UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

4 päivänä syyskuuta 2015 (*)

EMOTR – Tukiosasto – Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto – Rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot – Tilatukijärjestelmä – Olennaiset valvontatoimet – Lisävalvonta – Asetuksen (EY) N:o 796/2004 51, 53, 73 ja 73 a artikla 

Asiassa T‑245/13,

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehinään aluksi C. Murrell, M. Holt ja E. Jenkinson, sittemmin Holt, avustajinaan QC D. Wyatt ja barrister V. Wakefield,

kantajana

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään P. Rossi ja K. Skelly,

vastaajana,

jossa vaaditaan kumoamaan osittain Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 26.2.2013 tehty komission täytäntöönpanopäätös 2013/123/EU (EUVL L 67, s. 20) siltä osin kuin se koskee päätöksen liitteessä 1 mainittua alamomenttia, joka liittyy 5,19 prosentin ekstrapoloituun korjaukseen, jota sovellettiin Pohjois-Irlannissa (Yhdistynyt kuningaskunta) varainhoitovuonna 2010 toteutettuihin menoihin, jotka olivat 16 513 582,57 euroa,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. E. Martins Ribeiro (esittelevä tuomari) sekä tuomarit S. Gervasoni ja L. Madise,

kirjaaja: hallintovirkamies C. Kristensen,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 3.12.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annettu unionin lainsäädäntö

 Asetus (EY) N:o 1290/2005

1        Yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta koskevan perussäännöstön muodostaa sekä jäsenvaltioiden 16.10.2006 alkaen toteuttamien menojen että Euroopan yhteisöjen komission 1.1.2007 alkaen toteuttamien menojen osalta yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.6.2005 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1290/2005 (EUVL L 209, s. 1).

2        Asetuksen N:o 1290/2005 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (jäljempänä maataloustukirahasto) rahoitetaan jäsenvaltioiden ja unionin välisellä yhteistyöllä maanviljelijöille yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti maksettavat suorat tuet, jotka ovat toteutuneet unionin lainsäädännön mukaisesti.

3        Asetuksen N:o 1290/2005 31 artiklan, jonka otsikkona on ”Sääntöjenmukaisuuden tarkastaminen”, 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jos komissio toteaa, että 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettuja menoja ei ole toteutettu [unionin] sääntöjen mukaisesti, se päättää [unionin] rahoituksen ulkopuolelle jätettävistä määristä 41 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.      Komissio arvioi rahoituksen ulkopuolelle jätettävät menot ottaen huomioon erityisesti todetun sääntöjenvastaisuuden merkittävyyden. Komissio ottaa tällöin huomioon rikkomuksen laadun ja vakavuuden sekä [unionille] aiheutuneen taloudellisen vahingon.

3.      Ennen rahoituksen epäämistä koskevan päätöksen tekemistä komission tarkastuksen tulokset ja asianomaisen jäsenvaltion antamat vastaukset annetaan tiedoksi kirjallisina, minkä jälkeen molemmat osapuolet pyrkivät sopimukseen toteutettavista toimenpiteistä.

Jollei sopimukseen päästä, jäsenvaltio voi pyytää sellaisen menettelyn aloittamista, jolla pyritään sovittamaan yhteen molempien osapuolten kannat neljän kuukauden kuluessa. Menettelyn tuloksista toimitetaan komissiolle kertomus, jonka se tutkii ennen mahdollisen rahoituksen epäämistä koskevan päätöksen tekemistä.”

 Asetus (EY) N:o 885/2006

4        Sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten hyväksymisen sekä maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen osalta 21.6.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 885/2006 (EUVL L 171, s. 90) 11 artiklassa. Mainitun asetuksen 16 artiklassa vahvistetaan lisäksi sovittelumenettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

 Asetukset (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 73/2009

5        Neuvosto antoi yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 270, s. 1). Asetuksella otettiin käyttöön tuotantomääristä riippumaton viljelijöiden tilatuen järjestelmä. Tässä järjestelmässä, joka kyseisen asetuksen 1 artiklan toisessa luetelmakohdassa nimetään ”tilatukijärjestelmäksi”, kootaan yhteen eräitä suoria tukia, joita viljelijöille oli maksettu aiemmin voimassa olleista eri tukijärjestelmistä.

6        Tilatukijärjestelmää käsitellään asetuksen N:o 1782/2003 III osastossa, jonka viisi lukua sisältävät asetuksen 33–71 m artiklan.

7        Asetuksen N:o 1782/2003 III osaston 2 luvussa esitetään viitemäärän vahvistamista koskevat säännöt. Asetuksen 37 artiklan 1 kohdan mukaisesti viitemäärä lasketaan seuraavasti:

”Viitemäärä on liitteessä VI tarkoitettujen tukijärjestelmien mukaisesti viljelijälle 38 artiklassa tarkoitetun viitekauden kunakin kalenterivuonna myönnettyjen tukien kokonaismäärien kolmen vuoden keskiarvo, joka lasketaan ja jota mukautetaan liitteen VII mukaisesti.”

8        Asetuksen N:o 1782/2003 38 artiklassa viitekauden määritellään käsittävän kalenterivuodet 2000, 2001 ja 2002.

9        Asetuksen N:o 1782/2003 III osaston 3 luku koskee tukioikeuksia. Asetuksen 43 artiklassa, jonka otsikkona on ”Tukioikeuksien määrääminen”, säädetään seuraavaa:

”1.      Tukioikeus myönnetään viljelijälle hehtaarikohtaisesti jakamalla viitemäärä niiden kaikkien hehtaarien kolmen vuoden keskiarvolla, jotka viitekaudella oikeuttivat liitteessä VI lueteltuihin suoriin tukiin – –.

Tukioikeuksien kokonaismäärä on yhtä suuri kuin edellä mainittu hehtaarien keskiarvo.

– –”

10      Asetuksen N:o 1782/2003 44 artiklan 2 kohdan alkuperäisessä versiossa ”tukikelpoisilla hehtaareilla” tarkoitetaan ”tilan maatalousalaa, joka on ollut peltona tai pysyvänä laitumena, lukuun ottamatta pysyvillä kasveilla, metsänä tai muussa kuin maatalouskäytössä olleita aloja”.

11      Asetuksen N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 1 jaksossa jäsenvaltioille annettiin oikeus soveltaa tilatukijärjestelmää alueellisella tasolla. Asetuksen 58 artiklassa säädetään tältä osin seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltiot voivat viimeistään 1 päivään elokuuta 2004 mennessä päättää soveltaa 1–4 luvussa säädettyä tilatukijärjestelmää alueellisella tasolla tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

2.      Jäsenvaltioiden on määritettävä alueet objektiivisten perusteiden mukaisesti.

Jäsenvaltioita, joissa on alle kolme miljoonaa tukikelpoista hehtaaria, voidaan pitää yhtenä alueena.

3.      Jäsenvaltion on jaettava 41 artiklassa tarkoitettu enimmäismäärä alueiden kesken objektiivisten perusteiden mukaisesti.”

12      Asetuksen N:o 1782/2003 59 artiklassa vahvistetaan tilatukijärjestelmän alueellistamista koskevat säännöt seuraavasti:

”1.      Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja objektiivisin perustein jäsenvaltiot voivat jakaa koko 58 artiklan nojalla vahvistetun alueellisen enimmäismäärän tai osan siitä kaikkien niiden viljelijöiden kesken, joiden tilat sijaitsevat asianomaisella alueella, mukaan lukien ne viljelijät, jotka eivät täytä 33 artiklassa tarkoitettuja kelpoisuusehtoja.

2.      Jos koko alueellinen enimmäismäärä jaetaan, viljelijät saavat tukioikeuksia, joiden yksikköarvo lasketaan jakamalla 58 artiklan mukaisesti vahvistettu alueellinen enimmäismäärä alueellisesti vahvistetulla 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tukioikeuskelpoisella hehtaarimäärällä.

3.      Jos alueellinen enimmäismäärä jaetaan osittain, viljelijät saavat tukioikeuksia, joiden yksikköarvo lasketaan jakamalla 58 artiklan mukaisesti vahvistetun alueellisen enimmäismäärän vastaava osa alueellisesti vahvistetulla 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tukioikeuskelpoisella hehtaarimäärällä.

Jos viljelijä voi myös saada oikeuksia, jotka lasketaan alueellisen enimmäismäärän jäljelle jäävästä osasta, kunkin hänelle jaetun oikeuden alueellista yksikköarvoa, lukuun ottamatta kesannointioikeuksia, korotetaan viitemäärää vastaavalla määrällä jaettuna hänen 4 kohdan mukaisesti vahvistettujen oikeuksiensa määrällä.

Asetuksen 48 ja 49 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

4.      Oikeuksien määrän viljelijää kohti on oltava yhtä suuri kuin hehtaarimäärä, jonka viljelijä ilmoittaa 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti tilatukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta.”

13      Asetus N:o 1782/2003 kumottiin ja korvattiin 1.1.2009 alkaen yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 73/2009 (EUVL L 30, s. 16).

14      Asetuksen N:o 73/2009 34 artiklan 1 kohdassa, jonka otsikkona on ”Tukikelpoisiin hehtaareihin liittyvien tukioikeuksien aktivoiminen”, säädetään seuraavaa:

”1.      Viljelijälle maksetaan tilatukijärjestelmässä tukea, kun tukikelpoisiin hehtaareihin liittyvät tukioikeudet on aktivoitu. Aktivoidut tukioikeudet antavat oikeuden niissä vahvistettujen määrien saamiseen.”

15      Asetuksen N:o 73/2009 36 artiklassa, jonka otsikkona on ”Tukioikeuksien muuttaminen”, säädetään seuraavaa:

”Hehtaarikohtaisia tukioikeuksia ei saa muuttaa, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.”

 Asetukset (EY) N:o 796/2004 ja (EY) N:o 1122/2009

16      Asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 johdanto-osan 29 ja 55 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(29) Yhdennetyssä järjestelmässä hallinnoituja tukijärjestelmiä koskevien säännösten noudattamista olisi valvottava tehokkaasti. – –

(55)      Yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi olisi toteutettava riittävät toimenpiteet sääntöjenvastaisuuksien ja petosten estämiseksi. Olisi säädettävä erillisistä säännöksistä silloin kun sääntöjenvastaisuuksia havaitaan eri tukijärjestelmien tukikelpoisuusedellytysten osalta.”

17      Asetuksen N:o 796/2004 2 artiklan 22 alakohdan mukaan ”määritetyllä pinta-alalla” tarkoitetaan

”– – pinta-alaa, jonka osalta kaikki tuen myöntämiseksi säädetyt edellytykset täyttyvät. Kun kyseessä on tilatukijärjestelmä, ilmoitettua alaa voidaan pitää määritettynä vain, jos siihen liittyy tosiasiallisesti vastaava määrä tukioikeuksia.”

18      Asetuksen N:o 796/2004 50 artiklan, jonka otsikkona on ”Ilmoitettuihin pinta-aloihin sovellettava laskuperusta”, 1–3 kohdassa säädetään muutettuna seuraavaa:

”1.      Jos pinta-alatukijärjestelmien mukaisissa tukihakemuksissa, lukuun ottamatta asetuksen – – N:o 1782/2003 IV osaston 6, 9 ja 10 c luvussa säädettyä tärkkelysperunan, siementen ja tupakan tukea, havaitaan, että jonkin viljelykasviryhmän määritetty pinta-ala on suurempi kuin tukihakemuksessa ilmoitettu pinta-ala, tuen määrän laskemisessa on otettava huomioon ilmoitettu pinta-ala.

2.      Jos tilatukijärjestelmässä jätetyssä tukihakemuksessa havaitaan, että ilmoitetut tukioikeudet ja ilmoitettu pinta-ala poikkeavat toisistaan, tuki on laskettava alhaisemman määrän perusteella.

3.      Jos pinta-alatukijärjestelmien mukaisten tukihakemusten osalta, lukuun ottamatta asetuksen – – N:o 1782/2003 IV osaston 6, 9 ja 10 c luvussa säädettyä tärkkelysperunan, siementen ja tupakan tukea, yhtenäishakemuksessa ilmoitettu pinta-ala on suurempi kuin kyseiselle viljelykasviryhmälle määritetty ala, tuki on laskettava kyseiselle viljelykasviryhmälle määritetyn pinta-alan perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 51 ja 53 artiklan mukaisten vähennysten ja poissulkemisten soveltamista.

Jos asetuksen – – N:o 1782/2003 III, IV ja IV a osaston mukaisissa tukijärjestelmissä määritetyn kokonaispinta-alan ja tuen saamiseksi ilmoitetun kokonaispinta-alan välinen erotus on enintään 0,1 hehtaaria, määritetty pinta-ala vahvistetaan kuitenkin yhtä suureksi kuin ilmoitettu pinta-ala, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen – – N:o 1782/2003 29 artiklan säännösten soveltamista. Tässä laskennassa otetaan huomioon ainoastaan viljelykasviryhmän tasolla liian suuriksi ilmoitetut pinta-alat.

Toisessa alakohdassa tarkoitettua säännöstä ei sovelleta, jos erotus on yli 20 prosenttia tuen saamiseksi ilmoitetusta kokonaispinta-alasta.”

19      Asetuksen N:o 796/2004 50 artiklan 5 kohta sisältää säännöt, jotka koskevat ilmoitettuihin pinta-aloihin sovellettavaa laskuperustaa niiden pinta-alojen osalta, jotka on ilmoitettu asetuksen N:o 1782/2003 72 artiklassa tarkoitetun durumvehnän erityisen laatupalkkion ja mainitun asetuksen 105 artiklassa tarkoitettujen durumvehnän lisätuen ja erityistuen soveltamiseksi.

20      Asetuksen N:o 796/2004 51 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna 8.5.2009 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 380/2009 (EUVL L 116, s. 9), määritellään ”vähennykset ja poissulkemiset tapauksissa, joissa on ilmoitettu liikaa”, seuraavasti:

”1.       Jos pinta-alatukijärjestelmien, lukuun ottamatta asetuksen – – N:o 73/2009 IV osaston 1 luvun 2 ja 5 jaksossa ja asetuksen – – N:o 1782/2003 IV osaston 10 c luvussa säädettyjä tärkkelysperunan, siementen ja tupakan tukijärjestelmiä, soveltamiseksi ilmoitettu pinta-ala on jonkin viljelykasviryhmän osalta suurempi kuin tämän asetuksen 50 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti määritetty pinta-ala, tuki on laskettava määritetyn pinta-alan perusteella siten, että tuesta vähennetään havaittu erotus kaksinkertaisena, jos ero on yli kolme prosenttia tai yli kaksi hehtaaria mutta enintään 20 prosenttia määritetystä pinta-alasta.

Jos erotus on yli 20 prosenttia määritetystä pinta-alasta, kyseiselle viljelykasviryhmälle ei myönnetä pinta-alaperusteista tukea.

Jos erotus on yli 50 prosenttia, viljelijältä on evättävä vielä kertaalleen tuki siihen määrään asti, joka vastaa ilmoitetun pinta-alan ja tämän asetuksen 50 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti määritetyn pinta-alan erotusta. Tämä määrä on vähennettävä komission asetuksen – – N:o 885/2006 5 b artiklan mukaisesti. Jos määrää ei voida vähentää täysimääräisesti mainitun artiklan mukaisesti havainnon tekovuotta seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana, jäännöksen maksaminen on peruutettava.

2 a.      Jos viljelijä ilmoittaa tukioikeuksia suuremman pinta-alan, mutta ilmoitettu ala täyttää kaikki muut tukikelpoisuusedellytykset, 1 kohdassa säädettyjä vähennyksiä tai poissulkemisia ei sovelleta.

Jos viljelijä ilmoittaa tukioikeuksia suuremman pinta-alan, eikä ilmoitettu ala täytä kaikkia muita tukikelpoisuusedellytyksiä, 1 kohdassa tarkoitettu erotus on kaikki muut tukikelpoisuusedellytykset täyttävän alan ja ilmoitettujen tukioikeuksien määrän välinen erotus.

– –”

21      Asetuksen N:o 796/2004 51 artiklaan lisättiin 2 a kohta asetuksen (EY) N:o 796/2004 muuttamisesta 27.4.2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 659/2006 (EUVL L 116, s. 20). Asetuksen N:o 659/2006 johdanto-osan 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Silloin kun viljelijä ilmoittaa tukioikeuksia suuremman pinta-alan, asetuksen – – N:o 796/2004 50 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tuen laskuperustana on hehtaarimäärä, johon liittyy tukioikeuksia. Jos ilmoitettu ala täyttää kaikki muut tukikelpoisuusedellytykset, kyseisen asetuksen 51 tai 53 artiklan mukaisia vähennyksiä ja poissulkemisia ei ole tarpeen soveltaa. Sen vuoksi kyseisiä säännöksiä olisi selkeytettävä tuolta osin.”

