Language of document : ECLI:EU:T:2009:485

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

9 päivänä joulukuuta 2009

Asia T-377/08 P

Euroopan komissio

vastaan

Gerhard Birkhoff

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Sosiaaliturva – Sairausvakuutus – Sairauskulujen korvaaminen – Pyörätuolin hankintakulujen korvaamiseksi annettavan ennakkoluvan epäämispäätöksen kumoaminen ensimmäisessä oikeusasteessa – Selvitysaineiston vääristäminen

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-76/07, Birkhoff vastaan komissio, 8.7.2008 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista.

Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-76/07, Birkhoff vastaan komissio, 8.7.2008 antama tuomio (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumotaan. Maksutoimiston 8.11.2006 tekemä päätös kumotaan. Gerhard Birkhoff ja Euroopan komissio vastaavat omista kuluistaan tässä oikeusasteessa. Komissio velvoitetaan korvaamaan kaikki kulut, jotka liittyvät menettelyyn ensimmäisessä oikeusasteessa.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Sosiaaliturva – Sairausvakuutus – Sairauskulut – Korvaaminen – Kieltäytyminen – Valitus – Hylkäyspäätös – Perusteluvelvollisuus

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

2.      Virkamiehet – Sosiaaliturva – Sairausvakuutus – Sairauskulut – Korvaaminen – Kieltäytyminen – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 72 artikla)

3.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Virkamiehen etujen ottaminen huomioon

(Sairausvakuutusta koskevien määräysten 35 artiklan 2 kohta)

1.      Valituksen hylkäämistä koskevan päätöksen perusteluiden on vastattava päätöstä, jota tämä valitus koskee.

Näin ollen kun maksutoimisto neuvoa-antavan lääkärin kielteisen lausunnon perusteella kieltäytyy korvaamasta tiettyjä sairauskuluja yhteisen säännöstön 20 artiklan mukaisesti ja kun asianomainen on tehnyt valituksen, jossa hän arvostelee sitä, että tämän kieltäytymisen perustelut ovat liian yleiset tai suppeat, hallinto voi tähän valitukseen vastatakseen esittää oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä laajempia perusteluita. Tällaisten yksittäistapausta koskevien erityisten perusteluiden, jotka on annettu tiedoksi ennen kanteen nostamista, on tarkoitus vastata hylkäyspäätöstä ja niitä on siis pidettävä merkityksellisinä tietoina arvioitaessa tämän päätöksen lainmukaisuutta.

(ks. 55 ja 56 kohta)

Viittaukset: asia C‑115/92 P, parlamentti v. Volger, 9.12.1993 (Kok., s. I‑6549, 22 kohta); asia C‑150/03 P, Hectors v. parlamentti, 23.9.2004 (Kok., s. I‑8691, 47–49 kohta); asia T‑586/93, Kotzonis v. talous- ja sosiaalikomitea, 22.3.1995 (Kok., s. II‑665, 105 kohta); asia T‑66/98, Gaspari v. parlamentti, 11.3.1999 (Kok. H., s. I‑A‑55 ja II‑287, 30–33 kohta); asia T‑34/99, Pipeaux v. parlamentti, 11.5.2000 (Kok. H., s. I‑A‑79 ja II‑337, 18 ja 19 kohta) ja asia T‑281/01, Huygens v. komissio, 6.7.2004 (Kok. H., s. I‑A‑203 ja II‑903, 107 kohta)

2.      Tuomioistuimen harjoittama valvonta ei koske varsinaisia lääketieteellisiä arviointeja, joita on pidettävä lopullisina kun ne on tehty sääntöjenmukaisella tavalla.

Neuvoa-antavan lääkärin ja lääketieteellisen lautakunnan kannanotoissa ei ole varsinaisia lääketieteellisiä arviointeja, kun arvioitavana on vain puhtaasti tekninen kysymys, joka koskee sitä, oliko valmistusmateriaalin takia selkänojastaan viallisen pyörätuolin korjaaminen kohtuullista vai oliko turvallisuussyistä perusteltua korvata uuden pyörätuolin hankkimisesta aiheutuneet kulut. Näin ollen tällaisessa yksittäistapauksessa ei tule soveltaa oikeuskäytäntöä, joka koskee lääketieteellisten lausuntojen rajoitettua tuomioistuinvalvontaa.

(ks. 68–70 kohta)

Viittaukset: asia 2/87, Biedermann v. tilintarkastustuomioistuin, 19.1.1988 (Kok., s. 143, 8 kohta); yhdistetyt asiat T‑33/89 ja T‑74/89, Blackman v. parlamentti, 16.3.1993 (Kok., s. II‑249, 44 kohta) ja asia T‑191/01, Hecq v. komissio, 12.5.2004 (Kok. H., s. I‑A‑147 ja II‑659, 62 kohta)

3.      Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus, joka ilmentää viranomaisen ja virkamiesten välille henkilöstösäännöillä luotujen oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa merkitsee muun muassa sitä, että tehdessään virkamiehen tilannetta koskevia päätöksiä viranomaisen on otettava huomioon paitsi yksikön etu, myös asianomaisen virkamiehen etu.

Nimittävä viranomainen on laiminlyönyt huolenpitovelvollisuuttaan kun se ei ole ottanut huomioon sellaisen kantajan tilannetta, joka on eläkkeellä oleva virkamies ja joka on hakenut korvausta tyttärensä viallisen pyörätuolin korvaamisesta aiheutuneista kuluista, vaikka kyseisen viranomaisen tiedossa on sekä se seikka, että kantaja asuu eri jäsenvaltiossa kuin hänen tyttärensä, että se seikka, että pyörätuoli on ostettu ensimmäisestä jäsenvaltiosta ja korjattu toisessa. Tämä tilanne on hankaloittanut huomattavalla tavalla kantajan tehtävää esittää näyttöä siitä, mikä pyörätuolin vian on aiheuttanut, ja osittaa, että hänen halvaantunut tyttärensä tarvitsee uutta pyörätuolia, jotta hänen elämänlaatunsa olisi kohtuullinen vapaa-ajalla ja työelämässä.

Näissä olosuhteissa nimittävä viranomainen on velvollinen olemaan aktiivisempi asian tutkinnassa ja harkittava muun muassa Euroopan yhteisöjen virkamiesten sairausvakuutusta koskevien määräysten sen 35 artiklan 2 kohdan analogista soveltamista, jonka mukaan ennen kuin hallinto lausuu valituksesta, se voi, kun ristiriita kuuluu lääketieteen alaan, pyytää asiantuntijalääkärin lausuntoa, ”jolloin asiantuntijalausunnon kustannukset korvataan yhteisestä sairausvakuutusjärjestelmästä”. Koska tällainen ristiriita on luonteeltaan tekninen, nimittävän viranomaisen on arvioitava, onko taloudelliselta kannalta suotavampaa etsiä teknistä asiantuntijaa yhteistoiminnassa kantajan kanssa yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän kustannuksella, vai korvata uuden pyörätuolin hankinnasta aiheutuneet kustannukset, mahdollisesti tiettyyn rajaan asti.

(ks. 87–89 kohta)

Viittaukset: yhdistetyt asiat 33/79 ja 75/79, Kuhner v. komissio, 28.5.1980 (Kok., s. 1677, 22 kohta); asia C‑298/93 P, Klinke v. yhteisöjen tuomioistuin, 29.6.1994 (Kok., s. I‑3009, 38 kohta) ja asia T‑156/05, Lantzoni v. yhteisöjen tuomioistuin, 27.9.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑189 ja II‑A‑2‑969, 88 kohta)