Kanne 17.6.2014 – Sumitomo Electric Industries ja J-Power Systems v. komissio

(Asia T-450/14)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Sumitomo Electric Industries Ltd (Osaka, Japani) ja J-Power Systems Corp. (Tokio) (edustajat: asianajajat M. Hansen, L. Crocco, J. Ruiz Calzado ja S. Völcker)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan päätöksen siltä osin kuin siinä katsottiin kantajien olevan vastuussa yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon sisältyvät järjestelyt sekä Euroopan tuottajien välillä että kartellin vakituisten ja liitännäisten jäsenten välillä, tai vaihtoehtoisesti alentamaan sakkoa merkittävästi

vaihtoehtoisesti kumoamaan päätöksen 1 artiklan 8 kohdan a, b ja c alakohdan siltä osin kuin kantajat ovat sen mukaan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta 26.7.2006 ja 10.4.2008 välisenä aikana

edelleen vaihtoehtoisesti kumoamaan komission päätöksen 2 artiklan m kohdan ja alentamaan kantajille määrätyn sakon määrää, kun otetaan huomioon kantajien selkeästi vähäisempi osallistuminen 26.7.2006 ja 10.4.2008 välisenä aikana

kumoamaan päätöksen kokonaisuudessaan sillä perusteella, että se perustuu ratkaisevassa määrin Nexans SA:n ja Nexans Francen tiloissa laittomasti takavarikoituihin todisteisiin

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäisellä kanneperusteella väitetään, ettei komissio näyttänyt toteen yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista, johon olisi sisältynyt aasialaisten ja eurooppalaisten tuottajien välinen sopimus siitä, että ne pysyvät poissa toistensa kotimarkkinoilta, ja sopimus Euroopan talousalueella (ETA) toteutettavien hankkeiden jakamisesta eurooppalaisten yhtiöiden kesken.

Toisella kanneperusteella väitetään, että komissio teki SEUT 101 artiklan soveltamisessa tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä siltä osin kuin riidanalaisessa päätöksessä ei näytetty oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen kantajien osallistumista koko kilpailusääntöjen rikkomisen ajan.

Kolmannella kanneperusteella väitetään, että komissio teki oikeudellisia virheitä ja arviointivirheitä, kun se laski kantajille määrätyt sakot, sillä määrätyt sakot eivät vastaa rikkomisen vakavuutta ja kantajien selkeästi vähäistä roolia huomattavan pitkän ajan kuluessa.

Neljännellä kanneperusteella väitetään, että olennaisia menettelymääräyksiä rikottiin ja puolustautumisoikeuksia loukattiin, koska riidanalainen päätös perustui ratkaisevassa määrin todisteisiin, jotka komissio takavarikoi lainvastaisesti Nexansin toimitiloissa suoritetuissa tarkastuksissa.