22      Asetuksen N:o 796/2004 53 artikla koskee tahallista liikaa ilmoittamista. Sen ensimmäisessä kohdassa säädetään, että jos ilmoitetun pinta-alan ja asetuksen 50 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti määritetyn pinta-alan välinen erotus aiheutuu tahallisista sääntöjenvastaisuuksista, tukea, joka viljelijälle olisi voitu maksaa asetuksen 50 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti, ei myönnetä kyseisenä kalenterivuonna asianomaisissa tukijärjestelmissä, jos kyseinen erotus on yli 0,5 prosenttia määritetystä pinta-alasta tai yli hehtaari. Asetuksen N:o 796/2004 53 artiklan toisen kohdan mukaan on lisäksi niin, että jos erotus on yli 20 prosenttia määritetystä pinta-alasta, viljelijä suljetaan pois tuen piiristä siihen määrään asti, joka vastaa ilmoitetun pinta-alan ja asetuksen 50 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti määritetyn pinta-alan erotusta.

23      Asetuksen N:o 796/2004 73 artiklassa annetaan perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintää koskevat säännöt. Sen 1 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Viljelijän on palautettava aiheettomasti maksetut määrät, joihin lisätään 3 kohdan mukaisesti lasketut korot.

– –

4.      Edellä 1 kohdassa tarkoitettua palautusvelvollisuutta ei sovelleta, jos maksu on suoritettu toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen tekemän virheen johdosta eikä viljelijä ole voinut kohtuudella havaita virhettä.

Jos virhe kuitenkin liittyy kyseisen maksun laskemiseen liittyviin asiatietoihin, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan, jos takaisinperintää koskevaa päätöstä ei ollut ilmoitettu 12 kuukauden kuluessa maksusta.”

24      Asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklassa, jonka otsikkona on ”Perusteettomien tukioikeuksien takaisinperintä”, säädetään muutettuna seuraavaa:

”1.      Jos sen jälkeen, kun viljelijöille on jaettu tukioikeudet asetuksen (EY) N:o 795/2004 mukaisesti, havaitaan, että tiettyjä tukioikeuksia on myönnetty perusteettomasti, asianomaisen viljelijän on luovutettava perusteettomasti jaetut tukioikeudet asetuksen – – N:o 1782/2003 42 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen varantoon.

– –

Perusteettomasti jaettuja tukioikeuksia ei katsota alun perin jaetuiksi.

2.      Jos sen jälkeen, kun viljelijöille on myönnetty tukioikeudet asetuksen – – N:o 795/2004 mukaisesti, tukioikeuksien arvon havaitaan olevan liian korkea, arvoa mukautetaan vastaavasti. – – Vähennetty arvo on siirrettävä asetuksen – – N:o 1782/2003 42 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen varantoon.

Tukioikeudet katsotaan alun perin myönnetyiksi mukautuksesta johtuvaan arvoon.

2 a.      Jos 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa havaitaan, että asetuksen – – N:o 795/2004 mukaisesti viljelijälle myönnettyjen tukioikeuksien määrä on virheellinen eikä tukioikeuksien aiheeton myöntäminen vaikuta viljelijän saamien tukioikeuksien kokonaisarvoon, jäsenvaltioiden on laskettava uudelleen tukioikeudet ja tapauksen mukaan korjattava viljelijälle myönnettyjen tukioikeuksien laji. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos viljelijä ei ole kohtuudella voinut havaita virheitä.

– –

4.      Perusteettomasti maksetut määrät on perittävä takaisin 73 artiklan mukaisesti.”

25      Asetukseen N:o 796/2004 lisättiin 73 a artikla asetuksen N:o 796/2004 muuttamisesta ja oikaisemisesta 11.2.2005 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 239/2005 (EUVL L 42, s. 3), jonka johdanto-osan 15 perustelukappale kuuluu seuraavasti:

”Olisi vahvistettava säännöt sellaisia tapauksia varten, joissa havaitaan viljelijän saaneen tukioikeuksia perusteettomasti tai joissa kunkin tukioikeuden arvo on tilatukijärjestelmän eri malleja soveltaen vahvistettu virheelliselle tasolle. – –”

26      Asetuksen N:o 796/2004 73 artiklaan lisättiin 2 a kohta asetuksen N:o 796/2004 muuttamisesta 20.8.2007 annetulla komission asetuksella (EY) 972/2007 (EUVL L 216, s. 3), joka tuli voimaan 21.8.2007 ja jota sovelletaan tukihakemuksiin, jotka liittyvät 1.1.2008 alkaviin vuosiin tai palkkiokausiin. Sen johdanto-osan 19 perustelukappale on sanamuodoltaan seuraava:

”Aiheettomasti myönnetyt tukioikeudet eivät joissakin tapauksissa ole vaikuttaneet kokonaisarvoon vaan pelkästään viljelijän tukioikeuksien määrään. Näissä tapauksissa jäsenvaltioiden olisi korjattava tukioikeuksien jakoa tai tapauksen mukaan tukioikeuksien lajia alentamatta niiden arvoa. Säännöstä on sovellettava ainoastaan, jos viljelijä ei ole voinut havaita virhettä.”

27      Asetus N:o 796/2004 kumottiin ja korvattiin 1.1.2010 alkaen neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten täydentävien ehtojen osalta 30.11.2009 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1122/2009 (EUVL L 316, s. 65).

28      Asetuksen N:o 1122/2009 johdanto-osan 78 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tuen maksaminen tilatukijärjestelmässä edellyttää, että tukioikeuksia on sama määrä kuin tukikelpoisia hehtaareita. Järjestelmän soveltamiseksi on sen vuoksi aiheellista säätää, että jos ilmoitetut tukioikeudet ja ilmoitettu pinta-ala eivät vastaa toisiaan, tuen laskennan olisi perustuttava pienempään kokoon. Jotta laskenta ei perustuisi tukioikeuksiin, joita ei ole olemassa, olisi säädettävä, että laskennassa käytettävä tukioikeuksien määrä ei saisi ylittää viljelijän käytössä olevien tukioikeuksien määrää.”

29      Asetuksen N:o 1122/2009 57 artiklan, jonka otsikkona on ”Ilmoitettuihin pinta-aloihin sovellettava laskentaperusta”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos tilatukijärjestelmää koskevan tukihakemuksen osalta

–        ilmoitetut tukioikeudet ja ilmoitettu pinta-ala poikkeavat toisistaan, tuki on laskettava alhaisemman määrän perusteella,

–        ilmoitettujen tukioikeuksien lukumäärä ylittää viljelijän käytettävissä olevien tukioikeuksien lukumäärän, ilmoitettuja tukioikeuksia on vähennettävä viljelijän käytettävissä olevien tukioikeuksien lukumäärään.”

30      Asetuksen N:o 1122/2009 58 artiklassa vahvistetaan ”vähennykset ja epäämiset tapauksissa, joissa pinta-alat on ilmoitettu liian suuriksi”. Se vastaa sisällöltään asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 kohtaa.

31      Asetuksen N:o 1122/2009 87 artiklan toisen kohdan mukaan asetusta sovelletaan tukihakemuksiin, jotka liittyvät 1.1.2010 alkaviin markkinointivuosiin tai palkkiokausiin.

 Asiakirja VI/5330/97

32      Rahoituskorjausten soveltamista koskevat komission suuntaviivat on määritelty 23.12.1997 päivätyssä asiakirjassa VI/5330/97, jonka otsikkona on ”Rahoituksellisten seuraamusten määrittäminen EMOTR:n tukiosaston tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevaa päätöstä valmisteltaessa” (jäljempänä asiakirja VI/5330/97).

33      Asiakirjan VI/5330/97 liitteessä 2, joka koskee Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (jäljempänä EMOTR) tukiosaston tilien tarkastamiseen ja hyväksymiseen liittyvän jäsenvaltioiden toteuttaman valvonnan puutteiden rahoituksellisia seuraamuksia, olevassa osassa ”Johdanto” todetaan seuraavaa:

”Jos komissio havaitsee, että jotakin tiettyä maksua koskeva vaatimus on yhteisön sääntöjen vastainen, rahoitukselliset seuraamukset ovat selvät: jolleivät kansalliset valvontalaitokset ole jo havainneet sääntöjenvastaisuutta ja jollei asianmukaisia korjaavia ja perintään tähtääviä toimenpiteitä ole toteutettu (katso liite 4), komission on evättävä yhteisön talousarviosta tuleva rahoitus. Jos seuraamukset perustuvat useita tositeaineistoja sisältävien menojen tutkimukseen, evättävä määrä lasketaan mahdollisuuksien mukaan ekstrapoloimalla tositeaineistoista otetun edustavan otoksen tutkimuksen tulokset. Kaikissa jäsenvaltioissa on sovellettava samaa ekstrapolointimenetelmää, jossa otetaan huomioon luotettavuus- ja olennaisuustaso, perusjoukon ositus, otoskoko sekä otoksen virheanalyysi rahoituksellisten kokonaisvaikutusten osalta.

Jos jäsenvaltio ei noudata yhteisön sääntöjä maksuvaatimusten tukikelpoisuuden tarkastamisesta, tämä itsessään merkitsee sitä, että maksut rikkovat kyseiseen toimenpiteeseen sovellettavia yhteisön sääntöjä ja asetuksen – – N:o 729/70 8 artiklan mukaista yleistä vaatimusta siitä, että jäsenvaltiot havaitsevat ja estävät sääntöjenvastaisuuksia. Tällaisissa tapauksissa kaikki maksetut vaatimukset eivät välttämättä ole sääntöjenvastaisia, mutta tapauksiin liittyy tavanomaista suurempi riski sääntöjenvastaisten maksujen rahoittamisesta EMOTR:n talousarvioista. Vaikka joissakin räikeimmissä tapauksissa komissiolla on oikeus hylätä kyseiset menot, jos asetuksessa edellytettyä valvontaa ei ole suoritettu, evätyt määrät todennäköisesti ylittävät useissa tapauksissa yhteisölle aiheutuneen taloudellisen vahingon. Taloudellisten vahinkojen arviointi on tämän vuoksi suoritettava rahoituskorjausten arvioinnin yhteydessä.

– –”

34      Asiakirjan VI/5330/97 liitteessä 2 olevassa osassa, jonka otsikko on ”Yksittäisissä tositeaineistoissa olevien virheiden arviointi”, todetaan seuraavaa:

”Rahoituskorjausten laskennassa käytetään sisäisissä ohjesäännöissä jo vahvistettujen menettelyjen perusteella yhtä seuraavista menetelmistä:

a)      sellaisen yksittäisen vaatimuksen hylkääminen, johon ei ole sovellettu vaadittua valvontaa;

b)      sellaisen lasketun summan hylkääminen, joka on laskettu ekstrapoloimalla edustavaan otokseen perustuvista tarkastuksista saadut tulokset koko tarkastelujoukkoon, rajoittuen siihen hallinnonalaan, jolla samanlaisen puutteen voidaan kohtuullisesti olettaa esiintyvän. Jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus esittää todisteita siitä, että ekstrapoloinnin tulokset eivät vastaa kaikkien sellaisten tositeaineistojen, joista otos on otettu, tutkimuksessa saatuja tuloksia.

– –”

35      Asiakirjan VI/5330/97 liitteessä 2 olevassa osassa, jonka otsikko on ”Taloudellisen tappion riskiin perustuva arviointi: kiinteämääräiset korjaukset”, todetaan seuraavaa:

”Koska järjestelmätarkastuksiin liittyvää lähestymistapaa on alettu käyttää laajemmalti, komission yksiköt ovat joutuneet turvautumaan yhä enemmän järjestelmien puutteista aiheutuvien riskien arviointiin. Koska sääntöjenvastaisten maksujen todellista määrää ja täten yhteisölle aiheutuneita taloudellisia menetyksiä ei voida määrittää, komissio on varainhoitovuoden 1990 tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä asti soveltanut kiinteämääräisiä korjauksia, jotka ovat 2, 5 tai 10 prosenttia ilmoitetuista menoista tappioriskin suuruudesta riippuen. Poikkeustapauksissa voidaan soveltaa suurempaa korjauskerrointa aina 100 prosenttiin asti. [Unionin] tuomioistuin on vahvistanut komission oikeuden mainitun kaltaisten korjausten soveltamiseen päättäessään vuositilintarkastuspäätöksiä koskevista valituksista (tuomio asiassa C‑50/94).

– –”

36      Asiakirjan VI/5330/97 liitteessä 2 olevassa osassa, jonka otsikko on ”Kiinteämääräisten korjausten soveltamista koskevat suuntaviivat”, todetaan seuraavaa:

”Kiinteämääräisiä korjauksia voidaan käyttää silloin, kun tilintarkastaja ei voi tarkastuksen tulosten perusteella suorittaa tappioiden arviointia määriteltyjen vahinkojen ekstrapoloinnilla, soveltamalla tilastollisia keinoja tai käyttämällä muuta varmennettua aineistoa, mutta voi päätellä, että jäsenvaltio ei ole tarkastanut asianmukaisesti suoritettujen maksuvaatimusten tukikelpoisuutta.

– – Valvonnan parantamisen laiminlyönti on vakavampaa silloin, kun komissio on jo ilmoittanut jäsenvaltiolle parannuksista, joita se pitää ensiarvoisen tärkeinä yhteisön varojen suojelemiseksi petoksilta ja sääntöjenvastaisuuksilta.

– –

Kun kaikki olennaiset valvontatoimenpiteet on toteutettu, mutta niitä ei ole sovellettu lukumäärän, toistuvuuden tai perusteellisuuden osalta asetuksissa edellytetyllä tavalla, on perusteltua soveltaa 5 prosentin korjausta, koska on mahdollista todeta kohtuullisella varmuudella, että niiden perusteella ei saada riittävää varmuutta vaatimusten sääntöjenmukaisuudesta ja että EMOTR:[ää]n kohdistunut riski on ollut merkittävä.

– –”

 Unionin taloudellisten etujen suojaamista koskeva unionin lainsäädäntö

37      Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1), jossa otetaan käyttöön oikeudellinen kehys kaikille unionin politiikan kattamille aloille, johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi päätetyt toimenpiteet ja seuraamukset ovat tukijärjestelmien erottamaton osa; niillä on oma tarkoituksensa, joka jättää jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten arvioitavaksi asianomaisten taloudellisten toimijoiden toimintatavat rikosoikeuden alalla; niiden tehokkuus on varmistettava [unionin] normin välittömällä vaikutuksella ja [unionin] kaikkien toimenpiteiden täydellisellä toteuttamisella, jos tätä tulosta ei ole voitu saavuttaa suojatoimenpiteillä, – –”

38      Asetuksen N:o 2988/95 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Euroopan [unionin] taloudellisten etujen suojaamiseksi annetaan yleinen säännöstö [unionin] oikeuteen kohdistuvia väärinkäytöksiä [koskevista] yhtenäisistä tarkastuksista sekä hallinnollisista toimenpiteistä ja seuraamuksista.

2.      Väärinkäytösten tunnusmerkit toteuttaa jokainen [unionin] oikeuden säännöksen tai määräyksen rikkominen, joka johtuu taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja jonka tuloksena on tai voisi olla vahinko [unionin] yleiselle talousarviolle tai [unionin] hoidossa oleville talousarvioille, joko suoraan [unionin] puolesta kannettujen omien varojen vähenemisen tai lakkaamisen taikka perusteettoman menon takia.”

39      Asetuksen N:o 2988/95 2 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Hallinnollista seuraamusta ei voi määrätä, jos seuraamuksesta ei ole ennen väärinkäyttöä säädetty [unionin] säännöksellä. Jos [unionin] säännöstöihin sisältyviä hallinnollisia seuraamuksia koskevia säännöksiä muutetaan myöhemmin, sovelletaan lievempiä määräyksiä takautuvasti.”

40      Asetuksen N:o 2988/95 5 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tahallisista tai huolimattomuudesta johtuvista väärinkäytöksistä voi seurata seuraavia hallinnollisia seuraamuksia:

– –

c)      [unionin] säädösten mukaan myönnetyn etuuden takaisinperiminen kokonaan tai osittain, vaikka toimija on saanut aiheettomasti vain osan tästä etuudesta,

d)      etuuden saamisen epääminen tai takaisinperiminen tietyksi väärinkäytösten jälkeiseksi ajaksi,

– –”

 Asian tausta

41      Komission yksiköt suorittivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa 9.–13.11.2009 tutkinnan, jossa selvitettiin, kuinka hyvin Pohjois-Irlannin (Yhdistynyt kuningaskunta) tilatukijärjestelmässä oli vuonna 2010 sovellettu toteutettujen menojen rahoittamista koskevia sääntöjä hakemusvuoden 2009 osalta (tutkinta AA/2009/24).

42      Komissio ilmoitti tutkinnan tuloksista Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille 8.1.2010 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä 8.1.2010 annettu ensimmäinen tiedonanto), joka lähetettiin asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 1 kohdan nojalla. Kirjeessä oli liite, jonka otsikkona oli ”Huomautukset ja lisätietoja koskevat pyynnöt” ja joka sisälsi tutkinnan päätelmät.

43      Komission 8.1.2010 annetusta ensimmäisestä tiedonannosta ilmenee sen katsoneen erityisesti, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät olleet täysin noudattaneet unionin lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia ja että korjaavat toimenpiteet olivat tarpeen, jotta näiden vaatimusten mukaisuus voitiin tulevaisuudessa varmistaa. Komissio kehotti ilmoittamaan sille jo hyväksytyistä ja suunnitteilla olevista korjaavista toimenpiteistä sekä niiden suunnitellusta toteuttamisaikataulusta. Komissio totesi lisäksi, että se voi asetuksen N:o 1290/2005 31 artiklan mukaisesti jättää unionin rahoituksen ulkopuolelle osan maataloustukirahastosta (jäljempänä rahasto) ja maaseuturahastosta rahoitetuista menoista. Lisäksi se täsmensi, että todetut puutteellisuudet otettaisiin huomioon toteutettuja menoja koskevien rahoituskorjausten laskentaperusteessa asianmukaisten korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseen saakka.

