Language of document : ECLI:EU:T:2021:846

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

1 päivänä joulukuuta 2021 (*)

Julkiset palveluhankinnat – Tarjouspyyntömenettely – Tietoteknisten alustojen määrittely-, kehitys-, ylläpito- ja tukipalvelut verotuksen ja tulliliiton PO:lle – Tarjoajan tarjouksen hylkääminen ja hankintasopimuksen tekeminen toisen tarjoajan kanssa – Perusteluvelvollisuus – Poikkeuksellisen alhainen tarjous

Asiassa T-546/20,

Sopra Steria Benelux, kotipaikka Ixelles (Belgia), ja

Unisys Belgium, kotipaikka Machelen (Belgia),

edustajinaan asianajajat L. Masson ja G. Tilman,

kantajina,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään L. André ja M. Ilkova,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta sellaisen 2.7.2020 annetun komission päätöksen kumoamiseksi, jolla yhtäältä hylätään Sopra Steria Beneluxin ja Unisys Belgiumin erästä A tekemä yhteinen tarjous tarjouspyyntömenettelyssä, jonka viitenumero on TAXUD/2019/OP/0006 ja joka koskee palveluja verotuksen ja tulliliiton pääosaston tietoteknisten alustojen määrittelemiseksi, kehittämiseksi, ylläpitämiseksi ja kolmannen tason tuen toimittamiseksi, ja toisaalta tehdään hankintasopimus toisen tarjouksen tehneen konsortion kanssa,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Spielmann sekä tuomarit U. Öberg ja R. Mastroianni (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies H. Eriksson,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 5.10.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Euroopan komissio julkaisi 6.12.2019 Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosassa (EUVL 2019/S 236-577462) hankintailmoituksen, joka liittyi tarjouspyyntöön, jonka viitenumero on TAXUD/2019/OP/0006 ja joka koskee palveluja komission verotuksen ja tulliliiton pääosaston tietoteknisten alustojen määrittelemiseksi, kehittämiseksi, ylläpitämiseksi ja kolmannen tason tuen toimittamiseksi. Kyseinen hankinta muodostui kahdesta erästä, eli erästä A ”CCN/CSI-alustan kehitys” ja erästä B ”(CCN2- ja SPEED2-alustojen (toinen sukupolvi), CDCO-/TSOAP- ja SSV-alustojen kehityspalvelut)”, ja sen ratkaisuperusteena oli paras hinta-laatusuhde siten, että tarjousten arvioinnissa teknisen laadun painoarvo on 70 prosenttia ja hinnan 30 prosenttia. Komission oli tarkoitus tehdä näiden kummankin erän osalta puitesopimus 36 kuukaudeksi, ja tämän sopimuksen kestoaika oli mahdollista uusia kolme kertaa 12 kuukaudeksi kerrallaan sellaisen tarjoajan kanssa, joka tarjoaa parhaan hinta-laatusuhteen, kunhan kyseinen tarjoaja täyttää tietyt kelpoisuutta, poissulkematta jättämistä, kapasiteettia ja tarjouksen vaatimustenmukaisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset.

2        Kantajat eli Sopra Steria Benelux (jäljempänä Sopra) ja Unisys Belgium jättivät 27.2.2020 yhteisen tarjouksen Sopran johtaman konsortion puitteissa. Ainoan toisen tarjouksen erästä A jätti määräajassa ARHS-IBM-konsortio, jonka muodostavat ARHS Developments SA ja International Business Machines of Belgium SA.

3        Komissio ilmoitti 2.7.2020 päivätyllä kirjeellä kantajille niiden erästä A tekemän tarjouksen hylkäämisestä sillä perusteella, ettei se ollut kokonaistaloudellisesti edullisin, ja hankintasopimuksen tekemisestä toisen tarjoajan kanssa (jäljempänä yhdessä riidanalainen päätös). Se liitti siihen niiden tarjousta koskevan arviointikertomuksen otteen, jossa esitettiin tarjoukselle annetut pistemäärät selityksineen, ja ilmoitti niille, että valitun tarjouksen ominaisuudet ja sen edut muihin tarjouksiin nähden, sopimuksen arvo sekä valitun tarjoajan nimi voitaisiin toimittaa niille kirjallisesta pyynnöstä. Kantajat esittivät tällaisen pyynnön samana päivänä.

4        Arviointikertomuksen otteesta ilmenee, että kantajien tarjous on saanut yhteensä 90,81 pistettä, jotka jakautuvat seuraavasti:

Tarjoaja

Hinta

Laatua koskevat pisteet

Taloudellista osaa koskevat pisteet

Kokonaispisteet

Sopra ja Unisys Belgium ‑konsortio

21 699 281,86 euroa

70,00

20,81

90,81


5        Komissio ilmoitti kantajille 3.7.2020 päivätyllä kirjeellä sopimuksen tekemisestä ARHS-IBM-konsortion kanssa ja lähetti niille ARHS-IBM-konsortion tarjousta koskevan arviointikertomuksen otteen, jossa esitettiin tarjoukselle annetut arvosanat selityksineen.

6        Kyseisestä arviointikertomuksen otteesta ilmenee, että valitun tarjoajan tarjous on saanut yhteensä 98,53 pistettä, jotka jakautuvat seuraavasti:

Tarjoaja

Hinta

Laatua koskevat pisteet

Taloudellista osaa koskevat pisteet

Kokonaispisteet

ARHS–IBM-konsortio

15 054 925,60 euroa

68,53

30,00

98,53


7        Kantajat riitauttivat 10.7.2020 päivätyllä kirjeellä tarjouspyyntömenettelyn tuloksen ja esittivät hyväksytyssä tarjouksessa ilmoitetun hinnan osalta epäilyksensä siitä, että niiden tarjoamaa hintaa, joka on niiden mukaan kohtuullinen ja markkinaehtojen mukainen, selvästi alhaisempi hinta voisi olla toteuttamiskelpoinen ilman ”sosiaalisen polkumyynnin” riskiä. Ne pyysivät hankintaviranomaista siten etenkin vahvistamaan, että se oli tarkastanut, ettei valitun tarjoajan tarjouksesta aiheutunut mitään tällaista riskiä.

