EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)
30 päivänä huhtikuuta 2014
Asia F‑28/13
José Manuel López Cejudo
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) toteuttama tutkimus – Päiväraha – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII oleva 10 artikla – Perusteettoman edun palauttaminen – Palkasta tehdyt pidätykset – Henkilöstösääntöjen 85 artikla – Tahallinen hallinnon johtaminen harhaan – Kohtuullinen aika
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa José Manuel López Cejudo vaatii virkamiestuomioistuinta ensisijaisesti kumoamaan 6.7.2012 päivätyn kirjeen, jolla Euroopan komission nimittävä viranomainen ilmoitti kantajalle päätöksestään periä takaisin tälle vuosina 1997 ja 1998 maksetut päivärahat korkoineen, sekä kumoamaan 17.12.2012 tehdyn päätöksen, jolla nimittävä viranomainen hylkäsi kantajan näiden päivärahojen osalta tekemän valituksen (jäljempänä valituksen hylkäämispäätös).
Ratkaisu: Kanne hylätään. José Manuel López Cejudo vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Asianomaiselle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus
(SEUT 296 artiklan toinen kohta; henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 kohta)
2. Virkamiehet – Kulukorvaus – Päiväraha – Myöntämisedellytykset
(Henkilöstösääntöjen 20 ja 71 artikla sekä liitteessä VII olevan 10 artiklan 2 kohta)
3. Virkamiehet – Perusteettoman edun palautus – Edellytykset – Suorituksen ilmeinen aiheettomuus – Asianomaisen tietoisuus – Edellytykset
(Henkilöstösääntöjen 85 artikla sekä liitteessä VII oleva 10 artikla)
4. Virkamiehet – Perusteettoman edun palautus – Vanhentumisaika – Hallintoa tahallaan harhaan johtanut virkamies – Vanhentumisaikaan ei voi vedota hallintoa vastaan – Huolenpitovelvollisuuden periaatetta ei ole loukattu
(Henkilöstösääntöjen 11 ja 71 artikla ja 85 artiklan toinen kohta)
1. SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa asetetulla vaatimuksella, joka sisältyy myös henkilöstösääntöjen 25 artiklan toiseen kohtaan, on tarkoitus mahdollistaa se, että virkamiestuomioistuin voi valvoa asianomaisille vastaisten päätösten laillisuutta ja että asianomaiset saavat riittävät tiedot, jotta nämä voivat arvioida, ovatko nämä päätökset perusteltuja vai liittyykö niihin virhe, jonka johdosta niiden laillisuus voidaan riitauttaa. Tästä seuraa, että perustelut on lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaiselle samaan aikaan kuin tälle vastainen päätös. Kun nimittävä viranomainen on esittänyt asianmukaiset perustelut valituksen hylkäämispäätöksessä ja kun tässä päätöksessä vahvistetaan kirje, jolla sama viranomainen on ilmoittanut kantajalle päätöksestä periä takaisin päivärahat, asianomaiselle vastaisen alkuperäisen päätöksen laillisuutta tutkittaessa on otettava huomioon valituksen hylkäämispäätökseen sisältyvät perustelut, koska näiden perustelujen oletetaan vastaavan kyseistä toimea. Päätös on riittävästi perusteltu, kun kanteen kohteena oleva toimi on toteutettu asianomaisen virkamiehen tuntemassa asiayhteydessä, kuten kantajan eri kuulemistilaisuuksissa Euroopan petostentorjuntavirastossa, ja kantaja voi sen avulla ymmärtää hänen osaltaan toteutetun toimenpiteen sisällön. Tämä pätee vielä suuremmalla syyllä tilanteessa, jossa kantajan huolellisesti valmisteltu valitus osoittaa hänen ymmärtäneen syyt, joiden vuoksi komissio oli päättänyt kirjeessään ryhtyä perimään takaisin riidanalaisia päivärahoja.
(ks. 34 ja 36–38 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 195/80, Michel v. parlamentti, 26.11.1981, 22 kohta; yhdistetyt asiat C‑116/88 ja C‑149/88, Hecq v. komissio, 7.3.1990, 26 kohta ja asia C‑17/07 P, Neirinck v. komissio, 28.2.2008, 50 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑118/11 R, Marcuccio v. komissio, 13.2.2012, 73 kohta; asia F‑10/12, Infante Garcia-Consuegra v. komissio, 19.3.2013, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑46/11, Tzirani v. komissio, 11.7.2013, 138–140 kohta
2. Kun virkamiehen on vaihdettava asuinpaikkaansa täyttääkseen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 20 artiklan mukaiset velvoitteet, päivärahan tarkoituksena on ennen kaikkea korvata uuteen asemapaikkaan matkustamisesta ja sinne väliaikaisesta asettautumisesta aiheutuvia kustannuksia ja haittaa. Päivärahan myöntämiselle on asetettu kaksi edellytystä, joiden mukaan henkilö vaihtanut asuinpaikkaa täyttääkseen henkilöstösääntöjen 20 artiklan mukaiset velvoitteet ja hänelle on aiheutunut kustannuksia tai haittaa sen vuoksi, että hänen on täytynyt matkustaa tai asettautua väliaikaisesti asemapaikalle. Koska nämä kaksi edellytystä ovat kumulatiivisia, päivärahaa ei voida myöntää virkamiehelle, joka ei osoita tällaisia kustannuksia tai tällaista haittaa aiheutuneen. Vaikka oikeus päivärahaan syntyy jo ennen kuin asianomainen on vaihtanut asuinpaikkansa asemapaikalleen tai uudelle asemapaikalleen, henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 10 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään kuitenkin, että päivärahaa ei myönnetä missään tapauksessa sen päivän jälkeen, jolloin virkamies on muuttanut täyttääkseen henkilöstösääntöjen 20 artiklan mukaiset velvoitteet. Muuttopäivä on näin ollen takaraja, jolloin päivärahan myöntäminen automaattisesti päättyy. Tämä kyseisen päivärahaoikeuden päättymisperuste ei kuitenkaan muuta sitä, että voidakseen saada tätä päivärahaa asianomaisen on joka tapauksessa täytettävä henkilöstösääntöjen 20 artiklassa säädetyt kaksi edellytystä.