44      Komissio otti 8.1.2010 annetun ensimmäisen tiedonannon liitteessä esitetyissä huomautuksissa ja suosituksissa esille ensinnäkin viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän (Land Parcel Identification System, LPIS) ja sähköisen paikkatietojärjestelmän (Geographical Information System, GIS) (jäljempänä yhdessä LPIS-GIS-järjestelmät) puutteet, jotka johtuivat siitä, että niihin sisältyneet tiedot eivät olleet riittävän täsmällisiä, jotta niiden perusteella olisi voitu saattaa päätökseen hallinnollinen valvonta ja paikalla suoritettavat tarkastukset, joilla valvotaan ilmoitettujen pinta-alojen tukikelpoisuutta, toiseksi paikalla suoritettujen tarkastusten puutteet ja kolmanneksi puutteet seuraamusten soveltamisessa, tukikelvottomien hakemusten takautuvassa oikaisemisessa, perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperimisessä ja tahallisen sääntöjenvastaisuuden vuoksi tehtävien vähennysten soveltamisessa. Liitteestä ilmenee lisäksi, että vaikka komissio totesi parannuksia tapahtuneen aiempiin tutkintoihin verrattuna (tutkinnat AA/2006/07 ja AA/2008/18), sen mukaan näissä tutkinnoissa havaitut puutteet olivat edelleen olemassa.

45      Komissio kehotti 20.5.2010 päivätyllä kirjeellä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisia esittämään huomautuksia riidanalaisista seikoista 1.7.2010 pidettävää kahdenvälistä kokousta silmällä pitäen.

46      Komission yksiköiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten kahdenvälinen kokous pidettiin 1.7.2010 Brysselissä (Belgia). Kokouksen pöytäkirja lähetettiin Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille 4.8.2010.

47      Mainitun 1.7.2010 pidetyn kahdenvälisen kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että komissio piti kokouksen jälkeen voimassa suurimman osan päätelmistä, jotka se oli esittänyt 8.1.2010 annetussa ensimmäisessä tiedonannossa. Se vahvisti näin päätelmänsä puutteista, jotka liittyivät LPIS-GIS-järjestelmiin sisältyviin tietoihin, paikalla tehtyihin tarkastuksiin sekä seuraamusten soveltamiseen, tukikelvottomien hakemusten takautuvaan oikaisemiseen, perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintään ja tahallisen sääntöjenvastaisuuden vuoksi tehtävien vähennysten soveltamiseen. Se huomautti lisäksi, että nämä puutteet vaikuttivat asiakirjassa VI/5330/97 tarkoitettuihin olennaisiin valvontatoimiin ja lisävalvontaan, ja kiinnitti Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten huomion siihen, että niillä oli tilaisuus osoittaa, että taloudellinen riski oli vähäisempi kuin kyseisen asiakirjan mukaisesti mahdollisesti sovellettavat kiinteämääräiset korjaukset. Komissio täsmensi lisäksi, että puutteiden uusiutuminen oli otettava huomioon, ja viittasi tässä yhteydessä komission valmisteluasiakirjaan AGRI/60637/2006, jonka otsikko on ”Komission tiedonanto – Tapa, jolla komissio käsittelee EMOTR:n tukiosaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä valvontajärjestelmien osalta havaitut uusiutuvat puutteet”.

48      Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset aloittivat riskinarviointitutkimuksen 1.7.2010 pidetyn kahdenvälisen kokouksen johdosta. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat myöhemmin 25.10.2010 päivätyllä kirjeellä komissiolle, etteivät ne saisi tutkimusta päätökseen sovittuun päivään mennessä.

49      Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toimittivat 29.3.2011 päivätyllä kirjeellä komissiolle riskinarviointiraportin, jossa käsiteltiin Pohjois-Irlannin tilatukijärjestelmää hakemusvuodelta 2009 (jäljempänä riskinarviointiraportti) ja joka perustui 394:n vuonna 2009 esitetyn hakemuksen otokseen. Riskinarviointiraportista ilmenee ensinnäkin, että vuonna 2009 hakijoiden aktivoimien tukikelvottomien pinta-alojen osuus aktivoiduista tukioikeuksista oli 2,72 prosenttia. Rahoitusriski, jolla tarkoitetaan maksetun summan ja oikaistun summan erotusta ja joka tarvittaessa sisältää sovellettavat seuraamukset, oli keskimäärin 2,05 prosenttia ennen seuraamusten soveltamista ja 5,19 prosenttia seuraamusten soveltamisen jälkeen. Raportista ilmenee, että maksut ja seuraamukset laskettiin asetuksen N:o 796/2004 merkityksellisten säännösten, sellaisina kuin komissio on niitä tulkinnut, perusteella. Raportin liitteessä 1, johon komissio nimenomaisesti viittaa, Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat kuitenkin, että niiden näistä säännöksistä tekemän oman tulkinnan mukaan rahastoon kohdistuva riski olisi noin 0,59 prosenttia ennen seuraamusten soveltamista ja noin 0,86 prosenttia seuraamusten soveltamisen jälkeen.

50      Komissio toimitti 3.2.2012 päivätyllä kirjeellä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun virallisen tiedoksiannon, jossa se toisti aiemman kantansa edellä mainituista puutteista, jotka liittyivät vuonna 2010 toteutettuihin hakemusvuotta 2009 koskeviin menoihin. Rahoituksellisten seuraamusten määrittelyn yhteydessä komissio hyväksyi yhtäältä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten ehdottaman riskinarvioinnin ja katsoi, että sen perusteella pystyttiin kohtuudella määrittämään taloudellisten tappioiden määrä. Asiakirjan VI/5330/97 perusteella komissio hyväksyi esille otettujen kolmentyyppisten puutteiden johdosta 5,19 prosentin yksittäisen korjauksen, jota sovellettiin Pohjois-Irlannin tilatukijärjestelmässä hakemusvuonna 2009 toteutettuihin menoihin. Toisaalta komissio sovelsi maaseudun kehittämiseen liittyviin menoihin 5 prosentin kiinteämääräistä korjausta olennaisen valvonnan riittämättömyyden vuoksi, koska Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät olleet ehdottaneet omaa arviotaan siitä.

51      Komissio ehdotti siis, että unionin rahoituksen ulkopuolelle jätetään vuonna 2010 toteutetuista menoista 17 687 303,16 euroa, joista 16 513 582,57 euroa liittyi tilatukijärjestelmää koskeviin menoihin ja 1 173 720,59 euroa maaseudun kehittämistä koskeviin menoihin.

52      Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät esittäneet sovitteluelimelle asetuksen N:o 885/2006 16 artiklassa tarkoitettua sovittelupyyntöä.

53      Komissio toimitti 15.10.2012 Yhdistyneelle kuningaskunnalle yhteenvetokertomuksen tutkinnan AA/2009/24 tuloksista.

54      Tällaisessa tilanteessa komissio teki 26.2.2013 täytäntöönpanopäätöksen 2013/123/EU EMOTR:n tukiosastosta ja maataloustukirahastosta sekä maaseuturahastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle (EUVL L 67, s. 20; jäljempänä riidanalainen päätös), joka koski myös Yhdistyneen kuningaskunnan Pohjois-Irlannissa vuonna 2010 toteuttamia menoja, jotka ovat käsiteltävän asian kohteena.

 Menettely ja asianosaisten vaatimukset

55      Yhdistynyt kuningaskunta nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.5.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä.

56      Yhdistynyt kuningaskunta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.7.2013 toimittamallaan kirjeellä, että käsiteltävä asia yhdistettäisiin asiaan T-503/12, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, suullista käsittelyä ja lopullisen ratkaisun antamista varten. Komissio esitti huomautuksensa pyynnöstä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.7.2013 toimittamallaan kirjeellä.

57      Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin toiseen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä oleva asia tämän jälkeen siirrettiin.

58      Unionin yleinen tuomioistuin (toinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn sekä esitti 2.5.1991 päivätyn työjärjestyksensä 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimenpiteenä kirjallisesti komissiolle yhden kysymyksen. Tämä vastasi siihen asetetussa määräajassa.

59      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 3.12.2014 pidetyssä istunnossa.

60      Yhdistynyt kuningaskunta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koskee sen liitteessä 1 mainittua alamomenttia, joka liittyy 5,19 prosentin ekstrapoloituun korjaukseen, jota sovellettiin Pohjois-Irlannissa varainhoitovuonna 2010 toteutettuihin menoihin (jotka olivat 16 513 582,57 euroa)

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

61      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen perusteettomana

–        velvoittaa Yhdistyneen kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

62      Kumoamiskanteensa tueksi Yhdistynyt kuningaskunta vetoaa kahteen perusteeseen, joista ensimmäisen mukaan rahastoon kohdistuneiden tappioiden tosiasiallista laajuutta määritettäessä on tehty oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä ja joista toisen mukaan on tehty oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä, jotka ovat vaikuttaneet komission päätelmään lisävalvonnan riittämättömyydestä ja erityisesti menetelmistä, joiden mukaisesti lasketaan perusteettomasti maksetut määrät ja seuraamukset tapauksissa, joissa pinta-alat on ilmoitettu liian suuriksi.

63      Kuten asianosaisten kirjelmistä ja istunnossa käydyistä keskusteluista ilmenee, Yhdistynyt kuningaskunta riitauttaa käsiteltävän kanteen tueksi esittämillään kahdella kumoamisperusteella yhtäältä laskentaperusteen eli yhteenlasketut menot, joihin komissio sovelsi 5,19 prosentin rahoituskorjausta (ensimmäinen peruste), ja toisaalta perusteettomasti maksettujen määrien ja sovellettavien seuraamusten laskentamenetelmän, jonka avulla arvioitiin riskit ja joka oli komission esittämien, lisävalvonnan riittämättömyyttä koskevien toteamusten kohteena (toinen peruste).

 Alustavat huomautukset

64       Aivan aluksi on ensinnäkin huomattava, että rahastosta rahoitetaan vain unionin säännösten mukaisesti maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn piirissä toteutettuja interventioita (ks. vastaavasti tuomio 9.1.2003, Kreikka v. komissio, C‑157/00, Kok., EU:C:2003:5, 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 24.2.2005, Kreikka v. komissio, C‑300/02, Kok., EU:C:2005:103, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 4.9.2009, Itävalta v. komissio, T‑368/05, Kok., EU:T:2009:305, 70 kohta).

65      Toiseksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on osoitettava, että maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevia sääntöjä on rikottu. Tämän vuoksi komissio on velvollinen perustelemaan päätöksensä, jossa se toteaa, että asianomainen jäsenvaltio on laiminlyönyt tarkastukset tai suorittanut ne puutteellisesti. Komission ei kuitenkaan tarvitse näyttää tyhjentävästi kansallisten viranomaisten suorittamien tarkastusten riittämättömyyttä tai niiden esittämien lukujen sääntöjenvastaisuutta, vaan sen on esitettävä näyttö vakavasta ja perustellusta epäilyksestä, joka sillä on kyseisten tarkastusten tai lukujen suhteen. Asianomainen jäsenvaltio ei puolestaan pysty horjuttamaan komission päätelmiä pelkillä väitteillä, joiden tueksi se ei esitä selvitystä luotettavan ja toimivan valvontajärjestelmän olemassaolosta. Jollei jäsenvaltio pysty osoittamaan komission päätelmiä virheellisiksi, päätelmät saattavat antaa aiheen perusteltuihin epäilyksiin siitä, onko valvonta- ja tarkastustoimista muodostuvaa asianmukaista ja tehokasta kokonaisuutta otettu käyttöön. Tämä komission näyttövaatimuksen keventäminen johtuu siitä, että jäsenvaltio pystyy parhaiten keräämään ja tarkistamaan rahaston tilien tarkastamiseksi ja hyväksymiseksi tarvittavat tiedot ja sen on siten esitettävä yksityiskohtaisempi ja täydellisempi näyttö näiden tarkastusten tai lukujen todenperäisyydestä ja tarvittaessa komission väitteiden paikkansapitämättömyydestä (ks. vastaavasti edellä 64 kohdassa mainittu tuomio Kreikka v. komissio, EU:C:2005:103, 33–36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 6.3.2001, Alankomaat v. komissio, C‑278/98, Kok., EU:C:2001:124, 39–41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja edellä 64 kohdassa mainittu tuomio Itävalta v. komissio, EU:T:2009:305, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66      Kolmanneksi, vaikka komission on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan näytettävä toteen unionin sääntöjen rikkominen, sen jälkeen kun tämä rikkominen on osoitettu, jäsenvaltion on tarvittaessa osoitettava, että komissio on tehnyt virheen määrittäessään, mitä rahoituksellisia seuraamuksia rikkomisella on (tuomio 24.4.2008, Belgia v. komissio, C‑418/06 P, Kok., EU:C:2008:247, 135 kohta ja edellä 64 kohdassa mainittu tuomio Itävalta v. komissio, EU:T:2009:305, 181 kohta).

67      Rahaston rahoituksen hallinnointi kuuluu pääasiallisesti kansallisille viranomaisille, joiden tehtäväksi on annettu valvoa, että unionin sääntöjä kaikin puolin noudatetaan, ja se perustuu kansallisten ja unionin viranomaisten väliseen luottamukseen. Yksinomaan jäsenvaltio kykenee tuntemaan ja tarkasti määrittämään rahaston tilien valmistelussa tarvittavat tiedot, koska komissio ei ole riittävän lähellä toimijoita saadakseen niiltä tarvitsemansa tiedot (ks. vastaavasti tuomio 7.10.2004, Espanja v. komissio, C-153/01, Kok., EU:C:2004:589, 133 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja edellä 64 kohdassa mainittu tuomio Itävalta v. komissio, EU:T:2009:305, tuomion 182 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68      Toiseksi, kun otetaan huomioon asianosaisten väitteet Yhdistyneen kuningaskunnan esittämistä kahdesta kumoamisperusteesta, on selvennettävä menetelmää, jonka mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta jakoi vuonna 2005 tukioikeudet pannakseen täytäntöön asetuksella N:o 1782/2003 käyttöön otetun tilatukijärjestelmän.

69      Asiakirja-aineistosta ilmenee tältä osin, että Yhdistynyt kuningaskunta päätti soveltaa tilatukijärjestelmää alueellisella tasolla asetuksen N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun säännösten mukaisesti.

70      Tukioikeudet vahvistettiin Pohjois-Irlannissa ns. staattisen yhdistelmämallin pohjalta. Sen mukaan kukin tukioikeus koostuu historiallisesta osatekijästä ja pinta-alaan yhteydessä olevasta tasatuen osatekijästä, joiden summa muodostaa tukioikeuden yksikköarvon. Yhtäältä historiallisen osatekijän arvoa määritettäessä viitemäärä, joka vahvistetaan viljelijöille viitekauden (vuodet 2000–2002) aikana maksettujen tukisummien perusteella, jaetaan viljelijöiden ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien määrällä, mistä saadaan tulokseksi myönnettyjen tukioikeuksien määrä. Tästä seuraa, että vaikka historiallisten osatekijöiden summa on kiinteämääräinen summa, joka vahvistetaan viitekauden aikana maksettujen tukien perusteella, tukioikeuksien kunkin historiallisen osatekijän yksikköarvo määräytyy vuonna 2005 myönnettyjen oikeuksien määrän ja siten kyseisenä vuonna ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien määrän perusteella. Toisaalta tasatuen osatekijä on muuttumaton arvo, joka on käsiteltävässä asiassa 78,33 euroa.

71      Näiden huomautusten ja täsmennysten valossa on nyt ensisijaisesti tutkittava käsiteltävän kanteen perusteltavuus, ja aluksi tarkastellaan Yhdistyneen kuningaskunnan esittämää toista perustetta.

 Toinen kumoamisperuste, jonka mukaan on tehty oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä arvioitaessa lisävalvonnan riittämättömyyttä ja erityisesti menetelmiä, joiden mukaisesti lasketaan perusteettomasti maksetut määrät ja seuraamukset tapauksissa, joissa pinta-alat on ilmoitettu liian suuriksi

72      Toisella kumoamisperusteellaan, joka koskee lisävalvonnan puutteiden toteamisessa tehtyjä oikeudellisia ja tosiseikkoja koskevia virheitä, Yhdistynyt kuningaskunta kyseenalaistaa erityisesti menetelmän, jonka mukaisesti komissio on laskenut perusteettomasti maksetut määrät ja sovellettavat seuraamukset tapauksissa, joissa pinta-alat on ilmoitettu liian suuriksi, ja jota on käytetty riskinarviointiraportissa. Peruste jakaantuu viiteen väitteeseen, joista ensimmäinen koskee tukioikeuksien taannehtivaa uudelleenarvostusta, toinen eläinpalkkioihin vaikuttavien pinta-alaerojen huomioon ottamista tukioikeuksien uudelleen laskemisessa, kolmas perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintää, neljäs vähennyksiä ja epäämisiä tapauksissa, joissa pinta-alat on ilmoitettu liian suuriksi, ja viides tahallista liikaa ilmoittamista.

73      Koska ensimmäinen, kolmas ja neljäs väite liittyvät – toisesta ja viidennestä väitteestä poiketen – erityisesti liikaa maksettujen määrien ja seuraamusten laskentamenetelmään, jonka perusteella rahastoon kohdistunut taloudellinen riski on käsiteltävässä asiassa arvioitu riskinarviointiraportissa, on aiheellista tarkastella ensiksi näitä kolmea väitettä ennen toisen ja viidennen väitteen tarkastelua.

 Ensimmäinen, kolmas ja neljäs väite, jotka koskevat rahastoon kohdistuneen taloudellisen riskin arviointimenetelmää

74      Käsiteltävän kumoamisperusteen tueksi esittämillään ensimmäisellä, kolmannella ja neljännellä väitteellä Yhdistynyt kuningaskunta riitauttaa sekä komission toteamukset tietyn lisävalvonnan riittämättömyydestä että komission hyväksymän laskentamenetelmän, jota käytettiin riskinarviointiraportissa määritettäessä takaisin perittävät perusteettomasti maksetut määrät sekä vähennykset ja epäämiset tapauksissa, joissa pinta-alat on ilmoitettu liian suuriksi.

75      Nämä kolme väitettä liittyvät asetuksen N:o 796/2004 eri säännösten tulkintaan tilanteessa, jossa tukea on maksettu sellaisten perusteettomasti myönnettyjen tukioikeuksien perusteella, joihin liittyy tukikelvottomia hehtaareita. Väitteissä tarkoitetussa tilanteessa on tarkemmin sanottuna kyse siitä, että tilatukijärjestelmään kuuluvien tukioikeuksien alkuperäisen myöntämisen yhteydessä on tehty tukikelpoiseen pinta-alaan liittyviä virheitä. Joillekin viljelijöille on tämän vuoksi myönnetty liikaa tukioikeuksia. Yhdistyneen kuningaskunnan valitseman tukioikeuksien myöntämismenetelmän (ks. edellä 70 kohta) tapauksessa tukioikeuksien perusteeton myöntäminen johti yhtäältä siihen, että kyseisten viljelijöiden kunkin tukioikeuden yksikköarvo ja tarkemmin sanottuna sen historiallinen osatekijä arvioitiin liian alhaiseksi. Toisaalta se johti siihen, että yhteenlaskettujen tukioikeuksien kokonaisarvo arvioitiin liian suureksi tasatuen osatekijän vuoksi. Tukikelpoisiin pinta-aloihin liittyvät virheet toistuivat seuraavina vuosina ennen kuin ne havaittiin valvonnassa, joten tukia on myönnetty tukikelvottomien hehtaarien perusteella.

76      Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että tällaisessa tilanteessa tukioikeuksien yksikköarvo on tukioikeuksien määrän vähentämisen yhteydessä arvostettava uudelleen taannehtivasti aiempaa suuremmaksi asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan nojalla (ensimmäinen väite), ennen kuin sovelletaan kyseisen asetuksen perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintää koskevan 73 artiklan säännöksiä (kolmas väite) ja mainitun asetuksen 51 artiklan, joka koskee vähennyksiä ja epäämisiä tapauksissa, joissa pinta-alat on ilmoitettu liian suuriksi, säännöksiä (neljäs väite).

–       Ensimmäinen väite, joka koskee tukioikeuksien taannehtivaa uudelleenarvostusta

77      Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että toisin kuin komissio totesi sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn aikana, asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan tukioikeuksien arvoa on mukautettava, jos niitä on alun perin myönnetty liikaa, eikä ole tarpeen ottaa huomioon sitä, onko viljelijä ollut tästä tietoinen. Sillä, onko viljelijä ollut tietoinen myönnettyjen tukioikeuksien liian suuresta määrästä, on merkitystä ainoastaan kyseisen artiklan 2 a kohdan yhteydessä, jota ei kuitenkaan sovelleta käsiteltävässä asiassa. Yhdistynyt kuningaskunta huomauttaa lisäksi, että komissio mukauttaa itse järjestelmällisesti tukioikeuksien tulevaa arvoa asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 1 ja 2 kohdan perusteella, ja mainitsee, että kyseisen asetuksen 73 a artiklassa ei eroteta toisistaan taannehtivaa ja prospektiivista uudelleenarvostusta ja että järjestelmällisesti tehtävä prospektiivinen uudelleenlaskenta on jopa näiden säännösten vastaista. Yhdistynyt kuningaskunta vastaa komission väitteisiin väittämällä, ettei asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 4 kohdassa tehty viittaus saman asetuksen 73 artiklaan kyseenalaista Yhdistyneen kuningaskunnan esittämää tulkintaa mainitusta 73 a artiklasta.

78      Komissio kiistää näiden perustelujen paikkansapitävyyden.

79       Asianosaiset ovat käsiteltävässä asiassa eri mieltä lähinnä siitä, säädetäänkö asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklassa, että sellaisessa tilanteessa, jossa tukioikeuksia on myönnetty vuonna 2005 tehtyjen ja seuraavina vuosina toistuneiden tukikelpoista pinta-alaa koskevien virheiden vuoksi liikaa, minkä johdosta tukioikeuksien yksikköarvo on arvioitu liian pieneksi ja niiden kokonaisarvo liian suureksi, tukioikeuksien yksikköarvo on arvostettava uudelleen taannehtivasti ennen kuin sovelletaan säännöksiä, jotka koskevat perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintää ja sovellettavia seuraamuksia, kun kyseessä on käsiteltävän kumoamisperusteen kolmannessa ja neljännessä väitteessä tarkoitettu liian suurten pinta-alojen ilmoittaminen.

80      Tässä yhteydessä on muistutettava aluksi, että asetuksen N:o 73/2009 36 artiklassa säädetään, että hehtaarikohtaisia tukioikeuksia ei saa muuttaa, jollei kyseisessä asetuksessa toisin säädetä (tuomio 5.6.2014, Vonk Noordegraaf, C‑105/13, Kok., EU:C:2014:1126, 37 kohta).

81      Koska aktivoidut tukioikeudet antavat asetuksen N:o 73/2009 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikeuden niissä vahvistetun määrän saamiseen, tämän määrän muuttamisesta seuraa, että kyseiselle viljelijälle maksetun tuen määrä pienenee tai suurenee. Kuten asetuksen N:o 1782/2003 johdanto-osan 29 perustelukappaleesta käy ilmi, eräs tilatukijärjestelmän tavoitteista on kuitenkin mahdollistaa, että kukin viljelijä voi saada edelleen tukia, joiden taso vastaa hänelle viitekaudella myönnettyjä määriä (edellä 80 kohdassa mainittu tuomio Vonk Noordegraaf, EU:C:2014:1126, 38 kohta).

82      On kuitenkin todettava, ettei asetuksen N:o 73/2009 missään säännöksessä säädetä nimenomaisesti mahdollisuudesta muuttaa sellaisen viljelijän tukioikeuksia, joka on saanut liikaa tukioikeuksia alkuperäisen myöntämisen yhteydessä (ks. vastaavasti edellä 80 kohdassa mainittu tuomio Vonk Noordegraaf, EU:C:2014:1126, 40 kohta).

83      Asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklassa säädetään sen sijaan perusteettomien tukioikeuksien takaisinperintää koskevista säännöistä, joiden mukaan niissä tarkoitetuissa tilanteissa tukioikeudet voidaan laskea uudelleen. Kuten asetuksen N:o 239/2005 johdanto-osan 15 perustelukappaleesta, jolla tämä säännös sisällytettiin asetukseen N:o 796/2004, ilmenee, tämän säännöksen taustalla on halu vahvistaa säännöt sellaisia tapauksia varten, joissa viljelijä on saanut tietyn määrän tukioikeuksia perusteettomasti tai joissa kunkin tukioikeuden arvo on vahvistettu virheelliselle tasolle.

84      Yhdistynyt kuningaskunta vetoaa asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 1 kohtaan, tarvittaessa luettuna yhdessä saman artiklan 2 kohdan kanssa, väittäessään, että kun tiettyjä tukioikeuksia on myönnetty perusteettomasti, niitä on vähennettävä ja ne on arvostettava uudelleen taannehtivasti, joten seuraavaksi on tulkittava kyseisen asetuksen 73 a artiklaa.

85      Tässä yhteydessä on muistettava, että unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 17.11.1983, Merck, 292/82, Kok., EU:C:1983:335, 12 kohta).

86      Ensinnäkin on palautettava mieleen asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan merkitykselliset säännökset. Asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 1 kohdassa säädetään, että kun tiettyjä tukioikeuksia on myönnetty perusteettomasti, viljelijän on luovutettava ne kansalliseen varantoon ja niitä ei katsota alun perin jaetuiksi. Asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 2 kohdasta ilmenee, että kun tukioikeuksien arvon havaitaan olevan liian korkea, arvoa mukautetaan vastaavasti, ja tukioikeudet katsotaan alun perin myönnetyiksi mukautuksesta johtuvaan arvoon. Asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 2 a kohdassa, joka sisällytettiin asetukseen asetuksella N:o 972/2007, säädetään, että jos mainitun artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamisen yhteydessä havaitaan, että viljelijälle on myönnetty aiheettomasti tiettyjä tukioikeuksia, mutta tällainen myöntäminen ei vaikuta viljelijän saamien tukioikeuksien kokonaisarvoon, tukioikeudet on laskettava uudelleen, edellyttäen, että viljelijä ei ole kohtuudella voinut havaita virheitä (ks. vastaavasti edellä 80 kohdassa mainittu tuomio Vonk Noordegraaf, EU:C:2014:1126, 41 kohta). Asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 4 kohdan mukaisesti perusteettomasti maksetut määrät on perittävä takaisin saman asetuksen perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintää koskevan 73 artiklan mukaisesti.

87      Toiseksi on huomattava, että asianosaiset ovat käsiteltävässä asiassa yhtä mieltä siitä, ettei asiaan voida soveltaa asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 2 a kohdan säännöksiä, koska vaikka tukioikeuksien perusteeton myöntäminen johti siihen, että tukioikeuksien yksikköarvo arvioitiin liian alhaiseksi, se vaikutti tasatuen osatekijän vuoksi myös tukioikeuksien kokonaisarvoon.

88      Kolmanneksi asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 1 kohdan tulkinnasta on todettava, että tämän säännöksen sanamuodossa ei nimenomaisesti säädetä tukioikeuksien yksikköarvon taannehtivasta uudelleenarvostuksesta perusteettomasti myönnettyjen tukioikeuksien takaisinperinnän johdosta eikä myöskään suljeta sitä pois.

89      Asianosaiset huomauttavat kuitenkin, että asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa esitetty täsmennys, jonka mukaan perusteettomasti jaettuja tukioikeuksia ei katsota alun perin jaetuiksi, voidaan ymmärtää myös siten, että kun tukioikeuksien perusteeton myöntäminen on vaikuttanut myönnettyjen tukioikeuksien yksikköarvoon, jäljellä olevien tukioikeuksien yksikköarvo on arvostettava uudelleen.

90      Tämä asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 1 kohdan tulkinta ei kuitenkaan kestä säännöksen asiayhteyden tarkempaa tutkimista.

91      On nimittäin todettava, että asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 1 kohdan vastaava tulkinta tekisi asetuksella N:o 972/2007 tähän artiklaan tehdyn 2 a kohdan lisäyksen ainakin osittain merkityksettömäksi. Mainitun asetuksen 73 a artiklan 2 a kohdan mukaan tukioikeuksien yksikköarvon uudelleenarvostus silloin, kun tukioikeuksia on myönnetty perusteettomasti, on saman artiklan 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa rajattu tilanteeseen, joka molempien asianosaisten mielestä eroaa käsiteltävässä asiassa kyseessä olevasta tilanteesta ja jossa tukioikeuksien perusteeton myöntäminen ei ole vaikuttanut tukioikeuksien kokonaisarvoon, kunhan viljelijä ei ole kohtuudella voinut havaita tehtyjä virheitä. Jos asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 1 kohtaa kuitenkin tulkittaisiin siten, että se sisältää velvoitteen arvostaa tukioikeuksien yksikköarvo taannehtivasti uudelleen – ottamatta huomioon tällaisen uudelleenarvostuksen vaikutusta tukioikeuksien kokonaisarvoon, vaikka viljelijä olisikin voinut kohtuudella havaita tehdyt virheet – tällä asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 2 a kohdassa esitetyllä täsmennyksellä ei olisi mitään hyötyä eikä merkitystä.

92      Tätä tulkintaa tukevat lisäksi ne syyt, joilla asetuksessa N:o 972/2007 perusteltiin 2 a kohdan lisääminen asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklaan. Kuten asetuksen N:o 972/2007 johdanto-osan 19 perustelukappaleesta ilmenee, viimeksi mainitun säännöksen mukaisesti vain niissä tapauksissa, joissa aiheettomasti myönnetyt tukioikeudet eivät ole vaikuttaneet tukioikeuksien kokonaisarvoon vaan pelkästään viljelijän tukioikeuksien määrään, jäsenvaltiot korjaavat tukioikeuksien jakoa tai tapauksen mukaan tukioikeuksien lajia alentamatta niiden arvoa, jos viljelijä ei ole voinut kohtuudella havaita virhettä.

93      Tällaisessa tilanteessa on katsottava, että asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa esitettyä täsmennystä, jonka mukaan ”perusteettomasti jaettuja tukioikeuksia ei katsota alun perin jaetuiksi”, ei voida tulkita siten, että siinä velvoitetaan arvostamaan tukioikeuksien yksikköarvo taannehtivasti uudelleen. Täsmennys on sen sijaan luettava yhdessä asetuksen 73 a artiklan 4 kohdan kanssa, jonka mukaan ”perusteettomasti maksetut määrät on perittävä takaisin [kyseisen asetuksen] 73 artiklan mukaisesti”. Tästä seuraa, että asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa esitettyä täsmennystä on tulkittava siten, että sen tarkoituksena on ainoastaan ilmoittaa, että tuet, jotka on mahdollisesti myönnetty perusteettomasti jaettujen tukioikeuksien perusteella, ovat nekin perusteettomia, joten ne on asetuksen N:o 796/2004 73 artiklan mukaisesti palautettava.

94      Lisäksi on katsottava, ettei tämä tulkinta ole tilatukijärjestelmän tavoitteiden vastainen. Kuten edellä 81 kohdassa todettiin, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1782/2003 johdanto-osan 29 perustelukappaleesta ilmenee, että eräs tilatukijärjestelmän tavoitteista on mahdollistaa, että kukin viljelijä voi saada edelleen tukia, joiden taso vastaa hänelle viitekaudella myönnettyjä määriä (edellä 80 kohdassa mainittu tuomio Vonk Noordegraaf, EU:C:2014:1126, 38 kohta). Kuten verbin ”vastaa” käytöstä voidaan päätellä, järjestelmässä ei taata täysin samansuuruista tukea.

95      Neljänneksi Yhdistyneen kuningaskunnan asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 2 kohdasta esittämistä väitteistä on todettava, että kyseisessä säännöksessä säädetään tukioikeuksien uudelleenarvostuksesta ainoastaan aiempaa alemmalle tasolle. Kyseisen säännöksen sanamuodosta ei ilmene, että siinä sallittaisiin uudelleenarvostus aiempaa ylemmälle tasolle silloin, kun tukioikeuksien arvo on arvioitu liian pieneksi siksi, että tukioikeuksia jaettiin alun perin liikaa.

96      Näin ollen on katsottava, että toisin kuin Yhdistynyt kuningaskunta väitti istunnossa, asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 2 kohtaa ei voida tulkita siten, että siinä asetettaisiin velvollisuus arvostaa tukioikeuksien yksikköarvo taannehtivasti uudelleen ylöspäin silloin, kun viljelijälle myönnettyjen tukioikeuksien kokonaisarvo on arvioitu liian suureksi siksi, että tiettyjä tukioikeuksia on myönnetty perusteettomasti ja niiden yksikköarvo on arvioitu liian pieneksi. Koska ei ole täsmennetty, että asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 2 kohdassa käytetty ilmaisu ”arvo” tarkoittaa kokonaisarvoa, tätä ilmaisua on, luettuna yhdessä saman säännöksen 2 a kohdan kanssa, tulkittava siten, että se tarkoittaa yksittäisten tukioikeuksien yksikköarvoa, minkä lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan ehdottama tulkinta on joka tapauksessa hylättävä edellä 91 ja 92 kohdassa esitettyjä perusteita vastaavin perustein.

97      Tästä seuraa, että toisin kuin Yhdistynyt kuningaskunta väittää, asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 1 ja 2 kohdasta luettuna yhdessä ei voida päätellä, että kun tukioikeuksia on alun perin jaettu liikaa, jolloin niiden yksikköarvo on arvioitu liian pieneksi, mikä vaikuttaa tukioikeuksien kokonaisarvoon, ja tukioikeuksien yksikkömäärä on arvostettava virheen havaitsemisen yhteydessä uudelleen taannehtivasti sen jälkeen, kun niiden määrää on vähennetty.

98      Yhdistynyt kuningaskunta huomauttaa vastineessaan, että komissio on myöntänyt arviointinsa virheellisyyden, kun se totesi, ettei asiaan voida soveltaa asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 2 a kohtaa, joka on ainoa säännös, jossa viitataan maanviljelijän tietoon virheen olemassaolosta, mistä on riittävää todeta, ettei asiakirja-aineistosta käy ilmi, että komission tarkoituksena oli käyttää tukioikeuksien järjestelmällistä uudelleenarvostusta koskevan moitteensa perustana asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 2 a kohtaa.

99      Näin ollen ei ole tarpeen tutkia asetuksen N:o 796/2004 73 artiklan 4 kohtaa koskevia komission väitteitä perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperinnästä, joka on käsiteltävän kumoamisperusteen kolmannen väitteen kohteena, vaan käsiteltävä väite on hylättävä.

–       Kolmas väite, joka koskee perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintää

100    Yhdistynyt kuningaskunta kiistää komission toteamukset perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperinnästä asetuksen N:o 796/2004 73 artiklan nojalla. Se katsoo, että kun tukioikeuksia on jaettu alun perin liikaa, niiden määrä on laskettava uudelleen kyseisen asetuksen 73 a artiklan mukaisesti ennen kuin määritetään aiheettomasti myönnetyt takaisinperittävät summat. Tästä seuraa, että tällaisessa tapauksessa tuen historialliseen osatekijään liittyviä summia ei pidä palauttaa. Komission menetelmä, jossa takaisin perittävät summat määritetään sellaisten tukioikeuksien, joita ei ole olemassa, alkuperäisen arvon perusteella, on ristiriidassa asetuksen N:o 796/2004 73 ja 73 a artiklan kanssa siksi, että komissio ei mukauta taannehtivasti tukioikeuksien arvoa vaan velvoittaa viljelijät maksamaan takaisin määriä, jotka ovat suuremmat kuin rahastolle tosiasiassa aiheutunut tappio ja perusteettomasti maksetut määrät. Komission soveltama menetelmä tarkoittaa siis seuraamuksen määräämistä viljelijöille.

101    Komissio kiistää näiden perustelujen paikkansapitävyyden.

102    Ensinnäkin on muistettava, että asetuksen N:o 73/2009 34 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Viljelijälle maksetaan tilatukijärjestelmässä tukea, kun tukikelpoisiin hehtaareihin liittyvät tukioikeudet on aktivoitu. Aktivoidut tukioikeudet antavat oikeuden niissä vahvistettujen määrien saamiseen.”

103    Toiseksi on huomattava, että asetuksen N:o 796/2004 73 artiklan 1 kohdan mukaan viljelijän on palautettava perusteettomasti maksetut määrät, joihin lisätään kyseisen artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketut korot.

104    Asetuksen N:o 796/2004 73 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan asetuksen 73 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua palautusvelvollisuutta ei sovelleta, jos maksu on suoritettu toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen tekemän virheen johdosta eikä viljelijä ole voinut kohtuudella havaita virhettä. Asetuksen N:o 796/2004 73 artiklan 4 kohdan toisesta alakohdasta ilmenee lisäksi, että jos virhe kuitenkin liittyy kyseisen maksun laskemiseen liittyviin asiatietoihin, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan, jos takaisinperintää koskevaa päätöstä ei ollut ilmoitettu 12 kuukauden kuluessa maksusta.

105    Kolmanneksi oikeuskäytännöstä seuraa, että unionin lainsäätäjän vahvistettua kelpoisuusedellytykset tuen myöntämistä varten näistä edellytyksistä yhden noudattamatta jättämisestä seuraava oikeudenmenetys ei ole seuraamus vaan pelkkä seuraus kyseisten laissa säädettyjen edellytysten noudattamatta jättämisestä (tuomio 24.5.2007, Maatschap Schonewille-Prins, C‑45/05, Kok., EU:C:2007:296, 47 kohta ja tuomio 24.5.2012, Hehenberger, C-188/11, Kok., EU:C:2012:312, 37 kohta).

106    Käsiteltävässä asiassa on huomattava, että Yhdistyneen kuningaskunnan väitteet perustuvat siihen olettamaan, että kun perusteettomasti jaetut tukioikeudet vaikuttavat sekä tukioikeuksien yksikköarvoon että kokonaisarvoon, asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan mukaisesti tukioikeudet on arvostettava taannehtivasti uudelleen sen jälkeen, kun niiden määrää on vähennetty, ennen kuin sovelletaan edes asetuksen perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintää koskevaa 73 artiklaa.

107    Tätä olettamaa ei kuitenkaan voida hyväksyä.

108    Kun otetaan huomioon edellä 97 kohdassa esitetyt toteamukset, tällainen uudelleenarvostus ei voi perustua – toisin kuin Yhdistynyt kuningaskunta väittää – asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan säännöksiin, kun tukikelpoisen pinta-alan arviointivirheet, jotka ovat peräisin tukioikeuksien myöntämisvuodesta, ovat vaikuttaneet tukioikeuksien kokonaisarvoon.

109    Tästä seuraa, että Yhdistyneen kuningaskunnan väite, jonka mukaan tukioikeudet on arvostettava uudelleen taannehtivasti ennen asetuksen N:o 796/2004 73 artiklan soveltamista, ei voi menestyä.

110    Tätä päätelmää eivät kyseenalaista muut Yhdistyneen kuningaskunnan perustelut, joiden mukaan asetuksen N:o 796/2004 73 artiklan 1 kohdan soveltaminen siten, että tukioikeuksia ei ensiksi arvosteta uudelleen, johtaa siihen, että takaisin peritään rahastoon tosiasiassa kohdistunutta riskiä suurempia määriä, minkä vuoksi kyseessä on viljelijälle määrätty seuraamus.

111    Tästä on yhtäältä muistettava, että asetuksen N:o 73/2009 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti tukea myönnetään aktivoiduista tukioikeuksista tai tukioikeuksista, joihin liittyy vastaava määrä tukikelpoisia hehtaareita. Tukikelpoista pinta-alaa koskeva virhe vaikuttaa siis joka tapauksessa maksetun tuen kokonaismäärään, kuten komissio perustellusti huomauttaa.

112    Toisaalta edellä 93 kohdassa esitetyistä toteamuksista seuraa, että aiheettomasti myönnettyjen tukioikeuksien perusteella myönnetty tuki on asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan, luettuna yhdessä saman artiklan 4 kohdan kanssa, aiheetonta tukea, joka on perittävä takaisin asetuksen 73 artiklan mukaisesti.

113    Yhdistyneen kuningaskunnan menetelmällä, jossa ennen asetuksen N:o 796/2004 73 artiklan säännösten soveltamista arvostetaan kunkin tukioikeuden yksikköarvo uudelleen taannehtivasti ja lasketaan näin uudelleen arvostettujen tukioikeuksien oikean määrän perusteella sen tuen kokonaismäärä, joka viljelijälle olisi pitänyt maksaa, ellei vuonna 2005 tapahtunutta virhettä olisi tehty, aiheettomia tukia ei pystytä perimään takaisin asianmukaisesti ja tehokkaasti, kuten komissio perustellusti toteaa vastauksessaan käsiteltävän kumoamisperusteen ensimmäiseen ja kolmanteen väitteeseen.

114    Sen sijaan, että Yhdistyneen kuningaskunnan menetelmässä tuki, joka on myönnetty aiheettomasti myönnetyn tukioikeuden perusteella ja johon liittyvä pinta-ala on kokonaisuudessaan tukikelvoton, todettaisiin aiheettomaksi, sillä pikemminkin pienennetään aiheettomasti myönnettyä tuen osaa siten, että se vastaa myönnetyn tuen ja ylöspäin uudelleenarvostettujen tukioikeuksien ja tukikelpoisiksi todetun hehtaarimäärän perusteella oikaistun tuen erotusta, joka vastaa perusteettomasti jaetun tukioikeuden tasatuen osatekijän määrää.

115    On kuitenkin katsottava, että koska ei ole olemassa säännöstä, jossa säädettäisiin, että jos tietyt perusteettomasti jaetut tukioikeudet ovat vaikuttaneet tukioikeuksien kokonaismäärään, niiden yksikköarvo on arvostettava uudelleen taannehtivasti ylöspäin, tällainen tulkinta on ristiriidassa sen vaatimuksen kanssa, jonka mukaan rahastoista suoritettavaa menojen korvaamista koskevia edellytyksiä on tulkittava suppeasti ja jonka unionin tuomioistuin on vahvistanut tulkitessaan yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.4.1970 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 729/70 (EYVL L 94, s. 13), joka korvattiin yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17.5.1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1258/1999 (EYVL L 160, s. 103), joka puolestaan korvattiin asetuksella N:o 1290/2005 (ks. vastaavasti tuomio 6.11.2014, Alankomaat v. komissio, C‑610/13 P, EU:C:2014:2349, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

116    Siltä osin kuin Yhdistynyt kuningaskunta huomauttaa vastineessa, että menetelmä, jossa liikaa maksetut määrät arvioidaan alun perin jaettujen tukioikeuksien perusteella, estää perusteettomasti maksettujen määrien asianmukaisen takaisinperinnän, koska sen vuoksi joko liikaa maksettuja määriä ei saada koskaan perittyä takaisin tai takaisin peritään liian suuria määriä, viimeksi mainitusta perustelusta on todettava, että tämä perustelu on hylättävä edellä 113 ja 114 kohdassa esitettyjen toteamusten johdosta.

117    Ensiksi mainitusta perustelusta, jonka mukaan komission menetelmä voisi johtaa siihen, ettei liikaa maksettuja määriä saataisi perittyä takaisin, koska tuki on laskettu sellaisten tukioikeuksien perusteella, joita ei ole olemassa, on todettava, että tämä perustelu, joka esitettiin kanteessa ainoastaan neljännen väitteen ja asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan säännösten yhteydessä, on esitetty liikaa maksettujen määrien määrittämisen asiayhteydessä ensimmäisen kerran vastineessa, ja sitä ei ole perusteltu millään muulla tavoin kuin viittaamalla kanteessa neljännestä väitteestä esitettyihin selityksiin. On joka tapauksessa todettava, että kuten edellä 93 kohdasta ilmenee, perusteettomasti myönnetyn tukioikeuden perusteella myönnetty tuki on sekin aiheeton. Vaikka Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että komission menetelmä johtaisi tietyssä tilanteessa siihen, ettei tällaista tukea pidettäisi aiheettomana, koska siinä liikaa maksettu määrä laskettaisiin ilmoitettujen tukioikeuksien perusteella, on kuitenkin huomattava, että komissio toteaa nimenomaisesti kirjelmissään vastatessaan Yhdistyneen kuningaskunnan esittämään ensimmäiseen kumoamisperusteeseen, ettei viljelijälle voida maksaa tukea perusteettomasti jaetun tukioikeuden perusteella. Asiakirja-aineistosta ei myöskään käy ilmi, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan riskinarviointiraportissa olisi otettu liikaa maksettujen määrien laskemisessa huomioon tiettyjä perusteettomasti jaettujen tukioikeuksien perusteella myönnettyjä määriä.

118    Vielä on täsmennettävä, että edellä 105 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti takaisinperintä ei ole seuraamus, toisin kuin Yhdistynyt kuningaskunta väittää, vaan pelkkä seuraus tukikelpoisuusedellytysten noudattamatta jättämisestä.

119    On lisättävä, että asetuksen N:o 796/2004 73 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään joka tapauksessa, ettei tämän säännöksen 1 kohdassa tarkoitettua palautusvelvollisuutta sovelleta, jos maksu on suoritettu toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen tekemän virheen johdosta eikä viljelijä ole voinut kohtuudella havaita virhettä. Tästä seuraa, että perusteettomasti myönnettyä tukea ei peritä takaisin vilpittömässä mielessä toimineelta viljelijältä, kun tukikelpoiseen pinta-alaan tai tukioikeuksien myöntämiseen vaikuttaneesta virheestä ovat vastuussa viranomaiset ja kun viljelijä ei ole voinut kohtuudella havaita virhettä.

120    Tästä seuraa, että käsiteltävä väite on hylättävä.

–       Neljäs väite, joka koskee vähennyksiä ja epäämisiä tapauksissa, joissa pinta-alat on ilmoitettu liian suuriksi

121    Yhdistynyt kuningaskunta kiistää toteamuksen siitä, että se olisi soveltanut virheellisesti asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan säännöksiä. Ensinnäkin se katsoo, että kun virheitä on tehty tukioikeuksien alkuperäisen jakamisen yhteydessä, mainitussa artiklassa tarkoitettuja seuraamuksia voidaan soveltaa vasta sen jälkeen, kun tukioikeuksien arvo on laskettu uudelleen saman asetuksen 73 a artiklan mukaisesti. Toiseksi Yhdistynyt kuningaskunta hyväksyy, että seuraamuksia on voitava määrätä koko hakemusvuodelta, kun viljelijä ilmoittaa tukikelvotonta pinta-alaa aktivoidakseen tosiasiassa käytettävissään olevan tukioikeuden, mutta se huomauttaa, että komissio katsoo virheellisesti, että kun virheitä on tehty tukioikeuksien alkuperäisen jakamisen yhteydessä ja ne on toistettu seuraavina hakemusvuosina, seuraamuksia on sovellettava paitsi vuoden 2005 osalta myös sitä seuraavien vuosien osalta, vaikka viljelijä ilmoittaa riittävästi tukikelpoisia hehtaareja tosiasiassa käytettävissään olevien tukioikeuksien aktivoimiseksi. Asetuksen N:o 796/2004 51 artiklassa toisistaan erotetaan siis liian suuren pinta-alan ilmoittaminen, joka johtaa tosiasiassa viljelijän hallussa olevien tukioikeuksien aktivointiin, ja liian suuren pinta-alan ilmoittaminen, joka johtaa virheeseen tukioikeuksien alkuperäisessä myöntämisessä. Sekä asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 ja 2 a kohdan rakenteesta, jota tukee asetuksen N:o 1122/2009 57 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta, että toissijaisesti lievemmän seuraamuksen eli käsiteltävässä asiassa kyseisen luetelmakohdan taannehtivan soveltamisen periaatteesta seuraa nimittäin, että myöhemmiltä vuosilta ei tule seuraamusta.

122    Komissio kiistää Yhdistyneen kuningaskunnan perustelujen paikkansapitävyyden.

123    Ensinnäkin on todettava, että Yhdistyneen kuningaskunnan käsiteltävän väitteen tueksi esittämien perustelujen taustalla on olettama siitä, että ennen asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan mukaisten vähennysten ja epäämisten soveltamista on sovellettava saman asetuksen 73 a artiklaa, sellaisena kuin Yhdistynyt kuningaskunta sitä tulkitsee.

124    Tästä on riittävää muistuttaa, että kuten edellä 97 ja 108 kohdasta käy ilmi, tämä olettama on virheellinen.

125    Edellä 97 ja 108 kohdassa todettiin nimittäin, ettei asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklaa voida tulkita siten, että sen nojalla tukioikeudet on arvostettava uudelleen taannehtivasti käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa.

126    Koska asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklassa ei sallita tukioikeuksien laskemista uudelleen taannehtivasti käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa, Yhdistynyt kuningaskunta ei voi moittia komissiota siitä, että se kohtelee eri tavalla ilmoitettua pinta-alaa ja ilmoitettuja tukioikeuksia, kun se mukauttaa pinta-alaa muttei kuitenkaan tukioikeuksia.

127    Toiseksi Yhdistynyt kuningaskunta katsoo yhtäältä, että asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti hakemusvuoteen 2005 on sovellettava liian suuren pinta-alan ilmoittamisesta määrättävää seuraamusta kuitenkin siten, että seuraamus lasketaan taannehtivasti oikaistujen tukioikeuksien perusteella. Myöhemmistä hakemusvuosista, joina sama virhe toistettiin, Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 ja 2 a kohdan soveltaminen yhdessä johtaa siihen, ettei niistä pidä määrätä seuraamuksia. Tämä näkemys perustuu kyseisten säännösten rakenteeseen, josta seuraa Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan, että kun viljelijä ilmoittaa riittävästi tukikelpoista pinta-alaa aktivoidakseen tosiasiassa käytettävissään olevat tukioikeudet (eli tarvittaessa sen jälkeen, kun niiden määrää on vähennetty ja ne on arvostettu uudelleen), asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 2 a kohdan mukaan hänelle ei ole tarpeen määrätä seuraamusta.

128    Näiden perustelujen paikkansapitävyyden arvioimiseksi on selvitettävä yhtäältä, säädetäänkö asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 kohdassa saman asetuksen 73 a artiklan sanamuodosta huolimatta, että tukioikeudet on arvostettava taannehtivasti uudelleen, ja toisaalta, seuraako mainitun asetuksen 51 artiklan 2 a kohdasta, että kuten Yhdistynyt kuningaskunta väittää, seuraamuksia ei pidä määrätä, kunhan viljelijä ilmoittaa riittävästi pinta-alaa tosiasiassa hänen käytettävissään olevien tukioikeuksien aktivoimiseksi.

129    Aivan aluksi on huomattava, että asetuksen N:o 796/2004 ja erityisesti sen 51 artiklan tarkoituksena on kyseisen asetuksen johdanto-osan 29 ja 55 perustelukappaleen mukaan mahdollistaa yhdennetyssä järjestelmässä hallinnoituja tukijärjestelmiä koskevien säännösten noudattamisen tehokas valvonta ja toteuttaa unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi riittävät toimenpiteet sääntöjenvastaisuuksien ja petosten estämiseksi (ks. analogisesti tuomio 28.11.2002, Agrargenossenschaft Pretzsch, C‑417/00, Kok., EU:C:2002:715, 33 kohta).

130    Asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi tehdyn sääntöjenvastaisuuden vakavuuden mukaan porrastetuista seuraamuksista tapauksissa, joissa pinta-alatukihakemuksessa ilmoitettu pinta-ala on tarkastuksessa määritettyä pinta-alaa suurempi (ks. analogisesti edellä 129 kohdassa mainittu tuomio Agrargenossenschaft Pretzsch, EU:C:2002:715, 35 kohta). Ensinnäkin, jos ilmoitetun pinta-alan ja saman asetuksen 50 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti määritetyn pinta-alan erotus on yli 3 prosenttia tai yli kaksi hehtaaria mutta enintään 20 prosenttia määritetystä pinta-alasta, tuki on laskettava määritetyn pinta-alan perusteella siten, että tuesta vähennetään havaittu erotus kaksinkertaisena. Toiseksi, jos erotus on yli 20 prosenttia määritetystä pinta-alasta, tukea ei myönnetä. Kolmanneksi, jos erotus on yli 50 prosenttia, viljelijältä on evättävä vielä kertaalleen tuki siihen määrään asti, joka vastaa ilmoitetun pinta-alan ja asetuksen N:o 796/2004 50 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti määritetyn pinta-alan erotusta.

131    Asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 2 a kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään sen sijaan, että jos viljelijä ilmoittaa tukioikeuksia suuremman pinta-alan, mutta ilmoitettu ala täyttää kaikki muut tukikelpoisuusedellytykset, näitä vähennyksiä tai poissulkemisia ei sovelleta. Toisaalta tämän kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että jos viljelijä ilmoittaa tukioikeuksia suuremman pinta-alan eikä ilmoitettu ala täytä kaikkia muita tukikelpoisuusedellytyksiä, saman asetuksen 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erotus on kaikki muut tukikelpoisuusedellytykset täyttävän alan ja ilmoitettujen tukioikeuksien määrän välinen erotus.

132    Vielä on lisättävä, että oikeuskäytännön mukaan toimivaltaisen viranomaisen todetessa, että pinta-alatukien hakija on esittänyt virheellisen ilmoituksen, joka on johtanut tukikelpoisen pinta-alan ilmoittamiseen liian suurena ja joka ei ole tahallinen, ja että samanlainen virhe on tehty tällaisen virheen havaitsemisvuotta edeltävinä vuosina, mikä on kaikkina näinä vuosina johtanut tukikelpoisen pinta-alan ilmoittamiseen liian suurena, kyseisen viranomaisen on asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vanhentumisaikojen noudattamista koskevalla varauksella vähennettävä tosiasiassa määritettyä pinta-alaa kaikkien kyseessä olevien vuosien osalle kuuluvan tuen laskemiseksi (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2002, Strawson ja Gagg & Sons, C‑304/00, Kok., EU:C:2002:695, 64 kohta ja tuomio 25.7.2006, Belgia v. komissio, T‑221/04, EU:T:2006:223, 88 kohta).

133    Edellä 128 kohdassa esitettyjä kahta kysymystä on tarkasteltava näiden muistutusten valossa.

134    Kun ensinnäkin tarkastellaan kysymystä siitä, onko asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vähennykset ja epäämiset määriteltävä uudelleenlaskettujen tukioikeuksien yksikköarvon perusteella, on todettava, että vastoin Yhdistyneen kuningaskunnan väittämiä tämän artiklan sanamuodosta, joka on tämän jäsenvaltion mukaan ”laadittu tukioikeuksien näkökulmasta”, tai sen tulkitsemisesta kyseisen asetuksen 2 artiklan 22 alakohdassa esitetyn määritetyn pinta-alan käsitteen määritelmän valossa ei kummastakaan seuraa, että asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu seuraamus olisi määriteltävä uudelleenlaskettujen tukioikeuksien perusteella taannehtivasti.

135    Asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee nimittäin, että siinä tarkoitettuja vähennyksiä ja poissulkemisia sovelletaan, kun viljelijän ilmoittama pinta-ala on suurempi kuin saman asetuksen 50 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetty pinta-ala ja kun näiden kahden pinta-alan erotus on kyseisessä säännöksessä asetettua poikkeamaa suurempi.

136    Vaikka mainitusta säännöksestä käy ilmi, että seuraamuksena liian suurten pinta-alojen ilmoittamisesta on määritetyn pinta-alan, jonka perusteella tuen määrä on laskettu, vähentäminen siinä säädettyjen edellytysten mukaisesti, on kuitenkin todettava, että tämän säännöksen sanamuodon mukaan sen soveltamisen edellytyksenä ei ole, että tukioikeuksien yksikköarvo on sitä ennen arvostettu uudelleen, jos tukioikeuksia on jaettu aiheettomasti.

137    Siltä osin kuin Yhdistynyt kuningaskunta viittaa asetuksen N:o 796/2004 2 artiklan 22 alakohtaan on riittävää todeta, että mainitun säännöksen mukaan määritetyn pinta-alan on täytettävä kaikki tuen myöntämiseksi säädetyt edellytykset ja että kun kyseessä on tilatukijärjestelmä, ilmoitettua alaa voidaan pitää määritettynä vain, jos siihen liittyy vastaava määrä tukioikeuksia.

138    Vaikka oletettaisiin, kuten Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että mainitussa asetuksen N:o 796/2004 2 artiklan 22 alakohdassa määritetty pinta-ala määriteltäisiin näin suhteessa pinta-alaan, johon liittyy tietty määrä tukioikeuksia, jotka ovat tosiasiassa viljelijän käytettävissä, ja että tämä määritelmä olisi merkityksellinen mainitun asetuksen 51 artiklan yhteydessä, kyseinen määritelmä ei ole luonteeltaan sellainen, että siinä velvoitettaisiin laskemaan asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 kohdan nojalla sovellettava seuraamus tukioikeuksien uudelleenlasketun arvon perusteella. Mainitun asetuksen 2 artiklan 22 alakohta ei nimittäin sisällä tietoa siitä, mikä on tällaisessa tilanteessa huomioon otettava tukioikeuksien arvo.

139    Asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 kohtaa on tulkittava tällä tavoin etenkin, kun otetaan huomioon yhtäältä saman asetuksen 50 artiklan ja erityisesti sen 2 kohdan säännökset. Asetuksen N:o 796/2004 50 artiklan 2 kohdasta, jossa määritetään tuen laskentaperuste, ilmenee, että jos ilmoitetut tukioikeudet ja ilmoitettu pinta-ala poikkeavat toisistaan, tuki on laskettava alhaisemman määrän perusteella. Toisin sanoen tästä säännöksestä käy ilmi, että tuki lasketaan viljelijän ilmoittamien tukioikeuksien perusteella, ellei toisin ilmoiteta, eikä huomioon tarvitse ottaa niiden yksikköarvon mahdollista uudelleenarvostusta ylöspäin.

140    Toisaalta tämä asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 kohdan säännösten tulkinta on yhdenmukainen sen tulkinnan kanssa, joka tehtiin käsiteltävän kumoamisperusteen tueksi esitetyn ensimmäisen väitteen yhteydessä saman asetuksen 73 a artiklasta, sillä kuten edellä 125 kohdassa muistutettiin, viimeksi mainitussa säännöksessä ei säädetä tukioikeuksien taannehtivasta uudelleenarvostuksesta käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa.

141    Yhdistyneen kuningaskunnan perusteluilla, jotka liittyvät asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 kohtaan, luettuna yhdessä sen 2 artiklan 22 alakohdan kanssa, ei näin ollen voida osoittaa, että vähennykset ja epäämiset on määritettävä taannehtivasti uudelleenarvostettujen tukioikeuksien perusteella.

142    Kun toiseksi tarkastellaan kysymystä siitä, estääkö asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 2 a kohta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vähennyksen tai epäämisen soveltamisen tilanteessa, jossa vuonna 2005 tehdyn, tukikelpoista pinta-alaa koskevan kaltainen virhe toistetaan mutta jossa viljelijä kuitenkin ilmoittaa riittävästi pinta-alaa tosiasiassa hänen käytettävissään olevien tukioikeuksien aktivoimiseksi, on muistutettava, että mainitun asetuksen 51 artiklan 2 a kohdasta seuraa, että jos viljelijä ilmoittaa tukioikeuksia suuremman pinta-alan, mutta ilmoitettu ala täyttää kaikki muut tukikelpoisuusedellytykset, 1 kohdassa säädettyjä vähennyksiä tai epäämisiä ei sovelleta, mutta jos tällaisessa tilanteessa ilmoitettu ala ei täytä kaikkia muita tukikelpoisuusedellytyksiä, saman artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erotus on kaikki muut tukikelpoisuusedellytykset täyttävän alan ja ilmoitettujen tukioikeuksien määrän välinen erotus.

143    Ensinnäkin asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 2 a kohdan kahdesta alakohdasta luettuna yhdessä seuraa, että näiden säännösten sanamuotoon ei sisälly mitään sellaista tilannetta koskevia varaumia, jossa pinta-ala on ilmoitettu liian suureksi, mikä alun perin johti siihen, että tukioikeuksia jaettiin liikaa, ja tämä virhe on toistunut, eikä niissä eroteta toisistaan yhtäältä tukioikeuksien alkuperäisen jakamisen yhteydessä tehtyä ja tämän jälkeen toistunutta liian suurten pinta-alojen ilmoittamista ja toisaalta mainitun tukioikeuksien jakamisen jälkeen tehtyä liian suurten pinta-alojen ilmoittamista, minkä lisäksi tätä säännöstä sovelletaan, kuten komissio huomauttaa, kun viljelijän ilmoittama pinta-ala ylittää hänen ilmoittamiensa tukioikeuksien määrän, eikä tosiasiassa hänen hallinnassaan olevien tukioikeuksien määrää ole tarpeen ottaa huomioon. Vaikka tämän säännöksen ensimmäisessä alakohdassa ei määritetä siinä tarkoitettuja tukioikeuksia siten, että niillä tarkoitetaan ilmoitettuja tukioikeuksia, tämä luonnehdinta on kuitenkin nimenomaisesti tehty saman säännöksen toisessa alakohdassa.

144    Asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 2 a kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan ainoa tilanne, jossa tämän säännöksen 1 kohdassa käyttöön otettuja vähennyksiä ja epäämisiä ei sovelleta, on siis silloin, kun ilmoitettu pinta-ala on ilmoitettujen tukioikeuksien määrää suurempi ja kun mainittu pinta-ala täyttää kaikki muut tukikelpoisuusedellytykset.

145    Sen sijaan ja toisin kuin Yhdistynyt kuningaskunta väittää, ilmoitetun pinta-alan ja ilmoitettujen tukioikeuksien vertailu tapahtuu asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 2 a kohdan yhteydessä siten, ettei huomioon oteta tosiasiassa viljelijän käytettävissä olevien tukioikeuksien määrää tarvittaessa sen jälkeen, kun aiheettomasti jaetut tukioikeudet on peritty takaisin asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan perusteella.

146    Toiseksi on lisättävä, että tätä asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 2 a kohdan sanamuodon mukaista tulkintaa tukee myös kyseisen säännöksen kontekstuaalinen ja teleologinen tulkinta.

147    Tästä on yhtäältä muistettava, että asetuksen N:o 796/2004 50 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos ilmoitetut tukioikeudet ja ilmoitettu pinta-ala poikkeavat toisistaan, tilatukijärjestelmän tuki on laskettava alhaisemman määrän perusteella. Tässä säännöksessä määritellään siis tuen määrän laskentaperuste.

148    Kuten edellä 129 kohdassa on jo todettu, toisaalta asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan tavoitteena on unionin taloudellisten etujen tehokas suojaaminen estämällä sääntöjenvastaisuudet ja petokset. Tätä varten asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 kohdassa säädetään porrastetuista seuraamuksista tapauksissa, joissa ilmoitettu pinta-ala on määritettyä pinta-alaa suurempi (ks. edellä 130 kohta).

149    Kuten asetuksen N:o 659/2006, jolla asetuksen N:o 796/2004 51 artiklaan lisättiin 2 a kohta, johdanto-osan 12 perustelukappaleesta sen sijaan ilmenee, tällaisia seuraamuksia pidetään tarpeettomina silloin, kun viljelijä ilmoittaa tukioikeuksia suuremman pinta-alan mutta ilmoitettu pinta-ala täyttää kaikki muut tukikelpoisuusedellytykset. Kuten samassa johdanto-osan perustelukappaleessa todetaan, tällaisessa tapauksessa asetuksen N:o 796/2004 50 artiklan 2 kohdassa säädetään nimittäin, että tuen laskentaperusteena on hehtaarimäärä, johon liittyy tukioikeuksia.

150    Yhtäältä yhteys, joka asetuksen N:o 659/2006 johdanto-osan 12 perustelukappaleessa luodaan asetuksen N:o 796/2004 50 artiklan 2 kohdan, joka perustuu nimenomaisesti ilmoitetun pinta-alan ja ilmoitettujen tukioikeuksien väliseen vertailuun, ja saman asetuksen 51 artiklan 2 a kohdan välille, tukee päätelmää siitä, että viimeksi mainitun säännöksen mukaisesti toisiinsa on verrattava ilmoitettua pinta-alaa ja ilmoitettuja tukioikeuksia sen sijaan, että vertailtaisiin ilmoitettua pinta-alaa ja tosiasiassa viljelijän käytettävissä olevia tukioikeuksia tarvittaessa sen jälkeen, kun aiheettomasti jaetut tukioikeudet on peritty takaisin asetuksen N:o 796/2004 73 a artiklan nojalla.

151    Toisaalta kun tarkastellaan asetuksen N:o 796/2004 sääntöjenvastaisuuksien ja petosten estämistä koskevan 51 artiklan systematiikkaa, siihen lisätyn 2 a kohdan sisällyttämisen taustalla oli näkemys siitä, että jos ilmoitettu pinta-ala ja ilmoitetut tukioikeudet poikkeavat toisistaan, riskiä sääntöjenvastaisuudesta tai petoksesta ei lähtökohtaisesti ole, mikäli ilmoitettu ala täyttää kaikki muut tukikelpoisuusedellytykset. Jos ilmoitettu pinta-ala ja ilmoitettujen tukioikeuksien määrä poikkeavat toisistaan tällä tavalla, tuen määrä lasketaan joka tapauksessa mainitun asetuksen 50 artiklan 2 kohdan mukaisesti alhaisemman määrän perusteella, joten on kaiken kaikkiaan mahdotonta, että tukea maksettaisiin määrittämättömän pinta-alan perusteella. Tästä seuraa, että tällaisessa tilanteessa ei lähtökohtaisesti ole vaaraa siitä, että määrittämättömän pinta-alan perusteella maksettaisiin aiheetonta tukea.

152    Kolmanneksi on todettava, että kuten Yhdistynyt kuningaskunta huomauttaa, tämä asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan ja erityisesti sen 2 a kohdan tulkinta ei toki sulje pois sitä, että seuraamus voidaan poikkeuksellisesti laskea sellaisten tukioikeuksien perusteella, joita ei ole olemassa, kun viljelijä on ilmoittanut enemmän tukioikeuksia kuin hänen käytettävissään tosiasiassa on.

153    On kuitenkin todettava, että edellä 152 kohdassa mainittu seikka ei voi tehdä riidanalaisesta päätöksestä lainvastaista, toisin kuin Yhdistynyt kuningaskunta väitti istunnossa, eikä tarpeen ole edes selvittää, onko asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 kohdassa tehty viittaus määritettyyn pinta-alaan katsottava viittaukseksi tukikelpoiseen pinta-alaan, johon liittyy vastaava määrä ilmoitettuja tukioikeuksia tai sellaisia ilmoitettuja tukioikeuksia, jotka ovat tosiasiassa viljelijän käytettävissä.

154    Sen lisäksi, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ole kyseenalaistanut asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan lainmukaisuutta, on katsottava, että vaikka tämä seikka on valitettava, se ei kuitenkaan horjuta asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 2 a kohdan säännöksistä edellä esitettyä tulkintaa, joka perustuu niiden sanamuodon mukaiseen, kontekstuaaliseen ja teleologiseen tarkasteluun.

155    Tästä on lisättävä, että asetuksen N:o 1122/2009, jolla asetus N:o 796/2004 kumottiin ja korvattiin 1.1.2010 alkaen, 57 artiklan, jonka otsikkona on ”Ilmoitettuihin pinta-aloihin sovellettava laskentaperusta”, 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään nimenomaisesti, että jos ”ilmoitettujen tukioikeuksien lukumäärä ylittää viljelijän käytettävissä olevien tukioikeuksien lukumäärän, ilmoitettuja tukioikeuksia on vähennettävä viljelijän käytettävissä olevien tukioikeuksien lukumäärään”.

156    Kuten asetuksen N:o 1122/2009 johdanto-osan 78 perustelukappaleesta ilmenee, tämä uusi säännös perustuu seuraavaan näkemykseen:

”Tuen maksaminen tilatukijärjestelmässä edellyttää, että tukioikeuksia on sama määrä kuin tukikelpoisia hehtaareita. Järjestelmän soveltamiseksi on sen vuoksi aiheellista säätää, että jos ilmoitetut tukioikeudet ja ilmoitettu pinta-ala eivät vastaa toisiaan, tuen laskennan olisi perustuttava pienempään kokoon. Jotta laskenta ei perustuisi tukioikeuksiin, joita ei ole olemassa, olisi säädettävä, että laskennassa käytettävä tukioikeuksien määrä ei saisi ylittää viljelijän käytössä olevien tukioikeuksien määrää.”

157    Vaikka Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että sen tulkintaa asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 2 a kohdasta tukee asetuksen N:o 1122/2009 57 artiklan 2 kohta, on kuitenkin todettava, että viimeksi mainitun asetuksen antaminen ja siitä seuranneet muutokset eivät voi vaikuttaa asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 2 a kohdan edellä esitettyyn tulkintaan eivätkä ne voi oikeuttaa tulkitsemaan tätä säännöstä paitsi sen sanamuodon myös niiden perusteiden vastaisesti, joiden vuoksi se sisällytettiin mainittuun asetukseen (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 16.9.2013, Alankomaat v. komissio, T‑343/11, EU:T:2013:468, 91 kohta).

158    Sen lisäksi, että asetuksen N:o 1122/2009 57 artiklan 2 kohdan kohde poikkeaa otsikkonsa perusteella asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 2 a kohdan kohteesta, joka liittyy vähennyksiin ja epäämisiin tapauksissa, joissa pinta-alat on ilmoitettu liian suuriksi, on todettava, ettei ensin mainittua asetusta sovellettu ajankohtana, jolloin toteutettiin valvonta, jossa havaittiin liian suurten pinta-alojen ilmoittamisesta aiheutuneet virheet, sillä kyseistä asetusta sovelletaan sen 87 artiklan toisen kohdan mukaisesti ainoastaan tukihakemuksiin, jotka liittyvät 1.1.2010 alkaviin markkinointivuosiin tai palkkiokausiin, eikä asetuksen N:o 1122/2009 57 artiklan 2 kohtaa ole näin ollen tarpeen tulkita.

159    Kolmanneksi siltä osin kuin Yhdistynyt kuningaskunta pyrkii tukemaan väitteitään asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan säännösten tulkinnasta esittämällä niihin perustuvia esimerkkejä seuraamuslaskelmista, on lisättävä, ettei tällaisilla puhtaasti kuvaavilla esimerkeillä voida osoittaa, että komissio olisi moittinut perusteettomasti Yhdistynyttä kuningaskuntaa siitä, että tämä on laskenut virheellisesti näiden säännösten nojalla sovellettavat seuraamukset ja että rahastoon kohdistuneen taloudellisen riskin arvioinnissa käytetty laskentamenetelmä, jonka perusteella laskettiin seuraamukset tilanteissa, joissa pinta-alaa oli ilmoitettu liikaa, on virheellinen.

160    Yhdistynyt kuningaskunta vetoaa vielä toissijaisesti lievemmän seuraamuksen taannehtivan soveltamisen periaatteeseen. Se katsoo tästä, että asetuksen N:o 1122/2009 57 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta on uusi vähennysten ja epäämisten soveltamista koskeva sääntö ja että koska tämä sääntö on lievempi kuin asetuksen N:o 796/2004 51 artiklaan perustuva sääntö, sellaisena kuin komissio on sitä tulkinnut, sitä on sovellettava taannehtivasti. Tämän uuden säännön tarkoituksena on Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan estää vähennysten ja epäämisten soveltaminen, kun pinta-alaa on ilmoitettu liikaa tapauksissa, joissa viljelijän ilmoittama tukikelpoinen pinta-ala vastaa vähintään ilmoitettujen tukioikeuksien määrää, joka ei voi olla suurempi kuin hänen käytettävissään olevien tukioikeuksien määrä.

161    Kuten edellä 158 kohdassa todettiin, tästä on muistettava, että asetuksen N:o 1122/2009 87 artiklan toisen kohdan nojalla asetusta sovelletaan ainoastaan tukihakemuksiin, jotka liittyvät 1.1.2010 alkaviin markkinointivuosiin tai palkkiokausiin, joten vuoteen 2009 liittyviin tukihakemuksiin sovellettiin lähtökohtaisesti asetusta N:o 796/2004. Lisäksi on kuitenkin muistettava, että asetuksen N:o 2988/95 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos unionin säännöstöihin sisältyviä hallinnollisia seuraamuksia koskevia säännöksiä muutetaan myöhemmin, sovelletaan lievempiä määräyksiä takautuvasti.

162    Oikeuskäytännön mukaan tukien vähentämiset ja epäämiset, sellaisina kuin niistä on säädetty asetuksen N:o 796/2004 51 artiklassa, ovat asetuksen N:o 2988/95 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja hallinnollisia seuraamuksia (ks. vastaavasti tuomio 17.7.1997, National Farmers’ Union ym., C‑354/95, Kok., EU:C:1997:379, 40 ja 41 kohta; edellä 132 kohdassa mainittu tuomio Strawson ja Gagg & Sons, EU:C:2002:695, 46 kohta ja tuomio 4.5.2006, Haug, C‑286/05, Kok., EU:C:2006:296, 21 kohta).

163    Oikeuskäytännöstä johtuu myös, että laskentaperusteen määrittelyä koskevat säännökset eivät sen sijaan ole hallinnollisia seuraamuksia (ks. vastaavasti edellä 162 kohdassa mainittu tuomio Haug, EU:C:2006:296, 24 kohta).

164    Tämä pätee Yhdistyneen kuningaskunnan esille ottamaan asetuksen N:o 1122/2009 57 artiklan 2 kohdan toiseen luetelmakohtaan.

165    Asetuksen N:o 1122/2009 57 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta, jossa säädetään, että jos ”ilmoitettujen tukioikeuksien lukumäärä ylittää viljelijän käytettävissä olevien tukioikeuksien lukumäärän, ilmoitettuja tukioikeuksia on vähennettävä viljelijän käytettävissä olevien tukioikeuksien lukumäärään”, liittyy artiklan otsikon mukaan ja kuten komissio istunnossa huomautti ilmoitettuihin pinta-aloihin sovellettavan laskentaperusteen määrittelyyn.

166    Asetuksen N:o 1122/2009 57 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa ei myöskään muuteta saman asetuksen 58 artiklassa vahvistettuja vähentämisiä ja epäämisiä koskevia sääntöjä. Viimeksi mainitussa artiklassa toistetaan lisäksi asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 1 kohdan säännöt, mutta on huomattava, ettei asetuksen N:o 796/2004 51 artiklan 2 a kohdan säännöksiä, joissa säädetään saman asetuksen 51 artiklan 1 kohdan vähennyksiin ja poissulkemisiin sovellettavista poikkeuksista, toisteta asetuksen N:o 1122/2009 58 artiklassa.

167    Tästä seuraa, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan esittämiä väitteitä lievemmän seuraamuksen taannehtivasta soveltamisesta voida hyväksyä.

168    Neljäs väite on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

 Toinen väite, joka koskee eläinpalkkioihin vaikuttavien pinta-alojen erojen huomioon ottamista tukioikeuksien uudelleen laskemisessa

169    Yhdistynyt kuningaskunta väittää komission todenneen virheellisesti, että eläinpalkkioihin liittyvien pinta-alojen määrittelyssä tehdyt virheet saattoivat vaikuttaa historialliseen osatekijään. EMOTR:n tukiosastosta ja maataloustukirahastosta sekä maaseuturahastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 15.7.2010 tehdystä komission päätöksestä 2010/399/EU (EUVL L 184, s. 6) nimittäin käy ilmi, että komissio sovelsi hakemusvuoden 2004 osalta ainoastaan 2 prosentin kiinteämääräistä korjausta laajaperäistämispalkkiojärjestelmässä toteutettuihin menoihin. Sama erittäin vähäinen riski oli kuitenkin olemassa myös viitekauden aikana järjestelmien ja niihin liittyvien edellytysten huomattavan samankaltaisuuden vuoksi.

170    Komissio kiistää näiden perustelujen paikkansapitävyyden.

171    Asiakirja-aineistosta käy käsiteltävässä asiassa ilmi, että komissio katsoi sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn aikana, että tukioikeuksien uudelleen laskemisessa, siten kuin Yhdistynyt kuningaskunta oli sen tehnyt, otettiin huomioon ainoastaan tasatuen osatekijä, kun taas mitään valvontaa ei ollut suoritettu sen selvittämiseksi, vaikuttivatko pinta-alaerot myös viitekauden 2000–2002 aikana maksettuihin eläinpalkkioihin ja sitä kautta tukioikeuksien historialliseen osatekijään.

172    Vaikka oletettaisiin, että – kuten Yhdistynyt kuningaskunta väittää – riski, joka aiheutui siitä, ettei eläinpalkkioihin liittyvien pinta-alojen määrittelyssä tehtyjen virheiden vaikutusta ollut tarkastettu, oli erittäin vähäinen, on kuitenkin todettava, ettei Yhdistynyt kuningaskunta kyseenalaistanut millään tavalla toteamusta siitä, ettei se ollut suorittanut tällaista tarkastusta. Yhdistynyt kuningaskunta ei nimittäin kiistä sitä, että eläinpalkkioihin mahdollisesti vaikuttaneita pinta-alaeroja oli olemassa. Kyseinen jäsenvaltio vahvisti lisäksi istunnossa vastatessaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, ettei se ollut tarkastanut näiden erojen mahdollista vaikutusta tukioikeuksien historialliseen osatekijään, mikä kirjattiin istunnon pöytäkirjaan.

173    Kun otetaan huomioon edellä 65 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, jonka mukaan siitä huolimatta, että komission on esitettävä näyttö vakavasta ja perustellusta epäilyksestä, joka sillä on kansallisten viranomaisten suorittamien tarkastusten tai niiden esittämien lukujen suhteen, kyseisen jäsenvaltion on osoitettava komission päätelmien virheellisyys, tästä seuraa, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ole pystynyt kyseenalaistamaan komission toteamuksia, sellaisina kuin ne on esitetty edellä 171 kohdassa.

174    Siltä osin kuin Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että eläinpalkkioihin liittyvien tarkastusten puuttumisesta aiheutuva riski on erittäin vähäinen, on todettava, että käsiteltävässä asiassa sovellettu rahoituskorjaus oli perusteltu kaikkien niiden puutteiden vuoksi, joita komissio oli havainnut olennaisissa valvontatoimissa ja lisävalvonnassa, minkä lisäksi se perustui Yhdistyneen kuningaskunnan itse suorittamaan riskinarviointiin. Sen lisäksi, ettei Yhdistynyt kuningaskunta selittänyt, miten kyseisten tarkastusten puuttumisen huomioon ottaminen mahdollisesti vaikutti 5,19 prosentin korjauskertoimeen, on riittävää todeta, että vaikka tarkastusten puuttumisesta olisi aiheutunut vain vähäinen riski rahastolle, tämä päätelmä ei voi saattaa kyseenalaiseksi 5,19 prosentin yksittäisen korjauskertoimen soveltamista käsiteltävässä asiassa.

175    Näin ollen käsiteltävä väite on hylättävä.

 Viides väite, joka koskee tahallista liikaa ilmoittamista

176    Yhdistynyt kuningaskunta kiistää päätelmän puutteista, jotka vaikuttivat asetuksen N:o 796/2004 53 artiklassa tarkoitettua tahallista liikaa ilmoittamista koskevaan lisävalvontaan. Se väittää, että tahallinen liikaa ilmoittaminen on petos, josta voidaan määrätä rangaistusseuraamuksia, ja että se on rikos Pohjois-Irlannin oikeuden mukaan. Vaikka asetuksen N:o 796/2004 53 artiklassa otetaan käyttöön hallinnollinen seuraamus rangaistusseuraamuksen sijasta, Pohjois-Irlannin maatalous- ja maaseudun kehittämisministeriö (Northern Ireland Department of Agriculture and Rural Development, jäljempänä DARD) voi tästä huolimatta päätellä, että viljelijä on esittänyt vilpillisen hakemuksen, vasta sen jälkeen, kun tämä on todettu tavanomaisessa rikosmenettelyssä. Komissio ei myöskään voi moittia Yhdistynyttä kuningaskuntaa siitä, että DARD ei ole siirtänyt tutkintaosastonsa (Central Investigation Service, jäljempänä CIS) käsiteltäväksi asioita, jotka sen mielestä olisi pitänyt tälle siirtää, etenkään kun mitään velvoitetta tähän ei ole olemassa silloin, kun näyttö on joka tapauksessa riittämätön. Yhdistynyt kuningaskunta lisää, että vilpilliset hakemukset ovat erittäin harvinaisia, joten tahallisen liikaa ilmoittamisen vuoksi riskialttiiden menojen osuus on Pohjois-Irlannissa todennäköisesti erittäin pieni.

177    Komissio kiistää Yhdistyneen kuningaskunnan perustelujen paikkansapitävyyden.

178    Ensinnäkin on huomattava, että 27.2.2013 annetun tuomion Puola v. komissio (T‑241/10, EU:T:2013:96) johdosta Yhdistynyt kuningaskunta perui istunnossa unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen vastatessaan väitteensä, jonka mukaan komissio oli moittinut sitä virheellisesti siitä, että se oli edellyttänyt rikosmenettelyn läpikäyntiä ennen kuin asetuksen N:o 796/2004 53 artiklassa tarkoitetusta tahallisesta liikaa ilmoittamisesta voitiin määrätä seuraamus, ja tämä kirjattiin istunnon pöytäkirjaan.

179    Toiseksi Yhdistynyt kuningaskunta ei nimenomaisesti luopunut väitteestään, jonka mukaan komissio ei voi moittia sitä siitä, ettei DARD ollut siirtänyt tiettyjä asioita CIS:n käsiteltäväksi, mutta tämän väitteen tehokkuutta ei ole tarpeen pohtia vaan on todettava, että jo sen seikan perusteella, että Yhdistynyt kuningaskunta on edellyttänyt rikosmenettelyn läpikäyntiä ennen kuin hallinnollisia seuraamuksia voidaan määrätä, mitä ei ole kiistetty, kuten edellä 178 kohdasta käy ilmi, voidaan päätellä, että olemassa oli puutteita, jotka vaikuttivat asetuksen N:o 796/2004 53 artiklassa käyttöön otettujen hallinnollisten seuraamusten soveltamisjärjestelmään Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämän vuoksi ei siis ole tarpeen tutkia sitä, liittyikö tähän järjestelmään puutteita myös siksi, että tiettyjä liikaa ilmoittamista koskevia asioita, jotka olisi komission mukaan pitänyt siirtää CIS:n käsiteltäväksi, ei kuitenkaan siirretty tälle.

180    On joka tapauksessa huomattava, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ole osoittanut virheelliseksi komission päätelmää siitä, ettei asioita siirretty CIS:n käsiteltäväksi. Yhdistynyt kuningaskunta tyytyi nimittäin esittämään pelkkiä yleisiä väitteitä siitä, että asioita ei ole välttämätöntä siirtää rikosmenettelyistä vastaavan viranomaisen käsiteltäväksi silloin, kun on ilmeistä, ettei näyttö riitä tahallisen sääntöjenvastaisuuden olemassaolon toteamiseen. Edellä 65 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan tällainen väite ei kuitenkaan riitä osoittamaan vääriksi komission vakavia ja perusteltuja epäilyksiä.

181    Kolmanneksi, kun tarkastellaan Yhdistyneen kuningaskunnan väitettä siitä, että Pohjois-Irlannissa tahallisesta liikaa ilmoittamisesta rahastoon kohdistunut taloudellinen riski oli joka tapauksessa ”todennäköisesti erittäin pieni”, tämän väitteen tehokkuutta ei ole tarpeen arvioida, vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan istunnossa esittämien tietojen mukaan sen suorittamassa riskinarvioinnissa ei otettu huomioon tahallista liikaa ilmoittamista, vaan on todettava, ettei tällainen väite riitä kyseenalaistamaan komission päätelmää siitä, että asetuksen N:o 796/2004 53 artiklassa tarkoitettujen hallinnollisten seuraamusten soveltamisessa oli puutteita.

182    Vaikka oletettaisiin, että Yhdistynyt kuningaskunta pyrkii tällä väitteellään riitauttamaan komission soveltaman rahoituskorjauksen, on lisäksi todettava, että kuten edellä 174 kohdassa jo todettiin, korjauskerroin oli perusteltu kaikkien niiden puutteellisuuksien vuoksi, jotka komissio havaitsi olennaisissa valvontatoimissa ja lisävalvonnassa, minkä lisäksi se perustui Yhdistyneen kuningaskunnan suorittamaan riskinarviointiin. Tästä seuraa, että vaikka asetuksen N:o 796/2004 53 artiklassa tarkoitettuun hallinnolliseen seuraamusmenettelyyn vaikuttaneet puutteet olisivat muodostaneet rahaston kannalta vähäisen riskin, tällä toteamuksella ei voida kyseenalaistaa 5,19 prosentin yksittäisen korjauskertoimen soveltamista käsiteltävässä asiassa.