8        Komissio vastasi 20.7.2020 päivätyllä kirjeellä muun muassa, että hyväksytyn tarjouksen taloudellista osaa koskeva yksityiskohtainen analyysi oli osoittanut, että tarjous oli niiden maiden markkinaehtojen mukainen, joista käsin sopimuskumppanit ja niiden alihankkijat suorittaisivat pyydetyt palvelut.

 Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

9        Kantajat nostivat nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.9.2020 toimittamallaan kannekirjelmällä.

10      Komissio toimitti 4.12.2020 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon vastinekirjelmän.

11      Unionin yleinen tuomioistuin päätti 21.12.2020 unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan 1 kohdan nojalla, ettei toinen kirjelmien vaihto ollut tarpeen.

12      Asian käsittelyn kirjallinen vaihe päätettiin 15.1.2021.

13      Kantajat pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.2.2021 toimittamallaan asiakirjalla istunnon pitämistä asianosaisten kuulemiseksi.

14      Kantajat esittivät 15.6.2021 työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla uuden pyynnön näytön esittämiseksi.

15      Komissio lausui 2.7.2021 mielipiteensä tästä pyynnöstä.

16      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 5.10.2021 pidetyssä istunnossa.

17      Kantajat vaativat pääosin, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen ja

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

19      Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahteen kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste perustuu unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18.7.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 2018/1046 (EUVL 2018, L 193, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus) liitteessä I olevan 23 artiklan rikkomiseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen. Toinen kanneperuste perustuu perustelujen puutteellisuuteen.

20      Toisessa kanneperusteessa, joka on syytä tutkia ensin, kantajat väittävät lähinnä, että hankintaviranomainen ei ole ottanut huomioon niiden tarjouksen ja tarjouskilpailun voittajan tarjouksen välistä merkittävää hintaeroa, jota olisi pitänyt pitää seikkana, joka voi herättää epäilyn siitä, että tarjouskilpailun voittajan tarjous on poikkeuksellisen alhainen, ja että hankintaviranomainen ei ole perustellut riittävästi syitä, joiden johdosta se katsoi, että hyväksytty tarjous ei ollut poikkeuksellisen alhainen.

21      Riidanalaista päätöstä, jota on täydennetty arviointikertomuksen otteilla, on kantajien mukaan perusteltu puutteellisesti erityisesti siltä osin kuin on kyse siitä, oliko kyseessä olevan hankinnan A erän osalta hyväksytty tarjous kohtuuttoman alhainen.

22      Kantajien mukaan komission 2.7.2020 päivätyssä kirjeessä ei ollut mitään perustelua hankintaviranomaisen tekemille valinnoille. Myöskään komission 3.7.2020 päivätyssä kirjeessä ei niiden mukaan selitetä eikä perustella tarjouskilpailua ratkaistaessa tehtyjä valintoja. Kantajat toteavat lopuksi niiden nimenomaisen pyynnön jälkeen lähetetystä 20.7.2020 päivätystä kirjeestä, että komissio on todennut siinä ainoastaan, että hyväksytyn tarjouksen taloudellista osaa koskeva perusteellinen arviointi oli osoittanut, että tarjous oli niiden maiden markkinaehtojen mukainen, joista käsin sopimuskumppanit ja niiden alihankkijat tarjoaisivat palvelujaan. Tällainen toteamus osoittaa kuitenkin, että komissiolla oli ensi näkemältä ollut epäilyjä siitä, oliko ARHS–IBM-konsortion esittämän tarjouksen hinta normaalihinta, mikä on niiden mukaan ristiriidassa sen kanssa, että tarjouksen hyväksymisestä tehdyn päätöksen perustelut ovat lyhytsanaiset.

23      Kantajat moittivat siten komissiota siitä, ettei se ole selittänyt päättelyä, jonka perusteella se piti hyväksytyn tarjouksen hintaa normaalihintana, ja ettei se ole ensinnäkään esittänyt päättelyä, jonka perusteella se oli katsonut, että tämä tarjous oli ennen kaikkea taloudellisilta ominaisuuksiltaan etenkin niiden maiden lainsäädännön mukainen, joissa palvelut oli tarkoitus suorittaa, siltä osin kuin on kyse henkilöstön palkkauksesta, maksuista sosiaaliturvajärjestelmään sekä työterveyttä ja ‑turvallisuutta koskevien vaatimusten noudattamisesta, eikä toiseksi todennut, oliko se varmistanut, että ehdotettu hinta sisälsi kaikki kustannukset, jotka aiheutuvat hyväksytyn tarjouksen teknisistä seikoista.

24      Komissio ei siis ole kantajien mukaan perustellut asianmukaisesti arviointiaan, joka koskee poikkeuksellisen alhaisen tarjouksen mahdollisia seurauksia, joihin kantajat olivat nimenomaisesti vedonneet 10.7.2020 päivätyssä kirjeessään ja joita olivat sosiaalisen polkumyynnin riski ja palvelujen tarjoamisen jatkuvuudelle aiheutuva riski.

25      Komissio kiistää kantajien väitteet.

26      Komission mukaan silloin kun on kyse poikkeuksellisen alhaisista tarjouksista, perusteluvelvollisuutta koskevia erityisiä sääntöjä sovelletaan vain, jos on epäilyjä siitä, ettei tarjouksen hinta ole normaalihinta, mistä ei ollut kyse nyt käsiteltävässä asiassa, joten ainoastaan yleistä perusteluvelvollisuutta voidaan soveltaa.

27      Komissio väittää nyt käsiteltävässä asiassa toimittaneensa kantajille pyydetyt tiedot 3.7.2020 päivätyllä kirjeellään. Arviointikertomukseen ei sisälly mitään mainintaa valitun tarjouksen poikkeuksellisen alhaisesta luonteesta, koska tarjouksen tutkinnan yhteydessä ei ole tullut esiin mitään tällaista seikkaa.

28      Komissio muistuttaa vastanneensa 20.7.2020 päivätyllä kirjeellä kantajien kysymyksiin, jotka koskivat muun muassa sosiaalisen polkumyynnin riskiä, ja täsmentää, että kustakin tarjouksesta oli tehty erittäin yksityiskohtainen arviointi ja ensi näkemältä oli ilmennyt, että tarjoukset olivat niiden maiden markkinaehtojen mukaiset, joista käsin ne oli tarkoitus panna täytäntöön.

29      Komissio väittää tältä osin, että – toisin kuin kantajat katsovat – se, että komissio on todennut suorittaneensa ”perusteellisen arvioinnin”, ei millään tavoin osoita, että sillä olisi ollut ensi näkemältä epäilyjä siitä, oliko ARHS-IBM-konsortion esittämä hinta normaalihinta. Jokainen tarjous arvioidaan näet perusteellisesti, ja hankintaviranomaisen on tarkastettava ensi näkemältä seikat, joista saattaa ilmetä, ettei tarjous ole yhteensopiva markkinaehtojen kanssa. Komission mukaan 20.7.2020 päivättyyn kirjeeseen sisältyviä perusteluja on luettava juuri tältä kannalta katsoen.

30      Komissio katsoo näin ollen noudattaneensa yleistä perusteluvelvollisuuttaan, koska erityisiä velvollisuuksia, joihin kantajat ovat vedonneet, voidaan soveltaa vain siinä tapauksessa, että on olemassa epäilyjä siitä, onko tarjouksen hinta normaalihinta, mistä ei ole ollut kyse nyt käsiteltävässä asiassa.

31      Aluksi on todettava, että kantajat vetoavat nyt käsiteltävällä kanneperusteella, joka koskee perustelujen puutteellisuutta, lähinnä riidanalaisen päätöksen perustelujen riittämättömyyteen siltä osin kuin on kyse siitä, että valittu tarjous on mahdollisesti poikkeuksellisen alhainen, kuten sekä kannekirjelmästä että kantajien lausumista ilmenee.

32      Tältä osin on huomautettava, että komissiolla on laaja harkintavalta huomioon otettavien seikkojen osalta päätettäessä hankintasopimuksen tekemisestä tarjouspyynnön perusteella. Tämän harkintavallan käyttämistä koskeva tuomioistuinvalvonta kohdistuu näin ollen ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, ja siihen, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (tuomio 2.2.2017, European Dynamics Luxembourg ja Evropaïki Dynamiki v. komissio, T-74/15, ei julkaistu, EU:T:2017:55, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33      Kun komissiolla on laaja harkintavalta, on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sitäkin tärkeämpää, että hallinnollisissa menettelyissä noudatetaan Euroopan unionin oikeusjärjestyksessä annettuja takeita. Näihin takeisiin kuuluu muun muassa toimivaltaisen toimielimen velvollisuus perustella riittävästi päätöksensä. Ainoastaan tällä tavoin unionin tuomioistuimet voivat tutkia, ovatko harkintavallan käytön tosiasialliset ja oikeudelliset edellytykset täyttyneet (tuomio 21.11.1991, Technische Universität München, C-269/90, EU:C:1991:438, 14 kohta; tuomio 10.9.2008, Evropaïki Dynamiki v. komissio, T-465/04, ei julkaistu, EU:T:2008:324, 54 kohta ja tuomio 2.2.2017, European Dynamics Luxembourg ja Evropaïki Dynamiki v. komissio, T-74/15, ei julkaistu, EU:T:2017:55, 36 kohta).

34      Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan hallintoelinten on perusteltava päätöksensä. Tämä perusteluvelvollisuus merkitsee sitä, että toimen toteuttajan on SEUT 296 artiklan toisen kohdan nojalla esitettävä selkeästi ja yksiselitteisesti mainitun toimen taustalla ole päättely siten, että yhtäältä niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että toisaalta unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden (tuomio 25.2.2003, Strabag Benelux v. neuvosto, T‑183/00, EU:T:2003:36, 55 kohta; tuomio 24.4.2013, Evropaïki Dynamiki v. komissio, T-32/08, ei julkaistu, EU:T:2013:213, 37 kohta ja tuomio 16.5.2019, Transtec v. komissio, T-228/18, EU:T:2019:336, 91 kohta).

35      Näin ollen hallintoelinten velvollisuus perustella päätöksensä ei ainoastaan ilmennä yleisesti hallinnon toiminnan avoimuutta, vaan sen johdosta yksityisen on myös voitava kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena päättää, onko hänelle hyödyllistä saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Yhtäältä perusteluvelvollisuus ja toisaalta tehokasta oikeussuojaa koskeva perusoikeus ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattu tehokkaita oikeussuojakeinoja koskeva oikeus liittyvät siis läheisesti toisiinsa. Perusteluvelvollisuus toisin sanoen auttaa osaltaan takaamaan tehokkaan oikeussuojan (ks. vastaavasti tuomio 10.10.2012, Sviluppo Globale v. komissio, T-183/10, ei julkaistu, EU:T:2012:534, 40 kohta ja tuomio 4.7.2017, European Dynamics Luxembourg ym. v. Euroopan unionin rautatievirasto, T-392/15, EU:T:2017:462, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36      Tästä seuraa, että kysymystä siitä, onko perusteluvelvollisuutta noudatettu, on arvioitava lähtökohtaisesti niiden tietojen perusteella, jotka kantajilla oli viimeistään kannetta nostettaessa. Perusteluja ei siten voida täsmentää ensimmäistä kertaa ja jälkikäteen tuomioistuimissa, ja se, että tuomioistuimet ottavat huomioon käsittelyn kuluessa esitettyjä seikkoja, on perusteltua vain poikkeustapauksissa (ks. tuomio 4.7.2017, European Dynamics Luxembourg ym. v. Euroopan unionin rautatievirasto, T-392/15, EU:T:2017:462, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37      Perusteluja koskevaa vaatimusta on lisäksi arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 11.7.2013, Ziegler v. komissio, C‑439/11 P, EU:C:2013:513, 116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 4.7.2017, European Dynamics Luxembourg ym. v. Euroopan unionin rautatievirasto, T-392/15, EU:T:2017:462, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38      Varainhoitoasetukseen ja sen liitteeseen I sisältyvissä unionin julkisia hankintoja koskevissa säännöissä täsmennetään hankintaviranomaisen perusteluvelvollisuutta. Erityisesti varainhoitoasetuksen 170 artiklassa ja mainitun asetuksen liitteessä I olevassa 31 artiklassa säädetään hylättyjen tarjoajien osalta kaksivaiheisista perusteluista.

39      Hankintaviranomainen ilmoittaa ensin kaikille hylätyille tarjoajille niiden tarjouksen hylkäämisestä ja kyseisen hylkäämisen syistä. Varainhoitoasetuksen 170 artiklan 3 kohdassa ja mainitun asetuksen liitteessä I olevassa 31.2 kohdassa säädetään myös, että jos hylätty tarjoaja, joka ei ole poissulkemistilanteessa ja joka täyttää valintaperusteet, sitä kirjallisesti pyytää, hankintaviranomainen ilmoittaa sille mahdollisimman nopeasti ja viimeistään 15 päivän kuluessa kyseisen pyynnön vastaanottamisesta valitun tarjouksen ominaisuudet ja sen edut muihin tarjouksiin nähden, maksetun hinnan tai sopimuksen arvon sekä valitun tarjoajan nimen.

40      Tämä perustelujen esittäminen kahdessa vaiheessa on perusteluvelvollisuuden tavoitteen mukaista, jona on – kuten edellä 34 ja 35 kohdassa on täsmennetty –, yhtäältä antaa niille, joita toimenpide koskee, mahdollisuus saada selville sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus tutkia toimenpiteen laillisuus (ks. vastaavasti tuomio 4.7.2017, European Dynamics Luxembourg ym. v. Euroopan unionin rautatievirasto, T‑392/15, EU:T:2017:462, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41      Koska jonkin toimen perustelemista koskeva velvollisuus riippuu – kuten edellä 37 kohdassa on huomautettu – siitä tosiasiallisesta ja oikeudellisesta asiayhteydestä, jossa toimi on annettu, nyt käsiteltävässä asiassa on otettava huomioon myös poikkeuksellisen alhaisiin tarjouksiin sovellettavat oikeussäännöt.

42      Varainhoitoasetuksen liitteessä I olevassa 23.1 kohdassa säädetään tässä yhteydessä, että ”jos tarjouksessa esitetty hinta tai siinä esitetyt kustannukset vaikuttavat tietyn sopimuksen yhteydessä poikkeuksellisen alhaisilta, hankintaviranomaisen on pyydettävä kirjallisesti lisätietoja merkityksellisiksi katsomistaan hinnan tai kustannusten osista ja annettava tarjoajalle mahdollisuus huomautusten esittämiseen”.

43      Varainhoitoasetuksen liitteessä I olevan 23.2 kohdan mukaan hankintaviranomainen ”voi hylätä tarjouksen vain siinä tapauksessa, että esitetyt todisteet eivät tyydyttävästi selitä tarjotun hinnan tai ilmoitettujen kustannusten alhaista tasoa”. Lisäksi ”jos hankintaviranomainen toteaa, että tarjous on poikkeuksellisen alhainen sen takia, että se ei ole sovellettavien ympäristö-, sosiaali- ja työlainsäädäntöön liittyvien velvoitteiden mukainen, sen on hylättävä tarjous”.

44      Poikkeuksellisen alhaisen tarjouksen käsitettä ei ole määritelty varainhoitoasetuksen säännöksissä. On kuitenkin katsottu, että sitä, onko tarjous poikkeuksellisen alhainen, on arvioitava tarjouksen eri osiin ja kyseessä olevaan suoritukseen nähden (ks. tuomio 4.7.2017, European Dynamics Luxembourg ym. v. Euroopan unionin rautatievirasto, T-392/15, EU:T:2017:462, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45      Hankintaviranomaisen velvollisuus tutkia tarjouksen vakavuus perustuu tarjouksen luotettavuutta koskeviin ennalta vallitseviin epäilyihin, koska varainhoitoasetuksen liitteessä I olevan 23.1 kohdan pääasiallisena tarkoituksena on se, ettei tarjoajaa voida syrjäyttää tarjouspyyntömenettelyssä ilman, että tällä olisi ollut tilaisuus perustella poikkeuksellisen alhaiselta vaikuttavan tarjouksensa sisältö. Näin ollen arviointikomitean on ainoastaan silloin, kun on olemassa tällaisia epäilyjä, pyydettävä tarkoituksenmukaisiksi katsomiaan täsmennyksiä tarjouksen eri osista ennen kuin se mahdollisesti hylkää tarjouksen mainitussa liitteessä olevan 23.2. kohdan nojalla. Siinä tapauksessa, että tarjous ei vaikuta kyseisessä 23.1 kohdassa tarkoitetulla tavalla poikkeuksellisen alhaiselta, tätä kohtaa ei sitä vastoin sovelleta (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 6.7.2005, TQ3 Travel Solutions Belgium v. komissio, T-148/04, EU:T:2005:274, 49 ja 50 kohta; tuomio 5.11.2014, Computer Resources International (Luxembourg) v. komissio, T-422/11, EU:T:2014:927, 57 kohta ja tuomio 4.7.2017, European Dynamics Luxembourg ym. v. Euroopan unionin rautatievirasto, T-392/15, EU:T:2017:462, 85 kohta).

46      Oikeuskäytännöstä ilmenee, että tällaisia epäilyjä voi olla muun muassa silloin, jos on epävarmuutta yhtäältä siitä, onko tarjous sen maan lainsäädännön mukainen, jossa palvelut on tarkoitus suorittaa, kun on kyse henkilöstön palkoista, maksuista sosiaaliturvajärjestelmään, työterveyttä ja ‑turvallisuutta koskevien sääntöjen noudattamisesta ja tappiollisesta myynnistä, ja toisaalta siitä, sisältääkö ehdotettu hinta kaikki kustannukset, jotka aiheutuvat tarjouksen teknisistä seikoista (ks. tuomio 4.7.2017, European Dynamics Luxembourg ym. v. Euroopan unionin rautatievirasto, T-392/15, EU:T:2017:462, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47      Edellä esitetystä seuraa, että hankintaviranomainen arvioi sitä, ovatko tarjoukset poikkeuksellisen alhaisia, kahdessa vaiheessa.

48      Hankintaviranomainen arvioi aluksi, ”vaikuttavatko” tarjouksessa esitetty hinta tai siinä esitetyt kustannukset poikkeuksellisen alhaisilta. Verbin ”vaikuttaa” käyttäminen varainhoitoasetuksen liitteessä I olevassa 23.1 kohdassa merkitsee sitä, että hankintaviranomainen arvioi tarjouksen poikkeuksellisen alhaista luonnetta ensi näkemältä, eikä sitä, että se arvioi kunkin tarjouksen eri osia viran puolesta yksityiskohtaisesti sen toteamiseksi, ettei tarjous ole poikkeuksellisen alhainen tarjous. Hankintaviranomaisen on siis tässä ensimmäisessä vaiheessa määritettävä yksinomaan, sisältyykö esitettyyn tarjoukseen jokin seikka, joka voi herättää epäilyn siitä, että tarjous saattaa olla poikkeuksellisen alhainen. Tilanne on näin muun muassa, kun tarjouksessa esitetty hinta on huomattavasti alhaisempi kuin muissa tarjouksissa esitetty hinta tai tavanomainen markkinahinta. Jos esitettyihin tarjouksiin ei sisälly tällaista seikkaa eivätkä ne siis vaikuta poikkeuksellisen alhaisilta, hankintaviranomainen voi jatkaa niiden arvioimista ja hankintasopimuksen sopimuspuolen valintamenettelyä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 4.7.2017, European Dynamics Luxembourg ym. v. Euroopan unionin rautatievirasto, T-392/15, EU:T:2017:462, 88 kohta).

49      Jos sitä vastoin on olemassa seikkoja, jotka voivat herättää epäilyn siitä, että tarjous saattaa olla poikkeuksellisen alhainen, hankintaviranomaisen on tämän jälkeen tarkasteltava kyseisen tarjouksen eri osia varmistuakseen siitä, ettei se ole poikkeuksellisen alhainen. Tämän tehdessään hankintaviranomaisella on velvollisuus antaa kyseessä olevan tarjouksen tekijälle mahdollisuus esittää syyt, joiden vuoksi tarjouksen tekijä katsoo, ettei sen tarjous ole poikkeuksellisen alhainen. Hankintaviranomaisen on seuraavaksi arvioitava esitetyt selitykset ja määritettävä, onko kyseessä oleva tarjous poikkeuksellisen alhainen, jolloin hankintaviranomaisen velvollisuutena on hylätä se (tuomio 4.7.2017, European Dynamics Luxembourg ym. v. Euroopan unionin rautatievirasto, T-392/15, EU:T:2017:462, 89 kohta).

50      Unionin yleisellä tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus lausua hankintaviranomaiselle hylättyyn tarjoajaan nähden kuuluvasta perusteluvelvollisuudesta silloin, kun sillä on tarjousten arviointivaiheessa ollut epäilyjä siitä, onko jätetty tarjous poikkeuksellisen alhainen, ja kun se on kyseessä olevaa tarjoajaa kuultuaan ja perusteellisemman arvioinnin suoritettuaan katsonut, ettei kyseinen tarjous ollut poikkeuksellisen alhainen. Se on erityisesti todennut, että riittävien perustelujen esittämiseksi siitä, että hyväksytty tarjous ei ole perusteellisen arvioinnin jälkeen ollut poikkeuksellisen alhainen, hankintaviranomaisen on esitettävä päättely, jonka tehtyään se on yhtäältä katsonut, että kyseinen tarjous on ennen kaikkea taloudellisilta ominaisuuksiltaan etenkin sen maan lainsäädännön mukainen, jossa palvelut on tarkoitus suorittaa, kun on kyse henkilöstön palkoista, maksuista sosiaaliturvajärjestelmään sekä työterveyttä ja ‑turvallisuutta koskevien sääntöjen noudattamisesta, ja toisaalta varmistanut, että ehdotettu hinta sisälsi kaikki kustannukset, jotka aiheutuvat mainitun tarjouksen teknisistä seikoista (ks. tuomio 4.7.2017, European Dynamics Luxembourg ym. v. Euroopan unionin rautatievirasto, T-392/15, EU:T:2017:462, 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51      Hankintaviranomaisella olevan perusteluvelvollisuuden laajuudesta sen katsoessa, että hyväksytty tarjous ei vaikuta poikkeuksellisen alhaiselta, on todettava, että edellä 42–45 kohdassa mainituista säännöistä, jotka koskevat poikkeuksellisen alhaisia tarjouksia, ja erityisesti siitä, että hankintaviranomainen arvioi aluksi vain ensi näkemältä sitä, onko tarjous poikkeuksellisen alhainen, ilmenee, että hankintaviranomaisen perusteluvelvollisuus on suppea. Siinä, että hankintaviranomainen velvoitetaan esittämään yksityiskohtaisesti syyt, joiden vuoksi tarjous ei sen mukaan näytä poikkeuksellisen alhaiselta, ei näet otettaisi huomioon eron tekemistä varainhoitoasetuksen liitteessä I olevan 23 kohdan mukaisen arvioinnin kahden eri vaiheen välillä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 4.7.2017, European Dynamics Luxembourg ym. v. Euroopan unionin rautatievirasto, T-392/15, EU:T:2017:462, 92 kohta).

52      Erityisesti silloin kun hankintaviranomainen hyväksyy tarjouksen, sen ei tarvitse mainita nimenomaisesti syitä, joiden vuoksi sen hyväksymä tarjous ei sen mielestä vaikuttanut poikkeuksellisen alhaiselta, vastatessaan sille varainhoitoasetuksen 170 artiklan 3 kohdan mukaisesti esitettyihin perustelupyyntöihin. Jos hankintaviranomainen hyväksyy mainitun tarjouksen, tästä seuraa näet implisiittisesti mutta väistämättä, että se on katsonut, ettei ole ollut olemassa seikkoja, jotka osoittavat, että tarjous on poikkeuksellisen alhainen. Tällaiset syyt on sen sijaan annettava tiedoksi hylätylle tarjoajalle, joka niitä nimenomaisesti pyytää (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 4.7.2017, European Dynamics Luxembourg ym. v. Euroopan unionin rautatievirasto, T-392/15, EU:T:2017:462, 93 kohta).

53      Se, että hankintaviranomaista vaaditaan perustelemaan hylätyn tarjoajan pyynnöstä se, että valittu tarjous ei ole poikkeuksellisen alhainen, mahdollistaa näet varainhoitoasetuksen 170 artiklan 3 kohdan ja tämän saman asetuksen liitteessä I olevan 31.2 kohdan säännösten noudattamisen, koska tällaisilla perusteluilla hylätylle tarjoajalle annetaan tietoa yhdestä merkittävästä seikasta, joka koskee valitun tarjouksen ominaisuuksia ja sen etuja muihin tarjouksiin nähden (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 15.10.2013, European Dynamics Belgium ym. v. EMA, T-638/11, ei julkaistu, EU:T:2013:530, 66 kohta ja tuomio 2.2.2017, European Dynamics Luxembourg ja Evropaïki Dynamiki v. komissio, T-74/15, ei julkaistu, EU:T:2017:55, 51 kohta).

54      Oikeuskäytännön mukaan ei myöskään riitä, että hankintaviranomainen tyytyy toteamaan pelkästään, että myöntämismenettelyssä valittu tarjous ei ole poikkeuksellisen alhainen, tai huomauttamaan, että se on katsonut, ettei mainittu tarjous ole poikkeuksellisen alhainen (ks. vastaavasti tuomio 2.2.2017, European Dynamics Luxembourg ja Evropaïki Dynamiki v. komissio, T-74/15, ei julkaistu, EU:T:2017:55, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55      Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että komissio on 2.7.2020 ja 3.7.2020 päivätyillä kirjeillään (ks. edellä 3 ja 5 kohta) tyytynyt aluksi varainhoitoasetuksen 170 artiklan ja saman asetuksen liitteessä I olevan 31 kohdan mukaisesti ilmoittamaan kantajille, että niiden tarjous oli hylätty, ja liittämään kyseisiin kirjeisiin otteen niiden tarjousta koskevasta arviointikomitean kertomuksesta ja tämän jälkeen toimittamaan kantajille niiden kirjallisesta pyynnöstä tarjouskilpailun voittajan nimen ja kyseisen kertomuksen erään toisen otteen, josta oli tarkoitus selvitä hyväksytyn tarjouksen ominaisuudet ja sen edut muihin tarjouksiin verrattuna. Tästä viimeksi mainitusta otteesta ilmenee, että kantajille ilmoitetut valitun tarjouksen yksityiskohdat koskivat tarjouksen hintaa, sen taloudellisesta osasta saamaa pistemäärää ja sen hinta-laatusuhdetta, sellaisena kuin se on ilmaistu sen lopullisessa pistemäärässä, lukuun ottamatta vain kyseisen tarjouksen teknisiä seikkoja. Tässä vaiheessa ilmoitetut yksityiskohdat eivät etenkään koskeneet mitenkään valitun tarjouksen hinnan tutkimista siltä kannalta, onko se mahdollisesti poikkeuksellinen alhainen.

56      Kantajat pyysivät 10.7.2020 päivätyllä kirjeellä (ks. edellä 7 kohta) komissiota vahvistamaan muun muassa, että se on tarkastanut, että hyväksyttyyn tarjoukseen ei sen hinnan perusteella sisältynyt ”sosiaalisen polkumyynnin” riskiä, ja vetosivat siihen, että niiden tarjouksen hinta oli realistinen ja kilpailukykyinen, kun otetaan huomioon markkinaolosuhteet, niiden kokemus komission sopimuskumppanina ja sopimuksen täyttämiseen liittyvät riskit, joita aiheutuisi tarjouksesta, jonka hinta on huomattavasti alhaisempi kuin niiden tarjous.

57      On totta, että kantajat eivät ole nimenomaisesti vedonneet poikkeuksellisen alhaisen tarjouksen käsitteeseen. Kantajat ovat kuitenkin – kuten ne ovat väittäneet kannekirjelmässään, eikä komissio ole tätä kiistänyt vastinekirjelmässään tai vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen – selvästi maininneet poikkeuksellisen alhaisen tarjouksen esittämiseen liittyvät mahdolliset seuraukset eli sosiaalisen polkumyynnin riskin, koska tällainen tarjous saattaisi olla ristiriidassa niiden maiden lainsäädännön kanssa, joissa palvelut on tarkoitus suorittaa, kun on kyse henkilöstön palkoista, maksuista sosiaaliturvajärjestelmään sekä työterveydestä ja –turvallisuudesta, ja palvelujen tarjoamisen jatkuvuudelle aiheutuvan riskin.

58      Tältä osin on todettava, että komissio on tyytynyt vastaamaan 20.7.2020 päivätyssä kirjeessään, että tarjouskilpailun voittajan tarjouksen taloudellista osaa koskeva yksityiskohtainen analyysi oli osoittanut, että tarjous oli niiden maiden markkinaehtojen mukainen, joista käsin sopimuskumppanit ja niiden alihankkijat suorittaisivat pyydetyt palvelut.

