ulottuvat pidemmälle
kuin on tarpeen vähemmistöosakkaiden etujen suojaamiseksi. Päätös siitä, että
ohjelmistoprofiilia, asemointia tai ohjelmaformaatteja muutetaan jollain kyseisistä
kolmesta kanavasta, edellyttää siten aina yksimielisyyttä. Sama pätee päätökseen,
jolla perustetaan uusi, kolmen olemassaolevan kanavan kanssa suoraan kilpaileva
kanava. Voidaan siten päätellä, että nämä HMG:n yritysstrategiaan ja sen
ohjelmistokokonaisuuteen liittyvät kysymykset edellyttävät RTL:n ja VMG:n
yksimielisyyttä.
- 164.
- Keskittymään johtavan sopimuksen määräykset huomioon ottaen voidaan siis pitää
perusteltuna komission päätelmää, jonka mukaan RTL ja VMG käyttävät yhdessä
määräysvaltaa HMG:ssä. Tämän vuoksi ei ole tarpeen tarkastella väitteitä, jotka
kantaja on esittänyt vedoten RTL:n yksinomaiseen määräysvaltaan tai edellä
mainittuun asiassa Philip Morris annettuun tuomioon.
Väite, jonka mukaan kantajan asema relevanteilla markkinoilla ei ole vahvistunut
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 165.
- Kantajan mukaan sen osuus HMG:n osakepääomasta ei anna sille lainkaan
vaikutusvaltaa HMG:n yleisestä ohjelmistosta tai sen ostamista ohjelmista
päätettäessä. Väite, jonka mukaan kantajalla olisi mahdollisuus kieltää muiden
tuottajien osallistuminen HMG:n tuotantoon, perustuu kantajan mukaan väitettyyn
yhteisen määräysvallan käyttöön, vaikka kantaja on ollut RTL 4:n, RTL 5:n ja
Veronican käyttämä pääasiallinen ohjelmantuottaja jo viiden vuoden ajan ja sen
ohjelmat ovat siis tänä aikana vaikuttaneet huomattavasti sekä RTL:n että
Veronican profiilin muovautumiseen. HMG:n perustaminen ei siten vahvista
kantajan asemaa eikä estä kilpailua markkinoilla.
- 166.
- Komissio arvioi, että emoyhtiöt eivät voi huolehtia HMG:n johtamisesta, elleivät ne
pääse yhteisymmärrykseen tärkeimmistä strategisista kysymyksistä. Komission
mukaan kantajan osakkuutta on mahdotonta pitää pelkkänä taloudellisena
sijoitustoimintana, joka ei antaisi kantajalle minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia
HMG:n toimintaan. Komission mukaan on ennen kaikkea estettävä tilanne, jossa
kantajan ja HMG:n välinen rakenteellinen yhteys sulkee kyseiset markkinat muiden
tuottajien ulottumattomiin ja vahvistaa kantajan markkina-asemaa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
167 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei komissio tehnyt
arviointivirhettä päätellessään, että kantajalla olisi jatkossa laajat markkinat
tuotteilleen keskittymän osapuolten välille syntyneen rakenteellisen yhteyden
seurauksena ja siitä syystä, että kantaja käyttäisi HMG:ssä yhdessä RTL:n kanssa
ja Veronican suostumuksella määräysvaltaa. Jos tällaista rakenteellista yhteyttä ei
olisi ollut, muiden tuottajien olisi voitu realistisesti kuvitella täyttävän huomattavasti
merkittävämmän osan HMG:n lisäohjelmien tarpeesta. Alankomaissa yhdelläkään
muulla tuottajalla ei ole vastaavia mahdollisuuksia varmistaa tuotannolleen tällaisia
markkinoita ja käyttää lähetystoiminnan harjoittajaan nähden vaikutusvaltaa, jotta
tämä ostaisi sen ohjelmia. Myös tuotantosopimuksen määräykset tukevat tämän
päätelmän paikkansapitävyyttä (ks. edellä 18 kohta).
168 Lisäksi asianosaiset ovat itse todenneet, että liikesuhde tavarantoimittajana, joka
Endemolilla on RTL:ään ja Veronicaan, oli olennainen tekijä RTL 4:n, RTL 5:n
ja Veronican profiilin muovautumisen kannalta ja että sillä oli myös ratkaisevaa
merkitystä HMG:n menestymisen kannalta. Lisäksi asianosaiset ovat myöntäneet,
että keskittymän yhtenä tarkoituksena oli antaa kantajalle mahdollisuus pienentää
riskiä, jonka se otti tuottaessaan uusia ohjelmaformaatteja, sillä näin se voi
optimoida menestyksekkäistä ohjelmaformaateista saamansa tulot. Komissio
päättelee siten perustellusti, että kantaja toimitti HMG:lle muiden lähetystoiminnan
harjoittajien kustannuksella ohjelmia, jotka olivat kaikkein lupaavimpia tai jotka
olivat osoittautuneet menestyksekkäiksi.
169 Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantaja ei ole
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan kyennyt osoittamaan, että
komissio olisi ylittänyt harkintavaltansa tai tehnyt ilmeisen virheen päätellessään,
että keskittymä vahvistaisi kantajan määräävää asemaa hollanninkielisen
riippumattoman televisiotuotannon markkinoilla Alankomaissa ja että tehokas
kilpailu estyisi siten olennaisesti kyseisillä markkinoilla.
170 Väite on siten hylättävä, ja kanne on tästä syystä hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
171 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian ja vastapuoli on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on
laajennetun neljännen jaoston puheenjohtajan 7.10.1996 antama määräys huomioon
ottaen velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan
viidesosa vastaajalle ennen kanteen peruuttamista Veronican, RTL:n, CLT:n ja
VNU:n osalta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista sekä kaikki vastaajalle kyseisen
peruuttamisen jälkeen aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu neljäs jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä
korvaamaan viidesosa vastaajalle ennen kanteen peruuttamista muidenasianosaisten osalta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista sekä kaikki
vastaajalle kyseisen peruuttamisen jälkeen aiheutuneet
oikeudenkäyntikulut.
LindhGarcía-Valdecasas
Lenaerts
Cooke Jaeger
|
Julistettiin Luxemburgissa 28 päivänä huhtikuuta 1999.
H. Jung
P. Lindh
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja