Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 16.7.2014 – Saksa vastaan komissio

(asia T‑295/12)

Valtiontuki – Eläinten ruhojen ja teurasjätteiden hävittämispalvelut – Epidemiareservin ylläpitäminen – Päätös, jossa tuet todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi – Etu – Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu – Julkisen palvelun velvoitteeseen liittyvä korvaus – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailun vääristyminen – Tuen välttämättömyys – Toissijaisuus – Perusteluvelvollisuus

1.                     Kilpailu – Yritykset, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja – Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määritelmä – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Rajat – Komission harjoittama valvonta, joka rajoittuu ilmeiseen virheeseen (SEUT 14 artikla, SEUT 106 artiklan 2 kohta, SEUT 107 artikla, SEUT 108 artikla ja SEUT 168 artikla; komission tiedonannon 2001/C 17/04 22 kohta) (ks. 44–46, 50–53, 175 ja 176 kohta)

2.                     Valtiontuki – Käsite – Epidemiareservin ylläpitokustannusten vastattavaksi ottaminen – Karjankasvattajien ja teurastamoiden taloudelliseen toimintaan olennaisesti kuuluvan kustannuksen kuuluminen kyseisen käsitteen piiriin – Saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen (SEUT 106 artiklan 2 kohta ja SEUT 107 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1069/2009) (ks. 58–61 kohta)

3.                     Valtiontuki – Komission päätös – Tuomioistuinvalvonta – Ilmeinen arviointivirhe – Seikka, joka ei riitä aiheuttamaan päätöksen kumoamista – Vaatimus, joka koskee tuensaajan hyväksi koituvaa taloudellista etua (SEUT 106 artiklan 2 kohta ja SEUT 107 artiklan 1 kohta) (ks. 67, 138 ja 173 kohta)

4.                     Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla pyritään korvaamaan yritykselle annetuista julkisen palvelun tehtävistä aiheutuneet kustannukset, eivät kuulu kyseisen käsitteen piiriin – Edellytykset – Selkeästi määritellyt julkisen palvelun velvoitteet – Niiden parametrien, joiden perusteella korvaus lasketaan, vahvistaminen objektiivisesti ja avoimesti – Rajaaminen kustannusten korvaamiseen – Korvauksen määrittäminen silloin, kun yritystä ei valita julkisessa hankintamenettelyssä, kyseisen alan keskivertoyrityksen kustannusten arvioinnin perusteella (SEUT 106 artiklan 2 kohta ja SEUT 107 artiklan 1 kohta) (ks. 69, 70, 84, 87, 92–97, 100, 111, 127, 130–133 ja 185 kohta)

5.                     Kilpailu – Yritykset, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja – Julkisen palvelun tehtävästä aiheutuneiden kustannusten korvaaminen – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Rajat – Komission harjoittama valvonta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat (SEUT 106 artiklan 2 kohta ja SEUT 107 artiklan 1 kohta) (ks. 110 ja 116 kohta)

6.                     Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Komission päätös, jolla valtiontuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi (SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 296 artikla) (ks. 134, 145 ja 163 kohta)

7.                     Valtiontuki – Käsite – Edun myöntäminen tuensaajille – Toimenpiteiden, joilla pyritään korvaamaan mahdolliset jäsenvaltion tietylle alueelle sijoittautuneille yrityksille aiheutuvat kilpailuhaitat, kuuluminen kyseisen käsitteen piiriin (SEUT 107 artiklan 1 ja 3 kohta) (ks. 144 kohta)

8.                     Valtiontuki – Kilpailua rajoittava vaikutus – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Arviointiperusteet – Komissiolla olevan todistustaakan laajuus (SEUT 107 artiklan 1 kohta) (ks. 151, 152, 157 ja 160 kohta)

9.                     Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Komission harkintavalta – Julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää tukea koskevista unionin puitteista annetut suuntaviivat – Se, että komissio on itse rajoittanut harkintavaltaansa – Velvollisuus noudattaa yhdenvertaisen kohtelun ja luottamuksensuojan periaatteita (SEUT 107 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 2012/C 8/03 2.2–2.10 jakso) (ks. 169 kohta)

Aihe

Vaatimus valtiontuesta SA.25051 (C 19/10) (ex NN 23/10), jota Saksa on myöntänyt yhdistykselle Zweckverband Tierkörperbeseitigung in Rheinland-Pfalz, im Saarland, im Rheingau-Taunus-Kreis und im Landkreis Limburg-Weilburg, 25.4.2012 annetun komission päätöksen 2012/485/EU (EUVL L 236, s. 1) kumoamiseksi

Ratkaisu

1) Kanne hylätään.

2) Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.