59      Komission 2.7.2020 päivätystä kirjeestä ilmenee kuitenkin, että kantajien muodostaman konsortion erästä A esittämää yhteistä tarjousta ei ole hyväksytty, koska sitä ei ole pidetty kokonaistaloudellisesti edullisimpana tarjouksena. Komission kantajille toimittamista arviointikomitean kertomuksen kahdesta otteesta (ks. edellä 4 ja 6 kohta) ilmenee, että niiden tarjouksen kokonaispistemäärän ja hyväksytyn tarjouksen kokonaispistemäärän välinen ero on alle 7,72 pistettä. Siitä ilmenee myös, että tämä ero johtui kokonaan siitä, että kantajien esittämän hinnan ja tarjouskilpailun voittajan esittämän hinnan välinen ero on merkittävä eli se on 6 644 356,26 euroa, minkä vuoksi taloudellista osaa koskevan pistemäärän ero on 9,19 pistettä kantajien tarjouksen haitaksi, kun taas laatua koskevan pistemäärän osalta niiden tarjoukselle on annettu 1,47 pistettä enemmän kuin hyväksytylle tarjoukselle.

60      Kun otetaan huomioon se, että ainoastaan kantajien muodostama konsortio ja tarjouskilpailun voittaja olivat tehneet tarjouksen erästä A ja että näin ollen oli olemassa vain yksi vertailukohta eli kantajien tarjouksen hinta, jonka perusteella voitiin todeta, viittasiko jokin siihen, että valitun tarjouksen hintaa voitiin pitää poikkeuksellisen alhaisena, komissio ei siis voinut tyytyä toteamaan, että valittu tarjous oli niiden maiden markkinaehtojen mukainen, joista käsin sopimuskumppanit ja niiden alihankkijat suorittaisivat kyseessä olevat palvelut. Kun otetaan huomioon se, että hintaa koskeva valintaperuste on ollut ratkaiseva tarjousten luokittelussa ja että hyväksytyn tarjouksen hinta oli sen ainoa sille ominainen etu muihin tarjouksiin verrattuna, asianmukaisen vastauksen antamiseksi kantajien pyyntöön komission olisi pitänyt toimittaa ainakin tiedot, jotka koskivat sitä prosentteina määritettyä osaa hankintasopimuksesta, joka teetettäisiin alihankintana, sekä maita, joista käsin kyseessä olevat palvelut suoritettaisiin, kuten se on tehnyt vastinekirjelmässään ja istunnossa, jolloin kantajat olisivat voineet ymmärtää paremmin syyt, joiden vuoksi näiden kahden tarjouksen hinnat erosivat toisistaan. Tällaisten tietojen perusteella kantajilla olisi myös ollut riittävästi seikkoja niiden syiden selvittämiseksi, joiden vuoksi komissio oli katsonut, ettei hyväksytty tarjous vaikuttanut poikkeuksellisen alhaiselta, ja ne olisivat siis voineet mahdollisesti riitauttaa tämän arvioinnin perusteltavuuden.

61      Koska komissio on 20.7.2020 päivätyssä kirjeessään tyytynyt perustelemaan pelkällä väitteellä sen, että valitun tarjouksen hinta ei ollut poikkeuksellisen alhainen, se ei ole noudattanut sille käsiteltävän asian olosuhteissa kuuluvaa perusteluvelvollisuutta.

62      Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa ensinnäkään komission väitteellä, jonka mukaan on olemassa erityisiä sääntöjä, jotka liittyvät poikkeuksellisen alhaisten tarjousten mahdollista olemassaoloa koskevien perustelujen laajuuteen ja joita sovelletaan yksinomaan silloin kun on epäilyjä siitä, onko valitun tarjouksen hinta normaalihinta, mistä ei ole kyse nyt käsiteltävässä asiassa.

63      Tämä väite perustuu 10.9.2019 annetun tuomion Trasys International ja Axianseu – Digital Solutions v. EASA (T-741/17, EU:T:2019:572) – johon komissio viittaa ja jossa täsmennetään, että kun on olemassa jokin seikka, jotka voi herättää epäilyn siitä, että kyse on poikkeuksellisen alhaisista tarjouksista, hankintaviranomaisen on annettava hylätylle tarjoajalle, joka sitä nimenomaisesti pyytää, tiedoksi ne syyt, joiden perusteella on mahdollista ymmärtää, miksi hankintaviranomaisen valitsema tarjous ei sen mielestä vaikuttanut poikkeuksellisen alhaiselta – 49 kohdan virheelliseen tulkintaan.

64      Tässä 10.9.2019 annetun tuomion Trasys International ja Axianseu – Digital Solutions v. EASA (T-741/17, EU:T:2019:572) kohdassa kyseisen tuomion taustalla olevaan asiaan sovelletaan ohjetta, jonka unionin yleisen tuomioistuin on vahvistanut 4.7.2017 annetun tuomion European Dynamics Luxembourg ym. v. Euroopan unionin rautatievirasto (T-392/15, EU:T:2017:462) 93 kohdassa, johon tuossa kohdassa viitataan nimenomaisesti, ja jossa täsmennetään, että ne syyt, joiden vuoksi hankintaviranomainen ei ole katsonut, että tarjous vaikuttaa poikkeuksellisen alhaiselta, on annettava tiedoksi hylätylle tarjoajalle, joka niitä nimenomaisesti pyytää (ks. vastaavasti myös tuomio 2.2.2017, European Dynamics Luxembourg ja Evropaïki Dynamiki v. komissio, T-74/15, ei julkaistu, EU:T:2017:55, 49 kohta).