(ks. 43, 44, 46 ja 47 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 280/85, Mouzourakis v. parlamentti, 5.2.1987, 9 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑63/91, Benzler v. komissio, 10.7.1992, 20 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑131/07, Baniel-Kubinova ym. v. parlamentti, 2.12.2008, 17 ja 24 kohta ja em. asia Infante Garcia-Consuegra v. komissio, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
3. Henkilöstösääntöjen 85 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että jotta aiheettomasti suoritettu summa voitaisiin periä takaisin, on esitettävä näyttöä joko siitä, että edunsaaja on ollut tietoinen suorituksen aiheettomuudesta, tai siitä, että suorituksen aiheettomuus on ollut niin ilmeistä, että edunsaajan on täytynyt tietää siitä. Tavanomaista huolellisuutta noudattavan virkamiehen oletetaan tuntevan henkilöstösäännöt. Kun otetaan lisäksi huomioon kyseisen virkamiehen tehtäväryhmä, korkea palkkaluokka, korkea virkaikä ja huomattava kokemus sekä budjettiasioissa että asemapaikan siirtoa koskevissa asioissa, hän ei voi kohtuudella väittää, että päivärahaa koskeva säännöstö oli hänestä monimutkainen ja ettei hän kyennyt suorittamaan tarvittavia tarkistuksia.
(ks. 61–63 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 142/78, Berghmans v. komissio, 11.10.1979, 9 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑34/96 ja T‑163/96, Connolly v. komissio, 19.5.1999, 168 kohta; yhdistetyt asiat T‑180/02 ja T‑113/03, Gouvras v. komissio, 15.7.2004, 111 kohta ja asia T‑324/04, F v. komissio, 16.5.2007, 144 ja 145 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
Virkamiestuomioistuin: asia F‑18/08, Ritto v. komissio, 9.9.2008, 29 kohta ja asia F‑128/12, CR v. parlamentti, 12.3.2014, 45 kohta
4. Yleisesti henkilöstösääntöjen 85 artiklan tavoitteena on suojata Euroopan unionin taloudellisia etuja unionin ja sen henkilöstöön kuuluvien – toisin sanoen henkilöiden, joita sitoo näihin toimielimiin nykyään henkilöstösääntöjen 11 artiklassa muodollisesti säädetty erityinen lojaalisuusvelvollisuus – välisten suhteiden erityisessä yhteydessä. Henkilöstösääntöjen 85 artiklan toisen kohdan toinen virke koskee tilannetta, jossa virkamies on saadakseen perusteettomasti maksun tahallisesti johtanut nimittävää viranomaista harhaan joko jättämällä toimittamatta sille kaikkia henkilökohtaista tilannettaan koskevia tietoja tai jättämällä ilmoittamatta sille henkilökohtaisessa tilanteessaan tapahtuneista muutoksista taikka ryhtymällä toimiin, joiden vuoksi kyseisen viranomaisen on vaikeampaa havaita henkilön saaman maksun perusteettomuus, mukaan lukien toimittamalla virheellisiä tai paikkansapitämättömiä tietoja.
Päiväraha on ajallisesti toistuva etuus. Tämän vuoksi asianomaisen henkilön on täytettävä sen myöntämisedellytykset paitsi alkuperäisen hakemuksen yhteydessä, myös tällaisten päivärahojen kattaman koko ajanjakson ajan. Hänen on siten erityisesti lojaalisuusvelvollisuuden nojalla ilmoitettava hallinnolle kaikista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa hänen oikeuteensa kyseiseen etuuteen. Jos päivärahan maksamisen perusteltavuudesta on epäilyjä, asianomainen voi kääntyä hallinnon puoleen ja esittää tälle henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevasta 10 artiklasta itsenäisesti tekemänsä tulkinnan varmistuakseen siitä, että henkilöstösääntöjen 71 artiklan mukaisesti säädettyjen korvausten olennainen osa maksetaan.
Asiassa on hylättävä perusteettomana väite, jonka mukaan voidakseen vedota henkilöstösääntöjen 85 artiklan toisen kohdan toiseen virkkeeseen hallinnon pitäisi näyttää viiden vuoden kuluessa aiheettomasta suorituksesta, että asianomainen on tahallisesti johtanut sitä harhaan, ja ilman tällaista näyttöä asian olisi katsottava vanhentuneen. Tällaisessa väitteessä jätetään huomiotta tämän säännöksen sanamuoto sinänsä ja sen hyväksyminen veisi tältä säännökseltä kokonaan tehokkaan vaikutuksen. Kun otetaan huomioon, että asianomainen on halunnut johtaa nimittävää viranomaista harhaan, hän ei voi moittia tätä viranomaista siitä, ettei se ole noudattanut huolenpitovelvollisuuttaan tilanteessa, jossa juuri virkamies on laiminlyönyt lojaalisuusvelvollisuutensa sellaisena kuin siitä nykyään muodollisesti säädetään henkilöstösääntöjen 11 artiklassa.
(ks. 66, 67, 69, 78, 79 ja 103 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑195/03, Thommes v. komissio, 29.9.2005, 126 kohta
Virkamiestuomioistuin: em. asia CR v. parlamentti, 61 kohta