183    On joka tapauksessa todettava, että vastoin edellä 66 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä, jonka mukaan jäsenvaltion on osoitettava, että komissio on tehnyt virheen määrittäessään, mitä rahoituksellisia seuraamuksia sen toteamalla sääntöjenvastaisuudella on, Yhdistynyt kuningaskunta tyytyi esittämään ainoastaan hypoteettisia ja epämääräisiä väitteitä, joiden – vaikka ne perustuvat yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta laadittuun komission vuosikertomukseen 2009 – tueksi ei kuitenkaan ole esitetty yksityiskohtaisia tietoja, joiden perusteella voitaisiin osoittaa, että komission käsiteltävässä asiassa soveltama korjauskerroin oli virheellinen.

184    Edellä esitetyn perusteella toisen kumoamisperusteen viides väite on hylättävä.

185    Tästä seuraa, että toinen kumoamisperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Ensimmäinen kumoamisperuste, jonka mukaan rahastolle aiheutuneiden tosiasiallisten tappioiden laajuutta määritettäessä on tehty oikeudellisia ja tosiseikkoja koskevia virheitä

186    Ensimmäisellä kumoamisperusteellaan Yhdistynyt kuningaskunta moittii komissiota siitä, että tämä teki rahastoon kohdistuneen tappioriskin laajuutta määrittäessään oikeudellisia ja tosiseikkoja koskevia virheitä, kun se sovelsi 5,19 prosentin kiinteämääräistä korjausta kaikkiin Pohjois-Irlannissa hakemusvuoden 2009 osalta toteutettuihin menoihin. Komissio jätti sen mukaan ottamatta huomioon, että yhtäältä noin 80 prosenttia hakemusvuoden 2009 osalta tehdyistä, tukikelpoisia pinta-aloja koskevista virheistä johtui siitä, että nämä pinta-alat oli ilmoitettu liian suuriksi vuonna 2005, jolloin tukioikeudet alun perin jaettiin, ja että toisaalta vuonna 2005 staattisen yhdistelmämallin pohjalta määritettyjen tukioikeuksien yksikköarvo muodostuu historiallisesta osatekijästä, joka on saatu jakamalla viitemäärä tukioikeuksien kokonaismäärällä, ja tasatuen osatekijästä, joka on 78,33 euroa tukioikeutta kohti. Tästä menojen 80 prosentin osuudesta rahastoon kohdistuu riski ainoastaan tasatuen osatekijään liittyvien menojen osalta, joka on noin 22 prosenttia kaikista toteutetuista menoista. Tästä seuraa, että kun menojen riskialttiiseen osaan sovelletaan 5,19 prosentin yksittäistä korjauskerrointa, rahoituskorjaus ei olisi voinut olla 1,95 prosentin korjausta suurempi.

187    Komissio kiistää Yhdistyneen kuningaskunnan väitteiden paikkansapitävyyden.

188    Aluksi on huomattava, että asiakirjan VI/5330/97 liitteessä 2 todetaan, että rahoituskorjauksia sovelletaan silloin, kun komissio toteaa, että menojen täytäntöönpanoa ei ole suoritettu unionin sääntöjen mukaisesti. Siinä todetaan myös, että komission on evättävä unionin talousarviosta tuleva rahoitus, jolleivät kansalliset valvontalaitokset ole jo havainneet sääntöjenvastaisuutta ja jollei asianmukaisia korjaavia ja perintään tähtääviä toimenpiteitä ole toteutettu. Tilanteessa, jossa sääntöjenvastaiset menot ja siis unionille aiheutuneiden taloudellisten tappioiden määrä voidaan määrittää, on asiakirjan VI/5330/97 mukaan hylättävä sellainen summa, joka on laskettu ekstrapoloimalla edustavaan otokseen perustuvista tarkastuksista saadut tulokset koko tarkastelujoukkoon, rajoittuen siihen hallinnonalaan, jolla samanlaisen puutteen voidaan kohtuullisesti olettaa esiintyvän (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2013, Portugali v. komissio, T‑2/11, Kok., EU:T:2013:307, 120 kohta). Silloin kun sääntöjenvastaisten menojen todellista määrää ei voida määrittää, sovelletaan puolestaan kiinteämääräisiä rahoituskorjauksia (tuomio 18.9.2003, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, C‑346/00, Kok., EU:C:2003:474, 53 kohta; tuomio 24.4.2008, Belgia v. komissio, C‑418/06 P, Kok., EU:C:2008:247, 136 kohta ja em. tuomio Portugali v. komissio, EU:T:2013:307, 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

189    Tästä on lisättävä, että vaikka komissio on antanut asiakirjan VI/5330/97 EMOTR:n yhteydessä ja se sisältää nimensä mukaisesti suuntaviivat, jotka koskevat rahoituksellisten seuraamusten määrittämistä EMOTR:n tukiosaston tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevaa päätöstä valmisteltaessa, mikään ei estä komissiota soveltamasta tätä asiakirjaa myös asetuksen N:o 1290/2005 31 artiklan 1 kohdassa sille myönnettyä rahaston tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevaa toimivaltaa käyttämään (ks. vastaavasti tuomio 17.5.2013, Bulgaria v. komissio, T‑335/11, EU:T:2013:262, 86 kohta), mitä Yhdistynyt kuningaskunta ei kiistä.

190    Käsiteltävän kumoamisperusteen perusteltavuutta on tutkittava ensisijaisesti näiden huomautusten valossa.

191    Asiakirja-aineistosta ilmenee, että komissio sovelsi käsiteltävässä asiassa 5,19 prosentin yksittäistä korjausta kaikkiin Pohjois-Irlannissa hakemusvuonna 2009 tilatukijärjestelmässä toteutettuihin menoihin. Sovellettu korjauskerroin perustuu Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten laatimaan riskinarviointiin, ja komissio hyväksyi sen sillä perusteella, että riskinarvioinnin ansiosta pystyttiin sen mukaan kohtuullisesti määrittämään unionille aiheutuneiden taloudellisten tappioiden määrä. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten laatiman riskinarvioinnin pohjalta taloudellisen riskin katsottiin vastaavan maksetun summan ja oikaistun maksun, joka tarvittaessa käsittää sovellettavat seuraamukset, välistä erotusta ja täsmennettiin, että Yhdistynyt kuningaskunta on määrittänyt perusteettomasti maksetut määrät ja sovellettavat seuraamukset komission suositteleman menetelmän mukaisesti. Riskinarviointi perustui tilatukijärjestelmässä 394:n vuonna 2009 esitetyn hakemuksen otoksen ekstrapolointiin.

192    Asiakirja-aineistosta ilmenee siis, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten toteuttamassa taloudellisen riskin arvioinnissa unionille tosiasiassa aiheutuneet taloudelliset tappiot määritettiin otoksen ja ekstrapoloinnin perusteella. Kuten riskinarviointiraportista ja Yhdistyneen kuningaskunnan kirjelmistä ilmenee, nämä taloudelliset tappiot ja sitä kautta taloudellinen riski vastaavat komission suosittaman menetelmän mukaisesti määritettyjen perusteettomasti maksettujen määrien ja seuraamusten summaa. Näin arvioitu taloudellinen riski ilmaistiin riskinarviointiraportissa prosenttiosuutena kaikista kyseisistä maksuista. Riskinarviointiraportista käy nimittäin yksiselitteisesti ilmi, että taloudellinen riski vastaa 5,19:ää prosenttia kaikista Pohjois-Irlannin tilatukijärjestelmässä hakemusvuonna 2009 toteutetuista menoista, minkä myös Yhdistynyt kuningaskunta vahvisti istunnossa vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen.

193    Tästä seuraa, että koska komissio saattoi määrittää sääntöjenvastaiset menot ja sitä kautta unionille aiheutuneiden taloudellisten tappioiden määrän Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten ehdottaman ja komission hyväksymän riskinarvioinnin perusteella, se jätti asiakirjassa VI/5330/97 esitettyjen suuntaviivojen, sellaisena kuin ne on kuvattu edellä 188 kohdassa, mukaisesti perustellusti rahoituksen ulkopuolelle summan, joka vastasi tappioiden määrää.

194    Tästä seuraa myös, että siltä osin kuin näin arvioitujen tappioiden määrä on ilmaistu prosenttiosuutena kaikista Pohjois-Irlannin tilatukijärjestelmässä hakemusvuonna 2009 toteutetuista menoista, kuten edellä 192 kohdassa todettiin, komissio on perustellusti soveltanut 5,19 prosentin yksittäistä korjausta kaikkiin kyseisiin menoihin.

195    Tätä päätelmää eivät kyseenalaista Yhdistyneen kuningaskunnan käsiteltävän kumoamisperusteen yhteydessä esittämät väitteet, joiden mukaan 5,19 prosentin yksittäistä korjauskerrointa olisi sovellettava ainoastaan siihen osaan Pohjois-Irlannissa hakemusvuonna 2009 toteutetuista menoista, johon sääntöjenvastaisuudet tämän jäsenvaltion mukaan liittyvät, jolloin tosiasiallinen taloudellinen riski olisi 1,95 prosenttia. Yhdistynyt kuningaskunta väittää tältä osin, että 80 prosenttia vuonna 2009 tehdyistä virheistä johtui virheistä, jotka oli tehty tukikelpoisiin pinta-aloihin liittyvien tukioikeuksien alkuperäisen jakamisen ja laskemisen yhteydessä. Kun tarkastellaan 80:tä prosenttia Pohjois-Irlannissa kyseisellä ajanjaksolla toteutuneista menoista, näiden historiallisesta ja tasatuen osatekijästä muodostuvien tukioikeuksien laskentatavan vuoksi (ks. edellä 70 kohta) huomioon on näin ollen otettava se, että rahastoon kohdistuva riski vaikuttaa ainoastaan tasatuen osatekijään eikä koko tukioikeuteen. Tasatuen osatekijän osuus kaikista Pohjois-Irlannissa toteutetuista maksuista oli kuitenkin ainoastaan noin 22 prosenttia.

196    Tästä on muistettava, että rahoituskorjaus määriteltiin käsiteltävässä asiassa Yhdistyneen kuningaskunnan sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn aikana esittämän riskinarvioinnin perusteella.

197    Aluksi on huomattava, että Yhdistynyt kuningaskunta määritti riskinarvioinnin yhteydessä taloudellisen riskin siten, että se vastasi maksetun summan ja oikaistun maksun, joka tarvittaessa käsitti sovellettavat seuraamukset, välistä erotusta, ja että Yhdistynyt kuningaskunta määritti perusteettomasti maksetut määrät ja sovellettavat seuraamukset komission suositteleman menetelmän mukaisesti.

198    Yhdistyneen kuningaskunnan toisen kumoamisperusteen yhteydessä esittämät väitteet, joissa se riitautti tämän laskentamenetelmän, hylättiin edellä, minkä lisäksi on todettava, ettei tämä jäsenvaltio kiistä sitä, että käsiteltävässä asiassa rahastoon kohdistuva taloudellinen riski muodostuu perusteettomasti maksettujen määrien ja seuraamusten summasta.

199    Toiseksi laatiessaan komission ehdottamaa riskinarviointia Yhdistynyt kuningaskunta käytti laskentaperusteena kaikkia hakemusvuoden 2009 osalta Pohjois-Irlannissa toteutettuja menoja, kuten se vahvisti istunnossa (ks. edellä 192 kohta). Asiakirja-aineistosta ei käy myöskään ilmi, että Yhdistynyt kuningaskunta olisi ilmaissut varaumia tästä laskentaperusteesta, kun se esitti riskinarviointinsa sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyssä.

200    Kun Yhdistynyt kuningaskunta väittää tässä oikeusasteessa, että 5,19 prosentin rahoituskorjausta, joka määriteltiin riskinarviointiraportissa kaikkien mainittujen menojen osalta, on sovellettava ainoastaan siihen pienempään osaan menoista, johon riski Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan tosiasiassa kohdistuu, se kyseenalaistaa samalla perustan, jonka pohjalta se teki oman arviointinsa taloudellisesta riskistä.

201    Kolmanneksi Yhdistynyt kuningaskunta kyseenalaistaa väitteillään riskinarviointiraportin laskelmat, joiden perusteella päädyttiin 5,19 prosentin korjauskertoimeen. Tämä korjauskerroin edustaa vain sitä osaa kaikista menoista, joka vastaa perusteettomasti maksettuja määriä ja sovellettavia seuraamuksia (eli arvioitua taloudellista riskiä), joten se menettää merkityksensä, kun sitä sovelletaan toisenlaiseen laskentaperusteeseen. Kun taloudellisen riskin määrittämisen yhteydessä alun perin käytetty laskentaperuste (kaikki maksut), johon sovelletun rahoituskorjauksen merkitys perustuu, korvataan supistetulla laskentaperusteella (se osa maksuista, joihin riski tosiasiassa kohdistui Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan), yhteys alkuperäisen laskentaperustan ja määritetyn korjauskertoimen välillä katoaa.

202    Tästä seuraa, että kun Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että kaikkien Pohjois-Irlannissa vuonna 2010 toteutettujen menojen perusteella määritettyä 5,19 prosentin rahoituskorjausta on sovellettava ainoastaan osaan menoista, se kyseenalaistaa täysin sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyssä laaditun riskinarvioinnin perustan. Kun Yhdistynyt kuningaskunta lisäksi haluaa soveltaa rahoituskorjausta, joka vastaa rahastoon tosiasiassa kohdistunutta riskiä ja joka on ilmaistu prosenttiosuutena kaikista kyseisistä menoista, ainoastaan osaan näistä menoista, se kyseenalaistaa riskinarvioinnin ja 5,19 prosentin korjauskertoimen paikkansapitävyyden, vaikka se itse laati tämän arvioinnin ja määritti kyseisen korjauskertoimen sellaisen riskimäärittelyn perusteella, jota se ei ole riitauttanut.

203    Siltä osin kuin Yhdistynyt kuningaskunta huomauttaa unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen antamassaan vastauksessa, että käsiteltävässä kumoamisperusteessa esitetty 1,95 prosentin korjauskerroin selittyi toisessa kumoamisperusteessa moititun, perusteettomasti maksettujen määrien ja seuraamusten laskentamenetelmällä, on riittävää muistuttaa, että tämän jäsenvaltion mainitusta menetelmästä esittämät väitteet hylättiin edellä toisen kumoamisperusteen tarkastelun yhteydessä.

204    Yhdistyneen kuningaskunnan velvollisuutena oli edellä 66 kohdassa esille otettujen vaatimusten mukaan osoittaa, että komissio on tehnyt virheen määrittäessään, mitä rahoituksellisia seuraamuksia maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevien unionin sääntöjen rikkomisella on, mutta sen väitteiden perusteella ei voida osoittaa, että komissio olisi tehnyt virheen määrittäessään, mitä rahoituksellisia seuraamuksia sen toteamilla sääntöjenvastaisuuksilla on.

205    Näin ollen on todettava, ettei komissio tehnyt virhettä, kun se sovelsi 5,19 prosentin yksittäistä korjausta kaikkiin Pohjois-Irlannin tilatukijärjestelmässä hakemusvuonna 2009 toteutettuihin menoihin.

206    Tästä seuraa, että ensimmäinen kumoamisperuste on hylättävä.

207    Kaiken edellä esitetyn perusteella käsiteltävä kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Oikeudenkäyntikulut

208    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Yhdistynyt kuningaskunta on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja Euroopan komission oikeudenkäyntikuluista.

Martins Ribeiro Gervasoni Madise

Julistettiin Luxemburgissa 4 päivänä syyskuuta 2015.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annettu unionin lainsäädäntö

Asetus (EY) N:o 1290/2005

Asetus (EY) N:o 885/2006

Asetukset (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 73/2009

Asetukset (EY) N:o 796/2004 ja (EY) N:o 1122/2009

Asiakirja VI/5330/97

Unionin taloudellisten etujen suojaamista koskeva unionin lainsäädäntö

Asian tausta

Menettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Alustavat huomautukset

Toinen kumoamisperuste, jonka mukaan on tehty oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä arvioitaessa lisävalvonnan riittämättömyyttä ja erityisesti menetelmiä, joiden mukaisesti lasketaan perusteettomasti maksetut määrät ja seuraamukset tapauksissa, joissa pinta-alat on ilmoitettu liian suuriksi

Ensimmäinen, kolmas ja neljäs väite, jotka koskevat rahastoon kohdistuneen taloudellisen riskin arviointimenetelmää

– Ensimmäinen väite, joka koskee tukioikeuksien taannehtivaa uudelleenarvostusta

– Kolmas väite, joka koskee perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintää

– Neljäs väite, joka koskee vähennyksiä ja epäämisiä tapauksissa, joissa pinta-alat on ilmoitettu liian suuriksi

Toinen väite, joka koskee eläinpalkkioihin vaikuttavien pinta-alojen erojen huomioon ottamista tukioikeuksien uudelleen laskemisessa

Viides väite, joka koskee tahallista liikaa ilmoittamista

Ensimmäinen kumoamisperuste, jonka mukaan rahastolle aiheutuneiden tosiasiallisten tappioiden laajuutta määritettäessä on tehty oikeudellisia ja tosiseikkoja koskevia virheitä

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.