65      Näin ollen on todettava, että – toisin kuin komissio väittää – täsmennystä, jonka unionin yleisen tuomioistuimen väitetään esittäneen etenkin 10.9.2019 annetun tuomion Trasys International ja Axianseu – Digital Solutions v. EASA (T-741/17, EU:T:2019:572) 49 kohdassa, on tulkittava kyseiseen tuomioon johtaneen asian erityisessä asiayhteydessä, jossa oli osoitettu, että useiden tarjoajien ehdottamiin hintoihin liittyi epäilyjä (ks. etenkin mainitun tuomion 47 kohta), eikä sillä voida kyseenalaistaa periaatetta, jonka mukaan syyt, joiden vuoksi hankintaviranomainen ei ole katsonut, että hyväksytty tarjous vaikutti poikkeuksellisen alhaiselta, ja jotka ovat osa arviointia, joka liittyy tarjouksen ominaisuuksiin ja sen etuihin muihin tarjouksiin nähden, on annettava tiedoksi hylätylle tarjoajalle, joka sitä nimenomaisesti pyytää (ks. edellä 52 ja 53 kohta).

66      Edellä 56 ja 57 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella on osoitettu, että kantajat ovat esittäneet tätä koskevan pyynnön.

67      Komissio esittää toiseksi lähinnä, että varainhoitoasetuksessa ei säädetä mistään hankintaviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa hylätylle tarjoajalle, joka sitä pyytää, niitä syitä, joiden vuoksi hankintaviranomainen ei ole pitänyt hyväksyttyä tarjousta poikkeuksellisen alhaisena, varsinkaan kun kyseisen asetuksen liitteessä I olevan 23.1 kohdan mukaan tätä seikkaa arvioidaan vasta siinä tapauksessa, että tarjous vaikuttaa poikkeuksellisen alhaiselta.

68      Ei kuitenkaan voida hyväksyä sitä, että hankintaviranomainen vain vetoaa tähän säännökseen ja sivuuttaa näin varainhoitoasetuksen 170 artiklan 3 kohdassa säädetyn velvollisuuden ilmoittaa hylätylle tarjoajalle, joka pyytää sitä kirjallisesti, valitun tarjouksen ominaisuudet ja edut, joihin kuuluvat kiistatta syyt, joiden vuoksi tämä tarjous ei ole vaikuttanut poikkeuksellisen alhaiselta. Kuten edellä 53 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, komissio ei siis voinut vain todeta, ettei se ole katsonut, että valittu tarjous vaikutti poikkeuksellisen alhaiselta, täsmentämättä kantajille, jotka olivat sitä nimenomaisesti pyytäneet, niitä syitä, joiden johdosta se oli tehnyt tämän päätelmän.

69      Komissio on tosin esittänyt asian käsittelyn aikana joitakin selityksiä, joiden mukaan lähinnä suuri osa hyväksytyssä tarjouksessa tarkoitetuista palveluista teetettäisiin alihankintana enimmäkseen Kreikassa ja Romaniassa, joten palvelujen suorituspaikkoihin liittyvät palkkaerot selittävät sen mukaan esitettyjen tarjousten välisen huomattavan hintaeron. Riippumatta siitä, ovatko nämä selitykset perusteltuja, niitä ei kuitenkaan voida ottaa huomioon. Edellä 36 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että huomioon voidaan ottaa vain tiedot, jotka kantajat ovat saaneet ennen nyt käsiteltävän kanteen nostamista, koska perusteluja ei lähtökohtaisesti voida selventää ensimmäistä kertaa ja jälkikäteen tuomioistuimissa.

70      Kun otetaan huomioon komission 20.7.2020 päivätyssä kirjeessään esittämät perustelut sekä sen aikaisempiin kirjeisiin ja niiden liitteinä oleviin arviointikomitean kertomuksen otteisiin sisältyvät tiedot, ei voida kuitenkaan katsoa, että kantajat olisivat voineet saada tietoonsa kaikki ARHS–IBM-konsortion tarjouksen eri osia koskevat tiedot, joiden perusteella komissio saattoi katsoa, ettei kyseinen tarjous vaikuttanut poikkeuksellisen alhaiselta.

71      Kaiken edellä esitetyn perusteella nyt käsiteltävä kanneperuste, joka perustuu pääosin perustelujen puutteellisuuteen niiden syiden osalta, joiden vuoksi hankintaviranomainen katsoi, ettei valitun tarjoajan tarjous vaikuttanut poikkeuksellisen alhaiselta, on hyväksyttävä ja riidanalainen päätös on siis kumottava, eikä ole tarpeen tutkia ensimmäistä kanneperustetta, joka perustuu kyseisen päätöksen aineelliseen lainmukaisuuteen ja jonka mukaan hankintaviranomainen on katsonut virheellisesti, ettei mainittu tarjous ollut poikkeuksellisen alhainen (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 10.10.2012, Sviluppo Globale v. komissio, T-183/10, ei julkaistu, EU:T:2012:534, 46 kohta ja tuomio 10.9.2019, Trasys International ja Axianseu – Digital Solutions v. EASA, T-741/17, EU:T:2019:572, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), eikä lausua kantajien pyynnöstä näytön esittämiseksi ja tämän pyynnön tutkittavaksi ottamisesta, jonka komissio on kiistänyt.

 Oikeudenkäyntikulut

72      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut niiden vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan komission 2.7.2020 antama päätös, jolla yhtäältä hylätään Sopra Steria Beneluxin ja Unisys Belgiumin tekemä yhteinen tarjous tarjouspyyntömenettelyssä, jonka viitenumero on TAXUD/2019/OP/0006 ja joka koskee palveluja verotuksen ja tulliliiton pääosaston tietoteknisten alustojen määrittelemiseksi, kehittämiseksi, ylläpitämiseksi ja kolmannen tason tuen toimittamiseksi, ja toisaalta tehdään hankintasopimus toisen tarjouksen tehneen konsortion kanssa, kumotaan erän A osalta.

2)      Komissio velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Sorpa Steria Beneluxille ja Unisys Belgiumille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Spielmann

Öberg

Mastroianni

Julistettiin Luxemburgissa 1 päivänä joulukuuta 2021.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.